2007 km 18 matkapäivää
—————————————————————-
Lähtö päivä
Ilma aurinkoinen, pilvetön taivas. Lämpöä 28.
Heräilin klo 7:n aikaan ensimmäisen kerran. Laitoin kellon soimaan uudestaan 9: ltä . Olin edellisenä iltana pakannut tavaroita laukkuihin joten siinä mielessä minulla ei ollut kiire nousta.
Oikeastaan , olin alkanut valmistautumaan reissuun jo maanantaina. Pyörä vaatii täyden huollon ennen lähtöä. Olin puhdistanut edestä sekä takaa renkaiden laakeripesät, sekä aukaissut eturatas rummun, puhdistanut sen ja vaihtanut osan laakereista.
Töitä tehdessäni olin katsellut työkaluja valmiiksi, mitä tarvitsen matkallani, ja laittanut ne sivuun pakista. Olin laittanut nekin jo omaan pussin ja paikoilleen laukkuun.
Noustuani ylös laitoin kahvin keittimen tiputtelemaan kahvia. Tein puuroa aamu palaksi. Pakkailin loput tavarat laukkuihin, samalla miettien matkaan lähtöä. Ajatuksissani pakkasin myös ajovaatteet laukkuihin. Jouduin purkamaan laukut parikin kertaa löytääkseni hukkuneet tavarat.
Kanniskelin laukut pyörälle ja yritin pakata pyöräni matkakuntoon. Vierähtihän siinä muutama tunti, koska jouduin tekemään vielä viimeisiä pikaremontteja polkupyörään. Olin ostanut uuden etujalan ja se alkoi heti ensimmäisen temppuilemaan. Saatuani muutaman laukun pyörän päälle, jouduin ottamaan ne pois. Pyörä ei pysynyt kunnolla pystyssä. En halunnut lähteä sellaisella pyörällä liikenteeseen joka olisi jalkapuoli. Pidemmän päälle se olisi rasittavaa.
Saatuani jalan kuntoon, oli uuden yrittämisen aika. Laukut pyörän päällä, teltat ynm kiinnitettynä tarakkaan työnsin pyörän etupihalle. Oli jäähyväisten aika.
Suukkojen ja halien jälkeen lähdin ajamaan Rovaniemen suuntaan. Ensimmäisenä on pari isoa mäkeä päästessäni pihatieltä päätielle. Jalat saavat hyvän herätyksen näin matka alussa.
Pysähtyessäni ensimmäisen kerran otin kuvia eräästä männystä, joka kasvaa aivan tien vieressä. Sen latva on erikoisen näköinen. Aivan pullasudin muotoinen.
Seuraavaksi pysähdyin marraskoskella juomaan kahvia. Olin ottanut mukaani vanhan termospullon josta on hyötyä myös myöhemminkin, kuin nyt.
Matkan alku osa on ollut raskas, lähdettyäni ajamaan Meltauksesta. Tuuli oli vastainen ja puuskittainen sekä tie on erittäin mäkinen.
Tapionkylän kohdalla menin siltaa pitkin Ounasjoen yli. Itäpuolen pitäisi olla rauhallisempi ajaa kuin länsi puolen tie. No, sitä se olikin. Länsi puoli olisi ollut tasaisempi, itä puoli on mäkisempi. Ja tuulisempi paikoin.
Ajettuani 10 kunta kilometriä, vaihteiden kanssa alkoi tulla ongelmia. Syy löytyi eturattaiden laakeri pesästä. Laakerit olivat löystyneet. Olin kiristänyt ne tiukkaan puhdistuksen jälkeen, mutta yleensä ne löystyvät, kun on ajanut joitakin kilometrejä.
Pysäytin bussi pysäkille ja kaivoin työkalupussin laukusta. Aloin miettimään samalla, kun otin työkalupussin, onkohan minulla sopivaa työkalua laakereiden kiristämiseen. Kaivoin ristipää ruuvimeisselin ja vara-akselin pussista lyömäesineeksi. Pidän aina mukanani vara akselia takapyörään. Olen katkaissut pariin otteeseen akselin.
Laitoin pyörän kunnolla tukijalalle, ennen kuin aloitin työt.
Naputtelin vasemmanpuoleisen lukkomutterin auki. Se piti suojapeltiä kiinni ja lukitsee lukkosokan kiinni. Sen alla on toinen lukkomutteri joka kiristää laakeripesän. Laitoin ruuvimeisselin pään siinä olevaan hahloon ja liikutin mutteria polkusuuntaa. Silloin se kiristyisi. Todettuani sen hyväksi tein kaikki päinvastaisessa järjestyksessä Saatuani työn tehtyä oli eturattaiden laakerit taas uudessa iskussa.
Jatkoin matkaani. Jalat olivat tykänneet pienestä lepo hetkestä.
Päivä oli ollut tähän asti todella kuuma. Olin juonut vettä litra kaupalla. Kaikki tuli samaa tahtia ulos hikenä.
Vähän ennen Rovaniemeä pysähdyin vielä lepo tauolle. Olin päättänyt että ajan saarenkylän kautta Ranuan tielle. Saarenkylän risteyksessä, mistä käännytään Ounasvaaralle, on valintatalo. Olin menossa tekemään ostoksia kauppaan iltaa varten.
Ajettuani saarenkylään vievälle sillalle, noin 5 kilometriä, huomasin sillan vieressä olevan maailmanpyörän. Ilmeisesti tivoli oli tullut kaupunkiin. Päättelin pyörästä ja ihmisten paljoudesta. No, ei tarvitse olla kummoinen ruudin keksijä jos sitä ei huomaisi, tai sitten pitää olla ”sokea”.
Ajoin sillan yli ja suuntasin valintalolle. Sinne päästyäni kävin kaupasta hakemassa mehua, maitoa, keksiä, lihaperunasoselaatikon, lihapiirakkaa, banaania, ja tomaatteja. Ostoslistasta unohtui ostaa kahvia, paperia, hammastahnaa, sekä purkkaa,
Saatuani ostokset pyöräkasseihin, tuli joku paikallinen juttelemaan. Kyseli normaalit mistä tullut ja mihin olet menossa.
Olin kaupassa varmistanut sen, että Ounasvaaran tietä pitkin pääsee Ranuan tielle. Tämä sama kaveri oli ollut siinä tiskillä minun jälkeeni. Huomattuaan minut sitten siinä pihalla, tuli hän juttelemaan.
Keskustelimme minne olen menossa. Kun mainitsin järvenpään, minne olen menossa käymään, hän sanoi että hänellä on myös tuttuja siellä.
Hän kertoi myös eräästä itävaltalaisesta matkapyöräilijästä joka oli tullut Rovaniemelle tammikuussa tavaroineen. Joko lentäen tai junalla. Hän oli ollut töissä jossakin paikassa, -en muista nyt tarkkaan paikkaa-, kun oli nähnyt tämän. Itävaltalainen oli kaivanut lumihankeen kuopan ja laittanut teltan sinne pystyyn. Mies kertoi että pari päivää se teltta oli ollut siinä, ennen kun oli hävinnyt. Tarina ei kerro miten miehelle kävi. Olisi kiva tietää, jos jollakin on lisää tietoa tästä miehestä. Laita viesti tulemaan sivujeni kautta.
Hän kertoi vielä oikotien että minun ei tarvitsisi kiertää turhaa lenkkiä ranuan tielle kunhan pääsen sinne asti. Kiitin häntä neuvosta.
Mies häipyi polkupyörällään omaan suuntaansa. Kaupan vieressä oli huoltamo. Aloin katselemaan huoltamon suuntaan näkyisikö rakennuksen edessä vesi ja ilma pistettä mistä saisi vesi täydennystä.
Koska en nähnyt niitä, nousin pyörän selkään ja lähdin kiertämään huoltamoa. Kierrettyäni huoltamon huomasin vasta silloin että se piste oli ollut aivan vieressä mutta nurkan takana. Suuntasin sinne. Laitoin pyörän jalanpäälle ja täytin astiat vedellä,
samalla kun täyttelin niitä, pihalle tuli nuorehko mies citymaasturilla peräkärryn kanssa, jossa oli salaoja putkia. Mies kipaisi käymään huoltamon sisällä ja tultuaan sieltä ulos, otti peräkärryn pois ja työnsi se vähän matkan päähän huoltamon nurmikolle. Sitten hän nousi autoonsa ja suuntasi autopesulaan joka oli vesi pisteen vieressä.
Saatuani vedet muovipulloihin ja laukkuun, suuntasin nokkani risteyksen suuntaan mistä pääsee Ranuan tielle.
Pari kilometriä ajettuani tulin sillalle jossa oli rakennustyömaa käynnissä. Isot telineet peittivät osan rakennelmaa sillalla. Saavuin lopulta Ranuan tielle.
Ihmisiä oli paljon liikenteessä koska Rovaniemellä on jutajaiset meneillään. Kuulin musiikkia, mutta en saanut selville suuntaa mistä se kuului. Lähdin ajamaan Rovaniemeltä Ranuan suuntaan. Ajelin välillä tiellä, välillä jalkakäytävällä. Matka taittui väistellessäni monttuja, kuoppia sekä tietyömaita joita oli alku matkasta.
Viitisen kilometriä ajettuani huomasin kaukaa miehen joka käveli rinkka selässä Ranuan suuntaan. Pysähdyin hänen kohdalla mies kääntyi ja kysyi ensimmäisenä kelloa. Kerroin hänelle : 19.19
Mies kertoi kävelevänsä kesäisin pitkiä matkoja. Hänessä oli jotain outoa mutta mikä minä olen arvostelemaan ihmisiä.
Vaihdoimme muutaman sanan. Sen jälkeen jatkoin matkaani.
Aloin katselemaan yö paikkaa metsä siimeksestä, kun oli ajanut tunnin verran eteen päin. Kävin katsastamassa pari paikkaa, ennen kun löysin telttapaikan.
Saatuani teltan pystyyn, laitoin kaasulla laatikkoa. Iltapesun suoritin kosteus pyyhkeillä. Nyt on aika mennä nukkumaan. Jossakin Rovaniemen ja Ranuan välimailla.
66as 22′ 53″ N , 25as 52′ 16″ E ,. Matka 75.45 km, Aika 4:59h
17km Rovaniemeltä
————————————–
1.7.2011 Toinen päivä
Heräilin aamulla puhelimen ääneen. Aamu oli lämmennyt jo sen verran, että teltan sisällä alkoi tulla kuuma. Loikoilin puolisen tuntia makupussin päällä ennen kuin aloin laittamaan tavaroita kasaan teltassa.
Yö paikka oli ollut rauhallinen yhtä korppia lukuun ottamatta. Se piti illalla omaa kraakku konserttiaan ennen kuin kävin karjahtamassa ”olisi nukkumaan menon aika”. Se häipyi jonnekin tien toiselle puolelle loppu yöksi. Tuli se aamusta takaisin.
Saatuani tavarat kasaan hyökkäsin ulos teltasta katsastamaan onko suon reuna muuttunut viime näkemästä.
Purin sade suojat teltan päältä ja sen jälkeen pakkasin teltan kasaan.
Laitoin laukut pyörään päälle ja takalaukkujen päälle sadesuojat sekä teltan kiinni mustekaloilla.
Tarkistin pikaisesti ympäristön että en ollut unohtanut mitään maahan. Olin muilla reissuilla unohtanut välillä tavaroita jälkeeni.
Työnsin pyörän tielle ja lähdin polkemaan Ranuan suuntaan. Ajettuani parikymmentä kilometriä näin tien toisella puolelle matkapyöräilijän joka oli pysähtynyt tien varteen. . Kurvasin hänen luokse ja sanoin englanniksi : saako häiritä. Tien vieressä oli joku kyykyssä ja otti valokuvia. Hän nosti päätään ja nyökkäsi. Sen jälkeen hän sanoi että eikö olekin kauniita kukkia tie varressa . Nyökkäsi ja katsoin hänen osittamaan suuntaan. Tien varressa oli sinisiä kukkia iso rykelmä
Pyöräilijä oli nainen Hollannista ja matkalla Nordkappiin. Viidenkymmenen, jos ei enemmänkin. Hän oli tullut Tanskan kautta ja sieltä lautalla Turkuun. Hänen polkupyöränsä oli japani-hollanti yhteystyönä valmistettu pyörä. Kiinnitin huomiota hänen etulaukkutelineeseen johon oli kiinnitetty erillinen tukijalka. Aika kätevä. Estää etupyörän äkillisen heilahtamisen, sekä samalla pyörän kaatumisen joka rikkoo aika varmasti polkupyörästä aina jotakin.
Oli aika jatkaa matkaa. Sanoimme toisillemme hyvästit ja kättelimme vielä ennen kuin lähdimme omiin suuntiimme.
Ranua lähestyi ja aloin katselemaan kauppaa täydennystä varten. Samalla katsoin huoltamoa vesi täydennystä varten. K-kauppa oli ensimmäisenä joka tuli vastaan. Koska olin unohtanut joitakin perustavaroita, kävin sieltä ostamassa puuttuvat tavarat. Kahvia, paperia, hammastahnaa, lihasoselaatikon illaksi, ison kurkun koska se on paras veden lähde kuumalla ja siinä tulee samalla vitamiineja.
Laitoin ostokset kasseihin ja suunnistin lähellä olevan Shellin pihalle hakemaan vettä. Ajoin vesi + ilma kopin luokse. Kaivoin laukusta muovikanisterit ja laitoin hanan auki. Vesi oli aika lämmintä. Laskin jonkin aikaa vettä hanasta mutta se ei kylmennyt siitä kuin nimeksi. Täytin varastot. Koska vesi oli lämmintä juotavaksi, päätin hakea tien toiselta puolelta olevasta huoltamosta vettä juoma pulloon. Vesi oli huomattavasti kylmempää ja vesi pisteessä oli parempi hana kuin tien toisella puolella olevassa. Se ei sylkenyt vettä joka suuntaa. En halunnut kenkiäni enempää märäksi kuin ne jo nyt olivat edellisen paikan jäljiltä.
Saatuani juomapullon täyteen lähdin ajamaan Pudasjärven suuntaan.
Aloin katselemaan aika varhaisessa vaiheessa teltta paikkaa jalkojeni takia. Ne eivät tuntuneet toimivan hyvin. Kuumuus teki myös oman osansa kuntooni. Kävin katsomassa paria metsä tietä ennen kuin löysin sopivan teltta paikan. Paikassa ei ole muuta vikaa kuin mäkäräisiä on tuhottoman paljon. En katsonut väsymykseltäni puita tarkemmin. Ympärillä on paljon lehti puita joten mäkäräisiäkin on silloin paljon enemmän.
