Polkupyörällä Eurooppaan

Pertti Palviainen

Polkupyörällä Eurooppaan
Tarinoita satulan selästä

© 2015 Pertti Palviainen
Kuvat sekä piirrokset

Kustantaja: BoD – Books on Demand, Helsinki, Suomi
Valmistaja: BoD – Books on Demand, Norderstedt, Saksa

ISBN: 978-952-286-xxx-
Sisällysluettelo

Prologi

”Kauas on pitkä matka” sanoo vanha sananlasku. Se on puoliksi totta ja täysin faktaa.
12 vuoden aikana olen ajanut muutaman kerran pohjoisesta etelään ja takaisin. Pyörällä ajaessa siihen menee 5-10 päivää riippuen siitä mistä lähdet ja mihin aikaan vuodesta.
Olen monesti miettinyt matkoillani ajan suhteellista käsitettä. Sama matka, mutta erivälineillä.
Autolla Oulusta Järvenpäähän ajaa 8 tunnin hujakoilla.
Matka tuntuu loputtoman pitkältä autolla, mutta pyörällä ei ole sitä tuntua. Syy siihen on se että pyörällä ajaessa teet koko ajan jotakin, autossa sinä istut koko ajan.
En tarkoita istujaa matkustajalla, vaan kuskia. Matkustajalla on nykyään mahdollisuus kuluttaa aikaa elektroniikka laitteilla, silloin matka ei tunnut loputtomalta. Mutta kuskilla siihen ei ole mahdollisuutta, hän töllöttää tietä ja keskittyy ajamiseen.
Jossakin välissä tulee puutuminen. Silloin tauot ovat paikallaan, paitsi jos jatkaa ajamista, siitä huolimatta, aika tuntuu pysähtyvän, silloin ” Kauas on pitkä matka” vai mitä?
Vietin Eurooppa matkallani 7 kuukautta eikä aika tuntunut kertaakaan pitkältä. Ainoastaan käyttäessäni muita välineitä käydessäni uudestaan Ukrainassa.
Polkupyörällä ajo on kuin elämänjoki, kaikki päättyy isoihin vesiin..
-Pertti Palviainen

Alkusanat

Edellisestä pyörämatkastani oli kulunut yli vuosi. Sain lopultakin toteutettuani haaveeni, Suomen ympäriajosta (2012).

Olin seuraavan vuoden töissä. Mieleni olisi halunnut lähteä kesällä pyöräilemään, mutta sydän ei ollut mukana, toisaalta tuskin olisin saanut lomaakaan sitä varten. Keskityin tekemään töitä sen kesän.

Olin lukenut eräästä saksalaisesta pariskunnasta ja heidän hurjasta matkasta läpi talvisen Baikalinjärven.
Päätin Tammikuussa 2014 kokeilla talvipyöräilyä ja sen tuomia haasteita. Matkani päätyi sillä kertaa varusterikkoihin, epäonneen sekä kokemuksen puutteeseen
Haaveissani olisi päästä ajamaan, jossakin vaiheessa, tulevaisuudessa, Baikalinjärvelle.

Maaliskuu saapui. Pakkaset olivat lauhtuneet ja kevätkin alkoi saapumaan. Päätin lähteä kokeilemaan talvimatkailua pienemmissä pakkasissa. Lumi ei ollut vielä sulanut kuin osittain ja tuo routakin oli vielä maassa.
Niinpä pakkasin romppeeni pyöränpäälle ja lähdin ajamaan Etelä-suomeen
Olin joskus maininnut ystävilleni että lähden katsomaan Pizzantornia pyöräilyn merkeissä. Samaa kyytiä kävisin myös Roomassa Coloseumilla.

Matkan aikana alkoi ( ystävilleni antama lupaus) nousta mieleeni, Suomi on nähty, miksi en nyt lähtisi ajamaan Eurooppaan. Siitä se lähti.
Ensin olisi kuitenkin päätettävä minne menen, ylittäessäni merta. Viro, Saksa, Ruotsi

Jouduin tekemään kompromissin itämeren ylityksen suhteen. Ajattelin aluksi lähteä lautalla Helsingistä Viroon.
Virossa oli sateiset säät, säätiedotus oli luvannut sinne kylmiä ilmoja joten päädyin aloittamaan matkani Saksasta, Lyypekistä.
Ilmasto olisi lämpimämpää eikä minun tarvitsisi palella teltassa.

Päästyäni Saksanmaalle, suuntanani oli Leipzig.
Olin tavannut 2010 matkallani Saksalaisen pariskunnan Kuopion lähellä. He olivat kiertämässä Eurooppaa polkupyörillään ja etsivät leirintäaluetta. Olin pysähtynyt katsomaan karttaa P-paikalle kun he ilmestyivät vierelleni. Tapasimme silloin ensimmäisen kerran mutta emme viimeistä kertaa.
Sain pyynnön tulla tapamaan heitä jos sattuisin ajelemaan Saksassa, Leipzigin suunnassa.

Jatkoin matkaa Leipzigistä Itävallan Alpeille
Alppien näkeminen nosti kylmiä väreitä iholle. Olin nähnyt ne monesti valkokuvista mutta nyt, kun Alpit näki omin silmin, ei voinut muuta kuin haukkoa henkeä. Tunnelma oli taianomainen. Vuorten lumihuiput tekivät vaikutuksen kuten niiden kokokin.
Alpit menivät liiankin nopeasti ohi.

Italiassa kävin Pizzantornilla. Torni oli pienessä kaupungissa, suurten muurien ympäröimänä.
Alueelle mentiin pienestä portista missä oli tungosta riittämiin.
Portin läheisyydessä on myyntikojuja sekä kaikenlaisia nappikaupustelijoita.
Muurien sisällä ei ollut kauppiaita eikä muitakaan kaupustelijoita häiritsemässä ihmisiä.
Rooma ..ahaa.. kaupunki on niin täynnä historiaa että ihmisen elämä ei riitä jos haluaa nähdä kaiken.
Ajoin läpi Rooman, kävin Vatikaanissa, mutta en mennyt muurien sisälle. Seurailin muuria läpi Rooman, kunnes suuntaisin Coloseumin suuntaa.
Coloseum…
Historian havina tuntui luihin ja ytimiin asti. Tosin turismi on pilannut osan sen viehätyksestä mutta pelkästään sen näkeminen teki vaikutuksen.

Nähdä Napoli ja kuolla. Vanha sananlasku ei onneksi toteutunut kohdallani. Napoli oli erittäin elävä kaupunki. Sen kapeat kujat ja vilkas liikenne, monikaistaisineen teineen oli erittäin haastavaa ajaa. Rooma oli haastava, niin oli myös Napoli.

Italia on hienomaa, mutta kallis, ainakin minun kukkarolleni. Sen lukuisat oliivitarhat, viinitarhat ovat upeita. Sain nukkua muutamissa tarhoissa, sain haistaa tarhojen tuoksuja , nähdä viiniköynnöksiä, oliivipuita.
aivan läheltä. ahaa…elämä on ihanaa..

Laivamatka Italiasta Albaniaan oli aivan omaa luokkaansa.. mahtava. Tunnelma laivalla oli kuin vanhoista elokuvista, Humphrey Bogartin Afrikan kuningatar, tai Casablanca.
Ihmiset nukkuivat käytävillä, ravintolassa, osalla oli riippumatot, tunnelma oli uninen ja utuinen.
Satamaan saapuminen ja kaupungille pääsy tullin läpi oli kokemus sekin.

Albania ja Makedonia pyöräilymaan ovat liikenteen puolesta vaarallisia. Varoitukset eivät ole turhia. Maalaisjärjellä, varovaisuudella ja valppaudella pärjää näissäkin maissa. Ennakoi mahdottomatkin tilanteen etukäteen niin pärjäät.
Ihmiset ovat ystävällisiä ja auttavat mielellään, jos tarvitset apua. Englantia ei ole kaikkein puhutuin kieli mutta niitäkin löytyy jotka ymmärtävät kieltä.
Tiet ovat huonossa kunnossa. Hevoset ja aasit ovat yleinen näky teiden varsilla ja liikenteessäkin. Ruuastakaan ei tule pulaa. Kojuja oli matkan varrella runsaasti.

Bulgaria ja Romania ovat teiden ja liikenteen osalta samoilla linjoilla. Tiet ovat kuitenkin paremmassa kunnossa kuin edellisissä maissa, mutta vain nimeksi. Päätiet ovat ajettavissa mutta sivu teiden kuntoa voi vain arvailla.
Unkari ja Ukraina ovat maana samanlaisia. Ihmiset ovat erittäin ystävällisiä. Englannilla pärjää myös mutta se ei ole yleinen kieli.
Vietin aikaani Ukrainassa yhteensä 2 kuukautta.
Ensimmäisellä kerralla olin kuukauden Asuin hotellissa parisen viikkoa ja sain lopulta vuokrattua asunnon itselleni. Minun oli kuitenkin lähdettävä käymään Suomessa hoita-massa asioita. Ajoin läpi Puolan, Liettuan, Latvian ja jäin Viroon vähäksi aikaa
Sain hoidettua asiat Virossa ollessani joten päätin lähteä in-terreilaamaan takaisin Ukrainaan.
Euroopan matkani oli pohjustusta ja kokemuksen hankki-mista lähivuosien pitkiä matkoja silmälläpitäen.

Suomi

4.3 viivästys lähtöön

Tarkoitukseni oli lähteä matkaan 4.3 mutta siirsin lähtöä päivällä. Startti päivä on siis 5.3. Yritin aamulla päästä tienpäälle mutta totesin että se on mahdotonta. Tavarat eivät asettuneet paikoilleen laukuissa enkä saanut pyörää sii-hen iskuun kuin sen pitäisi olla. Sain kuin saikin sen lopul-ta valmiiksi. Nyt kaikki on kunnossa joten uusi yritys aa-musella.

5.3. Lähtö Oulusta

Aamu ei mennyt aivan kuten suunnittelin. Pääsin liiken-teeseen 12 aikoihin. En päässyt 50 metriä pidemmälle kun jouduin siirtämään takimmaisia laukkuja.
Kengät ottivat kiinni sekä etu että takalaukkuihin enkä meinannut päästä polkemaan. No.. Viisastelijat kääntävät polkemisen aivan muuksi, mutta se ei kuulu tähän tarinaan.

Pysähdyin parkkipaikalle siirtämään takalaukun pidikkeitä. Sen jälkeen ajaminen alkoi sujumaan.
Hankin viime syksynä uuden vaihteiston pyörääni enkä ol-lut aivan sinut vielä sen kanssa.
Olen näin alkumatkasta huomannut pieniä ongelmia sen kanssa. Vaihteet eivät pysy välillä päällä. Käytin kaikki vaihteet läpi muutaman kerran ja sain ne toimimaan, aina-kin väliaikaisesti. Päästyäni Kempeleen ohi päätin pysäh-tyä säätämään vaijereita.
Kyykistyin takapyörän kohdalle katsomaan säätöjä, kun taakseni, tien toiselle puolelle, pysähtyi auto. Autosta nousi mies ja käveli tien yli. Ahti Auno, mies sanoi ja tervehti kädestä. En heti tunnistanut häntä koska en ole nähnyt häntä muuten kuin internetissä. Olin lukenut hänen matka-tarinoita sieltä.

Hän mainitsi että matkapyöräilyä on myös hänen harras-tuksensa. Viimeksi hän oli ollut matkalla Alaskasta Argen-tiinaan kun oli joutunut keskeyttämään matkansa henkilö-kohtaisista syistä. Hän kertoi myös että mahdollisesti jatkaa matkaa kesällä. Vaihdoimme vielä muutaman sanan ennen kuin lähdimme kumpikin omaan suuntaan. Olen iloinen kun tapasin hänet ja vielä tienpäällä. Olin seurannut hänen ottamuksia ja niitä oli ilo lukea.

Tien reunukset ovat todella kuraiset. Lunta, vettä, soraa , autosta tienpintaan tippunutta öljyä ynm, oli sotkeutunut yhdeksi puuroksi ojan penkereille.
Pysähtyessäni jutteleman, huomasin että kuraa oli lentänyt takarenkaasta tavaroiden päälle.
Asialle piti tehdä jotakin. Hain tien vierestä mehupurkin ja leikkasin puukolla siitä sopivan palan roiskeläpäksi. Kai-voin laukusta muutaman nippusiteen ja laitoin läpän kiinni takarenkaaseen. Normaalisti minulla oli roiskeläppä kiinni takaloskasuojassa. Olin ennen lähtöä vaihtanut lokasuojan muoviseen, metallisen tilalle ja asia oli unohtunut.
Ei huvita käsitellä kuraisia ja likaisia tavaroita leiriytyessä. Olisin väsynyt eikä veden saanti ole aina varmaa peseyty-misen suhteen

Olen nyt Rantsilassa. Ajoin muutaman kaupan ohi ja kävin vielä yhden pihalla katsomassa vesipistettä. Se oli ainut paikka mistä olisin myös saanut ruokaa mutta en käynyt ostamassa.
Jouduin sulattamaan pellolta otetusta lumesta ruoka sekä juoma vedet. Omaa tyhmyyttä. Onneksi olin laittanut hätä-varaa laukkuihin joten sain tehtyä keitto. Matka oli raskas, vastatuuli ja jatkuva loiva ylämäki leiripaikalle asti, ainakin minusta tuntui siltä. Kävin etsimässä kolmesta eripaikasta telttapaikkaa. Löysin sen lopulta pellolta. Jouduin hake-maan pakosta jonkinlaisen yöpaikan koska ilta pimeni eikä pyörässäni ole kunnon valoja. Tästä on matkaa 150m tielle. Olen paalujen takana piilossa, suojassa tuulelta.

Nyt toivotan hyviä öitä.

Matka: 70,31, aika 4:41
Paikkakoordinaatti: 64as27’28″N, 25as44’45″E
Rantsila

6.3

Yö oli kylmä. En olisi halunnut luopua makuupussin suo-masta lämmöstä. Kurottauduin sen verran pussista ulos et-tä sain otettua eteistilasta keittimen. Laitoin sen tohisemaan saadakseni lämpöä teltan sisälle. Saatuani peruslämpöä telttaan, aloin laittamaan tavaroita järjestykseen.
Pimeys oli eilen tullut sen verran nopeasti että jouduin ha-kemaan leiripaikakseni pellon. Siellä tuuli kovaa eikä suo-jaa ollut kuin heinäpaalujen takana.
Aamulla tuuli edelleen kovaa. Sain tehdä töitä ettei men-nyt juoksemiseksi laittaessani pressua kasaan. Satasen paa-lut ja pressut. Heh..heh, siinä sitä olisi ollut näkemistä. Pi-din kiirettä pakatessani pyörää. Kylmästä tuulesta tulee nopeasti ongelma.

Päästyäni tielle matka vauhti ei paljoa päätä huimannut. 13-17 kmh koko päivän. Vasta tuuli oli kuin kuppa huules-sa. Aina kun luuli että siitä pääsi eroon se tuli takaisin.
Piipahdin kaupassa ab*llä ja siwassa. Lähtiessäni kaupasta oli tullut jo pimeää. Tarkoitukseni oli löytää sopiva paikka ennen pimeää. Olin käynyt katsomassa monta paikkaa mut-ta kun puissa ei ole lehtiä, teltta olisi kuin näyteikkunassa.
Kaaduin eräällä tienpätkällä nurin. Olin ostanut kanan-munia ja ne olivat etu laukussa. Onneksi eivät menneet rik-ki vaikka kaaduinkin sille kyljelle. Pyöräkin säästyi ehjänä.
Yö paikka löytyi peltojen välissä olevasta saarekkeesta . Tasaisen paikan hakeminen oli työn alla mutta löytyi se kuitenkin.

Matka: 66km, aika 5:41
Paikkakoordinaatti: 63as,63′,56″N, 24as,48′,31″E
Kärsämäki

7.3 Sadetta ja mietteitä

Aamulla satoi vettä ja räntää. Mietin aamulla viitsinkö läh-teä liikenteeseen. En lähtenyt. (Nyt on ilta kun kirjoittelen tätä)
.
Päiväni teltassa. Makuupussit kasaan kun keitin on ensin saatu toimimaan. Yö vaatteet kassiin. Aamupalaa. Välillä pumpataan keittimeen ilmaa.
Kun keittimestä loppui paloöljy lisäsin sitä siihen. Samalla totesin ja kirosin mielessäni , siinä meni viimeiset. Sääste-lin öljyä niin että sitä riittäisi koko päiväksi ja huomiseksi aamuksi.
Teltta on yhtä märkä sisältä kuin ulkoa. Onneksi on veden pitävä pohja. Ei tarvitse pelätä että teltasta tulee uimala. Taitaisi jäädä tämä reissu tekemättä.
Paikoilla olo syö muutakin kuin ruokavaroja. Vedestä tulee ongelma, jos puroa ei ole vieressä. Sade ilmalla sitä saa li-sää kun piti telttakankaan reunan alla astiaa. Muuten olisi vielä jano kaiken lisäksi. Olo olisi kuin jääkarhulla Saha-rassa.
Nyt ei muuta kuin hyviä öitä sinne jotka lukevat näitä.
Sama paikka kuin viimeksi.
Ps. Laitan kuvia myöhemmin. Windows puhelin tökkii vas-taa. Olen pahoillani

8.3 Ei samanlaista päivää

Matkapyöräilyssä ei ole kahta samanlaista päivää. Se on kait yksi sen viehätyksen salaisuus.
Aamu oli sateinen kuten sääennuste oli luvannut. Sade lop-pui 11 pintaa. Yö oli ollut sen verran kylmä että kosteutta oli kertynyt teltan sisäpinnoille.
Heräilin 9 aikoihin ja aloin laittelemaan tavaroita kasaan. Sade loppui vähän jälkeen kymmenen. Kun teltasta tuli ulos vuorokauden jälkeen tuntui oudolta tulla viileään ja kosteaan ulkoilmaan. Teltassa lämpöä piti yllä keitin. Jos keitintä pitää teltan sisällä päällä se vaatii erittäin huolellis-ta tarkkaavaisuutta. Sisällä ei ole vain yksinkertaisesti va-raa virheisiin. Olen tehnyt yhden virheen mutta selvisin sii-tä. Opin kantapään kautta.
Kuten mainitsin, teltta oli hikoillut ( kondensoinut) kyl-mästä yöstä ja siellä vietetystä ajasta. Se oli vielä sisällä ai-heuttanut lisää kosteutta.
Otin tavarat sisältä ja purin teltan kasaan. Hanskoja en voi-nut käyttää, käytin samoja hanskoja ajohanskoina enkä ha-lunnut niitä märiksi. Kädet kohmeisena sain teltan pussiin ja laukkuun.
Pakkasin pyörän lähtökuntoon. Viimeinen tarkistus että kaikki oli mukana ja roskat oli kerätty mitä oli jäänyt maa-han.
Päivä oli muutamaa pyörän kaatumista ja auton väistelyä aika normaali. Audi meinasi lähteä ohittamaan vastaan tu-levalta kaistalta. Kuski kuitenkin huomasi viime hetkessä minut eikä lähtenyt ohitukseen. Olin itse tehnyt jo väistö-liikkeen enkä ollut huomannut jäistä reunaa ja eturengas ot-ti liirtoa siitä. Sain kengän tienpuolelle ja kenkää luistatet-tua sen verran että eturengas nousi takaisin tielle. Sen jäl-keen piti vielä saada takarengas ylös reunalle. Sain kun sainkin pidettyä pyörän pystyssä. Vauhtia ei ollut kuin n14 km. Ihan tarpeeksi kuitenkin.
Pysähdyin Vaskikellossa. Sen wc rakennus on kirkonkello-jen vieressä. Paikassa on hyvät vessat. Siellä oli mukava is-tuskella ja laajentaa tajuntaa.

Tien toisella puolella on isokauppa mistä kävin ostamassa ruokaa. Lamppuöljyä ei ollut joten jouduin käymään Pyhä-järven halpahallissa, josta ostin myös pattereita otsalamp-puun.
Takaisin mennessä hain vettä ab* asemalta.
Teltta paikan etsiminen oli työn takana. Löytyi se kuitenkin kuten aina. Ohituskaistan päättyessä oikealla puolella on metsätie joka vie rinnettä ylös.
Kävin 6 eri paikassa ennen kuin löysin tämän. Tuulinen paikka mutta männyn taimenet suojaavat.

Matka: 67 Aika: 4:49
Paikkakoordinaatit: 63as31′,54″N, 25as44′,30″E
Hiidenniemi

9.3.2014 Zippo kädenlämmitin

Olin vuosia sitten ostanut zippo lämmittimen. Se ei ole tu-pakansytytin. mutta muuten saman mallinen. Siihen laite-taan bensaa joka höyrystyy. Bensa palaa eräänlaisessa kata-lysaattorissa. Katalyyttina toimii palovilla. En ole sata pro-senttisen varma siitä villasta mutta saman näköistä se on.
Kokeilin sitä jo eräällä reissulla ja se ilmeisesti pelasti hen-keni.
Jutun voi lukea kulkijanmatkojasuomessa.wordpress.com sivuilta.
Hyvin se toimi viime yönäkin. Makuupussit olivat kosteat ja lämmitin toi mukavasti koko yöksi lämpö luihin. No.. se lämmitin tekee myös kostetutta, vaikka se lämmittää myös. Bensassa itse on syypää siihen.
Tämä päivä oli raskas. Tarkoitukseni oli ehtiä käymään Viitasaaressa ostamassa täydennystä hupeneviin ruokava-roihin. Talvesta tai oikeastaan lopputalvesta johtuen pitää mukana olla tuplamäärä tavaraa, joten kuorma on raskas.
Matkan aikana huomasin että etutelineestä on yksi rautapi-dike poikki. Se oli varmaan mennyt poikki silloin kun len-telin muutaman kerran nurin. Korjasin sen väliaikaisesti nippusiteellä ennen kuin pääsen hitsaamaan sen kuntoon.
Viitasaaressa kävin kiusaamassa kassa neitejä että sain hankittua ruuat))) laittaessani tavaroita kasseihin tuli eräs mies juttelemaan niitä näitä. Oli ollut pohjoisessa kaverin mökillä ja oli menossa kotiin Helsinkiin.
Väsymys alkoi painamaan jalkoja. Olin sellaisella seudulla missä oli paljon asutusta eikä leiripaikkaa tahtonut löytyä. Luotin vaistooni ja lähdin seuraamaan erästä sivutietä. Noustessani mäkeä ylös huomasin puolessa välissä ison ra-kennuksen joka oli sähkömuuntaja. Meni katsomaan sen taakse ja löysin sieltä paikan telttaani varten.
Katselin ympäristöä jos siellä olisi suojaisempi paikka si-vummalla mutta en löytänyt sopivaa.
Siivosin ensin maan muuntajan seinän vierestä mahdollis-ten käpyjen ja lasipalojen takia.
Saatuani leirin pystyyn, olikin jo aika kokkailla ruokaa ja saada päivän ensimmäiset kahvit.

Laittaessani keitintä kasaan, nurkan takaa ilmestyi paikalli-nen kuntoilija täti keppien kanssa.
Hän oli jonkin verran hämmästynyt nähdessään minut, mutta tokaisi siihen; ahaa tämä taitaa olla jo asutettu jo. Minä sanoin että; juu, ainoastaan tämän illan, jos teille so-pii. Kerroin että jaloista loppui voimat ja tämä paikka oli ainut mitä löysin, tähän hätään.
Mainitsin vielä minne olen matkalla ja mitkä ovat suunni-telmat.
Mummeli oli tietysti vähän ihmeissään mutta ei ollut muu-ten moksiskaan.
Hän mainitsi jutellessamme että hänen poikansa on portu-galissa ja he ovat jossakin välissä menossa miehensä kans-sa myös sinne.
Kysyin häneltä vielä, ennen kuin hän lähti, uteliaisuuttani, miten hän oli osannut tulla katsomaan rakennuksen taakse.
Kuten arvelinkin, hän oli nähnyt pyöräni jäljet ja oli tullut katsomaan, kuka siellä oli.

Iltapala on syöty ja kuutamoa on käyty ihailemassa. Hyvää yötä.

Matka: 63.74, Aika: 4:18
Paikkakoordinaatti 63as03’03” N, 25as49’26″E.
Viitasaaren lähellä

10.3 keitin ongelmia

Olin laittanut kellon soimaan 8 hujakoilla. Olin päättänyt nousta aikaisin, kuten aina, mutta pääasia on se ajatus ))
Illalla jo mietiskellyt tuleekohan sähkömiehet käymään ko-pin luona. Tulihan ne. Tosin ajoivat vain kopin ympäri koska siinä oli kääntymispaikka. Varsinainen keskus oli tien vieressä.
Koska minut oli nähty oli aika häipyä maisemista.
Pakkailin hiljalleen kaikki valmiiksi ja pistin pyörän lähtö valmiiksi. Työnsin pyörän tielle jään takia. En halunnut enää lisävaurioita pyörään.
Tiet olivat kuivia joten pölykin sen mukaista. Rekat väistä-vät hyvin, mutta ylittäessään tien keskilinjan, nostavat ne siinä olevan pölyn ilmaan.
Matka Äänekoskelle on mäkistä. Tien reuna on paikoin ka-pea mutta riittävä. Rekkaliikenne on aika vilkasta.
Tankkasin matkalla juoma vettä Niinilahden huoltamolla. Äänekosken jälkeen matka alkoi painamaan joten oli taas aika etsiä leiripaikka.
Sellainen löytyi n: 7 kilometriä Äänekoskelta. Tien vieres-sä kulkee hirviaita ja niissä on portteja joista pääsee aidan toiselle puolelle. Paikka löytyi harvinaisen helposti.
Laittelin teltan pystyyn, kun ensin olin siistinyt paikan mi-hin sen laitan.
Tekaisin ruuat keittimellä. Illalla kun pidin keitintä teltan sisällä, huomasin kosteutta pullon alla. Kosketin sormella ja nuuhkaisin. Paloöljyä. Sammutin keittimen heti ja aloin tutkimaan vikaa. Kiristin liittimet ja sytytin sen uudestaan. Laitoin varmuuden vuoksi trangian kannen sen alle. Puolen tunnin päästä sen pohjalla oli jo lusikallinen paloöljyä. Sammutin uudestaan keittimen.
Aloin tutkimaan tarkemmin syytä mistä neste tulee ulos. Vika löytyi lopulta tiiviste renkaasta. Paloöljy oli kovetta-nut kumitiivisteen ja se oli alkanut vuotamaan. Olin ostanut vuosi taaksepäin korjaus sarjan keittimeen joten minulla oli uusi kumitiiviste valmiina. Vaihdoin se ja keitin ei ole vuo-tanut sen jälkeen
hyvää yötä.

Matka: 61,15. Aika: 4:24
Paikkakoordinaatti: 62as 33’46″N, 25as40’16″E
Jyväskyläntie, Äänekoski

11.3 Jyväskylän ohitus

Päivä ei ollut kovin erikoinen. Heräsin aamusta puhelimen pirinää. Nousin 8 koska olin varannut enemmän aika Jy-väskylän ohitukseen. Leiripaikalta oli sinne matkaa 31 km.
Rekat pöllyyttivät samalla tavalla kuin eilen. Nousuja oli enemmän kuin tähän asti. Suunnistin muutaman kerran vi-kaan mutta suunta oli oikea.
Löysin itseni pehmeältä hiekkatieltä eräässä vaiheessa. Tie oli paikoin pehmeää ja vetistä.
Oli mukava pitkästä aikaa olla kaupungissa lähdön jälkeen. Pellot ja metsät olivat jo tulleet alkumatkasta tutuksi. Oli-han se mukava nähdä naiskauneuttakin välillä ))))))
Olin edellisillä matkoillani eksynyt usein Jyväskylässä suunnistaessani Muuramen suuntaan. Nyt löysin reitin hel-posti. Pari kertaa tarkistin puhelimesta että olen oikeassa suunnassa. Ajaessani Muuramen suuntaan pysähdyin otta-maan vettä eräästä metallipajasta. Näin miehen pesevän au-tonlavaa painepesurilla, päätin kaartaa pihalle kysymään jos matkamies saisi vettä.
Saatuani pullot täyteen jatkoin Muuramen läpi kohden Korpilahtea. Käännyin ennen Korpilahtea 612 tielle joka menee Sysmään.
Leiripaikan löysin muutaman kilometrin päästä risteykses-tä.
Matka:69,73 Aika: 4:31 paikkakordinaatti: 62as01’15″N, 25as37’58″E Vespuolentie

12.3Mäkinen osuus

Herätessäni aamulla teltan katosta tippuviin vesipisaroihin.
Tulin ulos makuupussin sisältä ja tarkistin näinkö oikein. Kyllä, katto oli täynnä pisaroita.
Luulen että kosteus johtui osittain ojasta, joka oli aika lä-hellä telttapaikkaa. Maa oli märkä ja jäässä joka omalta osaltaan lisäsi kosteutta sekä ulkona on ollut kylmä yö.
Tie leiripaikasta eteen päin on mäkistä ja mutkaista. Lii-kenne oli onneksi hiljaista. Koko päivänä ei kulkenut kuin kymmenen autoa ohi, muutama rekka sekä bussi.
Puursin Luhankaan asti ja päätin käydä siellä olevassa ky-läkaupassa ostamassa ruokaa illaksi jos en pääse tai jaksa Sysmään asti. Otin samalla vettä kaupan takana olevasta vesihanasta. Matka jatkui samoissa merkeissä. Vastatuuli oli ollut aika kova koko matkan ja jatkui Luhangasta eteen päin. Aloin 16 jälkeen katsomaan leiripaikkaa.
Kävin muutaman paikan läpi. Maasto on kivikkoista ja epätasaista telttailuun. Löysin mahdollisen paikan lopulta vanhan navetan läheltä. Navettaa ei enää ollut mutta kivi jalkaan oli koverrettu vuosi 1939,
Kiersin ensin katsomassa paikkoja ja löysin kuitenkin vielä paremman paikan kivenheiton matkan päästä, kuusikosta, sammaleen päältä. Sammal oli jäässä mutta se antoi periksi kun kävelin sen päällä. Tasoitin paikan ja leiriydyin kuusikkoon.
Matka: 60km, Aika: 4:23, Paikkakoordinaatti: 61as40’25″N, 25as25’38″E Luhangantie

13.3 Mies kaupan edessä

Yö oli kostea kuten aikaisemmatkin. Kylmät yöt aiheutta-vat ongelmia konfessioveden muodossa.
Aamut menevät osittain hukkaan kun makuupussit ja muut nukkuma tarvikkeet pitää kuivata teltta naruilla teltan sisäl-lä.
Olin valinnut huonon paikan illalla koska alusta oli jääty-nyttä sammalta ja se antoi periksi joistakin paikoista ja joistakin ei. Minulla on paha tapa alkaa tekemään ruokia ja keittämään kahvia oviaukon läheisyydessä. Nyt oli käynyt niin että sammal oli osittain sulanut ja muuttunut kuravelliksi. Kyllähän te tiedätte mitä siitä seuraa)))) kura leikke-jä)) kengät kurassa , housut kurassa, teltta kurassa. Onneksi pressu suojasi pohjan ja telttakankaan reunat joten pahim-malta katastrofeilta säästyttiin.
Saatuani pakattua pyörän oli aika suunnata kohden Vääk-sy/Asikkala linjaa.
Mäkinen osuus oli onneksi takana päin. Nousut olivat loi-via joten matkakin taittui mukavasti.
Huomasin että jalatkin alkoivat pelata paremmin.
Sysmässä pysähdyin ensi tokmannilla ostoksilla mutta en viihtynyt siellä pitkään. Koko kauppa oli rättejä täynnä. Ulkona mainostetaan pesuaineita joten ajattelin että sieltä saisi myös maitotuotteita. Ja paskat; sanon minä. Purkkeja ja muuta kuiva muonaa oli mutta ei sitä mitä hain. Ei ole minun kauppa.
Vähän matka päässä oli K-kauppa. Kävi sieltä hakemassa punaista maitoa, suklaata, pekonia ja kanan munia.
Kaupan edessä istui penkillä mies. Hänen kasvonsa olivat kovia kokeneet. Nenä oli joko leikattu kahdesti tai sitten siihen oli sattunut tosi pahasti. Mies joi kaljaa ja oli muu-tenkin sen näköinen että kuppi maistui. Hän kertoi että oli muuttanut vaimonsa kanssa Vaasasta Sysmään ja asuivat siellä nyt.
Hän kyseli minne olin menossa ja minä sanoin että Eu-rooppaan.
Kesän toivotuksen jälkeen jatkoin eteen päin. Kääntyessäni päätielle kaupan pihasta, ketjut hyppäsivät pois paikoiltaan. Minulta meni tovi saada ne paikoilleen. Onneksi mitään vahinkoja ei sattunut ketjuille eikä pyörälle.
Matka taittui Asikkalaan sutjakkaasti. Osittainen myötä tuuli ja mäkien puuttuminen auttoivat asiaan.
Päästyäni Asikkalaan pysähdyin keskustassa risteyksessä miettimään, lähdenkö seikkailemaan ja etsimään paloöljyä kaupoista vai luottaisinko onneen, että edessä päin olisi huoltamo mistä sitä saisi.
Kysyin asiasta pariskunnalta kun he sattuivat kohdalleni. Ensimmäisellä kerralla ei onnistanut. Venäläisiä matkaili-joita, eivät puhuneet suomea eikä englantia. ???

Takaani tuli vanhempi pariskunta. Kysyin heiltä. Pariskun-ta sanoi että sieltä löytyy huoltamoja mihin olen menossa. Eli suunta Lahden tielle. st1 oli ensimmäinen huoltamo mikä tuli vastaan.
Menin sisälle katsastamaan tilannetta. Oli aika suolaiset hinnat lamppuöljylle. Kassalla oli nuori nainen ja mainitsin siitä. Sanoin kuitenkin että se ei ole hänen vikansa jos fir-malla on varaa pitää ylihintaa lamppu öljystä. Eipä tarvitse hakea toista kertaa)))
Leiripaikan löysin vanhan ladon vierestä. Työnsin pyörän sen takana olevaan vanhaan metsään. Puutkin ovat puita.

Matka: 79,83 , Aika:5:10
Paikkakoordinaatti 61as01’59″N,25as38’23″E
Vesivehmaa

14.3 Tuulenvoima

Eilen illalla laittaessani telttaa pystyyn voi sanoa että oli ensimmäistä kertaa lämmin. Oli mukava laittaa ruokaa il-man että paleli.
Aamulla noustessani, teltan katto oli kuiva. Makuupussit olivat kuivat eikä niitä tarvinnut kuivata kuten muina päi-vinä.
Ulkona oli kova tuuli. Se tietäisi hankalaa ajo päivää.
Lähdin ajamaan Lahden suuntaan. Se olisi seuraava isompi kaupunki jonka läpi joutuisin suunnistamaan. Kaupunki ei sinänsä ole minulle tuntematon. Olen mennyt sen läpi muu-tamia kertoja ennenkin.
Tuuli oli osittain vastainen mutta puuskat pyörivät välillä mistä suunnasta sattuivat. Hiekka ja roskat pöllysivät il-maan autojen ja tuulen voimasta.
Lahdessa jouduin kaivamaan kerran navigaattorin esiin löytääkseni oikean suunnan eräässä risteyksessä. Kaupun-gissa oli vähän ihmisiä kävellen liikenteessä,.autoja sitäkin enemmän. Tuulella oli varmaan syynsä siihen.
Päästyäni läpi Lahden, lähdin ajamaan vanhaa lahden-tietä140 Tuuli oli muuttunut kovemmaksi kuin alku mat-kasta. Se puhalsi edelleen sivuvastaisena mutta puuskat olivat jo muuttuneet vaaralliseksi. Laukut ja kassi tarakalla, aiheuttivat tuulen voimasta pahaa huojumista ja välillä pyörä meni sen voimasta ajokaistalle.
Taistelin tuulta vastaan Mäntsälään asti. Käännyin Mäntsä-län jälkeen hirvihaaran suuntaan.
Tuntui että tuuli sai jostakin vielä enemmän pontta kään-nyttyäni sivutielle. Jouduin työntämään muutaman kerran pyörääni aukeilla kohdilla, etten lentäisi nurin sen voimas-ta.
Menin erään bussikatoksen alle pitämään taukoa. Bussi ka-tos oli tehty pellistä ja tuntui että se lähtisi tuulen mukaan.
Matkani ensimmäinen etappi oli melkein loppu. Vietän en-siviikon äitini luona Tuusulassa. Lähden jatkamaan matkaa 29.3. Silloin vasta alkaa matkani Eurooppaan.

Matka: 89,49 Aika: 6:39
Paikka: Tuusula
Suomi : 627 km

29.3 Laivalla

Aamulla oli aikainen herätys. Sain eilen viestin Finnilain-silta missä kerrottiin että laivan lähtö on aikaistettu kahdel-la tunnilla.
Heräsin viideltä aamupalalle. Veljeni oli luvannut heittää minut tavaroineen Hansaterminaalin eteen josta pääsisin laivaa.
Olin eilen illalla pessyt pyörän ja pakannut tavarat autoon valmiiksi ettei aamusta tarvinnut tehdä muuta kuin hypätä auton kyytiin ja lähteä ajamaan.

Olimme satamassa 6.20. Jätimme auton parkkipaikalle jo-ka on aivan hansaterminaalin pääoven edessä. Jätimme ta-varat vielä autoon ja kävelimme katsastamaan tilannetta.
Sisälle päästyämme totesimme että
Chekin oli kiinni joten odottelimme jonkin aikaa.
Aulassa oli jo yksi kaveri odottelemassa sen aukeamista.
Vähän ennen seitsemää Chekin aukesi ja sain lähtö selvi-tykset tehtyä.
Kävin odottelun välissä purkamassa autosta tavarani val-miiksi ettei minulle tulisi kiirettä kun H-hetki lähestyisi.

Hyvästelin veljeni ja ajelin sataman portista autoletkan pe-rään. Pysähdyin kopin luona näyttämässä lippuni ja henki-löllisyys todistukseni.
Sieltä siirryin laivaan. Laivan sisällä minut ohjattiin rau-halliseen paikkaan mihin autot olivat jo pysäköineet. Lai-toin pyörän kiinni laivan runkoon mustekaloilla ja rem-meillä. Lopuksi vielä vaijerilla ja lukolla renkaasta kiinni että pyörä pysyy varmasti siinä mihin olen sen jättänyt.
Olin valmistautunut laivamatkaan jo maissa ja laittanut valmiiksi yhteen laukkuun tarvittavat tavarat
Sain hytin saman kaverin kanssa joka oli ollut aulassa. Hän oli englannista ja kiersi pitkin Eurooppaa korjaamassa automaatio vikoja tehtaissa.
Avaimeni ei toiminut oveen joten menin reseptioniin ky-symään asiaa. Sieltä sanottiin että he korjaavat asian kun saavat ruuhkaa purettua. Liikuin sen aikaa hyttikaverin kanssa pitkin käytävää. Jossakin välissä hän katosi jonne-kin, mutta sain respasta avaimen. Samalla selvisi että olemme saaneet kumpikin omat hytit koska laivassa on vä-hän matkustajia.
Menee pari päivää että olen saksanmaalla. Sieltä matka jat-kuu Leipzigiin jossa tapaan saksalaisia pyöräily ystäviä.

30.3. Rostock

Saavuimme Rostockin satamaan. Laiva matka on mennyt hyvin. Olen syönyt kolme ateriaa päivässä joten se var-maan näkyy mahan kohdalla. Siitä ei kuitenkaan kannata kantaa murhetta. Eiköhän se ole jo hävinnyt kun Alpit on ylitetty.
Olen käynyt ”salilla” kuntopyöräilemässä Englantilaisen ystäväni kanssa ja sen jälkeen menin saunaan. Täällä on ol-lut sen verran vähän matkustajia että jos johonkin törmään käytävällä se on kuin lotto voitto. Henkilökunta on ollut erittäin mukavaa ja olen keskustellut heidän kanssa paljon.
Laivan reseptionissa on Suomalainen nainen. Hän kertoi hyvästä reitistä joka kulkisi Slovenia ja Kroatian läpi, aivan rannikkoa pitkin. Tie olisi vuoristoinen mutta upea. päätin kuitenkin pitää alkuperäisen suunnitelman.
Matkani ei kuitenkaan vielä ole ohi. Huomenna olen mää-rän päässäni mistä Euroopan matkani vasta alkaa. Lubeck odottaa

31.3 Lubcek

Laiva saapui Lubcekkiin 7 aikaan aamusta. Eli saksan ai-kaa 6. Heräsin 5:39 paikallista aikaa. Olin illalla pakannut vähäiset matkatavarat kassiin. Lähdin aika ripeästi hytistä pois koska piti ehti vielä aamupalalle.
Jätin tavarat reseptioni eteen ja lähdin syömään aamupuu-ron sekä pari leipää. Muut olivat jo käyneet syömässä joten he olivat jo lähteneet pois koko laivalta. Aamupalan piti al-kaa vasta 6.15 mutta se oli laitettu aikaisemmin esille tai sitten olin herännyt väärään aikaan.
Syötyäni nappasin laukkuni reseptionin edestä ja hyvästelin sen työntekijän joka oli ollut auttavainen ja erittäin mukava ihminen.
Lastasin pyörän laivan ruumassa. Kysyin ahtaajalta ohjeita miten minun pitää toimia.
Ajoin omassa yksinäisyydessä ruumasta ulos. Nappasin vielä kuvan ennen kuin lähdin suunnistamaan pois sata-masta. Eksyin ensin mutta kysyin kahdelta mieheltä tietä portille.
Portilla jouduin odottamaan vähän aikaa koska portti mies ei huomannut minua. Minun kanssani oli samaan aikaan yksi auto jonka kuski kävi kuuluttamassa kaiuttimen kautta että olimme portin edessä.
Lyypekin on upea vanhanajan kaupunki. Siinä on keskiajan ja nykyajan risteytys upeasti sopusoinnussa vaikka se on satamakaupunki.
Päivä meni gps:sän ja suunnistamisen merkeissä. Ihailin saksalaista rakennustekniikka, sammaleiden peittämiä kat-toja.
Kävin muutaman kerran kaupassa ostamassa ruokaa ja vet-tä.
Käydessäni Lidlissä, visakortti ei kelvannut sinne. Ostokset pitää maksaa käteisellä!
Huomasin sellaisen erikoisen piirteen että Saksalaiset ym-märtävät kait Englantia mutta eivät puhu sitä. Johtuuko se siitä että he eivät osaa, ovat unohtaneet, vai eivät halua??
Päivä on ollut raskas. Löysin kuin löysinkin lopulta teltta paikan keskeltä peltoja. Siellä oli tammimetsä. Ainut huo-no asia tässä paikassa on, että okapensaat on koko metsä täynnä. Löysi isopuun alta sellaisen paikan mihin sai raiva-uksen jälkeen sopivan alustan.
päivä oli kokonaisuudessaan hieno. Huomenna on hyvä jatkaa matkaa eteen päin.
Hyvää yötä.

Matka: 107km Aika: 7:23
Paikkakordinaatti:53as18’00″N,10as52’10″E
Amt Neuhaus Tie: 195

1.4 No ..se oli sellainen päivä

Olisi pitänyt tietää että tulossa on huono päivä. Aamulla oli jo sellaisia viitteitä siihen.
Herätessäni ulkona oli paksu sumu joka oli kastellut teltan. Teltta oli myös sisältä koste makuupussia myöten. Zippo lämmittimestä oli bensa loppunut ennen aikojaan enkä viit-sinyt täyttää sitä kesken unien.
Pakkailin pikkuhiljaa tavarat kasaan. Vaatteet olivat kyl-män kosteat joten niitä ei viitsinyt vetää kerralla kaikki päälle.
Harmittelin telttaa kasatessa sen kosteutta. Joutuisin illalla kuivaamaan sitä keittimen kanssa.
No päivä meni lyhkäisyydessään näin. Päästyäni matkaan ajoin monen pienen kylän läpi jotka suurimmaksi osaksi olivat hiljaisia. Ajoin tietä n.195 mutta käännyin Dömitz kohdalta Dannerberg (Elbe) suuntaa tie 191, 248 Salzwedel asti jossa eksyin. Ajoin ensi pyörätiellä mutta ne ristesivät minne sattuivat. Lopulta löysin itseni ratapihalta josta jou-duin kääntymään takaisin. Noustessani penkan kautta tielle menin oikealla tielle, n.71 mutta väärään suuntaan. Huo-masin virheen sen verran myöhään että etsin vaihtoehtoisen tien huomenna.
Olen nyt metsässä 20 kilometriä Salwedellistä väärässä suunnassa.
Illalla alkoi vielä kaiken lisäksi satamaan vettä kun aloin tekemään ruokaa. Ennen sitä sain rikottua trangian kannat-timen joten en saa kahvipannu pysymään telineessä. Pitää keksiä jokin patentti ratkaisu huomenna.

Matka: 93km, Aika 6.03
Paikkakoordinaatti 52as52’33″N, 11as02’39″E
Tie 71, Sebenau-Cheine välissä

2.4. Mutkien päivä

Jos matkassa voi olla mutkia niin tässä päivässä niitä oli vähän liikakin. Eksymisen takia joudun kiertämään liki 30 km ylimääräisen lenkin. Toisaalta se oli oikea ratkaisu koh-talolta. Tie71 on oikea rekkojen pääväylä. Jos olisin lähte-nyt ajamaan sitä tuskin kirjoittaisin nyt.
Kierto reittini kulki ristiin rastiin maalla. Matka ei edisty-nyt koska siksakkia oli yhteen suuntaan sitten toiseen suun-taan. Nyt olen kuitenkin menossa oikeaan suuntaan.

Jos nyt jotakin kiinnostaa reittini oli Salweldel-Bergedn an der Dummen puolessa välissä tietä 71 on Seebenau.
Sen vastakkaiselta puolelta lähtee tie Rockentghin. Sieltä Andorf kautta Osterwohle, Wisted, Wallstawe, Krichel-dorf. 71 vähän matkaa alas. Mahisdorf yläpuolelta lähtee tienpahanen, benkendorft liesten, Sieltä Gussefeld, Duhne, Kabel, Bismark. kläden kautta Badingen ja Deetz. Olen nyt tuulipuistossa leiriytynyt.

Päivästä tuli rankka. En tahtonut löytää kauppoja. Vesi oli vähissä eikä pikkukylissä ole niitä. Ei edes huoltamoita.
Ensimmäinen kauppa tuli vasta Kalbe nimisessä paikassa. Pärjäsin päivän puolella litralla vettä. Kun löysin lopulta kaupan oli mukava löytää myös englantia puhuva ja ym-märtävä kaupan neiti. Hän neuvoi miten löydän tavallista vettä kaupasta. Kun tuo saksan kieli ei vielä tahdo taipua eikä tiedä mitä pullossa oikein on.
Kun lähdin tälle matkalle, olin unohtanut yhden tärkeim-mistä asioista veljen luokse. Mustekalat.
Olen ajanut monta päivää ilman kunnon tavaran kiinnitystä pitkin maita ja mantuja. Olen etsinyt mustekaloja monesta kaupasta ja lopulta kun kysyin onko heillä he luulivat että etsin kalaa.
Löysin kuitenkin jonkinlaisen kiinnityksen tänään.
Kokonaisuudessaan tänään oli hyvä päivä. Sain korjattua rikki menneen trangian naulalla jonka löysin laudan palas-ta. Päivä oli aurinkoinen ja yöstä tulee lämmin.
Huomenna jatketaan taas. Hyvää yötä

Matka. 85km , aika 5:57
Paikkakoordinaatti: 52as35’16″N, 11as38’57″E
Deetz, Quersted

3.4 Shortsi päivä

Aamu oli mitä parhain. Aurinko paistoi, aamusumun lei-jaillessa hiljalleen pellolla. Olin herännyt traktorin ääneen, maatilan isäntien ajaessa pelloille töihin.

Pakkaisin tavaroita rauhassa. Olin sen verran hyvällä päällä että keitin vielä aamukahvit. Ainut huono puoli, jos sitä voi siksi sanoa, oli se että siinä meni viimeiset Suomi kahvit. Nyt on pärjättävä pikakahvilla kun ne eivät myy porokah-via täällä Saksassa. Ainakaan samanlaista.

