2140km 22 matkapäivää
——————————————-
28.5.2010 Matkaan lähtö
Edellisestä pyörämatkastani on kulunut vuosi.. Syksy ja talvi on minulle pahinta aikaa. Olen odottanut että lumet sulaisivat, aurinko alkaisi paistamaan ja linnut saapuisivat muuttomatkaltaan tänne pohjoiseen. Mikään ei ole ihanampaa kuin kuunnella aamuisin linnunlaulua. Silloin tietää että kevät on tullut.
Olen pitänyt kunnostani huolta pitkän pimeän ja lumisen talven ajan. Kuntopyörä on ollut kovilla, lumikenkäily pienessä pakkasessa tuo piristystä pimeään talveen ja hiihtämällä kehon lihakset ovat saaneet monipuolisempaa liikuntaa kuin kuntopyörällä ajo. Mieli pysyy pirteänä myös lukemalla .
Vanhat reissukamani alkoivat olla lopussa, joten päivitin ne uudempiin. Jouduin hankkimaan uudet laukut koska vanhat olivat kuluneet. Olin käyttänyt vanhoja laukkuja 8 vuotta. Ne olivat alkaneet revetä saumoista.
Olen hankkinut myös uuden puhelimen. Vanhalla puhelimellani ei voinut navigoida, eikä ottaa ylös gps lukemia. Uudella saan itselleni lukemat aina leiriytyessäni johonkin. Nukuin sitten missä päin maailmaa tahansa. Polkupyörään olen hankkinut uuden etutarkan. Entinen etutarakka oli rautaa ja erittäin kestävä. Uusi on tehty alumiinista joten kestävyydestä ei ole takeita. Näissä on myös painopiste laukuille alempana. Vanhassa paino piste oli aika ylhäällä.
Matkani alkoi kun heräsin puoli yhdeksän aikaan aamulla, hyvin pyörityn yön jälkeen. Lähtö päivän aamut ovat yleensä sekavia, koska on monia asioita mitkä pitää muistaa . Aloitin aamun kuten muutkin aamut yleensä eli aamupalalla. Avovaimoni on hidas heräämään joten kerkesin touhuta rauhassa ja hermoilla yksin tavaroitteni kanssa. Olinhan pakannut ne jo kolme päivää sitten mutta kyllähän te sen tiedätte, jos on jonnekin lähdössä sitä miettii onko kaikki mukana. Tavaroiden laittaminen ja valitseminen käy työstä. Laukkuihin ei mahdu mahdottomia määriä tavaraa eikä sinne kannata liikaa laittaakaan koska paino ja vauhti, kumpiakin liikaa ovat huono yhdistelmä. Varusteet on kuitenkin oltava sen mukaan missä liikkuu.
Syötyäni aamupalaksi maksalaatikkoa (..joka osoittautui virheeksi myöhemmin..) ja juotuani parikuppia kahvia,(..se ei osoittautunut virheeksi… paitsi puskassa juoksumäärä kasvoi..) hain polkupyöräni varastosta. Varasto on erillinen rakennus joten jouduin menemään pihamaan toiselle puolelle.
Työnsi pyörän varastosta ulos ja laitoin siihen kiinni peräkärryni (yksipyöräinen). Pukkasin pyörän lähemmäksi ulko-ovea koska minun olisi helpompi laittaa tavarat pyöränpäälle eikä minun tarvitse kantaa niitä 50 metriä. Kannoin laukut, teltan pressut sekä muut tavarat alas asunnosta. Avovaimoni oli myös herännyt ja tuli hyvästelemään minut alakertaan, ennen kuin lähdin matkaan.( ..No, olihan hän jo ollut hereillä jonkin aikaa, koska meille oli tullut vieraita heti aamusta kylään. Kerkesin kuitenkin syödä aamupuuron rauhassa, melkein..)
Ennen matkaan lähtö tarkistin laukut ja muut kiinnitykset. Suukkojen jälkeen otin vielä valokuvan meistä. Nousin pyörän selkään ja lähdin haikealla mutta innokkaalla mielellä matkaan. Pihalta lähtiessä ajoin ensimmäisenä parkkialueen läpi. En joutunut ajamaan autojen keskellä vaan sinne oli tehty oma kävelytie autojen keula puolelle. Käännös vasempaan pyörätielle. Satametriä ja oikealle. Jyrkkä lasku ja oikeaan. Olin päässyt vanhalle Kajaanin tielle. Ajelin viisi kilometriä hissukseen ja pysähdyin erään pienen mäenpäälle soittamaan avovaimolleni ennen kuin keskityn ajamiseen. Soitettuani jatkoin matkaani ja aloin saapumaan varsinaiselle tielle joka veisi minut Muhoksen suuntaa.
