Eilinen ilta ei mennyt oiken hyvin. Hävitin tulen halkojan keittimestä. Yhdessä välissä se oli silmieni alla, pieni herpaantuminen ja se oli siinä. Maasto oli kuivaa mäntykangasta, maa oli täynnä havunneulasia joten katastrofin ainekset olivat jo valmiina. En ottanut siitä paniikkia, kävin etsimässä kaljatölkin, leikkasin pohjan irti ja tein siihen kolmion muotoisia reikiä 5 kappalettea. Keskustan jätin ehjäksi koska liekki osuu siihen. Avot, siitä tuli parempia kuin alkuperäinen.

En myöskään maininnut riipumatosta mitään. Minulla on siis myös riippumatto mukanani, teltan lisäksi. Virittelin sen harjoituksen vuoksi kahden puun väliin. Loikoilin siinä tunnin verran kunnes huomasin että aika meni nopeasti ja minulle tulee kiire laitaa leiri pystyyn.

No sitten tähän päivään. Helle oli jo aamusta päässyt vauhtiin. Onneksi telttani oli sen verran tiheälatvustoisen männikön alla ettei auringon valo päässyt paistamaan suoraan alas asti.

Purin rauhassa teltan pois sekä söin aamupalan katsellen samalla jospa se tulenhalkoja sattuisi silmään. Kehitin myös samalla metallinpaljastajan joka ei tarvitse virtaa. Otin alumiinisen kahvipannun, liikuttelin sitä pohja maata vasten. Aina kun kovempi esine osui siihen, se kilahti. Haravoin koko alueen sillä mutta en vaan löytänyt hävinnyttä esinettä. Lopulta luovutin, jatkoin aamupalan syömistä harmitellen asiaa samalla mielessäni. Toisaalta ehkä olikin hyvä että se hävisi. Uusi on hiljaisempi, se ei kohise eikä pidä ääntä. Olen joskus kironnut kun keitin on pitänyt liian kovaa meteliä. Joissakin tilanteissa olisi hyvä jos se olisi hiljainen.

Päivän tavoite olisi päästä Bialystokin ohitse. Illalla oli läheisestä kylästä kuulunut riehakasta juhlintaa. Tänään kylä oli kuollut kun menin Jasinowakin kylä raitille. Muutama hassu ihminen käveli kadulla. Vasta kun tulin kirkon luokse selvisi miksi se oli autio. Kylän ihmiset olvat kirkossa. En usko että heitä kadutti se juhliminen vaan kyseessä oli jokin suurempi juhlapyhä.

Knyszyn kohdalla käännyin 65:selle Bialystokia kohden. Tie oli hyvässä kunnossa mutta kapea. Valkoisen viivan jälkeen ei ollut kuin renkaan verran tilaa.

Päästyäni kaupunkiin kävin ensimmäisessä kaupassa mikä tuli vastaan. Ostin sieltä vain siestaa varten ruuat. Katsoin kartasta kaupungista ulospäin vievän mitä lähtisin ajamman. Seuraavaksi katsoin lähimmän puiston mikä oli tien lähellä, suuntasin sinne pitämään lepotauon.

Jälleen kerran täytyy myöntää, että elämä on kyllä ihmeellistä. Olin juuri syönyt ja minun piti ottaa pienet nokoset penkillä. Siirryin 10 metriä toiselle penkille koska aurinko olisi alkanut paistamaan siihen missä silloin olin.

Torkuin ja taisin jopa nukahtaa tunnin verran. Kun aukaisin silmät vähän matkan päässä tuolilla istui nainen rinkka selässään. Nousin istumaan ja moikkasin, kun hän vilkaisia minun suuntaan. Ei mennyt kuin hetki kun hän oli rinkan kanssa tuolin edessä juttelemassa. Hän kertoi että oli 3 viikon reppureissu matkalla. Hän oli saksalainen ja oli ympäristö insinööri. Hän asui jossakin Frankfurtin lähistöllä.

Emme ehtineet juttelemaan kovin pitkään koska naisen juna oli pian lähdössä Balttian suuntaan. Vaihdoimme vielä muutaman sana pyöräilystä ennen kun erosimme kumpikin omaan suuntaamme.

Minulla jäi mukava fiilis juttutuokiosta. Kuten sanoin elämä on täynnä kummallisia sattumia. Jos en oli siirtynyt sitä kymmentä metriä olisi tämäkin juttu jäänyt kirjoittamatta.

Bialystokista ei pääse suoraa tietä Lubliniin, jos on menossa sinne. Oikaisin pikkutietä pitkin osanmatkaa. Tiellä ei ole edes numeroa. Se liittyi kuitenkin päätiehen 26 km jälkeen. Päätie on todella vaarallinen, siinä on paikoitellen vain valkoinen viiva joten minun oli ajettava välillä ajokaistalla.

Bielsk Podlaskia ennen n: 6 km, on rekkojen suosima huoltamo. Ajoin huoltamon ympäri, huomasin seinässä olevan hanan joten kävin täyttämässä pullot iltaa varten. Bielsk Podlaskiaan päästyäni kävin Lidlissä joka sattui olemaan sopivasti matkanvarrella.

Jouduin taas lähtemään pikkutietä kohti Lublinia. Tie kiertää lähellä Valkovenäjän rajaa. Löysin lopulta tuulivoimaloiden keskeltää, nurmikolta leiripaikan. Jouduin kuitenkin tekemään aika paljon töitä koska ruohikko oli pitkää.

Matka 102.15km, aika 6:18 h

Ylin. Kirkko Bialystokissa, alla kuva leirinäkymä.