Kahvia keitellessäni annoin aamuauringon kuivatella yö kosteutta teltasta. Kävin välillä pakkaamassa laukkuja sillä välin, kun kahvi valmistui.
Juotuani kahvit lähdin pikku hiljaa liikenteeseen. Tarkistin vielä ympäristön, ennen liikkeelle lähtöä.
Pääsin tänään ajamaan ensimmäistä kertaa ilman tuuli-housuja ja takkia. Pääsin laittamaan ajoshortsit ja ajopaidan päälle.
Tänään tuntui myös ensimmäistä kertaa siltä että yksi unelmistani on osittain toteutunut. Olen päässyt lopultakin suomesta. Päässyt ajamaan Eurooppaan
kerron teille erään salaisuuden. Olen kerännyt määrätynlai-sia kappaleita mp3:sena kännykkääni. Olen monesti mietti-nyt kun joskus pääsen ulkomaille ajamaan laitan korvala-put päähän ja pistä lempikappaleet soimaan. Ette usko mit-kä fiilarit musiikista tuli.
No se siitä.
Olen monesti miettinyt missä ovat kaikki nuoret ja keski-ikäiset ihmiset täällä saksassa. Kun päivisin olen mennyt kylien läpi en ole nähnyt kuin vanhuksia. Nuoret taitavat olla kouluissa ja muut töissä.
Monet kylät ovat kopioita toisistaan. Kirkko ja taloja. Vä-limatkat ovat 3-7 kilometriä kylästä toiseen. Tiet ovat as-falttia tai betonilaattoja. Kauppoja on turha etsiä pikkuky-listä tai huoltamoja. Leipomoja niissä kyllä on. Vettä kan-nattaa ostaa kaupasta koska huoltamot pitävät korkeita hin-toja.
Telttapaikan löytäminen oli tänään hankalaa. Isot pellot ovat suojattomia ja lehtikään ei ole puhjennut kunnolla jo-ka suojaisi telttapaikkaa pusikon takana pellolla.
Juuri kun aloin pelkäämään pahinta, löytyi tammimetsikös-tä tarpeeksi iso paikka telttailuun.

Matka: 115km, Aika: 7:19
Paikkakoordinaatti: 52.02,19N,11,59,14E,
Tie 184
Leftkau-Schora, puolessa välissä

4.4 Kummitustalo

Eilisen mukavan päivän jälkeen oli taas päin vastainen päi-vä. Aamusta alkaen oli pientä sateen poikasta. Päivän mit-taan siitä kasvoi kunnon tihkusade joka kasteli hitaasti mut-ta varmasti.
Menin tänään Elben yli lautalla. Lauttamaksu oli 1€. Laut-tamies oli yrmeän näköinen kun menin maksamaan lautta-maksua. Nosti se kuitenkin kättään kun lähdin pois. Sade oli jo siinä vaiheessa tauonnut mutta alkoi pian päästyäni toiselle puolelle.
Ajelin myös tänään monen pikkukylän läpi. Kylät kadut olivat tyhjiä, meni paikkaan kuin paikkaan. Jos johonkin törmää on hänellä traktori takapuolen alla.
Kävin iltaa varten kaupassa Dessau-Roblau nimisessä kau-pungissa. Kaupunki vaikutti tehdaskaupungilta. Olen aina yhtä hämmästynyt kun menen kauppoihin. Täällä ei ole os-toskoreja. Pitäisi aina ottaa ostoskärry. Eihän siitä tule mi-tään kun pitäisi sen rohjakkeen kanssa juosta pitkin kaup-paa. Aurinko ei odota matkamiestä. Jos aika taulu pettää si-tä joutuu nukkumaan taivasalla. Pimeässä on vaikea löytää teltalle paikkaa.
Kaupasta tullessani, yksi pyöräilijä tuli juttelemaan. No homma meni näin. Se sönkkasi Saksaa ja minä Englantia. Sitten huidottiin kuin heikkopäiset. Sen verran ymmärsin että Leipzigiin on matkaa 60 kilometriä autobaanalla. No tässä vaiheessa huomasin että olin unohtanut ostaa vedet. Kävin hakemassa vedet kaupasta.
Saksalainen jäi odottaman kun käyn ostoksilla. Tällä välin hän oli jo ehtinyt kaivaa kaljan jostakin laukusta.
Saatuani vedet tarakkaan kiinni alkoi uusi erä. Ensi kes-kusteltiin kaljasta. Minä englanniksi ja hän saksaksi. Mies huitoi kuin heikkopäinen. Minä nyökkäilin ja sönkkasin englantia. En kyllä tiennyt mitä se puhui, mutta onko sillä väliä. Pääasia että oli hauskaa. Olin juonessa mukana.
Pääsin kuitenkin lopulta lähtemään ilman että kaljaa olisi roiskunut muutenkin märän takin päälle.
Mielenkiintoisin näkemäni asia oli kummitustalo. Se oli kuin suoraan Hollywoodin lavasteista. Pysähdyin pitkäksi aikaa ihastelemaan aavetaloa.
Leiripaikkaa jouduin etsimään sivummalta reitistä. Kau-pungeilla alkaa olemaan sen verran kokoa, että saa ajaa puolipäivää päästäkseen maaseudulle.
Kadut ovat mutkikkaita ja talot on rakennettu kiinni toi-siinsa.

Leiripaikka löytyi kuitenkin helposti. Isometsä kasvaa kaupungin kupeessa josta löytyi sopiva paikka. Illalla kuu-lui muutama laukaus. Metsämiehet ovat liikenteessä. Toi-vottavasti vielä erottavat minut villisiasta.

Matka 75km, Aika 5:12,
Paikkakoordinaatti 51as40’45″N,12as20’49″E
Jessnitz / Annha

5.4 Leipzig

Leipzig …vihdoinkin. Eilinen leiripaikka oli muuten mu-kava mutta sattui epämukava kuhmurainen alusta. Sain nu-kuttua epämukavasta alustasta huolimatta jonkin aikaa
Heräsin 7 aikaan lintujen aamuviserrykseen. Mieliala oli korkealla koska pääsisin suihkuun ja saisin nukkua ensi yön patjalla. Mutta kaikkein eniten mielialaa kohotti ystä-vien näkeminen pitkästä aikaa. Siitä on neljä vuotta kun ta-pasin pariskunnan Kuopiossa. Olemme olleet sähköpostin välityksellä nämä vuodet yhteydessä.

Matka taittui metsästä päästyäni vaihtelevasti. Ajoin har-haan joitakin kertoja matkalla. Ihailin valtavia peltoja joita riittää täällä Saksassa. Osa niistä on nummia.

Tullessani Leipzigin laitakaupungille edelläni meni mies potkulaudalla.. Hänellä oli reppu edessään ja toisessa mini videokamera jalustassaan. Ajoin hänen ohi vauhdilla sen kummemmin ajattelematta. Tervehdin häntä kun ajoin ohi.

Minun pitäisi löytää Völkerschlactdenkmal sotamuisto-merkki. Olin soittanut aikaisemmin ystävilleni ja sopineet paikan missä näemme..
Pysähtyessäni liikennevaloihin aloin katselemaan, näkyi-sikö kävelijöitä lähistöllä, voidakseni kysyä neuvoa. Huo-masin taaksepäin katsoessani että potkulautakaveri sai mi-nut kiinni, joten ajattelin kysäistä häneltä.
Mies oli itse matkalla Kölnistä Leipzigin kautta Berliiniin. Tämä oli hänen toinen matkansa potkulaudalla. Ensimmäi-sen hän oli tehnyt Pariisiin. Sitä en saanut selville mistä hän oli lähtenyt.
Menimme vähän aikaa samaa matkaa. Lähdimme omille teillemme eräässä risteyksessä. Sen verran kuitenkin sain selville että hän pitää matkablogia ja kuvaa materiaalia matkoiltansa.
Toinen tarina on sitten sen Völkerschlactdenkmal löytämi-nen. Seikkailin ristiin rastiin Leipizigiä. Ajelin liikenteen seassa gps kourassa ja silti tiet menivät sekaisin. Ihmeitä tapahtuu enkä jäänyt auton tai ratikan tai muunkaan yli-ajamaksi.
Välillä kokonaisia kortteleita oli suljettu esteillä. Syytä en tiedä vieläkään miksi. Loppujen lopuksi kysyin tietä taksi-kuskilta. Taksi pysähtyi sopivasti aivan viereeni kun oli tarkistamassa suuntani. Suoraan sitten seuraavasta oikeaan ja vasempaan. Olin ollut niin lähellä Völkerschlactdenkmal mutta kuitenkin niin kaukana. Vain talot olivat estäneet minua näkemästä Völkerschlactdenkmal. Nyt moni ihmet-telee, mitä tuo nimihirviö tarkoittaa tai mikä se on.
Se on sota ajan monumentti. Napoleonin pysäyttäneelle armeijalle.
Saavuttunani omasta mielestä oikeaan paikkaan, soitin pu-helun pariskunnalle. He sanoivat että tulevat puolen tunnin päästä.
Odotin jonkin aikaa kivipyramidin luona kun minulle tuli sellainen tunne että en ole oikeassa paikassa.
Kiertelin lähiseudulla ja totesin että olin kyllä oikeassa pai-kassa mutta pyramidi oli väärä paikka.
Itse monumentti näkyi kauempana, eikä sitä voinut olla näkemättä. Lähdin ajamaan sen luokse.
Täytyy taas hämmästellä Saksalaisten aikaansaannoksia. Sillä monumentilla on kokoa.

Monumentin vieressä on hautausmaa. No.. Oletin sen kuu-luvan jotenkin samaan alueeseen. Ajoin portista sisään ja jäin aivan portin lähelle pyörimään. Odotin vähän aikaa ja taas tuli sellainen tunne että kaikki ei ole kohdallaan. Ihmi-set katsoivat kumman näköisenä joten päätin tehdä pienen lenkin tietä pitkin. Portista eteen päin oli parkkipaikka. Ajoin sen läpi ja kurvasin eräälle sivupolulle joka vei mo-numentin suuntaan. Silloin tajusin että tämä osa ei taida kuulua monumentin piiriin.

Ajoin pikavauhtia, mutta kunnioittavasti portista ulos ja lähdin yrittämään aivan monumentin juurelle. Olimme so-pineet puhelun aikana että tapaisimme sen lähellä.
Huomasin betoni palikoista tehdyn tien joka vei mäkeä ylös kivijärkäleen juurelle. Ajelin hissukseen sen luokse. Kuinka tyhmä olinkaan jälleen ollut. monumentin toisella puolella oli väkeä kuin pipoa.
Monumentti sijaitsi pienen mäen päällä jonka juurelle oli tehty iso amfiteatterin tyyppinen alue missä voi kävellä, is-tuskella, tai muuten viettää aikaa. Sen keskelle oli tehty pitkulainen lampia.
Jouduin kiertämään koko mäen että pääsi samalle alueelle.
Ajoin alueelle ja pyörin polkupyöräni kanssa alueella. Koska en nähnyt tuttuja naamoja, päätin lähteä kiertämään monumentin toista puolta, kun puhelimeen tuli viesti. Siinä luki; Pysähdy ja palaa takaisin. Lopultakin olimme löytä-neet toisemme.
Jälleen näkemisen riemu oli mahtavaa.

Englantini oli vähän ruosteessa mutta yrittänyttä ei laiteta. Keskustelimme mitä he olivat tehneet viimenäkemisen jäl-keen. Odottelimme samalla hänen miehensä tuloa, työkii-reiden takia mies tulisi vähän myöhässä.
Aikanaan hänen miehensä saapui. Juttelimme pyöräilystä ja söimme samalla jäätelöä.
Sain samalla selville että he olivat aikoinaan lähteneet pit-källe pyörämatkalleen patsaan vierestä. He olivat myös lo-pettaneet matkansa samaan paikkaan.
Nainen kertoi myös että siksi he halusivat tavata minut juu-ri täällä, koska olin itsekin lähdössä pitkälle matkalle, ja se olisi sopiva paikka tähän tarkoitukseen.

Olen nyt heidän hoivissa jonkin aikaa. Kirjoittelen ja yritän laittaa kuvia aina kun on aikaa. Päivitän sitten tarkemman lähtöpäivän kunhan lepäilen muutaman päivän

Matka: 65,97 km, Aika: 4:48
Paikka: Leipzig

7.4 Leipzig ja mummeli

Olen pari päivää lepäillyt hyvässä hoidossa. Saksalainen pariskunta on ollut erittäin ystävällisiä ja huolehtivaisia.
Olen ajellut heidän kanssa pyörillä ympäri Leipzigiä. He ovat näyttäneet paikallisia nähtävyyksiä ja olemme käyneet syömässä puistoissa jäätelöä.
Pariskunnan mies käy töissä polkupyörä korjaamossa. Paikka edustaa huippulaatu pyörien osalta. Rohloff on myös edustettuna kyseisessä liikkeessä. Kävin tänään kat-somassa liikettä ja menimme syömässä lounasta, koska hä-nellä sattui olemaan sopivasti myös ruokatunti silloin.

Liikenne kulttuuri on kummalista verrattuna suomalaiseen. No tässä vaiheessa tarinan alkua pitää sanoa että Oulussa on aika paljon samanlaisia hurjapäitä polkupyörällä, kuin täällä saksassa. Pyöräilijöille on varattu selvät ajokaistat liikenteen joukossa. Katuun on tehty polkupyörän kuva. Ruotsissa taitaa olla samanlaiset kuviot ja kaista, kuin tääl-lä saksassa. Olen saanut sellaisen kuvan että pyörällä pitää mennä samaan suuntaan kun liikenne menee autolla samal-la puolella missä ajat. Jos ajat vastavirtaan alkaa suu käy-mään vastaan tulijoilta, mutta jos ajat jalankulkijoille tar-koitetulla puolella, joka on pyöräilijöiden kaistan vieressä ja menet vasta virtaan ei kuulu mitään. Suomessa voi ajaa vastavirtaan eikä suut ala käymään. Toivottavasti joku ymmärsi tekstistäni mitä tarkoitin.
Tapahtui myös toinenkin kumma asia, johtuen varmaan sii-tä kun en ymmärrä Saksaa tai Saksalaista kulttuuria. Istun erään ison rakennuksen edessä kivipenkillä. Pyöräni oli se-län takana. Pyörän toisella puolella oli myös isokivi. Pyö-rän ja kivien välimatka oli sen verran, että siihen mahtui pyörä, mutta välistä ei mahtunut enää sen jälkeen kävele-mään.
Istuskelin puhelinta näppäile. Ilma oli sen verran lämmin että päätin heittää sukat pois jalasta. Saatuani ne pyörä-laukkuun tungettu, huomasin mummon kävelevän selkäni takana minun suuntaan. Hänellä oli harmaa takki ja käsi-laukku. Päästyään kohdalleni alkoi mummon suu käymään. Sitä en tiedä mitä sanoi mutta kun tokaisin että en ymmärrä saksaa, englanniksi, mummelin nosti kytkintä ja häipyi tukka hulmuten.
Minulla on kaksi arvausta miksi hän tuli mäkättämään. Se että riisuin sukkia samalla, kun mummeli tuli ja jalkani hai-sivat pahalle tai se, että pyörä oli hänen kävelyreitillä ja hän olisi juuri silloin halunnut kävellä kiven ja penkin vä-listä. Samapa tuo…
Huomenna alan huoltamaan pyörää. Muut varusteet olen jo saanut huollettua. Sydänalassa alkaa heräämään halu päästä lähtemään liikenteeseen.
Nyt kuitenkin voin vielä nauttia hyvien ystävien seurasta jokusen päivän.

Kaupunkiajoa: 41.84, Paikka Leipzig

11.4 Jäähyväiset

Oli jäähyväisten aika. Olin saanut viettää melkein viikon hyvässä hoidossa. Olin syönyt terveellistä ruokaa ja saanut tutustua Saksalaisten perhe elämään.

Aamupala meni seuratessa lapsen touhuja pöydässä. Tämä vekkuli keksi aina kaikenlaista viihdykettä ruokapöydässä. Välillä ruokaa oli enemmän pöydällä ja minun paidassa kuin lautasella.
Kun Katja( perheen äiti ) lähti viemään lasta tarhaan minä kävin sillä välin laittamassa pyöräni lähtövalmiiksi. Laitoin laukut ja muut rompeet paikoilleen.
Saatuani pyörän laitettua menin takaisin asunnolle. Katja oli sillä välin tullut takaisin. Hän oli ehtinyt tekemään jo eväät valmiiksi minulle, vaikka en ollut pyytänyt häntä edes laittamaan.
Katjan piti myös lähteä töihin kuten Carlsten ( perheen isä) oli mennyt aikaisin aamusta.
Vaihdoimme vielä muutaman sanan hänen annettua eväät. Katsoimme kartasta mihin suuntaa minun pitää lähteä. Kat-ja kirjoitti vielä muistilapulle kaupunginosia ja katujenni-miä että löydän oikeaan suuntaa.

Menimme kellarin kautta hakemaan pyörät. Hän ajoi vähän matkaa samaan suuntaan, koska oli menossa rautatiease-malle ja se sijaitsi samassa suunnassa.

Oli haikeiden jäähyväisten aika. Olin illalla hyvästellyt Carlstenin. Nyt oli Katjan vuoro. Halausten jälkeen Katja antoi pienen paketin mukaan. Se oli koko perheeltä.
Haikealla mielellä lähdin kohden uusia seikkailuja. Tule-vaisuus on tästä eteen päin pelkkää arvoitusta. Se on vain selvää että Alpit on päästävä joko yli, kierrettävä, tai viime kädessä mentävä ali, joka on aika mahdoton tehtävä.
Päivä meni pikkuteitä harhaillessa. Kaupassa kävin Alten-burgissa. Teltta paikka löytyi tutuksi, pikkuhiljaa tulleista tuulipuistoista.
Illalla alkoi satamaan vettä. Toivottavasti sää paranee aa-muun mennessä. Huuhkaja huhuilee jossakin. Hyvää yötä

Matka: 80km. Aika 4:59
Paikkakoordinaatti:
50as55’55″N.12as15’02″E, Dobraer Weg, Tuulipuisto, Hartha

15.4 Kohtalon oikut

Olen ollut jokusen päivän pimennossa. Sähköjärjestelmään tuli ongelmia. Matka on taittunut eteen päin mäkisiä osuuksia polkien. Välillä tuntuu että huono onni vaivaa vaikka ei olisi mitään syytäkään. Ehkä se huono onni on vain seurausta liiasta kiireestä. Yrittääkö kohtalo jarruttaa matkaa joistakin syystä. Yksi esimerkki tästä päivästä. Ajattelin laittaa ilmaa renkaisiin. Olin ostanut uuden pum-pun enkä ollut ehtinyt kokeilla sitä. Homma vaikutti simp-peliltä. Sain eturenkaaseen hyvin ilmaa. Takarenkaan vent-tiili lähti aina pois kun ruuvasin letkua pois. Vasta kolman-nelle kerralla sain sen kiristettyä tarpeeksi tiukalle minipih-tien avulla. Tähän toimenpiteeseen meni aikaa joka on taas illasta pois.
Istun nyt Mäkkärissä lataamassa puhelinta/ puhelimia. En olisi varmaan tullut tänne ilman sitä venttiili ongelmaa.
Viime yö oli kylmä. Olin erään vuoren huipulla yötä. Kor-keutta sillä oli 614 m. Yöllä ja aamulla satoi lunta.
Suuntana on edelleen Italia. Nyt kun olen kohdannut joita-kin todella isoja mäki alkaa Alpit tuntua aika haasteelta. Pyöräni on raskas ja mäet ovat isoja.
Olen miettinyt vaihtoehtoisia reittejä. Matkaa on kuitenkin jonkin verran jäljellä ja jalat ehtivät vahvistua.
Yritän jatkaa sivujen päivityksiä mahdollisuuksien mu-kaan.

16.04 Kirkko

Heräsin yöllä, kun kylkeni oli jäässä. Olin aika korkealla jos mäen päältä laskee toista mäkeä. Eivätkä ne olleet pie-niä mäkiä.
Ongelmat jatkuvat sähköpuolella. Yritän korjata sitä. Pai-kansin loppujen lopuksi vian adapteriin. Siitä oli palanut jokin vastus. Alamäissä virtaa tulee enemmän kuin sitä tar-vitsee.
Yritin löytää uutta adapteria mutta en onnistunut löytä-mään. Olen nyt Neumark nimisessä kaupungissa. Mc on hyvä paikka.
Eilen sattui taas ja tapahtui. Olin ajamassa pikku kylän läpi kun ketjut taas hyppäsivät pois päältä. Yritin ensin saada niitä normaalisti päälle mutta ei onnistunut. Olin pysähtynyt kirkon eteen parkkipaikalle koska kadut ovat kapeat. No.. Siinä vastapäätä oli ilmeisesti krematorion toimisto. Olipa heilläkin muuta tekemistä välillä kun katsoivat touhujani.
Jouduin purkamaan kuorman pyöränpäältä ja heittämään sen toisin päin.
En kiinnittänyt huomiota siihen että ihmisiä meni ja tuli parkkipaikalla. Näin jälkeen päin tajusin että piru vie siellä oli hautajaiset. Minä oli siinä tukkona parkkipaikalla pyörän kimpussa ja kiroilin kuin turkkanen. Ihmiset sanoivat minulle jotakin välillä mutta minkäs tee kun ei tuo Saksa taivu.
Että sellaista… Hehe eihän ne ymmärrä kyllä suomeakaan joten kiroilu meni kuuroille korville…
Yö paikka löytyi mäenrinteestä ”suojelualueelta”. Olin laittanut sen rajamaille, teltta oli metsätien päälle.
Palailen taas kun löydän pistokkeen tai saan korjattua sähköpuolen

19.4 München

Päivät ovat kuluneet taistellessa ongelman kimpussa. Matka on taittunut siinä ohessa. Pääsisin varmaan guinesin ennätysten kirjaan, pelkkien pysähdysten perusteella korjatessani sähköongelmaa.
Viimeksi kun päivitin sivuja, on kerjennyt tapahtua. Olen nukkunut sillan alla, missä sai jännittää tuleeko kalastuksen valvoja, vai ratavartija häätämään telttailijan pois. Oli siinä tietysti sekin pelko joen suhteen. Jos se olisi alkanut tulvimaan hengenlähtö olisi ollut varmaan lähellä. Katselin penkkaa ja siinä ei ollut kuin 20 senttiä varaa nousta, niin teltta olisi saanut uuden kasteen.
Muuten oli hyvä nukkumapaikka, kunhan ei lasketa paikallisjunia, supernopeita junia, ja rahtijunia joita kulki satunnaisesti yli.
Säätkään eivät ole suosineet matkaajaa. Eilen satoi vettä koko päivän ja vähän yölläkin.
Yöt ovat olleet järjestelmällisesti kylmiä. Olen palellut monena yönä, vaikka vaatteita on ollut päällä enemmän kuin eskimolla.
Harhailusta on tullut matkan perusrutiinia. Olen ihmetellyt Saksalaisia pyöräteitä. Jos pyörätie ei pääty peltoon tai peltotie, joka jatkuu pyörätienä, paskakasaan, kaikki on silloin hyvin tai sitten ei. Tämä on yleistä varsinkin maalla.
Maajusseilla on kait täällä tapan kipata paskakasa pyörätien varteen, tai sen päätteeksi .. Heheh

Saksalainen kuri ja järjestys näkyy liikenteessä hyvin. Kun tällainen tasamaan tallaaja huristelee pyörällä olisi suomessa varmaa rytissyt jo monta kertaa.
Saksalainen on varovainen autonsa kanssa ettei siihen tule naarmuja. Näin minulle kertoi eräs tuttu täällä.
München on ohitettu. Seuraavaksi olisi edessä Alppien ylitys. Jalat eivät ole saaneet lepoa, joten pari lepo päivää ei olisi pahitteeksi. Pitää katsoa mitä sitä kehittää. Nyt taitaa olla aika mennä nukkumaan. Siitä en tiedä onnistuuko se koska jossakin on isot juhlat ja musiikki kuuluu selvästi. Hyviä öitä

Matka: 75,92km, Aika:5:08
Paikkakoordinaatti: 40as07’49″N, 11as11’15″E
Tie 471,
Scöhngeising, Saksa

20.4

Aamu valkeni jälleen hyvissä merkeissä. Yöllä ripotteli vettä, muuten aamu oli mitä parhain. P******n irtosi toisella yrittämällä. No.. Kyllähän te tiedätte kun tarpeeksi ajaa pyörällä maha tulee aikas kovaksi..
Isohymy naamalla lähdin pari kiloa keveämpänä ajamaan kohde Alppeja. Mielessä kummitteli suuret mäet ja painava kuorma.
No ..tietysti nyt se oli vähän keveämpi, mutta silti painoa oli ainakin kahden mummon verran liikaa. Synnit päälle.
Kuten muinakin päivinä eksyin jälleen kerran. Kiitos karttani ja minun kartan lukutaitoni.

Reittini kulki tänään Seeshauptin kautta Weilheimiin ja sieltä Murnauhin. Mäet olivat pieniä ja lyhkäisiä. Hiki kyllä irtosi juuri sopivasti.
Vastaan tuli monenlaista kulkijaa. Seikkailin liikenteen seassa pikkuhiljaa kuin vanha tekijä. Alussa kun saavuin Saksaan, en uskaltanut ajaa autojen seassa. Nyt kun olen seurannut muita, olen päässyt kärryille.
Ehkäpä liiankin hyvin. Ajaessani erään pikkukylän läpi alkoi eräs pariskunta ylittämään katu. Ajatuksissani ajoin heidän editseen enkä huomannut antaa heille tietä, vaikka olisi ehkä pitänyt.
No oli siinä yksi hyvä puoli koska opin uuden sanan (suosika). swain ja jotkakin perään. En muista loppua. Heheh…
Oli huikeaa alkaa näkemään Alppien kuvajainen taivaanrannassa. Olen joskus lentänyt niiden yli. Nyt olen saapunut polkupyörällä valloittamaan ne. Mene aluksi Garmisch – Partenkirchenin läpi Innsbruckiin ja alan sen jälkeen ylittämään tai alittamaan Alpit. Sen näkee huomenna..

Matka: 54.67, Aika: 3:47
Paikkakoordinaatti 47as45’37″N 11as10’58″E
Tie 472, 2 risteyksestä yli, metsäalue,
Huglfing, Saksa

21.4 Lumihuippuiset vuoret

Leiri paikkani sijaitsee keskellä vuoria. Päivä oli raskas . Nousua kertyi jonkin verran.
Moni pyöräilijä oli kiinnostunut minne olen matkalla. Sinänsä se on mukavaa mutta kun en vieläkään osaa muuta kuin englantia ja nämä muut eivät tahdo osata sitä. Ajaessa kun ei voi huitoa, muuten alkavat laukut ja pyörät mennä sekaisin
Vaikka eilen näin kaukaa lumivuoriset huiput ovat ne paljon vaikuttavammat näin läheltä.
Halusin fiilistellä, joten laitoin musiikit soimaan ja katselin ajaessa vuoria.
Noissa korvakuulokkeissa, jotka työnnetään korvien sisälle on se huono puoli että et kuule sitten oikeasti muuta kuin musiikin.

Seuraillessani pyörätien ohjausmerkkejä ja minne päin pitää kääntyä että pysyy reitillä, olin ajaa kolarin.
Jouduin kääntymään takaisin päin, kun en huomannut vauhdin takia mitä siinä luki. Kääntyessäni en kuullut takaa tulevaa auto. Onneksi huomasin vilauksen peilistä ja painoin samalla lukkojarrutuksen joka pelasti tilanteen. Olihan se autoilijakin valpas, joten molemmin puolin oli hyvä onnikin mukana. Auto pysähtyi viereeni ja pelkääjän puolen ikkuna laskeutui alas. Sisällä istui mies kuskin paikalla joka oli kaiken lisäksi fiksukin. Hän sanoi saksaksi jotakin ja näytti kuvaannollisesti kuulokkeita päässäni.
Minä vastasin takaisin että ne ovat vaaralliset koska en kuule takaa tulevaa liikennettä. Taisimme olla samaa mieltä asiasta.
Olen tähän asti ostanut vedet kaupasta. Nyt ei tarvitse, koska vettä riittää. Se on turkoosin sinistä ja on raikasta.
Olen ihastellut veden väri koska sitä ei näe muualla kuin norjan vuoristossa tai vuoristossa sulavetenä. Ei suomessa.
Hieno päivä kokonaisuudessaan. Ajelin pikkuteitä, kävin Garmisch-partenkirchenissä, sain ajaa sen keskustan läpi ja katsella taloja jotka ovat upeasti maalattuja. Turisteja siellä oli paljon.
Leiripaikkani on joen varrella. Ajoin pellon läpi johon oli levitetty p****a…. ennen kuin pääsin joen lähelle. Lumihuippuiset vuoret ovat seuranani seuraavan yön ja tulevat päivät, jotka vietän Alppien lumoissa.
Hyvää yötä

Matka: 78,41 km, Aika: 5:36
Paikkakoordinaatti: 47as23’34″N 11as12’13″E
Tie:14
Leutacher landesstrase,, ,
Itävalta

22.4 Hengenvaarallinen lasku

Tänään oli tämän reissun tähän asti hurjin päivä. Aamusta söin ja pistin leirin kasaan. Illalla pääsin pyörällä metsään asti mutta nyt jouduin kantamaan tavarat pellon reunaan, koska ylitin pellon päästäkseni metsään. Pellon ja metsän rajalla oli jyrkkä pudotus joka on liian jyrkkä, täyskuorma päällä työntää ylös.
Hehe..arvatkaas mitä siihen peltoon oli levitetty. Sana alkaa P: llä. Sitä täällä tuntuu riittävän ..
Tie oli aluksi tasaista. Nousut alkoivat ennen Seelfeediä. Tie oli makaroni nousua. Päästyäni huipulle alkoi totta kait lasku . Laskettelin jonkin aikaa kunnes näin kyltin joka osoitti erittäin jyrkkää hiekkaista polku kohden. No minäpä sain väläyksen että tuo varmaan oikaisee jonkin verran. Ei kun sinne..
Jarrukahvat pohjassa aloin laskemaan hengenvaarallisen jyrkkää mäkeä alas. Ei siinä mitään, mutta kun se lasku oli melkein suoraan alas. Sitä sitten riitti.. Laskin mäkeä kilometrin verran jarrut pohjassa peläten koko ajan että jos toinen vaijereista menisi poikki, tulisi pikamatka taivaaseen, todella nopeasti
Seefeeldin ohitettuani alkoi sitten todella hurja lasku. Ensi ajattelin että se olisi pienimäki. Kilometrin laskettuani jarrut puoliksi pohjassa, totesin olleeni väärässä. Alamäki jatkui, autot menivät hurjaa vauhtia ohitseni, vaikka pyöräni lensi eteenpäin tuulispään lailla. Jossakin välissä matkaa tuli outo kyltti vastaan. Siinä oli henkilöautosta kuorma-autoon asti kuvat. Jokaisen edessä oli iso nuoli ja sitten oli merkitty matka.
Kun olin jatkanut jonkin aikaa hurjaa laskua minulle selvisi mitä se merkki tarkoitti. Tiestä sivuun oli tehty luiska joka nousi jyrkästi ylös. Eli jos autosta petti jarrut, sen voi pysäyttää suuntaamalla kulkusuunnan luiskaa ylös joka pysäyttää vauhdin.
Sitten tuli yllätys vastaan; polkupyörällä ajokielletty.
Syykin näkyi edessä päin. Tie muuttui 16 astetta jyrkkyys. Äsken se oli 14. Sain kun sain pysäytettyä vauhdin ennen tolppaa.
Tolpassa luki että 11 km Rietgz ja nuoli kapealle metsäpolulle.
Ei siinä auttanut muuta kuin mennä. Toinen vaihtoehto olisi ollut tappaa itsensä jatkamalla eteen päin.
Lähdin ajamaan metsä tietä. Aluksi se oli vähäistä nousua. Sitten muuttui tahti. Seuraavat kymmenen kilometriä oli kapeaa metsäpolkua jonka toisella puolella oli tappava pudotus. Erittäin jyrkkä metsäinen rinne.
Polku laski jyrkästi alas päin. Sain pitää jarruja pohjassa koko ajan että vauhti ei nousisi liian kovaksi. Polulla oli juuria, kiviä, mutkia, pomppuja. Välillä kaksi puuta oli niin lähekkäin että laukut ottivat niihin kiinni.
Sitten tapahtui se mitä pelkäsin. Kaatuneen puunkanto, joka oli jäänyt metsurilta liian pitkäksi osui polkimeen.
Pyörä jatkoi matkaansa polulta pois mutta itse kaaduin polulle. Sain pidettyä toisesta nousu kahvasta kiinni, ettei pyörä alkanut luisumaan rinnettä alas. Sitä olisi sitten riittänyt alas päin jokunen kilometrin. Tilanne tuli niin nopeasti että en ehtinyt edes pelästyä. Totesin vain ääneen särkyiköhän pyörä. Itse selvisin naarmuitta koska vauhtini oli noin 10 km tunnissa.
Noin puolessa välissä matkaani polku muuttui metsätieksi. Ajaminen helpottui, koska tappavaa rinnettä ei enää tarvinnut pelätä. Metsätie oli sen verran levä.
Päästyäni lopulta vuoren alas lähestyin Innsbrukkia.
Pysähtyessäni erääseen risteykseen katsomaan kartta, ilmaantui vierelleni polkupyörällä mies. Hän kysyi tarvitsenko apua.
Ilmoitin hänelle että etsin tietä Italiaan, mies sanoi että seuraa perässä. Mies lähti kuin tuulispää ajamaan loivaa mäkeä alas. Enhän minä perässä pysynyt. Mies kuitenkin huomasi että ajoi liian kovaa.
Tällä kaverilla ei tuntunut olevan järkeä päässä ollenkaan. Hän ajoi eräästä liittymästä hurjaa vauhtia alas muun liikenteen seassa. En voi sanoa että tukka hulmuten koska hänellä ei sitä ollut. Ei edes kypärää.
Minä menin perässä toivoen että autoilijat eivät tunge liian lähelle. Kun pääsimme liittymästä alas, olimme kahden kaistan välissä ja oikealle kaistalle piti yrittää.
Selvisin siitäkin tilanteesta. Lopulta mies pysähtyi ja näytti kädellä suunnan mihin päin minun pitää lähteä ajamaan.
Kysyin, ennen kuin hän lähti, missä päin on lähin kauppa.
Kävin kaupassa ja sen jälkeen lähdin kohden Bolzano bozen. Edessä on kuitenkin ensin 5,5 km nousu. Olen ajanut nousua 3,5km kun löysin leiripaikan rinteestä. Veden saan ojasta joka tulee vuorilta.
Tätä kirjoittaessani illalla, ympärillä sattuu ja tapahtuu.
Saksanhirvi painoi pitkin metsää niin että tyrät rytkyi. Se huusi mennessä kuuiikki.. Ihan kuin lintu mutta kyllä sillä neljä jalkaa oli. Hyvä ettei pyrkinyt telttaan. En tiedä mihin se oli menossa, mutta en viitsinyt mennä kysymään. Tuskin olisin saanut edes kiinni , enkä usko että se olisi edes osannut vastata.
Hyvää yötä

Matka: 55,85, Aika:4:20
Paikkakoordinaatti: 47as11’24″N, 11as24’27″E.
Brennerstrasse, Shönberg im stubaital,
Tie:182
Itävalta,

23.4 Italia

Aamu päivä alkoi mukavasti 14 km nousulla. Olin jo eilen puurtanut kolmisen kilometriä pois noususta.
Tänään oli yksi vaarallinen lasku. Loput olivat aika vaarallisia johtuen liikenteestä ja laskujen pituudesta.
Siirryin tänään Itävallasta Italiaan. Olen kuitenkin keskellä Alppeja, joten matkaan ei tule yhtään helpotusta. Eroa ei huomaa vaikka maa vaihtuu. Kieli alkaa tosin muuttua enemmän italiaksi. Itävallassa en huomannut muuta eroa kuin hinnoissa. Kieli pysyi samana ainakin minun korvissa.
Tapasin myös kaksi matkapyöräilijää. Toinen oli Ruotsalainen ja toinen oli Italialainen. Ruotsalainen oli lentänyt Saksaan ja he olivat ajelleet sieltä italiaan. Ruotsalaisella on viikko aikaa ajella ennen kuin lentää takaisin kotimaahansa.
Kun vaihtaa maata, tuntuu aina siltä että joutuu opiskelemaan uudestaan kaiken, minkä oppi edellisessä maassa. Tosin se tulee joka kerta aina helpommaksi. Tänään kun minun piti saada lamppuöljyä keittimeen, kävin ostamassa sitä työkaluliikkeestä missä oli tarjolla kaikkea.
Odottelin vuoroani kassan edessä kuten Suomessakin. Kysyin myyjältä lamppuöljyä. Hän kävi hakemassa sitä takahuoneesta. 4,50 €. On hyvä laatuista. Ei kärytä eikä haise pahalle vaikka keitintä käyttäisi teltan sisällä.
Saksassa se maksoi 6,50 ja toisissa paikoissa enemmän. Maito on Italiassa halvempaa kuin saksassa. Tulitikkuja on vaikea löytää. Olen kysellyt matkani varrelta monesta paikasta mutta eiköhän sekin paikka löydy. Ehkä tupakkakauppa voisi olla sellainen
Leiripaikka ei löytynyt helpolla tänään. Reittini kulkee sen verran jyrkkien seinämien välissä ja lintujen suojelu alueella että sai katsoa tarkkaan mihin pusikkoon majansa laittoi. Pusikosta se löytyi autobahnan läheltä. Meteliä on jonkin verran.
Hyviä öitä.

Matka 67km, Aika, 4:52 ,
Paikkakoordinaatti: 46as48’05″N 11as35,11″E ,
Tie ss12 , Strada Statale Dell’Adetone E Dell Brennero, Fortezzan ja Mezzaselvan puolessa välissä.
Italia

24.4 Sekalainen seurue

Pitkän harkinnan jälkeen päätin suunnata leirintä alueelle ja mennä suihkuun. Olin ajanut pitkän päivän, en ylämäkeä vaan alamäkeä.
Aamupäivällä laittelin teltan kasaan ja tein pienen aamupalan. Kahvit meinasivat jäädä juomatta veden vähyyden takia. Leiripaikkaa valitessani jouduin ajamaan purosta sen verran kauas että päätin tyytyä vähäiseen veteen mikä minulla oli.
Työntäessäni pyörää pusikosta huomasin käärmeen joka lämmitteli polun varressa mistä minun piti mennä. Otin pitkän kepin ja kosketin sen häntää että se luikertelisi polulta pois.
Päivän alku ei vaikuttanut lupaavalta. Ajoin ensimmäiset 10 kilometriä sellaista kärrynpolkua että heikompaa alkaisi heikottamaan ja vielä enemmänkin. Meinasi ne minunkin hampaanpaikat irrota.
Päästyäni sieltä pois päädyin, löysin itseni ratapihalta johon se päättyi. Tie jatkui siitä eteen päin pyörätienä jota riitti koko päiväksi. Ei tarvinnut mennä liikenteen sekaan.
Alamäkeä oli vaivaiset 70 km. Törmäsin kolmeen matkapyöräilijään 20km ennen Bolzano bozea. Seurue koostui kahdesta naisesta ja yhdestä miehestä. Kaikki olivat saksalaisia. Mies oli matkalla Kiinaan silkkitielle ja naiset olivat matkalla Jordaniaan. Tiemme erosivat Bozeassa . Toivotan heille erittäin hyvää matkaa.
Seikkailin myös vähän aikaa kyseisessä kaupungissa. Italialainen liikenne on aivan erilaista kuin Saksassa. Liikenne sujuu vaikka se näyttää vähän kaaokselta. Minulle se sopi aivan mainiosti. Pyöräilijöitä italiassa riittää. Niitä tuntuu olevan tungokseen asti.
Tänään oli ensimmäinen hellepäivä, tai sitten se tuntui vain, koska olin ollut vuoristossa. Saksaa läpi ajaessani ei ollut vielä kesä eikä muutenkaan lämmintä.
Törmäsin myös Ruotsalaiseen pyöräilijään muutaman kerran tänään matkallani.. Kaverukset olivat varjossa lepäämässä.
En tiedä pidänkö huomenna lepopäivän vai jatkanko eteen päin Trenttoon.
Päätin mennä leirintäalueelle. On mukava päästä käymään välillä suihkussa.
Leirintäalue sijaitsee keskellä viininviljely aluetta
Alue oli siisti, mutta kallis. Suurin osa alueesta oli matkailuvaunuille tarkoitettu..
Sain paikan karsinasta. Eli käytännössä paikasta mihin olisi muuten tullut asuntovaunu, mutta nyt siihen tuli väsynyt matkailija pyörän ja teltan kassa.

Matka: 75.71 km., Aika: 4:36 pelkkää alamäkeä. Paikka: Laiyes Leiferfs leirintäalue, Camping-park Steiner (15€) normaali 8€h+18€, Italia

25.4 Info

Yö oli rauhallinen, ottaen huomioon että olin leirintä alueella. En herännyt kertaakaan siihen että olisi ollut häiriöitä.,
Olin illalla syönyt ruhtinaallisesti. Eilisen päivän olin ollut vähällä ruualla.
Ruokalistaani kuului 4 pihviä, yhteispaino 250grm. 5 kananmunaa, näkkileipää, litra pikakahvia ja jokunen suklaapatukka ja pussi erilaisia lehtisalaatin lehtiä.
Olen yrittänyt etsiä begonia kaupoista mutta en vain löydä sellaista. Kaikkea muuta kyllä löytyy. Makkaraa eri muodoissa, lihaa erimuodoissa ja kinkkusiivuja eri muodossa. No ehkä en tiedä sen oikeaa nimeä. Oli miten oli…
Ajoin tänään 90 kilometriä viiniviljelmien ympäröimää pyörätietä. Pyörä liikenne on aivan valtava. Kaikki ajavat kuin henkensä edestä. Minä taas saan väistellä ja varoa henkeni edestä. Kyllä pyöräilijät väistävät hyvin mutta jos meitä on viisi rinnakkain kapealla pyörätiellä alkaa hiki nousta jo otsalle.
Maisemat ovat aivan upeat. Kallion seinämät nousevat paikoin kilometrin verran pysty suoraan ylös. Talot näyttävät todella pieniltä niiden rinnalla.
Päivä oli kuuma. Lämmin tuuli teki siitä vielä lämpimämmän. Aina kun pysähtyi, oli hiki taattu. Tuntui kuin olisi ollut huonosti lämmitetyssä saunassa.
Sitten siihen leirin etsimiseen. Tänään ei sitten löytynyt pirullakaan teltta paikkaa. Ei edes camping aluetta. Yksi olisi ollut mutta sen verran kaukana Roveretosta että päätin mennä hostelliin. Paikka on Rovereton etelä päässä.
Yleensä silloin kun hätä on suurin , apu on lähellä.
Ajaessani Roverton suunta huomasin pienen kyltin missä oli polkupyörän ja infon kuva. Tiesin että se tarkoitti infopaikkaa pyöräilijöille.
Löysin sen kun seurasin kylttejä. Se sattui olemaan auki, joten pyyhälsi sen eteen.
Nuorinainen puhui hyvää englantia eli pääsimme nopeasti yhteisymmärrykseen mitä haen. Paikka löytyi Ostello di Roverto nimisestä hostellista. Normaali hinta olisi ollut 30 € mutta sain sen edullisemmin koska info neiti soitti niin hintaa tippui 4.50€. Ei paljoa mutta vähän.
Sain kartan jonka mukaan suunnistin. Puolen tunnin päästä olin respassa. Sain ohjeet viedä pyörän porttien taakse takapihalle. Siellä se olisi turvassa.
Sain huoneen kolmannesta kerroksesta. Huoneessa on sänky, pöytä, tuoli ja peltikaappi jonka sisällä oli petivaatteet.
Täällä on outo sähkö systeemi. Tai ainakin minulle. Sain kortin ja avaimen peltikaappiin. Kortilla saa oven auki mutta myös valot ja pistokkeet toimimaan. Seinässä on kortti varten rasia mihin se työnnetään. Kun kortti on sisällä alkaa sähkö tulla pistokkeisiin, ”ilmastointi” toimi.
Kävin suihkussa ja söin vähäsen. Sen jälkeen lähdin katselemaan kaupungille yö elämää. Fiilikset olivat korkealla koska ilma oli lämmin, ihmiset olivat hyvällä tuulella. Löysin kaupungilta muutaman paikan missä bändi soitti musiikkia mutta en mennyt sisälle. Huomenna on taas raskas päivä joten en tehnyt kuin tunnin lenkin kaupungilla.
Huomenna on suuntana verona.
Matka: 92km. Aika: 5:36 Paikkakoordinaatit: Rovereto, Ostellodi Roverto, Italia

26.4 Largo di Garda

Matkani sai oudon käänteen tänään. Tarkoituksena oli ajaa suorinta reittiä Veronaan. Toisin kuitenkin kävi. Ihmettelin eräässä risteyksessä suuntaani kun pyöräilijä pysähtyi viereeni.
Sitten päästiin taas asiaan.. Hän italiaa.. Minä englantia…sitten katseltiin karttaa ja hän vinkkasi että seuraa.