Jalat eivät ole tottuneet vielä heti alussa tavaroiden raskauteen mutta matkanteko tuntuu pitkän odotuksen jälkeen mukavalta. Ajelin pyöräteitä pitkin koska liikenne on tiellä vilkasta. Siirryn tielle kunhan pääsen vähän kauemmaksi. Ohitan Heikkilänkankaan risteyksen ja jatkan matkaani Madekoskelle. Madekosken jälkeen siirryn ajamaan tielle. Tietä pitkin on helpompi ajaa kuin pyörätiellä.
Muhos
Matkan aikana aloin kiinnittämään etutarakan kiinnitykseen huomiota. Olin kiristänyt mutterit ja ruuvit tiukkaan. Vaihdoin mahdollisimman paljon muttereita tarakasta rautakaupasta ostettuihin lukkomuttereihin, joten uskoin että minun ei tarvitsisi kiinnittää kiinnityksiin enään niin paljoa huomiotani, mutta väärässä olin. Asia alkoi vaivaamaan minua sen verran että pysähdyin bussipysäkille ja aloin kaivamaan työkaluja. Minulla ei ollut aivan sopivaa avainta muttereihin. Olin kiristänyt viimeksi ne papukaija pihdeillä, mutta en ollut saanut niitä tarpeeksi tiukkaan vaikka olin uskonut. Uskoin kuitenkin että pääsisin seuraavaan kaupunkiin, josta saisin oikean kokoisen avaimen.
Kävin kahdella huoltamolla kysymässä avainta. Toisessa ei myyty ollenkaan ja toisesta oli juuri se koko loppu. Keskusteli myyjän kanssa ja hän neuvoi lähellä olevaan varaosa liikkeeseen. Minun pitäisi palata parisensataa metriä taaksepäin. Ystävällinen myyjä neuvoi oikotien, joka ei varsinaisesti oikaisut mutta oli rauhallisempi tie kuin se, jota olin ajanut. Pysäköin polkupyöräni ikkunaa vasten. En voinut käyttää jalkaa koska se ei ollut mahdollista. Menin sisälle liikkeeseen ja kerroin mitä tarvitsen. Pyysin myyjältä lupaa käydä kokeilemassa lenkki avainta. En ollut varma lenkkiavaimen koosta. Avain oli oikea joten menin sisälle ja maksoin ostoksen. Saatuani avaimen kiristin ensimmäisenä etutarkan mutterin, toista en pystynyt koska lenkkiavain ei mahtunut väliin. Uskoin että saan sen kiristettyä kun löydän yöpaikan ja saan laukut pois.
Muhokselta jatkoin kohden Utajärveä. Saavuin aikanaan Utajärven kirkonkylälle vievälle tienkyltille, joten käännyin sinnepäin. Sen varrella oli kirkko ja museorakennuksia. Pysähdyin ottamaan muutaman kuvan kirkosta pihamaalta. Otettuani kuvat menin pyörälle. Hetken mietittyäni päätin lähteä käymään kylällä ja etsiä apteekin. Huomasin kauempana naisen, joka oli tulossa kävellen tietä pitkin. Ajoin lähemmäksi tietä ja kysyin naiselta olisiko kylässä apteekkia. Hän sanoi että on. Kiitin ja lähdin ajamaan kylälle.
Saavuttuani kylälle etsin apteekin joka oli pääkadun varrella. Parkkeerasin pyörän ja menin apteekkiin sisälle. Siellä ei ollut tungosta joten pääsin suoraan tiskille. Kerroin huoleni apteekkarille ja samalla kyselin miten minun pitäisi hoitaa juoma sekä ravitsemuspuolta tällaisella pyörämatkalla. Magnesiumia ja ravintopillereitä. OK.. Ostokseni oli apteekista särkylääkettä, vitamiini pillereitä ja magnesium tabletteja. Toivottavasti niistä on apua. Seuraavaksi ruoka kauppaan. Lähellä oli S-market, eli suunta sinne. Ostin kaupasta makaronilaatikkoa, jogurtti sekä keksejä. Kaupasta tultuani matkani jatkui itse Utajärven suuntaan.