Sain teltan pystyyn huitomisen sivussa. Minun piti laittaa tuuli puku päälle koska metsässä tuntui olevan elämää enemmänkin kuin laki sallii. Ette arvaa kuinka lämmin minulla oli. Ilma oli helteen puolella ja päälläsi on tuulipuku joka ei hengitä vaikka olisi mikä. Päätin että ennen kuin alan tekemään ruokaa ja kahvia, lepään hetken verran teltassa saadakseni pulssin ja verenpaineen tasattua.
Taisin nukahtaa tunniksi mutta se helpotti oloa. Viritin kaasukeittimen huitomisen ohessa. Sain tehtyä ruuan ja keitettyä kahvit termospulloon.
Ruokailukaan ei mennyt aivan suunnitellusti. Koska olin lämmittänyt ruuan ensimmäisenä ja laitoin kahvi tulemaan sen jälkeen, jouduin syömään ruuan ulkona, samalla kun huidoin mäkäräisiä. Kahvit sentään join teltan sisällä. Virheistä oppii. Laitan tämän virheen kuumuuden piikkiin.
Sähköpuolen kanssa on taas ongelmia. En ole saanut selvitettyä ongelmaa. Epäilen että minulta puuttuu latausjärjestelmästä diodi eräästä johdosta. Virta kulkee kumpaakin suuntaa johdossa. Yritän korjata sen kun seuraavan kerran menen leirintä alueelle. Onneksi otin kolvin mukaan. Pitää vaan löytää se diodi jostakin.
Hyvää yötä täältä Ranua-Pudasjärven seudulta.
65as 50′ 19″ N ,26as 32′ 13″E . 77.77km, 4.35H.
———————————————-
2.7.2011 Kolmas päivä
Heräilin aika huonosi nukutun yön jälkeen tokkuraisena. Kesti vähän aikaa kun sain itseni kasattu. Ulkona odotti syöjien armada. No sille ei voi mitään koska se kuuluu tähän kesän ihanuuteen.
Saatuani teltassa kaikki kasaan sukelsin ulos. Ennen kuin kerkesin silmääni räpäyttää kunnolla oli kymmeniä mäkäräisiä kimpussani. Huidoin kun heinä mies ja tein samaan tahtiin töitäkin. Pyörä tuli pakattua ja työnnettyä tielle .
Matka taittui pudasjärven suuntaan mukavasti ja ajo maittoi. Tuuli puhalsi selän takaa ja se siivitti entisestään menoa.
Ajettuani kolmisenkymmentä kilometriä pysähdyin juoma tauolle. Oltuani vähän aikaa tauko paikalla pyyhälsi joku nuorempi kaveri , matkapyöräilijä, ohitseni ja nosti kättä mennessään. Ei muuten mutta hänellä oli rinkka selässään ja osa tavaroista tarakalla. Pyörittelin päätäni ja nostin hattua miehelle. Ei siltä ainakaan sisua puutu.
Minulla oli aavistus että saan hänet kiinni jollakin levähdys paikalla kiinni.
Juotuani vettä tarpeeksi täytin juoma pullon vesi varastostani. Totesin itsekseni että juotavat alkoi olla vähissä.
Noin 20km jälkeen näin rinkka kaverin tauolla P-paikalla. Kaarsin hänen suuntaan ja hihkaisin että saako häiritä. Lupa tuli ja aloimme turisemaan. Matkamies kertoi että hän oli matkalla Ouluun ja tämä oli hänen ensimmäinen pitkän matkan reissu polkupyörällä. Nyt minä ymmärrän miksi hänellä oli rinkka. Varusteissa oli puutteita.
Jutellessamme sain tietää että hän oli kavereilleen sanonut että tulee käymään pyörällä Oulussa. Olivat puhelleet joskus joulukuussa.
On hienoa että nykyajan ihmisistäkin löytyy sisua ja pitävät sen mitä sanovat. Sanan mittainen mies. Hienoa…
Juttelimme hänen varustuksestaan samalla kun hän kokkaili. Hänellä oli ollut käyttämätön trangia kaapissa joten sillekin tuli lopulta tärkeää käyttöä. Ilman sitä tuokin matka olisi varmaan jäänyt tekemättä.
Annoin hänelle netti osoitteen ja pyysin lähettämään viestiä kuinka matkalla meni.
Oli aika jatkaa matkaani joten toivottelimme hyviä jatkoja.
Saavuttuani pudasjärvelle jouduin ajamaan jonkin verran risteyksestä Oulun suuntaan . Kajaanin tie olisi mennyt vastakkaiseen suuntaan. Ruoka ja vesi oli aika vähissä siksi minun pitää kuitenkin mennä käymää pudasjärvellä.
Ensimmäisenä tuli neste jonka pihaan kurvasin. Yritin löytää vesi pistettä mutta en löytänyt sitä.
Kurvasin pihasta pois keskustan suuntaan. Tien varressa oli K-kauppa. Ajoin sen pihaan ja parkkeerasin kaupan sivulle.
Kävin ostamassa maksalaatikko, Pirkka mätitahnaa, karjalan piirakoita, maitoa, kurkkua ja kirsikka tomaatti paketin sekä pienen vichypullo.
Maksettuani menin pyöräni luokse. Pakkasin laukut mutta jätin kirsikka tomaatin ja vichyn vieressä olevan hiekka laatikon kannen päälle. Istahdin juomaan vichyä. Samalla rinkka kaveri pyyhälsi K -kaupan pihan läpi vauhdilla. Hän ei ilmeisesti huomannut minua kun istuin laatikon päällä.
Saatuani vichy juotua tuhosin tomsku paketin. Kävin viemässä roskat pois ja suuntasin sen jälkeen pyöräni Kuusamon suuntaan jonka varrella olisi risteys mistä käännytään Kajaaniin.
Matkalla Kajaanin risteykseen ei tapahtunut ihmeellisempää. Jaloissa alkoi tuntua matkan ensimmäiset rasitus oireet. Samoin alkoi tulla ensimmäiset mieli halut. Tupla suklaata pitää saada. Kajaanin risteys tuli ja siinä risteyksessä oli joku turisti myymälä. Kurvasin ostamaan karkkia ja kyselemään tietäisivätkö he mahdollista teltta paikkaa.
Ostin pantteri salmiakkia ja pari isoa tuplaa. Mahdollinen teltta paikka voisi löytyä 10 km päästä Puolangan suuntaan. Kertoi myyjä.
Kiitin ja menin ulos syömään suklaata. Kyllä maistui hyvältä.
Pakkasin loput karkit laukkuun paitsi pantteri salmiakkia. Niitä olisi mukava imeskellä ajaessa.
Tie Puolangan suuntaan on aluksi mäkinen. Matka alkoi painamaan jalkoja joten päätin vilkaista matkalla sitä teltta paikkaa.
Päästyäni sinne en pitänyt sitä tarpeeksi hyvänä. Päätin jatkaa matkaa eteen päin.
Pysähtelin välillä .vilkaisemaan metsäteitä teltta paikan toivossa. Vilkaisin mittaria ja siihen oli tullut jo tämän päivän tavoite täyteen. 100 km oli tarkoitukseni vähintään ajaa.
Aloin tulemaan epätoivoiseksi ja ajattelin että eikö sitä paikkaa muka löydy tältä osuudelta. Joutuisinko ajamaan Puolangalle asti. Helpotus oli suuri kun huomasin tien vieressä viitan. Laavu, yleinen uimaranta. Siinä oli etsimäni paikka. Kurvasin rantaan. Rannassa oli aivan tajuttomasti mäkäräisiä muitta pelastus oli se että siellä tuuli kovaa. Laitoin laavun taakse teltan pystyyn että tuuli ei repisi sitä mukaan. En saanut kovaan kivi maahan teltta keppejä pystyyn kuin puoliksi.
Menin sen jälkeen laavun luokse tekemään ruokaa . Keitin kahvit termospulloon valmiiksi. Sen jälkeen lämmitin maksalaatikon. Otin lautasen mukaani kun olin kipannut siihen ensin lämmitetyn ruuan ja menin teltan sisälle syömään. Syötyäni menin pihalle laittamaan keittimen kasaan ja siivoamaan sotkuni pois. Juotuani kahvit sekä syötyäni vielä muutaman karjalan piirakan Kallen mäti tahnan kanssa, pesin hampaat. Oli aika kirjoitella muutama sana matkapäiväkirjaan. Sen jälkeen…Hyvää yötä..
65as09’34″N, 27as39’24” E, Matka :118.49km,Aika: 6:55h
———————————————-
3.7.2011 Neljäs päivä
Yöllä tuuli kävi välillä myrsky lukemissa. Nukkuminen oli heikonlaista. Heräsin useasti laiturin kolkkeeseen aaltojen hakatessa sitä rantaa vasten.
Aamu tuli kuitenkin väistämättä ja oli noustava ylös. Vähän arvelutti mennä teltasta ulos mäkäräisten päivystäessä teltan katveessa. Rohkea rokan syö.
Ylös noustessani huomasin patjani tulleen pehmeämmäksi. Reikää siihen ei ole voinut tulla. Arvelin syyn johtuvan venttiilistä. Olin korjannut patjani venttiilin uuteen koska entinen sanoi työ sopimuksen irti. Asensin vanhan tilalle pyörän venttiilin. Tämäkin versio vuotaa mutta se on helpompi korjata matkan päällä. Nyt vuodon vika johtui venttiilistä ja rikki menneestä korkista.
Pakkailin tavarat kasaan ja asettelin ne oven lähelle helpottaakseni niiden laittamista laukkuihin.
Teltta oli jonkin verran tuuli suojassa laavun takana mutta silti tullessani ulos tuuli piti mäkäräiset loitolla. Eilinen myrsky ei vielä ollut kerinnyt laantua kokonaan joten sain rauhassa laittaa tavaroita kasaan.
Yöllä oli satanut jossakin vaiheessa koska suojapeite oli paikoitellen märkä.
Pyörä pakattuna viilettelin Puolangan suuntaan myötä tuulessa. Jalat olivat vielä arat eilisestä pitkästä ajosta. Toinen polvi on oireillut ennenkin muilla matkoillani ja se oli kipeytynyt taas.
Päätin ottaa kipu lääkettä kun seuraavan kerran pysähdyn.
Tie Puolangan suuntaan on todella mäkinen. Tämä on pyöräilijän mielipide. Osuudesta ei oikeastaan jäänyt mieleen kuin rumasti hakatut metsät kyntämisen lisäksi.
Saavuttuani Puolanka Vaala risteykseen lähdin ajamaan kylään koska ruoka varasto oli taas vajennut seuraavaa etappi ajatellen. Ennen kylää on vielä pieni mäki jonka huipulla on vesi torni. Siitä on sitten suora lasku keskustaan.
Lähtiessäni laskemaan mäkeä kauempana oli matka pyöräilijä puskemassa sitä ylös. Aloin hidastelemaan ennen kohtaamistamme. Mies tervehti suomeksi ja kysyi samaan hengen vetoon olisiko minulla pumppua, en ole aivan varma tämän venttiilin nimestä, mutta johonkin ranskalaiseen venttiiliin sopivaa. Huomasin hänen korostuksestaan että hän on ulkomaalainen. Vastasin että ehkä löytyy. Käänsin pyöräni vastamäkeen koska se pysyisi helpommin pystyssä.
Kaivoin takimmaisesta laukusta vara pumpun ja näytin sitä hänelle. Tässä vaiheessa puhuimme jo englantia. Hän katsoi pumppua ja kysyi voisiko sen pään kääntää toiste päin. Ehkä se kävisi silloin paremmin. Kokeilimme sitä yhtä huonolla tuloksella.
Laitoin pumpun takaisin ja pahoittelin että minulla on lisä suuttimia toisessa laukussa mutta erittäin hankalassa paikassa. Annoimme asian olla koska hätä ei ollut akuutti. Renkaassa oli ilmaa.
Mies kertoi itsestään sen verran että hän asuu lähellä Oulua. Kotoisin saksasta mutta on ollut suomessa jo pitkään. Opiskellut suomea, ymmärtää sitä hyvin mutta ei puhua aivan täydellistä suomea. Meidän kielessä on paljon sanoja jotka tarkoittavat muutakin kuin ” esim.: tuli”. Se tarkoittaa muutakin kuin tulta.
Siksi hän arkailee jonkin verran puhua suomea. ”Oikaise jos muistin väärin”.
Hänellä olisi ollut sama suunta mutta minun piti käydä vielä kaupassa joten hyvästelimme ja lähdimme kumpikin omiin suuntiimme.
Ajoin suoraan kauppaan joka tuli ensimmäisenä vastaan. Ostin lihiksiä, keksiä, maitoa.
Olin päättänyt että etsin leirintä alueen seuraavaksi yöksi, joten en ostanut laatikoita vaan päätin hyödyntää keittoja mitä minulla on mukana.
Maksettuani menin ulos ja pakkasin ostokset laukkuihin. Lähtiessäni ajamaan Vaalan suuntaa menin huoltamon ohi. Katselin näkyisikö vesi pistettä. Kiersin huoltamon ympäri enkä huomannut sitä.
Matkaa olisi camping alueelle 66 kilometriä ja se sijaitsee Vuolijoen tiellä. Vettä minulla oli litran verran juotavaksi. Uskoin pärjääväni sillä Vaalaan.
Tie Vaalaan oli alku matkasta erittäin mäkistä. Matkan puolen välin jälkeen alkaa helpottamaan. Pysähdyin muutamaan otteeseen juomaan. Minulla oli jäänyt yksi tupla syömättä joten söin sen eräällä juoma tauolla karjalanpiirakoitten jämien kera.
Tapasin matkalla myös moottoripyöräilijän joka asuu Oulussa. Hänellä oli 1000 kuutioinen kyykky pyörä. Oli huvi ajelulla koska ei tuntenut lähi seutua tarpeeksi hyvin. Sanoin että pitää vielä keritä illaksi pelaamaan jalkapalloa. Ihan mukava nuori mies.
Saavuttuani Vaalaan kävin pankkiautomaatilla nostamassa rahaa. Tarkoitukseni oli maksaa teltta maksu käteisellä.