Seurailin häntä 10 km kunnes jäin hänestä jälkeen. Sain hänet kuitenkin kiinni eräässä risteyksessä, missä mies jo odotteli minua. Käsimerkein ja kartasta osittamalla hän ilmoitti että jää Moria nimiseen paikkaa. Minulle hän sitten näytti että Torobolesta pitää kääntyä Largo di Gardan järven tielle.
Jouduin ajamaan yhden pitkän nousun ennen kuin alkoi pitkä lasku. Matkalla oli isometsikkö joka oli veden valtaamana. Metsikkö näytti upealta.
Paikka löytyi mistä pitkin. Järven rantaan oli vaarallinen lasku. Aluksi se kiemurteli viinitarhojen läpi, sen jälkeen lasku jatkui kylän läpi. Kylässä se tasaantui vähän mutta jatkui sen jälkeen vielä jyrkempänä rantaan asti.
Paikka on aivan uskomattoman kaunis. Vesi on kirkasta, vuoret antavat kruunauksen upealle luonnolle.
Järven ulapalla oli veneitä kilpailemassa. Pitkin päivää kun matkani eteni vahvistui sellainen käsitys että kyseessä oli isotapahtuma.
Päivä oli todella kuuma. Vuoristojärvi viilensi ilmaa mukavasti. Olin katsovinani eräästä mittarista ilmalämpötilan oleva 35, järven pohjoispäässä tuuli mukavasti, eteläpäässä ei aivan niin paljoa, joten täällä on kuumempi .
Matkapyöräilyyn kuuluu paljon huonoja päiviä. Monella voi olla romanttisia kuvitelmia tästä touhusta. Omasta kokemuksestani voin sanoa että huonoja hetkiä on paljon, mutta nämä hetket ovat juuri niitä, jotka palkitsevat kovan työn. Olet tullut omilla jaloillasi tänne asti, polkupyörällä, tuhansien kilometrien päästä.
Reitti järventietä pitkin on vaativa autoilijoiden ja muun liikenteen vuoksi. Pyöräilijöitä on paljon. Suosittelen kuitenkin tulevia pyöräilijöitä ajamaan reitin. Tie kulkee itäpuolella. Myös länsipuolella menee tie. Campingalueita on aika paljon joten siinä mielessä telttailu on edullisempaa jos on budjettimatkailija Matkalla on myös kolme tunnelia. Ei kuitenkaan kovin pitkiä. Kolmas ei ole oikeastaan tunneli mutta se on pisin ja hankalin. Toisella puolella on normaali seinä mutta järvenpuolella on tasaisin välein tolppia ja rautakaide. Liikenne on normaali kaksi suuntainen.
Olen nyt Lasize nimisessä kaupungissa campingin alueella. Matka jatkuu huomenna Mantgovan kautta kohden Modenaa. Sitten tuleekin taas mietittävää. Italian Alpit tulevat vastaan. Joudun ylittämään ne nyt kun käyn Pizzalla. Toisen kerran Napolin jälkeen. Siitä lisää tuonnempana. Hyvää yötä.
Matka: 75 km, Aika:4:41. Paikkakoordinaatti: Lasize,tie SR249 Camping-Lasize, Largo di Garda, Italia

27.4Manatova

Aamu oli pilvinen ja ukkosta oli ilmassa . Söin aamupalaksi jämät, mitä laukkuun oli jäänyt illan mässäämisestä. Kolme munaa ja kahvia päälle
Suuntasin rantatietä pitkin kohden Peschieraa. Se kulki Gardajärven rantoja mukaillen kylän kohdalla. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että siellä oli liikaa ihmisiä ja tungoksessa on mahdotonta ajaa joten siirryin suoraan päätielle.
Peschierfin jälkeen oli tavoitteena Mantova. Siellä pitäisi olla jonkin asteinen camping.
Ajettuani Peschierfin ohi huomasin maccärin mainoksen joten suuntasin sinne kanahappurilaiselle.0.90centtiä. Tilasin samantien kaksi, spraitin kera.
Nyt oli hyvä jatkaa matkaa, kun aamupala jäi mittasuhteiltaan pieneksi..
Lähtiessäni makkärista alkoi sadella. Se kiihtyi matkan varrella rankkasateeksi. Päästyäni 5 kilometriä oli sade yltynyt ukkosmyrskyksi. Vettä tuli kuin aisaa… Pysähdyin laittamaan sadeviitan päälle, että edes alushousut pysyisivät kuivana. Sade jatkui ja jatkui..
Lopulta tuli kyltti että Mantova 8 km. Koko 45 km matkan oli tullut rankkaa sadetta. Lopulta ukkospilvi jäi taakseni ja taivas selkein. Aurinko ei kuitenkaan paistanut.
Olin ihmetellyt miksi liikenne oli hiljaista. Syyksi selvisi kun ajoin Mantovan stadionin ohi. Siellä oli aivan hirveä meteli. Taisi koko kylä olla katsomassa jalkapalloa
Aloin etsimään campinkiä. Ajoin tänään lyhyemmän etapin kuin normaalisti. Huomenna on tavoitteena Parma ja sen jälkeen alkavat Italian Alpit.
Yritin ensin väärää tietä pitkin camping alueelle. Eksyin erittäin mutaiselle tielle. Pääsin ajamaan sen päähään mutta kun jouduin kääntymään takaisin, muta pakkautui lokasuojan väliin ja pyörä pysähtyi. Jouduin raahaamaan pyörän mutaista tietä pitkin parisen sataa metriä. Aina kun rengas pyörähti minun piti työntää pyörää taaksepäin että sain sitä jokusen metrin eteenpäin. Kun sitten lopulta sain pyörän kovalle tielle oli se kaikkea muuta kuin puhdas.
Löysin lopultakin oikean tien ja leirintä alueen.
Suomessa ei ole tällaisia leirintä alueita. Se on aidattualue jossa on maksutolppa. Siihen laitetaan tarvittava määrä rahaa ajan mukaan 12h 15€. Täällä on suihku, wc, joten kaikki mukavuudet mitä tarvitaan.
Ainut asia mikä kannattaa pitää mielessä, maksukone toimii kolikoilla.
Minulla ei ollut tarpeeksi kolikoita kun saavuin alueelle. Odottelin portilla, kunnes sinne saapui uusia leiriytyjiä ja kysyin heiltä, olisiko heillä mahdollisesti vaihtaa kolikoita.
Jouduin lopulta menemään toiselle puolelle tietä, missä näkyi huoltamo. Kello oli kuitenkin sen verran paljon että se tietysti kiinni. Huoltamon pihalle oli busseja ja niissä oli osassa kuskit vielä paikalla.
Pääsin juttuun yhden kuskin kanssa ja hän suostui vaihtamaan 20€ kolikoiksi. Osan tuli seteleinä ja loput kolikkoina.

Tie jonka ylitin, oli erittäin vilkas liikenteinen. Itse huoltamon pihalle pääsy vaati aikaa joten takasin pääsy täydellä kuormalla vaati oman aikansa.
Olin ainoa telttailija alueella. Kävin suihkussa ja kokkain keittimellä ruuat.
Pesin polkupyörän ja laukut mudasta letkulla joka oli autojen pesupaikalla ennen leirin laittamista pystyyn.
Eli huomenna Parma ja sitten katsotaan mihin päin revetään.
Hyvää yötä.
ps: yöllä alkoi satamaan. Toivottavasti se lakkaa ennen aamua.

Matka: 53 km, Aika: 3:16h
Paikkakoordinaatti: 45,09,49N,*10,48.39E
Strada de Forte, ”camping”, Mantova, Italia

28.4.2014

Sade sen kun jatkuu ja jatkuu. Koko yön pisarat olivat ropisseet teltankattoon. Tiesin jo pakatessani että tulee erittäin vaikea päivä. Kuten tulikin.
Saatuani tavarat läjättyä teltassa piti minun päästä jotenkin kuivana ulos sieltä. Laitoin sadevarusteet valmiiksi päälle. Puista tippuva vesi ei haittaisi silloin kun pakkaisin pyörää lähtövalmiiksi..
Sade taukosi välillä pukiessani mutta alkoi sitten uudestaan. Koska päälläni oli sadevaatteet valmiina, päätin lähteä pesemään hampaita ja hyödyntää sadeaikaa muuhunkin kuin odotteluun.
Päästyäni suihkutaloon ja pestyäni hampaani, olin toivonut että sade ehtisi lakata.
Oikeassa elämässä ei käy niin kuin elokuvissa. Odottelin puolisen tuntia että se hiljeni sen verran että pääsin ulos rakennuksesta teltalle.
Laitoin sateen yltyessä telttaa kasaan. Aluetta huoltavat ihmiset tulivat töihin siivoamaan karavaani, teltta-aluetta. Katselin samalla, telttaa laittaessani, kun he kiersivät asuntoautoja. Yksi miehistä tuli hissukseen kävelleen telttani luokse ja alkoi puhua italiaa. Kysyin puhuuko hän englantia. Hän sanoi että tämä alue ei ole kansainvälistä telttailualuetta. No.. Minä tokaisin että Italiaa en ymmärrä eikä missään ole lappua että se olisi kielletty. Ukkeli otti kait nokkiinsa ja lähti olkapäitä kohautellen pois. Olin myös maininnut hänelle että olin maksanut ajastani täällä.
Suuntasin kohden Parmaa. Voin kuvailla matkaa kahdella sanalla. Pelkkää painajaista. Vettä satoi kuin maailmanlopun edestä. Kuorma-autot ajoivat 5 auton letkoissa ja niiden välissä oli henkilö autoja. Vesi sumusi yhdeksi pilveksi kun painoin autoja joukossa. Sadeviitta oli puoliksi silmillä ja takinhuppu sitten sillä toisella. Peilistä ei näkynyt muuta kuin viitan reunat. Ette varmaan usko jos sanon että tuo per….n viitta on vihon viimeinen keksintö päällä maan. On niitä helpompiakin tapoja tappaa itsensä ulkomailla. Saa…a hypätä vaikka junan alle.
Taakse kun ei näe, eikä eteen päinkään kuin vilaukselta välillä.
Jotenkin siitä selvittiin kuitenkin.
Ihmettelin yhdessä kirjoituksessani aikaisemmin saksalaisia pyöräteitä, nyt en voi muuta kun kehua saksalaista järjestelmällisyyttä ajettuani Italian teillä. Täällä kun ei ole päät eikä häntää näiden touhuissa. Siinä missä saksassa pystyi päättelemään mihin tie vie tai jatkuu, sen voi unohtaa täällä kokonaan. Kaikki tiet eivät vie Roomaan, jos sitten mihinkään. Että sellaista…
Päästyäni kaupunkiin yritin etsiä leirintä aluetta. Oli märkä kuin uitettu koira. Kengät oli täynnä vettä eikä muutkaan vaatteet olleet sen kuivempia. Eksyin vähän väliä. Yritin käyttää puhelimen gps kartaa mutta siitäkään ei tullut mitään. Sade haittasi kaikkea tekemistä.
Ajoin yhden ison kauppahallin suojakatoksen alle ja nostin sieltä rahaa. Olin päätyttänyt että etsin itselleen hotellin jos löydän sellaisen. Etsin ja etsin mutta en löytänyt. Ajoin ilmeisesti ympyrää koska en päässyt eteen päin.
Lopulta olin sen verran epätoivoinen että marssin printterin mustesuihkupatruunoita täyttävään liikkeeseen ja kerroin tilanteen.
Nuori miehen alku katsoi netistä lähimmän, mutta ei halvinta hostellia, vaikka kyllä sanoin. Asia selvisi sitten kun saavuin hostelliin.
En löytänyt ensi yrittämällä sinne joten aloin katselemaan keneltä uskalla kysyä tietä.
Huomasin jonkin matkan päässä Mäccärin ja sen pihalta käveli kaksi nuorta tyttöä. Päätin kysyä apua heiltä. Molemmat puhuivat hyvää englantia. Paikka löytyi aika nopeasti. Olin aivan kivenheiton matkan päässä paikasta.
En tiedä tarkkaan minkä slummikorttelin läpi tulin mutta porukka alkoi näyttämään siltä että ei taida olla minun paikka.
Katsellessani ja miettiessäni jälkeen päin ei se ollut sen kummempi kortteli kuin muutkaan minkä läpi olin ajanut.
Huomenna on luvassa sadetta. En osaa vielä sanoa jäänkö nyt pitämään sitä muutaman päivän taukoa.
Hyvää yötä
Matka: 76,99km, Aika: 5:21,
Paikkakoordinaatti, Hostelli Ostello della gioventu,
Parma, Italia

29.4

Herätessäni ulkona satoi vielä. Olin päättänyt pitää lepo päivän jos sade vielä jatkuisi aamupalan jälkeen.
Aamupalalle oli ehtinyt saapua jo yksi nainen. Hän seurusteli puhelimen kanssa ja söi mysliä.
Salissa oli myös pieni italialainen mies joka hoiti tarjoilua. Mennessäni saliin, muistin että minun pitää hakea poletti, jonka sain tänne tullessani. Poletti pitää antaa miehelle.
Kävin pikaisesti hakemassa sen.
Mies toi poletin saatuaan minulle juuri lämmitetyn sämpylän. Aamupalaksi oli muroja tai/ sekä mysliä. Muovissa olevaa paahtoleipää joka on ilmeisesti pakattu jo leipomossa.2 erilaista hilloa pienissä pakkauksissa. Kahvia sai automaatista..
Istuin toiseen pöytään lähelle naista. Katselin samalla mielenkiinnosta tarjoilijan touhuja.
Tarjoilijan suu kävi kokoajan. Hän jutteli reseptioni miehen kanssa.
Sanoin naiselle että tuon pikkumiehen suu käy koko ajan vaikka se olisi yksin.
Nainen oli samaa mieltä. Samalla meillä tuli juttua pyöräilystä. Hänkin oli pyöräreissussa mutta repun kanssa. Hän oli lähtenyt Innsbruckista liikenteeseen ja oli kahden viikon matkalla. En saanut kaikesta selvää mutta samaan suunta oltiin menossa. Sade oli lakannut aamupalalta lähtiessäni. Päätin siis lähteä eteen päin.
Kasasin kaikki pakettiin ja siivosin huonetta vähän. Olin eilen jo aloittanut siivoamista. Roskaa tuli sen verran paljon laukuista ja muista tavaroista enkä halunnut laskua perääni. Kävin vielä hakemassa teltan pesuhuoneesta jossa se oli kuivumassa. Joku oli laittanut oven kiinni joten kävin pyytämässä kopista miestä aukaisemaan oven.
Lopultakin sain kaikki tavarat huoneesta pois. Vein avaimen pois sekä lakanat ja muut tavarat pesukoppaan samalla kertaa.
Lähdin polkemaan kohden La spezlaa vuoristotietä pitkin. Tie oli kuulema polkijoiden suosiossa.
Matkaa kertyi tänään aika paljon. Nousua oli 50 km. Vaikka nousua oli paljon ja se oli jyrkkää, jalat toimivat todella hyvin. En ollut edes poikki, vaikka olisi luullut. Itävallan Alppien ylitys sekä saksan mäet ja vuoret olivat antaneet hyvän pohjan nousuille.
70 km kohdilla alkoi laskuosuus. Laskua oli 21 km. Loput tämän päivän ajosta oli tasaisella tai pienellä nousulla varustettua tieosuutta. Maisemat alkoivat muuttua 14 km jälkeen Parmasta. Vuoristo ei ole yhtä henkeäsalpaavaa kuin Itävallan Alppien kohdalla. Ehkä mieli muuttuu kun pääsen matkassani toiselle osuudelle eli Italian Alpit uudestaan yli Rooman kohdalta.
Huomenna kohden Pizzaa. Hyvää yötä.

Matka: 91. Aika: 6:54
Paikkakoordinaatti: Pontremoli, BB hostelli
Italia

30.4 Viaregion tunnelmissa

Uusipäivä tuo uudet haasteet. Niin se toi myös tämä päivä. Aamulla satoi vettä oikein rankasti. Paikalliset sanoivat että lämmin ja kylmä ilma kohtaavat vuoristossa, niin sää on oikukas. Vettä sataa usein ja se on rankkaa sadetta.
Liikenne oli vilkasta La speziaan vievällä tiellä. Sade vaikeutti muutenkin ajamista ja autot antoivat taas siihen lisähaastetta.
Vaikka olosuhteet olivat vaikeat, en voinut muuta kuin ihailla vuoristo. Sen huiput olivat harmaan pilven ympäröiminä. Sade tuli raskaasti alas. Välillä se hiipui sumuksi, mutta hetken päästä se taas yltyi rankkasateeksi. Ilma oli lämmintä joten sadekaan ei ollut kylmää.
Ajellessa mietin edellisen yö majapaikkaa. Kummoinen se ei ollut mutta ajoi asiansa. Sen piti olla BB majapaikka mutta minulle jäi kuva että majapaikan pitäjä meni sieltä mistä aita on melkein matalin. Paikat olivat osittain epäsiistit.
Talosta tosin huokui historia ja vanhuus, joten ehkä se oli yksi syy miksi paikat olivat rempallaan.
Päästyäni osittain pois vuoristosta sade lakkasi. Aloin lähestymään rannikkoa. Sarazana kohdalta lähdin poikittaistietä pitkin rannikon suuntaan. Lopultakin aloin lähestymään yhtä tavoitetta. Välimerta tai oikeastaan Ligurian-merta.
Ajoin hissukseen rannikkotietä ja käännyin kääntymispaikalle mistä näki suoraan merelle.
Keskellä kääntymispaikkaa oli palmu. Olin viimeksi nähnyt palmuja ollessani Kreikassa työharjoittelussa.
Tuntui mahtavalta katsella tyrskyjä jotka kova tuuli nostatti mereltä ylös. Vaikka aamupäivä oli sateinen ja muutenkin rankka tämä hetki palkitsi taas kaiken ja pöytä oli pyyhitty puhtaaksi. Olisi taas mukava jatkaa matkaa, yhtä kokemusta rikkaampana.
Jätin haikealla, mutta hyvällä fiiliksellä paikan ja jatkoin eteen päin. Ajoin hitaasti nautiskellen rantakatuja eteen päin. Pikkuhiljaa tajusin, että katu jatkuisi kilometri toisensa jälkeen palmujen ja hotellien täyttämänä turisti rysänä silmänkantamattomiin.
Minulla meni kolme tuntia ajaa se melkein päästä päähän. Matkalla oli kauppoja, ravintoloita, lainelauta vuokraamoja, muutama campingalue ja tuhoton määrän bungaloweja. Oli myös asuintaloja ja maailman pisin parkkipaikka.
Tien oikeaan reunaan oli melkein koko matkalle tehty parkkiruutuja joihin voi pysäköidä auton. Siis sen kolmen tunnin ajan mitä ajoin sitä katua. Matkaa kertyi kuitenkin kymmeniä kilometrejä.
Kadulla liikkui turisteja ja paikallisia. Lomailukausi ei ollut vielä alkanut joten yrittäjät laittoivat vielä paikkoja kuntoon.

Aika kului nopeasti. Kello oli alkoi olla sen verran että tarkoitus oli mennä camping alueelle yöksi.
Alkaessani etsimää sitä olin aivan toisella puolella kaupunkia missä ne olivat. Jouduin seikkailemaan koko kaupungin läpi. Välillä liikenne tuntui ylipääsemättömältä. Jäin erääseen risteykseen jumiin pitkäksi aikaa koska en pääsyt kadun yli. Lähdin rohkeasti ajamaan liikenteen joukkoon että pääsin oikealle kaistalle mistä pääsi rantatielle.
Ajoin samaa rantatietä mistä olin tullut mutta leirintäalueet olivat puolessa välissä matkaa.
Katsoin gps:tä ja tiedoistani, jotka olin tallentanut siihen, missä olisi lähin paikka. Ilta alkoi pimenemään kun lopultakin löysin leirintäalueen viareggiosta.

Paikka oli edullinen 12.30€ teltta paikka.

Matka: 106km, aika: 6,56, Paikkakoordinaatti: 43as50’00″N, 10as15’37″E, tie: Viale dei tigli ja Vietta dei comparini kulmassa oleva camping. Kaupunki: Viareggio , kaupunginosa:Torre del lago puccini , italia

1.5

Elämä leirintäalueella on paljon helpompaa kuin metsä majoituksessa. Eilen illalla saavuttuani leirintäalueelle naapurit asuntoautossa auttoivat minua paljon.
Olin käynyt katsomassa loosipaikan rauhallisesta paikasta, mihin langaton nettiyhteys kantoi. Aivan vieressäni oli mukavan tuntuinen pariskunta asuntoautolla.
Purkaessani tavarat pois pyöränpäältä huomasin että tarakasta oli mennyt toinen rauta poikki. Se oli murtunut pidikkeestä mutterin yläpuolelta.
Saatuani leirin pystyyn aloin katsomaan tarakkaa ja suunnittelemaan ruuan laittoa.
Asuntoauton mies tuli katsomaan mitä touhuan ja samalla kyselemään mistä asti olin tullut.
Kun mainitsin tarakasta, alkoi asuntoauton mies värkkäämään sitä kuntoon.. Hän haki rautalankaa mutta se ei sopinut korjaukseen. Se oli liian lyhyt. Minulla oli nippusiteitä millä saimme sen hätäkorjattua.
Nainen oli myös käynyt katsomassa miehensä touhuja ja samalla kysymässä minulta haluaisinko kahvia. Samalla hän katseli riutunutta yleiskuvaa matkalaisesta ja kysy haluaisinko kupillisen soppaa. Hänellä olisi muutama soppapussi autossa.
Kerroin että minulla oli pikakahvia jos saisin kuumaa vettä voisin tehdä siitä hätäkahvit.
Nainen keitti minulle kuumaa vettä ja sen jälkeen hän toi kuppikeittoa alkuruuaksi.
Kiitin heitä aamulla avusta minkä sain illalla, ennen kuin he lähtivät muualle.

Minun aamuni alkoi teltan kuivattamisella. Siihen oli tullut yöllä kosteutta. Sain sen kuivattua nopeasti, naapurin sanottua että voin lainata heidän pyykkinarua siihen.
Tänään oli sitten matkani toinen etappi. Pizza. Matkaa sinne ei ollut kuin 20 km majapaikastani.
Matka taittui nopeasti autojen joukossa. Liikenne oli aikamoista mutta olen jo tottunut siihen enkä kammoksu ajaa seassa.
Saavuin Pisan kaupunkiin pikkutietä. Pysähdyin kysymään nuorelta parilta että missä se kaatuva torni sijaitsee. Olen tullut oikaisemaan sitä. Hehe.. En nyt kuitenkaan, kysyin vain mihin suuntaa pitää mennä.
Suuri kupoli näkyi jo, joten en ollut kuin parin kivenheiton päässä. Lähempänä tornia alkoivat ruuhkat. Kansalaisuuksia oli monia. Suuret ryhmät, kuin pienemmätkin halusivat päästä katsomaan tornia. Niin myös minä. Työnsin pyörää joukon mukana.
Otin ensimmäiset kuvat jo portilla. Eihän sitä koskaan tiedä, jos se olisi kaatunut just silloin, kun olisin mennyt portista sisään. No tuskinpa sentään. On se alla sellaiset hydrauliikka pumput ja sylinterit että ei se tule aivan heti kaatumaan.
Ottaessani kuvia ilmestyi taakseni Venäläinen pariskunta pyörillä.
Hän kysyi haluanko että otetaan kuva. Annoin puhelimeni miehelle ja hän otti kuvan pyörineen ja torneineen minusta.
Pariskunta oli menossa nurmikolle syömään evästä ja kysyivät haluaisinko tulla heidän kanssa istuskelemaan myös.
Pysähdyimme istumaan kivirappusille muurin viereen. Mies kertoi että he tekevät myös paljon pyörämatkoja, tällä hetkellä lähinnä italiassa. Heillä on suunnitelmissa päästä katsomaa etelä-italiaa. Siellä olisi eräs nähtävyys, kallioon hakattu kirkko, jonka he haluaisivat nähdä. Mies kysyi matkasuunnitelmastani ja ehdotti minulle että kävisin katsomassa paikkaa jos se vain olisi mahdollista.
Lupasin miettiä ja katsoa, mutta epäilin että reittini ei menen niin etelään, ainakaan sitä kautta.
Vaihdoimme osoitteita ja minun oli aika jatkaa matkaa. Ilta alkoi lähestymään nopeasti.
Lähtiessäni liikenteeseen en voinut olla muuta kuin tyytyväinen. Nyt se on tehty. Olen omia jaloin käynyt katsomassa Pisan-tornia. Jippii..
Loppupäivä meni muuten mukavasti. Yksi haaveri sattui Takakumi päästi höyryt pihalle, jouduin vaihtamaan uuden kumin alle.
Sitä tehdessä tuli paikallinen pyöräilijä auttamaan minua hommissa. Hän kaivoi ensitöikseen omat työkalut, lusikat , kun olimme saaneet renkaan pois.
Minä pyörittelin päätät sekä heilutin etusormea. Sanoin no, ei onnistu, liian kalliit vanteet tuollaisille työkaluille.
Renkaan vaihto meni mukavasti toisen pulputtaessa italiaa ja minä englantia. Sitä en tiedä ymmärsikö, mutta mitäpä siitä kun työ sujui ja oli hauskaa.
Päivä alkoi olla lopuillaan. Aloin etsimään leirintäaluetta. Olin puikkelehtinut liikenteen joukossa koko päivän ja halusin päästä suihkuun.
Leirintäalue sijaitsi merenrannalla pienessä kylässä. Valitsin paikan tuulensuojaisesta paikasta. Mereltä oli nousemassa isoja pilviä.

Huomenna kohden Roomaa. Coloseumia, vatikaania, ja uusia kumien puhkeamisia… Toivottavasti ei…
Hyvää yötä

Matka: 60km. Aika: 3:33, Paikkakoordinaatti: Tie: Via del Littorale ja SS1. Camping. Antignano, Italia

2.5

Sateinen päivä ja vilkasliikenne Rooman suuntaan. Siinä päivä pikaisesti tiivistettynä.
Mennessäni maksamaan teltta paikkaa aamulla, katselin samalla roskista, minne saisin työnnettyä roskapussin. En nähnyt vaikka kuinka yritin. Työnsin samalla pyörää, joten en viitsinyt kovin pitkää lenkkiä lähteä tekemään, koska olin lähdössä pois leirintäalueelta. Jätin sen lopulta seinän viereen.
Roomaan oli yhden kyltin mukaan matkaa 240 km. Nyt on jäljellä 200. Näin matkalla kaksi nuorta naista heidän aloittaessa pyhäinvaellustaan Vatikaaniin. Äiti oli hyvästelemässä heitä tien vieressä. Molemmilla oli rinkat selässä, joten päättelin että Roomaan taitavat olla matkalla.
Matkapyöräilijöitä ei ole näkynyt Pisan jälkeen. Sitäkin enemmän kilpapyöräilijöitä.
Pari kovaa ukkoskuuroa piristi päivää. Myötä tuuli helpotti matkan tekoa. Harvinaista herkkua …
Tämä päivä oli ehkä siitä poikkeus että löysin pitkästä aikaa telttapaikan tien varresta.
Pysähdyin P paikalle tauolle ja poikkesin sivummalle katsomaan leiripaikkaa
Huomasin mäntyrykelmän, menin katsomaan sitä ja siellä se paikka odotti. Mäntyjen keskellä oli isomonttu ja yhdellä puolella on pelto minkä kautta menin sinne. Raivasin aluskasvillisuutta pois koska takiaiset ja piikkikasvi eivät sovi alustaksi.
Vettä satoi välillä rankasti leiriytyessäni, mutta puut pitivät telttapaikan kuivana. Vesi ei tullut oksiston läpi.
Kun ilta pimeni, seurailin tulikärpästen soidin menoa. Valot välkkyivät niiden lennellessä ympäriinsä. Aivan kun ne morsettaisivat toisilleen
Uni painaa tosi pahasti silmää joten
Hyviä öitä huomiseen

Matka: 88,47km. AIka: 5:30, Paikkakoordinaatti: 42as56’17″N, 10as43’59″E, Follonica, Italia

3.5 Lepopäivä paratiisissa

Aamusta satoi vettä ja veto oli muutenkin pois. Päätin uhrata yhden päivän lepoon. Se menikin aika nopeasti. Päivystin sadetta ja otin päivä torkut. Ne tulivatkin tarpeeseen koska univelkaa oli jo kertynyt matkan aikana paljon. Olin kuin uusi ihminen torkkujen jälkeen.
Tänään tutkiessani ympäristö huomasin leiriytyneeni autiotalon takapihalle. Hyvä että talo oli tyhjä. Olisi voinut tulla lähtö aamusta. Nyt olen saanut viettää rattoisan päivän omassa puutarhassani, tosin lainatussa, mutta kuitenkin.
Sadetta päivystin juoma tai tarkemmin kahvi veden tarpeeseen. Sainkin sitten illemmalla kunnon kuuron, josta kertyi litran verran kahvi tarpeeseen.
Ympäristöstä sen verran, täällä kasvaa piikkipensaita ja köynnöksiä jotka ovat kuin liaaneja. Ne kiertelevät pitkin puita ja pensaita. Piikit eivät ole vielä kovin kovia kun kasvi on tuore. Kyllä piikki uppoaa silloinkin ihoon, mutta kun kasvi on kuiva, niitä saa aivan oikeasti varoa. Muuten tulle reikiä, ja paljon, jos sellaiseen kompastuu tai törmää.
Kannattaa katsoa mihin riukunsa laittaa hehe…ettei tule piikkejä takapuoleen.
Lämmintä on ollut eikä ole tarvinnut palella. Öisin joutuu käyttämään kerrastoa, koska on ollut viileää ja koleaa.
Huolsin pyörääni iltapäivällä . Vaihdoin jarrupalat eteen, taakse olen vaihtanut vähän aikaa sitten.
Käydessäni ostamassa paloja urheiluliikkeestä ne olivat liian korkeat. Pyörässäni on vannejarrut, eikä siihen mahdu liian isot jarrupalat. Saan kuitenkin kulutettua niitä edessä, joten kun siirrän ne taakse, ne ovat sopivat.
Huomenna taas jatketaan matkaa. Suuntana edelleen Rooma, Coloseum, ehkä pyörähdän Vatikaanissa jos sinne mahtuu. Siinähän se on matkan varrella. Tulee käytyä edes kerran elämässä paavin takapihalla vai onko se etupiha. Heheh
hyvää yötä.

4.5 Montiano

Oli aika jatkaa matkaa yhden lepopäivän jälkeen. Heräilin 7 jälkeen. Yö unet eivät olleet pitkät, vaikka väsyttikin. Heräilin yöllä painajaisiin muutaman kerran.
Paistoin aamulla muutaman munan ja keittelin kahvit. Pakkailin samalla tavarat kasaan.
Harmitti jättää hyvä leiripaikka mutta minkäs tee. Ei sitä tähänkään voi jäädä asumaan. Vielä on paljon nähtävää ja vielä enemmän on polkemattomia kilometrejä niiden eteen.
Reittini kulki Grosseton kautta. Olin jo kerran käynyt kaupassa aikaisemmin mutta jouduin kuitenkin pysähtymään uudestaan, täydentääkseni vesivarastoja sekä ostamaan kosteuspyyhkeitä paikallisesta kaupasta ( lidl).
Tie muuttui nousu johteiseksi suunnatessani Montianon tielle. Nousua oli 4km. Nousu ei ollut kovin jyrkkää mutta keskiverto sellainen. Hiki tuli.
Päivä oli tasaisen puuduttava. Seikkailin Grosseton kaupungissa mutta en eksynyt kertaakaan. Löysin tiet gps avulla, oikeastaan ensimmäistä kertaa sujuvasti.
Eksyin kuitenkin kerran ennen sitä.. Jouduin ajamaan 10 km ylimääräisen mutkan kun autobahna sekoitti suunnitelmat.
Leiripaikka löytyi mutaisen peltotien päästä missä oli vanhoja mehiläistarhan jäänteitä. mehiläistarhaa vastapäätä oli mäki. Peltotie jatkui loivasti kaartuen oikealle ylös mäen päälle. Siellä oli vanha pelto joka kasvoi villinä.
Työntäessäni pyörää pellolle, sen laidasta lähti liikkeelle iso luikertelija. En osaa sanoa oliko se lisko vai käärme. Paksuutta sillä oli ranteen verran. Liskon suuntaan kuitenkin käännyn, koska häntä oli tylpänmallinen.
Pellon vieressä kasvoi matalaa metsää sekä pusikkoa. Siellä oli viileämpi kuin auringossa, eikä tarvinnut olla heinikossa.
Jouduin tekemän kovasti töitä raivatakseni tilaa itselleni. Aluskasvillisuutta ei ollut ollenkaan vaan paljasta maata. Maassa oli lehtiä, nyrkinkokoista kiveä, oksia ja risukkoa.
Pajukko oli kasvanut neljän – viidenmetrin korkuiseksi puustoksi. Taivasta ei näkynyt kuin siellä täällä. Sen verran tiivis latvusto oli.
Katkoin alimmat oksat pois, heittelin kivet ja risut suurelta pois niin että alue oli paljas maata myöten. En halunnut että käärmeet pääsevät luikertelemaan leirialueelle niin etten huomaisi niitä.
Illalla jouduin tekemään remonttia pyörään. Jarrut vinkuivat pahasti edessä joten palat menivät ristiin vaihtoon takapalojen kanssa.
Hyvää yötä
Matka: 78,94 km, Aika: 4:54. Paikkakoordinaatti: 42as40’18″N, 11as12’24″E, Tie sp16. Montiano

5.5 Rallipolku

Oli mukava herätä pitkästä aikaa hiljaisuuteen. Se on harvinaista herkku täällä Italiassa, ainakin minusta tuntui siltä.
Pikkutie, joka kulki aika lähellä mehiläistarhaa, oli aika rauhallinen.
Sain laittaa ilma häiriötä aamupalaa ja keitellä kahvit. Laittelin samalla tavaroita hiljalleen kasaan.
Päivästä tulisi kuuma. Taivas oli pilvetön ja tuulikin oli rauhoittunut yön jälkeen.
Saatuani kaikki pyörässä paikoilleen, työnsin se pusikosta pois ja ajoin sen alamäkeä pellolta pois. En uskaltanut työntää sitä alas, käärmeiden takia.
Lähdin ajamaan kohden Montanoa reittini kulki tänään: Montano, magliano, capalbio, pescia fjorentina. Sen jälkeen alkoi mielenkiintoinen osuus. Lähdin pientä tietä pitkin kohden Pontte dell abbadia. Se oli Rooman-aikainen nähtävyys tai raunio.
Aluksi tie oli asfalttia, sen jälkeen se muuttui hiekkatieksi, pikkuhiljaa se muuttui kärrytieksi. Kärrytie oli päällystetty mukulakivillä ja sen pinnassa oli isoja kuoppia ja syvät urat.
Jonkun kilometrin päästä se muuttui kunnon rossipoluksi. Sitä jatkui reilut 10 km. Tie oli kaiken lisäksi mäkinen. Siinä oli kaksi joen ylitystä. Siltoja siellä ei ollut. Traktorit olivat tehneet syvät urat jokien ylityskohdissa. Eräs tienpätkä, joka nousi jyrkästi mäelle, oli ajokelvotonta. Urat alkoivat joelta ja jatkuivat 200m erittäin syvinä melkein ylös asti. Muta oli kuivunutta epätasaiseksi röykkiöiksi. Jouduin työntämään pyörää puolet matkasta, ennen kuin pääsin jatkamaan polkien.
Polku on aivan unelma krossia harrastavalle pyöräilijälle. Itse nautin sen antamasta haasteesta. Rolhoff toimi niin loistavasti niissä oloissa kuin voi. Vaihteet menivät aina päälle.
Tien luonne muuttui maiseman mukaan. Välillä tuntui kuin olisin ollut villissä lännessä, peltoja kiersi vanhat aidat. Ne oli tehty aikoja sitten, kuivuneista puiden rungoista, tien pinnassa näkyi sorkkien jälkiä ja se oli osittain hienon hiekan peitossa. Hiekka pölisi pienestäkin liikkeestä.
Pellot olivat pitkän kuivuneen ruohon peitossa, välillä näkyi vihreätä niittyä.
Ilma oli kuuma, eikä tuulen virettä tuntunut muuten kuin ajaessa eteen päin. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta.

Kaikki hyvä loppui aikanaan. Jatkoin Musignano kautta Caninoon, jossa kävin kaupassa. Olin jo ehtinyt hakea yhdestä kaupasta aamulla vettä ja ruokaa. En tiennyt miten pitkälle jaksan ajaa näin lämpimänä päivänä.
Ostin vettä ja suolapähkinöitä. Pähkinät söin melkein heti kaupan ulkona, suolan tarve alkoi tuntumaan kuuman päivän päätteeksi.
Yöpaikka löytyi juuri voimien alkaessa ehtyä tuhottoman pitkän nousun jälkeen. Olin seikkailut sitä ennen viinitarhojen läpi menevillä teillä, etsien sieltä yöpaikkaa mutta turhaan.
Nousu oli alkanut Canino kylästä ja sinne oli joitakin kilometrejä.
Juuri kun pääsin nousun loppuun, löytyi pelto, jonka tienpuoleisella sivulla kasvoi iso pensasaita. Se suojasi juuri sopivasti ja kun kaiken lisäksi sinne jäi kuollut kulma niin, ettei tieltä nähnyt, vaikka olisi eksynyt peltotien päähän. Ainut huono puoli oli pusikossa asustava eläin ja sen poikaset. En saanut selvää mikä eläin siellä majaili.

Matka: 82:72km, Aika,5:54.
Paikkakordinaatti42as29’27″N, 11as46’28″E,
Tie ss312, SS Castrese,
Canino, Italia

6.5.2014 lämmitä

Päivät menevät kuin siivillä. Huomenna olisi mahdollista ehtiä Roomaan. Matkaa sinne on 70 km. Voi olla enemmänkin. Jos sinne ajaa huomenna, joutuu yöpymään Roomassa. Toisaalta, jos meinaa käydä Vatikaanissa ja Coloseumin luona niin se vaatii kokonaisen päivän. Eli tulin siihen tulokseen, että menen camping alueelle johonkin lähelle ja siitä sitten aikaisin aamulla liikenteeseen.

Päivä oli lämmin ja raskas. En juonut tarpeeksi vettä ja se verotti päivää. Jalat eivät tahtoneet toimia. Matkanteko oli koko ajan puurtamista. Tietysti siihen vaikutti mäetkin koska niitä oli tänään paljon.
Palasin aamulla Canioni kylän läpi koska päätin lähteä oikaisemaan Tuscaniin, Arlena Di Castron kautta. Siitä tulikin pidempi lenkki kuin oli tarkoitus. Eksyin Tessenanossa väärälle tielle. Kylä on pirun sokkeloinen joten minä löysin itseni aivan väärästä paikasta. Kylän läpi nousi todella isomäki. Tein raskaan pyörän kanssa töitä, että sain sen työntämällä ylös. Mäki jatkui kylän jälkeen 10 km verran, päättyen tuuli puistoon. Sen jälkeen olinkin jo Piasanossa.
Huomasin erehdyksen vasta silloin, kun katsoin gps:ää.
Selvisin aikaa myöten Tuscaniaan. Sieltä jatkoin matkaa Vetralaan jossa kävin hakemassa vettä, mehua ja ruokaa. Ajoin Rooman suuntaan jonkin matkaa ja käännyin sivutielle joka vie Vejenon kautta Manziana. Tien numero on ss 493,
Olen leiriytynyt Vejenon yläpuolelle. Löysin metsäsaarekkeen oliivitarhojen luota. Ympärillä on kyllä metsää mutta ne ovat metsästystilojen metsiä. Niissä on omat riskinsä kuten aina, kun menee vieraisiin metsiin.
Itse metsäsaareke oli täynnä okapensaita ja piikkiköynnöksiä. Minulta meni tovi että sain puhdistettua alueen, missä leiriydyin. Maa piti puhdistaa sormilla tunnustellen ja kerätä jokainen oksanpätkä pois. Yleensä jos löysin oksanpätkän se oli täynnä piikkejä. En halunnut noita piikkejä jalkapohjiin enkä takapuoleen teltan pohjanläpi.
Illalla meinasin saada vieraita, Oliivitarhan omistaja tuli autolla käymään tarhalla. Onneksi hän ei huomannut telttaani eikä pyörääni okapensaan takaa. Olin naamioinut pyörän ja teltan tällaisen tilanteen varalta.
Auton kyydissä oli verkkoa ja tolppia, ilmeisesti aitaan varten.
Hyvää yötä

Matka: 64,70km, Aika: 4:48. Paikkakordinaatti: 42as15’05″N, 12as05’56″E, Tie : ss493, Italia

7.5 Lyhyt siirtymä

Elämä on ihmeellistä. Eilen metsässä, tänään leirintäalueella. Nyt on ilta. Kuuntelen musiikkia ja katselen teltan ovesta rannan toisella puolella olevan kaupungin ( Bracciano) valoja. Harvinaista herkkua..
Päivä oli muuten vaihteleva kaikelta osilta. Aamusta telttaa pakatessa, oliivitarhan omistaja kävi jälleen pyörähtämässä autolla, mutta ei huomannut että olin metsässä. Eikä sillä enää silloin ollut väliä.
Tänään oli nousuja aika paljon matkan pituuteen nähden. Liikenne oli vilkasta. Muutama vaaratilanne oli. Niistä kuitenkin selvittiin kuskien taitavuuden myötä.
Kaupassa kävin Anquillara Sabaziassa.
Roomaan on 40 km. Ajelin lyhyen siirtymän tänään. Huomenna ehdin käymään, ehkä tärkeimmän kohteeni pizzan jälkeen. Gladiaattoreiden areena. Coloseum, Rooman mahtava miehet ovat istuneet siellä, mutta ennen kaikkea siellä ovat taistelleet miehistä urheimmat ja rohkeimmat. On kunnia päästä näkemään Coloseum ja vielä omin jaloin. En ehkä arvostaisi sitä niin paljoa jos tulisin lentokoneella. Mutta jokainen omalla tavallaan.. Hehe
Nyt ajattelin nauttia tästä hetkestä. Kaupungin valoista ja musiikista. Hyvää yötä.
Matka: 48,84km, Aika: 3:07,
Paikkakoordinaatti: 42as05’15″N, 12as16’57″E,
Camping pargo del lago, Tie: sp12, Italia

8.5 Rooma

Tuhdin aamupalan jälkeen sain lopultakin pakattua tavarat kasaan. Kävin vielä hakemassa parinkymmenen metrin päästä pyykit jotka olin illalla pessyt ja jättänyt kuivumaan narulle.
Tie Roomaan oli alamäki johteista. Ensimmäiset 25 km menivät vauhdikkaasti liikenteen joukossa. Kun aloin saapumaan Rooma esikaupunkiin alkoi liikenne ruuhkautumaan.
Pujottelin parhaani mukaan seassa. Autot jättivät sen verran tilaa tien laitaan että pyörällä pääsi pujottelemaan ruuhkassa.
Seurasin opastusta jossa luki Centrum. Eli suunta tuo. Kysyin muutaman kerran mistä löydän Coloseumin. Ajaessani neuvojen suuntaan lähestyin myös samalla Vatikaania. Katsoin gps karttaa ja huomasin että se on muutaman korttelin päässä. Lähdin pyörällä ajamaan yksisuuntaista vasta virtaan. Väistelin välillä mopoja. Muita ei tarvinnut varoa, vaikka se oli yksi suuntainen. Käytin taksi kaistaa. Takseja varten oli varattu omakaista sitä varten.
Saavuin vatikaanin muurille. Ajoin jälleen yksisuuntaista vastakarvaan. Se oli helppoa koska seurasin muuria ja tie oli alamäkeä. Puikkelehdin liikenteen joukossa. Välillä ajoin parkkeerattujen autojen väliin kun vastaan tuli liikennettä.
En mennyt Vatikaanin sisälle koska se olisi vienyt aikaa Coloseumin näkemisestä. En siis alkanut etsimään portteja vaan otin kuvia ulkopuolelta.
Pääsin aivan Rooman keskustaan. Kysyin poliisilta missä se Coloseum on. Poliisi antoi neuvot ja lopultakin se alkoi näkymään.
Porukkaa oli kuin pipoa. Sitä tuli bussikaupalla koko ajan Coloseumin lähelle. Jalkakäytävät olivat aivan täynnä. Minun ei onneksi tarvinnut mennä ruuhkassa. Oli mukava ajaa muun liikenteen joukossa aivan rauhassa. Huomasin kateellisia katseita , koska he joutuivat kävelemään tungoksessa.
Jouduin lopulta kuitenkin jalkautumaan tungokseen, totesin pyörän työntämisen paremmaksi. Napsin kuvia mennessäni lähemmäksi. Tuntui suurenmoiselta päästä tänne ja nähdä kaikki omin jaloin..heheh tuolla oli pidetty vuoden mittaiset verilöylyt yhtä jakosoisesti. Vai oliko ne peräti 500 päivää. Siellä tapettiin eläimiä, ihmisiä, ja kaikkea mikä liikkui maapallolla. Siellä oli myös sen ajan maailman suurin vesinäyttämö, jolla pidettiin esitys. En tiedä pidettiinkö se vain kerran.. En kuitenkaan pidä siitä mitä siellä on tehty tai on tapahtunut. Arvostan ainoastaan rakennusta ja tietysti sen historiaa.
Aikani työnnettyä pyörääni näin miehen joka oli pukeutunut Roomalaiseksi sotilaaksi. Menin hänen juttusille. Mies oli ruskea kuin papu. Englantia hän ei osannut mutta sain udeltua että Napoliin on 200km. Ja Bariin sieltä 600 km.
Sotilaan takan oli mäennyppylä minne turistit kiipesivät.
No eis muuta kuin perään. Sain puskettua pyöräni sinne muiden perässä. Olin aikaisemmin huomannut kaksi pyöräilijää, heidän työntäessään pyöriään mäelle Olin myös kiinnittänyt huomiota heidän pyörien rakenteeseen. Pyörät eivät olleet aivan tavallisia. Matkapyöräilijöitä, luulisin.

Päästyäni ylös, mies vilkaisin suuntaani, ja tuli juttelemaani. Hetken juteltuamme hän kysyi, haluaisinko että hän ottaisi kuvan minusta pyörän kanssa Coloseum taustana.
Olin jo aikaisemmin pyytänyt erästä englantilaista ottamaan kuvan, mutta ei se pahitteeksi ole, vaikka ottaakin vähän eri paikasta kuvan.
Pariskunta oli tullut Hollannista asti katsomaan Roomaa pyörien kanssa. Aika meni jutustellessa pyöristä, niiden kestävyydestä, ja matkailusta.
Kello lähenteli 14 kun minun piti sanoa heille hyvästit. Näin jälkeen päin ajatellen mies näytti hirveän paljon eräältä näyttelijältä.
Lähdin ajamaan Rooman keskustasta pois seuraamalla jokea.
Ajelin jossakin välissä Villaggio ardeatino läpi. Aloin ihmettelemään muutamia naisia tienvaressa. Ensi ajattelin että he ovat menossa jonnekin juhliin ja odottivat hakijaa.
Asia kuitenkin selvisi kun olin jatkanut matkaa. Naisia oli aina enemmän, määrätyn välimatkan välein. Osa istui tuolilla, osa käveli edes takaisin tuolinsa edessä.
Naiset tekivät työkseen maailman vanhinta ammattia. Osa oli todella kauniita mustia naisia. Osa oli valkoihoisia.
Sääli….

Yö paikka löytyi pellolta . Ei tarvinnut mennä campingalueelle.
Kello on sen verran paljon että aika mennä nukkumaan. Aamulla pellon omistaja tulee kuitenkin töihin, eli on parempi nousta aikaisin, että pääsee jaloista pois.
Hyvää yötä..

Matka:84. Aika:5:28
Paikkakordinaatti:41as38’02″N, 12as39’19″E
Tie: Via nettunense, ss207
Italia

9.5 50km suora

Olin laittanut aamuksi herätyksen. Halusin päästä alta pois, jos pellon isäntä sattuu tulemaan töihin heti aamutuimaan
Yö ei ollut kovin mukava. 2 aikaan yöllä rakkipartio tuli haukkumaan teltan lähistölle. En meinannut saada rakkeja pois teltan lähistöltä. Siihen tepsi vanha temppu. Karjaisin muutaman kirosanan ja olin tulevinani teltasta pois. Silloin koira partio otti ja lähti livohkaan. Muutama haukku vielä tuli, mutta sitten sekin loppui.
Aamu ei alkanut muutenkaan hyvin. Keitin reistaili ja sain tuhrattua siihen aikaa tunnin verran ennen kuin sain tehtyä aamukahvit.
Yksi koirista tuli pyörimään lähistölle. Koska en saanut sitä uskomaan, heitin sitä kivellä jalkojen juureen. Sain hetken aikaa touhuta aamutouhuja ilman että tarvitsi vahti koiraa.
Vähän ajan päästä toiselle pellolle, aivan lähelle, ilmaantuu sen omistaja. Sillä oli ajokoira matkassa ja tämä toinen koira oli myös hänen. Se jota olin luullut irtokoiraksi olikin hänen koira.
Pääsin kuitenkin lähtemään ilman sanomisia.
Ajoin tänään elämäni pisimmän ja töyssyisemmän tiepätkän. Kaiken lisäksi se oli luotisuora tie. Suoran pituus oli 50km. Tietä reunusti kummallakin puolelle mäntyrivistö. Tie alkoi cicterna di latina nimisestä paikasta ja suora loppui terracinassa.
Olin aina haaveillut että pääsisin pyöräilemään loputtoman pitkälle suoralle. Nyt pääsin. Tiellä oli kova liikenne. Kuorma-autoja tuli tasaiseen tahtiin. Matkalla on noin kymmenen kilometrin välein liikenne valot. Välillä tulee vastaan liikenne ympyrä.
Liikenne valota katkaisevat mukavasti liikennettä. Välillä on rauhallista, kun autot odottavat valojen vaihtumista. Saan ajaa omassa rauhassa muutamia minuutteja omalla kaistalla ennen kuin liikennevalon päästämät autot tulivat takaani.
Päivä oli kuuma, kuten muutkin päivät ovat olleet. Leiripaikan löysin kaislojen ja piikkipensaiden joukosta.
Tänään alkoi myös toinen puhelin reistailemaan. Se puhelin jolla päivitän sivuja. Toivottavasti saan sähköongelman ratkaistua saamalla puhelimen välillä seinälataukseen.

Matka: 87. Aika:4:56. Paikkakoordinaatit: viq flacca 04022,
Fondi lazio,Italia

12.5 tilanne päivitys
olen ohittanut Napolin. päivitys puhelin hajonnut. hankin tilalle jonkinlaisen rouskun. kaikki kuvat menivät sen mukana,( Muutama säilyi, onneksi) olen matkalla Bariin. eilen tuli 40 km.