Loppupäivä oli rankka. Oli vasta tuulta ja mäkistä. Varsinkin alkumatkasta mäkiä riitti. Yhdessä välissä alkoivat voimani ehtyä. En ollut syönyt välipaloja vaikka se olisi ollut tärkeää. Tuli pahaolo ja sen jälkeen alkoi vapina. Yritin syödä keksejä jos se palauttaisi voimia. Auttoi vähän aikaa mutta huonovointisuus jatkui kuitenkin koko päivän. Kellon lähennellessä 18 pintaa aloin katselemaan leiripaikkaa . Näin matkan alussa on edellisen kesän opit päässyt unholaan. Silmä ei osaa hakea leiripaikkaa metsästä ennen kuin se harjaantuu. Leiri paikka löytyi kuitenkin aika helposti. Siinä kohtaa tietä on pitkä suora ja tien varrella mäntymetsää. Leiripaikasta on matkaa tielle satakunta metriä. Laitoin ruokaa kaasukeittimellä. Lämmitin makaroni laatikon ja keitin kahvia termospulloon. Syöksyin syömän teltan sisälle. Syötyäni lähdin pesemään muovilautasta alempana olevaan ojan varteen. Vaikka matka oli lyhyt niin sitä vaivalloisempi se oli. Rinne vietti jyrkästi alaspäin ja ryteikköinen. Ensimmäinen reitti minkä valitsin ja yritin mennä, ei onnistunut. Jouduin nousemaan vähän matkaa rinnettä ylös ja valitsemaan toisen reitin mikä vei ryteikön läpi, mutta sitä kautta pääsin ojan varteen. Sain pestyä lautaset ja haarukan. Menin takaisin samaa reitti teltalle.
Kello alkoi olla sen verran että iltapesun aika ja tavaroitten asettelu teltan läheisyyteen oli käsillä. Olin päättänyt pitää tästä matkasta päivä kirjaa joten saatuani iltatoimet tehtyä oli aika aloittaa kirjoittaminen.
(Olen pikkuhiljaa siirtymässä yö puulle. Noin tunti sitten alkoi satamaan vettä. Toivottavasti olen suojannut tavarat hyvin. )
Matkanpituus 78.48km. Aika 4.44. Leiripaikan koordinaatit. 64as35’49″N. 26as42’24″E. Metsä.
29.5.2010. Vaala ja Vuolijoki
Yö oli kylmä ja satoi melkein koko ajan. Niskassa ja hartioissa tuntui viileältä. Olin luottanut siihen että makuupussi pitäisi minut lämpimänä mutta kylmä oli päässyt kaula-aukon kautta makuupussiin. Ei ollut vielä kesä. Pressu oli sateen jäljiltä märkä. Samoin myös maasto.
Kello oli soimassa puoli 9 mutta pääsin ylös vasta tuntia sen jälkeen. Söin aamupalaksi kanttarelli ja sipuli purjo lämminkuppia sekä tein leivän. Tavaroiden laittamiseen ja pyörän pakkaamisessa meni jokin aikaa. Pääsin lähtemään 12.10 tien päälle.
Vaalaan oli 10km joten sinne ei ollut pitkä matka. Pysähdyin välillä juomaan ja ottamassa valokuvia P-paikalla. Kun saavuin Vaalaan meni kaupan etsimisessä jonkin aikaa. Kävin kaupassa ostamassa päivän ruuat. Lihaperunasose laatikon ja keksejä. Pirkka tuotteet ovat edullisia matkalaisen kukkarolle. Janoon pienipullo bonagua pullo.
Juotuani bonaguan kaupan edessä lähdin polkemaan kohden Vuolijokea. Pysähdyin matkalla pankkiautomaatilla nostamassa käteistä jos pankkiyhteyksissä on katkoksia ja kortti ei toimi kaupoissa. Olin suunnitellut että kävisin Ojanperällä erään paikallisen tutun luona. Olen yöpynyt hänen maatilalla eräällä pyöräreissulla.
Kun Ojanperän kyltti meni ohi alkoi tuttuja paikkoja ilmaantumaan näköpiiriin. En kuitenkaan tunnistanut maatilan tietä joten jatkoin matkaani. Katselin kauppaa josta olin viimeksi kysynyt, voisivatko neuvoa matkailijalle leiripaikkaa ja silloin olivat ohjanneet minut kyseisen henkilön luokse. Soittivat hänelle ensin ja kysyivät mahdollista teltta paikka. Sain silloin koko omakotitalon käyttööni. Mutta se on eri juttu.
Kauppa oli vielä paikoillaan mutta kyltti oli hävinnyt. Entisen kaupan vieressä on toinen rakennus jossa on kylätoimikunnan tupa. Siinä pihalla oli pari mieshenkilöä kaljapullot käsissä. Ajaessani tietä pitkin heidän ohi alkoivat he huutelemaan että tule pihalla käymään. Kun en reagoinut heidän huuteluun he toistivat saman Englanniksi. En välittänyt vaan menin eteen päin.