Matka tuntui pitkältä kun aloin odottelemaan suihkuun pääsyä . Neljän päivän lika. Jos ei lasketa kosteuspyyhkeitä mukaan, millä pesen itseni aina iltasin näin reissun päällä, mikäli en pääse suihkuun.
14 kilometriä myöhemmin näkyi lopultakin campingin kyltti. Ennen kuin kerkesin risteyksen kohdalle tuli takaani neljä moottoripyöräilijää täyspakkaus päällä ja kääntyivät myös campingalueelle. Tie oli hiekka tietä ja ensin piti laskea alamäki ennen kuin tuli respalle. Moottoripyöräilijät olivat jo menossa kävellen mökkien suuntaan. Kaksi heistä odotteli respan lähistöllä. Saavuttuani ” respan” luokse ja kaarrettuani sen eteen yksi motoristi tuli katselemaan pyörääni. Ensin hän puhui saksaa. Kun kysyin puhuuko hän englanti hän mutisi jotain epämääräistä. Selitin hänelle kuitenkin englanniksi yksipyöräisen tarinan. Toinen otti valokuvan minusta ja pyörästä. Sitten hän puhui Australiasta ja jostakin levityksestä. En tiedä oliko hän lehti mies tai kirjailija. En ole heitä sen jälkeen nähnyt kun he menivät mökkeihinsä.
Seisoin pihalla vähän aikaa hölmönä kun vastaanotto olikin kiinni ja ovessa oli lappu että soita tähän numeroon kello 20 jälkeen jos ketään ei ole paikalla. En kerinnyt kuin laittaa pyöräni jalalle niin takaa kuului jo miehen ääni. Sanoin että päivää ja kysyin että oletko sinä vastaanoton työntekijä. Mies nyökkäsi ja sanoi että oli ollut syömässä. Jaksaa paremmin sitten touhuta leirintäalueella.
Päästyämme sisälle mies kysyi camping kortti. Sanoin että siihen pitäisi saada uusi tarra. Mies vilkaisi korttia ja sanoi että hyvä näin.
Kirjauduin sisälle ja kyselin normaalit asiat. Suihkun, keittiön sijainnin ja mihin teltan saa laittaa pystyyn.
Lähdin kiertämään aluetta työntäen pyörää. Kävin rannalla katsomassa paikkaa mutta siellä ei ollut muuta kuin hieno hiekka ranta. Löysin lopulta paikan läheltä ”päärakennusta” jossa oli reseption. Muutamia ihminen kävi kyselemässä mistä olen lähtenyt liikenteeseen ja mihin olen menossa. He ihmettelivät myös yksipyöräistäni.
Saatuani teltan pystyyn ja sade suojan päälle, laitoin tavarat teltan sisälle ,pakkasin ruokakassin ja suihkukassin valmiiksi ennen kuin väsyn liikaa..
Ruokaa laittaessani juttelin miehen kanssa joka harrastaa kosken laskua kanootilla. Hän oli juuri suorittanut osa tutkinnon ja olivat vaimonsa kanssa menossa jonnekin laskemaan. Oli puhetta meltausjoesta. Hänen vaimonsa tuli käymään keittiössä ja hän tiesi että meltausjoki on aika raju paikoitellen. Siellä on kovia koskia paikoitellen.
Tein ruuaksi juustokeittoa, palan painikkeeksi lihapiirakkaa, keksejä sekä kahvia. Kello on nyt 01:36 . Aika mennä nukkumaan. Hyvää yötä.
Matka : 111:75km,Aika: 6:26h, Paikka: Kangaskylän camping, Vaala
———————————————-
4.7.2011 Viides päivä
Heräilin yöllä kylmään. En ollut laittanut muuta villaista päälle ennen nukkuman meno kuin villapöksyt. T- paita ei paljoa lämmitä. Oli ilmeisesti ollut todella väsynyt kun en ole ottanut edes pipoa päähäni. Camping alue mihin tulin illalla oli ison järven rannalla ja sileä tuuli aivan julmetusti. Vaikka en ollut rannan läheisyydessä aaltojen läiske oli häiritsevää. Ainakin näin kovalla tuulella.
Sain vasta aamutunteina vähän unta. Aamuaurinko alkoi lämmittämään telttaa ennen kuin nukahdin.
Olin illalla naputellut 2 asti matkapäivä kirjaa. Sekin lyhensi omalta osaltaan yö unia.
Aamutoimet eivät sujuneet samalla rutiinilla kuin virkeänä. Piti aina miettiä mitä tekee seuraavaksi. Ensin makuupussi ei tahtonut mahtua omaan pussiinsa vaikka ennen se kyllä meni siihen. Aikani ähellettyä olin saanut teltan kasaan ja laukutkin jopa pyörän päälle.
Täydellisyyden tavoittelijana päätin keittää aamukahvit. Ensimmäistä kertaa tällä reissulla. Työnsin pyörän avokeittiön luokse ja otin etulaukut mukaani sisälle. Vaikka keittiössä olikin sähkölevyjä päätin tehdä kahvit kaasulla. Purin trangia laukusta ja virittelin sen oven ulkopuolella olevan tiskipöydän päälle. Kuten arvata saattoi ei sekään mennyt aivan putkeen. Kaasu oli yö aikana päässyt kylmettymään joten paine oli siinä melkein nolla. Olin ajatellut että saan tehtyä puolta nopeammin kahvin valmiiksi kaasulla kuin sähkölevyllä. Trangian kahvipannun pohja on sen verran sisällä päin että se ei ota kiinni sähkölevyyn. Vesi alkaa lämpiämään siinä vasta silloin kuin levy hehkuu punaisena. Kaasulla ei ole tätä ongelmaa.
Kävin täyttämässä pannun ja sytytin keittimen. Aluksi sieltä tuli normaalisti kaasua, mutta kun paine katosi pullosta tuli alkoi sammumaan pienestä tuulen puuskasta. Sytytin sitkeästi aina uuden tulen keittimeen koska arvelin sen olevan joka tapauksessa nopeampi tapa. Sytyttelyjen lomassa lämmitin mikrossa, joka oli keittiössä, lihapiirakkaa. Olisin syönyt sen muuten kylmänä mutta ajattelin että lämmin lihapiirakka lämmittäisi kylmän yön jälkeen edes pikkaisen.
Kahdenkymmenen tikun jälkeen vesi oli sen verran lämmintä että lisäsin purut veteen. Mielessä kävi” perhana , tuolla tikku määrällä olisi lämmittänyt jo saunakin” vielä muutaman tikun jälkeen kaadoin työn tuloksen termospulloon mahdollista myöhempää juomista varten. Aikaa oli tuhraantunut liikaakin siihen ”nopeaan” kahvin keittämiseen.
Pakkasin trangian ja termospullon laukkuihin . Saatuani pyörän lähtö kuntoon työnsin sen respan eteen. Kävin sisällä toivottamassa hyviä kesän jatkoja ja lähdin matkaan. Työnsin ensin jyrkän mäen ylös. Sen jälkeen satakunta metriä niin on pikitiellä.
Olin tehnyt matkasuunnitelmaan muutoksia sen verran että alun perin minun piti mennä Vuolijoen kautta Iisalmelle, mutta halusin ajella välillä eri reittiä.
Uusi reitti veisi minut Kestilän kautta pyhäntään ja sieltä kiuruvedeltä Pielavedelle. Sen pidemmälle en ole suunnitellut.
Käännyin risteyksestä Kestilän suuntaan. Tie oli tasaista kestilään asti. Tietä reunustivat välillä pellot, välillä oli karjaa niityillä, metsääkin oli sopivasti tien varrella Myötä tuuli auttoi matkan teossa. Kestilässä kävin ostamassa pientä purtavaa jos maha alkaa kurnimaan matkan aikana. En vielä viitsi ostaa turhaa painoa laukkuihin. Tyydyin pariin tomaattiin, mehuun, sekä pariin snikkersiin, niillä pääsee mukavasti eteen päin. Tomaatit sekä yhden snikkersin söin heti kaupan pihalla. Mehua meni puoli litraa kerta ”kulauksella”.
Pyhännän tie oli alku matkasta tasaista mutta loppu päässä on yksi isompi loiva nousu. Pyhännälle päästyäni menin tekemään ilta ostokset k-kaupasta. Lihaperunalaatikkoa, suolakeksejä, x-tra mäti tahnaa, maitoa ja suklaata. Sen tietysti söin ensimmäisenä kun pääsin ulos.
Liikkeelle päästyäni otin suunnaksi kiuruveden. Oli aika alkaa katselemaan teltta paikkaa. Päätin polkea vielä tunnin verran ennen kuin alkaisin toden teolla kiertämään metsä teitä. Olin aamusta töpeksinyt lähdön kanssa. Joutuisin sen takia ajamaan lyhyemmän pätkän kuin haluaisin. Leirin pystyttäminen kaikkineen syömisineen, ” peseytymisineen” ja reissupäiväkirjan tekemisineen vie aikaa kolmesta viiteen tuntiin.
Kävin pyörähtämässä muutamalla metsä tiellä mutta maasto oli soista.
Ajettuani suunnilleen sen tunnin aloin ahkerammin etsimään teltta paikkaa. Soinen maasto antaa aina enemmän haastetta.
Tie kiuruvedelle on nousu johteista joten maastokin alkaa myös tulla kuivemmaksi.
Löydettyäni sopivan paikan työnsin pyörän metsikkoon ja aloin heti pystyttämään leiriä.
Kiinnitin ensimmäisenä huomiota mäkäräisten vähyyteen. Hyttysiä täällä on paljon mutta niiden kanssa tulee toimeen.
Saatuani leirin pystyyn aloin kokkailemaan. Keitin ensin kahvit ja sen jälkeen lämmitin paistin pannulla laatikon.
Aika vetäytyä yö puulle.. Hyvää yötä
Paikka: 63as54’08″N, 26as26’10″E, Matka: 91.66km, Aika: 5:17H
———————————————-
5.7.2011 Kuudes päivä
Yö oli jälleen viluinen. Olin laittanut melkein kaikki lämpimät vaatteet päälle, siis villaiset. On minulla vielä yksi lämmittävä tarvike mukana jota aion kokeilla seuraavana yönä. Olen kantanut sitä mukanani ja heitin sen jo melkein kerran pois. Se painaa 300 grammaa ja sitä kutsutaan makuupussi lakanaksi. Tämän lämpö arvo on kolme.
Siitä sitten toisella kertaa lisää..
Reittini kulki tänään kiuruveden kautta Pielavedelle ja suuntana on Karttula. Olen pysähtynyt yöpymään jokijärven lähelle. Tästä on matkaa Karttulaan n. 30 km.
Ajo tuntui tänään erittäin raskaalta. Reisissä tuntui ajetut kilometrit. Pysähtelin usein hieromaan jalkoja. Maasto oli mäkistä varsinkin osuus Kiuruvesi-Pielavesi. Maisemat tien varrella on viljelyyn perustuvaa. Oli siellä rouvatkin laitumella ( lehmukat) joissakin paikoissa. Traktoreita näky pelloilla riittämiin ja tielläkin. Ei niistä minulle ollut haittaa. Hyvin ne kiersivät kun näkivät pyöräilijän.
Samalla osuudella tuli tivolin porukkaa kuorma-auto saattueena. Ajoin sivuun siksi aikaa, koska en halunnut tulla jyrätyksi , enkä halunnut vaarantaa turhaan liikennettä olemalla siellä tukkona. Kuorma autot olivat osittain ylileveät.
Ajoin Kiuruveden ohi pysähtymättä. Kävi minulla mielessä veden hakeminen. Matkaa on 53 km kiuruvedelle ja janoisena voi olla vähän hankalaa. Luotin siihen että pärjään litralla vettä sen matkan.
Kiuruvedellä pysähdyin hakemaan ruokaa ja vettä. Veden saaminen meinasi olla hankalaa. Kävin parin huoltamon pihalla pyörähtämässä mutta niissä ei ollut vesi pistettä. Menin lopulta kysymään sisältä vesi pisteestä. Myyjä kysyi mihin tarkoitukseen se tulisi. Kerroin että olen reissussa pyörällä ja tarvitsen juoma vettä. Myyjä sanoi että tuo juomapullot hänelle niin hän käy täyttämässä ne. Kipaisin hakemassa pullot ja ojensin ne muovikassissa mies myyjälle. Odotellessani vesiä kassalla ilmaantui vanhempi mies.
Hetken päästä sain veteni. Kiitin myyjää ja menin ulos. Olin jo ennen veden haku reissua käynyt kaupassa. Ostoslistassani oli tällä kertaa makkaraa, punajuuri salaatti, kevyt sellainen ( pitää nääs pitää kiloista huoli) raskasta salaattia kun ei löytynyt. Kääretorttu, taateleita ja banaania.
Ennen kuin jätin kiuruveden poikkesin R-kioskilla. Vichy on hyvä janon sammuttaja. Kysyin samalla mitä tietä pitää lähteä ajamaan kun keskustassa on liikenne ympyrä jossa ei ole opasteita mihinkään suuntaan. Kartassa on kuitenkin toinen tie siniselle tielle kuin se mitä kautta tulin. Myyjä näytti kädellä ”tuota tietä niin pitkälle kunnes tulee ortodoksinen kirkko vastaan tien vasemmalla puolella. Risteyksestä oikealle, siinä pitäisi olla jo opasteetkin” kiitin myyjää samalla kun hän otti maksun pullosta.
Saavuttuani kirkolle pysähdyin ottamaan valokuvan sankarihaudasta ja kirkosta.
Karttulan tielle oikaisin Petäjäjärventien kautta. Ei se nopeampi ole, koska tie on savihiekka tie mutta rauhallinen, ja ehta korpitie.
Puolessa välissä petäjäjärventietä istuskeli vanha mies pussi kädessä tien laidassa. Kysyin häneltä josko mahdollisesti tämä kyseinen tie liittyy Karttulan tiehen jossakin välissä. Oikealla tiellä ollaan. Kiitin ja toivottelin kesän jatkoja.
Saavuttuani Karttulan tielle aloin katselemaan teltta paikkoja. Sellainen löytyi jokijärven kupeesta tukkipinojen takan olevalta metsätieltä.
Saatuani teltan pystyyn käristelin makkaraa ja napostelin punajuurisalaattia niiden päälle. Ilta palaksi oli kääretorttua ja kahvia termospullollinen.
Hyviä öitä.