13.5 puolivälin etappi
Päivä alkoi mukavasti. Aurinko paistoi aamusta, taivas oli pilvinen ja sadettakin olisi ehkä luvassa.
Kokkailin aamupalaa kaikessa rauhassa. Laitoin välillä tavaroita laukkuihin, ruuan valmistuessa.
Saatuani laukut pyöränpäälle alkoi hissukseen ripottelemaan vettä.
Sade ei kestänyt kovin montaa sekuntia.
Päivä meni ylämäki voittoisesti. Liikenne on näillä pienemmillä sivuteillä rauhallisempaa, mutta ei yhtään sen turvallisempaa.
Kävin pienessä Guardia lombardin kylässä kaupassa ostamassa lamppu öljyä. Rautakauppa oli vielä kiinni kun saavuin sinne 13 aikaan päivällä
Kylän keskellä oli rautakauppa ja sen vieressä oli pienikioski. No, kioskissa ei ollut paljoa tuoretavaraa, siellä oli makaroni, purkki, ja vastaavanlainen tuote valikoima.
Kaupan omistaja oli viemässä tavaroita asiakkaalle ja tulisi aivan pian takaisin. Rautakaupan edessä oli lava-auto ja sen kuski kertoi asiasta minulle..
Odottelin vielä puolisen tuntia ja vaihdoimme ajatuksia, sen mitä pystyimme.
Rautakaupan omistaja oli aluksi epäluuloinen tuntuinen, johtuen varmaan ulkonäöstäni, mutta hetken päästä olimme kuin parhaimmat ystävät. Sain tarvitsemani lamppuöljyn, sekä vettä joka oli loppunut matkanvarrella.
Jouduin käymään vielä uudestaan kaupassa ostamassa ruokatavarat mitä en saanut pikkukaupan kylästä, Bisaccia novasta.
Minulla on matkaa jäljellä Bariin vähän yli puolet. Siitä on oma matkansa Brindisiin josta on tarkoitus mennä laivalla Vloraan Albaniaan.
Yö paikan löysin tuulivoimala laaksosta , yhden sellaisen alta.
Olin nähnyt laakson toisella puolella lupaavan paikan. Ison tuulivoimala ryppään ja tie näytti vievän samaan suuntaa. Päätin mennä sinne yöksi, jos ehdin sinne ajoissa, ja tie kulkee sen läheltä.
Laakso oli valtava, tie risteili sitä ristiin rastiin. Välillä olin epävarma, ehdinkö ajamaan voimaloiden luokse joten katselin matkalla muitakin vaihtoehtoja leiripaikaksi.
Pääsin kuin pääsinkin ennen pimeää valitsemaani paikkaan.
Mäki, minkä päällä voimalat olivat, tuuli kovaa. Katselin paikan mihin laittaisin teltan. Ainut järkevä paikka löytyi tuulivoimalan alta.
Illalla tuli muutama sadekuuro joka haittasi ruuan laittamista.

Matka 58.95km, Aika, 4:26 paikkakoordinaatti: Bisaccia ja Lacedonia puoliväli tie: ss 303

14.5 Vapaapäivä

Aamusta oli veto pois. Vaikka kello oli soimassa en jaksanut nousta. Ulkona tuuli voimakkaasti. Se myös vaikutti päätökseen pitää vapaapäivä.
Nousin 11.30 pintaan ylös. Otin ensi särkylääkkeen selän takia. Laitoin makuupussin pois, ettei se likaantuisi päivän mittaan.
Arvioin ensin vesi varat ja ruoka varat että tiesin miten säännöstellä ja mistä tehdä ruokaa.
Päivän ruokana oli makaronia, sipuli, sieni pussikeittoa kastikkeena. Sipulikeittoa oli ilta ruuaksi, makaronia kanssa. Samoin sienikeittoa aamupalaksi. Mysliä oli aamu sekä iltapalana. Aamu palaksi laitoin myös juustokananmunan kokkelin
Päivän mittaan tuli vesikuuroja, keräsin talteen vettä, kahvia varten.
Virta alkoi käymään vähiin, pyörittelin vähän aikaa polkupyörän etueturengasta saadakseni dynamosta virtaa puhelimeen. Turhaa touhua, mutta yritin ainakin. Pitää tulevaisuudessa yrittää hankkia muunlaisia varavirta lähteitä.
Ruuan laiton kanssa oli ongelmana, jos sitä voi sanoa niin, kova tuuli. Keitin sammui välillä vaikka olin rakennuksen takana tuulen suojassa.
Huomenna jatkan matkaa. Tästä ei pitäisi olla enää pitkä matka Briseniin. Hyvää yötä

15.5 Tulivoimaloiden laakso

Tuntui hyvältä levätä edes yhden päivän verran välillä. Tiedän että minun pitäisi pitää enemmän lepopäiviä mutta…..
Tein tänään poikkeuksen aamu rutiineissa.
Laitan retkitavarat kasaan ja sitten teen aamupalan. Nyt tein toistepäin .
Tuuli oli hellittänyt aamuksi. Puuskia tuli vielä mutta ei pahasti. Aurinko paistoi välillä pilven lomasta.
Yo oli ollut todella kylmä. Jouduin laittamaan kaikki lämpimät varusteet päälle mitä löysin. Myös tyynynä käyttämäni fliisitakki joutui käyttöön. Sen tilalle laitoin kuoritakin.
Syötyäni lähdin hyvällä mielellä matkaan. Nappasin vielä muutaman kuvan joista yhden laitoin eiliseen juttuun mukaan.
Tänään reitin varrella oli monta pikkukylää jotka oli rakennettu rinteeseen. Kuten varmaan arvaatte tie yleensä kulkee niiden läpi, joten nousua ja laskua riitti.
Sitten siihen laaksoon minkä läpi ajoin kaksi päivää. Jos haluatte nähdä tuulivoimaloita, todella paljon ja käydä tuulisessa paikassa niin suosittelen reittiä jonka ajoin. Ss91 Andretta, ss303 Bisaccia Nuova, Bisaccia, Lacedonia, Rochetta Sant Antonio, Candela, tuossa on vain osa reittiä jota tulin. Tie on paikoin todella jyrkkää ja se käy aika korkealla.
Nyt olen San ferdinando di Puglia nimisen kaupungin lipeillä erään teollisuushallin takana. Se on ss16 ja sp63 teiden risteyksen lähellä. Trinitpolin suuntaan.
San ferdinando kaupunki on isopaikka. Ajoin kokopäivä oliivitarhojen läpi kulkevilla teillä, ennen kuin saavuin kaupunkiin. Liikenne tiellä oli hiljaista, ennen kaupunkiin saapumista. Talot ovat matalia kaupungissa. Kerrostaloja ei näkynyt.
Paikka on sen verran iso että sieltä löytyy myös Lidli.
Käytyäni ostoksilla Lidlissä löysin tehdasalueen muutaman sadan metrin päästä kaupasta. Aluksi epäröin koska tehdasalueen vieressä oli joutomaata, eikä se ei näyttänyt kovin houkuttelevalta kulkukoirien sekä sinne kipatun rakennusjätteiden takia.
Niiden takaa kuitenkin löytyi pienialue niittyä sekä aita, joka erotti sen oliivitarhasta. Oliivitarha oli myös villiintynyt, mutta aidan vieressä oli tasainen paikka leiriytymistä ajatellen. Tasainen paikka oli täynnä takiaispensaita, kainaloon asti ulottuvaa ruohoa, sekä nyrkinkokoista kiveä, jotka oli raivattava alta pois
Näköesteen joutomaalle toimi yksinäinen oliivipuu sekä ruoho ja takiaispensaat.
Leiripaikan raivaamiseen meni reilusti yli tunti.
Eli huomenna olisi tarkoitus päästä lähelle Brindisiä missä sitten alan suunnittelemaan kuinka pääsen Albanian Vloriin

Matka: 100km, Aika, 5:43
Paikkakoordinaatti: San Ferdinando di Puglia
Italia

16.5

Aamu ei ollut kovin lupaava. Sade ropisi teltan kattoon. Kaiken lisäksi kun katto vielä vuotaa, olin heti aamusta masentunut.
Mutta vain hetken. Laitoin rojut kasaan, saatuani silmät auki.
Katsoin puhelimesta säätiedotuksen ja se lupaili parempaa iltapäiväksi.
Kokkailin teltan sisällä aamupalan ja odottelin sateen lakkaamista.
Kun sade loppui, laitoin tavarat kasaan vauhdilla.
Kello oli 12 pintaan, eli ajoaikaa ei jäisi paljoa tälle päivälle.

Olin eilen illalla leiriytynyt ruohikkoon. Vaikka en aamusta kastunut, kastuisin ainakin nyt, kun joutuisin työntämään pyörän niityn halki. Laitoin tuulihousut ja vaelluskengät väliaikaisesti, kun työnsin pyörän niityn halki.
Päästyäni pois niityltä, heitin tuulihousut ja kengät pois. Olin valmiiksi laittanut tuulihousujen alle ajohousut, joten minun ei tarvinnut näytellä karvaisia sääriäni aivan kokonaan italialaisille.
Lähdin ajamaan Trinitapolia kohden. Tie sp63 puolessa välissä lähti oikopolku niin ettei minun tarvinnut ajaa aivan kaupunkiin asti. Hyvä niin koska liikenne oli aika vilkasta.
Oikopolku päättyi tiehen Ss544 . Sitä pitkin lähdin ajamaan kohden Baria. Tie oli paikoin huonoa. Liikenne ei ollut kovin vilkasta mutta ei siinä voinut kyllä haaveillakaan ajaessaan.
Barlettassa kävin pyörähtämässä Lidlissa ostamassa maitoa ja leipää. Oikeastaan se on rieskan tapaista suolaista lätyskää.
Tien numero oli vaihtunut ennen Barlettaa ss16 sta. Kävin vielä kerran hakemassa täydennystä tavaroihin Molfettassa.
Matkalla etsin myös kuusioavainta etupyörään. Jos se puhkeaisi, en saisi mutteria auki ilman kuusioavainta. Katselin matkalla liikettä mistä sen voisi ostaa. Liikkeet ovat kiinni osan päivästä. Ne aukeavat iltapäivällä 16-17 aikoihin. Osa ruokakaupoista saattaa olla auki.
Monen sattuman kautta eräs autokorjaamon työntekijä antoi minulle 5mm kuusio avaimen ilmaiseksi. Kiitokset nuorelle kaverille. (myöhemmin selvisi että se ei ollut oikean kokoinen)
Tapasin myös matkalla 2 italialaista sekä yhden ranskalaisen matkapyöräilijän.
Yritin muutamaan otteeseen etsiä iltapäivällä telttapaikkaa mutta huonolla onnella. Lopulta päädyin campingalueelle Giovinazzon kaupunkiin.

Matka: 57.93km, Aika, 3:35
Paikkakoordinaatti, Giovinazzo,
Italia

17.5 Capitolo

Aamuhetki kullankallis. 7:30 kello alkoi soimaan. Tänään en jäänyt loikoilemaan makuupussiin, kuten normaalisti tulee tehtyä. Laiva asia oli alkanut painamaan sen verran mieltä että se pitää saada järjestettyä tänään. Olin suunnitellut että menen myös tänään leirintäalueelle ja yritän saada sieltä apuja ongelmaan.
Laitellessani tavaroita kasaan ja tarkistaessani siinä samalla pyörän kuntoa huomasin että toinen etuhaarukassa oleva telineen klemmaripidike oli rikkoutunut lisää siitä, kun sen viimeksi korjasin.
Jouduin vähän aikaa pähkäilemään ennen kuin keksin miten sen saa taas toiminta kuntoon.
Työhön tyytyväisenä jatkoin pyörän pakkaamista lähtökuntoon.
Saatuani sen taas valmiiksi ajoin reseptioni eteen maksamaan telttapaikan pois. 14€
Lahdin ajamaan Bariin joka ei ollut enää kaukana
Saavuttuani Barin kaupunkiin, paikka tuntui isolta. Olin ajanut monen pikkukylän läpi joten se tuntui isolta verrattuna pikkukyliin.
Gps oli ahkerassa käytössä. Tiet olivat täynnä autoilijoita ja poliiseja oli aika paljon liikenteessä. En tiedä oliko jokin tapahtuma kyseisessä kaupungissa sillä hetkellä meneillään. En jäänyt selvittelemään sitä.
Tie Bariin oli tasaista. Näin lauantaina tiellä ei ollut paljoa liikennettä.
Kaiken lisäksi se seuraili rannikkoa ja merinäköala oli loistava.
Tie Barista jatkui tasaisena ja samalla linjalla Brindisiin asti
Kylät olivat matkan varrella ränsistyneitä, osa taloista oli kuin meksikolaisesta slummikortteleista. Osa oli kuin suoraan satukirjasta. Huomasin heti mikä oli turisti aluetta, mikä normaalia aluetta.
Koska meren lähellä oltiin, oli kalaa ja muita meren eläviä myytävän halleissa pitkin rannikkoa.
Kävin kaupassa ennen kuin aloin katselemaan Camping aluetta. Sellainen löytyi toisella yrittämällä. Ensimmäinen oli seurakunnan pitämä ja leirintäalueen lähellä oli munkkien aikoinaan asuttamia luolia. Ne olivat kait joitakin nähtävyyksiä tai vastaavia. En ottanut asiasta enempää selvää.

Toisella yrittämällä löytyi hyvä leirintäalue. Reseptionissa puhuttiin jonkin verran englanti.
Leirintäalue oli mäen rinteeseen. Sieltä oli hyvä näköala merelle ja muualle ympäristöön.
Alue oli jaettu kiviaidoilla looseiksi. Keskellä kulki tie joka nousi loivaa mäkeä ylöspäin ja sen molemmin puolin on looseja. Toisella puolen on mökkejä ja toisella puolen on asuntovaunut sekä teltta paikat.
Portti, mistä pääsee alueelle on tien alussa ja se sijaitsi mäen juuressa.
Ilmoittautuminen on aivan portin lähellä olevan talon luona. Sieltä löytyy iso auringonterassi meren suuntaan ja sisällä oli pieni kauppa. Kaupasta saa melkein kaikkea mahdollista syötävää, myös pakasteita löytyy.
Paikan nimi on Residence Atlantiede. Se on ennen Capitolo kylää. 12€ teltan kanssa. Suihku on ilmainen ja sieltä tulee oikeasti kuumaa vettä.

Matka, 86.96km, Aika, 4:59
Paikkakordinaatti: Residence Atlantiede camping,
Capitolo,
Italia

18.5 Ciao

Tänään on toiseksi viimeinen päivä italiassa. Huomenna 23.30, toivon mukaan, olen laivassa, matkalla Albaniaan. Se saapuu 7.30 aikoihin Vloran satamaan.
Olen tänään huoltanut varusteita. Pesin kaikki vaatteet ja huolsin pyörän. Vaihdoin päällyskumit ristiin. Takana oleva kuluu aina enemmän kuin edessä oleva, joten näin saan lisää ajokilometrejä renkaille.
Huomisesta päivästä tulee mielenkiintoinen.
Ensin pitää löytää terminaali , sen jälkeen ei ole enää huolia. Kunhan ehdin ajamaan Brindisiin päivällä, niin minulla on aikaa eksyä muutaman kerran kaupungissa.
Aamulla pitää pakata yksi kassi sellaiseksi niin että sen voi napata mukaan kun on päässyt laivaan. Muut voi sitten jättää pyörään kiinni.
Se on taas eri asia onko edes koko pyörää enää, kun saavumme määrän päähän.
Eli päivitän sivuja kunhan olen internetin ihmeellisessä maailmassa takaisin. Siihen asti… see you.

19.5 Brindisi terminaali

Aamu sujui ilman kommelluksia. Kävin reseptionissa kysymässä olenko velkaa. Kaikki oli ok. Olin maksanut yöpymiseni tullessani leirintäalueelle.
Lähdin haikealla mielellä matkaan.
Tie oli tasaista koko matkan Bridisiin. Pikkutie seuraili pitkänmatkaa moottoritietä. Liikenne oli onneksi hiljaista. Turistikausi ei vielä ollut alkanut
Pysähdyin matkalla Maria SS. Belvedere kirkon luona ottamassa muutaman kuvan.
Lähestyessäni kaupunkia suunnistin eräässä risteyksessä väärään suuntaa.
Edelläni oli menossa samaan suuntaan myös mustamies pyörällä. Ajaessani hänen perässä mies alkoi vilkuilemaan olkansa yli ja hidasti vauhtia.
Ympäristö ei näyttänyt kovin ystävälliseltä, rakennukset olivat ränsistyneitä ja maassa oli paljon roskia. Päätin katsoa uuden reitin, vaikka tätäkin kautta olisi päässyt keskustaan.
Gps kartasta katsoessani huomasin että minun piti palata vähänmatkaa takaisinpäin ja palattava päätielle. Sen jälkeen minun piti jatkaa suoraan ja minun on ylitettävä silta.
Mustamies oli pysähtynyt 100 metrin päähän. Hän katseli minun suuntaani kun käännyin ja lähdin toiseen suuntaan.
Ajoin hissukseen päätielle ja sillan yli. En nähnyt enää miestä tämän jälkeen.

Loppu matka Brinisin kaupunkiin sujui ilma haavereita. Ajoin ensi väärään terminaaliin koska en muistanut Costa-moran terminaalin nimeä. Istuin jonkin aikaa terminaalin edessä kunnes sain kysyttyä eräältä vartijalta tarkemmin mistä laiva Red Start. Hän neuvoi ajamaan toiseen sata-maan joka on jonkin matkan päässä. Sinne on rakennettu uusiterminaali (Costamora) ja Albanian laivat lähtisivät sieltä.
Löysin terminaalin tunnin ajon jälkeen. Kävin pankista ha-kemassa rahaa Euroja.
Toivottavasti saan vaihdettua sitä joissakin paikalliseksi valuutaksi (Albanian).
Kun saavuin terminaaliin oli luukun päällä lappu että lip-pupaikka sijaitsee 100m päässä toisessa paikassa. Nuoli osoitti satamaan, mistä laiva lähtisi.
Ajoin ensin muutaman kerran harhaan ennen kuin löysin kopin.
Kopin sisällä istui 4 miestä tupakkaa vetäen. Heidän par-haat päivät olivat jo takana päin. Eturessu ja stressin uuvut-tamat kasvot.
Sain lipun jonkin aikaa odoteltuani. Koneet eivät saaneet yhteyttä aluksi varausjärjestelmään, mutta sain lopulta kui-tenkin liput.
Odottelen laivan lähtöä terminaalissa. Kävin ostamassa muutaman makkara juusto sipuli patongin baarista. Mak-soivat 7 €.
Laiva lähtee 23.30, portit aukeavat 22.30.

Lähtö Suomesta Maaliskuun suvea

Veli ja taapero Elben lautta Saksassa

Suuntana Leipzig Matka jatkuu, Alpit mielessä

Leipzigin keskustaa Alppien kutsu

Huglfing, Saksa Innsbruckin laidalla

Tie Kohden korkeuksia

Silta Alpeilla Leiri rinteessä

Ruotsi & Saksa pyöräilijät Linnoituksia

Viinilaakso Gardajärvi , Pohjoispää , Italia

Gardajärvi, Keskeltä Mantova, Linna

Mestarien nousu Passo della Cisa, 1041 m

La spezia Piza

Anguillara Sabazia Colseum

Liikenteen jakaja Rossipolku

50km pitkäsuora Roomalainen tiekyltti suoralla

Tuulivoimala laakson alku Leiri tuulivoimalan alla

Matkan tasaisin osuus Camping Residenc

Argeolokisia kaivauksia Marian kirkko

Terminaali Brindisi terminaali

Näkymä satamaan Näkymä Vloriin, Albania

Red Start, Panama Satama Albaniassa

20.5.2014 Albania

H-hetki alkoi lähestymään. Ihmiset olivat alkaneet pakkautua portin lähistölle odottamaan sen aukeamista. Työnsin pyörän lähemmäksi porttia mutta totesin paremmaksi siirtyä kauemmaksi. Sen lähistöllä oli lapsia leikkimässä kissaa ja hiirtä. En halunnut pyöräni menevän rikki.
Portti aukesi 15 minuuttia myöhässä. Jono valui pikkuhiljaa portin läpi. Portin luona oli passin ja lipun tarkastus. Lippujen tarkastuksen jälkeen olin epävarma mitä teen joten menin kysymään vartijalta. Hän neuvoi seuraaman matkustajia. Seurailin muita rakennuksen eteen. Olin epävarma , pitäisikö minun työntää pyörä sen sisälle vai kiertäisinkö rakennuksen. Päätin yrittää ulkokautta passitarkastukseen.
Jonkin matkan päässä oli portti ja tarkistusluukku. Koputin ikkunaan. Vartija vinkkasi minua tulemaan sisälle . Hän osoitti samaan suuntaan mistä olin tullut. Ei auttanut. Työnsin pyöräni takaisin rakennuksen päähän ja samaa kyyti sen sisälle.

Ihmiset eivät välittäneet, vaikka seisoin pyöräni kanssa heidän keskellä.
Sain jutun juurta muutaman paikallisen kanssa, odotellessani jonon etenemistä.
Seuraavat puoli tuntia meni sitten vastatessa ihmisten kysymyksiin ja kaikilla oli hymy herkässä kun he katselivat pyörää käytävällä. Kun minun vuoroni tuli työnsi pyörän luukun eteen ja annoin passin.
Vartijoilla revähti silmät auki ja hymykin tuli perään. Taisin olla tunnelman keventäjä kaikille jotka olivat siellä.
Albaaneja vainotaan edelleen kun he ovat rajatarkastuksissa. Heidät tarkistetaan normaalia tarkemmin. Juttelin erään miehen kanssa ja hän kertoi siitä. Siksi tunnelma oli vähän kireä tarkastuksessa. Ei kuitenkaan verta hyytävä.

Eräs matkustaja jäi erityisesti mieleeni seisoskellessani jonossa. Nuori nainen, kaunis, erittäin hyvin pukeutunut. Hänellä oli sylikoira mukana ja koppi mihin sen voi laittaa. Hänellä ei ollut seuraa mukana eikä saattajaa. Näin hänet muutaman kerran laivalla sekä lähtiessäni laivalta pois. Häntä oli vastassa ilmeisesti vanhemmat tai sukulaiset.

Päästyäni passi tarkastuksesta jatkoin suoraan laivan ruumaan mihin pulttasin sen kiinni lukolla ja vaijerilla.
Otin laukun tarakalta ja aloin seurailemaan muita matkustajia. Päättelin heidän myös suunnistavan pois ruumasta ja etsivän yläkansia.
Aikani kierreltyäni laivaa, löysin paikan mistä saan hytin avaimen.
Laiva oli risteytys vanhaa ja uuttaa. Seinät oli päällystetty puupaneelilla. Paneeli oli puolentoista metrin korkuista.
Ikkunan pielissä näkyi ruostetta, lattia olivat kuluneet. Ilmoittautumistiski oli puuta ja käytössä kulunut.
Sen takana oli kaljumies, joka hoiti hytti sekä muut asiat.
Kun tuli minun vuoroni annoin hyttilippuni hänelle. Hetken sitä katseltuaan hän pyysi passiani. Olin ihmeissäni, mutta annoin sen hänelle. Hän laittoi sen laatikkoon ja meni takahuoneeseen hakemaan avainta. Tultuaan sieltä pois, mies vilkaisi uudestaan lippuani, otti puhelimen käteensä ja soitti jollekin. Hetken kuluttua ilmestyi nuorempi mies käytävästä ja he keskustelivat jonkin aikaa.
Ehdin tässä välissä kysyä passin kohtaloa. Kapteeni tai vastaava, joka oli tiskin takana, vastasi että saan sen takaisin kun palautan hytin avaimen.
Kapteeni kertoi myös samalla hengen vedolla että ikkunallista hyttiä hän ei voi antaa koska kaikki ovat menneet.
No, asialle ei voi mitään. Olin tyytyväinen että pääsen suihkuun ja nukkumaan.
Nuorimies lähti saattamaan minut hytille ja aukaisi oven valmiiksi.

Saatuani hytin avaimen, kävin suihkussa ja ajoin leukani puhtaaksi monen päivän sängestä.
Tarkoitukseni oli mennä aluksi lepäämään mutta ajatukseni alkoivat harhailemaan vanhoissa elokuvissa ja niiden luomassa tunnelmassa. Halusin päästä katselemaan olisiko täällä sellaista.

Baari oli tietääkseni vielä auki joten päätin lähteä ostamaan vettä, sekä imemään laivan fiiliksiä itseeni. Se olisi ainutlaatuinen tilaisuus minulle, vähään aikaan.

Kävelin hitaasti pitkin laivaa ja katselin ympärilläni olevia ihmisiä. Tunnelma oli kuin ruotsinlaivalla. Ihmisiä makaili pitkin käytäviä, ravintoloiden tuoleja, sohvia, joku oli virittänyt riippumaton nurkkaan.
Päästyäni baarin luokse, suurin osa myytävästä tavarasta oli melkein loppunut. Vettä sekä muuta pientä syötävää oli onneksi vielä jäljellä. Ostin pari pientä vesipulloa sekä keksejä.
Katselin hetken vielä tanssiravintolaa. Ilma oli kostea ja siellä leijui tupakansavu. Ihmiset juttelivat hiljaisella äänellä ja osa nukkui.
Käveli hitaasti hyttini suuntaa. Tunnelma oli juuri sellainen mitä odotin. Salamyhkäinen, arabialainen, kuin elokuvissa. Olin tyytyväinen kierrokseeni.

Kello oli soimassa 6 aamulla. Halusin päästä ottamaan muutaman kuvan satamasta ja ympäristöstä kun laiva saapuu satamaan.
Pakkasin tavarat laukkuun ja tarkistin että olin varmasti ottanut kaikki mukaan.
Palautin hytin avaimen samaan paikkaan mistä olin hakenut sen. Sain passini takaisin, joten kaikki oli hyvin, ainakin tähän asti. Toivottavasti pyöräni on myös tallella ruumassa,
Seikkailin käytävillä jonkin aikaa, ennen kuin löysin oikean oven, mistä pääsin menemään alas alakannelle.
Pyöräni oli tallelle joten aloin laittamaan sitä ajokuntoon.
Keulan ovet aukesivat aikanaan ja sain ensimmäisen silmäyksen Albanian satamaan. Oven lähettyvillä oli poliiseja ja tullimiehiä.
Työnsi hiljalleen pyörän ruumasta ulos ja katselin samalla mitä virkavalta teki. Kun mitään ei tapahtunut lähdin seuraamaan muita matkustajia.
200 metrin päässä laivasta näkyi portti ja puomi. Niiden lähettyvillä oli koppeja joissa istui virkamiehiä. Myös portin molemmin puolin oli virkavaltaa.
Aikanaan tuli minun vuoroni mennä kopin luokse. Virkamies vilkaisi passiani ja pyörääni. Käsi nousi ja passiini tuli leima. Olin päässyt lopultakin Albaniaan.
Työnsi reippaasti pyöräni pois portin edestä että pääsisin katselemaan tarkemmin ympäristöä.

Pysähtyessäni vähän matkan päähän portista, hyökkäsivät rahan vaihtajat kimppuun.
Hätistelin pahimmat pois ja lähdin ajamaan satamasta pois.
Ajoin satamasta vievän tien päähään. Katselin silmät pyöreänä taloja, ihmisiä ja yritin epätoivoisesti etsiä kauppaan viittaavaa.
Päätin kääntyä takaisin sataman suuntaa koska siellä olivat rahan vaihtajat ja tarvitsin paikallista valuuttaa ensihätään.
Näin yhden rahanvaihtajan, jonka olin huomannut sataman portilla seisovan lähellä matkatoimistoa.
Ajoin talon luokse ja pysäköin pyöräni talon eteen.
En mennyt suoraan rahanvaihtajan luokse vaan menin katsomaan matkatoimiston seinässä olevaa valuutta taulua.
Sitä katsellessani saapui myös matkavirkailija töihin.
Kello oli mennyt vauhdilla ja se alkoi olla 9 aamulla.
Pysäytin naisvirkailijan ja kysyin osaako hän englantia.
Yes: hän vastasi joten aloimme keskustelemaan. Kysyi häneltä rahanvaihto kurssia ja missä se onnistuisi parhaiten.
Samaan aikaan, kun keskustelimme saapui paikalle myös jobbari.
Ongelmaan tuli ratkaisu sitä kautta. Virkailija vaikutti rehelliseltä joten toimi tulkkina.
Vaihdoin 20 €:olla lekeja. Sain2700 leka. Kurssi oli 1€ = 138 lekea, mutta mies tarjosi 150 leka, eurosta. Mies yritti huijata tarjoamalla vähemmän rahaa kuin hänen olisi pitänyt antaa.
Laskin rahat. Onneksi nainen oli vieressä koko ajan ja hän näki mitä tapahtui. Mies antoi loput rahat kun mainitsin asiasta.
Kiitin virkkailijaa, koska hän oli tukenut minua, eikä ollut poistunut ennen kuin lähdin eteen päin.
Liikenne täällä on aivan kaaosta. Ei ole turhaan sanottu että kaikenkattava vakuutus on tarpeen. Suosittelen. Itselläni sitä ei ole, koska olen budjetti matkaaja mutta jos tulet Albaniaan ota se jos et varma itsestäsi. Täytyy vain toivoa että kaikki menee ok.
Päästyäni satama alueelta pois ja tien päähän mistä sinne pääsee, käännyin risteyksestä vasempaan. 50m risteyksestä eteen päin näkyi kaupan tapainen ikkuna. Ajoin sen luokse ja menin sisälle.
Mennessäni sisälle, ovelta katsoen, koko kaupan sisustaa kiersi kylmä tiskit. Kauppa oli pitkulaisen mallinen. Aivan sen oven oikealla puolella oli kuivatavaroiden hyllyt. Myös aivan kaupan perällä oli samanlaisia tavaroita, wc paperit ynm..
Kiersin kaupan läpi ja löysin maitoa, kananmunia, makaronia, juustoa, jogurttia, leipää ja vettä.
Niin muuten, jos lähdette kiertämään Albaniaa, Romaniaa, Ukrainaa tai muita vastaavia maita, säilytä kanamuna paketti jos saat sellaisen jostakin käteen. Lidlistä saa jos maassa on vain näitä kauppoja. Se helpottaa kuljettamista. Munat myydään yleensä näissä maissa irtonaisina.
Saatuani ostokset maksettua, seuraavaksi pitäisi löytää rautakauppa. Kysyin kassaneidiltä mistä saisin ostettua lamppuöljyä. Hän ei aluksi ymmärtänyt mitä yritin etsiä. Pyysin kynää ja paperia että voisin piirtää, mitä etsin.
Saatuani raapustettua öljylampun ja öljykannun, nainen ehkä ymmärsi, tai sitten ei. Se selvisi minulle myöhemmin.
Hän kuitenkin ymmärsi sana oil.
Saatuamme asiani suunnilleen selvitettyä, hän raapusti Albanian kielellä minulle paperilapun jossa luki lamppuöljyä.

Kadun varressa istui neljän miehen rypäs. Nainen meni heidän luokseen ja tuli takaisin yhden miehen kanssa. Mies puhui hyvää englantia. Sain selville että minun pitää ajaa 200 metriä samaa katua eteen päin. Siellä olisi tarvitsemani rautakauppa.
Tein työtä käskettyä ja lähdin matkaan. Rautakauppa löytyi helposti. Oven edusta oli täynnä kaikenlaista rakentamiseen liittyvää tavaraa. Isot alumiini tikkaat oli helppo huomata.
Ajoi kaupan eteen. Kaupan lähellä oli koju jossa myytiin omenoita ja vastaavia tuore tuotteita.
Rautakaupassa oli asiakas jota myyjä palveli. Meni katselemaan valmiiksi hyllyjä. Hetken päästä myyjä saapui vierelleni. Annoin paperilapun hänelle. Kauppias alkoi esittelemään minulle sähkölamppuja. Tiesin heti, että emme olleet samalla aaltopituudella. Pyysin häneltä paperia ja kynää.. kas kummaa.
Piirsin samat asiat mitkä olin piirtänyt ruokakaupassa.
Lopulta selvisi että kaupassa ei myydä lamppuöljyä. Ostin sen sijaan klemmareita parikappaletta. Saisin korjattua niillä etutarakan jos se menisi rikki. En halunnut joutua pulaan keskellä vuoristoa.
Ennen matkaan lähtöä, ostin kaupan vieressä olevasta kojusta muutaman omenan. Saisin piristystä jos nälkä iskisi matkanvarrella.

Olin ruokakaupan edessä saanut mieheltä tien suhteen pari hyvää neuvoa. Olimme keskustelleet matkasuunnitelmastani ja oli tullut ilmi että rannikkoa pitkin kulkeva tie olisi erittäin vaativa reitti. Minun kannattaisi ajaa suoraan Albanian läpi. Tie ei olisi yhtään sen helpompi, mutta säätyisin ainakin alkumatkasta vaativilta nousuilta. Ne tulisivat sitten myöhemmin.

Pysähdyin vielä kerran kaupassa ennen kuin ajoin kaupungista pois. Kauppa oli aika uusi koska siinä oli jopa liukuovet, jotka toimivat automaattisesti. Olin tyytyväinen, maa ei ehkä olisi aivan kivikaudella kuten aluksi epäilin. Aika lähellä kuitenkin.
Pitkin matkaa oli kojuja joissa myytiin omenoita ja muuta syötävää, mitä paikalliset kasvattivat.
Esikaupungin päätyttyä, alkoi vuoristo
Tie alkoi nousta loivasti, mutta jyrkkeni jonkin matkaa ajettuani
Olen ajanut pohjoisen suuntaa Durresia kohden.
Lushnjen kaupungin kohdalta lähtee sivutie jota ehdin ajaa puoleen väliin ennen kuin se liittyy tie sh7. Siitä käännyn kohden Makedoniaa.
Päivä on ollut raskas. Kellon lähennellessä 17, aloin katselemaan leiripaikkaa. Ympärillä oli metsää joten sen puoleen ei ollut huolta.
Leiriydyin vuoren huipulle kuusten joukkoon. Paikka on varjoinen. Hyvä niin koska päivä oli kuuma ja aurinkoinen.
Olin olevinaan katsonut syrjäisen paikan, mutta harjanteen päällä oli paikallinen näköalapaikka ja kasvimaa sen läheisyydessä.
Muutama ihminen kävi harjanteella, mutta sain olla aivan rauhassa.
Telttapaikkani on varjossa ja suojaisessa paikassa, kuusen takana.

Matka:82, aika, 6:17
Paikkakordinaatti:40as58’34″,19as43’44″
Tie sh14,
Albani

21.5 Kohden Makedoniaa

Ensimmäinen yö sujui ongelmitta Albaniassa.
Noustessani ylös olivat paimenet jo paimentamassa lampaita. Työn ääniä kuului ympäri laaksoa.
Laittaessani aamupalaa, sama auto ajoi taas kärrypolkua parkkiin, kuin illalla. Olin illalla luullut ettei kärrypolku käytä paljon kukaan, mutta olin erehtynyt.
Laitellessani tavaroita pois, kuulin kuinka lampaat pitivät ääntä viereisen harjan takana. Sinne ei ollut matkaa kuin satakunta metriä. Kuuluin myös paimenten ääntä. Laitoin teltan kasaan rauhassa. Katselin samalla näkyikö paimenia. En halunnut häiritä heitä, enkä halunnut vieraita leiripaikan lähelle. Tarkkailin samalla paistinpannua jossa kananmunat paistuivat.
Syötyäni lähdin ajamaan kohden Makedoniaa.
Ensin kuitenkin edessä oli nousu. Eilen olivat voimat loppuneet kesken mäen joten olin katsonut parhaaksi leiriytyä.
Aurinko paistoi jo täydeltä terältä eikä kuuma ilma helpottanut liikkeelle lähtöä il.
Sivutie oli mäkinen. Päätiellä olisivat nousut olleet ehkä loivempia.
Näin kaukana lumihuippuisia vuoria. Matkani tulisi suuntautumaan niitä kohden. Makedonia oli samassa suunnassa.
Saavuin SH3 eli E852 tielle, Pegin kohdalta.
Tie oli leveä. Tienpenger antoi liikkuma varaa, joten sitä oli mukava ajaa.
Pysähdyin ottamaan vettä ristoranten edestä, näitä baareja on joka viidenmetrin välein, kuten autokorjaamojakin pitkin teiden varsia
Pysähdyin kauppa asioissa Librazhd nimisessä paikassa.
Suomessa kun sanotaan supermarket sen yleensä löytää jo pelkän kokonsa ansiosta. Täällä se ei tarkoita aivan samaa. Kävin ensin pienessä putiikissa, myyjä osasi englantia aika hyvin., mutta sieltä ei löytynyt iskukuumennettua kestomaitoa, joka säilyy paremmin kuin normaali, joten kysyin löytyykö läheltä toista ” kauppaa”.
Nainen osoitti bensa-asemaa ja sanoi että sen vieressä on supermarket.
No kun pääsin sen bensa-aseman viereen en löytänyt koko kauppaa. Vasta kun menin toiseen pikkukauppaan kysymään tarkennusta, joka oli siinä vieressä, eräs mies lähti näyttämään kaupan, paikallistin sen.
Iso päivävarjo peitti kaupan sekä kyltin. Sen takia en nähnyt markettia, täytyy tietää missä se on.
Lähtiessäni työntämään pyörää supermarketin suuntaa, seuraani iskeytyi paikallinen juoppo. Hän pummasi rahaa ja seurasi perässäni kaupan luokse.
Mielessäni pyöri mahdollisuus että hän veisi yhden pyörälaukun ja häviäisi sen sileäntien. Päätin antaa hänelle vähän rahaa ja näytin elekielelle että katsoisi pyörääni sen aikaa kun kävisin kaupassa. Juoppo nyökkäsi, joten menin vähän turvallisemmalla mielellä ostoksille.
Albania on halpa maa. Ostin maito, juusto tiskiltä 300g siivuna, herkkuja, tikkuja 5 askia, kanamunia9 kpl, kahvia 250g paketin. Täältä ei taida löytyä suurempia kahvipaketteja. 1 kpl 2L vesipullon. Kaikki tuli maksamaan 804 lekea. Eli
5,2 €
Tässäkin kaupassa oli hyvä palvelu. Omistaja puhui hyvää englanti ja auttoi paljon, kun tein tilauksia. Hän toimi myös tulkkina asioidessani myyjien kanssa. Kiitos paljon hänelle.
Kun pääsin pihalle pakkaamaan pyörää tuli kauppias myös ulos. Hän ihmetteli juoppoa, joka istuskeli kaupan rappusilla ja katseli touhujani. Kauppias hermostui miehelle ja alkoi häätämään tätä pois. Samalla hän kysyi onko minulla kaikki kunnossa , onko pyörä ehjä ja kaikki tavarat tallella. Kerroin kauppiaalle että olin pyytänyt miestä vahtimaan pyörääni kun käyn kaupassa. Kauppias nyökkäsi mutta käski miehen kuitenkin vähän sivummalle istumaan, häiritsemästä asiakkaita.
Vähän kauempana oli lapsia leikkimässä. He olivat katselleet uteliaana kaupan pihalle. Kauppiaan mentyä takaisin sisälle lapset tulivat tuulispäänä seuramaan pihalle.
Jos olette kuulleet sanonnan ”resupekka”, niin nämä mukulat olivat juuri sellaisia. Heidän pyörät olivat risaisia, ilman lokasuojia, tukka oli sekaisin, vaatteet riekaleina, ja naamakin oli liasta musta.
Yhdeltä puuttui kokonaan jarrut. Vaikka meillä ei ollut yhteistä kieltä, muksut ymmärsivät elekielen hyvin. Vilkaisin, ilman jarruja olevaa pyörää ja totesin että en pysty korjaamaan sitä koska siitä puuttui kaapeli, sekä jouset olivat kadonneet kokonaan jarrusysteemistä.
Lähteissäni ajamaan pois pihalta, ilman jarruja oleva poika lähti ajamaan edelläni ja halusi näyttää tietä Makedonian suuntaan: Hän ajoi parisataa metriä edelläni ennen kuin kääntyi takaisin päin.
Pysähdyimme erään talon eteen jonka parvekkeella oli tyttö. Poika vaihtoi pari sanaa tytön kanssa, heilautti kättään ja lähti takaisin kaupan suuntaan.
Päivä oli mennyt nopeasti. Aloin etsimään joenvarresta leiripaikkaa ennen kuin ehtisi tulla pimeää. Tien molemmin puolin oli kanjoni seinämät jotka aiheuttivat oman ongelmansa leiriytymisen suhteen. Pysähdyin hakemaan vettä erään kahvilan pihalta. Sinne oli tehty juomapiste jossa sain täytettyä tyhjän 1,5l tyhjän varapulloni.
Pihalla oli parimiestä. He tulivat juttelemaan kanssani. Toinen ymmärsi englantia joten kysyin häneltä mahdollisia leiripaikkoja. Miehet eivät tykänneet ajatuksesta että leiriytyisin joen varteen. Syytä en tiedä, mutta vakuuttelin heille että en leiriydy, ainakaan kovin lähelle heidän asuinpaikkaansa.
Ehdin ajaa 2 kilometriä kun huomasin luiskan joka vie alas joen luokse. Katselin ympäristöä ja siitä näki että koko alue oli tulvinut rankasti keväällä. Yritin etsiä sellaista paikkaa rannasta, mikä olisi tulvarajan yläpuolella, eikä se joutuisi veden valtaan jos joen yläjuoksulla tulisi yllätyksiä.
Paikka löytyi keskeltä pajupusikkoa. Se oli kasvanut hiekkasärkän päälle. Katsoin vielä varmuuden vuoksi pakopaikan jos vesi nousisi yön aikana yllättäen korkealle
Laitoin leirin tyytyväisenä pystyyn. Kokkailin ruokaa ja ihailin lumihuippuisia vuoria rannalla. Hyvää yötä

Matka:73,20km, Aika: 4:32
Paikkakoordinaatti: 41as 09’55″, 20as20’44″
Tie sh3
Albania

22.5 Makedonia

Yö meni rauhallisesti. Ei ollut maanjärjestyksiä eikä tulva vienyt teltta. Hyvä niin.
Aamulla alkoi jännittämään miten rajan ylitys sujuisi. Edessä oli vielä 40 kilometrin tiukka rutistus ennen Makedonian rajaa.
Lähdin hyvällä mielellä matkaan leiripaikasta. Paikka oli ollut pitkästä aikaa mieleinen, tosin niitä muutamaa uhkaa tekijää lukuun ottamatta,
Tie oli mutkaista ja paikoin huonoa . No, jos vertaa Italian tiehen niin voisi melkein sanoa että tasoissa ovat. Sillat ovat huonossa kunnossa. Betoni on halkeillut, kaiteet olemattomia.
Olin eilen pysähtynyt yhden sillan keskelle kun sen yli ajoi kuorma-auto. Silta heilui ja tärisi kun sulhanen hääyönä sängyssä. En jäänyt sen sillan päälle sekuntia pidemmäksi aikaa kun oli pakko.
Matka Makedonian raja-asemalle oli mieleen jäävä. Varsinkin viimeiset kilometrit. Sitä ennen olin väistellyt kahjoja kuorma-auton kuskeja jotka ohittivat tosiaan ylämäessä, ajanut tien sivussa hiekalla kilometrejä kun leveys ei riitä kaikille.
Niin.. ne viimeiset kilometrit ovat sitten pelkää nousua. Ajaessani itävallassa, nousut eivät ne olleet näin jyrkkiä kun tämä rutistus oli. Olisin toivonut että olisin vaihtanut 17 piikkisen taakse. Olisin saanut mateluvaihteen päälle.
Paasin lopulta mäen päälle. Pysähdyin kerran korjaamaan etutarakan rautoja. Aikaa meni 1.20 h. Muutamaan kilometriin. Pysähdyksiä ei ole tuossa ajassa mukana.
Rajalla tapasin kolme moottoripyöräilijää. Heidän oli tarkoitus kierrellä viikon verran ympäriinsä ennen palaamista kotimaahansa Saksaan.
Rajan ylitykseen meni tasan 10 minuuttia. Rajamies vilkaisi passiani ja laittoi koneelle että olin poistunut Albaniasta. Sen jälkeen toinen rajamies vähän matkan päässä työnsi passin lukijaan ja olin saapunut Makedoniaan.
Seuraavaksi piti löytää rahanvaihto paikka. Lähimpään kaupunkiin oli 10km. Aahh ja se oli pelkkää alamakea. Viimeiset kilometrit joutui polkemaan.
Teiden kunto vaikutti ainakin tähän asti parempi kuntoselta kuin Italian tai Albanian tiet. Saavuin lopulta Struga nimiseen paikkaan.
Kävin vaihtamassa Westernunionin toimistossa ensimmäiset Makedonialaiset rahat että pääsin kauppaan ostamaan ruokaa. Täällä kävisi kyllä joka paikkaan myös visakortti.
Kaupungissa oli paljon ihmisiä kävelemässä ja nauttimassa kauniista ilmasta. Kahviloissa ja ruokapaikoissa oli myös oma porukka. Enimmäkseen miehiä.
Hinta taso oli samaa luokkaa kuin Albaniassa. Eli edullista.
Tapasin kaupungilla kaksi paikallista pyöräilijää. He neuvoivat 3kilometrin päässä olevalle leirinta alueelle. Täällä oli kaksi leirinta aluetta mutta kumpikin oli suljettu.
Toinen pyöräilijöistä kertoi että hänen ystävä majoittaa myös matkailijoita kotiinsa 8 € yö. Paikassa oli suihku ja muut mukavuudet. En vastannut suoralta kädeltä joten he antoivat minulle puhelin numeron johon voisin soittaa, jos muutan mieleni.
Olin käynyt muutamassa Hotelissa kysymässä hintoja. Erässä hotelissa oli paljon moottoripyöräilijöitä joten päätin käydä tiedustelemassa sieltä hintoja. Ulkona istui kolme ukkoa juttelemassa. Heidän huomattua minun tulevan pihalle, yksi heistä siirtyi sisätiloihin. Sama mies oli minua vastassa aulan tiloissa. En sen kummemmin alkanut kuluttamaan aikaani vaan kysyin huoneen hintaa. Ukko läjäytti hinnaksi 50 €. Sanoin miehelle että saat pitää huoneesi ja lähdin jatkamaan matkaa. Olin väsynyt eikä minulla ollut aikaa jäädä kinaamaan hinnasta.
Niinpä päätin ajaa suoraan leirintäalueelle, mihin pyöräilijät olivat minua neuvoneet.

Leirintä alueelle vievä tie oli kuoppainen ja kiersi järven tuntumassa.
Löysin paikan helposti. Ajoin portista sisälle. Paikka oli pieni. Aivan rannan tuntumassa oli muutama teltta pystyssä ja niiden vieressä oli polkupyörät. Matkapyöräilijöitä, se oli helppo huomata pyöristä. Alueella oli myös matkailuvaunuja. Ei koivin monta paikan pienuudesta johtuen.
Menin sisälle rakennukseen joka oli portin vieressä. Rakennus toimi päätukikohtana kaikkeen toimintaa. Suihkut, wc, vastaanotto, kahvila ja ruokala olivat siinä
Tiskin takana oli nuorehko henkilö. Hän lähti näyttämään paikkoja ja kertoi samalla että leirintäalue on ympärivuoden auki.
Kahvi tai tee tulee ilmaiseksi. Ensimmäinen kuppi on tervetuliais lahja,
Pieni mutta tärkeä suosion osoitus asiakkaalle.
Pystytin teltan lähelle aitaa. Sen toisella puolen oli kylätie. En uskonut että siinä olisi kovin kovaa liikennettä yöllä.
Hyvää yötä
Paikan nimi on Campingrino. 8 € wifi ja suihku kuuluvat hintaan
Matka, 62.92 km, Aika, 4:59,
Kahlishta, Lake Ohrid, Makedonia

23.5.2014

Päivä oli raskas. Leirintä alueelta poistuessani ajoin samaa reittiä mistä eilen olin tullut. Strugan läpi.
Kaupungin yleiskuva on uutta ja vanhaa. Kaupat ovat pullollaan ruokatavaroita, koruliikkeitä on paljon, Turkkilainen vaikutelma rakennuksissa on vahvaa. Ihmiset ovat nuoria eikä vanhempi ihmisiä näkynyt kaupunki kuvassa.
Järvenpuoleisen kaupungin yleiskuva oli hotellien, hiekkarantojen, kahviloiden ja ruokapaikkojen siivittämää. Perinteinen turistirysän tuntu.