Tien vieressä virtasi joki joka seurasi tietä osan matkaa.
Kun saavuin Vuolijoelle pysähdyin katsomaan karttaa tienristeyksen viereen penkereelle. Jos olisin jatkanut eteen päin olisin kiertänyt turhan lenkin.
Risteyksestä minun pitää kääntyä Nissilään . Katsottuani karttaa tarpeeksi ja laittaessani sitä pois huomasin kauempana pyöräilijän. Eikä mikä tahansa pyöräilijä. Toinen matkapyöräilijä. Nähtyään minun seisovan tien vieressä hän alkoi kaartamaan jo kauempaa tien yli ja pysähtyi eturenkaani eteen. Tervehdimme ja aloimme keskustelemaan.
Kaveri kertoi että on Genevestä. Liikkunut pyörällä paljon muissa maissa. Hän tekee joka vuosi matkan johonkin eri maahan. Hetken juteltuamme hän kaivoi tupakka askin ja tarjosi siitä minullekin. Kieltäydyin tarjouksesta. Geneveläinen sanoi että Brasiliassa minuun ei olisi luotettu koska jos mies ei polta, eikä juo, häneen ei voi luottaa.
Poltettuaan pari tupakkaa hän kaivoi laukusta valmiita leipiä ja tarjosi minullekin leipää. Emmin vähän aikaa mutta otin tarjotun leivän. Mielessä kävi kauhuskenaarioita mahataudista mutta painoin ne taka alalle. Söimme leipiä ja hän kertoi samalla eräästä Marokon matkastaan. Hän oli tavannut erään marokkolaiseen mieheen jossakin hotellissa. Tämä mies oli vaatimaton ja omien sanojensa mukaan omisti pieni hotelli jossakin päin Marokkoa. Mies oli pyytänyt häntä käymään vierailulla jos pyöräilisi siellä suunnalla.. Kuukauden kuluttua tiet olivat vieneet pyöräilijän marokkolaisen omistaman hotellin suuntaa. Löydettyään hotellin hän oli ihmetellyt miehen vaatimattomuutta. Hotelli oli ollut viiden tähden paikka. Omistaja oli antanut parhaan huoneen ja täys ylläpidon. Lähtö päivänä oli marokkolainen kysynyt häneltä, että kuinka pitkään aikoo vielä pyöräillä hänen maassaan. Kuukauden verran oli pyöräilijä vastannut. Koska et ole hänen hotelissaan sitä aikaa kun olet hänen maassaan, hän maksaa kulut. Marokkolainen oli kaivanut isonkasan rahaa taskusta ja antanut siitä sievoisen tukun. Pyöräilijä oli ihmetellyt että mistä on kyse. Kieltäydyttyään ensi hän kuitenkin otti rahat koska ei tiennyt maan kulttuuria eikä voinut tietää miten kieltäytymiseen reagoidaan. Marokkolainen sanoi :”olet minun vieraanani maassani joten minun kuuluu maksaa majoitukset ja ruuat”. Aika kiva tarina mutta en tiedä onko se totta vai tarua.
Juttelimme myös hänen kulkuvälineestä, koska se on aika erikoinen. Olin kyllä nähnyt kuvia hänen pyörämallistaan mutta en varsinaisesti tienpäällä. Pyörän oli tehnyt Geneveläinen suunnittelija ja se oli ensimmäinen prototyyppi. Nykyään tätä lepotuolipyöräksi sanottua mallia tehdään sarjatuotannossa Siinä on 14 tuuman eturengas ja 26 tuumannen takarengas, neotreeni kangas satula kankaana. Omasta kokemuksesta kertoi että se ei hikoiluta eikä tuolimalli aiheuta puutumista.
Monesti ihmiset olivat pyytäneet päästä kokeilemaan tätä ihme vekotinta Hänellä on päässyt monet makeat naurut kun ihmiset ovat yrittäneet ajaa sillä. Toiset selvin päin, toiset kännissä. Hän arveli että käy varmaan samalla tavalla nytkin.
Jäähyväiset koittivat lopulta. Hän antoi minulle käyntikortin ja minä annoin oman sivuosoitteen hänelle. Toivottelimme toisillemme hyviä matkoja ja kättelimme.
Minä jatkoin Nissilään ja hän oli menossa Vuolijoelle johonkin kalamiesten juhliin. Juhlat alkaisivat vasta kello 19 jälkeen kun kilpailut olisivat ohi. Näytti joitakin prosuureja ja oli kuullut sen myös joltakin.