63as32’36” N, 26as45’17” E Matka : 117,51 km, Aika: 7:17
———————————————-
6.7.2011 Seitsemäs päivä
Heräilin kellon soittoon ja kuumuuteen. Aurinko oli alkanut lämmittämään pressun pintaa.
Hetken pyörittyäni aloin laittamaan kamoja kasaan. Teltassa oli sen verran lämmin, että siellä ei viitsinyt olla kuin sen mitä piti
Olen testannut makuupussilakanaa josta mainitsin edellisessä kerralla. Ihan toimiva, tekee mitä lupaa. Ainut mikä siinä on hankalaa on sisään meno. Jalat siihen menee mukavasti mutta kun yrittää saada sen yläosan jollakin tavalla pussiksi ei tahdo onnistua. Siinä yläosassa on kaksi erillistä kappaletta, jotka ovat samaa lakanaa jalkapussin kanssa. Nämä lakanat pitäisi liittää toisiinsa reunoista tarranauhoilla. No se on helpompi sanoa kuin tehdä. Aatteles…… jos teltta on hämärä, olet väsynyt, hyttyset ovat ottaneet sinusta parhaat mehut irti ulkona, kaikella mahdollisella tavalla.. Kupanneet sinut punaiseksi, makaat alustan päällä ja yrität liittää kärpäsen p.. kokoisia tarranauhoja toisiinsa. Kyllä ottaa ohra leivät.
No.. Ihan toimiva paketti kokonaisuudessaan pieniä vikoja lukuun ottamatta.
Sitten itse asiaan.. Saatuani hikisenä tavarat kasaan, oli aika katsastaa teltasta ulos. Kuppaus armeija oli jo kytiksessä teltan kupeessa. Viskoin osan tavaroista teltan eteen ja asettelin herkät elektroniikka tavarat oviaukon viereen.
Nokka ei pitkään tuhissut kun pyörä oli tien päällä. Osittain hirvitti mitä päivä tuo tullessaan.
Matka Karttulaan meni jalkojen lämmittelynä. Ohitin Karttulan risteyksen koska minulla ei ollut asiaa kylälle.
Suonenjoen osuus on mäkinen. Helppoa osuutta ei ole nimeksikään.
Mansikka pelloilla oli ihmisiä poimimassa kypsynyttä satoa. Muutamalla pysäkillä oli ilmeisesti poimijoita odottamassa kyytiä keskustaan. Pysähdyin ottamaan vanhasta maitolaiturista kuvia. Se sijaitsi mäen päällä ja oli normaalia maitolaituria kaksi kertaa isompi. Sen ovet retkottivat sisälle päin ja sen vieressä kasvoi molemmilla puolilla isoja kuusia.
Suonenjoen-Pieksämäen tie oli helpohko ajaa. Siinä ei ollut kuin muutama pieni mäki. Yhden jouduin työntämään ylös. Muuten tasaista alaspäin vievää tietä.
Pieksämäki on minulle tuttu kaupunki aikaisemmilta matkoiltani. Osasin etsiä kaupat ja vesi paikat. Kysyin tosin varmistaakseni siwan myyjältä huoltamoiden tilaa. ABC oli ainoa missä oli vesi piste.
Ostin kaupasta laatikkoa, maitoa, snikkersiä, punajuurisalaattia. Ajoin ABC: lle joka on matkan varrella kangasniemen tieristeyksen vieressä.
Löysin telttapaikan neljännellä yrittämällä. Maa on hiekkakivistä joka vaikeutti telttakeppien saamista maahan. Riukukin tuli rakennettua. Onhan se ihmisen ….
Paikka on mäen takana ja tie kulkee sen toisella puolella. Ympärillä on pientä pajukkoa ja teltan takaa on kaadettu pieniä koivuja ja mäntyjä.
Hyvää yötä
62as14’22” N , 26as57’52″E, .Matka 112,67 km, Aika: 6:32h
———————————————-
7.7.2011 Kahdeksas matkapäivä
Kuumuus sai nousemaan ylös. Olin katsonut sellaisen paikan, että puut varjostaisivat aamuauringon ensimmäisiä lämmittäviä säteitä.
Laitoin nopeasti tavarat kasaan ja ulos. Puuhailin pitkän aikaa ulkona pikkuhousuisiltani, mutta metsän eläimiä ei näkynyt. Taisi olla sen verran aikaista että olivat yö puulla. Sain melkein kaikki laitettua lähtö valmiiksi, ennen kuin purijat ja pörisijät saapuivat. Coretex on rautaa . Se pitää kaiken ulkopuolella, eikä laske mitään ulos. Hiki tuli heti kun näki coretex housut. Ei auttanut jalkaan ne piti vetää. Yläosan pidin vielä vähän aikaa paljaana. Saisi edes kerran kesässä nahkakin valoa.
Saatuani pyörän lähtö valmiiksi ei tarvinut enää ajatella suihkussa käynti. Hiki oli kun helvetistä tulisi.
Matka kangasniemelle meni mäkiä puskiessa. Se minkä ylämäki ottaa sen alamäki antaa. Alamäissä tuuli vinkui korvissa. Välillä vauhti oli sen verran kovaa että heikompaa olisi hirvittänyt. Kyllähän se mielessä juolahti” mitähän jos tuo etukumi puhkeaisi 45 km vauhdissa. Lähtisiköhän sitä kuuta lentävälle radalle romujen kera. Ainakin se ääni kuuluisi kuuhun asti kun romut leviäisi pitkin pitäjää tai tässä tapauksessa mäkeä.
Kangasniemi meni ohi.
Suuntana Joutsa. Tällä osuudella ei ole yhtään tasaista tietä, jos ei lasketa ylä tai alamäkeä. Kuumuus oli käsin kosketeltavaa tien läheisyydessä. Se lisäsi matka rasitusta. Puskin pieniä pätkiä kerrallaan kuitenkin mielessä että tänään pitäisi keritä Heinolaan.
Joutsa jälkeen suuntasin avaran katseeni Hartolaan. Välillä iski epätoivo kerkeänkö tänään päämääräni. Etapit ovat välillä raskaita kun haluaa päästä suihkuun camping alueelle. Mikään ei ole ihanampaa raskaan päivän päätteeksi kuin suihku ja syöminen.
Joutsan ja Hartolan osuus oli jatkoa koko päivälle. Mäet tulivat ja menivät mutta mutkan takana ei ollut helpotusta. Liikennettä tiellä oli aika paljon. Kuorma-autoja liikkui paljon. Ne väistivät hyvin.
En osaa tarkkaan sanoa matkaa, mutta arvio on 10-15 kilometriä ennen Hartolaa katkesi etuvaihteen siirtäjän vaijeri. Ihan kuin kuumuudessa ei olisi tarpeeksi, niin tämäkin harmi vielä.
Takasiirtäjä toimi moitteetta viidenteen vaihteeseen mutta sen jälkeen sen otti kiin etuvaihteensiirtäjän vaihde rautaan. Pysähdyn vähän matkaa ajettuani korjaamaan tilannetta. Kaivoin yksipyöräisen laukusta minityökalusarja johon olit laitettu moniteräisen linkkarin tyyliin risti, taltta , kuusikulma sekä muutama muu työkalu. Ruuvasin pari kierrosta säätö ruuvia ja vika oli korjattu. Nyt minulla oli seitsemän takavaihdetta käytössä.
Lähdin jatkamaan matkaa vimmatusti vaihteita siirtäen. Tämä vaati jo uskoa kun peukalon pitää olla nopeampi kuin ajatus. Matka kuitenkin taittui ajatusten kanssa. Mietin jäämistä yöksi Hartolan leirintä alueelle mutta se pidentäisi vastaavasti seuraavaa etappia.
Vaikka vaihteiden vaihtaminen oli raskasta ja helle painoi päälle päätin polkea samoilla jaloilla Heinolaan. Eihän se olisi kuin 45 km.
Vedet olivat jo vähissä joten katsoin sopivan huoltamon Hartolasta missä pysähdyin. Kävin samalla ostamassa pika purtavaa. Suklaata ja keksejä sekä KYLMÄÄ juotavaa. Vichyä.
Tankattuani varannot sekä syötyäni suklaata vichyn kera, lähdin eteen päin.
Tie oli tasaista eikä minun tarvinnut vaihtaa koko ajan. Matka taittui, tosin muutamien mäkien kohdalla meinasi peukalo loppua kesken.
Olen yöpynyt aikaisemminkin Heinolan leirintäalueella. En muistanut kuitenkaan tarkkaan reittiä. Pysähdyin kysymään keskustassa nakkikioskilta tietä . Myyjä tunnusti että ei tiennyt missä se on. Sanoi että ei ole paikkakuntalaisia.
Ennen minua oli ollut asiakas. Olin tiedustellut häneltä paikkakunnan tuntemusta. Eipä hänelläkään ollut tietoa.
Tiedustelin lopuksi nakkarinmyyjältä lähintä kauppaa. Sen se onneksi tiesi. Vaihdoin muutaman sanan vielä asiakkaan kanssa joka oli istunut läheiseen pöytään. Hänen perheensä istu myös samassa pöydässä. Normaalit kysymykset, mistä tulet , minne menet, ei se huono ole, että ovat kiinnostuneita. Saa samalla kertoa tämän lajin viehätyksestä.
Pysähdyin seuraavaksi S-marketin pihalle. Kaupasta mukaan perus tarvikkeita, tomaattia, maksalaatikkoa, jogurttia, leipää, voileviä, suklaata, maitoa, kahvia kun edellinen paketti loppui.
Kassalla kysyin tietä. Camping-alueelle, kassa ei osannut sanoa mutta eräs mies tuli tiskin päähän ja sanoi että oli jo katsellut ulkona, kun olin tullut pyörällä, ja arvellut että seuraavaksi etsin varmaan leirintä aluetta. Hän oli juuri päässyt viereiseltä kassalta ja kuullut kun keskustelin kassaneidin kanssa.
Sanoin miehelle että pieni hetki, pakkaan tavarat ensi kassiin.
Menimme ulos ja mies neuvoi tien. ”Tuolla näkyy huoltamon kyltti, siitä seuraava liikennevalot ja oikealle. Sieltä alkaa opasteet”.
Kiitin häntä.
Hän katseli pyörääni ja kertoi että on suunnitellut pidempää pyörämatkaa. Hän oli rakentanut viime jouluna itselleen sitä varten erikseen pyörän. Kiireet olivat estäneet tähän mennessä lähdön. Hän kertoi myös että on alkanut tai on harrastanut mäkipyöräilyä. Maantie pyöräily on hänelle ennestään tuttua.
Oli aika jatkaa matkaa camping alueelle. Toivotin hyvää kesää sekä tsemppiä tuleville pyörämatkoille.
Leirintä alue löytyi helposti. Kaarsin respan luokse ja parkkeerasin kulkuvälineeni. Tuttu virkailija oli paikalla. Kysyin häneltä” kuinka vuosi on mennyt. Otin samalla aurinkolasit päästä kun hän katsoi epäröivästi. Samalla kun sain lasit pois päästä hän tokaisi” en meinannut tunnistaa, kun minulla oli aurinkolasit päässä. Kiitos hyvin täällä on mennyt. Kaikki on samalla lailla kuin viime vuonnakin” vaihdoimme muutaman sanan kuulumisia enimmäkseen pyöräilystä. Maksoin teltta paikan ja lähdin katsomaan paikkaa mihin pystytän leirin.
Paikka löytyi läheltä rantaa. Heinolan leirintä alue on saarella joka on myös samalla osittain kait veneiden pitopaikkana. Voi olla että olen väärässä.
Paikkani lähellä oli saksalainen perhe autoineen telttailemassa sekä suomalainen pariskunta toisella puolella teltan kanssa. Suoraan näiden kahden välistä katsottuna vähän kauempana oli kahden matkapyöräilijän teltta pyörineen. En huomannut heitä koko iltana.
Suihkun jälkeen oli aika lähteä syömän. Olin kasannut ruuat ja tarvittavat välineet niin ettei minun tarvinnut muuta kuin napata ne mukaan.
Keittiössä ei ollut ketään kun menin sinne. Kello oli kymmenen pintaan illalla. Lämmitin maksalaatikkoa toisella levyllä ja kahvit laitoin kiehumaan viereisen uunin levylle.
Samalla kun odottelin niiden lämpiämistä katoin viereiseen tilan pöydälle muut tavarat, Oivariini, leivän, valkosipulisalaatin, maitoa, jogurttia.
Ruuan lämmettyä odottelin kahvin valmistumista. Siinä menee yleensä aikaa koska pannun pohja ei ole sähkölevyn kanssa kovin sopiva. Kahvin kiehuttua laitoin sen termospulloon myöhempää käyttöä varten.
Ruokaa oli pöydässä enemmän kuin tarpeeksi. Olisin syönyt kaiken mitä pöydällä oli mutta maha oli halkeamis pisteessä ja ajattelin jättää aamupalaksi jotakin. Jogurtilla, leivällä, ja kekseillä luulisi pärjäävän ainakin aamun.
Kävin pesemässä hampaat ja menin teltalle. Vasta siellä join kahvia. Kirjoittelin vähän aikaa, soitin avovaimolle ja sen jälkeen olikin aika mennä nukkumaan.
Hyvää yötä
Matka. 150.17km . Aika: 8:44, Heinolan leirintäalue
———————————————-
8.7.2011 Yhdeksäs matkapäivä
Suoraan sanottuna en voi kehua leirintä aluetta kovin rauhalliseksi. Lokit kirkuivat pitkälle aamuyöhön, liikenteen melu kuuluu selvästi leirintäalueelle, en tiedä häiritseekö se muita, mutta minua ainakin.
Sain torkuttua aamuyöstä, kun lokit menivät lepäämään, ja liikenne rauhoittui vähäsen.
Heräsin tokkuraisena kellon soittoon. Aamuaurinko lämmitti telttaa ja ilmakaan ei ollut kovin viileä. Laittelin teltan sisällä tavaroita rauhassa kasaan ennen kuin wc kutsui.
Polkupyöräilijät olivat häipyneet vähin äänin. Vasemmalla puolella olevat telttailijat tekivät kahvia krillin päälle viritellyllä trangialla. Laitellessani tavaroita hissukseen kasaan, päätin myös keitellä kahvia samalla kun laitan teltan kasaan.