Tie Ohridin kylään, joka oli seuraava matkanvarrella oleva paikka, seuraili järven tuntumassa. R1020 pitkin oli mukava ajaa. Pysähdyin ihailemaan Joutsenia erään sillan luona.
Ohridi kylän jälkeen oli vielä tasaista ennen vuoristoa. Tie oli erittäin vilkas kautta E65 Kosel nimiseen kylään asti. Kylä oli epäsiisti. Talot olivat ränsistyneitä, monessa talossa oli huopakatto, peltikatot olivat ruosteessa osassa oli myös tiilikatto. Tiet olivat huonossa kunnossa, syviä monttuja, repeytynyttä asfalttia ja soratietä,
Seuraava osuus oli kaikkea muuta kuin kiva.
Edessä oli vuoristo. Minulla ei ollut yhtään tietoa mitä edessä päin oli. Ainostaan kylänimi Resen.
Lähtö korkeus oli 600 m merenpinnasta ja huippu 1190 m merenpinnasta. Nousua oli 20 kilometriä
Tiellä on kova rekkaliikenne. Tie oli paikoin kapea ja kaide puuttuu väillä kokonaan.
Tie mutkitteli vuorten välissä. Laaksojen pohjalla virtasi joki, välillä sen peitti villisti kasvava metsä.
Voimalinjat seurailivat laaksojen muotoja, välillä ne kulkivat tien läheisyydessä, välillä laakson pohjalla. Pilvet roikkuivat raskaasti vuorten yllä. Ilma oli utuisempaa mitä ylemmäksi nousin.
Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin myös tämäkin nousu.
Nousun huipulla oli vanharakennus. Rakennus näytti entiseltä kahvila paikalta.
Päätin pysähtyä katselemaan paikkoja sekä lepäämään raskaan nousun jälkeen.

Ikkunat oli peitetty laudoilla. Pihalla oli tilaa kuorma-autoille, yhdistelmille, joten paikka on ollut joskus suosittu.
Vieressä oli pienempi rakennus jossa oli ollut wc. Ovet oli revitty pois saranoiltaan. Lattiassa oli reikä mihin voi tehdä tarpeensa.
Kiertäessäni päärakennusta huomasin maasta nousevan putken jonka päästä valui vesi. Jippii.. saisin vettä. Menin lähemmäksi katsomaan putkea.
Vesi maistui hyvältä joten päätin täyttää vesivarastoni.
Mieleeni tuli, että voisin yöpyä huipulla, mutta ensin minun piti tehdä pikainen katsaus ruokavarastoon.
Todettuani sen vähäiseksi lähdin jatkamaan matkaani.
Ennen saapumista Resen kylään ajoin monen pikkukylän läpi. Kylät olivat ränsistyneitä ja vaikuttivat kuolleilta.
Resen kylässä mietin pitäisikö mennä hotelliin yöksi. Olin kastunut matkalla muutaman kerran joten olisi kiva päästä kuivattelemaan lämpimään.
Yritin etsiä hotellia mutta en löytänyt sellaisia.
Koska kysyvä ei tieltä eksy, päätin pysähtyä kysymään tien varressa olevilta työmiehiltä mistä löytäisin hotellin.
Jälleen kerran löytyi yksi henkilö, jolla oli englanti hallussa. Sain selville että he olivat puolalaisia työmiehiä ja tehneet monta vuotta töitä täällä. Heidän asuinpaikkansa oli hostellissa. Se olisi ollut kaupungin toisella puolella.

Hetken vielä juteltuamme päätin lähteä eteen päin. Jälleen tulisi yöpyminen tienvarressa.
Tie alkoi nousta heti kaupungin rajalta. Kaukana siinsi vuoristo jonne tie näytti vievän.
Ylämäki tuntui jatkuvan, jatkuvan, aluksi loivasti, sitten pikku hiljaa se jyrkkeni.
Ajettuani parituntia päätin katsoa tien varresta paikan.
Olin ajanut jonkin aikaa ohituskaistaa pitkin ja vastakkaisella puolella tietä näytti lähtevän metsätie rinnettä alas.
Päätin kokeilla sieltä . Toivoin ettei se päättyisi asunnon pihamaalle.
Päästyäni tien toiselle puolelle, näkyi ensin levähdyspaikka, mistä lähti metsätie alas rinnettä.
Kiertelin levähdyspaikan ympäristössä etsien suojaisaa paikkaa, mutta en löytänyt sellaista.
Lähdin ajamaan metsätietä pitkin. Se vietti loivasti rinteen sivussa alaspäin.
Tie oli tehty katepilarilla, koska puut oli työnnetty sivuun.
Ei mennyt montaa sataa metriä kun löysin sopivan paikan. Tie oli vieressä mutta muuten paikka oli loistava.
Laitoin teltan puun taakse, jonka ympärillä oli pajukkoa.
Valtatie oli toisella puolella. Se kulki vain joitakin metrejä ylempänä
Sillä puolella oli risukkoa tarpeeksi, joten olin aika turvallisella mielellä. Naamion kuitenkin telttaa ja laitoin oksia lisää tienpuoleiseen pusikoon näkyvyyden minimoimiseksi.
Matka:66.63, aika,4.37
Paikkakordinaatti:41as04’13″N.21as04’51″E tie E65/M

24.5 Mukulakivi tie

Sain nukuttua yön hyvin. Liikenne hiljeni puolenyön jälkeen. No ei sen puoleen. Ei se muutenkaan kyllä ollut vilkasta.
Kokkailin aamupalan vasta sen jälkeen, kun sain romuni ensin kasaan.

Sitten olikin aamun ensimmäinen pyrähdys.
Olin eilen taistellut noususta yli puolet. Toinen puoli olisi vielä jäljellä.´4 km jälkeen olin lopultakin vuoren huipulla. Nimellisesti.
Pysähdyin huipulla olevalle levähdys paikalle ja katsoin samalla gps:stä missä tarkalleen olen.
Olin jo aikaisemmin yrittänyt päästä vanhalle tielle joka kulkee valtatien vieressä. Gps näytti että tästä pitäisi päästä sille.
Liittymä löytyi sen kummemmin hakematta. Lähdin laskettelemaan vuoren rinnettä vanhaa tietä pitkin. No, ei sitä kyllä tieksi voinut kutsua. Sekasikiö se oli. Asfalttia, vanhan aikaista roomalaista mukulakivi tietä. Sitä muuten sitten riitti koko päiväksi. Olisi puuttunut enää ne roomalaiset sotilaat, Heheh..
Vauhdin kanssa piti olla tarkkana. Tietä ei uskaltanut laskea kovin kovaa joten matka taittui mukavasti maisemia katsellen ja tiessä olevien reikiä väistellen. Vastaan tuli myös hevosvankkureilla yksi mies. Vankkurit oli tehty auton rungosta johon oli lisätty vankkureihin kuuluvat istuimet ja lava.
Matkalla näkyi myös Venäjän aikainen sotamuistomerkki. Se oli tehty isosta kivestä ja betonista.
Päästyäni Bitolan kaupunkiin, suuntasin suoraan sen läpi. Kaupunki kuva oli vilkas. Turisteja ja paikallisia oli kadut täynnä. Talot olivat upeita vanhanaikaisia ja historian havinaa oli joka paikassa.

Tapasin eräässä risteyksessä pariskunnan (matkapyöräilijöitä) jotka olivat lähteneet Sveitsistä liikenteeseen. Olivat matkalla Albaniaan.
Juttelimme hetkisen aikaa ja he kertoivat olevansa menossa hotelliin joka oli keskustassa. Maksaa 10 € loynlyplanetan mukaan. Nainen kertoi myös itsestään sen verran, että hän on ajanut silkkitien yhtenä vuona ja kehotti minuakin lähtemään, jos meinaa ajaa sen. Nykyaika pilaa sen nopeasti. Macci ja muut kauppaketjut yrittävä saada osansa sen tuoman rahan ja turismin takia.
Lopulta koetti hyvästit ja aika jatkaa matkaa.
Seuraavaksi pitäisi löytää ruokakauppa koska en ollut varma jaksanko seuraavaan kaupunkiin.
Aikani seikkailtua pääsin lopulta kaupungista ulos. Ajoin sivutietä pitkin koska se seurasi päätietä. Näin vältyin rekkaliikenteeltä.
Jouduin ajamaan pienen pätkä päätietä ennen kuin pääsin vanhalle tielle takaisin.
Tie oli huonossa kunnossa. Isompiin reikiin olisi mahtunut norsu, pienimpiin koira.

Ajoin isoa tasankoa läpi. Takanani näkyi mahtava vuoristo, edessä häämötti toinen vuoristo, joten näkymät olivat silmiä hivelevät.
Pilvet alkoivat kerääntyä hiljalleen kasaan taivaanrannan tuntumassa. Eli tiedossa olisi sadetta. Viimeistään silloin kun saapuisin kaupungin lähelle.
Vuorten takaa saapui kuitenkin saderintama joka risteäisi reittiäni jossakin välissä. Rintama erottui harmaan seinämänä. Se alkoi saavuttamaan minua nopeasti. Ensimmäisten pisaroiden alkaessa tippua aloin katselemaan mahdollista sadesuojaa. Tien oikealla puolella oli isoja rakennuksia, niissä oli hoidettu karjaa koska pihalla näkyi vielä aitauksia ja rakennusten muoto oli sellainen.
Suojaksi niistä ei ollut enää, katto oli romahtanut aikoja sitten kasaan.
Sade kiihtyi. Pelastus näkyi onneksi kauempana. Silta tuli kuin tilauksesta vastaan. Pääsin pahempaa sadetta karkuun sen alle.
Tie jatkui melkein tasaisena Prilepaan asti. Mukulakivitie jatkui kaupunkiin asti. Kuuntelin pitkästä aikaa musiikkia ajaessani. Liikennettä oli sen verran vähän.

Kaupungin lähellä oli kaatopaikka. Kuulin kaukaa koiran haukuntaa ja ajaessani kaatopaikan ohi, koira ampaisi takaa ajoon. Selvisin tilanteesta kuitenkin ilman puremia ja vesikauhua.

Prilep näytti vanhalta kaivoskaupungilta. Iso se joka tapauksessa oli. Talot olivat matalia, pääkatu oli kuoppainen, osan matkaa oli asfalttia, osan savitietä, keskellä keskustaa oli jopa liikenne valot. Liikenne valot oli vasta pystytetty. Sen ympäristö oli laitetun näköistä ja tolpat oli suojattu muovilla.

Liikenne valoissa oli myös toinenkin pyöräilijä, paikallisia, joka ajoi samaan suuntaan, joten päätin häiritä häntä. Päästyäni rinnalle, kysyin häneltä olisiko edessä päin edullista hotellia. Kaveri ymmärsi englantia sen verran että vinkkasi eteen päin ja sanoin edessä päin olevan isokyltti. Sieltä löytyisi edullinen paikka.
Kiitin häntä ja kiihdytin vauhtia. Paikallisen pyörä oli perusmallia, ei vaihteita.

Olin jo kerran aikaisemmin pysähtynyt kysymään eräästä hotellista hintoja. 12 –17€‚ välillä. Jälkimmäiseen hintaan olisi kuulunut aamupala. Olisi kannattanut ottaa tuosta paikasta huone.

Ilta alkoi lähestymään nopeasti, olin ajanut muutaman hotellikyltin ohi. Jos olisin mennyt käymään niissä, olisin joutunut jäämään niistä toiseen.
Kuten monesti, pelastus saapui viimetingassa. Isometsäsaareke näkyi vuoren rinteessä. Tie oli alkanut nousemaan kohden vuoristoa. Se tietäisi jälleen puurtamista mutta myös upeita maisemia

Leiri löytyi vuoristomäntyjen joukosta. Ympärillä on paljon kuolleiden eläimien luita. Paikkaa on ilmeisesti käytetty raatojen hautausmaana

Matka: 77.35km, Aika. 4:50

25.5 Pitkämäki

Aamuaurinko paistoi mäntyjen lomasta lämmittäen teltan kangasta. Ilman lämpötila alkoi nousemaan teltan sisällä joten oli parempi nousta ylös, ennen kun paikasta tulee sauna
Aamupalan jälkeen oli aika lähteä puurtamaan eteenpäin
Työnsin pyörän ryteikön läpi takaisin kärrypolulle josta pääsin varsinaiselle tielle.
Eilen etsiessäni metsäsaarekkeesta tasaista maa-aluetta teltalle, olin löytänyt paljon luita pitkin metsää. Saareke oli myös paikka paikoin pelkkää ryteikköä. Paikka missä käärmeiden olisi luullut viihtyvän. En tosin huomannut tai nähnyt muuta kuin muurahaisia
Olin eilen iltapäivällä aloittanut rankan nousun. Tie kaartui vuoren taakse, en nähnyt kuinka pitkämatka huipulle olisi.
Lähdin puurtamaan eteen päin. Huomasin peilistä että takaa tulee paikallinen kuntopyöräilijä. Pian hän olikin rinnallani ja tervehti, ensin omalla kielellään, sitten englanniksi, kun vastasin: Hey.
Kuntopyöräilijä olisi päässyt minua huomattavasti nopeammin, mutta hän odotteli että saavutin hänet.

Pysähtelimme muutaman kerran ennen vuoren huippua. Mies sanoi tässä lähellä on lähde josta saa vettä , jos tarvitsee. Kyllä minulle kylmä vesi kelpaisi.
Ajoimme sivupolkua pitkin rinnettä ylös vesi paikalle.
Siellä oli muitakin hakemassa vettä. Myös paikallinen poliisikin piti siellä siestaa.
Kanisteri täynnä hyvää lähde vettä ja pää huuhdeltuna hiestä puhtaaksi lähdimme ajamaan eteen päin. Huipulla oli kyltti 998m merenpinnasta.
Kyltti näytti ainoastaan sen hetken korkeuden. Vuori nousi huomattavasti korkeammalle kuin tie kulki.
Sitten alkoi hurja alamäki. Kaveri jäi matkasta pois jokusen kilometriä alamakea laskettuamme. Hän näytti kaukana olevaa asuntoa jonne oli matkalla. Siellä asui hänen vanhemmat. Paikka jossa talo sijaitsi, olisi jokaisen ihmisen unelmapaikka.
Jälleen kerran olisi hyvästien aika. Pyöräilijä tarjosi vielä suklaa palan. Kiitin häntä ja lähdin jatkamaan alamäki harjoitusta. Sitä riitti 10-15 km verran.
Mäki oli sen verran pitkä että minulle alkoi tulla kylmä. Viima kävi ohuen paidan läpi sekä ajoshortsien lahkeista sen verran, että aloin katselemaan pysähdyspaikkaa.

Loppu päivä oli vaihtelevaa maastoa.
Kävin kaupassa Gradsko nimisessä kylässä. Palvelu oli hyvää. Eräs myyjä puhui englantia.
Leiri paikka löytyi tie 526 M5 varrelta Saramzalino läheltä piikkimetsästä, viinirypäle tarhan vierestä.

Matka, 96,36 km, aika; 4:45
Paikkakoordinaatti: 41as47’33″N, 21as57’16″E

26.5.2014 Pyöräilijä
Illalla ylitse meni ukkosrintama. Onneksi se meni vierestä eikä tullut päälle. Vettä satoi mutta kohtuullisesti, ei kaatamalla.
Maasto oli kuivunut aamuun mennessä. Pieniä pisaroita oli vielä jäljellä telttakankaassa muistuttamassa sateesta.
Pellolla oli jo ihmiset töissä, kömpiessäni teltasta ulos. Olin valinnut paikan mahdollisimman suojaisesta paikasta että en tulisi nähdyksi, tai häirityksi heti aamusta.
Laitoin aamupalaa ja katselin väillä pellolle ihmisten touhuja.
Päivästä olisi taas tulossa kuuma. Onneksi taivaalla ajelehti jokunen pilvi varjon tuojana.
Liikenne oli vilkastunut tiellä eli vaarallisia tilanteita tulisi riittämään.
Joudun ajamaan siksakkia tänään koska suoraa tietä ei ollut sinne minne halusin. Ajoin ensin Shtip nimiseen kaupunkiin, Karbinci on sen jälkeen, ja seuraavana Probishtip.
Alkumatka oli, kuten arvelinkin, vilkasliikenteinen. Päästyäni M5 sivussa kulkevalle vanhalle tielle, tosin huonolle sellaiselle, sain ajaa rauhassa Shtippiin asti.
Kaupunki oli näyttävän näköinen. Se oli rakennettu osittain vuoren rinteeseen.
Kaupunki kuva oli vanhahtava, historiallinen. Ihmiset olivat nuoria, koska olin puolen päivän aikaan liikenteessä. Koululaisia oli paljon kaupungilla.
Tarkoitukseni oli mennä sivutietä Karbiciin. Pelkäsin että päätiellä olisi liikaa liikennettä enkä mahtuisi mukaan.
Ajoin kaupungin läpi, tie nousi jatkuvasti vuorenrinnettä loivasti ylös.
Minua oli riivannut koko päivän jano joten päätin hakea helpotusta siihen huoltamolta.
Ajattelin samalla tiedustella tienkuntoa. Pihalle oli yksi huoltamon työtekijä mutta hän ei puhunut englantia.
Mies koputti ikkunaan ja sisältä tuli toinen, nuorempi mies, joka ymmärsi.
Juttelimme hetken aikaa ja sain selville että tie olisi poikki. Edessä päin olisi silta joka kulkee joen poikki. Se on remontissa eikä siitä pääse yli. Silta olisi ollut Dolni balvan nimisen kylän kohdalla.
Kiroilin jonkin aikaa itsekseni, joutuisin ajamaan takaisin. Kiitin miestä tiedosta, Ostin huoltamolta jäätelöä ja vettä.
Istuskelin huoltamon sivulla olevalla tuolilla ja mietin loppupäivä suunnitelmaa.

Palasin samaa tietä takaisin keskustaan. Ilma oli lämmintä joten nautin ajamisesta. Matka keskustaan sujui mukavasti alamäen siivittämänä.
Pysähdyin käymään pikkukaupassa ostoksilla, koska koskaan ei tiedä mitä matkalla voi tapahtua.

Päästyäni takaisin päätielle ja ajettuani 15 km, näin sillan jonka yli olisin tullut jos olisin jatkanut matkaa sivutietä pitkin.
Sillalla näkyi miehiä töissä. Miehet raudoittivat juuri siltaa, eli lähipäivinä olisi sillan kannen valu.

Minulla oli kaksi vaihtoehto mennä Bulgariaan.
Ajaa Probisihtip, Kratovon kautta Uzemiin tai mennä suoraan A3 pitkin Delhcevo kaupunkiin ja sieltä rajan yli.

En osannut päättä kumpaa kautta menisin. Olin matkani aikana antanut kohtalon päättää päämääräni. Ajoin ja odotin jonkinlaista merkkiä mihin suuntaa menisin.
Probisihtpin risteys alkoi lähestymään. Risteyksen lähellä oli bussipysäkki. Päätin pysähtyä siihen miettimään vaihtoehtoja. Koska en osannut päättää lähdin ajamaan eteen päin A3.
Lähteissäni bussipysäkiltä, huomasin keskelle tietä makaavan kuolleen käärmeen.
Ajettuani muutaman metrin eteen päin, käännyin kuitenkin ympäri ja palasin takaisin bussipysäkille.
Mietin, olisiko tuo se merkki, mitä olin odotellut koko matkan. Mieleen tuli raamatun käärme. Päätin lähteä Probishtipin suuntaan.
Ratkaisu oli oikea. Tapasin matkalla miehen jonka pyörästä oli mennyt rengas puhki.. Kaupunkiin oli matkaa vielä 20 km. Pysähdyin miehen luokse ja kysyin tarvitseeko hän apua.
Mies nosti toisen käden ylös ja katsoi eturengasta. Parkkeerasin pyöräni sellaiseen paikkaa ettei se olisi liikenteen haittana. Niin.. minkä liikenteen. Koko matkan aikana ei ollut mennyt kovin monta autoa ohi tai tullut vastaan
Kaivoin laukusta paikkaus välineet. Mies kaivoi repustaan lusikan ja haarukan. Niiden varret toimivat työkaluina joilla sai otettua päällyskumin päältä pois. Hänellä ei ollut paikkaus välineitä mukanaan sen takia hän oli joutunut jalkamieheksi.
Saatuamme pyörän kuntoon lähdimme kohden kaupunkiin
Päivä oli todella kuuma. Itselläni oli lyhyt hihainen paita ja shortsit. Kaverilla oli syksy varustus päällä. Verkkaritakki ja housut. Luulen että vuoristolaiset ovat varautuneet säänvaihdokseen paremmin kuin minä.
Mies painoi eteen päin hiki otsalla ja puhisi kuin veturi. Sanoin hänelle että heitä nyt hyvä mies edes takki pois ettet kuole lämpö halvaukseen. Mies nosti kättään ja jatkoi eteen päin kun ei olisi kuullut. Tiesin että hän ymmärsi englantia vähäsen, mutta ei puhunut sitä kovin hyvin.

Saavuttuamme kaupunkiin suuntasin suoraan kauppaan. Mies lähti myös mukaan. Hyvä niin koska hän tunsi kaupan ja toimi samalla tulkkina kun kävin juustotiskillä.
En löytänyt kaikkea mitä halusin, mutta tarpeeksi, että selviäisin seuraavaan paikkaan, mihin menenkin.
Mies oli soittanut kaupassa ollessamme kaverilleen. Hän puhuisi parempaa englantia joten sovimme että näemme hänet kohta puolin kaupan pihalla kunhan pääsemme ensin sieltä pois.

Olimme aikaisemmin keskustelleet telttailu mahdollisuuksista. Camnpingia kaupungissa ei ollut, joten hotelli tai wildcamping olisivat vaihtoehdot näillä näkymin. Vuoristossa olisi kuulema paljon susia ja karhuja.
No ..en minä niitä tähänkään päivää asti ole nähnyt muuta kuin valkokuvissa joten jätin puheet toiseen arvoon.

Sain ostokset tehtyä ja pääsimme ulos. Mies oli ilmaantunut odottelemaan meitä pihalle. Tervehdimme ja aloimme keskustelemaan ensiksi, minne voisin mennä yöksi. Mies osoitti kaupan sivulta kauempana näkyvää hotellia ja ehdotti että menisin sinne.
Lupasin miettiä ja käydä kysymässä hintoja. Sen jälkeen juttelimme matkastani.
Aika kului sen verran nopeasti että minun piti sanoa heille hyvästit, olisin halunnut jäädä vielä vähäksi aikaa keskustelemaan kaupungista, mutta pimeys on minun pahin vihollinen, joten oli aika jatkaa matkaa.

Ajoin hotellin luokse. Saatuani pyörän turvallisesti lukittua lähimpään tolppaan kiinni, kävelin sisälle vastaanotto tiskin luokse katsomaan olisiko siellä virkailijaa.
Hetken odoteltuani, aloin soittamaan kello joka oli tiskin päällä. Parin minuutin päästä ilmaantui mies kaukaa hallin toisesta päästä.
Ensimmäinen kerta matkallani kun tuli vastaan jonkin asteinen kieli ongelma. Aikamme yritettyä kommunikoida toisillemme, hän soitti toisen miehen paikalle joka ymmärsi ja puhui englantia.
Sain selville että huone maksaa 20€, siihen kuului aamupala ja ilmainen wifi. Hetken mietittyäni päätin ottaa huoneen. Hotellin ulkona seinässä ,oli automaatti. Kävin hakemassa paikallista valuuttaa sieltä, maksaakseni huoneen.
Ottaessani rahaa automaatista katselin taivaalle ja totesin että olin tehnyt hyvän päätöksen. Taivaalla oli paksuja mustia pilviä ja ukkosenääni kuului pitkin laakso ja vuoristoa.

Olin huolissani pyöräni turvallisuudesta. Mainitsin asiasta englantia ymmärtävälle miehelle. Hän sanoi että sen voi lukita sivuhuoneeseen jossa on turvallista.
Mies käveli hotellin pääovesta ulos. Hotellin vieressä on matalampi sivurakennus. Julkisivua peitti isot näyteikkunat mutta ne oli peitetty sisältäpäin pressuilla.
Mies näytti minulle että tuo pyöräsi tänne niin se on turvassa.
Saatuani työnnettyä kulkuneuvoni sisälle otin muutaman laukun mukaani ja jätin loput tavarat sivurakennukseen.

Mies tuli näyttämään huoneeni ja lähti sen jälkeen pois. Kiinnitin ensimmäisen huomiota sen katossa olevaan suuren kosteusvaurioon. Katto taisi vuotaa. Onneksi sänky oli siirrätetty pois sen alta joten uskoisin että se on kuiva.
Mielessäni alkoi pyörimään ukkospilvi, joka oli lähestymässä kaupunkia.
Sade tuli päälle ja katosta alkoi tippumaan vettä, ei paljoa mutta tuli kuitenkin. Naureskelin itsekseni, ei taida tässä hotelissa olla tähtiluokitusta. Jos on etumerkki taitaa olla miinuksen puolella.
Syötyäni kävin suihkussa ja katselin ikkunasta kun sade ropisi läheisen talon katolle ja puhdisti sitä hiljalleen roskista.
Illan päätteeksi pesin pyykkiä ja kirjoittelin matkapäiväkirjaa.

Paikkakoordinaatti. Hotel SanNiko, Probishtip.
Makedonia

27.5 Bulgaria

Heräsin yöllä muutamaan otteeseen kuumuuteen. Olin laittanut puhaltimen 23 asteeseen että pyykit kuivuisivat kylpyhuoneessa. Kylpyhuoneessa oli oma sisäimuri joten se imi ilmaa toisesta huoneesta.
Heräsin 6 aikaa. Kellon olin laittanut 7 soimaan. Olin mennyt jo aikaisin nukkumaan koska halusin levätä sen pienen ajan turvallisessa ympäristössä kun voi ilman että tarvitsi nukkua toinen korva auki koko ajan.
Nousin kun kello soi. Laitoin pikku hiljaa tavaroita kasaan. Kävin vielä aamu suihkussa kun siihen oli mahdollisuus.
Olimme sopineet hotellin henkilökunnan kanssa että menen 9 aamupalalle.
Menin kuitenkin laukkujen kanssa alas kun sain ne pakattua 8 jälkeen. Soitin respan kelloa jos joku olisi paikalla. Odottelin vahan aikaa ja soitin uudestaan. Toiselta puolen hotellia ruokasalin läpi saapui mies. Kysyin : talk to you English. Heheh. Eihän se puhunut. Paskat ajattelin. Yritin silti kertoa että olimme sopineet aamupalan klo 9. Annoin avaimen ja yritin uudestaan. Silloin se kasvoille levisi ymmärryksen hymy. Aa..brekfast.. Ok. Sitten yritin kertoa että pyöräni on heidän toisessa huoneistossa seinän takana. No contac.. Lähdin kävelemään hotellista ulos ja mies seurasi. Vinkkasin päällä että seuraa. Menimme ikkunan eteen seisomaan ja näytin pyörääni..ahaa.. Ja jälleen kerran lamppu syttyi.. Cycle..ahaa. Weidi minute..mies lähti hakemaan avaimia. Pääsi huoneistoon ja pakkasin pyörän miehen istuessa läheisen pöydän reunalla.
Saatuani sen tehtyä tyrkkäsin miehen käteen vesikanisterin, koska en saanut kuljetettua sitä pyörän kanssa samaan aikaan.
Lukitsin pyörän kiinni rautapöytään. Sen jälkeen lähdin metsästämään aamupalaa hotellin sisältä.
Ensin en paikallistanut paikkaa missä se tarjoiltaisi mutta lopulta löysin salin perältä suljetun oven jonka takana oli baari/ruokasali.
Istuin lähimpään pöytään ja odottelin että tarjoilija tuli. En nähnyt missään seisovaa pöytää tai vastaavaa, josta saisi hakea syötävää, joten päätin istua pöytään.
Tarjoilija saapui ja pääsimme yhteisymmärrykseen aamupalasta.

Aamupalaan kuului; kaksi kananmunaan possupihvien päällä, salaattia, ilmeisesti hapankaalia salaattia ja pari oliivia niiden päällä. Kahvia kupillinen ja 4 viipaletta vaaleata leipää.
Aamupala tuli tarpeeseen koska koko päivä oli nousua. Yksi pitkä lasku oli jossa huippu nopeus oli 56.4 kmh.
Reittini kulki Kratovon kautta. Koko matka Probishtipista Kratovon oli vastamäkeä, sen jälkeen oli tasaista pienipätkä. Ranikovcenin jälkeen oli tasainen osuus mutta sen jälkeen alkaa spagetti nousu Krivapalankkaan ja Bulgarian rajalle asti. Lopussa nousu on 6 ja 7 % .
Puursin mäkeä ylös toista tuntia. Pysähdyin muutaman kerran vetämän henkeä ja korjaamaan pyörän etutarakkaa. Huomasin että mutteri oli lähtenyt kokonaan pois tarakoita pitävästä kaarevasta etuputkesta.

Rajan ylitys sujui ongelmitta. Kävi minulla pieni moka mutta siitä selvittiin naurun hymähdyksellä. Pääasia että oli hauskaa…
Kaupassa en pääsyt käymään, mutta sain ostettua jotakin pientä kioskista joka oli rajantuntumassa. Vettä ja kananmunia.
Minulla oli vielä eilisiä ostoksia jäljellä joten en kuolisi ainakaan nälkään heti illalla.

Päästyäni rajan yli aloin katselemaan leiripaikkaa.
Leiripaikka löytyi piikkipensaiden ja nokkosten keskeltä. Raivasin alueen puhtaaksi niin että sain leirini pystyyn.
Olin hyvässä turvassa niiden keskellä koska paikka sijaitsi pellonkulmassa. Pelto oli joskus ollut täynnä oliivipuita. Suurimman osaa siitä oli pitkänruohon ja nokkosten valloittamaa
Ilta meni ruokaa laittaessa ja suunnitellessa seuraavan päivän reittiä

Matka. 83,38km, Aika, 6:04
Paikkakoordinaatti ,42as13’53″N,22as 29’21″E,
E871, Tie6,
Bulgaria

28.5 Lamppuöljyn metsästystä

Yö oli kylmä. Olin sen verran korkealla että se vaikuttaa ilman lämpötilaan. Olin löytänyt eilen illalla leiripaikan sellaisesta ryteiköstä johon ei käärmekään mene. Paikka oli raja aseman lähellä.
Nousin 7 aikoihin. Aamutoimiin on alkanut menemään aikaa sen verran että jostakin pitää ottaa aikaa että toisessa päässä on sitten jousto varaa.
Alan yleensä etsimään leiripaikkaa 17 aikoihin. Siihen pitää lisätä joustovaraa
koska paikka ei löydy aina ensi yrittämällä.
Suomessa ei tule pimeää yöllä, ainoastaan hämärää, mutta Euroopassa se tulee viimeistään klo 21. Siksi kannattaa etsiä tarpeeksi aikaisin leiripaikkaa ettei tarvitse tehdä iltapuuhia otsalampun valossa.

Saatuani kaikki pakattua, työnsin pyörän kapeasta raosta pellolle minkä olin leikannut piikkipensaiden väliin
Työnnettyäni pyöräni pellon läpi , oli edessä vielä jyrkkänousuinen tienpenger, ennen kuin oli päätiellä.
Seuraavaksi oli vuorossa elämäni pisin alamäki. Olin laskenut jokunen päivä sitten yhden pitkänmäen, mutta tällä oli pituutta.
Olin aikaisemmin hikoillut reilusti, joten laskussa minulle tuli kylmä.
Lasku päättyi Kyustendil nimiseen kaupunkiin.
Aloin välittömästi etsimään automaattia saadakseni paikallista valuuttaa. Kysyin kahdelta nuorelta mieheltä tietä automaatille.
Lähdin ajamaan muutenkin samaan suunta, mihin he neuvoivat, ja pian niitä automaatteja löytyi muutenkin.
Seuraavaksi oli vuorossa prebaidin liittymän hankkiminen. Pysähdyin yhden puhelinliikkeen eteen kysymään olisiko heillä sellaista. Sain neuvot mennä muutaman korttelin eteen päin. Asia hoitui siellä ja olin onnellinen prebaid liittymän haltija.
Kaikkein hauskinta sen ostamisessa olivat siellä olevat myyjät. Huomasin että harvoin täällä sattuu käymään Suomalaisia turisteja. Minua palveli kaksi myyjää. Toinen toimi tulkkina ja neuvoi toista myyjää kuinka tämä käytti tietokonetta. Syy voi olla siinä että ohjelman mihin syötettiin tietoja oli Englannin kielinen.
Oli miten oli, nyt pääsen taas päivittämään sivujani.
Liittymässä oli 10 päivää aikaa. Jos haluaa surffailla lisää, pitää käydä uudestaan jossakin liikkeessä hakemassa lisää aikaa.
Seuraava kylä oli Nevestino.
Ajoin sen läpi hissukseen. Pysähdyin kysymässä eräästä lupaavasta pikkuliikkeestä lamppuöljyä. Keitin kävi pelkällä höyryllä, joten se tarvitsi täydennystä.
Olin aikaisemminkin yrittänyt saada lamppuöljyä , mutta heikoin tuloksin. Dupnitsan kaupungissa kävin täydentämässä hupenevia vesi ja ruokaa varastojani. Olin aikaisemmin jo käynyt hakemassa jotakin pientä edellisessä kaupungissa.
Löysin lopultakin liikkeen mistä sain kun sainkin lopulta lamppuöljyä. Jippii.. Taas saa paistettua munakasta ja keitettyä kahvia ..hehe
Päivä alkoi olla pulkassa. Kaksi isoa nousua riittää syömään mehut jaloista. Kun siihen laskee vielä kuuman päivän ja raskaan kuorman niin se oli siinä. Leiri löytyi läheltä kaupunkia joutomaalta tavallisesta pusikosta tien läheltä.
Matka: 67.53 km, Aika: 4.00
Paikkakoordinaatti. 42as17’38″N, 23as10’57″E , tie 62, Bulgaria

29.5 Ukkosta ilmassa

Elämä on monien päätösten summa. Sain jälleen kerran todeta sen tänään.
Aamu lähti hyvin liikkeelle. Aurinko paistoi ja oli mukavan lämmintä. Tein rauhassa aamupalan. Vettä oli runsaasti ja mahakin toimi mukavasti. Mitä muuta ihminen tarvitsee kun on reissun päällä.
Olin eilen ajanut pyörän loivaa rinnettä alas pusikoiden luokse, missä olin yöpynyt. Nyt minun pitää vastaavasti työntää pyörä ylös, koska mäki on sen verran ruohikkoinen että polkimet ottavat ruohoon kiinni eikä polkeminen onnistu
Pakattuani pyörän lähdin liikenteeseen.
Tiellä ei ollut ainakaan heti aamusta kovaa liikennettä. Alussa oli jokunen kilometri tasaista. Sitten alkoi nousut. Ensimmäinen oli mittarin mukaan 15km. Nousu oli aluksi loivaa ja se jyrkkeni pikkuhiljaa
tie kulki kanjonissa jonka molemmin puolin oli jyrkät kallionseinämät. Välillä toisella puolella oli joki ja toisella puolella kallio. Itse tie oli huonossa kunnoissa. Kaidetta ei ollut joillakin osuuksilla ollenkaan.

Matkalla näkyi vanhanaikaisia upeita mainoskylttejä. Yhdessä mainostettiin olutta. En osaa arvioida miltä vuosikymmeneltä ne olivat, mutta siinä oli nainen, 60 luvun aikaisessa hameessa, kellohameessa, piti olutpulloa kädessään.
Kyltti oli ruostunut ja ajan patinoima Otin muutaman kuvan kylteistä.

Ensimmäinen raskas osuus alkoi Nevestinosta, toinen Samokovista. Tie 62.
Toisen nousun päätteeksi kävin kysymässä hotellista yösijaa mutta en kuitenkaan ottanut sitä. Syystä että hotellin risteyksessä oli lappu;15 bulgarian rahaa. Kun kysyin sanoivat 20. Se hinta oli kuulema jos on kaksi ihmistä. No jäivät nyt sitten ilman sitä minunkin rahaa.
Lähtiessäni hotellin pihasta, ukkonen joka oli pyörinyt koko ylösnousun ajan vuoren ympärillä nousi lopultakin päälle. Lähtiessäni laskemaan vuorelta alas sade alkoi saavuttamaan minut. Suojauduin joksikin aikaa puiden alle kuuroa. Ukkonen jyskyi oikein kunnolla. Ääni kaikui ympärillä olevista vuorista ja monin kertautui.
Leiri paikka on tällä kertaa pellolla. Paikka on melkein pohjanoteeraus. Laittaessani telttaa pystyyn satoi vettä enkä ehtinyt, saati sitten jaksanut tarkistaa onko maassa piikkipensaita. Muutama oksa jäi maahan ja ne tekivät teltan pohjaan pari reikää.
Eli jos olisin jäänyt hotelliin, telttakin olisi kuiva ja ehjä. Se niistä päätöksistä
Matka, 71.34 km, Aika, 5:26
Doina banyasta 2km Kostanetsin suuntaan tie 82. Bulgaria

30.5 Päätös

Masennus meinasi iskeä heti aamusta. Sade oli tauonnut yöllä mutta se jatkui ajoittain. Nousin 7.ltä, koska en jaksanut odottaa sen taukoamista.
Laittelin hissukseen tavarat kasaan teltan sisällä ja rohkaisin mieleni ja menin ulos. Sade ei ollut paha. Pientä tihkua. Puusta tippuva vesi sai sen kuulostamaan pahemmalta kuin se oli.
Teltta oli märkä yltä päältä. Olin sen verran väsynyt matkanteosta että en älynnyt kuivata sitä vileda liinalla kun se oli pystyssä. Nyt räpiköin maassa ja yritin saada teltta edes vähän kuivaksi. Ihan kuin siitä olisi ollut hyötyä
Pakkasin sen märkänä pussiin tietäen että saan kuivatella sitä illemmalla keittimen avulla.
Matkaan oli kuitenkin päästävä.
Sain tavarat pakattu pyörän päälle ilman sen kummempi akrobatia liikkeitä.
Suuntasin Kostanetsin suuntaa. Alamäki jatkui aina sinne asti. Ohitin muutaman pikkukylän matkalla.
Tein aamulla radikaalin päätöksen. En lähde mustanmeren rannikolle vaan suuntaan Unkarin suuntaan. Tein käännöksen Kostanetsin kohdalta ylös Sofian suuntaan. Ajan sieltä Romanian ja Serbian rajaa pitkin Unkariin.
Jalat eivät tahtoneet toimia tänään.
Olisi hyvä saada pidempi lepotauko kunhan löytyisi edullinen paikka.
Kävin Ihtiman nimisessä paikassa 8 tie varressa etsimässä hotellia minne voisi mennä lepäilemää mutta sinne oli sen verran vaikea päästä johtuen siitä että se oli moottoritien varrella eikä sinne pääse kuin moottoritein kautta. Muita teitä sinne ei ole. Kävin tutkimassa ympäristön-
Päädyin lopulta tien varressa olevan pusikon taakse. Lopetin ajon tänään jo 14 aikoihin. Söin ja otin päivä unet. Huomenna olisi tarkoitus päästä Sofian ohi.

Matka:39.56 km, aika: 3,15.
42as28’18″N, 23as47’34″E, tie E80/a1
Bulgaria

1.6 Reisivamma

Yö meni rauhallisesti. Tiellä oli vilkas liikenne puoleen yöhön saakka. Minun unia se ei haitannut.
Aamulla söin normaalisti aamupalaa. Sen jälkeen vaihdoin öljyt Rolhffiin. Tuli 5000 täyteen. Tarkalleen 4846 km, eli sen verran on tullut ajettua tällä reissulla tähän mennessä.
Matkan teko oli nihkeää heti aamusta. Vasen takareisi oli aamusta alkaen hellä Reiden sisällä oleva jänne oli arka. Satula painoi reiden sisäpintaa ja jännettä josta se lienee ärtynyt jonkin verran. Olin katsonut gps kartasta päivän reittiä ja se oli mäki voittoinen. Kaksi isoa nousua olisi tälle päivälle varma. En uskoi että voimat riittävät enempään jalan takia.
Päivä oli tasaista puurtamista. Välillä oli alamäkeä mutta enemmän suunta oli ylös päin.
Pysähdyin Gintsin kylässä ottamassa vettä. Kauppoja ei pahemmin talla osuudella ole. Onneksi osasin varautua eilen ostamalla ylimääräistä ruokaa parin päivän etappiin. Gintsin kylässä oli jokin kioski mutta mies laittoi sen nenän edessä kiinni. Heilutti kättä että ei myydä enää.
Kioskia vastapäätä oli lähdekaivo. Sain täydennettyä vesivarastoa siinä.
Päivä ei ollut mitenkään erikoinen. Liikennettä riittää. Pari vaara tilannetta oli mutta niistä selvisi osaamalla ennakoida kuskien ajatukset. Yhdelle kuskille näytin keskisormea kun se lähti ohittamaan vaikka tie oli kapea eikä muutenkaan sinne meinannut mahtua, saati sitten kolme rinnakkain.
Olin ajanut spagetti nousua kunnes takareisi sanoin itsensä irti.. Työnsin sen jälkeen pyörää eteenpäin. Yritin hakea mahdollista leiripaikkaa, matkantekoni oli tältä päivältä siinä. Etsin, kunnes näin metsätien menevän rinnettä ylös.
Nousu oli sen verran jyrkkä että hiki nousi pintaa työntäessäni pyörää rinnettä ylös. Jouduin pysähtymään muutaman kerran lepäämään ennen kuin olin metsä reunassa.
100 metriä metsänreunasta alkoi suojelualue. Puihin oli maalattu punaisia renkaita rungon ympärille joten en halunnut leiriytyä rajan toiselle puolelle.
Rinne oli jyrkkä, joten kesti aikansa ennen kuin löysin tasaisen paikan leiriytymiseen.
Leirin on vanhanpuun juuressa. Siitä on näköala laakson toiselle puolelle. Maasto on sammalten ja vanhojen lehtien peittämä.

Matka. 42.47 km, Aika: 4:30

2.6 Sumujen tie

Kello soi 7 aikaan Sateen ropina teltan katoon ei luvannut kovin kuivaa aamua.
Olin koko yön ollut kylmissäni. Jalat eivät tahtoneet lämmetä. En laittanut villasukkia jalkaan yöksi koska ne ovat sen verran likaiset, enkä halunnut liata makuupussia turhaan. Haluan pitää ajo ja univaatteet erikseen.
Rikon sääntöä vain pakon edestä.
Illalla toivoin että aamu olisi suhtkoht normaali. Ei sadetta.
Kelasin mielessä mitä mahdollisuuksia minulla on. Ruokaa olisi yhdeksi päiväksi. Jos jään tähän, huomenna joutuu ajamaan nälissään.
Jos taas lähden takaisin päin mistä tulin, siellä olisi hotelli ja ravintola.
Hetken makailtuani ja mietittyäni, tein sellaisen ratkaisun että teen ruokaa teltan sisällä, pakkaan kaikki varusteet siellä valmiiksi. Viimeisenä puran teltan ja pakkaan pyörän.
Sade oli tauonnut sillä välin kun oli saanut syötyä. Olin sen verran korkealla että pilvet kulkivat metsän poikki ja kosteus tiivistyi lehtiin ja puihin. Se tippui tuulenpuuskista alas ja aiheutti illuusion että sataisi vettä.

Työnsi pyörän tielle niityn poikki ja laskettelin lopunmatkan metsäpolkua pitkin päätielle.
Aamun ensimmäinen mäkiurakka jatkui mihin se illalla jäi. Nousua riitti vielä 5 km. Olin välillä niin sakean ”sumu”pilven sisällä, että ilma hämärtyi ja vesi tippui kypäränlipasta, kun sumu tiivistyi siihen. Nopeus ei ollut päätä huimaavaa .
Metsä näytti aivan upealta kun sumu leijui siellä. Ainoastaan enää puuttui esihistorialliset eläimet, dinosaurukset, lentoliskot, ynm niin paikka olisi ollut täydellinen, sumun lisäksi.
Aikani puurrettua, nyrkit jäässä, loppui se tämäkin ylämäki hehhe..
Sitten alkoi se alamäki.. Mittarista katsottuna 27km. Jarruttelin mutamaan kertaan pysähdys paikoille joita siinä matkalla oli. Otin yhdestä lähteestä vettä, koska vesi oli loppunut aamulla pullosta matkan aikana.
Housunlahkeet kurassa ja hattu päässä, kypärän lisäksi, viiletin alamäkeä menemään. Matkalle mahtui alussa sumua, hämäriä metsä osuuksia, aivan mahtavia näkymiä kauas laaksoon.
Tänään oli tähtäimessä päästä Montana ohi, hassua kun täälläkin on saman niminen paikka kuin Usa:ssa.
Tie jatkui loivana laskuna aina Montanaan asti hurjan mäen jälkeen. Matkalla oli kuitenkin kaksi nousua, jotka edes auttoivat pidentämään alamäkeä.
Montanassa kävin Lidlissä. Paikallinen vartija jutteli ja neuvoi tien valinnassa mistä on lyhin reitti Romaniaan. Muuten minulla olisi ollut kolme vaihto ehtoa.
Kaupasta päästyäni laukut olivat sen verran raskaat että aloin etsimään leiripaikka vajaan tunnin ajon jälkeen., klo17 aikoihin. Sellainen löytyi kolmannella yrittämällä.
Paikka sijaitsi keskellä vanhaa oliivitarhaa. Paikka on villiintynyt aivan kokonaan. Ruoho on kainaloon asti, joten… luulen että käärmeet viihtyvät täällä tosi hyvin.
Jouduin ylittämään kaksi ojaa niityllä ennen kuin paikka löytyi.

Matka, 65.32km, Aika, 3:47
Paikkakoordinaatti, 43as29’13″N, 23as10’04″E, Studeno Buche, Bulgaria

3.6 Romania

Löysin todella hyvän leiripaikan eilen. Oli sääli jättää aina sellainen, koska seuraavasta paikasta ei aina tiennyt, minkälainen se on.
Tein aamupalaa hyvillä mielin. Alusta oli asfaltti hiekkaa. Sitä en osaa sanoa miten se on eksynyt tänne piikkipensaiden ja pitkän ruohikon joukkoon mutta mainion leiri alustan se oli. Parempi kuin märkä ruoho, mistä hohkaa kosteus teltan sisälle.
Tänään pitäisi ehtiä Romanian puolelle. Matkaa sinne on 80km.
Olin jo eilen polkenut muutaman nousun lähtiessäni ajamaan 112 tietä. Nousuja oli vielä 30 km matkalla aika paljon. Niitä ei voi verrata tähän asti ajettuihin nousuihin muuten kuin että “olihan tuo mäki”.
Kun mäet loppuivat, oli aivan oikeasti tasaista!!. Tuntui uskomattomalta ajaa tasaisella. Heheh… ei tarvinnut ponnistella. Ei pullistu tuo otsa suoni..
Olen ajanut Itävallasta lähtien koko ajan vuoristossa tai sen läheisyydessä
Joten tuntui oudolta kun ei näkynyt vuoria
Romanian tulli on Vidin kaupungista, ohitustietä seuraamalla, moottoritien loppuun, riippuu kummasta suunnasta tulet. Alusta vai lopusta..heheh. Ajamalla siihen asti kun tulee kielletty polkupyörällä ajo. Vieressä on luiska ylös. Aja se ylös ja jatka matkaa suoraan. Menet sillan ali ja jatkat eteen päin. Ajat niin pitkään kun saavut entiselle ferri eli lautta paikalle. Sieltä alkaa opastus sillan luokse jossa on jalankulkijoille ja pyöräilijöille oma kaista.
Saavuin Romanian tullille väärällä puolen kaistaa/tietä. En ollut niin tarkka kumpaa kaistaa lähdin ajamaan. Työnsin pyörän toiselle kaistalle tullin edessä. Kaksi miestä vilkaisi passia ja toivottivat hyvää matkaa. Puomi nousi ja pääsin jatkamaan matkaa.
Bulgarian tiet ovat hirveässä kunnossa. Niin oli täälläkin. Tiemiehet olivat töissä ja korjasivat Romanian puolen teitä ahkerasti.
Ajoin jonkin matkaa eteen päin ja katselin mahdollista kauppaa. Pysähdyin huoltamolle katsomaan mitä siellä myydään. Maito sieltä ei saanut joten menin ulos. Kysyin ulkona olevalta mieheltä, lähintä kauppaa. 5km. Sanoi mies, sitten kysyin Bank-automaattia. Isossa kaupungissa sieltä suunnasta josta olin tullut.
Mies sanoi että täältäkin voi vaihtaa. Vaihdoin bulgarian rahat Leiksi.
Jatkoin matkaa ja pysähdyin ostamaan vettä seuraavalta huoltamolta. Kysyin taas pystyykö täältä vaihtamaan. Tajusin että matkalla unkariin ei mahdollisesti ole automaatteja eikä muutakaan vaihto pisteitä kuten rajalla on. Reitti suunnitelmani kulki sen verran syrjäisi paikkoja enkä halunnut RISKEERATA turhan päälle.