Lähdin ajamaan Nissilään. Tie oli alkumatkasta asfaltti mutta loppui nopeasti ja muuttui hiekka tieksi. Ajelin parikymmentä kilometriä hiekka tietä mutta aloin väsymään. Löysin aika nopeasti leiri paikan . Tässä on koivikkoa ja vähän mättäitä. Söin iltapalaksi laatikon, kolme leipää jossa oli päällä sulate juustoa ja meetvurstia kevyt sellaista.
Matka. 80.21km. Aika 4.44. Leiripaikan koordinaatit. 64as02’54″N. 26as53’59″E
30.5.2010 Lapinlahti
Aamu oli ankea. Koivuista tippuu vesi, nurmikko teltan ympäriltä on märkä. Läpsykkäät kastuivat alta aika yksikön. Taivas on pilvinen ja ilma on koleaa. Heräilin hitaan puoleisesti koska yö oli kylmä. Normaali rutiini ei ole vielä tullut tavaksi joten tavaroitten laittaminen ei suju konemaisesti. Pitää miettiä mitä laittaa mihinkin paikkaan.
Latailin puhelimia kun totesin mielessäni että kaikki ei ole kohdallaan ja jokin on vikana. Lataus valo ei palanut . Ajoin eteen päin kunnes vastaan tuli sopiva pysähdys paikka. Sellainen tulikin kuin tilauksesta, P-pysäkki. Testailin monella eri tavalla siltaa mutta se oli mykkä. Vaihdoin toisen ja se toimi. Jatkoin matkaa. Ajettuani parisen tuntia kokeilin onko virta puoli kunnossa. Latausta osoittava merkki ei ollut kohonnut oletettua määrää. Silta ei ilmeisesti anna tarpeeksi voltteja ja ampeereita läpi. Pitää yrittää saada se mitä se antaa. On ajettava kovempaa. Se tosin syön enemmän jalkoja ja ottaa takaisin päin myöhemmin.
On ollut paljon ongelmia sähkö puolen kanssa. Aamulla paloi silta jolla sain ladattua puhelimia. Minulla on yksi mukana mutta se ei anna tarvittavaa virta määrää jolla saisin ladattua puhelimet. Olen nyt lapinlahden ohi Kuopion suuntaan eräässä metsässä kelkka reitin varrella. Tai tässä kulkee sellainen talvella. Hyttysiä oli aika paljon. Tein ilta ruuaksi lämminkuppeja ja leipää. Keksejäkin tuli syötyä kahvin kanssa. Harmittaa kun en saanut gps lukemia ylös. Virtaa on sen verran jäljellä että saan tärkeimmät tehtyä illalla. Pitää yrittää säästää mahdollisimman paljon. Toivottavasti saan korjattua huomenna sähkö puolen. (Yö oli rauhallinen.)
Matka 101,94. Aika 6,01
31,5,2010 Kuopion leirintä alue
Herättyäni aamulla, hyvin nukutun yön jälkeen, totesin että on lämmin aamu. Laitoin teltan ja muut tavarat vauhdilla pyöränpäälle. Heti ilman lämmettyä hyttyset ja muut metsän ystävät olisivat hereillä aikaisin aamusta. Aurinko paistoi ja oli hyvä fiilikset. Lähdin ajamaan takaisin päin tulos suuntaan koska jonkin matkan päässä oli huoltamo ja halusin hyödyntää tilaisuutta ja päästä käymään sisävesassa. Asiani hoidettua päätin törsätä ja ostin kahvit ja kroisantin. Menin ulos nauttimaan auringon paisteeseen ostoksiani. Kahviteltuani oli ohjelmassa seuraavaksi katsoa vesitilanne.
Tarkastin vesitilanteeni vesipisteen luona ja täytin muovikanisterit. Vesipisteen edessä oli teräsrappuset. Istuskelin vähän aikaa niiden päällä ja hörpin vettä. Nautin samalla siitä vapauden tunteesta jonka pyörämatkailu tuo. Ei tarvitse miettiä onko tankissa bensaa.. Sitten oli aika jatkaa matkaa.
Alussa jalat olivat tönköt eilisestä polkemisesta mutta ne vertyivät ajettuani jonkin matkaa.
Minulla on koko alku matkan vaivannut epäonni sähköpuolen asioissa. Silta ei joko toimi tai sitten se on kärähtänyt. Jouduin pysähtymään monta kertaa kun piti tarkistaa ovatko johdot varmasti oikein ja ovatko ne kiinni. Laitoin puhelimen roikkumaan ohjaustankoon ja seurasin välillä ajaessa lataus palkkia. 30 kilometrin jälkeen tarkistin oliko tolppia tullut lisää. Eipä ollut. Olin vaihtanut yhdessä välissä sillan palaneesta ehjään mutta se ei antanut tarpeeksi ampeereja ulos. Laitoin kokeeksi aurinko panelin ohjaustangon eteen roikkumaan mustekaloilla ja kytkin ne sitten puhelimeen patteri virityksen kautta.