Kaivoin trangian esiin laukusta. Otin ensin sen ympäriltä hihnan joka pitää trangiaa kasassa. Seuraavaksi otin monitoimikeittimen esiin kassistaan. Kun sain sen käteeni huomasin heti että jotain puuttuu. Suuttimen päältä puuttui tulen halkoja. Keittimen tärkein osa. Hetken mietittyäni muistin, että olin ennen kangasniemeä leiriytynyt. Kun olin tehnyt ruuat ja kahvit illalla olin vaihtanut suuttimen monitoimikeittimeen. Olin laittanut tulenhalkojan keittimen viereen maahan. En ollut laittanut sitä takaisin kiinni
joten se oli jäänyt leiripaikalle.
Asialle ei voi enää mitään. Keitin oli jo kasassa. Mietiskelin hetken ennen kuin ”ehkä” keksin väliaikais ratkaisun. Olin laittanut alumiinilevyä trangia pussiin mahdollista tarvetta varten. Revin siitä suikaleen ja taivutin sen suuttimen päälle eräänlaiseksi tulenhalkojaksi.
Laskin valopetrolia kuppiin, joka lämmittää suutinta, ja koko poltinta. Sitten ei muuta kuin tulta perään. Hetken päästä alkoi kuulumaan kohinaa kun messinki kuumeni ja suutin alkoi aukeamaan.
Tulenhalkoja toimi jollakin tavalla. Laitoin pannun tulelle ja jatkoin touhuamista teltan ympärillä. Kahviveden alettua kiehumaan laitoin purut ja odottelin että se kiehahtaa.
Saatuani kahvin valmiiksi, kaivoin eiliset ruuan tähteet esiin ja istahdin teltan eteen syömään.
Syötyäni ja juotuani kahvit, pakkasin trangian kasaan. Tulenhalkoja oli palanut puhki. Kun koskin siihen se napsahti poikki. Eli alumiinista ei olisi korvaajaa alkuperäiselle.
Laitoin monitoimipolttimen pussiinsa. Pakkasin trangian sekä pussin laukkuun. Laitoin myös kahvipaketin sinne, koska sen löytäisi parhaiten sieltä.
Seuraavaksi purin teltan ja laitoin tavarat laukkuihin. En ollut vielä vaihtanut uutta vaijeria katkenneen tilalle.
Kaivoin työkalupussin esiin jossa pidin kaiken tarvittavan. Otin ristipääruuvimeisselin ja irrotin vaihteenvaihtajan päällä olevan muovisuojan jotta pääsen käsiksi katkenneeseen vaijeriin. Rispaantunut vaijeri näkyi vaijerisuojan päässä. Toinen pää oli kiinni etummaisessa vaihteensiirtäjässä. Kaivoin sopivan avaimen mutterin aukaisemista varten. Saatuani sen irti otin vaijerista kiinni pihdeillä ja vedin koko vaijerin pois.
Nyt pääsisin laittamaan uuden vaijerin paikoilleen. Otin työkalupussista käytetyn vaijerin. Olin säästänyt sen, koska pituus riitti etummaiseen vaihteensiirtäjään. Se oli aikaisemmin ollut takavaihteensiirtäjän vaijerina.
Koska vaijeri oli vanha ja katkennut aikaisemmin jouduin ottamaan pätkän siitä pois. Pihdeillä työn sai nopeasti tehtyä. Pyöritin vielä vaijerin päätä että sain kaikki karvat vaijerista kasaan. Työnsin vaijerin jarrukahvan päässä olevan vaihteensiirtäjän reiästä suojakaapelin sisälle. Rungon puolessa välissä viiden millin rautainen O silmukka johon suojakaapeli ensimmäinen osa päättyy. Suihkutin kaapelin sisälle ketjuöljyä ruostumisen ehkäisemiseksi ja toiminnan varmistamiseksi samalla kun pujotin vaijeria sisälle. Vaijeri pysähtyi O silmukan kohdalle. Lopetin työntämisen ja asettelin pään paremmin että sain sen O silmukasta läpi ja seuraavan suojakaapelin sisälle. Saatuani sen kokonaan läpi otin ristipää ruuvimeisselin ja käänsin säätö ruuvia pari kierrosta. Olin säätänyt sitä silloin kun vaijeri oli mennyt poikki. Ketjut olivat rahnanneet siirtäjään osaan.
Kiristin mutterin jolla vaijeri pysyy kiinni.
Ajoin koe lenkin ja totesin että vaihteet toimivat tarpeeksi hyvin seuraavaa etappia varten.
Pakkasin työkalut pussiinsa ja työnsin sen omaan koloonsa laukussa.
Saatuani kaikki lähtö kuntoon työnsin pyörän keittiön seinän viereen ja kävin hakemassa vettä pulloihin. Matkaa seuraavan etapin päähän olisi 120 km.
Pysähdyin vielä respan edessä ilmoittamassa että olen poistumassa alueelta ja toivottamassa hyvää kesän jatkoa. Lopuksi samoin että nähdään ensivuonna jos ajelen tätä kautta.
Päästyäni ulos suuntasin pyörällä puiston kautta siltoja kohden josta pääsen lahden tielle.
Kuten aina, eksyin samassa risteyksessä joka kerta. Löysin tällä kertaa itseni asuntomessualueelta. Ei auttanut muuta kuin jälleen kerran kysyä neuvoa. Eräs kuntopyöräilijä lähti näyttämään minulle reittiä mihin suuntaan pitää mennä. Hän oli itse menossa töihin lenkin jälkeen mutta sanoi, että olisi sen verran aikaa voidakseen auttaa.
Parin kilometrin päästä hän lähti omille teilleen näytettyään minulle suunnan.
Matka Heinolasta lahteen oli tutun reitin ajamista. Kuumuus oli käsin kosketeltavaa. Mäkiä matkalla on jonkin verran. Enemmän taitaa olla alamäkeä kuin nousuja.
Saavuin lahden esikaupunkiin ja aloin katselemaan kylttejä löytääkseni vanhanlahdentien. Lähestyessäni liikenneympyrää sen lähellä oli kyltti jossa oli eriliittymistä poistuville opastus. Yhdessä luki” vanhatie”. Se oli oikea suunta. Ajoin alikulun kautta suoran toiselle puolelle ja jatkoin loivaa nousua ylös. Tie kulki prisman vierestä ja päättyi risteykseen. Koska risteyksessä ei ollut opastusta jouduin taas kyselemään neuvoa. Tietä pitkin käveli mies ilman kenkiä. Oli tulossa ryyppy reissulta ja menossa kotia kohden. Kysyin häneltä oliko tämä vanhaa tietä. Kyllä on” mies sanoi. Ajat vaan tätä pitkin suoraan ja suoraan. Sitten kun tuntuu että et ole enää varma kysy uudestaan. Samaan hengen vetoon hän sanoi” kysyisin kyytiä mutta ei taida mahtua kyytiin, asuun kyllä tuossa lähellä. Taidan kuitenkin yrittää kävellä perille. Toivotin hyvää kesää ja jatkoin matkaa hiljaa päätä pyöritellen.
Saavuin keskustaan. Seurasin tien numeroa 140 joka vie Helsinkiin. Pysähtelin liikenne valoissa ja katselin samalla lahden seudun arkkitehtuuria. Talot olivat vanhoja kerrostaloja. Ehkä 60-70 lukua. Osa oli uudempia.
Aloin nousemaan jyrkempää mäkeä ylös. Olen ajanut ennenkin samaa reittiä. Tiesin että joudun ajamaan ainakin yhden alikulun läpi ennen kuin olen Mäntsälä-Helsinki tiellä.
Mäen huipulta, ajettuani alikulun läpi valitsin vasemmalle kääntyvän pyörätien joka kulki oikeaan suuntaan. Lopultakin olin oikealla tiellä. Nyt ei tarvitse tehdä muuta kuin keskittyä ajamiseen. Ei tarvitse vilkuilla alinomaa tieopastuksia.
Matka Mäntsälään oli kuuma. Tien varret on parturoitu puista paljaaksi. Pellot halkovat sitä eikä varjoa tahdo löytyä ajoreitiltä. Pysähdyn ensimmäisen kerran junasillan alla juomaan vettä ja syömään suklaata. Matkaa on 20-30 km lahteen. Silta on massiivisten pilareiden varassa. Sillan pituudeksi arvioisin 250 metriä. Voi .olla enenemänkin.
Tiellä kulki polkupyöräilijöitä ja moottoripyöriä. Yhdellä pyöräilijällä oli laukut takana ja taisi olla telttakin. Virveli oli päällimmäisenä. Ilmeisesti hän oli matkalla kalaan lahden seudulle.
Autoja kulki haravakseen, kuorma-autoja vielä vähemmän.
Saatuani ravittua kehoni ja juotuani tarpeeksi nestettä, lähdin polkemaan Mäntsälän suuntaan.
Matka taittui käsivarsien käristessä auringossa. Saavuin moottoritien ylittävälle sillalle. Moottoritietä pitkin meni jatkuva liikenne. Kumpikin kaista oli varattu silmänkantamattomiin. Ylitin sillan vauhdilla koska käryn haistoi selvästi.
Ennen Mäntsälää on pitkä suora. Ajoin tietä pitkin ensimmäisiin liikenne valoihin asti. Jalka-pyörätie oli sen verran huonossa kunnossa että en viitsinyt lähteä rytyyttämään sinne.
Pysähdyin kerran keskustassa. Kävin urheiluliikkeessä kysymässä monitoimipolttimeen tulenhalkojaa mutta ” ei oota” tarjottiin. Neuvoivat käymään rautaliikkeessä. Kiitin ja ei kun eteenpäin. Käännyin Hirvihaaran-Ohkola risteyksestä kohden kellokoskea. Matka kellokoskelle oli yhtä kuuma mutta varjoa oli paljon enemmän. Hurautin kellokosken läpi pysähtymättä. Ainoastaan yhden ylämäen kohdalla meni työntö hommiksi.
Loppu suora alkoi . Wärtsilän risteyksen kohdalta oikeaan. Purolan luona on vedenottopiste. Kävin hakemassa juoma pullot täyteen vettä. Paikka minne olin menossa, kärsi kuivuudesta ja ilmeisesti kaivo olisi aika tyhjä. Näin rasitin heidän veden saantiaan edes vähäsen.
Poljin nelisen kilometriä hiekkatietä ja saavuin perille. Pieni loma on paikallaan ennen kuin jatkan matkaani takaisin.
Matka : 112.39 km, aika : 6:47H
———————————————-
16.7.2011 Kymmenes päivä
Olen ollut kylässä viikon verran äitiäni luona järvenpäässä. Avovaimonikin tuli perässä junalla.
On aika jatkaa matkaa. Heräilin 9 aikaan ja menin aamupalalle ylätaloon. Söin aamupalaksi leipää, mysliä, jogurttia, tomaattia ja monta kuppia kahvia. Kävin aamupalan välissä herättämässä avovaimon ettei hän nuku liian pitkään. Syötyäni lähdin pakkaamaan. Olin aloittanut pakkaamista jo eilisiltana. Pakkaamisen välissä kävin hakemassa polkupyöräni varastosta sekä peräkärryni.
Liitin ne toisiinsa ja laitoin laukun siihen. Ylhäällä pikkutalossa oli yksilaukku ja grillillä oli toinen laukku. Olin tehnyt monitoimikeittimellä grillillä lettuja melkein joka ilta. Olin hävittänyt siitä tulen halkojan joten testaaminen oli paikoillaan. Koetin löytää järvenpäästä uutta halkojaa siihen mutta ei löytynyt. Eli kekseliäsyys on paikallaan. Koetin ensin siihen Felix kurkkupurkin kannesta tehtyä halkojaa mutta se paloi muutamasta lettupaistosta puhki. Sitten tein sinkkipellistä ja se on kestänyt aika hyvin. Pelti oli aikaisemmin uunissa lämpösuojana uunin takana ja 1mm paksuna sitä on helppo muotoilla.
Haettuani laukut pyörän luokse ja pakattuani tavarat muihin laukkuihin olikin jo kahvin aika.
Naapurit, olivat tulleet moikkamaan minua ja avoa, ennen kuin häivyn matkoihini. Juttelimme siinä muutaman sanan pakatessani laukkuja. En päässyt oikein keskustelemaan heidän kanssa koska piti päästä matkaan ja se ei oikein onnistu juttelemalla.
Äitini oli mennyt tekemään päivällistä ennen lähtöäni. Hän tulikin pian ilmoittamaan että ruoka on valmista. Menimme ylätaloon syömään. Peruna maistuu pullakastikkeella aina hyvältä. Söin hyvällä ruokahalulla koska tiesin että seuraavan kerran pääsisin syömään lämmintä ateriaa vasta myöhään illalla.
Hyvästelin isäpuoleni ylätalossa. Hän oli jo vetäytynyt ruokalevolle eikä tulisi alas alapihalle katselemaan valmisteluja. Saatuani pyörän valmiiksi lähtö varten hyvästelin äitini ja avovaimon. Lähtiessäni ajamaan kantapäät ottivat kiinni takalaukkuihin. Käännyin takaisin pihalle ja aloin purkamaan tarakalta teltan pois ja pressut. Ne olivat helppoja ottaa pois koska kiinnitin ne mustekaloilla kiinni.
Ottaessani laukun irti huomasin että olin laittanut laukut vääriin paikkoihin. Vasemman laukun olisi pitänyt olla oikealla puolella. Siksi ne olivat liian lähellä kantapäitä. Vaihdoin laukkujen paikkoja ja pakkasin kaikki paikoilleen. Äiti oli mennyt jo ylämäkeen mutta anne oli jäänyt pihalle katsomaan lähtöäni. Halasimme uudestaan ja uusi yritys. Nyt toimi. Aikaa oli tuhraantunut laukkujen siirtämiseen.
Ajettuani parisen kilometriä aloin epäilemään että olin unohtanut toisen takkini mökille. Soitin nopeasti , ehkä liian hätäisesti koska palattuani takaisin mökille takki löytyi kuitenkin etulaukusta. Kun saavuin pihaan alkoi ripottelemaan vettä. Jäin vähäksi aikaa pitämään sadetta.
Lähdettyäni kolmannen kerran suunnistin Jokelaan. Siellä pysähdyin etsimään uutta karttaa. Kävin R-kioskilla , Sokoksella , ja huoltamolla. Mistään niistä ei löytynyt kunnon karttaa. Ostin kuitenkin R-kioskilta maantietyökartan. Sen suhde on iso eikä siinä ole pienten teiden numeroita.