Vaihdoin 20€‚ leiksi, sain 80 takaisin, en ollut varma kurssista mutta en jaksanut alkaa kaivamaan puhelinta. Ok.
Kävin muutamassa pikku kaupassa etsimässä maitoa. Jos joku ihmettelee miksi aina jahtaan maito, se johtuu siitä että olen aika kova juomaan maitoa, ja samoista paikoista saa myös jogurttia.
Löysin lopulta sellaisen. Se maksoi 4 leitä. En tiedä laittoiko nainen turisti lisää. Olkoot..
Täällä Romaniassa kylän talot on rakennettu tien varteen. Ihmiset istuivat joko aidan päällä tai kuistilla katsomassa liikennettä tai muuten vain pällistelivät ohi kulkijoita. Yleensä istujat olivat mummoja ja pappoja.
Katua ajaessa tuntui kuin olisi näyttämöllä ja muut olivat katsojia.
Päästyäni aukeamalle seudulle aloin katselemaan leiripaikkaa.
Leiripaikka oli tiukassa. Maalaistaloja oli liian tiheässä. Löysin lopulta autiotalon sellaisen takaa paikan. Autiotalo oli vanha hotelli, turisti center. Pihassa oli isoparkkipaikka, betonilaatoista tehty. Laattojen raoista kasvoi vihreää nurmikkoa.
Kiersin aluetta ristiin rastiin. Lopulta erään kumpareen takaa löytyi suojainen paikka. Jouduin repimään ruohoa, katkomaan nokkospensaita, koiranputkia, takiaispensaita saadakseni sellaisen alustan telttaa varten, mihin sen voi pystyttää.
Pimeys saapui seudulle, ennen kuin pääsin vetäytymään levolle. Tein ruokaa otsalampun valossa. Nautin kuitenkin koko sydämestäni, olin ensimmäistä kertaa Romaniassa.

Matka:126.79km, Aika: 7.23
Paikkakoordinaatti, 44as08’09″N, 22as59’33″E,
Tie: dn56a, Mehedinti
Romania

4.6 Autiotalo

Jälleen kerran aamusta satoi vettä. Loikoilin ja kuuntelin sateen ropinaa. Kaukana kuului ukkosen ääntä. Ilmeisesti sama pilvi pyöri ympyrää tai sitten kyseessä oli isompi ukkorintama. Olin illalla nähnyt kaukana ukkosen salamointia.
Sade lakkasi pikkuhiljaa, aloin laittelemaan tavaroita kasaan. Teltta oli märkä sisältä ja ulkoa. Maasta nouseva kosteus ja hengitysilma aiheuttavat kosteutta. Myös lämpötilaero sisä ja ulkoilmassa aiheuttavat kondessiota.
Kurkistaessani ulos ilma näytti hyvältä, vähän kauempana teltasta vasemmalle näkyi tummapilvi, mutta oikealla puolella alkoi pilvet hajoamaan ja aamuaurinko pilkisti pilven takaa.
Loistavaa, ajattelin. Aloin laittamaan aamupalaa ja kasamaan tavarat pois kasseihin.
Tiet olivat jo kuivuneet aamuauringon paisteessa, sillä aikaa kun tein aamu askareitani
Paikka missä olin yötä, oli entinen turistikeskus. Alueella oli neljä rakennusta ja betoni piha. Pihalla oli vielä rangat bensiinin tankkauspaikasta tai siis suoja katoksesta. Kaikista neljästä rakennuksesta puuttui ikkunat, ovet, osa seinää, katto puuttui melkein kaikista. Sisältä ne olivat siistejä. Ilmeisesti paimenet käyttävät niitä joskus lepopaikkana.
Sateen jäljiltä ruohikko oli märkää. Työnsin pyörän pois kumpareen sekä rakennusten takaa, entisen bensakatoksen alle.
Vaihdoin pois raskaat maastokengät ja laitoin nahkasandaalit. Ne eivät hiosta ja ovat kevyet. Samalla otin myös tuulihousut pois. Ne olivat suojanneet jalkoja piikkikasveilta rymytessäni pihan poikki.
Päästyäni lopulta matkaan, päivä meni rekkoja väistellen. Tie 56A on mukava ajaa, koska siihen on jätetty reilusti tilaa myös muuta liikennettä ajatellen. Tie oli myös hyvässä kunnossa. Vetää vertoja suomen teille.
Tänään oli harvinainen päivä. Tapasin peräti 7 matkapyöräilijää. Eräs perhe Ranskasta on matkannut 10 kuukautta pitkin Eurooppaa. Heillä on mukana 2 poikaa, ehkä iältään14 tai15. Perheen kulkuvälineinä oli lepopyörät. Osasta oli tehty tandemit. Turvallisuus syistä. Kysyin heiltä majoituksesta. Mies sanoi heidän harrastavan telttailua, suurimmaksi osaksi luonnossa. Joskus camping majoitus.
Mies sanoi että jos joskus liikkuisin Ranskassa poikkea käymään heillä. Sanoinkin että mahdollisesti ensivuonna. Vaikka näin heitä vain pienen hetken on aina haikeaa jättää jäähyväiset.
Poikkesin Lidlissä matkalla. Ajoin isomman kaupungin läpi. ( Drobeta turnu severin)
Harmittaa kun en ehtinyt käymään puhelin kaupassa hakemassa prepaide liittymää. Minulla oli kiire päästä pois sieltä etsimään leiripaikkaa. Ilta oli tulossa kovaa vauhtia. Leiri löytyi tienvieressä olevan hautapaikan läheltä. Täällä on paljon ristejä tienvarret täynnä.
Sen läheltä meni polku sillan alle. Polku laskeutui syvälle rotkon pohjalle Aivan siltatolpan takaa löytyi sopiva paikka.
Maa oli kivikkoinen joten heittelin suurimmat lohkareet sivummalle. Siirtäessäni lohkareita huomasin kilpikonnan erään kiven lähellä. Se makasi liikkumatta paikoillaan. Katselin ympäristöä tarkemmin ja syykin löytyi miksi se ei ollut lähtenyt karkuun. Kilpikonnalla oli kaksi poikasta risukossa, aivan tolpan juuressa.
Siirsin poikaset varovasti sivummalle isomman lähelle. En halunnut astua niiden päälle. Ainakin ne olisivat paremmassa turvassa tolpan sivulla.
Laittelin leirin pystyyn pikkuhiljaa etten vahingoittaisi kilpikonnia.
Illalla katselin auringon laskua, joen virratessa hiljalleen uomassaan. Serbiakaan ei ollut kovin kaukana, joen toisella puolella.

Matka, 81km, Aika: 5:30
Tie E70/6, Serbia, Romania rajanylityspaikka,
Gura Vali, Romania

5.6 Rekkaliikenne

Yö oli oikea painajainen. Autot kolkuttivat siltarumpua ja junanvanut pitivät hirveää meteliä, renkaiden kolkuttaessa kiskoja.
Hyvä puoli aamussa oli se että ei satanut. Taivas oli pilvetön, ainakin minun kohdalta. Muualle en nähnyt sillä hetkellä.
Laitoin aamiaista, ja tein normaalit toimet että pääsen lähtemään tienpäälle.
Kilpikonnakin näytti kömpivän pusikossa, koska kuului rutina ja ruohot heiluivat. Se oli ilmeisesti viettänyt yön siellä. Poikasista en nähnyt. Näin niitä eilen kaksi kappaletta. Siirsin ne pois muuten ne olisivat jääneet teltan alle ja murskautuneet. Ei hyvä..
Olin eilen jarrutellut pyörän jyrkkää rinnettä alas sillan alle. Nyt se pitää työntää samaa reittiä ylös.
Pyörä nousi yllättävän helposti polkua pitkin mäen päälle. Olin ollut ilmeisesti illalla väsynyt koska alamäki näytti jyrkemmältä eilen.
Lähdin jatkamaan kohden Orsovaa. Rekkaliikenne oli aivan mahdoton. Vaalimaan rekkaliikenne on leikkiä verrattuna tähän.
Jos tien reunus olisi ollut pikkaisenkin kapeampi, olisi ollut mukavampaa pelata venäläistä rulettia, kuin ajaa täällä. Väärä tienvalinta.
Eteen päin kuitenkin mentiin, kieli keskellä suuta. Välillä parkkeerasin tien sivuun vetämään henkeä. Reitti on upea, mutta vaarallinen. Tien raamina toimii vuoristo ja välissä on joki.

Saavuin lopulta Orsovan kaupungin rajalle..
Lähdin metsästämään prepaid korttia kaupungista.
Saavuttaessa kaupunkiin tien vasemmalla puolella on rantatie kävelijöille. Ajaessani rantatietä pitkin katselin jokea ja sen rantaa. Joenranta oli täynnä muovipulloja, paperiroskia ja kaikenlaista muuta siltä väliltä.
Ihmiset käyttivät jokea ilmeisesti kaatopaikkana.

Koska en tiennyt mistä päin alkaisin etsimään puhelin liikettä, kysyin nuorelta mieheltä tiesikö hän vodafone nimistä yritystä.
Mies ei osannut englantia mutta ymmärsi mistä on kysymys. Hän osoitti vähänmatkan päässä olevaa aukiota ja nyökkäsi sinne.
Liike löytyi sieltä. Asiat eivät sujuneet kuten yleensä tähän asti oli mennyt.
Myyjä oli ongelmia saada kortti toimimaan puhelimessa. Hän soitti tukeen ja taisteli asetusten kanssa 45 minuuttia ennen kuin kaikki oli ok. Myyjäkin näytti helpottuneelta kun ongelma selvisi.
Kun tuli maksun aika heitin leikilläni että voinko maksaa kortilla. Ei..käteinen kelpasi. Olin onneksi käynyt automaatilla, joka oli torin toisella puolella, nostamassa käteistä.
Päivä oli aika helppo tien suhteen. Muutama nousu oli. Laskiessani alamäkeä olin törmätä rautaputkeen. Se oli asfaltissa pystyssä ja saman värinen kuin tie. Onneksi en mennyt aivan tien reunaa muuten olisin saanut kerätä romuja ja jäseniä Unkarin vuoristosta asti.
Kaupassa kävin ostamassa vettä ja herkkuja kahvin kanssa.
Leiri löytyi Domasnea kylän läheltä joutomaalta.
Tien varresta nousi lyhyt tie kumpareen päälle. Kumpareen päälle päästyäni paljastui isoniitty jonka toisessa päässä oli talo. Niittyä oli käytetty joskus lampaiden laiduntamiseen. Nyt sitä käytettiin tietyömaan joutomaa paikkana.
Ajoin varovasti niittyä pitkin, kunnes maa laski puronsuuntaan ja sinne jäi suojainen paikka. Talo oli autio joten minun ei tarvinnut välittää siitä.
Uskalsin ottaa purosta kahvivedet, pesuvedet sekä pesin vaateita purossa. ilta oli kuuma ja uskoin että ne kuivuvat aamuun mennessä.
Nautin ilta auringosta ja lämpimästä tuulesta. Katselin kaukana näkyvää kylää ennen kuin menin telttaan

Matka:63.68km, Aika:4:39
45as04’16″N, 22as18’37″E
Tie E70, dn6
Romania

6.6 Kolme kuukautta

Eilen tuli tasan kolme kuukautta siitä kun lähdin matkaan. Silloin oli vielä osittain talvi. Äkkiä se aika menee kun on hauskaa. No, ei aina. Vesi sateet eivät ole minun juttuni…
Tänään aamulla kaikki meni hyvin. Ei tarvinnut korjata eikä kuivata mitään. Laittaessani aamiaista, puron toisella puolella kopsetta aivan kuin joku tulisi ratsastaen. Pian mies hevosen kanssa ilmaantui puron toiselle puolella olevaa polkua pitkin. Ensin tuli mieleen kunnon vanhan ajan länkkärit .. John Wayne sheriffinä.. Siinä kunnon ukkeli. Tosin edes mennyt. Erittäin hyvä näyttelijä. Oli kova ottamaan wiskiä ja veti tupakkaa kuin korsteeni. Kyseinen näyttelijä kuoli keuhkosyöpään.
Päivästä tuli todella kuuma. Tänään Illallakin kun laitoin illallista hiki valui norona selkää pitkin.
Aamupäivä meni mäkisessä merkeissä.
Kylä, jota illalla ihailin oli lähellä ja sen vieressä menevä kiertotie oli suljettu. Liikenne oli ohjattu kulkemaan kylän vanhaa tietä, se kulki sen keskeltä. Vanhatie oli kapea, ja rekkaliikenne, joka tiellä on ollut tähänkin asti, on aivan mahdoton. Kieli keskellä suuta taistelin itseni pyörän kanssa läpi kylän. Tie nousi koko ajan mentäessä läpi kylä joten se ei helpottanut asiaa ollenkaan. Nousu jatkui kylästä eteen päin. Ajoin mäkeä ylös 45 minuuttia. Katsoin huvikseni paljonko meni aikaa. Keskinopeus oli 8-9 kmh.
Mäen jälkeen alkoi tietysti alamäki, sen jälkeen tie seurasi jokea. En voi kuin jälleen kerran todeta että upeat maisemat, siis maisemat. Joki ja sen penkat olivat täynnä pulloja ja kaikkea muuta roskaa.
Se siitä romantiikasta.. Paskat. Että ihminen jaksa sotkea.
Pysähdyin muutaman kerran joen varteen nauttimaan maisemista. Nämä hetket ovat taas ”niitä hetkiä” joiden takia uurastetaan pyörällä.
Kävin kaupassa Caransebes kaupungissa. Sieltä löytyi Lidli.
Pakatessani pyörää huomasin jälleen kerran ottaneeni vääränlaista vettä. En jaksanut enää lähteä kauppaan vaan päätin tyhjentää toisen pullon ja hakea huoltamolta juoma ja ruokaveden.
Vähän matkan päästä tulikin sellainen vastaan. Tyhjensin yhden pullon tyhjäksi. Join tietysti ensin niin paljon kuin jaksoin koska neste hukka oli aina vaarana kun on kuuma.
Huoltamon terassilla oli muutama ihminen istumassa. Eräässä pöydässä, oven vieressä istui vanhempi mies. Hän vinkkasi juttelemaan. Koska minulla ei ollut hengen hätä päätin mennä vaihtamaan muutaman sanan.
Mies kertoi olleensa töissä Australiassa jonkin aikaa. Hän puhui hyvin englantia. Hampaat oli tosin unohtanut jonnekin, mutta juttuun tultiin. Oli mukava jutella välillä paikallisten kanssa koska matkanteko on muuten aika yksinäistä touhua. Hän pyysi jäämään seuraksi ja istumaan iltaa terassille. En kuitenkaan voinut. Toivotin juttutuokion päätteeksi hyvää kesää ja kaikkea muutakin hänelle.

Ajoin n20 km ja aloin etsimään leiriä. Välillä on vaikea löytää kunnon pusikkoa mihin asettua yöksi, koska kaikki on peltoa tai muuten hakattu tasaiseksi.
Yksi metsä saareke löytyi mihin kulkijan teltta mahtui.
Olin ajanut eräälle sivutielle katsomaan, joen varteen, jos sieltä löytyisi viileä leiripaikka. Muuten hyvin mutta koko joenvarsi oli aidattu toiselta puolelta ja toisella puolen oli lammasfarmarin laidunmaat..
Palatessani takaisin päin, lähdin ajamaan kinttupolkua joen toisella puolen. Se päättyi kuitenkin suoalueeseen ja oli muutenkin märän näköistä.
Kauempana pellolla näkyi pelastava saareke ja sinne viereen meni jonkinlainen polku.
Metsäsaareke ulottui aivan tienvarteen mutta sinne ei päässyt kuin pellon kautta.
Hyvä niin.. Huomenna jatketaan

Matka: 81.31, Aika:5:20, paikkakoordinaatti: 45as36’38″N,22as03’19″E, Tie, E70,Dn6, city: Jena, Romania

7.6.2014 Kuuma päivä
Päivä oli kuuma, yksi mittari näytti 27astetta. Aurinko porotti aamusta asti täydeltä taivaalta.
Tie jota olen ajanut monta päivää alkaa häämöttämään loppua. Rekkaliikenne on ollut rajalta asti hirveää. En halunnut ajaa Timisoaran läpi joten kiersin sen kiertotietä. Toivottavasti liikenne rauhoittuu ohitettuani Timisoaran ja lähden Aradin suuntaan.

Minua vaivasi koko päivän veden puute. Sain ostettua sitä kaupasta mutta join liian säästeliäästi. Se on kostautunut illalla jano muodossa. Veden saanti on leiriytymisen jälkeen hankalaa. Pitää vaan sinnitellä aamuun asti muutamalla litralla.
Kaupasta en ostanut tällä kertaa muuta kuin vettä, maitoa, jätskiä.
Pysähdyin myös kerran huoltamolla ostamassa teen kanssa jotakin naposteltavaa. Kävin myös hakemassa vettä eräästä talosta. Pihalla oli nainen ämpärin kanssa ja pesi luutua pihahanan alla. Hihkaisin portilta englanniksi saisiko tulla hakemaan vettä.
Nainen vinkkasi että saan tulla pihalle. Luulin että hän osaisi englantia koska käytös oli siihen viittaavaa. Täyttäessäni pulloja, pulisin hänelle matkastani ja kyselin niitä näitä. Pian kuitenkin selvisi että nainen ei ymmärtänyt kuin joitakin sanoja. Pian pihalle saapui hänen tytär joka puhui moitteetonta englantia. Keskustelimme jonkin aikaa. Sain pullon täyteen ja toivotin kesän jatkoja. Kiitin myös vedestä.
Telttapaikan hakeminen oli tänään erikoisen vaikeaa. Ympärillä ei ollut muuta peltoa, peltoa silmän kantamattomiin. Joka paikka oli hakattu aukeaksi. Puita kasvoi vain tien varressa ja niitäkään ei ollut kahta edes peräkkäin että siihen olisi jäänyt edes vähän suojaa. Päivä venyi pitkälle klo 19:00 asti.
Löysi kuitenkin paikan. Ei ole laadulla pilattu tämäkään paikka.
Pari isoa pajupusikko oli kasvanut sen verran vierekkäin että niiden takana oli suojainen paikka. Sinne pääseminen oli vaikeaa.
Maa oli täynnä kuolleita kasveja polveen asti. Täällä jos missä on käärmeitä. Piikkikasveja, nokkosia, vattupusikkoa ja kaikkea siltä väliltä.
Raivasin alustan puhtaaksi ja lisäsin lisänaamiota, toisesta pusikosta, koska tie oli 5 metrin päässä.
Tie oli hiljainen. Muutama pyöräilijä ja lenkkeilijä meni ohi.

Matka:109,89km, Aika: 6:38

8.6 Unkari suuntana

Aurinko lämmitti mukavasti telttaa aamusta. Eilen telttapaikan löytäminen oli muutenkin kiven takana joten joistakin asioista joutuu joskus joustamaan jos meinaa teltassa nukkua. Tällä kertaa se oli puut. Sain toisen puolen varjoon mutta aamuauringon puolta en.
Laitoin rivakasti kamat kasaan koska teltta olisi hetken päästä kuin uuni. Jos minulla olisi pressu päällä ei teltta kuumenisi niin paljon.
Aurinko porotti täydeltä taivaalta kun laitoin aamiaista.
Syötyäni minun piti päästä vielä pois ryteiköstä.
Maassa kasvoi köynnöskasveja, vattupensaan näköistä, mutta lyhyempää varvustoa, piikkikasveja ja ruohoa. Kaiken lisäksi maassa oli vielä edellisen vuoden ja muidenkin vuosien kuiva 25cm hötökerros.
Työnsin pyörää vanhoja jälkiä pitkin joten se helpotti etenemistä. Pääsin aika helposti tielle. Hyvä niin. Tielle päästyäni otin suojahousut pois koska ne hiostavat julmetusti. Kyllähän te tiedätte. Goretex pitää veden ulkona ja hien sisällä.
Päivästä tuli ”Kuuma”. Otin eilisestä oppia ja join koko päivän. Pysähdyin ostamaan limua ja vettä. Täytin pullot aina kun siihen oli mahdollisuus. Join kun sieni.
Iltapäivästä lopetin hikoilun. En tiedä syytä. Olin juonut koko ajan. Oliko keho jo tottunut korkeimpiin lämpötiloihin.
Joka tapauksessa, kerkesin käymään kaupassa, juomisen välissä.
Ostin perustarvikkeita, eli mysliä, suolapähkinöitä, munia, pekonia pannulle, tomaatti ja porkkanaa. Vihanneksiakin pitää syödä.
Olen ajanut kaksi päivää tällä uudella tiellä. En ole koko aikana nähnyt metsää kuin yhden hehtaarin kokoisen alueen. Pusikkoa kyllä on, mutta ei niin paljoa että sinne saisi aina teltan pystyyn.
Sain ajaa monta tuntia, kaupasta lähdettyäni, ennen kuin löysin pusikon minne teltta ja muut tavarat mahtuvat.
Päivä oli pulkassa. Kuumaa oli ja kova liikenne väritti päivää. Heheh..kauniita naisiakin näkyi liikenteessä.

Matka, 86,75 km, Aika, 5:26
Paikkakoordinaatti, 44as46’58″N, 21as35’42″E
Tie E671/Dn79, Oradea
Romania

9.6 Unkari

Aamuaurinko herätti sopivasti ennen kellon soimista. Teltta alkoi muuttumaan saunaksi. Olin jälleen kerran löytänyt hyvän paikan peltojen keskeltä, paitsi yksi vika. Toiselta puolelta puuttui varjostavat puut.
Olin kuitenkin todella tyytyväinen paikkaan. No.. Kävihän se yksi villisika ilmoittamassa että olen se reviirillä tai syömäpaikalla. Joka tapauksessa, nyt ei tarvinnut heti aamusta hyppiä ruohikossa tai nokkospusikossa.
Laitoin aamupalaksi kananmunia, juuston kera. Vähän mysliä ja teetä. Yleensä teen kahvia mutta olen huomannut jos vettä on vähän niin teessä sitä ei mene hukkaan tippaakaan. Kahvissa on porot pohjalla, joten siihen pitää jättää tippa vettä pohjalle, että porot saa huljautettua pois pannusta.
Päivästä tuli eilistä kuumempi. Keskipäivällä lämpöä oli 32astetta. Illan saapuessa helpotti jonkin verran.
Ajoin kohden Unkarin raja-asemaa. Käännyin väärälle tielle vahingossa, mutta se olikin helpotus koska tiellä ei ollut liikennettä ja se vei kuitenkin samaan suuntaan. Raja-asemalla oli tungosta. Ohitin pokkana jonon ja meni aivan kärkeen. Rajamies vilkaisi passia ja vinkkasi menemään pois.
Raja-aseman jälkeen teiden kunto muuttui. Aluksi pyörätie oli hienossa kunnossa. Romaniassa niitä ei edes ole.
Pyörätie jatkui Bors raja-asemasta lähtien Berettyoujfaluun asti hyvässä kunnossa. Pitkä suora pyörätie ja kuuma kesä.. Ahaa mukava ajaa. Sen jälkeen ei ollut pyörätietä. Sitä voisi kuvailla perunapelloksi. Kyllä, pyörätie kulki tie vieressä mutta erittäin huono kuntoine Debreceen asti. En ole siellä vaan 15 km päässä tie 4808 varressa on leirintäalue. Hotellihuone maksaa 8000 paikallista rahaa vuorokausi. Eli 21€. Telttapaikka 3000 luokkaa.
Otin bungalovan pariksi päiväksi. Kolmen hengen huone maksoi 11399 eli vähän yli 30 €‚ kaksi vuorokautta. Jouduin maksamaan kahdelta ihmiseltä maksun vaikka olen yksin. Halpaa..

Matka120km, Aika:7:19, paikkakordinatti. Leirinta alue Doracas. Debrecen, Unkari

10.6.2014
Nukuin pitkästä aikaa hyvini. Päivän ohjelmaksi olin suunnitellut prepaid kortin hankkimisen sekä muuten vaan lähteä katsomaan kaupunkia. Tuhdin aamupalan jälkeen säntäsin pyörällä liikenteeseen kuin sulhanen hääyönä sängyssä..ohom,,,
no..
Tuntui oudolta ajaa tyhjällä pyörällä kun sitä on kolmisen kuukautta vääntänyt täydessä lastissa. Nopeudet eivät kuitenkaan nousseet korkeaksi. Rolhofin kappa on työjuhta, se pääsee oikeuksiin vasta vaativissa oloissa. Liikennevaloissa sillä päässee liikenteeseen kuin raketti. Se johtuu vaihteiden nopeudesta.
Alkumatka meni ajaessa kapealla tiellä. Matkaa päätielle oli 22 km Päästyäni päätielle joka vie Debreceen alkoi pyörätie.
Liikenne oli vilkasta. Liikennevalot hidastivat etenemistäni. Katselin matkalla mahdollisia kauppapaikkoja joissa voin takaisin tullessani käydä ostamassa ruokaa.
Saavuin 2 tunnin ajamisen jälkeen lähelle keskustaa. Ihmisiä oli liikenteessä paljon. Nuoret olivat pukeutuneet vähiin vaatteisiin.
Aloin etsimään Vodafonen liikettä.

Muutaman kyselyn jälkeen paikka löytyi. Sain kortin, tosin liikkeessä meni aikaa ennen kuin löytyi myyjä joka ymmärsi englantia ja saimme hänen kanssaan asiat selvitetty.
Seuraavaksi etsin postin käsiin. Juttelin vartijan kanssa samalla tavalla, mihin olen tottunut muidenkin kanssa. Unkari-englanti+kädet.
Kävin vilkaisemassa sisällä, mutta totesin että liian paljon ihmisiä. En viitsinyt alkaa jonottamaan kortin takia.
Otin keskustassa muutaman kuva ja lähdin ajelemaan hissukseen takaisin leirintä alueelle.
Poikkesin vielä ruoka ostoksilla ja ostamassa pieniä tuliaisia.
Loppu päivä meni kokatessa sekä lepäillessä.
Huomenna kohden Ukrainaa.

Paikkakoordinaatti: Leirinta alue Doracas. Debrecen, Unkari

11.6 Levelek

Sänky on aina sänky. Vaikka pidän teltassa nukkumisesta ja ilmapatjakin on mukava, on se ruhtinaallista oikaista jalat välillä petiin.
En kirjoittele tänään pitkää tarinaa koska pitää päästä nukkumaan.
Leirintäalue missä olin on ok. Ei kehumista ainakaan bungalova osastolta. Jos liikut siellä päin, ota motelli samasta paikasta, tai telttaile.
Palvelu sujuu englanniksi, ainakin minulle sattui sellaiset ihmiset jotka puhuivat eng.
Päivä oli erittäin kuuma mutta tuulessa viitteitä viilenemisestä. Ajelin pikkuteitä kohden Ukrainan rajaa.. Pikkuteiden kunto vaihtelee paljon. Välillä tie oli hyvä, välillä huonoa.
Olen Levelek nimisen kylän liepeillä leirinta alueella. Nimeä en tiedä mutta päivitän sen kun lähden huomenna. ( levely)
Paikka on erittäin edullinen. Keittiö löytyy, suihku, wc, vain yksi paha puoli ei wifia. Kysyn kuitenkin huomenna onko tarkoitus laittaa alueelle sellainen.
Tästä eteen päin en osaa sanoa päivitys tiheydestä. Ukrainassa se sitten selviää.
Matka: 87km , Aika:5:22
Paikkakoordinaatti: 47as59’01″N, 21as57’41″E
Tie,Viz Utca, Levelek, Unkari

12.6 Ukraina

Ruohon leikkurin lempeä ääni herätti vähän yli 6 aamulla. Kirosin mielessäni. Olisin toivonut että olisin saanut pötkötellä ainakin siihen asti kun kello soi.
Pistin kamat teltan sisällä kasaan ja laukkuihin. Otin etulaukut ja kävelin vähän matkan päässä olevalle rakennukselle missä oli kaasuliesi ja muut ruuan laittoon tarvittavat ylellisyydet. Vesi.
Paistelin kananmunat, juuston kanssa munakkaaksi. Söin munakkaan pois, laittamalle sitä näkkärin päälle. Teen kanssa maistui keksi.
Siivosin jälkeni ja lähdin pakkaamaan tavaroita.
Saatuani pyörän valmiiksi, lähdin matkaan. Leirintä alueen vieressä on iso kalalampi jonka toiselle puolella on Ukrainaan vievä tie. Sieltä jatkan matkaani 4103 tielle.
Ajaessani lampea kiertävää tietä, pusikosta ilmaantui kaksi karjua ja alkoivat kerjäämään rahaa. En edes viitsinyt pysähtyä, sanoin vain hahahah. Ja jatkoin matkaani. Katsoin peilistä miten karjut reagoivat. Miehet katselivat perääni ja lähtivät kävelemään toiseen suuntaan. Hyvä niin..
Ajelin aluksi päätietä E 573, mutta päätin siirtyä pienemmälle tielle liikenteen takia. Mitä lähemmäksi rajaa tulin, sitä enemmän oli teiden korjausta. Uutta asfalttia vedetään tai tehdään muunlaista tiekorjausta
Saavuin Unkari-Ukraina raja-asemalle (Zahony) hyvällä mielellä. Olin aikaisemmin käynyt ostamassa ruokaa ja saanut hankittua keittimeen polttonestettä joten sen suhteen ei pitäisi olla hätää.
Unkarin puolella oli rekka jonoja jonkin verran. Passi tarkastus sujui hyvin. Ongelmia tuli kun pääsin ukrainan raja asemalta sillalle, sotilas tarkasti passin mutta ei laskenut yli koska raja aseman ylittäminen pyörällä oli kiellettyä.
En tiennyt kaikkea raja asemien käytännöistä enkä ollut tietoinen naista ongelmista.
Asia ratkesi siten että sotilas kysyi pakettiauton kuljettajalta ottaisiko se minut kyytiin. Nostimme pyörän auton taakse. Tilaa oli juuri sen verran että saimme sen sisälle. Pyörä ei meinannut pysyä pystyssä joten pidin sitä pystyssä takapenkin yli, että kuski sai ovet kiinni. Nousin kyytiin. Autossa istui ennestään kaksi miestä. Sitten ajettiin seuraavaan tarkastus pisteeseen jossa annoin passini tuntemattomalle miehelle. Hän antoi sen rajanaiselle. Sitten auottiin ovia ja katsottiin kuka on kukin. Nainen istui kopissa ja lopulta hän tuli ulos katsomaan mitä suomalainen mies tekee Ukrainalaisten miesten joukossa. Selitin että olen heidän kyydissä siksi että en voinut tulla polkupyörällä rajan yli. Seuraavaksi tuli tuiman näköinen mies ja alkoi tutkimaan autoa. Pyöräni oli takaluukun takan ja se meinasi kaatua kun oven aukaisi. Menin ulos kun luukkuja aukaistiin. Autoin pitämään pyörää pystyssä
Sitten selitettiin mitä laukuissa on. Lopuksi mies kysyi onko laukuissa aseita. Sanoin että en tarvitse aseita, osaan myös puhua. Näin jälkeen päin olisi pitänyt pitää mölyt mahassa. Maassa on sota ja siellä ammuskellaan.
Pääsimme lopultakin lähtemään. Olin jonkin aikaa kyydissä. Pyysin heitä jättämään minut tien varteen, olisin pääsyt Uzhodosiin heidän kyydissä mutta en ollut auto ajelulla.
Kiitin ja otimme pyörän autosta.
Ajelin jonkin aikaa ja yritin myös ostaa vettä mutta ei ollut valuuttaa joten se ei onnistunut.
Pysähdyin kysymään mieheltä vettä joka teki puutarha töitä. Hän täytti puutarha letkusta pullon täyteen joten en ainakaan kuole janoon.
Yritin etsiä teltta paikkaa muutamasta paikasta, pellolta, ja ojan pientareilta mutta tulin siihen tulokseen että hotelli majoitus täksi yöksi.

Matka:77,80km. Aika: 5,06. Paikkakoordinaatti: hotelli, city: Kohlmok, Ukraina

13.6 Kahdentähden hotelli

Yö sujui hotellissa mukavasti. Siellä oli ilmastointi. Vessan katossa oli 25,25 kokoinen tuuletin. Suihku ja oma wc, mihin pääsi laajentamaan tajuntaa ilman että pöntöstä saa tauteja. Niin ja reseptioissa palveltiin jopa englanniksi.

Nykyinen paikka on kaikkea muuta, päin vastoin. Olen siirtynyt 70 luvulle. Hotelli, joksi kaikki tätä ala-arvoista kahden tähden murjua sanovat, on täysin perseestä revittyä huumoria. Paikka sijaitsee Velykyi Bereznyi nimisessä hiekkaa pölisevässä rajakaupungissa. Sen pohjoispuolella on rautatie asema. Paikka on sen yläkerrassa. Talo on sisältä kuin uimahallin pukuhuone 70-80 luvulta. Valkoisia laattoja joka paikassa. Samoja varmaan mitä uimahalleissa käytettiin.
Okei, löysin paikan kun kysyi mistä löydän hostel, motel, hotel, camping , kysymys sarjalla. Mies ei ymmärtänyt vieraita kieliä mutta viittasi eteen päin, vasemmalle, eteen päin, hotelli on isolla aukealla.
Kun saavuin pihamaahan jouduin katsomaan muutaman kerran, missä se hotelli oli. Pihalla vaelteli kaikenlaista porukka, joten olin kuin joulupukki ilman lunta ja poroja. Pällistelin näkymää. Asema se oli mutta sekin selvisi vasta kolmannella kysymällä. Sain samalla neuvon mennä pääovesta sisälle, kääntyä vasemmalle ja toiseen kerrokseen
Siellä oli vasemmalla puolella aukinainen ovi. Oven yläpuolella ei lukenut reseptioni. Sieltä tippui vanha maali alas, konttorin sisällä istu venäjää pölisevä isomahainen ylipainoinen nainen.
No.. Ensi alettiin vääntämään onko huonetta. Huone oli. Nainen tuli näyttämään huonetta. Ei lavuaaria, ei hanaa, ei suihkua, sitten mentiin katsomaan suihkua. No. Oli siellä joku letku mikä roikkui hanasta ja olihan siellä vesiamme mihin suihkuvesi meni.
Otin näillä eväillä huoneen. Raahasin tavarat huoneeseen.
Tapasin onneksi käytävällä englantia puhuvan naisen. Olin onnesta soikeana koska hän pystyisi auttamaan minua reseptioni kanssa.
Sain selville että toisen kerroksen ovi menee kiinni kymmeneltä. Jos haluaa mennä ulos, on soitettava kerroshoitajalle, joka ei osaa muuta kuin omaa kieltänsä, hän tulee avaamaan oven. Paikka missä olin ei ollut hotelli, se oli pelkästään yöpyjiä varten. Koska rakennus oli rautatie asema ja joskus seuraavaa jatkojuna saattoi lähteä vasta aamulla, täältä sai vuokrattua sänkypaikan yöksi. Siksi huoneissa ei ollut mukavuuksia, eikä muutakaan ylellisyyttä.

Hetken juteltuamme sovimme että lähdemme syömään mutta halusin käydä ensin suihkussa ensin. Nainen kertoi että on miehensä kanssa liikenteessä ja hän pyytää miestä myös mukaan. Se sopi minulle aivan hyvin.
Meni huoneeseeni suunnittelemaan suihkussa käyntiä.

Siitä se hauskuus sitten alkoikin. Saatuani itseni suihkun puolelle laitoin muovin lavuaariin että jalkani eivät saa tartuntaa suihkulavuaarista. Kääntäessäni hanoja, kuumavesi hana pyöri miten sattui. Vesi ei tullut suihkun suuttimesta vaan joka paikasta. Pieni suihku tuli kuitenkin suuttimestakin, loput letkun juuresta.
Sain otettua pienellä liru suihkulla vilpoisan mutta ansaitun suihkun. Kirosin kuitenkin tämän paikanpitäjän sinne minne valo ei paista. Kaiken lisäksi tämä muorin alku kuuntelee telkkari niin että käytävä raikui.

Saatuani itseni lähtö valmiiksi jäin odottelemaan että pariskunta kolkuttaisi oveeni ja pääsisimme lähtemään.
Odottelin kärsimättömänä, koska nälkä kurni suolissa. Lopulta ovelta kuului koputusta ja ääniä. Menin avaamaan oven. Esittäydyin naisen aviomiehelle, sen jälkeen lähdimme ulos. Pariskunta oli käynyt täällä aikaisemminkin, heidän työnsä takia, joten he tunsivat kylän paremmin kuin minä.
Löysimme sopivan ruokapaikan. Hetken arvottuamme sisällä, mihin pöytään istumme, löysimme auringolta suojassa olevan pöydän.
Ei aikaakaan kun tarjoilija ilmaantui pöydän ääreen. Koska teksti oli paikallisella kielellä en ymmärtänyt siitä yhtikäs mitään. Pyysin naista kääntämään minulle ruokalistaa. Mies ei puhunut yhtä hyvin englantia.
Päädyin lopulta ottamaan alkuruuaksi borskeitto, pääruuaksi kanaa valkosipuli perunoilla ja jälkiruuaksi jäätelöä kahvin kanssa.
Pariskunta kertoi että heidän työkuvansa pyörii metsän ympärillä. He keräävät tietoa miten ihmiset hyödyntävät metsän antimia. Marjoja, sieniä, ynm..mukava työ.
He kulkevat ympäri Ukrainaa haastattelemassa ihmisiä.
Syötyämme palasimme yö paikalle. Otin heidän yhteystiedot ylös jos joskus liikun Lvivssä ja minulla on aikaa olla siellä pidempää, he pyysivät soittamaan.
Kiitin heitä ja hyvästelimme.

Päivä oli tien osuudelta raskas. Rikkonainen tie reunus, jatkuva pieni nousu ja vasta tuuli tekivät siitä haastavan. Jatkan huomenna ilmeisesti Lvivin suuntaan.

Matka,54.69 km, Aika,4:04
Paikkakoordinaatti. City: Velykyi Bereznyi
Ukraina

14.6 Ketunpoikanen

Nukuin huonosti yön. Asemahotelli oli liian lämmin eskimon nahalleni. Hehe..
Onneksi en kuitenkaan ole inuiitti. Hiki lentää muutenkin pitkin päivää, joten olisihan se mukavaa olla hikoilematta edes yöllä.
Ylös piti joka tapauksessa nousta. Kello ei soinut tai olin laittanut sen kiinni ja nukahtanut uudestaan.
Olin illalla laittanut laukuista osan valmiiksi, joten lähtö oli helppo.
Olin murjusta ulkona ennen kuin muori tuli kopistaan ulos. No.. Ei sentään. Muori oli kastelemassa kukkia kun aloin kantelemaan laukkuja huoneesta ulos.
Luovutin avaimen ja kannoin pyörän sekä tavarat alakertaan. En muistanut pyörää pakatessani, että se ei mahdu laukkujen kanssa ulos aseman sivuovesta, mistä olin sen eilen tuonut. Ei se menoa haitannut. Käänsin pyörän ahtaassa tilassa ja työnsin koko komeuden asemahallin läpi isolle ovelle, mistä se mahtui ulos.
Hallissa istui perhe joka ei ollut moksiskaan koko asiasta. Ei sen puoleen. Ovi josta työnsin pyörän ulos, siinä ei ollut lasia eikä se muutenkaan näyttänyt olevan erikoisessa kunnossa kuten koko asemakaan. Komea se on kauempaa mutta siinä kaikki. Puskutraktorilla olisi tekemistä täällä.
En syönyt aamupalaa, tarkoitukseni oli ajaa lyhyt etappi ja mennä seuraavaan hotelliin syömään ja yöksi.
Asiat eivät kuitenkaan sujunut näin.
Tien kunto alkoi olla sitä luokkaa että keskinopeus asfaltilla oli 13 mutta jos ajoin tien vieressä hiekalla se oli 15 kmh. Tästä voitte päätellä sen kunnon. Jotta päivästä tulisi täydellinen siihen tarvittiin puuttuvat hotelli, vuoristo, vesisade, ja pankkiautomaatti jossa ei ollut kielivaihtoehtoa englanti.
Ajaa jyskytin kahden hotellin ohi koska uskoin että edestä löytyy niitä. Toiseksi vaikka olisin istunut sellaisen edessä en olisi tiennyt sitä. Osaan lukea tekstistä hotelli, mutta muut vaihtoehdot kuten motelli, hostelli, gesthaus, ynm ovat siansaksaa minulle paikallisella kielellä/tekstillä.
No olisi tietysti pitänyt opiskella sen verran etukäteen, niin ei tulisi yllätyksiä. Eipä tässä kannata valittaa. Onneksi on tuo koti aina mukana. Ajelin kunnes vesisade alkoi kiusaamaan minua. Olin juuri saapunut etappini vaikeimmalle osuudelle, eli pitkään nousuun kun sade alkoi. Ajoin nousua jonkun kilometrin kun tulin spagettimutkaan jonka ulompi mutka oli tehty sillan päälle. Sen alle oli jätetty isoja holveja. Menin aluksi sinne sateen suojaan mutta päädyin jämään sinne myös yöksi.
Kaupassa en käynyt. Söin laukussa olevia varastoja pois.
Myöhään illalla, kun yritin saada gps koordinaatteja ylös, huonolla onnella, tuli pieni ketunpoika katselemaan touhujani. Aluksi se oli arka, mutta kun huomasi että en ole uhka sille, se käveli muutaman metrin päästä edestä. Seison holvin alla liikkumatta. Ketunpoikanen pysähtyi holvin eteen, istahti märän maan päälle. Sen vieressä oli muovi pullon puolikas minkä kanssa se alkoi leikkimään. Hetken päästä ilmaantui perhonen sen näköpiiriin. Poikanen alkoi jahtaamaan perhosta, se pomppi ympäriinsä sen perässä kunnes perhonen nousi poikasen tavoittamattomiin Heheh päivän kohokohta.
Päivä oli muuten mitään sanomaton, kettua lukuun ottamatta. Maisemat upeita, mutta kylien läpi ajaminen ja ihmisten tuijotus, ei tunnut kovin mukavalta.
Huomenna jatketaan Lviv suuntaan. Aamulla ensimmäisenä pitkän nousun selätys.

Matka: 48,54 km, Aika: 3:54, Tie; N13 ,lähin city leiripaikasta, Volosianka, n5km, Ukraina

17.6

Herättyäni, pakkasin tavarat laukkuihin ja aloin laittamaan aamupalaa.
Paistoin kananmunaa sen verran ajatuksissani, enkä odottanut että joku saattaisi ilmaantua heti aamusta sillan lähistölle. Maailma ei vaan pyöri niin kuin ajattelee..
Aluksi näkyi lehmänpää, sitten tuli lehmä ja kolme sen kaveria perässä. Lopulta tuli paimen perässä. Hän käveli hitaasti, katseli ensin minua ja sitten telttaa. Jotakin se sanoi mutta tiedättehän, en ymmärrä muuta kuin suomee, savvoo ja enkkua.
Näytin elekielellä että olin ollut yötä, enkä viivy enää, kun saan syötyä. Mies taisi ymmärtää, kun se murahti ja jatkoi matkaa.
Pakkasin loput rojut pyörän selkään ja lähdin tappamaan ylämäkeä. Sitä riitti, tien kunto oli sen verran paha että sanat ei riitä. Yksinkertaisesti, tien pintaa oli suurimmaksi osaa nimismiehen kiharaa joka on täynnä monttuja ja siinä pyörii välillä nyrkin kokoisia kiviä. Komeuden koristaa tien vieret. jotka ovat juoksevaa irtohiekka eikä rengas pidä siinä kunnolla vaan luistaa jos kääntää etupyörää. Pyöräilijän painajainen. Mutta… Haastetta riitti joten tie on n:10, jos etsii sellaisia.
Maisemat olivat paikoin todella hienot.
Vaikka vuoristo loppui aikanaan niin tien kunto ei
parantunut siitä mihinkään. Tie seuraa jokea ja onneksi se on myötä virtaan..
Pikkukyliä on matkalla. Ilmeisesti täällä päin ei kulje paljoa turisteja koska tuntee itsensä huomioiduksi ajaessaan pyörällä.
Pysähdyin kysymään hotellia muutamalta paikalliselta, kun sattuivat sopivasti kohdalle. Sain lopulta selville että seuraavaan isoon kaupunkiin olisi matkaa 12 km, missä pitäisi olla hotelli. Kuinkas kävi. Erehdyksiä sattuu. Useammin kuin normaalisti. Ajettuani sen 12 km arvasin että jokin ei pidä paikkaansa. Jatkoin matkani, mitä muutakaan voin tehdä.
Edelläni ajoi pyöräilijä. Sain hänet nopeasti kiinni.
Kysyin häneltä neuvoa. Selvisi että hotelille on matkaa vielä 20 km. Tie oli helppo ajaa. Pelkkää suoraa koko matka. Vauhti ei päätä huimannut. Olin jo väsynyt, monttu rallista. Ranteet huusivat leipää, samoin jalat. Pohkeet olivat kramppaileet pidemmän aikaa. Kun venyttelen jalkojani ja käännän varpaat eteen päin, pohkeisiin iskee jumalattomat krampit. Osa syy voi kylmäviima joka käy ajaessa. Yöllä se on yleensä pahempi, kuin päivällä.
Pääsin seuraavaan isoon kaupunkiin jossa OLI se hotelli. On aika harkita muutamaa lepopäivää.

Matka, 90km, Aika, 6:27
Paikkakoordinaatti: Sampir Livi region,.
Ukraina

18.6

Olen viettänyt lepopäivää hotellissa. Olen täällä ainakin 19.6 asti. Katson sen jälkeen kuntoa ja menoa haluja. Jos jaksan ajan Lviv kaupunkiin ja vietän siellä jonkin aikaa. Eli tilanne on tämä. Paikka missä olen on rauhallinen keskikokoinen kaupunki. Keskellä kaupunkia on iso puisto ja sen ympärille on rakentunut Sampir.

21.6 Lepoa

Olen viettänyt aikaa Sambirissa jo melkein viikon
Asun paikallisten mukaan kalliissa hotellissa mutta 160 Kremliä ei ole euroissa paljoa. Muutin edullisempaan hotelliin 20.6
Hotellin taso tippui huoneen suhteen kuin lehmän häntä.
Aamulla yritin ottaa suihkua ,ei Se tahtonut onnistui. Vesi tuli tippumalla suuttimesta veden hajottaja puuttumisen takia. Siina oli neljä isoa reikää mistä vesi tuli.
Olen tutustunut muutamaan paikalliseen jotka ovat auttaneet minua kieli ongelman kanssa. Eräässä puhelin liikkeessä on englantia puhuva nuorimies ja hän on auttanut minua paljon.
On surullista lähteä pois. Jos löytäisin töitä täältä ja saisin viisumin, voisin olla täällä pidempäänkin.
Katson Maanantaista eteen päin päivä kerrallaan mitä teen.
Minulla ei ole kiire mihinkään ja kunnon palautuminen ei tapahdu päivässä eikä kahdessa.
Syön ja kerään menetettyä painoa hiljalleen takaisin.