Olin päässyt jo Siilinjärven kohdalle kun pysähdyin tarkistamaan taas monennenkohan kerran onko tullut virtaa. Ilokseni oli tullut yksi tolppa lisää.
Mieli virkeämpänä ajoin eteen päin kun vierelleni ilmaantui aivan yllättäen kaksi matkapyöräilijää. Suomalaisia he eivät olleet koska puhuivat englantia. Pysähdyin isolle levitykselle ja he ajoivat vierelleni. Toinen heistä kysyi englanniksi Kuopion leirintä alueesta. Olin käynyt siellä kerran mutta en muistanut paikkaa tarkasti. Muistin ainoastaan missä päin se mahdollisesti on.
Juteltuamme hetken he kertoivat olevansa saksalainen pariskunta joka oli kiertämässä pohjanmerta.( myöhemmin sain selville että he olivat matkalla läpi balttianmaiden, bulgarian ja sieltä heidän matkansa päättyisi turkkiin. )Matkalla he olivat olleet 9 viikkoa. Päätimme mennä koko porukka Kuopion leirintä alueelle koska minunkin teki mieli mennä jo suihkuun.
Heidän piti kuitenkin mennä ensin keskustan kautta. Oli kyse jostakin posti paketista. Kun pääsimme lopultakin infon luokse se oli jo kiinni. Onneksi siihen infon eteen tuli nainen polkupyörällä, hän oli asuntomessujen esittelijä, saksalaiset kysyivät sitten häneltä tietä postitoimistoon. Sen piti olla määrätty posti toimisto koska heille oli tulossa paketti.
Ajoimme siihen pyörillä läpi vilkkaa torialueen ja he menivät sisälle posti toimistoon. Minä jäin ulos katsomaan heidän tavaroitaan etteivät pitkäkyntiset kävisivät ja katsoin samalla omaa puhelin lataus systeemiäni.
Hetken päästä nainen tuli toimistosta ja kertoi että paketti ei ollut saapunut eikä sitä oltu edes vielä lähetettykään Tukholmasta. Sieltä heidän piti se viimeksi hakea se. Heidän pitäisi saada passit postipaketissa. Passeja he tarvitsevat koska ovat menossa venäjän puolelle. Passeissa on mukana viisumit joita tarvitaan rajan yli menemiseen.
Kun se asia oli selvä ajoimme torin kupeeseen ja he kysyivät että maistuisiko kalja ja jätski. Kaljasta minä kieltäydyin mutta jäätelö kelpasi. Menimme istumaan jäätelö kioskin pöytään kun toinen heistä lähti käymään jossakin. Jäin miehen kanssa keskustelemaan. Puhuimme siitä paketista jossa heille pitäisi tulla passit ja viisumit venäjälle. Onneksi niillä ei vielä olen kuitenkaan niin hirveä kiire koska viisumit olisivat voimassa vasta juhannuksen jälkeen. Heillä olisi vielä aikaa kierrellä suomea ennen kuin viisumit tulisivat voimaan.
Nainen saapui salaperäisen paperipaketin kanssa kadun toiselta puolelta. Istui pöytään ja kyseli mieheltään että arvaa mitä siinä on ja minkä merkkistä. En itse kummemmin välittänyt tuosta arvailusta mutta he kiusoittelevat keskenään arvausleikeillä toisiaan.
Jokin kaljapullo siellä oli ja se on valmistettu heidän kotikaupungin läheltä. Pullo hävisi siinä jutellessamme ja samalla palasi jäätelökioskin myyjäkin joka oli kadonnut salaperäisesti.
Menimme tilaamaan jäätelöä kioskista. Terva ja salmiakki pallot olivat kova sana. Saksalaisenkin suu vääntyi messingille kun sitä maiskutteli. Eli hyvää oli.
Kello alkoi olla jo 19 joten päätimme lähteä lopultakin leirintä alueelle.