Jatkoin matkaa Hyvinkäälle. Kävin sielläkin etsimässä karttoja. Ei oota tarjottiin molemmissa R-kioskissa joissa kävin.
Tähän asti tie oli ollut suhkoht tasaista. Mäkiä ei ole ollut kuin muuta a ja keskinopeus on ollut 20-25 välillä. Hyvinkäältä suuntasin Hämeenlinnan tielle. Ohitin riihimäen vauhdilla. Hyvä takatuuli avitti matkantekoa. Riihimäen jälkeen alkoi mäkiä ilmaantumaan. Vauhti putosi reilusti. Pari sadekuuroa tuli matkalla Turengin suuntaan. Saavuttuani turengin risteykseen käännyin sinne. Tarkoitukseni oli aluksi mennä lammin kautta mutta muutin mieleni ajettuani lammin tietä pari kilometriä. Kääntyessäni takaisin Turengin kylää kohden tuli ensimmäinen vastoinkäyminen. Peräkärryn lokasuojan pidike meni poikki. Se oli tehty alumiinista eikä ollut kestänyt alituista edestakaista heilumista jota ilmenee yksipyöräisessä. Sain korjattua sen mustekalalla väliaikaisesti.
Saavuttuani keskustaan ja Turengin liikenne ympyrään totesin että kaupat ovat edelleen yhtä kiinni kuin vähän aikaa sitten läpi ajettuani. Minulla ei ole ruokaa mukanani kuin hätävara keitot ja yksivalmiiksi tehty leipä. Kirosin aikaisin kiinni meno aikoja näillä syrjäkylillä.
Vähän matkaa ajettuani tien vasemmalla puolella oli nesteen huoltamon, kass kummaa, sehän oli auki. Ihmeiden aika ei ole ohi. Sain kun sainkin hankittua vettä. Kävin myös sisältä katsomassa ruokaa mutta ei siellä ollut kuin lenkkiä.
Lähdin polkemaan Hämeenlinnan suuntaan. Saavuin 10 tien liikenneympyrään joka menee lahteen. Se on aivan Hämeenlinnan vieressä.
Poljin sitä 7.7 km ennen kuin löysin leiripaikan. Tien vieressä on jonkin maatilan kyltti jossa mainostetaan mansikoita ja herneitä. Siitä kyltin vierestä menee alas jonkinlainen metsätie. Sieltä löytyi teltta paikka. Tiellä on koko ajan liikennettä ja jostakin kauempaa kuului musiikkia. Rumpujen pauketta tai sitten se oli basson kuminaa.
Tein ruuaksi vähistä tavaroista juustokeittoa ja siihen lisukkeeksi syödessä leipää. Pari omenapatukkaa ja suklaakeksiä. Niin ja tietysti pienitermospullollinen 0.5L kahvia.
Laittaessani ilmapatjaa nukkumaan mennessä siihen tuli venttiilin viereen reikä. Näissä itsessään täyttyvissä on perusvikana liian kova venttiilin pidike. Se terävät reunat puhkovat ajan myötä patjan. Niin kävi myös tälle. Eikä tällä ole kovin montaa kertaa nukuttu.
Aika mennä nukkumaan. Hyvää yötä.
61as01’44″N , 24as36’41″E, Matka: 100,94km, Aika: 5:52
———————————————-
17.7.2011 Yhdestoista matkapäivä.
En saanut nukuttua ennen aamuyötä. Silloinkin näin painajaisia. Olin jossakin helluntailaisten luona tai jonkin muun uskovaisten luona. Siellä oli isäntä joka huijasi ihmisiä töihin ilman palkkaa.
Olin laittanut kellon soimaan mutta liikenne tiellä alkoi olla sen verran vilkasta että se piti hereillä.
Joutuisin ajamaan takaisin Hämeenlinnan suuntaan uuden makuualustan takia. Entinen laski ilmat pihalle illalla.
Saatuani pyörän pakattua ilman sen kummempi kommelluksia työnsin sen tielle. Harmitti lähteä takaisin mutta saisin muutettua matkasuunnitelmaa samalla. En olisi tykännyt ehkä tästä reitistä.
Ajelin keskustan läpi siinä. Toivossa että jokin olisi jo auki. Kaikki liikkeet aukeavat vasta 12 aikaan. Päätin lähteä ajamaan Hattulan suuntaa jos siellä olisi jokin liike mistä saisi sen alustan. Kysyin tietä, pariskunnalta joka istui tuolilla pyörätien lähellä, Hattulan suuntaan. He kertoivat ohimennen että siellä on lähellä prisma jonka luota käännytään Hattulaan. Minun pitäisi ajaa jonkin matkaa ja kääntyä neljänsistä liikenne valoista oikealle. No, se meni ihan hyvin niihin neljänsiin liikennevaloihin. Näin kauempana liikenne merkkejä ja menin katsomaan niitä. Ne veivät moottoritielle. Käännyin takaisin ja päätin vielä kysyä varmistuksen joltakin. Tien yli tuli mies henkilö jolta kysyin vanhaa Tampereentietä. Hän antoi auliisti neuvoja. Sain samalla vahvistuksen prisman olemassa olosta.
Lähdin polkemaan Hattulan suuntaa. Kun pääsin prisman vievälle tielle, sen kyltti näkyi kauas joten suunnistaminen oli helppoa. Ajelin prisman pihaan ja katsoin kelloa. Vielä joutuisi odottamaan 15 minuuttia ennen kuin pääsee sisään. Oven edessä oli kiukkuisen näköinen mies kärryn kanssa. Ajaessani hänen ohi moikkasin häntä mutta huulikaan ei värähtänyt.
Kiersin vähän aikaa prisman pihaa ennen kuin katselin sopivan paikan mihin jättää pyörän ostosten ajaksi. Huomasin paljaan seinän missä oli vain pari ovea. Näitä ovia vahti kamera eli se olisi hyvä paikka.
Menin kaupan sisälle ovien auettua. Marssin suoraan retkipuolelle. Täällä oli aika hyvä valikoima retkitavaroita. Katselin hintoja ja tutkin patjoja. Varsinkin niiden saumat ovat tärkeät. Valitsin lopulta halvimman mutta parhaimman. Haltin tuotteet ovat olleet huonoja joten valitsin retki merkkisen itsetäyttyvän patjan. Saas nähä miten kestää.
Ruoka puolelta ostin jogurttia,, tomaatteja, banaaneja, keksejä, juustokeittoa. On muuten todella hyvän makuista keittoa. Kosmetiikka osastolta nappasin matkaan ihovoidetta. Maksoin kassalla ostokset ja kävelin pyörälle.
Matka jatkui Hattulasta kohden kangasalaa. Pysähdyin Hattulassa ostamassa evästä iltaa varten. Matka kangasalalta orivedelle on erittäin mäkistä. Mäet ovat jyrkkiä sekä tiellä on kova liikenne, joka itsessään tekee etapista vaativan ja haastavan.
Aloin katselemaan pikku hiljaa teltta paikkaa. Löysin hyvän paikan mutta jouduin luopumaan siitä. Huomasin että vesitilanne on melkein nolla. Lähin paikka olisi orivesi. Sinne oli vielä matkaa.
Laskettelin erästä mäkeä alas kun eräs mies huusi pysäkillä jotain lipuista. En kiinnittänyt mitään huomiota. Vauhti oli sen verran kova että en kerjennyt paljoa kommentoimaan. Ei mennyt pitkään kun sama mies ajoi ohitseni ja pysäköi bussipysäkille. Hän heilutteli ikkunasta keltaista kangasta. Pysähdyin hänen kohdalle ja hän kysyi että ovatko nämä minun lippuja. Korjasin hänelle että ne ovat laukkujen suojia. Kiitin häntä todella paljon koska näitä laukkusuojia ei saa muuten kuin itse tekemällä. Vaihdoimme muutaman sanan. Kysyin missä on lähin huoltamo mistä saisi vettä. Orivedellä Mänttään suuntaan. Siellä oli yksi joka on auki 22 asti. Kiitin häntä vielä ylenpalttisesti koska hän oli ansainnut ne tuodessaan laukkusuojan perässäni. Kiitos vielä kerran, jos satut lukemaan näitä matkakertomuksia joskus.
Jalkani alkoivat olla aikalopussa tästä mäki rääkistä. Painoin sinnillä eteen päin. Välillä taluttelin pyörää pahimmissa mäissä. Oli iso helpotus kun saavutin oriveden ja näin keskustan. Menin liikenne ympyrästä suoraan kohden Mänttää. Pysäytin vielä nuorenparin varmistaakseni oikean suunnan. En olisi jaksanut ajaa enää yhtään harha reissua.
Lopultakin sain vettä ja pääsisi etsimään teltta paikkaa. Jouduin ajamaan hirsimaan ohi ennen kuin löytyi sopiva tiehaara metsään. Söin ja laitoin teltan pystyyn. Nyt nukkumaan. Hyvää yötä.
61as45’33″N, 24as21’32″E, Matka : 119km. Aika: 7:44:14
———————————————-
18.7.2011 Kahdestoista matkapäivä
Uusi patja oli mukava. Siinä pysyi ilmat ja se on lämmin. Mitäs muuta hyvältä retkipatjalta toivoisi. Sain nukuttua sikeästi 5 tuntia. Kello oli soimassa mutta sitä ei tarvittu koska liikenne tiellä oli kova heti aamusta. Loikoilin 9 pintaan. Keräsin tavarat teltan sisällä oven eteen ja puin corea päälle. Heh, heh, ei hyttyset pääse puremaan, mutta ei hikikään pääse ulos.
Työnsin valmiiksi pakatun pyörän ruohikkoista polku ylös tielle. Olin illalla löytänyt tuurilla telttapaikan. Jalat olivat aivan poikki mäkisestä osuudesta ja muutenkin polkeminen oli ollut tukkoista. Olin sinnittelyt Orivedeltä tähän asti. Ruohikkoinen metsäpolku oli pistänyt silmään. Olin silloin päättänyt, kävi miten kävi, lähdin katsomaan minne se vie. Heti kun totesin sen kelvolliseksi purin pyörän ja pistin leirin pystyyn.
Lähdin ajamaan Vilppolaa-Mänttä suuntaan. Kymmenen kilometrin päästä pysähdyin katsomaan takarenkaan tilannetta. Se oli lyönyt muutaman kerran pohjaan vaikka siellä pitäisi olla aika hyvä paine.
Olin joutunut väistämään muutaman kerran pois asfaltilta hiekalle ja ylös nousu takaisin tielle vaatii yleensä veronsa. Ilmeisesti kumiin oli tullut tällaisesta nousussa mikroreikä. Pumppasin kumiin ilmaa ja toivoin että pääsisin sillä jonkin matkaa. Jos ilmat tulisivat ennen seuraavaa bussipysäkkiä ulos, tulisi paikkaamis töitä. Kirosin jo etukäteen tilannetta.
Pääsin reilut viisikilometriä tasaista tietä, mäkistä vain muutaman. Otin tähtäimeen Keuruun. Sinne oli vielä nelisenkymmentä kilometriä.
Päivä meni mukavasti kun vielä tein väärän reitti valinnan. Pumppasin välillä renkaaseen ilmaa ja seuraavaksi työnsinkin jo pyörää mäkeä ylös.
Kääntyessäni tieltä Vilppulan suuntaan oli tie ollut tähän asti mäkistä.
Oli mukava lasketella alamäkeä. Välillä piti pysähtyä pumppaamaan ilmaa. Tie oli alaspäin vievää enimmäkseen. Kolhon jälkeen alkoi mäkisin osuus. 9 km 12 asteen nousuja. Pientä ja isomäkeä tuli peräperää. Vähän ennen Keuruuta on suurin mäki. Sen jälkeen on pitkä lasku. Välillä näkyi kylttejä että mennään sotilasalueen vierestä.
Olin pysähtynyt pumppaamaan 10 kertaa. Lopultakin saavuin Keuruulle. Kääntyessäni keskustan suuntaan risteyksessä näkyi kyltti ” 4 pioneeri pataljoona”. Eivät olleet paukutelleet kun olin viilettänyt pitkin mäkiä.
Pysähdyin ottamaan muutaman kuvan kirkoista joita on kaksikin kappaletta vierekkäin keskustan tuntumassa.
Olin nähnyt jo kylttejä leirintäalueesta, vielä pitäisi löytää ruoka kauppa. Yhden ohi jo ajoin mutta se oli lopetettu. Ilmeisesti siwa. Abc huoltamo näkyi tien toisella puolella. En viitsinyt lähteä alikulun kautta kiertämään sinne, joten katselin ja odottelin että tulisi sopiva rako mistä pääsisi tien toiselle puolelle.
Päästyäni lopulta pihalle laitoin pyöräni nojaamaan pihalla olevaa kaidetta vasten.
Vaikka Abc huoltamossa on kauppakin sen tarjonta ei ole kovin kummoinen. Ainakaan tässä paikassa.
Sain haalittua koriin juustoa, kääretorttua, laatikon, leipää, maitoa, chiliähkinöitä, salaattia, nessu-nenäliinoja.
Pakatessani ostoksia pyörään tuli toinen matkapyöräilijä kahvikupin kanssa juttelemaan. Hän oli kiertänyt Oriveden, Tampereen, ja oli nyt Keuruulla. Kertoi että oli matkalla jyväskylään
Hänellä pyöränä oli sohvapyörä. Oli joskus kokeillut sitä ja oli viimekesänä päättänyt hankkia sellaisen. Kertoi joskus nuorena pyöräilleensä jonkin verran. Työt ja perhe oli vienyt harrastuksesta kauemmaksi mutta lämmitteli uudestaan tuntemuksia.
Ajoin huoltamolta suoraan leirintä alueelle. Pystytettyäni teltan aloitin pyörän korjaamisen. Keittelin samalla kahvia kun laitoin takakumia. En meinannut löytää reikää millään kumista. Menin leirintäalueen keittiöön ja laitoin lavuaariin veden.
Renkaasta löytyi pieni rykelmä aivan pieniä raapimisjälkiä joista yksi pulputti ilmaa pihalle. Ei ihme että se ei löytynyt korvalla kuuntelemalla. Kuivasin renkaan ja menin teltan luokse paikkaaman sen.