Sambir, Ukraina

28.6 Juhlapäivä Ukrainassa

Päivät menevät nopeasti. Olen alkanut käymään lenkillä. Kävin eilen ensimmäistä kertaa ja reidet ovat sen ansiota kipeät. Huomenna taas uudestaan
Ukrainassa on juhlapäivä tänään. Ihmiset juhlivat perustuslain päivää. Torilla oli konsertti ja muutakin tapahtumaa joka veti ihmisiä puoleensa. Siellä on myös ulkokahvila jossa vietän paljon aikaani.
Sitten itse asiaan. Kuntoni on pikku hiljaa palautumassa. On aika pikkuhiljaa alkaa ajattelemaan matkaan lähtöä. Olen lykännyt tarkoituksella tielle palaamista. Henkinen puoli pistää hanttiin. Se on tottunut hotelli elämään eikä tahdo antaa lupaa lähtöön. Ehkä siihen on syynsä. Katselen viikonlopun yli ja maanantaina teen ratkaisun päivästä jatkamisen suhteen.
Hotellista( paikka on romantik ravintolan vieressä samassa rakennuksessa) sen verran että arkisin tämä on hyvä paikka. Täällä saa nukkua hyvin mutta lauantaina musiikki kuuluu selvästi seinien läpi eikä nukkumaan pääse kun vasta 24 jälkeen.
Sambir, Ukraina

29.6

Aurinko paistoi täydeltä taivaalta kun lähtiessäni aamulla kävelylle. Olin aamusta käynyt suihkussa, eli päivä lähti hyvin alkuun. Kadut olivat hiljaiset 11 pintaa aamusta. Hotellini sijaitsee sivummalla keskustasta joten sekin vaikuttaa siihen. Kävelen useasti torin läpi mennessäni aamu kahville keskustaan. Torilla saa kaikkea mitä voi kuvitella.
Tori alueet on jaettu myynti tavaran mukaan. Auton osien myyjät ovat tien varressa, kuten kuja josta saa kaikkea mahdollista. Täällä ei ole isoja kauppoja mistä hakea osat. Kaikki löytyy torilta.
Vaatemyyjät ovat jakautuneet pitkin toria. Keskemmältä löytyy ruoka puoli. Torilta löytyy myös ruokabasaari. Siellä myydään lihatuotteita ja muita vastaavia tuotteita.
Kylässä on useita kirkkoja. Kirkot ovat upeita sisältä ja ulkoa. Muutama museokin löytyy.
Kävimme myös eläintarhassa joka on kaupungin laidalla. Täytyy sanoa että näitä eläin parkoja pidetään todella kurjissa oloissa. Häkit ovat todella pieniä.
Karhut ovat likaisissa kopeissa. Vesi on erittäin likaista, ruoka kulho on joku rähjäinen pelti rotisko. Yhdessä häkissä oli kolme leijonaa. Häkki ei ollut reilua olohuonetta isompi/ kaikkein pahin oli vaaleaa karhu. Se löntysti kaltereiden edessä edes takaisin seinästä seinään. Päätä se roikotti alhaalla. Silmän ympärykset olivat punaiset ja se puuskutti koko ajan suu vähän raollaan. Silmissä sillä oli hullun kiilto. En haluaisi olla edes samassa kaupungissa jos se pääsisi vapaaksi.
Kaksi muuta karhua, jotka olivat toisessa häkissä, nukkuivat, kun kävimme tarhassa.
Paikan omistaja, jonka talon ohi kävelimme, asuin todella komeassa hirsitalossa ja sitä ympäröi siitäkin hienompi aita. Alueella oli kaksi taloa. Eipä ole vaikea arvata mihin kaikki rahat ovat menneet.
Talot ovat keskustaa lukuun ottamatta huonossa kunnossa ulkoa päin. Rappaukset ovat tippuneet seinistä ja roskia on ympäriinsä pitkin teiden varsia. No, onneksi kaikkeen tottuu.
Huomenna uusi päivä. Katson jos löydän mielenkiintoisia asioita kaupungilla kävellessäni niin kirjoittelen lisää
Sambir, Ukraina

5.7 Viimeinen ilta

Olen viettänyt mahtavan kuukauden Ukrainassa. Näihin päiviin on sisältynyt paljon tunne kuohuja. Nyt on aika karistaa Ukrainan pölyt niskasta pois ja jatkaa matkaa. Suuntaan kotimaahan jossa päätän jatkosta. Edessä on kuitenkin Puola, Liettua, Latvia ja Viro.
Hyppään näillä näkymin pyörän selkään maanantai aamuna.
Olen siivonnut asuntoa ja käynyt sanomassa Hyvästejä ystävilleni, mutta en lopullisesti.

Sambir, Ukraina

7.7 Lviv

Haikein mielin suljin asunnon oven jossa olin ollut melkein viikon. Olin pakannut pyörän valmiiksi alakerran käytävässä. Paikka missä olin asunut oli siisti. Käytävästä ei voi sanoa samaan rappaukset ovat tippuneet seinästä. Osa tiilistakin on irti ja tippuneet käytävän lattialle. Joku on potkinut ne nurkkaan. Rappuset ovat puuta. Ne on propattu kiinni seinää. Askelmiin on kulunut syvät uurteet, paikkoihin johon jalka osuu useimmiten. Käytävässä ei ole valoja. Ei edes lampun paikkoja tai vetoja niitä varten. Taloon on kaksi sisään tulo ovea. Pääkadun ovi on vuosisatoja vanha. se roikkuu saranoiden varassa ja on hieman vinossa. Toinen vanha puuovi on suorassa. Se ei tahdo pysyä kiinni joten joku on laittanut puukalikan se taakse jolla ovi on pökätty pysymään kiinni. Päivä oli muutenkin huono. Jouduin hyvästelemään tutuksi tulleet ystävät.
Pyörästä puhkesi kumi kolme kertaa.En päässyt kuin 20 kilometriä kun kumi tyhjeni ensimmäisen kerran. Pysähdyin korjaamaan renkaan sillalle koska siinä oli tukeva betoni pohja sekä jätetty tilaa kävelijöille ja pyöräilijöille.
Toisen kerran korjasin sen veneenlaskua paikassa.
Silloin taisi olla ehkä matkani vaarallisin tilanne.
Ottaessani rengasta, huomasin läheisen laiturin päällä, 200 metrin päässä, istuvan kaksi miestä. En ollut huomannut tai kiinnittänyt heihin huomiota, ennen kuin he alkoivat kävelemään autonsa luokse. Auto oli portin vieressä minkä läpi olin itsekin tullut .
Miehet pysähtyivät kohdalleni katsomaan touhujani. Toinen alkoi utelemaan mistä oli tullut ja minne olen menossa. Kerroin sen minkä parhaaksi totesin.
Kun kysymykset alkoivat siirtyä kuluihin, paljonko olen käyttänyt rahaa tähän mennessä, alkoivat hälytys kellot soimaan päässäni.
Kerroin normaalia pienemmän summan, noin arviolta, että miehet olisivat tyytyväisiä.
Lopultakin sain renkaan irti. Lyhyempi miehistä alkoi auttamaan minua ja tutkimaan mikä rengasta vaivasi. Löysimme lopulta pienen piikin kumista mikä oli aiheuttanut molemmilla kerroilla renkaan puhkeamisen ja tyhjenemisen.
Olin matkan aikana hävittänyt pihtini ja yritin repiä sitä irti sivuleikkurilla. Kun se ei onnistunut kävi pidempi miehistä hakemassa pihdit autosta.
Tilanne oli siinä mielessä hermostuttava että jouduin pitämään tankolaukkua koko ajan silmällä ettei jompikumpi mene kaivelemaan sitä. Siellä olisi ollut kaikki tärkeät paperit, ja kortit.
Loppu hyvin kaikki hyvin. Miehet lähtivät kun olin saanut piikin irti ulkorenkaasta.
Kiitin heitä, vaikka olin aikaisemmin pitänyt heitä uhkana.
Niin se kolmas kerta ei ollut puhkeaminen vaan ilma tuli ulos huonosti laitetun paikan takia.
Kun pääsin Lviv kaupunkiin en meinannut löytää edullista hotellia. Kun sellaisen löysin se oli kaukana keskustasta. Yhtä en löytänyt ollenkaan. Kysyin neuvoa monta kertaa. Paikan piti olla aivan toisessa suunnassa kuin gps näytti. Joten annoin sen olla ja hain tämän paikan.
Paikka on koulun asuntolassa. Koulu vuokraa huoneita silloin kun koulussa ei ole oppilaita.
Kaupunki on aika iso niin paikkoihin verrattuna missä olen ollut. Kadut ovat osittain kiveä. Asfalttiakin löytyy.
Oli mukava päästä tien päälle vaikka sattui ja tapahtui. Jalat toimivat hyvin ja mielikin alkoi tulla mukaan matkalle. Huomenna pitäisi päästä Puolan rajan yli. Jos se on yhtä hankalaa kuin tänne tulo se voikin kestää jonkin aikaa. Nyt toivotan hyvää yötä
Matka, 81km, Aika:5. Paikkakoordinaatti: Lviv, Ukraina

8.7 Ravaruska

Pyörän pakkaaminen on helppoa silloin, kun ei tarvitse taistella pehmeän maan kanssa.
Olimme illalla tuoneet pyörän hissillä 5 kerrokseen huoneen valvojan kanssa. Pyörä ei mahtunut kokonaan hissiin joten se piti nostaa pystyyn. Etulaukut olivat pois joten paino oli takana. Se helpotti asiaa paljon.
Aamulla pyörä tuotiin samalla tavalla alas.
Lvivn läpi ajo oli yhtä tuskaa. Tiet ovat mukula kiveä suurimmassa osaa kaupunkia. Olin valinnut kaiken lisäksi sellaisen reitin läpi Lviv että se seurasi suurimmaksi osaksi raitiovaunulinjoja. Jouduin työntämään, sekä pukkimaan pyörää, kuten potkulautailijat tekevät, jalkakäytävällä suurimman osan matkaa. Keskustassa on aivan älytön liikenne. Siellä ei riita että on silmät selässä. Tietä ovat leveitä ja varsinkin raitiolinjojen kadun varret ovat rauta aidoilla suojattu. Jos yrität ajaa tai ylittää väärästä kohdasta, jäät liikenteen jalkoihin.
Matka Lvivsta rava ruskaan meni mukavasti. Yhtään rengas rikkoa ei sattunut. Tie on aika hyvässä kunnossa. Nautinto pyöräillä tämä väli.
Jos asfaltti reuna on kapea niin hiekka reunus on ruhtinaallisen leveä. Hiekka on kovaksi tallaantunutta, joten sitä on helppo ajaa. Ainakin se puoli mitä ajoin. Toisesta reunuksesta Rava ruskasta Lviviin en taas tiedä.
Päivä oli erittäin lämmin. Tiellä oli välillä liikennettä ruuhkaan asti. Ajoin yhden hautajaissaattueen perässä puolisen tuntia. Täällä on tapana seurata saattuetta perässä. Ohi ei saa mennä. Vastaan tulevan kaistan autoilijat pysähtyvät ennen kuin saattue tulee kohdalle. Kun saattue on mennyt ohi, autoilijat lähtevät liikenteeseen.
Kylä(Rava ruska) on suhteellisen siisti. Tiet ovat surkeassa kunnossa paikoitellen. Tein pienen lenkin kylällä ennen kuin menin motelliin. Motelli on pääkadun varrella. Täällä ei taida olla kuin kolme motellia. En mene kuitenkaan takuuseen. Voi niitä olla enenemänkin. Tämä paikka hinta oli180 krm
Kaupungissa on pankkiautomaatteja aivan pääkadun varrella. Huomasin niitä ainakin kolme kappaletta pienen sateen sisällä. Ne sijaitsevat lvivsta tulevan tien risteyksessä.
Huominen on taas arvoitus. Rajan ylityksestä voi tulla helppo tai vaikea. Se riippuu siitä joudunko metsästämään auto kyytiä. Yksi mahdollisuus on se että olen motellissa vielä yön ja yritän löytää englantia puhuvan ihmisen joka voisi auttaa löytämään kyydin suoraan täältä.
Jätämme sen asian hautumaan yön yli. Katsomme sitten huomen illalla missä sitä ollaan.

Matka, 70,55km. Aika, 4:13
Paikkakoordinaatti, Rava ruska
Ukraina

9.7 Zamosc, Puola

Ottaessani huonetta eilen olin vähällä, että en perunut sitä ja joutunut telttamajoitukseen. Kieli ongelmien sekä säilytyspaikan löytäminen pyörälle kesti vähän aikaa. Löydettyämme sopivan säilytys komeron, pääsin suihkuun ja syömään.
Tilaamisessa oli ongelmia illalla. Jouduin piirtämään paperille mitä haluaisin syödä, koska tarjoilijatyttö ei ymmärtänyt Englantia.
Tarjoilija katsoi puhelimesta joitakin sanoja päästääksemme yhteisymmärrykseen.
Yritimme kommunikoida paperin välityksellä, syömisen jälkeen, mutta aika hankalaa se oli. Sain kuitenkin selville että hän on töissä 3 kuukautta ja lähtee sen jälkeen takaisin kotiinsa. Menin 21 jälkeen huoneeseen valmistautumaan seuraavan päivään.

Söin tuhdin aamupalan ja annoin samalla huoneeni avaimen pois. Olin kantanut laukut ja muut tavarat pois valmiiksi alas, ettei minun tarvitse nousta enää toisen kerrokseen aamupala jälkeen.
Hain pyörän pihamaan varastosta minne oli sen eilen työntänyt.
Yrittäessäni kaupungista ulos eksyin ensin väärälle tielle. Tie jolle eksyin oli sen verran huonokuntoinen että aloin epäilemään ensimmäisen sadan metrin jälkeen olenko mahdollisesti katsonut karttaa väärin. Jouduin palaamaan pienen pätkän takaisin päin päästääkseni oikealle tielle.
Matka raja asemalle sujui aika nopeasti. Tie oli suhtkoht hyväkuntoinen.
Tullimies pysäytti minut. En päässyt edes portin ohi jonka luona autoilijoille kirjoitettiin jokin lappu. Ei auttanut kyselyt eikä muutkaan. Käännyin takaisin päin ja työnsin vahan matkaa takaisin. Istahdin kaiteelle erään mummelin viereen jolla oli sama ongelma. Hänellä ei tosin ollut pyörää vaan matkalaukku. Mummeli oli myös menossa rajan yli. Hän kaupitteli samalla jotakin, ilmeisesti pähkinöitä, kun liftasi kyytiä rajan yli.
Muutama auto meni ohi ennen kuin tärppäsi. Iso turisti bussia oli menossa rajan yli. Sisällä ei ollut matkustajia vaan henkilö kuntaa. Kysyin kuskilta ottaisiko se minut kyytiin. Aluksi oli vähän epävarmaa mitä tapahtuisi, mutta jälleen kerran rajamies pelasti minut. Hän puhui kuskille jotakin ja kohta olin kyydissä matkalla tulliin.

Tullissa passiani katsottiin tarkasti ja minulta kyseltiin mitä olin tehnyt Ukrainassa. Rajamiehen ilme tiukkeni kun kerroin missä olin ollut. Hän tiukkasi olinko ollut perheen yhdistymisen, töiden vai oliko minulla naisystävä siellä. Kerroin että olin asunut hotelleissa ja jutellut siellä kahvilan tyttöjen kanssa. Vasta sen jälkeen alkoi hymy irrota kun mainitsin kahvilan tytöt. Kaikki bussissa istuvat alkoivat hymyillä ja pitkä henkäisy pääsi kyydissä olevilta. He olivat pidättäneet henkeään, eiväthän he minua tunteneet eivätkä osanneet sanon kuka olin.
Seuraavaksi oli tavaroiden tarkistaminen. Siirryimme hyvässä järjestyksessä bussista ulos.
Käsitavarat piti laittaa pöydälle joka oli tullirakennuksen edessä. Minulla oli ainoastaan tankolaukku, joten laitoin sen pöydälle ja aukaisin sen valmiiksi.

Tarkastajan tuli rakennuksen sisältä ja katsoi nopeasti laukkuihin. Sitten hän kysyi polkupyörästä joka oli bussin tavaratilassa alhaalla. Kenen se on. Nostin käden ylös. Mies kysyi mitä laukuissa on jotka olivat vielä kiinni pyörässä . Kerroin mitä niissä oli ja tarkastus oli nopeasti ohi.
Nousimme bussiin ja pian jatkoimme matkaa,
Kysyin missä hän voisi jättää minut pois ja sovimme että nousen pois heidän päätepysäkillä, Lubycza Krolewska kylässä.
Otimme kuskin kanssa pyörän pois tavaratilasta.
Lähtiessäni ajamaan pyörällä ei se onnistunutkaan. Olin kuullut epämääräisiä ääni laittaessamme pyörää tavaratilaan. Kypärä oli ainakin saanut siipeensä.
Viimeinen tarakan kantavista raudoista oli myös mennyt poikki. Ilmeisesti silloin kun lastasimme pyörää autoon. Olin korjannut jo toisen puolen muistaakseni Saksassa. Ei auttanut muu kuin etsiä liike mistä saa nippu siteitä. Olin laittanut toisen puolen niillä kuntoon, kait se toinenkin puoli kestää samalla virityksellä.
Ensin minun piti löytää pankkiautomaatti että saan puolan rahaa.
Kun en heti löytänyt automaattia, kysyin naisilta jotka kävelivät vastaan. He neuvoivat tien.
Saatuani rahaa ja löydettyäni traktori liikkeen, sain ostettua nippu siteitä. Olin käynyt jo kahdessa liikkeessä löytämättä nippareita. Siksi otin varman päälle ja menin varaosaliikkeeseen.
Kunnostettuani pyöräni, ajelin jonkin matkan päässä olevaan Zamosc nimiseen kaupunkiin.

Matka, 40 km, Aika, 2:25,
Paikkakoordinaatti: Zamosc,
Puola

10.7 Sade
Vietin yhden sadepäivän Zamosc kaupungissa. Olin lähdössä aamulla mutta vettä tuli kuin aisaa. Niinpä vuokrasin huoneen vielä yhdeksi päiväksi. Kävin ilta päivällä kaupungilla kävelemässä ja katselemassa nähtävyyksiä koska en edellisenä päivänä ajanut keskusta kautta.
Zamosckilla on synkkä historia toisen maailman sodan aikaan.
Muuten puitteet olivat Historialliset. Keskustassa on keskiaikaisia taloja, torin keskellä on isolinna, tori on muutenkin täynnä elämää. Siellä sijaitsee tämän paikan kahvilat ja liikkeet.
Ei koko kaupunki kuitenkaan ole muurien sisällä. Se jatkuu myös sen ulkopuolella. Linnan ympäristö on ehkä enemmän turisti rysä kuin muuta.
Istuin yhdessä kahvilassa juomassa mehua ja kahvia. Katselin linnan toria minkä keskellä oli isoja valokuvia telineissä. Niiden vieressä oli iso taideteos jota kiersi kivikaide. Ihmiset istuivat niiden eteen asennetuilla penkeillä ja kivipenkereen päällä.
Ilma on ollut sateinen joten turisteja ei oli kovin paljoa liikenteessä.

Olen miettinyt jäljellä olevaa matkaani. Sitä ei enää paljoa ole jäljellä mutta epäilykseni on että siitä tulee vaikeampi, kuin tähän asti on ollut.
Olin kolme viikkoa lepäilemässä Ukrainassa ja uudelleen käynnistyminen on ollut vaikeaa.
Mieli on vielä ukrainassa mutta pyörän
pitää kulkea Estonian suuntaan. Aika iso risti riita.
Se jarruttaa omalta osaltaan etenemistä. Jospa se mieli piristyy kun pääsee vauhtiin.

Zamosc, Puola

11.7 Uusipäivä

Aamu oli pilvinen mutta ei satanut. Nousin 8 ylös. Pakkailin tavarat kahteen laukkuun Kävin välillä viemässä roskat alakertaan erikseen, etten unohda niitä huoneeseen.
Vein laukut alakertaan keittiön lähelle. Sen vieressä on käytävä, mistä pääsee ulko-ovelle ja varastoon.
Hakiessani pyörää yksi paikanpitäjistä tuli mukanani varastoon ja halusi näyttää omaa retkipyörää. Se oli jousitettu mutta muuten vaikutti tukevalta rungolta. Mies kertoi että tekee sillä kuukauden mittaisia retkiä välillä.
Hänen pääharrastus on moottoripyörällä reissaaminen. Hän kertoi että on käynyt kaksi kertaa Afrikassa, ja ilmeisesti kerran Etelä-Amerikassa.
Kun kerroin että suunnitelmissa on matka Afrikkaan hän sanoi että matkasta ei tule helppo.
No, jos löydän sponsoreita auttamaan varuste ja muissa kustannuksissa olen valmis lähtemään jo ensi keväänä. Sanoin miehelle.
Saatuani pyörän ulos hän kysyi haluaisinko tehdä muutaman leivän matkaani. Mikä ettei vastasin. Hetken mies mietti ja sanoi että mene syömään aamupalaa jos minulle sopii. No , kun kerran tarjottiin en voinut kieltäytyä tarjouksesta.
Syötyäni oli aika lähteä tien päälle. Pakkasin pyörän, ja kävin kiittämässä henkilökuntaa erittäin hyvästä palvelusta. Huone oli todella siisti. Kaikki oli ajateltu loppuun asti. JA ennen kaikkea vesi suihkussa oli KUUMAA. Monessa paikassa ei saa kuin lämpöistä vettä.

Keskustan läpi oli helppo ajaa. Muistelin kauhulla Lvivn läpi ajoa.
Päivä meni kapeaa tietä taiteillessa. Jouduin varomaan jatkuvasti kaahareita, kuorma autoja, tien reunusta, ohittajia. Leiripaikan kanssa oli vähän niin ja näin. En ole varma oliko paikka mihin teltan laitoin suojelualuetta, vai metsänhoito aluetta. Oli miten oli. On se minunkin nukuttava. Illalla alkoi satamaan vettä oikein rutkasti. Sitä jatkui aamuun asti. Onneksi se taukosi ja loppui sopivasti ennen kuin piti lähteä liikenteeseen

Matka, 86.43km, Aika, 5.23 Sawtin,
Tie 812
Puola

12.7
Sade taukosi sopivasti 9 jälkeen herättyäni. Olin yöllä vähän väliä hereillä. Sade pisarat ropisivat äänekkäästi teltan kattoon
Illalla hirvi rymisteli aika läheltä telttaa. Ensi pelästyin että nyt se saatana tulee samaan makuupussiin nukkumaan, mutta taidan haista sen verran pahalle joten se paineli teltan ohi metsä rytisten ..hehe.
Eilinen ilta ei ollut kovin mukava muutenkaan. Minulta loppui lampusta patterit , puhelimen näyttö sai toimia koko illan valona. Lataus järjestelmän patteri puolelle johto mennyt poikki. En olisi huomannut sitä mutta kun yritin käyttää polkupyörän valoa sisävalona, se ei toiminut. Valo oli muutenkin mennyt rikki, huomasin sen myöhemmin. Joka tapauksessa korjasin johdon puhelimen valossa. Sain sen kuntoon ja latauspatterin pitäisi toimia.
Laitoin aamupalan vaikka sateen uhka oli koko ajan päällä. Munakkaan paistuessa laitoin teltan kasaan. Teltta oli läpi märkä. Yritin etsiä Wileda liinaa joka minulla piti olla laukussa. Eipä sitä löytynyt joten olin kait heittänyt sen pois. Teltan kuivaaminen ei onnistunut. Seuraavan kerran kun aukaisen sen joudun kuivaamaan sen keittimen avulla. Paitsi jos aurinko paistaa.
Söin ja pakkasin tavarat. Jouduin työntämään polkupyörän läpi märän metsän. Kengät olivat jo muutenkin märät. No.. se ei haitannut vaikka ne kastuivat uudestaan.
Ajoin pienen pätkän ennen kuin otin suoja vaatteet pois päältä.
Tie oli kapea eikä siinä ollut tilaa kuin autoille. Muutama sentti oli jätetty valkoisen viivan toiselle puolelle. Ei auttanut asiaa, piti ajaa rohkeasti ajokaistalla. Jos ajaa liian lähellä reunaa ja rengas lipsahtaa asfaltilta hiekalle, voi noutaja tulla nopeammin kun kerkeää sanoa kissaa.
Minulla on swappelit alla, ne eivät pure kunnolla asfaltin reunaan jos se on kosteaa. Muutaman kerran pyörä on mennyt sivuluisua asfaltin reunaa. Silloin on ollut hymy perseessä ja kylmä rinki sen ympärillä.
Kaupasta kävin hakemassa Wiledaa tuleville sadepäiville ja muistin ostaa myös paristoja. Olin jo yhden illan touhunnut puhelimen valossa. Se sai riittää. Olin korjannut silloin patteri järjestelmän eikä se ole mukavaa touhua hämärässä valossa.
Leiripaikka oli vanhan metsätien päällä. Hyttysiä riitti koska lehtimetsää oli ympärillä. Illalla alkoi satamaan vettä. Se lakkaisi aamuyöstä. Ukkonen jyskäisi muutaman tunnin mutta sade jatkui pidempään.

Matka 81km, Paikkakoordinaatti, Rossosz ja wisznice puoliväli,
Tie 812
Puola

13-14.7 polkupyörä

Olen löytänyt kahtena päivänä peräkkäin telttapaikan kankaalta. Onni on ollut matkassa. Lehtimetsässä on niin pirun paljon hyttysiä. Ei kuitenkaan vedä vertoja Suomen lahjakkaaseen hyttyskantaan. Saati sitten muihin purijoihin. Olen ajanut tie nm19 ja 811. Kummatkin ovat kapeita teitä. Koko ajan saa katsoa peiliin ja vastaan tulevaa liikennettä. Kolmea ei mahdu rinnakkain, eli heikoin väistää tien penkereelle. Ei ole vaikea arvata kuka se on. Sateet ovat jääneet sivummalle. Olen saanut nauttia lämpimistä päivistä. Puolan matkaa ei ole jäljellä kuin kaksi päivää maksimissaan. Voi olla että pääsen jo huomenna Latvian puolelle. Sen näkee sitten. Polkupyörä alkaa olla remontti vaille. Olen ajanut samoilla ketjuilla koko matkan. Ei ihme jos ne pitävät vähän konserttia polkiessa. Polkimet ovat todella vanhat. Niille on kertynyt kilometrejä 35000, joten eiköhän olisi aika vaihtaa nekin jo uusiksi. Ainakin jos äänestä voi jotakin päätellä. Katsotaan miten pitkälle päästään vanhoilla varusteilla. Jos haluan korjata pyörän joudun pitämään lepopäivän. Se tietää motelli majoitusta.

(13.7) 77.41km,aika.4:42,sarnaki, puola,

(14.7) 74.58km aika:4:19,bielsk podiaski, puola

15.7 Ruuhkaa tiellä

Päivä ei ollut kovin erikoinen. Aamulla purkaessani leiriä paikallinen asukas tuli metsäpolkua pitkin pyörän kanssa ja tervehti omalla kielellään. Ei se ollut moksiskaan kun näki teltan ja muut romppeet kenturalla levällään.
Iltapäivällä ukkoskuuro sattui reitille. Vettä tuli erittäin rankasti. Ajoin metsään, kuusen alle suojaan laittaakseni sadeviitan päälle. Sade ehti kuitenkin kastelemaan minutkin kohtalaisesti, ennen kuin sain viitan päälle.
Kun sateessa tulitauko, ajoin sen verran eteenpäin että löysin bussikatoksen. Sade kerkesi alkamaan uudestaan päästessäni katoksen alle. Ukkonen jyskäisi oikein toden teolla tunnin verran. Salamat iskivät aika lähelle olinpaikkaani. Vettä tuli sen verran rankasti että henkilöautot pysäyttivät pysäkeille ja teiden sivuun.
Tie oli edelleen kapea. Sain varoa rekka liikennettä koko päivän, vastaan tulevalla kaistalla rekkoja tuli koko ajan. Välillä on pitkiä rekka jonoja, joiden välissä henkilöautot ohittelevat ja aiheuttavat lisää vaara tilanteita.
Leiripaikka löytyi sivummalta. Ajoin pois päätieltä, peltotielle. Sitä pitkin jokunen sata metriä, sen jälkeen pellon läpi kuusi, mäntymetsään.
Laittaessani illalla ruokaa 21 pintaa maatilan omistajan pojat ajoivat moottoripyörällä pitkin peltoa ja metsän halki missä teltta sijaitsee. En ole varma näkivätkö. Ainut mikä on häirinnyt iltaani, on hirvi joka rymistelee kovasti teltan takana. Hyvää yötä
matka: 97,83km, aika: 5:50 paikkakordinaatti: 53as33’30″N, 23as06’34″E, suchowola

16.7 Augustow

Yö oli rauhallinen. Auringon noustessa alkoivat varikset pitämään mekkalaa. Yritin saada ne vähän kauemmaksi pitämällä ääntä mutta eihän se auttanut.
Aamupalaksi söin jogurttia ja mysliä.
Päivä oli tylsä jos niin voi sanoa. Rekkaliikenne oli tiellä samaa tasoa kuin muinakin päivinä. Nyt alan ymmärtämään miksi ehkä kannattaa mennä valkovenäjän kautta jos on menossa Turkin suuntaan. Tämä tie taitaa olla ainut joka kulkee rajan tuntumassa ja on lyhin tie Puolan kautta Ukrainan suuntaan.
Huomenna olen jo Latvian maalla. Olen leirinta alueella Augustow kaupungista Liettuan suuntaan.
Klonownica pysäkin kohdalla on kyltti leirintäalueelle. Keskustasta 4 km. Leirintäalue maksu oli 19 zlo. Täällä on miesten puolella kaksi suihkua ja neljä wc:ta. Alue ei ole kovin iso. Palvelu pelasi englanniksi.
Saman tien päässä missä leirinta alue on, sijaitsee myös hotelli mistä voi vuokrata huoneita. Paikan nimi on kait Hetman.
Leirintä alueella on paljon lapsi perheitä. Karavaanareita ei ole, mutta yksi asuntoauto näyttä olevan.
Illemmalla tuli nuorisoa telttailemaan lähistölle. Telttailu näyttää olevan suosittua Puolassa.
Matka: 58.38km, aika: 3:46, Augustow, Puola

17.7 Liettua

Leirinta alueella ei yleensä saa nukuttua vasta kuin 2 jälkeen yöllä. Joku nuoriso porukka tuli puolen yön jälkeen ja rymistelivät telttojen kanssa pitkälle yöhön.
Yöllä tulleet olivat samaa porukka joka tuli eilen illalla
Aamulla muu porukka nousi aikaisin joten unet jäi aika vähiin tässä paikassa.
Keittelin pikakahvit ja söin jogurttia aamupalaksi. Pyörä oli nopeasti pakattu. Sisään tuloportin luokse oli tullut aamusta työporukka kaivamaan hiekkaa pois ja tasoittamaan portin ympäristö. Siihen oltiin laittamassa uusia kivetyksiä.

Tie muuttui leveämmäksi ajettuani muutaman kilometrin Liettuan suuntaan leirinta alueen risteyksestä. Oli helppoa ajaa kun ei tarvinnut olla koko ajan aivan varpailla. Sain pidettyä hyvää keskinopeutta jatkuvasti koska ei tarvinnut mennä asfaltilta pois.
Ennen Liettuan rajaa kaivelin passin laukusta esiin jos pysäyttävät ja kysyvät papereita. Eivät ne edes vilkaisseet minua kun pyyhälsin partion ohi. Rekkoja ja henkilö autoja ne kyttäsivät vanhan raja aseman lähistöllä.
Ajoin jonkin matkaa päätietä ennen kuin siirryin sivutielle. Sivutie oli ilmeisesti vanha päätie joka vei Marijampole ( Liettualainen nimi) nimiseen paikkaan. Yritin katsoa jos löytäisin paikan mistä saisin paikallisen prepaid kortin mutta en löytänyt. Olin hakenut puhelimeen jo rajalla leirintäalueen paikan joten google kartassa se oli valmiina. Ensi menin aivan muualle kun olisi pitänyt. Gps:ä näyttää suorimman reitin. Pian löysin itseni omakotitalon pihalta. Sen olisi pitänyt jatkua talon ohi mutta ei, se meni maarakennus työmaalle josta ei mennyt tietä.
Käännyin takaisin ja suunnistin jonkin matkaa omilla keinoin. Laitoin uuden reittiohjelman päälle ja valikosta autolla meno. Nyt alkoi suunta näyttämään oikealta. Oikaisin muutaman tien koska muuten olisin kiertänyt turhan lenkin. Pian löysin taas itseni omakotitalon pihalta. Pihaan oli juuri tullut iso henkilöauto josta nousi vanhempi mies. Auto oli seurannut minua vähän matkaa ennen kuin ohitti kapealla tiellä.
Yritin kysyä häneltä olenko oikeassa paikassa. Mies ei osannut Englantia mutta hän soitti johonkin numeroon josta vastasi ilmeisesti hänen poika. Mies antoi puhelimen minulle puhuttuaan ensin siihen vähän aikaa. Asiat selveni. Olin oikeassa paikassa. 20 liettuan latia ja sain laittaa teltan pystyyn. Pääsin suihkuun eikä tarvinnut kokkailla keittimellä ruokia.
Matka: 105, Aika: 5:48 Paikkakoordinaatti,
leirinta alue, Patasine,
Liettua

18.7 Kaunas

Vesi on ainainen ongelma leiriytyessä. Joskus sitä on riittävästi, joskus ei. Tänään oli kuuma päivä heti aamusta. Laitoin varusteet kasaan ja kävin kokkailemassa teltan lähellä olevassa talossa. Siellä oli kaikki muut mukavuudet.
Pitkästä aikaa pääsin ajamaan hiekka teitä. Olin jo kyllästynyt ainaiseen asfalttiin. Hiekkatiellä on aina haastetta. Siellä pitää varoa kiviä, pehmyttä hiekkaa, ja autoja pölypilven kanssa. Paras tapa välttää pölypilvet on se että katsoo tuulen suunnan. Ajaa silla puolen kaistaa minne pöly ei suurimmaksi osaksi tule. Hiekka tiet ovat hiljaisempia teitä, sama se vaikka ajaa vastaan tulevan kaistalla. Ainahan sitä pölyä tulee mutta vähemmän.
Tie muuttuu kaksikaistaiseksi kun lähestyy Kaunasia. Tie on leveää eli siinä mielessä ei ole liikenteen kanssa ongelmia.
Ylitin upean sillan ennen keskustaan ajoa. Silta oli todella vanha, kivi silta. Löysin sillan kiveen hakattuna vuosiluvun 1948.

Kaunasin läpi ajaessa oikaisin pikkukatujen läpi. Siellä oli mukavia pieniä liikkeitä, rauhallisempaa kuin pääkaduilla ja varjoa auringolta. Ainut huono puoli oli se että kadun pinta oli mukula kiveää.
Pääkadut ovat normaalia asfalttia.

Leiripaikan löysin peltotien päästä metsäsaarekkeesta. Ylitin isonpellon vanhoja traktorin jälkiä seuraten. Pelto oli koiranputki, takiaisia, pitkää heinää täynnä, ainakin se osuus mitä ajoin. Keskellä isoa aukeutta oli metsäsaareke. Peltotie jatkui saarekkeen ohi. Maisema muuttui saarekkeen jälkeen. Pelto oli kynnettyä ja jyrättyä. Siinä ei kuitenkaan kasvanut viljaa, ennemmin ruohoa. Maisema näytti ennemmin metsästys maalta.
Kuin kohtalon oikusta hiirihaukka nousi siivilleen metsäsaarekkeen ojasta. Se nousi korkeammalle ja alkoi kiertelemään pellon ympärillä etsien saalista, tai se katseli, mitä touhuan hänen reviirillään.
Saareketta kiersi syväoja. Kesti hetken ennen kuin löysin sopivan paikan mistä pääsin pyörän kanssa ojan yli.
Ojan toiselta oli villiintynyt metsä. Metsä oli täynnä nokkosia, pajua, vattupusikoita, niin pitkälle kuin silmä kantoi.
Aluksi näytti toivottomalta yrittää etsiä tasaista paikkaa.
Kuten vanhassa sanonnassa mainitaan” ei kannata mennä merta edemmäs kalaan” piti nytkin myös paikkaansa. Paikka missä olin pyörän kanssa oli sopiva leiripaikaksi. Maa oli multaa, ilmeisesti kun ojaa oli kaivettu se oli kasattu ojan viereen.
Samaa ojan ylityspaikkaa käytti myös metsän eläimet koska paikka oli tasaisempi kuin muu ympäristö.
Potkin pahimmat muhkurat pois ja pistin leirin pystyyn.
Matka: 92,88. Aika: 5:21
Vandziogalas,
Liettua

19.7 Suomalainen

Tylsä päivää teiden suhteen Tiet suoria ja vastatuuli vaivasi koko päivän. Tapasin ensimmäisen suomalaisen pyöräilijän matkani aikana. Olin pysähtynyt erään pikkukaupan lähelle hakemaan ruokaa ja vettä. Huomasin seinää vasten matkapyörän. Jäin odottelemaan vähäksi aikaa että pääsen vaihtamaan paria sanaa. Pian nurkan takaa ilmaantui nuorehko mies. Menin ja esittäydyin kuka olen ja mistä. Hän vastasi Suomeksi joten se oli iloinen yllätys
Hän oli lähtenyt kokeilemaan saako 1000 km rikki parissa viikossa vai oliko se 10 päivässä. Juttelimme jonkin aikaa. Huomautin hänelle juomavedestä koska hänellä ei ollut vesivarastoa takana tai näkyvissä. Etappi, jonne hän oli menossa on aika kuiva eikä siellä ollut kauppoja tai huoltamoita.
Kerroin että olen menossa käymään kaupassa ja kysyin oliko hänellä sama suunta. Hän kertoi ettei ollut syönyt tänään joten se oli hyvä idea myös hänenkin mielestä.
Kiertäessäni kauppaa löysin lihatiskiltä lihapiirakoita. Niiden täytteenä oli kaalia, riisi ja jauhelihaa. Piirakat olivat tuli kuumia, rasvaisia, ja todella herkullisia.
Osti niitä kerralla kaksi.
Syödessäni ulkona kehuin piirakoita Suomalaiselle kaverille, niinpä hänkin meni uudestaan kauppaan hakemaan piirakoita itselleen.
Mutustelimme kaupan sivulla piirakoita, katsellen samalla hääseuruetta joka oli ilmaantunut läheisestä ravintolasta.
Pyöräilijä oli ottanut neuvostani oppia ja osti matkalle juotavaa. Hän hörppi vettä ja söi samalla.
Oli aika jatkaa matkaa. Ilta lähestyi kovaa vauhtia

Leiripaikka ei ollut kovin hyvä mutta ei huonokaan. Hyttysiä on alkanut olemaan enemmän siirtyessäni vähitellen pohjoisemmaksi.
Liikenne oli hiljaisempaa kun olen siirtynyt sivuteille.

Matka: 92km, Aika, 5:55
Tie 191 ja 124
Latvia

20.7 possujen juhlaa

Villisika kävi illalla röhkimässä teltan lähellä. En uskaltanut kurkistaa teltan oviaukosta. Jos se olisi nähnyt minut se olisi mahdollisesti voinut hyökätä teltan kimppuun ja siinä sivussa aiheuttanut vahinko myös minulle.
Kuuntelin jonkin aikaa, ennen kuin läpsyttelin käsiä saadakseni possun muille maille.
Aamu oli aurinkoinen. Matka taittui hyvin iltapäivään asti vastatuulessa. 16 jälkeen alkoivat sateet. Olin bussipysäkillä sateen suojassa Latvialaisten pyöräilijöiden kanssa. Heillä on töistä lomaa kaksi viikkoa. Yhden viikon he kiertävät polkupyörillä ja toisen viikon ottavat aurinkoa jossakin päin maailmaa.
Illalla telttapaikka etsiessäni alkoi sade. Kastuin metsässä kunnolla kun etsin paikkaa. Löysin lopulta sellaisen.
Työnsin pyöräni läpi ryteikön koska metsässä oli tehty raivausta. Rungot oli jätetty maahan maatumaan ja osa oksista oli läjätty kasoiksi.
Päästyäni suuriman ryteikön läpi tuli metsätielle. Jätin pyörän nojamaan puunrunkoon koska maa oli pehmeää.
Käveli metsätietä tien suuntaan ja lopulta se liittyi siihen parisataa metriä myöhemmin. Hyvä niin, nyt minun ei tarvitse mennä samaa reittiä takaisin.
Toiseen suuntaan tie päättyi pellolle.

Raivasin paikan vesisateessa. Päälläni oli sadeviitta joka auttoi minua pysymään, edes jonkin verran kuivana. Sain raivattua paikan ja sadekin loppui sopivasti.
Kokkailin ruokaa vieressä olevan kannon päällä. Ilma oli kosteaa sateen jäljiltä. Puista tippuva vesi ei helpottanut iltatoimiani.
Potkin lähipuut kuiviksi että sain edes sadeviitan pois päältä.
Ympäristö ei ollut mieltä ylentävää mutta kaikkea ei voi aina saada, eikä pidäkään. Jos aina olisi mukavaa ei osaisi arvostaa niitä hyviä hetkiä joita matkalla tulee vastaan.

102.53km, Aika,6:04,
Tie p89,
latvia

21.7 Niki

Aamu ei ollut sen mukavampi kuin eilinen sadetanssi teltan kanssa. Vaatteet eivät olleet kuivuneet kuin vähän yön aikana.
Hyttyset eivät olleet ahkeria heti aamusta. Se antoi minulle aikaa kokkailla ilman huitomista.
Teltta oli märkä illansateesta johtuen. Maa oli kastunut kunnolla ennen kuin ehdin levittää pressun maahan. Kosteus aiheutti hikoilua myös teltan sisäpuolelle. Makuupussi on hieman kostea eikä nukkuminenkaan ole kaikkein parasta laatua.
Oli oma työnsä työntää pyörä eilen metsän halki.
Onneksi löysin metsätien, josta pääsin takaisin tielle. Ei huvittanut mennä samaa reittiä takaisin, koska se on sellaista ryteikköä että heikompaa alkaisi heikottaa vieläkin enemmän.
Pakattuani pyörän taiteilin sen ryteikön läpi metsätielle. Matkalla oli pari vesiestettä. Sain kierrettyä ne penkereen kautta. Pyörä kastui mutta valmiiksi märät kengät eivät kastuneet enempää. Eipä se kuitenkaan lohduttanut. Ruoho oli tien vieressä märkää joten kengätkin olivat sen mukaisesti litimärät. Että se siitä hyödystä.
Päästyäni metsästä alkoi vaatteiden kuivatus. Aurinko ei paistanut tiheän metsän pohjalle kuin pieninä annoksina, eikä sen voima riittänyt kuivattamaan edes sammakontakapuolta, saati sitten minun kenkiä.
Hetken pällisteltyäni ja kuivateltuani varusteita, oli aika lähteä suoriutumaan päivän sotkemisesta. No, se menee rutiinilla kunhan nuo autoilijat myös ajavat rutiinilla, niin silloin on kaikki reilassa.
Matka taittui auringonpaisteessa mukavasti. Vettä kului tiuhaan tahtiin eikä kauppoja saati huoltamoita ollut reitilläni. Metsää piisasi kilometri toisen jälkeen. Lähestyessäni Riikaa löysin lopulta huoltamon, mistä sain juotavaa.
Kello meni sen verran nopeasti eteenpäin että oli aika etsiä kauppa. Kartta ei luvannut hyvää. Siksi päätin oikaista pikku teiden kautta ja samalla kiertää Riikan keskustan vähän kauempaa. Ajoin ensi hiekkaista metsätietä muutaman kilometrin että pääsin paremmalle tielle.
Tämän tien päässä oli pieni kaupan pahanen mistä sain jogurttia, piimää, leipää sekä maitoa ja keksiä kahvin kanssa.
Saavuin Tallinaan vievälle päätielle. Kyltissä oli viimeksi lukenut 300km ja rapiat.
Ajettuani 10km sattuma oli taas mukana. Löysin leirinta alueen. Hetkeäkään epäröimättä ajoin pihalle ja kyselemään hintoja. 6€ teltta ja suihku 4€. No kylmästä vedestä aika paljon, mutta sainhan ainakin pestyä vähän vaatteita.
Istuskelin suihkun jälkeen jonkin aikaa baarissa. Olin jo syönyt yhden jätski annoksen kun paikalle tuli venäläinen moottoripyöräilijä. Hän tarjosi sen kunniaksi toisen, kun kerroin matkastani. Olisi sitä viinaakin saanut mutta jätin väliin. Huomenna jatketaan matkaa. Hyvää yötä.
Matka: 88.71km, aika: 5:17, paikkakoordinaatti: leirintäalue Niki, Latvia

22.7 A3
Yö meni suurimmaksi osaksi torkkuen. Taisin nukkua muutaman tunnin aamuyöstä liikenteen alkaessa hiljentyä päätiellä.
Torkuin puolinukuksissa 8 pintaa. En halunnut pitää turhaan kiirettä. Minulla olisi aikaa polkea Vironmaalle paripäivää.
Kokkailin munakkaan ja keitin vedet pikakahvia varten.
Laitoin teltan sekä muut tavarat kasaan ja pakkasin pyörän. Kävin vielä tervehtimässä vastaanoton tyttöjä ennen kuin lähdin jatkamaan matkaa.
Päätietä pitkin ajaminen tuntui pitkästä aikaa mukavalta. Tie on erittäin leveä. Siinä on kaksikaistaa molempiin suuntiin ja leveät pientareet pyöräilijöitä varten.
Ajoin A2 tietä isoon liittymään missä sen tiennumero muuttuu A3. Tie kapenee sen jälkeen normaaliksi. Reunus on välillä onnettoman kapea eikä hiekkalevennystä ollut kuin nimeksi jos sitäkään.
Valmieran jälkeen aloin etsimään leiripaikkaa. Kävin kaupungissa kaupassa. Ajoin 10 kilometriä sieltä ulos ennen kuin sopiva paikka löytyi.

Matka: 97;24, Aika 6:11

23.7 Estonia, Viro

Loppu suora oli alkamassa seuraavalle etapille. Valgan oli matkaa 40 km. Sen jälkeen olisi enää 50 km ennen kuin saapuisin Otepäähän.
Hyvällä mielin kokkailin sekä mietiskelin samaan aikaan päivän matkaa. Arvion kokonaispituudeksi 90 km pintaan.
Päivästä tulisi kuuma ja hikinen. Aamuaurinko paistoi täydeltä taivaalta. Vähän kauempana näkyi muutama pilvi. Minua ne eivät auttaneet sen kummemmin.
Pakattuani pyörän ja työnnettyäni sen metsätielle, huomasin olleeni sen verran ajatuksissa että takalaukut olivat menneet väärin päin joten jouduin purkamaan kuorman
Kantapäät ottavat laukkujen sivuihin kiinni jos laitan ne väärälle puolelle. Olen säätänyt pidikkeet aivan toiseen laitaan saadakseni laukut aivan tarakassa taakse Näin saan lisää tilaa jaloille ajaessa.
Purettuani ja kuormattuani pyörän uudestaan lähdin matkaan.
Eilen tietyöt haittasivat matkantekoa. Tänään niitä tuli vain muutama vastaan.

Ajoin Valagan keskustan läpi. Pysähdyin erään pikkukaupan kohdalla ostamaan vettä sekä jäätelötuutin.
11 km kylästä eteenpäin tulee Otepään risteys. Siitä on matkaa 47 km.
Valgasta risteykseen asti pääsee ajamaan pyörätietä pitkin.
Loppumatka meni fiilistellessä ja miettiessä menneitä kuukausia. Afrikan matka häämöttäisi jo takaraivossa. Mieli halajaa jo takaisin tien päälle vaikka tämäkään matka ei vielä ole päätöksessään. Pidän pienen huili tauon ja mietin jatkoa. Pyörä vaatii suuren huollon ja siihen menee oma aikansa. Palailen kunhan päätän jatkosta. Viimeistään kuun loppuun mennessä.