Tie rauhanlahteen oli aika mutkikas mutta löysimme sinne kuitenkin. Pysäköimme reseptionin eteen. Laitoin pyörän jalkojen varaan nojaamaan ja kävelin tiskin luokse. Saksalaiset tulivat vähän ajan päästä perässä. Olin varautunut että teltta paikoilla olisi hintaa mutta yllätyin kun kuulin hinnat. Ei auttanut kuitenkaan jos halusi käydä suihkussa ja tehdä keittiössä ruokaa. Kaivettuani campingkorttini esiin jouduin ostamaan siihen uuden tarran koska en ollut vielä tänä vuonna tarvinnut sitä. Saksalaiset menivät toiselle luukulle jossa palveli toinen campingalueen työntekijä. Heillä ei ollut campingkorttia. Suosittelin heille sitä, jos he aikovat leiriytyä vielä leirintäalueilla, kortti maksaisi itsensä nopeasti takaisin. Saatuamme hoidettua maksut ja muut tarvittavat tiedon hankinnat lähdimme paikallistamaan pyörien kanssa teltta aluetta mihin saisi pystyttää leirin.
Kun lopultakin löysimme kaikkien mielestä mieluisan paikan, tavaroiden purku pyörän päältä ja pystytys hommiin. Kahdelta se käy nopeammin. Heillä oli jo teltta pystyssä kun minä vielä purin kuormaani.
Aloin levittämään telttaani nurmikolle kun saksalainen pariskunta lähti jo pesulle.
Sain omat rojut jollakin tavalla järjestykseen ja kaivoin myös pesutarvikkeet esiin. Tukanpesuaineen jolla pesen myös itseni. Puhtaat alushousut ja puhdas paita.
Päästyäni suihkurakennuksen luokse näin ikkunassa saksalaisen miehen kasvot ja hän kampaili vastapestyä tukkaansa.
Astuin rakennukseen ja mies toivotti hyviä huomenia englanniksi. Toivotin takaisin. Sanoin että hän on kuin uusi mies suihkun jälkeen.
Suihkusta päästyäni lähdettiin porukalla tekemään ruokaa. Heidän pää ruoka laji oli cuscus .. En osaa tarkemmin kuvailla sitä. Jotakin puuroa ja salaattia sen kanssa eri lautaselta tottakai.
Itse söin makaronilaatikkoa, leipää ja heidän tarjoamaa salaattia.
Istumme aika myöhään pöydässä ja keskustelimme suomesta. Ihmisen alkujuurista. Afrikasta
Lopulta lähdettiin nukkumaan koko porukka kunhan oltiin siivottu ja tiskattu astiat.
Yritin nukkua yöllä mutta ajatukset pyöri virta puolen (sillan) kimpussa. Jos se ei pitänyt hereillä, tietyön meteli piti ainakin. Jatkuva piippauksen ääni kun rekat peruuttavat ja moottorin meteli. Taisin nukahtaa pariksi tunniksi ja heräsin sitten kokonaan joten aloin tekemään töitä sen vajaatoimisen sillan kimpussa. Aikani tuherrettua sain otettua muovia pois päältä ja sain juotokset näkyviin. Yritin saada jotakin selkoa juotoksista ja kaivelin puukolla niitä paljaaksi. Lopulta tuho oli jo sitä luokkaa että epäilin saanko sitä enää korjattua. Aloin uudestaan nukkumaan kello viiden aikaan aamuyöstä. Meteli jatkui samanlaisena tietyömaalla.
Matka 68,33. Aika 4,22 Paikkakoordinaatti: Kuopion leirintäalue
1.6.2010 Kuopiosta lähtö
Sain nukuttua pari tuntia. Olin päättänyt lähteä aamusta ostamaan kolvin ja tinaa jos saisin korjattua sillan. Nousin ylös, kello taisi olla 7. Torkuin hissukseen koska edellisten päivien ajo ja vähän nukutut yöt tuntuivat.
Lopultakin nousin ylös ja vetäisin shortsit jalkaan ja lyhyt hihaisen urheilupaidan. Laittelin polkupyörää kaupunkiin lähtöä varten kun saksalainen pariskunnan teltan suunnasta alkoi kuulua ääniä. Mies kömpi ensimmäisenä ulos ja toivotteli huomenia. Sanoin hänelle että lähden käymään kaupungissa.
Hyppäsin pyörän selkään ja ampaisin kuin tuulispää keskustan suuntaan jonne oli matkaa 5km.
Olin ajanut noin 2km kun kauppoja alkoi ilmestymään näköpiiriin . Ei kuitenkaan sellaista jota etsin. Vähän matkaa ajettuani lisää ilmestyi tien oikealla puolella autovaraosaliike joka oli jopa auki vaikka kello ei tainut olla edes 8.
Ajoin pyörän ikkunan eteen parkkiin ja menin sisään. Siellä oli muutama asiakas jo valmiina.