Saatuani renkaan kiinni aloitin vaihteiden säätämisen. Sen jälkeen korjasin seisonta jalan joka on häirinnyt koko matkan. Olin pari kertaa korjannut sen mutta korjaus ei ollut kestänyt tai se oli epäonnistunut.
Lopuksi laitoin peräkärryn takaisin kiinni. Syötyäni ja käytyäni suihkussa keitin vielä kahvit keittimellä. Nyt nukkumaan. Hyvää yötä.
71 km, aika: 4:41H, Keuruun leirintäalue
———————————————-
19.7.2011 Kolmastoista matkapäivä
Vaikka makuualusta toimii hyvin, ei se tarkoita aina hyviä yö unia. Grillin luona möykkäsi venäläinen ja virolainen mies pitkälle yötä. Sitten kun he rauhoittuvat meni keskenkasvuisia kakaroita melskaamaan veteen pallon kanssa. Sitä riemua riitti puolituntia. Kello oli kahden pintaan yöllä. Kun kollit oli lähtenyt alkoi loki kirkua pitkin yötä. En kyllä suosittele leirintä aluetta kenellekään.
Aamut tuli ankeana. Kuuntelin teltasta makuupussissa maaten kun kaksi kaveri käveli teltan läheltä ja puhuivat hissukseen säästä. Toinen sanoi että tunnin sisällä olisi tulossa sadetta Keuruulle. Sitten he puhuivat mahdollisesti sateen aiheuttamasta häiriöstä lähtöpuuhissa.
Minähän pomppasin siltä pussilta ylös ja laitoin rivakasti kamat kasaan teltan sisällä. En halunnut joutua kilpasille sateen kanssa. Olin kuitenkin myöhässä koska sade tihkui pikku hiljaa teltan suojien päälle. Yritin vauhdilla pakat kaikki tavarat kasaan estääkseni niitä kastumasta. Aika hyvin onnistuin siinä.
Vahinko lista: kosteutta teltan suojapressussa, teltta saanut pientä sadetta päälle. Kostea.
Hyvillä mielin työnsin pyörän grillin kupeeseen koska keittiö oli siinä vieressä. Tarkoitukseni oli mennä syömään sisälle mutta siellä oli jo porukkaa tekemässä omia juttujaan. Olisin laittanut mikron johdon tilalle seinään oman puhelimen laturin. En tiennyt tarvitsevatko he mikroa. Etsiskelin vaihtoehtoista lataus paikkaa. On tämän leirintä alueen pistokkeissa käynyt kato. Keittiöosuudessa ei ole kuin yksi pistoke paikka. Hain illalla mutta en löytänyt niitä mistään. Wc:ssä on parranajoa varten omansa.
Hintaa ne osaavat kyllä pyytää mutta siinä kaikki.
Katseeni osui grillin lähellä olevan ulkovaloon. Siinä oli hämärä kytkin ja sen johto oli vedetty ulkopistokkeeseen.
Nousin tuolin päälle joka oli valon alla. Otin johdon pois ja tökkäsin siihen puhelimen laturin. Katsoin pussiin jossa säilytän toista puhelin. Valo alkoi vilkkua latauksen käynnistyttyä.
Saatuani sen huolen pois kaivoin etulaukusta leipää ja juustoa. Söin ne pois istuskellen grillikatoksessa. En halunnut jättää puhelinta ilman valvontaa.
Saatuani syötyä, leipien lisäksi, energia patukan olin valmis lähtemään eteen päin.
Vettä oli ripotellut koko syömisen ajan. Nyt se oli hiljenemään päin. Otin tavarani seinältä alas ja laitoin ne laukkuun. Sen jälkeen lähdin käymään vielä wc:ssä.
Saatuani asiat hoidettua kävin viemässä telttalapun respaan.
Lähdin ajamaan Karstulan suuntaan. Tie oli mäkistä. Jalat toimivat vähän paremmin saatuani vinkkiä suolan vähyyden aiheuttamista haitoista.
Pysähdyin syömään lihapiirakka pariin otteeseen. Kaivoin suola purkin ja lisäsin sitä päälle.
Karstulassa kävin kaupassa ostamassa ilta ruuat valmiiksi. Vettä sain Abc kylmäasemalta.
Etapilla Karstulasta kivijärvelle löytyy tienvarresta lähdepaikkoja kolmisen kappaletta. Niiden viereen on laitettu kyltti” lähde’. Yhdessä ei ollut kylttiä mutta siitä valu letkua pitkin juokse vesi. Se sijaitsi uimarannan yhteydessä. Uimaranta on P-paikan yhteydessä. Siinä ei ollut enää kylttejä jotka olisivat kertoneet P-paikasta.Sen kyllä huomaa kun ajaa ohi siitä. Laavupaikkojakin löytyy matkanvarrelta.
Telttapaikan etsiminen oli kiven alla sanamukaisesti. Kävin monta metsäpolkua läpi. Kastelin kengät läpikotoisin. Hyttyset purivat kädet ja jalat verille. Ainut hyvä asia mitä huomasin että Kivijärven seudulla kasvaa kantarelleja aika hyvin.
Maasto on erittäin kivistä. Löysin sellaisen kivijärven läheltä linjojen alta. Raivasin ensin kaadettua pusikkoa pois kunnes tilaa oli tarpeeksi. Iltapalan jälkeen hammaspesu.
Hyvää yötä
63as06’03″N, 25as02’16″E, Matka: 123.45 km, Aika: 7:49 H
———————————————-
21.7.2011 Viidestoista matkapäivä
Heräsin vesisateen ropinaan teltan katossa. En ollut laittanut suojaa illalla päälle joten minulle tuli kiire mennä teltasta ulos ja repiä suoja päälle. Kun olin saanut sen laitettua jotenkin päälle menin takaisin nukkumaan. Kello oli vasta kuusi aamulla.
Sade ropisi iloisesti kymmeneen asti. Se taukosi puoleksi tunniksi jolloin kerkesin pakat pyörän lähtökuntoon.
Sadettaa kesti pitkin päivää. Välillä se taukosi. Ajoviima kuivatti vaatteet melkein kokonaan taukojen välillä. Sitten sade alkoi taas uudestaan.
Pyhäsalmelta suunnistin Kärsämäkeä kohden. Nimensä puolesta varauduin valmiiksi hirveään mäkeen. Olin koko ajan mielessäni lahden suunnalla missä hurjia mäki riittää. Saavuttuani Kärsämäkeen en ollut nähnyt yhtään mäeksi kutsuttavaa kukkulaa.
Kävin kaupassa ostamassa varalta iltasapuskat jos löydän leiripaikan ennen Vaalan leirintäaluetta. Lähdin ensi Kärsämäeltä ajamaan Pyhäntää kohden mutta pari kilometrin päästä käännyin ympäri . Katsoin uudestaan kartasta matkojen pituuksia ja tämä reitti Pyhännä kautta tulee ainakin 15 kilometriä pidemmäksi. Ajoin uudestaan liikenne ympyrästä ja suuntasin Pukkilaa kohden. Ajelin reipasta vauhtia ja aloin tuntemaan että peräkärry heilui normaalia enemmän. Vauhtikin oli hidastunut vaikka ponnistin enemmän.
Pysähdyin levityksen kohdalle, sellaiselle josta mennään pellolle. Kävelin pienen lenkin ennen kuin huomasin että peräkärryn kumi oli läntässä. Ilmaa oli enemmän renkaan yläosassa, kun sen pitäisi olla alaosassa. Kirosin kuin turkkilainen, ei ole sopivaa kuultavaa edes turkkilaiselle.
Koe pumppasin kumin ja ajoin seuraavalle bussipysäkille katsoakseni oliko se jo tyhjä.
Ilmaa oli vielä jäljellä joten reikä ei ole kovin suuri. Lähdin jatkamaan eteen päin kunhan olin tankannut kumin täyteen.
Päivä oli todella raskas. Sain pumppailla kumia kolmen-neljän kilometrin välein. Vettä satoi välillä taivaan täydeltä. Muuten sitä tihkui tasaisesti koko päivän.
Kymmenkunta – viisitoista km ennen Pukkilaa on tien risteys josta käännyin Piippolaan. Otin muutaman kuvan kirkosta. Minulla on tapana ottaa kuvia kirkoista, kun olen polkupyörällä reissussa.
Piippola meni nopeasti ohi. Tie oli tasaista ja helppoa ajaa. Olin alkanut katselemaan telttapaikkaa mutta sellaista ei vielä ollut näkynyt. Kestilän välillä pysähtelin muutaman kerran katsomassa paikkoja mutta sopivaa ei löytynyt..
Kestilässä pysähdyin ostamaan suklaata kaupasta. Joku mies henkilö, paita auki, ja pipo päässä, tuli pyörän lähelle ja sanoi että on sinulla paljon tavaraa. Niin on, sanoin minä. Sitten mies kysyi tarvitsenko yö paikkaa. Hänellä olisi kolmio sadan metrin päässä. Ekana hän sanoi että pääsisit suihkuun ja nukkumaan kolmanteen huoneeseen. Ei olisi maksanut mitään. Sitten se puolsi jo sanojaan että tietysti jos haluan maksaa ei hän pane hanttiin. Seuraavaksi se sanoi että nukkuminen maksaisi 20 e. Eihän se olisi likaa kuitenkaan. Tässä vaiheessa olin jo valmis jatkamaan matkaa ja sanoin että hyvää kesää ja polkaisin pyörän vauhtiin. Sinnehän jäi ison mahansa kanssa miettimään puhumisiaan.
Olin kaupasta varmistanut että tie on oikea. Sain samalla tietää että siellä matkanvarrella on tietyö urakat.
Tie muuttui sora-multa-kuoppa yhdistelmäksi koska tiestä oli kuorittu kait asfaltti ja kipattu isoja kiviä sisältävää hiekkaa. Ajoi tuli töysyisäksi ja pompottavaksi. Laukut rytkyivät telineissään ja peräkärry pomppi. Välillä pysähdyin pumppu hommiin ja taas jatkoin mielenkiintoista etenemistäni. Onneksi vettä ei satanut sillä tien pätkällä.
Rytkytystä jatkui kymmenkunta kilometriä, sitten tuli asfaltti takaisin.
Yritin löytää tosissani paikkaa mihin pystyttää teltan. Kävin monta pellonpätkää, metsätietä johon oli vedetty hieno hiekka. Sade oli kastanut sen ja se tarttui joka paikkaan. Pyörä oli hiekassa ketjuja myöten. Pesin niitä välillä juomapullosta ruiskuttamalla vedellä. Jarru rahisivat kun hiekka pyöri niissä. En löytänyt koko matkalta yhtään paikkaa joten jouduin ajamaan Vaalan lähellä olevaan leirintäalueelle. Olin pysähtynyt mennessä samassa paikassa. Vastaanotossa työskentelevät muistivat edellisen käyntini.
Korttini ei käynyt tänne joten otin maksun laskulle. Työnsin pyörän keittiön takana olevalle aukiolle. Maa oli hiekkaista ja siinä oli läntäre sammalta ja varpuja. Laitoin teltan siihen. Rengasta en jaksa alkaa paikkamaan yöllä. Kello oli jo puoli 11 kun saavuin tänne. Kävin suihkussa ja tein iltapalaksi juusto keitto. Leipää olin ostanut kärsämäeltä ja kakkua kahvin kanssa.
Aamusella jatketaan harjoituksia. Hyvää yötä. Ps: alkoi taas satamaan.
Matka: 148,29 , aika: 8:36h, leirintä alue
———————————————-
22.7.2011 Kuudestoista matkapäivä
Näin se on taas todettava että tämäkin patja on rikki. Ilmat katoaa samalla lailla kun peräkärryn renkaasta. Kestihän se sentään kolme päivää. Niin terveisiä tekijöille. Siinä mainostettiin että korkki on messinkiä. Kyllä se korkki kestää mutta patja ei. No tarkennan vian näillä sivuilla kun pääsen kotiin.
Aamusella oli mukava nousta jos ei patja vikaa lasketa mukaan. Ei satanut joten sai rauhassa pakkailla pressut ja laukut. Saatuani teltan kasaan keittelin aamukahvit ja aloin pikku hiljaa korjailemaan peräkärryn kumia. Otin renkaan pois ilman ripustusten ottamista.
Vaihdoin vanteeseen uuden vannenauhan koska entinen oli varmaan yhtä vanha kuin vanne.
Kumista löytyi reikä keskeltä ajo linjaa. Päällyskumissakin oli selvä jälki.
Laitoin pienen paikan reiän päälle. Odottelin jonkin aikaa samalla kun laittelin vielä viimeisiä pikku tavaroita laukkujen syövereihin.
Kun kaikki oli valmista, pistin renkaan kiinni ja tavarat pyörän päälle. Ennen kuin menin respan kautta kävin vielä wc kautta.
Juttelimme camping alueen omistajan kanssa pyöräilystä. Mainitsin tulevista suunnitelmista ja sponsorien hakemisesta. Tarvitsisin varuste sponsorointia tuleville matkoilleni.
Paikan omistaja lupasi että jos kuljen tätä kautta hän voi sponsoroida yhdenyön leirintä alueella.
Toivottelimme kesiä ja matkani suuntautui kohden Vaalaa. Vaalassa kävin ABC huoltamolla ja sieltä suuntasin kohden Puolangan kylää.
Ennen kuin saavuin kylään kävin etsimässä entisen teltta paika joka oli joen viereessä Puolangan lähellä. Olin laittanut teltan laavun sisälle ja nukkunut siellä yön. Oli järkytys nähdä miten vuodet olivat tehneet tehtävän laavulle ja sen ympäristölle. Paikasta ei oltu pidetty huolta ja se oli päässyt ränsistymänn pahemman kerran.
Puolangassa kävin kaupassa koska matka Pudasjärvelle on pitkä. Matkalla ei ole huoltamoita eikä taida olla kauppojakaan. Tai on siellä yksi huoltamo mutta se on lähempänä pudasjärveä. Sinnekin taitaa olla matkaa.
Laittaessani pyörän nojaamaan kaupan seinustalle tui eräs mies henkilö ihmettelemään peräkärryäni. Ensin hän kysyi olenko suomalainen, sanoin että kyllä, sitten hän sanoi että ei ole nähnyt tuollaista kärry ennen.
Minä kerroin historian kärrystä. Mies oli tyytyväinen ja lähti pienoinen viinan hajua jäljessään kauppaan.