Matka: 91.44 km, aika 5: 24, Otepää, viro

30.7 Warsova, paluu Ukrainaan

Matkani pysähtyi Viroon joksikin aikaa. Lähdin 30.7 bussilla takaisin Ukrainan suuntaan. Olin jättänyt tavaroita Sambiriin joten päätin lähteä hakemaanne ne pois. Jos olisin tullut Suomeen asti, matkastani olisi tullut huomattavasti kalliimpi. Ensimmäinen päiväni alkoi Tarton bussiasemalta. Bussi mihin nousin oli Lux Express. Lippua en hankkinut etukäteen netistä, joten olin vähän tuuliajolla istuin paikan suhteen.
Bussi mainosti itseään ehkä vähän liikaa, koska ensimmäisessä bussissa ei toiminut netti eikä näytöt josta olisi voinut katsoa elokuvia. Vaihdoin seuraavaan bussiin Riikassa. Tässä bussissa toimi jo kaikkia. Jouduin vaihtamaan paikkaa yhden kerran koska istuinpaikka oli varattu eikä minulla ollut sellaista. Paikka löytyi kuitenkin pienen etsimisen jälkeen. Kiitos kuuluu henkilökunnalle joka on aivan ensi luokkaista näissä busseissa.
Vilnuksessa bussini vaihtui Simple Express bussiksi. Bussi oli ääriään myöten täynnä. Bussi on tilava joten se ei haitannut matkan tekoa ollenkaan. Kaikissa busseissa on wc joten ei tarvitse kirvistellä jos on hätä.
Ensimmäisen yön olin hotelli metropolissa Warsovassa.
Saapuessani bussiasemalle oli kello jo 23.35. Minulla oli aikaa 25 minuuttia ehtiä sinne. Buukkaukseni oli merkitty saapumis ajaksi 23 ja 24 välillä. Etsin pankkiautomaattia mutta en huomannut sellaista. Kysyin lopulta taksikuskilta missä sellainen on. Se oli aseman sisällä eräässä pimeässä nurkassa suunnille puolessa välissä bussiasemaa.
Saatuani rahaa, menin taksin luokse ja sanoin paikan nimen. Taksi kuski viittasi vahan matkan päässä näkyvää korkeaa taloa ja sanoin hotellin oleva siellä. Kiitin ja lähdin kävelemään vauhdilla sinne. Yritin ensin mennä tien yli mutta siellä ei ollut sellaisia liikennevaloja joista olisi päässyt tien yli.
Katseltuani hetken huomasin ihmisten menevän junatunnelin kautta tien toiselle puolelle. Ei muuta kuin perään vain. Seikkailin vähän aikaa tunnelissa kunnes löysin oikean nousun mistä pääsin kadulle. Hotelli löytyi pienen katselun jälkeen.
Vastaanotossa oli kaksi miestä ottamassa vieraita vastaan.
Varaukseni löytyi helposti. Otin samalla aamiaisen ettei minun tarvitse olla junassa nälissäni. Sen pitäisi lähteä aikaisin aamulla. Saatuani avaimen menin 4 kerrokseen hissillä.
Huoneen numero oli 221. Huone löytyi hissistä oikealle mentäessä.
Aukaistuani oven tuntui kun olisi mennyt saunaan. Paikassa ei ollut ilmastointia, muuta kuin pieni potkuri vessan seinässä imemässä kosteutta wc puolelta. Ikkunat olivat raollaan huoneessa mutta se ei auttanut asiaan.
Pöydällä oli kaksi vesipulloa ja niiden vieressä lasit. Lasit olivat paperin päällä Niissä mainostettiin hotellia. Wc puolella tangossa roikkui pyyhkeitä ja amme täytti osan tilasta. Seinässä oli suihkua varten kiinnitys ja suihku oli hanojen yläpuolella.
Paikka oli siisti muta vanhahtava kuten koko hotelli. Jee… vähän kuin Bogartin leffoissa. Suihkun jälkeen untenmaille ja aamulla lipun ostoon.

Paikkakoordinaatti. Warsova,
Puola

31.7 Prezeworsk

Aamulla nousin aikaisin ehtiäkseni käymään suihkussa. Päivästä tulisi kuuma ja pitkä.
Käytyäni aamupesulla, laitoin tavarat sellaiseen kuntoon että pääsen lähtemään aamupalan jälkeen. Minun pitää ehtiä ostamaan lippu junaan joka lähtee 10.45 asemalta.
Menin hissillä 4 kerroksesta ala-aulaan mistä pääsee ruokalaan.
Ruokalassa istui jo muutama ihminen syömässä. Kello oli 7 pintaan eli olin tullut juuri oikeaan aikaan. eikä syöjiä ollut liikaa..
Ruokaa oli aivan valtavasti. Kalasta lasagnehen ja jälkiruokaakin löytyi joka sorttia.
Aamupalan jälkeen hain laukun huoneestani ja palautin avaimen tiskille.
Ulkona oli jo aamutuimaan mukavan lämmin. Minulla ei ole ainakaan valittamista, jos ilmat pysyvät hyvänä.
Olin eilisestä oppinut kuinka täällä pääsee tien yli. Täällä on, ainakin aseman lähellä tunnelit, mitä kautta on helppo mennä tien ali..hehe ei yli.
Juna-asema oli 200m metrin päässä. En pitänyt kiirettä sinne mennessä.
Aseman koko oli aika iso. Helsingin rautatieaseman luokkaa.
Etsin katseellani lippuluukuja mistä voisin ostaa liput. Se löytyikin helposti, koska jonot olivat sen verran pitkiä.
Lippuluukulle päästääkseen oli käveltävä käytävää pitkin. Se oli tehty siirrettävistä tolpista ja nauhasta joka mutkitteli spagetin lailla . Käytävästä mahtui menemään yksi ihminen kerrallaan.
Järjestelmä toimi aivan hyvin. Luukkuja oli monta joten näin järjestys pysyy hyvänä. Tultuani käytävän päähän sen edessä seinällä, parinmetrin korkeudessa oli näyttö johon tuli luukun numero ja nuoli näytti mille luukulle on mentävä.
Lippuluukulla tultuani annoin valmiiksi kirjoitetun lapun luukun kautta.
Hetken päästä oli lippu kourassani.
Tarkistelin sitä mutta kaikki näytti aluksi yhdeltä numero sotkulta.
Seuraavaksi menin näyttötaulun luokse mistä näki junaliikenteen.
Minun junaa ei siellä vielä ollut joten lähdin vaeltelemaan pitkin asemaa.
Menin rappusia seuraavaan kerrokseen. Junan pitäisi lähteä sieltä.

Kaikki junat kulkevat aseman alta. Samanlailla kuin metrot Helsingissä. Raiteita oli vain enemmän. Löydettyäni raiteet mistä junat lähtevät, etsin kahvilan kuluttaakseni aikaa. Katselin käveleviä ihmisiä, heidän kulkiessa kahvila edestä. Oli mukava tehdä välillä muutakin kuin ajaa pyörällä, nukkua metsissä, ja viettää pitkiä päiviä liikenteen joukossa yksin. Tosin oli täälläkin yksin, mutta nyt ei tarvinnut varoa autoja.
Kävelin katsomaan, olisiko näytölle ilmaantunut jo junani lähtöpaikka ja raide numero. Kahvi oli tehnyt terää ja loputkin aamu unet varisivat silmistäni. Junani lähtisi pian, joten menin odottamaan sitä lähtölaiturille minkä ohi se tulisi..
Olin ostanut ensimmäisen luokan lipun. Täällä se on edullista eikä tarvitse istua pienissä ahtaissa tuoleissa.
Odottaessani junan tuloa kysyin vieressä olevalta mieheltä lippuni tietoja. Halusin tarkistaa olinko katsonut oikein. Mies puhui hyvää englantia ja oli myös tulossa samaan vaunuun..
Kun juna saapui mies pyysi minua samaan osastoon istumaan ja juttelemaan. Olin ehtinyt kertoa vähän matkastani ja hän halusi kuulla pyöräilystä lisää. Juna matka taittui nopeasti jutellessa.
Mies kertoi että hän omisti ravintoloita Puolassa. Hän käy usein niissä joten matkustelu ympäri Puolaa oli tuttua touhua hänelle.

Olin matkan aikana varannut yö paikan hostellista ja ottanut sänkypaikan säästääkseni muutaman Slotin. Juna saapui asemalle aikanaan.
Nousin yhden aseman liian aikaisin junasta, oikeastaan se oli onni. Pääasema oli 5 km eteenpäin, eli säästin aikaa kun nousin pois väärällä asemalla.
Ensitöikseni otin puhelimen esiin ja aloin suunnistamaan hostellin suuntaa.
20 minuutin päästä ja parin suunnistusvirheen jälkeen, paikka löytyi.
Ilmoittauduin reseptionissa nuorelle tytölle.

Sain neljän hengen huoneesta petipaikan. Sinne pitäisi tulla vielä yksi henkilö. Ketään ei kuitenkaan saapunut, joten sain olla yön rauhassa omassa huoneessa.

Prezeworsk, Puola

1.8 Sambir

Saapuessani eilen hostellin minulla oli ongelmia suihkun kanssa. Täällä vesi lämmitetään kaasulla. Seinässä on isolaatikko jossa lämmitin on. Se toimii kaasulla ja sähköllä. Sen kummemmin en tiedä sen toiminnasta. Yritän tutkia miksi pömpeli ei alkanut pitämään meteli kuten se normaalisti tekee mutta en löytänyt mitään syytä joten kietaisin pyyhkeen vyötärön ympäri ja menin rappusia pitkin alakertaan. Nuorinainen ei ollut moksiskaan, kun meni sinne pyyhe ympärillä. Kerroin asian ja hän lähti kanssani selvittämään missä syy on.
Kun vikaa ei löytynyt hän ehdotti että menisin alakerran suihkuun.
Lähdimme katsomaan miltä paikka näyttää. Alakerran suihkut toimivat normaalisti joten palasimme takaisin yläkertaan.
Meni hakemaan shampoon. Nainen oli seurannut perässäni yläkertaan ja kokeili vielä hanoja.
Olin huomannut peilin vieressä kytkimen mutta en kiinnittänyt siihen sen enempää huomiota.
Nainen napsautti sitä ja lämmintä vettä että alkoi tulemaan kun hanaa käänsi. Ongelma oli ratkaistu.
Sellainen tarina jäi eilisestä kertomatta. Aamulla join jogurtti ja söin leivän palasia mitä löysin kassista. Tänään olisi rajan ylitys. Toivottavasti kaikki menee hyvin.
Lähdin suunnistamaan rautatieaseman suuntaa koska siellä pitäisi olla jonkinlainen Bussiasema. Suunnistin puhelimen GPS avulla keskustan suuntaan.
Itse rautatieasemaa oli vaikea erottaa muiden rakennusten joukosta. Rautatieaseman edessä oli pieni aukea. Sen ympärille oli rakennettu toisiinsa kiinni olevia taloja.
Kaikki näyttivät aivan samanlaisilta koska julkisivut olivat samalla muotilla tehtyjä. Seurailin vähän aikaa minne ihmiset suunnistivat laukkujen kanssa ja lähdin katsomaan oliko rakennus oikea.
Mentyäni aseman läpi aloin katselemaan oliko Bussiasema näköetäisyydellä.
Bussiasema löytyi ja suunnistin sinne. Seuraava ongelma sitten olikin löytää se oikea bussi joka menee rajan pintaan.
“Bussiasema” lähellä on pieniä koppeja. Ne ovat matkatoimistojen neuvonta paikkoja ja niistä voi myös tilata matkoja.

Kävelin yhden sellaisen luokse ja kurkkasin sisälle. Nuori viehkeä nainen istui kopissa ja hänellä oli asiakas palveltavana.
Odotin vuoroa ja menin rohkeasti kysymään busseista. Nainen ei puhunut englantia mutta ymmärsi kuitenkin, hän nousi tuolista ja vinkkisi ulos. Kopin takana seisoskeli mies jolta hän kysyi. Mies nyökkäsi ja osoitti kopin lähellä olevaa bussia. Hehe.. jos joku kuvittelee näitä busseja samanlaisiksi kuin Suomessa, voi kuvittelemaan heittää romukoppaan.
Nämä ovat isoja pakettiautoja ikkunoiden kanssa.
Nainen palasi koppiinsa ja minä jäin odottelemaan bussin lähtöä.
Seisoskelin miehen kanssa ja yritin samalla saada jotakin hänestä irti.
Sen verran pääsimme samalle aalto pituudelle että sain selville hänen olevan bussikuski. Bussi lähtisi vasta sen ollessa täynnä.
Odottelin ja katselin kun mies keskusteli välillä ihmisten kanssa. Lopulta menin bussin sisälle katsomaan istuin paikkaa. sellainen löytyi joten istuin siihen ja otin laukun syliini. Bussi oli muutenkin ahdas joten se oli paras ratkaisu
bussi lähti aikanaan liikenteeseen. Matka ei ollut rajalle kovin pitkä (10-15 km).
Olin kuvitellut karttaa katsoessani että matka olisi huomattavasti pidempi kuin olikaan.
Bussi pysähtyi torin viereen. Ihmettelin vähän aikaa joko olimme perillä. Kuski viittoi minua nousemaan pois ja neuvoi minulle suunnan minne piti lähteä kävelemään.
Samaan suuntaan meni muitakin reput selässä.
Saavuin aidatulle alueelle. Olin seurannut nuortaparia joilla oli rinkat selässä. Saavuttuamme rakennuksen luokse tiesin olevani perillä. Hiukan jännitti mitä raja miehet kyselisivät. Olinhan tullut vasta vähän aikaa sitten pois maasta ja taas olin menossa takaisin.
Kopissa istui tiukan näköinen nuorehko nainen. Hän otti passini ja kysyi olenko ollut aikaisemmin maassa. Kerroin hänelle totuuden koska olin ollut ja syyn.
Nainen alkoi tutkimaan passia suurennuslasilla ja kirjoitti vihkoon merkintöjä. en ole kuitenkaan aivan varma siitä. Voi olla että hän katsoi ohjeita.
Hetken nainen mietiskeli ja löi passiin maahantulo leiman.
Seuraavaksi jouduin laittamaan laukun läpi valaistukseen. Kaikki oli ok joten pääsi ulos aika nopeasti. Kävellessäni rakennuksesta ulos, näytti liikenne Ukrainasta Puolaan olevan toista luokkaa kuin tänne Ukrainaan.
Monet ihmiset käyvät töissä Puolassa ja kulkevat raja-aseman läpi useasti päivässä.
Käveltyäni jonkin matkaa seuraani iskeytyi mies henkilö. Taksikuski kyseli tarvitsenko kyyti.
Kerroin että haluaisin löytää bussin joka menisi Sambiriin.
Kävelimme bussiasemalle joka on sadan metrin päässä, vasemmalla puolen tietä. Sitä ei huomaa helposti koska se on sivutien päässä.
Löydettyämme oikean bussin, taxikuski keskusteli kuskin kanssa vähän aika. Seuraava bussi lähtisi vasta kahden tunnin päästä. En halunnut tuhlata aikaa odotteluun joten kysyin taksilta paljonko maksaa kyyti Sambiriin rajalta ( medyka). 320 ukr rahaa. En suostunut maksamaan niin paljoa. Sovimme hinnaksi 300 noin 18 e pintaan. Matkaa oli 70 km.
Lähdimme ajamaan kohden päämäärää. Tie ole aluksi hyvää tietä jos sitä nyt siksi voi kutsua. Saavuttuamme (kostyviata) kylän kohdalle käännyimme Sambiriin vievälle tielle.
Tästä eteen päin ei sitten kannata ajaa millään hienosti Mersulla. Tie jatkuu huonokuntoisena pitkälle etelän suuntaa yli karpaattien. Tulin kyseistä reittiä polkupyörällä joten tiedän mistä puhun.
Tiessäsi ei ole hiiren kokoisia reikiä, ne ovat norsun kokoisia enkä edes vielä liioittele. Sehän tässä vähän harmittaa, jos auto osuu koiran kokoiseen reikää, pohjapanssari voi ottaa vähän kosketusta, jos se osuu siihen isompaan monttu voi ainakin pakoputkelle sanoa hyvästi tai eturipustuksille.
Tämä ei haitannut taksikuskia, vauhti sen kun kiihtyi mitä huonompi tie oli. Välillä mentiin väärää kaistaa, tien toista reunaa kun vastaan tulijat ajoivat sinun kaistaa. Jos liikenne voi tuntua kaaokselta niin täällä se sitä on, mutta…. tämä kaaos ei ole niin vaarallista vaikka luulin aluksi. Kaikessa toimessa on joku järki mukana. eli maalaisjärjellä täällä pärjää hyvin.
Välillä kuski itsekin kiroili tien kuntoa mutta ajoi rohkeasti eteen päin tietä, vai sanoisiko mieluimmin perunapeltoa.
Rakastan tätä maata. Täällä ei ole sitä sivistyksen tuomaa kurjuutta mitä Suomessa on, mutta.. sekin on hiipimässä tännekin tuon eu myötä. sääli.. Eu ei ole kaikissa muodoissaan hyvä asia. mutta se siitä, en ole poliitikko.
Aloimme saapumaan Sambiriin. Tunnistin tuttuja paikkoja edelliseltä käynniltäni. Oli mukava palata tänne.
Pyysin taksia jättämään minut torin laitaan josta oli lyhyt matka asunnolle. Kolmen päivän matka oli loppusuoralla. Pääsisin suihkuun ja viettämään ansaittua lomaa. joksikin aikaa.
Minun oli haettava ensin avain ennen kuin pääsen asuntoon. Kävelin torin vieressä olevaan puhelinliikkeeseen, missä Andrey oli töissä.
Olin tutustunut puhelinliikkeen henkilökuntaa ollessani viimeksi täällä. Andrey oli myös auttanut minua asunnon hankkimisessa.
Juttelimme hetken aikaa asuntoon liittyvistä asioista ja sain sen jälkeen avaimen.
Reippaalla mielin lähdin kävelemään asunnolle. Suihku häämötti mielessä.

Sambir, Ukraina

21.8 Elämää sambirissa

Aika kuluu kuin siivillä. Vanha fraasi joka pitää vieläkin paikkaansa. Päivät ovat menneet kaupunkia katsellessa , vai voisiko sanoa ennemmin kylää. Saapuessani 1.8 takaisin tänne, kylä ei ollut muuttunut . Samat tori myyjät olivat vanhoissa paikoissa myymässä ja torilla oli kova vilske, kun ihmiset ovat ostoksilla.
Sodan varjon ei näy muuten kuin sotilaiden määrä kaupunki kuvassa on lisääntynyt. Ihmiset ovat yhtä rentoja kuin ennenkin. Käyvät kirkossa säännöllisesti ja hymynkin on herkässä.
Kevät on mennyt ja kesäkin on pikku hiljaa siirtymässä syksyn puolelle. Muuttolinnut alkavat kohta puolin suunnittelemaan siirtymistä lämpimiin maihin.
Minunkin aikani Ukrainassa alkaa lähestymään loppua. Tarkoitukseni on lähteä ensiviikolla lentäen Riikaan. Menen ensin bussilla Lviv ja sieltä yö junalla Kiovaan. Jatko menee sujuvasti bussilla. Ensin Valkaan ja jatko yhteydellä Otepäähän.
Palaan ensiviikolla linjoille kun suunnitelmat on lyöty loppuun. Nyt ei muuta kuin nautitaan kesästä kun sitä vielä on.

Sambir, Ukraina

24.8 Itsenäisyyspäivä ukrainassa

Eilen illalla 22 jälkeen alkoi kuulumaan torvensoittoa ulkoa. Tiesin heti että se liittyy Itsenäisyyspäivään.
Auto saattue oli pitkä. Autojen vilkut välkkyivät pimeässä ja autojen valot loivat sateiseen iltaan sopivan tunnelman.
Katsoin saattueen kulkua parvekkeelta miettien samalla tilannetta täällä Ukrainassa. Paikalliset toivovat rauhaa. He uskovat parempaan tulevaisuuteen ja ovat toiveikkaita.
Huomenna jätän Ukrainan taakseni. Sen kuitenkin tiedän että palaan takaisin tänne vielä jokin päivä.
Matka suunnitelmat muuttuivat sen verran että palaan samoilla kulkuvälineillä kuin tulinkin eli junalla, bussilla sekä taksilla.
Loput onkin sitten auki mitä jatkossa teen, mutta palaan asiaan kunhan päästään ensin pyörän luokse otepäähän.

28.8 Jäähyväiset Ukrainalle

Matka tänne Viroon on ollut mutkikas. Olen tullut kolmella taksilla, kahdella junalla ja neljällä bussilla ennen kuin olin Otepäässä.

Aamu Ukrainassa 25.8 alkoi aamupalalla. Syötyäni tarkistin asunnon vielä kertaalleen läpi ettei sinne jäänyt tavaroita.
Suljin oven haikein mielin. Kaksi kuukautta elämästä jäi avaimen käännön jälkeen asuntoon. Olimme sopineet että laitan avaimen kynnysmaton alle kun lähden. Kaverit tulevat hakemaan sen muutaman tunnin sisällä pois.
Heitin rinkan selkään jonka olin hankkinut muutama päivä sitten. Näin jälkeen päin olisi kannattanut ostaa se kalliimpi malli. Tästä mallista hajosi vetoketju ennen kuin se edes täytti neljää päivää.
Kävelin kierroksen lähellä olevan bussiaseman kautta, minkä luona olin nähnyt takseja. Nyt niitä siellä ei ollut, bussit veivät kaiken tilan.
Jatkoin matkaa reippaalla mielin keskustan suuntaan. Tämän kylän isoin kauppa sijaitsee keskusaukiosta jonkin matkan päässä etelän suunnassa. Päivisin siellä majailee useampikin taksi.
Marssin suoraan erään taksin viereen ja näytin lappua mihin olin valmiiksi kirjoittanut summan ja osoitteen. Puhuin samalla englantia, jospa se vaikka ymmärtäisi, mutta turhaan. Menin seuraavan taksin luokse mutta sama juttu. Kolmannen taksin kuski nukkui takapenkillä joten en häirinnyt kuskia vaan jätin hänet jatkamaan unia.
Sillä välin tuli tämä ensimmäinen kuski luokseni ja vinkkasi seuraamaan. Lähdimme kävelemään erään lähellä sijaitsevan baarin luokse. Menimme sisälle. Meitä vastaan tuli baaritiskin takaa nuorempi henkilö. Hän osasi englantia sen verran että pystyi kääntämään tarvittavat asiat.
Pääsimme sopimukseen ja menimme taksiin. Annoin hänelle sovitun summan etukäteen ja pääsimme matkaan. Pysähdyimme tankkaamaan auton ennen kuin lähdimme ajamaan Puolan rajalle.
Kuski kävi hakemassa rahan jonka olin antanut hänelle. Hän maksoi silla rahalla bensa laskun.
No, mielessä juolahti hetken verran että mitenköhän tässä käy. Kaikki meni kuitenkin hyvin. Vanha Audi ampaisi eteen päin ja lähdimme ajamaan rca rallia Puolan suuntaan. Tie oli vielä huonommassa kunnossa kuin tänne tulleSsani kuukausi sitten. Montut näyttivät kahta isommilta koska ne olivat vettä täynnä ja olivat kasvaneet kokoa lisää.
Auto puikkelehti monttujen välissä kokeneen kuskin käsissä. Vauhtia oli välillä liikaa, kuski teki välillä hätä jarrutuksia ettei ajaisi norsun kokoisiin kuoppiin.
Tie muuttui paremmaksi kun pääsimme pois Sambirin tieltä. Matka taittui isommalla vaihteella mäissä hitaan puoleisesti. Kuski yritti säästää bensaa ajamalla mahdollisimman suurella vaihteella.
Saavuimme lopulta puola rajalle.
Kiitin kuskia siitä hyvästä että pääsin hengissä rajalle. Hän oli ajanut hyvin koska auto oli kestänyt tänne asti. Sitä en tiedä pääsikö kuski takaisin Sambiriin.
Lähdin kävelemään tullia kohden hyvillä mieleni. Ainut mikä hermostutti oli se että minun pitäisi olla Warsovassa 23.55. Silloin lähtisi bussi kohden Estoniaa

osa2 25.8

Noustuani taksista suunnistin läheisen kopin seinustalle ottaakseni repusta passin.
Katselin samalla ympärilleni pitkäkyntisten takia. Mitään uhkaava ei kuitenkaan näkynyt joten sain otettua passin turvallisesti laukusta pois.
Tervehdin vielä taksi kuskia ja lähdin muutaman sadan metrin päässä olevalle passintarkastus pisteelle.
Vaikka aamu oli vasta aluillaan oli jonoa jo kertynyt oven eteen. Ei auttanut muuta kuin odotella. Edessäni oli nuori pariskunta joilla oli kaksi lasta. Seurailin heitä ajan kuluksi, näytti siltä että heitä jännitti mennä tullin läpi.
Jono meni hitaasti eteenpäin.
Pääsin lopulta tuulikaapin sisälle, jatkoin odottamista.
Nuoripari jutteli keskenään ja paimensi lapsia välillä.
Ukrainan puolen passitarkastus meni aika nopeasti ohi. Nuori parikin pääsi läpi.
Matka jatkui ulkona aidattua jalkakäytävää pitkin Euroopan puolen passi tarkastukseen.
Jono oli jo valmiiksi pitkä, kävellessäni sen jatkoksi.
Nuoripari oli lapsien kanssa ehtinyt ennen minua jonoon. He keskustelivat erään miehen kanssa. Hän viittoi heitä kävelemään jonon ohi toiselle portille jonka luona seisoi kaksi vartijaa. Sen kummempia ajattelematta lähdin heidän peräänsä ja kävelin vartijoiden luokse. Näytin heille passia. Toinen heistä viittoi liukuovien suuntaan samaan suuntaan meni myös perhe joita olin seurannut.
Sisälle päästyäni jouduin odottamaan hetken verran että tuli vuoroni.
Pariskunta oli kuitenkin ennen minua.
Kaikki muut pääsivät hyvin laukun ja passin tarkastuksesta läpi paitsi poika.
Vartija tutki pojan passia hyvin tarkkaan. Otti suurennus lasin käyttöön ja alkoi tutkimaan järjestelmällisesti passia.
Hetken jännityksen jälkeen hän löi passiin leiman ja päästi pojan pinteestä pois.
Olin sillä välin siirtynyt laukun tarkastus pisteeseen. Nuorehko mies katsoi ensin passiani ja alkoi sitten tutkimaan rinkkaani. Kysyin heti ensimmäisenä pitääkö minun tyhjentää koko rinkka pöydälle.
Ei onneksi tarvinnut. Vartija vilkaisi päällimmäisiä tavaroita ja kysyi oliko minulla tupakkaa tai viinaa mukana. Ei ollut joten pääsin seuraavaan tarkastus pisteeseen.
Mies otti passini. Vilkaisi sitä ja käytti luku laitteessa.
Hetken päästä hän antoi sen takasin ja nyökkäsi.
Huokaisin helpotuksesta. Olin taas Euroopan puolella.
Lähdin kävelemään samaan paikkaan mihin bussikuski oli jättänyt minut viimeksi tullessani tänne kuukausi sitten.
Saavuttuani torin laitaan siellä seisoi yksi bussi. Totesin kuitenkin heti että tähän ei mahdu enää yhtään ihmistä. Kuski heilutti sisältä ihmisille että tänne ei mahdu enää.
Samalla kuski käynnisti moottorin ja lähti ajamaan pois torilta.
Paikka kuhisi kaiken maailman myyjiä. Sieltä olisi saanut tupakkaa ja viinaa pilkka hintaan. Myyjiä oli pilvin pimein. Eräs henkilö auto ajoi tietä pitkin ja erehtyi pysähtymään myyjien läheisyyteen. Myyjä parvi pöllähti auton ympärille kuin raato kärpäset. Kuski heilutti päätään kieltävästi ja lähti kaasuttelemaan pois.
Aloin miettimään seuraavaa siirtoani. Minun pitäisi päästä kaupunkiin ja bussi meni menojaan

Osa 3.

Bussi lähti aivan nenäni edestä, kun saavuin tori alueelle. Aloin katselemaan ympärilleni jos jossakin seisoisi toinen bussi.
En huomannut sellaista joten aloin miettimään muita vaihtoehtoja.
Katseeni kiinnittyi ensimmäisenä rahavaihto paikkaan ja suunnistin sinne. Mieleeni juolahti sellainen ajatus, saisinko kortilla suoraan Puolan rahaa kopista. Ei saanut, totesin.
Näin taksin tulevan kaupungin suunnasta torialueelle.
Lähdin kävelemään sen luokse. Kuski oli jo ehtinyt hävitä jonnekin sillä välin kun käänsi päätäni toiseen suuntaan.
Hän kuitenkin löytyi auton takaa ja kerroin huoleni hänelle. Minun pitäisi päästä ensimmäisenä automaatin luokse että saisin rahaa taksia varten. Sitten pitäisi päästä heti miten rautatie asemalle.
Kuski vinkkasi vähän matkan päässä olevaa kauppaa.
Lähdin kävelemään sinne. Taksikuski lähti seuraamaan minua kaupalle. Hän varmisti ettei minulle satu matkalla mitään.
Saatuani rahat menimme taksille ja lähdimme kohden Przemysliä. Matka meni nopeasti koska sitä ei ollut 15 kilometriä enempää.
Jäin rautatieasemalla pois. Kävelin suoraan aseman sisälle ja lippuluukulle. En katsonut sen enempää oliko lipunmyynti auki vai ei.
Kopin sisällä istui vanhempi nainen. Kysyin lippua Warsovaan. Nainen ymmärsi jonkin verran ja ilmoitti seuraavan junan lähtö aikataulun.
Jouduin vaihtamaan Rezezonissa junaa joten matkasta tulisi jännittävä.
En olisi saanut aikataulusta selvää ilman apua. Takanani
seisoi nainen hänellä oli myös rinkka selässä. Pyysin häntä tulkkaamaan lipunmyyjän puhetta.
Juna lähti aikanaan ja minä sen kyydissä.
Kun juna saapui Rezesonin asemalle meinasin mennä sen ohi. Jos en olisi vilkaissut ikkunasta ulos olisi mennyt siitä ohi ja olisin löytänyt itseni Krakovasta.
Junan vaihtoon oli 2 tuntia joten lähdin tutustumaan aseman ympäristöön. Kävin syömässä läheisessä kioskissa pizaa ja piipahdin torin laidalla katsomassa kojuja.
Juna varsovaan lähti raiteelta kolme. Se oli saapunut paikalle 40 minuuttia aikaisemmin kuin sen piti lähteä. Sehän sopi minulle mainiosti. Menin junaa odottelemaan lähtöä ja surfailin tabletilla sen aikaa odotellessani junan lähtöä.
Matka kesti nelisen tuntia ennen kuin saavuin varsovan asemalle,
Seuraava ongelma oli, mistä bussi lähtisi. Olin kysellyt ennen junan saapumista asemalle eräältä pariskunnalta mahdollisia vaihtoehtoja paikasta, mistä se voisi lahtea. He sanoivat että pitkän matkan bussit eivät lähde asema kupeesta vaan jonkin matkan päässä olevalta bussiasemalta.
Päästyäni juna asemalle, eksyttyäni ensi muutaman kerran, kävin nostamassa automaatista rahaa. Sen jälkeen suunnistin taksien luokse joita riitti aseman edessä joka lähtöön.
Bussilipussa oli osoite mistä bussi lähtisi. En ollut printannut lippua ulos joten näytin osoitteen puhelimesta taksikuskille. Kuski nyökkäsi. laitoimme rinkan takapenkille ja lähdimme matkaan.
Bussiasema oli noin neljän kilometrin päässä juna asemasta.
Yksi etappi oli taas saavutettu. Oli tyytyväinen

25-26.8

Saavuttuani taksilla bussi aseman pihalle katselin hetken aikaa ympärilleni. Rakennus joka toimi bussiasemana ei ollut kovin uusi. Menin liukuovesta sisälle ja yritin hakea katseellani ilmoitustaulua saadakseni selville bussini lähtöpaikan.
Sellainen kyllä löytyi mutta pirukaan ei siitä saa selvää. Tekstiä kyllä oli mutta en löytänyt omaa bussiani sieltä. Istuin lähimmälle tuolille ja aloin miettimään seuraavaa siirtoani. Onneksi minulla oli aikaa miettiä ja etsiä ratkaisua tilanteeseen.
Bussi asemalla oli vilkasta. Seurailin ihmisiä heidän kulkiessa bussi asemalla.
Parhaiten minulle jäi mieleen eräs nainen. Hänellä oli silinterihattu päässä. Hatussa oli sulka sekä päällä musta pitkämekko sekä reppu selässä.
Hän talutti lasta vierellään. Lapsella oli Harry potterin lasit päässä ja sininen nalle kainalossa. Myös lapsella oli pieni reppu selässään.
He vaelsivat pitkin bussiasemaa odottaen oman bussinsa lähtöä.
Huomasin lopulta lupaavaan luukun mistä voisin käydä kysymässä bussini lähtöpaikkaa. Olin aikaisemmin yrittänyt sitä lipunmyynti luukulta mutta he eivät tunnistaneet bussiyhtiötä.
Sain infopaikasta varmistuksen että bussini lähtee paikalta 10 tai 11. Ne olivat aivan vierekkäin, eli mitään hätää ei pitäisi tulla.
Minulla oli vielä reilusti aikaa sen lähtöön joten päätin lähteä ostamaan evästä. En ehkä ehtisi enää hakemaan matkaa varrella syötävää,
Kävin bussiaseman sisällä olevasta kioskista lihapasteijoita ja pienen vesipullon.
Olin seuraillut jo pidemmän aikaa erästä seuruetta joka oli pysähtynyt keskustelemaan kiihkeästi jostakin. Ilmeisesti heidän bussi ei ollut tullut.
Kävelin eväiden kanssa heidän lähelle ja istuuduin penkille.
Penkiltä oli melkein suora näköyhteys siihen paikkaan mistä bussini tulisi lähtemään.
Silinterihattuinen nainen lapsen kanssa käveli usein nenäni edestä. Harry potteri lasit katosivat jonnekin, kun kello lähestyi puolta yötä.
Bussini oli tarkoitus lähteä puolelta öin.
Ennen h-hetkeä lähdin asemalta ulos.
Mennessäni laiturin suuntaa yhdellä penkillä makasi mies muovikassi sylissään. En tiedä oli hän edes hengissä.
Lux Expressin busseja tuli ja meni koko ajan. Aloin olemaan huolissani tuleeko minun bussia ollenkaan, kävin muutamassa bussissa tarkistamassa olisiko se oikea.
Lopulta pääsin lähtemään kohden Riikaa.
Matka taittui torkkuessa ja välillä netissä surfailen.
Express bussissa oli langaton yhteys joten omaa linjaa ei tarvinnut.
Aamu alkoi valkenemaan kun saavuimme Riikaan. Kello oli seitsemän pintaa.
Seuraavan bussin lähtöön oli jonkin verran aikaa, niinpä pääsin suunnittelemaan viimeistä etappiani Vilna-valka.
Katselin bussien aikatauluja mutta en löytänyt sieltä sellaista linjaa joka menisi niin kuin haluaisin.
Kuluttaessani aikaa asemalla , kävelin lux Expressin toimiston ohi. Päätin käydä kysymässä sieltä, koska heillä on varmat aikataulut ja tiedot.
Sisällä oli nuori pariskunta. He olivat tulleet Riikaan samalla bussilla kuin minä ja olivat tiskillä juttelemassa asiakas palvelijan kanssa.
Jäin odottamaan vuoroani. Kuuntelin nuorenparin juttelua. He olivat myöhästyneet seuraavasta bussista ja syy ei ollut heidän.
Tiskin takana oleva neiti rauhoitteli heitä. Hän soitti taksin ja sanoi että kuskit ovat yhteydessä toisiinsa ja sopivat keskenään paikan mistä he voivat nousta kyytiin. Taksi ei maksa heille mitään.
Täytyy sanoa että hienoa palvelua express bussi yritykseltä.
Seuraavaksi oli minun vuoro. Kerroin huoleni ja sanoin haluavani Vilna-valka välille bussi lipun.
Neiti katsoi koneelta paikkoja. Aluksi sieltä ei löytynyt paikkaa mutta lopulta löytyi vuoro joka olisi inhimilliseen aikaan Valgassa.
Otin sen ja lähdin odottamaan bussini lähtöä.
Bussi lähti aikanaan. Matka sujui maisemia katselen ja seuraavaa etappia suunnitellen. Matka oli sen verran pitkä että nukuin osan matkaa.
Vilnassa bussi löytyi helposti.
Seuraava etappi meni saksalaisen naisen kanssa jutustellen ja kuvia katsellessa. Hänen kaveri oli vastassa Valgan bussi asemalla.
Yritin hakea taksia katseellani päästyämme perille, mutta en nähnyt taxin taxia koko paikassa.
Saksalainen nainen oli jäänyt tupakalle kaverinsa kanssa
Kysyin hänen kaverilta, mahtaisiko hän tietää missä taksit ovat.
Naiset lähtivät kurkkaamaan nurkan taakse mutta taksia ei näkynyt.
Lopulta he sanoivat että nousisin autoon heidän kanssa ja lähdetään katsomaan keskustasta. Toinen mahdollinen paikka missä se voisi olla on iso ostoskeskus.
Ajoimme pihaan mutta taksia ei näkynyt.
Olin aikaisemmin maininnut että minun pitäisi päästä käymään kaupassa ostamassa evästä.
Kuski lähti myös kaupan suuntaan joten lähdin itsekin käymään siellä.
Tullessani takaisin, kuski oli kysynyt taksin numeron ja soitti sen paikalle.
Hyvästelin matka kumppanini ja kiitin kuskia avusta.
Taksi matka sujui jutellessa. Kuski puhui hyvää englanti.
Vietin Otepäässä yhden vuorokauden ennen kuin lähdin ajamaan Tallinnan suuntaan.
Aamulla pakatessani varusteitani, mietin samalla laivalipun ostamisesta Suomeen. Veljeni oli kertonut että sen saisi suoraan laivanterminaalista tai laivaan menorampin varrelta.
Laitoin asian harkintaan ja tarkistin vielä asunnon ennen kuin laitoin oven kiinni. Kannoin laukut ja muut tavarat oven pielestä ulos ja laitoin laukut telineisiinsä.
Katsoin vielä viimeisen kerran ovesta sisälle ja laitoin oven lukkoon.
Reittini kulki tie 71 pitkin Rongun suuntaan. Päästyäni kylään, pysähdyin risteyksessä olevan ruokapaikan parkkipaikalla olevan katoksen alle sadekuuron yllättäessä. Kuuro meni nopeasti ohi, joten pääsin jatkamaan matkaa. Ajoin vähän matkaa tien 54 kunnes käännyin 47 tielle. 47 seuraili järven muotoja, mutta järveä ei näy tielle .
Tie 92 on Viljandi-tarttu välinen valtatie.

28.8

Päivä meni vastamäkeä ajaen. Lähdin Otepäästä ajamaan reittiä Paluperä, rongu ja seuraten vortajärven rantatietä aina tie 133 asti. Sitä pitkin ajoin tielle n51 aina Poltsanmaalle asti. Matkalla tuli muutama vesi kuuro. Pidin sadetta bussikatoksen alla muutaman kerran. Poltsamaalla menin hostelliin yöksi.
Saapuessani Poltsanmaalle, pysähdyin käymään kaupassa. Sain sieltä tiedusteltua mistä löydän Hostellin ensiyöksi. Yritin myös ostaa sieltä prepaid kortti mutta siellä ei ollut. Kaupan myyjä neuvoi ostamaan sen Hostellin lähellä olevasta isommasta kaupasta.

Hostelli sijaitsi toisella puolen kaupunkia. Olin ajaessani mennyt sillan ohi ja sain neuvon mennä siitä yli. Parisataa metriä sillasta pitäisi yöpaikan tulla näkyviin, tien oikealla puolella.
Ylitin sillan ja ajoin muutaman sataa metriä ennen kuin sain sen näkyviin.
Sisälle mentyäni, odottelin vähän aikaa että joku tulisi palvelemaan ja saisin kysyttyä onko täällä turvallista paikkaa pyörälleni. Se ratkaisisi jäänkö tänne.
Respan vieressä oli ovi se johti suoraan ravintolan. Katselin oven lasin läpi ruokasaliin. Sali oli tyhjä mutta siellä pyöri paritarjoilijaa.
Lopulta yksi työtekijä tuli palvelemaan ja sain selville että rappusten juuressa, sisällä, oli sen verran tilaa mihin pyörän voi laittaa. Siellä oli kuulema ollut ennenkin polkupyöriä. Ulko-ovi lukitaan kello 21 joten yöllä rappusten luokse ei pääse kukaan, ainakaan ulkopuolinen.
Otin huoneen aamiaisella. Maksoin sen pois ja menimme sen jälkeen katsomaan paikkaa minne voin laittaa pyöräni.

Talo oli kaksikerroksinen. Toiseen kerrokseen meni rappuset ja niiden vieressä oli tilaa pyörälle.
Portaikkoa oli sisällä omassa tilassaan eli siellä oli lämmintä ja kuivaa.
Nainen mainitsi että siivooja tulee aamusta. Pyörä pitäisi laittaa mahdollisimman lähelle ikkunaa koska siivoojan pitää päästä ajamaan koneella lattiat.
Saadakseni pyörän sisälle nostin ja työnsin sen kolmen rappusen yli.
Laitoin pressun ja teltan rappusten alle. Laukut kannoin huoneeseen joka sijaitsi toisessa kerroksessa.
Seuraavaksi suuntasin lähikauppaan hakemaan prepaid kortin.
Ostin samalla pikakahvia koska olin huomannut käytävällä erään kärrynpäällä vedenkeittimen. En voi käyttää huoneessani bensakeitintä, eli pikakahvia voin valmistaa paremmin huoneessani.

Palatessani kaupasta, laitoin käytävällä olevaan keittimeen vettä ja napsautin sen päälle. Ehtisin käymään huoneessani, ennen kuin vesi olisi kiehunut.
Purkaessani laukkuja huomasin unohtaneeni tabletin veljeni mökille. Olin ostanut sen Ukrainasta koska siitä on helpompi lukea uutisia sekä kirjoittaa tarvittaessa.
Harmittelin unohdustani, asialle ei tietysti enää voinut mitään. Olisin voinut mennä taksilla hakemaan sen. Se ei olisi maksanut kuitenkaan vaivaa, joten päätin unohtaa sen vaihtoehdon. Saisin sen kuitenkin kuukauden päästä joka tapauksessa.
Loppuilta meni kahvin, syömisen sekä suihkun merkeissä.

29.8

Aamupalalle oli mentävä viimeistään kello 9 mennessä. Heräilin sen verran aikaisemmin että ehdin laitella tavarat ja huoneen kuntoon.
Minulle oli kerrottu eilen, että aamiainen olisi maalaisaamiainen. Sitä se olikin. Kanamunia, puuroa, paahdettua leipää, juustoa, makkaraa, kahvia ja kakkua. Söin varmaa kolmen ihmisen edestä.
Hyvällä mielin palautin avaimen, vietyäni ensin tavarani pois huoneesta alakertaan.
Vastaanotossa ei ollut ketään, vain lappunen, jossa luki että avain pitää jättää tiskillä olevaan kulhoon.
Tein työtä käskettyä.
Pakkasin pyörän portaikossa hissukseen, nauttien samalla ilmapiiristä. Minulla ei ollut kiirettä mihinkään.

Päiva oli aurinkoinen. Ylämäki jatkui edelleen.
Nousua oli mutta se oli niin loivaa että silmä ei huomaa sitä kuin pitkällä suoralla.
Ajoreitti kulki suoraan E 236 Tallinaan. Tie oli tasaista ja siinä oli leveä ajokaista pyöräilijöitä varten. Vähän ennen Valda nimistä paikkaa löysin metsäsaarekkeen missä yövyin ennen viimeistä etappia.
Paikka löytyi sattumalta. Olin katsellut jo pidemmän aikaa mihin voisin laittaa leirin pystyyn. Taloja oli tiheässä ja teollisuusalueita myös.
Seurailin päätietä sen vieressä kulkevaa pyörätietä pitkin.
Pyörätie muuttui välillä ajotieksi.
Pysähdyin erään metsän reunaan katsastamaan ympäristöä ja vähän matkan päässä oli bussipysäkki. Siihen oli pysähtynyt auto, ilmeisesti odottamaan jotakuta.
En alkanut sen kummemmin katselemaan paikkoja koska autosta olisi nähty se ja leiripaikkani olisi paljastunut ulkopuoliselle.
Odottelin vähän aikaa ennen kuin lähdin jatkamaan matkaa. Ajoin autosta ohi seuraavaan risteykseen asti ja käännyin takaisin. Auto oli edelleen pysähtyneenä mutta en välittänyt siitä.
Olin huomannut metsäsaarekkeesta sopivan paikan kääntyessäni risteyksessä takaisin päin joten kannatti käydä kääntymässä.
Odottelin rauhassa auton poistumista, vasta sen jälkeen menin ojan yli niitylle. Työnsin pyörän metsään suojaan ja lähdin sen jälkeen tutkimusmatkalle saarekkeeseen.
Toisella puolella saareketta näkyi taloja mutta ne olivat kauempana enkä häiritsisi kenenkään asumisrauhaa.
Saarekkeen keskeltä, lehtipuiden alta, löytyi oiva leiripaikka

Jouduin raivaamaan suurimmat oksat pois maasta mutta muuta ei tarvinnut tehdä. Jee .. loistavaa.
Huomenna olisi taas jänskä päivä ja surullinen omalta osaltaan ..

30.8

Nukuin hyvin ottaen huomioon että on viimeinen päivä ulkomailla. Illalla olisin takaisin kotimaassa.
Söin rauhassa aamiaista, pakkailin samalla teltan kasaan. Putsasin sen huolellisesti koska en tiedä milloin käyttäisin sitä seuraavan kerran.
Pohjapressu oli sen verran kulunut että päätin jättää sen matkasta pois. Olin huomannut niityllä muoviläjän joka oli ilmeisesti peruja maanviljelijöiltä. Päätin jättää pressun samaan läjään, jos se päätyisi siten sinne, minne kuuluukin.
Työnsi pyörää pitkin niittyä koska en voi palata samoja jälkiä takaisin. Oja, minkä yli olin tullut oli toiseen suuntaa liian jyrkkä enkä jaksaisi työntää pyörää siitä ylös. Olin kuitenkin katsonut illalla jo valmiiksi paikan mistä pääsen.
Kaupunkiin ei ollut matkaa kuin 40km. Muutaman tunnin päästä olin jo satamassa.

Kaupungissa oli vilkas hyörinä. Satama löytyi helposti. Olin saanut puhelimen välityksellä hyvät neuvot kuinka sataman ja D portin löytää.
Vaikka löysin terminaalin heti, kesti vähän aikaa ennen kuin löysin oikean tien mistä ajetaan laivaan.
Lipun ostin ajorampin kopista. Pulttasin pyörän lukolla ja remmillä laivan sisällä olevaan tankoon kiinni.
Laivassa kiertelin ympäriinsä katsellen porukoita. Osa oli kännissä, osalla mahtava krapula.
Kävin ostamassa salmiakkia itselleni ja kaverille sätkäpa-peria. Istuskelin myös jonkin aikaa baarissa.
Päätin mennä istumaan yläterasille ja miettimään seuraavaa siirtoani, kuunnellen samalla musiikkia. Katselin laivan ik-kunasta ulos ja seurailin lähellä kulkevaa laivaa. Aurinko paistoi, meri oli tyyni ja mieli raukeana

Laivamatka kesti neljä tuntia.
Matkani Euroopassa alkoi lähestymään loppua. Hain pyö-rän laivan uumenista ja ajoin sen laivasta ulos.
Pitkän matkan viimeinen etappi oli edessä. Vielä olisi pääs-tävä Järvenpäähän ja sieltä aikanaan Ouluun,
mutta se on taas eri tarina……

Vlore, Albania Lumi skhumbin joki, Albania

”Kwanjoen silta”, Albania Nousu Makedonian rajalle

Raja ylitetty, Makedonia Suuntana vuoret

Huonot tiet Makedonisassa Iltanäkymä telttapaikasta

Haaksirikkoinen pyöräilijä The stone dolls

Paikallisia mainoksia Sofia

Albania Kivitie, Makedonia

Lepotauko, Makedonia Leiri sumuisilla vuorilla

Rautatieasema, Bulgaria Raja lähestyy

Ranskalaiset matkailijat Polku leirille ja Carmenin hauta

Romania Rajapaikat Romaniassa

Rokin ystäville Asemahotelli Ukraina

Kunnana rajakyltti Liettua Kaunas

Paikallinen sähkölinja 800km Kyiv Ukrainan rajalta

Leiripaikka sillan alla Sambirin kaupunginrajaj

Sambir kallis hotelli Kunnaraja Ukraina

Lviv 33 km Hylätty bussin odotuspaikka

Suomalainen pyöräilijä Raja

Niki camping Junalippu puolassa

Kuten kuvassa näkyy Ajatukse siellä jossakin

Vaikka matkani oli kaikilta osin onnistunut, sitä varjosti äi-tini sairaus. Hän oli juuri selvinnyt syövästä, kun hänellä todettiin pitkälle edennyt toinen sairaus.
Palattuani matkaltani hän eli enää kolme kuukautta ja kuoli Hyvinkään sairaalassa nukkuen rauhallisesti pois 7.1.2015.
Hänen muistotilaisuus pidettiin 25.01.2015 Jokelan kir-kossa.
Ritva Liisa Rosendahl (Karvonen)

Ritva Liisa Rosendahl