Kaupasta ostin jotakin pientä koska laukussa oli vielä keittoja. Leipä olisi hyvää sen kanssa ja kahvin kanssa olisi tiikerikakku hyvää. Lisukkeeksi vielä karjalanpiirakoita Kallen mätitahnan kanssa.
Olin eilen ajanut pitkän päivän joten tänään pyrin ajamaan lyhyemmän, jos vaan on mahdollista.
30 kilometrin jälkeen aloin katselemaan paikkoja. Lopulta löytyikin mukava paikka. Aivan tien vierestä vanhalta ajotieltä. Kokkailin ja laitoin perusleirin pystyyn. Tällä kertaa laitoin sade suojat päälle koska sää on erittäin epävakaata.
Syötyäni ja kahviteltuani, aloin kirjoittelemaan muistiinpanoja. Puhkuin aina välillä ilmaa patjaan että olisi mukavampi olla patjan päällä. Nyt on aika mennä nukkumaan. Hyvää yötä.
64as04’05” N , 27as41’49” E Matka: 103 km , Aika 5:59h
———————————————-
23.7.2011 Seitsemästoista matkapäivä
Oli kuin tropiikissa olisi yötä ollut. Vettä tippui pressusta sade suojalle ja ilman kosteusprosentti hipoi varmaan 90 prosenttia. Teltan sisällä ainakin. Väsytti vietävästi ja olisin halunnut viettää lepopäivää mutta se ei kuulunut tämän reissun ohjelmiin. Oikeastaan hyvä kun ajattelee tulevia pidempiä pyörämatkoja. Nyt saa tuntumaa ja hyvää harjoittelua eri tilanteisiin. Sää olot voivat olla vieläkin kuumemmat ja kosteammat.
Olin kastellut kenkäni perusteellisesti eilen ajaessani. Kaiken lisäksi telttapaikkaa etsiessäni olin rymynnyt metsäteitä, ryteiköitä ja kaikkea siltä väliltä
Aamusta on ” mukavaa” vetää märät, raadolle haisevat lenkkarit jalkaan. Ne ovat ainoat mitä tällaisessa paikassa voi käyttää. Jos ne olisivat kuivat, niin toden näköisesti ne olisivat märät tuota pikaa. Siis ei väliä tässä tapauksessa.
Lontustelin vähän kauemmaksi teltasta aamutoimille ja sen jälkeen lontustelin haisevilla lenkkareilla takaisin teltan luokse. Kun otin ne jalasta pois haju oli mitä sanoin kuvaamaton. Kömmin haisevilla jaloilla takaisin teltan sisälle ja aloin pakkamis hommat. Mietin välillä onkohan teltan sisälle livahtanut skunkki.
Saatuani taas sisätyöt valmiiksi oli aika mennä ulos ja ottaa märkä pressu pois teltan päältä. Kuorin pressun varovasti pois että tärkein pysyisi kuivana. Sitten pakkasin laukut , purin teltan. Asettelin pyörän niin ettei se kaatuisi kun lastaisin sen.
Ensin piti saada pressut kuiviksi. Ravistelin niitä, puistelin kuin mattoa. Vesi lensi joka suuntaa pieninä pisaroina. Osa tuli päälleni eikä kastumiselta voinut välttyä.
Saatuani ripoteltua ne joten kuten kuiviksi laitoin ne tarakalle laukkujen päälle. Teltta päälle pakattuna ja suojattuna. Sen viereen musta putkikassi jossa on kierrettävä suuaukko.
Purin ympäristöstä risuansat jotka antavat pientä turvallisuuden tunnetta vaikeissa teltta paikoissa. Jos lähestyjä ei huomaa risuja tai muita vastaavia pikku ansoja.
Täytyy vielä kertoa pari sanaa tästä paikasta. Tuossa kauempana on kaksi taloa ja lato. Kaikki ovat romahtaneet. Ladon seinistä on yksi pystyssä ja muut puoliksi. Asuntalon katto on sisässä. Aivan teltan läheisyydessä on ollut hirsinen, olisikohan tuo vierastalo , sen katto on sisässä ja oviaukko katsoo puiden siimeksestä teltan suuntaa. Ympärillä kasvaa pitkää heinää ja pieniä koivuja joiden rungoilla kasvaa harmaata sammalta. Lahonneita puiden tynkiä on kaikkialla. Pajua kasvaa rykelmittäin.. Paikka on villiintynyt aika pahasti. Nyt kun kaikki on vielä märkää se korosta paikan karseutta.
Työnsi pyörän tielle ja lähdin matkaan. En kerinnyt polkaista kuin muutaman kerran ja aloin heti ihmettelemään takapyörä pehmeyttä. Pysähdyin tuota pikaa tarkistamaan tilannetta. Melkein tyhjä. Kirosin todella tulisesti. Olikohan se saanut kipeää kun raahasin pyörää pitkin metsäpolkuja. Tai sitten on myös mahdollista että päällyskumissa on sellainen kohta sisäpuolella joka vaatisi santapaperi käsittelyn. Se hankaa aina samaan kohtaan reiän.
Pumppasin ilmaa kumiin. Lähdin ajamaan. Halusin kokeilla kuinka nopeasti se vajoaa. Ajelin viisikilometriä ennen kuin ajossa huomasi muutoksia. En alkanut paikkamaan pikkureikää. Päätin ajella ja katsoa tilanteen kehittymistä.
Pudasjärvi olisi tavoitteeni. Pysähtelin viiden-kymmenen kilometrin välein pumppaamaan ilmaa. Sainpa samalla jaloitella ja lepuuttaa takapuolta.
Päivä oli osasta aikaa aurinkoinen. Pysähdyin Pudasjärven kaupassa ostoksilla. Tomskua, mölkkiä, Pirkka-mätitahnaa leivän päälle. Maksalaatikkoa, valkosipulisalaattia, kahvia.
Seuraavaksi ajelin hakemaan huoltamolta vettä. Se sijaitsee lähellä Ranua-Rovaniemi risteystä.
Tarkoitukseni oli ajaa niin pitkälle että huomenna pääsisin kotiin. Risteyksestä matkaa kertyisi 50 km. Silloin seuraavalle päivälle jäisi 140 km.
Katselin ajellessa paikkoja mihin voisi tulevaisuudessa leiriytyä. Päästyäni kaksikymmentä kilometriä eteen päin, minua seurannut ukkosrintama sateineen saavutti pyöräni. Yritin pitää tiukkaa tahti siinä toivossa että rintama menisi vierestä ohi aluksi näyttikin siltä mutta sade pysy kannoillani.
Pysähdyin P- paikalla pitämään sadetta ja pumppailemaan takarengasta. Helpotukselta että
Lopultakin näkyi helpottava kilometritolppa. Monen pysähdyksen jälkeen matka oli pidempi kuin uskoisikaan.
Löysin teltta paikan pari yrittämisen jälkeen . Laitoin keskelle kuivaa mäntykangasta leirin pystyyn. Mäkäräisiä oli mukavasti mutta vähemmän kuin mänty-lehti metsässä. Huono onni jatkoi vainoamistaan. Meinasin hävittää puukon kun kävin vähän sivummalla. Löysin sen kuitenkin pienen etsimisen jälkeen. Nyt kun päivitin sivujani kadotin 14 matkapäivän. En ollut tehnyt varmuuskopiota. Joudun tekemään sen uudestaan. Jos joku ihmettelee miksi yksi päivä puuttuu, se johtuu omasta tyhmästä amatööri virheestä.
Tämä päivä oli kaikkein huonoimpia päiviä näillä reissuillani. Kaiken Piste sille oli matkapäivä hukkuminen. No, yötä on vielä jäljellä. Hyvää yötä.
65as46’38” N , 26as34’14” E Matka: 118,32 km. , Aika 6:33 h
———————————————-
24.7.2011 Viimeinen matkapäivä
Heräsin aamuyöstä sateen ropinaa. Olin illalla vetänyt osittain sadesuojan teltan päälle mutta jättänyt etuosan auki. Sade kastelisi teltan etuosan mikäli en vetäisi pressua päälle. Kömmin makuupussista ulos ja aukaisin teltan hyttys-suojan että sain vedettyä pressun eteen. Menin takaisin nukkumaan operaation jälkeen.
Nukuttuani epämääräisen ajan, tuli mieleeni vilkaista; onko vesi päässyt mahdollisesti kastelemaan teltan reunaa ja sen alla olevia kenkiä sekä muuta tavaraa.
Aukaisin vetoketjun ja ensimmäisen käteni osui vesilammikkoon joka oli kertynyt teltta alla olevan suojan päälle. Kengät olivat kastunet osittain. Otin suurimmat vedet pois ennen kuin se valuisi teltan alle. Silloin joutuisin kuivaus töihin.
Sade lakkasi sopivasti kun nousin ylös. Laitoin teltan sisällä tavarat valmiiksi. Pukeuduin coreen suosiolla, koska illalla tullessani kankaalle, olivat mäkäräiset ottaneet kasvoista muutamia koepaloja.
Heitin ulos tullessani märän peitteen reunan teltan toiselle puolelle suojellakseni sitä kastumiselta.
Kangas oli kostea sateen jäljiltä. Hienoinen usva leijui kaiken ylä koska maa oli lämmin ja sade oli vasta lakannut.
Heitin pikaisen katsauksen ympäristöön. Teltta oli sen verran näkyvällä paikalla ja halusin varmistua että olisin ylhäisessä yksinäisyydessäni.
Otin pressun kokonaan pois ja kasasin sen teltan taakse. Saatuani sen pois pääsin paremmin laukkuihin käsiksi. Olin suojannut lakut samalla pressulla ja lisäksi pienemmällä pikku pressulla jota käytän joskus teltan edusmattona.
Pyörää siirtäessäni muistin, että takakumi oli puhki mutta sillä pystyi ajamaan pieniä pätkiä kerrallaan, jos pysähtyi välillä pumppamaan ilmaa siihen. Saatuani teltan+ muuta tavarat laukkuihin, nostin ne pyöränpäälle ja virittelin teltan sekä pressut kyytiin. Olin ensin ravistellut pressuista liiat vedet pois. Ei niistä kaikkea saa pois mutta parempi se kun ei ollenkaan. Ihan painon vuoksi.
Lähdin matkaan toivekkaana koska tarkoitukseni olisi ajaa tänään kotiin asti. Matkaa kertyisi liki 160 kilometria.
Työnsi ensimmäiset parisataa metriä soratietä pitkin. Kangas oli metsätien varressa ja siihen oli laitettu sorakerros pintaan.
Tielle päästyäni lisäsin kumiin ilmaa. Olin ennen lähtöä laittanut siihen sen verran että saisin työnnettyä pyörän tielle.
Ensimmäinen etappi olsii Ranua. Sinne oli matkaa n.10-15 km leiripaikastani. Ajelin ja pumppasin. Sellainen oli päivän ohjelma.
Saavuin ranualle ja mietiskelin että seuraavaan etappiin olisi matkaa 80 kilometriä. Katselin kauppojen auki oloaikoja. Kello oli sen verran vähän että ne eivät olleet vielä auenneet.
Näköpiiriini tuli R-kioski. Päätin mennä katsastamaan sen tarjontaa. Karkkia, taffelsipsejä, leffoja, lehtiä. Kylmä kaapista löytyi sentää lihapiirakkaa. Tiskiltä vielä kismettiä ja snikkersiä. Niillä pääsee osan matkaa.
Matka suuntautui seuraavaksi Rovaniemen suuntaa. Matkaa siivitti myötä tuuli. Luulen että saavutettu etu meni pakollisiin pysähdyksii.
Pyrin pitämään tasaista 20 km vauhtia. Sillä nopeudella pääsisi ennen iltaa tavoitteeseen.
Ensimmäiset 40 km meni hyvin koska suurin osa matkaa oli alamäkeä. Sitten alkoi 40 km ylämäkeä. Nousu oli lievää mutta tappavaa. Vauhti alkoi pikku hiljaa pudota 18 km tunnissa. Välillä alemmaksikin.
Vaikka ilma oli pilvistä ja muutama pisara tippuikin taivaalta varsinaista sadetta ei vielä ole tullut. Toivossa on hyvä elää.
Nuo kilometrit ovat joskus ihmeellisiä. Ajettuaan polkupyörällä tarpeeski alkavat kilometrit mennä toisten päin mielessä. Kun taulussa lukee 50km sitä ajattelee että, hyvä kohta menee rikki seuraava kymppi. Kymmenen kilometriä ei tunnut matkalta, vasta kun taulussa lukee yli sata , silloin sitä ajattelee vain päivämatkana.
Kun aloitin matkapyöräilyn, tuntui satakilometriä mahdottomalta matkalta. Silloin kilometrit olivat jotekin tärkeitä Nykyään en laske enään niitä vaan päiviä.
Rovanieme : luki kyltissä. Lopultakin olin päässyt tämä etapin loppuu. Jos pumppaan pyörän kerran 3 km välein, joskus jos alalmäki siivittää matkaa 5 km välein. Jokainen voi laskea pysähdysten määrän ja pumppausten.
Vaikka pyöränpumppuni ei ollut aivan uusi, se alkoi oireilemaan viimeisistä päivistään.
Ajoin saarenkylään ja siellä olevan huoltamon pihaan hakemaan vettä. Samalla kävin kaupassa hakemassa maitoa ja suklaata. Ainahan se kahvi maito pitää olla.
Päästyäni meltauksen tielle alkoinkin se kauan ”kaivattu” sade. Matka nopeuteni tippui 13 km tunnissa. Varusteet kastuivat ja laukkujen liput myös. Niistä tuleva ylimääräinen paino hidasti lisää matkatekoa. Kaiken muun lisäksi. Usko oli välillä loppua mutta sisulla mentiin eteen päin. Pumppasin, poljin, ja söin suklaata välillä
Viimeiset kaksi isoamäkeä ottivat koville. Pelkällä tahdonvoimalla nousin ne ylös ja laskettelin alas.
Kaikki reissut loppuvat joskus ja niin tämäkin. Oli mahtavaa polkea polttavassa auringossa. Tuuli humisi korvissa ja lämpö riitti.
Sade tekee luonnolle hyvää, mutta rassaa joskus kulkurin matkantekoa. Se kuuluu asiaan
Syksy tulee ja uusi kevät aikanaa. Silloin on aika suunnata taas uudelle reissulle.
Matka: 159.92 km , Aika: 8:55 h
———————————————-
————————————————————————-
Kulkijan matkassa maailmalla.. 