Kun tuli minun vuoro sitten aikanaan, kerroin huoleni. Myyjä alkoi esittelemään hyllyssä roikkuvia tinakolveja. Oli patterilla lämpiäviä mutta ei tavallista. Kysyin minkä hintaisia nuo patteri kolvit ovat. Myyjä katsoi viivakoodilukijalla ja ilmoitti että 50-60 € välillä. Liian kallis minun tarkoitukseen
Menimme hyllylle katsomaan uudestaan ja olihan siellä johtokolvi ja sopivankokoinen ja kun hintakin sattui olemaan kohdallaan otin sen. Se oli täydellinen paketti. Siinä oli tinakin mukana millä ei tee mitään. Tulin huomaamaan sen myöhemmin
Kiitin myyjää ja lähdin ajamaan takaisin leirintäalueelle. Ajoin telttojen luokse. Laitoin eväät, sillan sekä kolvipaketin laukkuuni ja lähdin kävelemään ruuanlaittopaikkoja kohti missä voisin aloitta korjaus urakan sekä syödä aamupalaa.. Kun menin sisälle saksalaispariskunta oli jo syömässä. He tervehtivät minua iloisesti. Näytin miehelle kolvipakettia ja hän sanoi että luulisi olevan hyvä kun on saksalaista laatua. Minä nyökkäsin.
Menin tuvan toiseen päähän jossa oli eilinen pöytämme ja jonka luona oli pistoke. Purin laukun, laitoin vettä kiehumaan ja aloin purkamaan kolvi pakettia. Kuten kaikki tietävät ovat kuumaprässätyt muovisuojatut paketit kova pala kenelle tahansa. Ei muuta kun puukkoa peliin niin aukesihan se paketti. Hienohan se oli mutta lelulta näytti. Kun taistelin paketin kanssa oli vesikin alkanut jo kiehua. Koska illalla olin syönyt melkein kaikki evääni oli minulla vara-varastossa kuumakuppeja.
Pussikuppiin ja vettä päälle. Kaivelin vielä muutaman rikkimenneen ruisleivän palasen ja sulate juustoa päälle. Samalla kun söin laitoin kolvin kuumenemaan. Kaivelin myös johdon pätkän laukusta syönnin välissä ja katkoin siitä pätkän sekä kuorin päät molemmista päistä.
Saatuani syötyä kolvasin johdot kiinni siltaan ja kävelin kokeilemaan toimisiko se. Ei tapahtunut mitään. Palasin korjailemaan sitä mutta loppujen lopuksi en saanut sitä toimimaan. Minulle alkoi tulla kiire jos meinaa päästä liikkeelle ennen puolta päivää.
Saksalaiset olivat käyneet kysymässä minulta lähtisinkö heidän kanssa saunomaan rantaan. Siellä oli aamusauna joka kuuluu kaikille jos haluaa mennä. Näytin silloin siltaa ja sanoin että valitettavasti en voi tulla koska on töitä. Kun palasin teltoille olivat saksalaiset vielä saunomassa. Aloin pakkaamaan tavaroitani ja purin teltan. Laitoin ne pyöränpäälle mustekaloilla. Kun olin saanut melkein kaikki pyörän päälle tulivat minun ystävät kävellen minun luokse. Pistin loput tavarat kiinni ja oli jäähyväisten aika. Vaikka olin tuntenut heidät lyhyen aikaa oli heistä tullut minulle jo läheisiä ystäviä. Toivottelimme toisillemme hyviä matkoja ja he toivoivat että tulisin ensikesänä vierailemaan heidän luonansa. He lupasivat esitellä kaupunkia. Tutustuttaa heidän kavereihinsa.
Nainen kävi hakemassa oman pyörä lippunsa ja tarjosi sitä minulle muistoksi mutta en ymmärtänyt sitä koska englantini ei ole kaikkein parhaimpia ja luulin hänen tarvitsevansa sitä enemmän kuin minä. Nyt näin jälkeen päin minua on harmittanut oma mokani. Kättelimme ja hyppäsin pyörän selkään. Katsoessani taaksepäin pariskunta seisoi samalla paikalla ja nainen heilutteli lippua poissaolevan näköisesti. Mies heilutteli kättään.
Ajoin ensimmäisenä huoltorakennuksen luokse koska minun piti päästä käymään wc:ssä. Tankkasin samalla vesi pullot wc hanasta kun olin käynyt ensin asioilla.
Ajoin respan kautta että sain palautettua teltta lätyskän ja suuntasin sitten Mikkelin tielle. Lähdin ajamaan sitä mutta pikku hiljaa minusta tuntui että olen eksyksissä. Katselin ajaessa jos löytyisi joku jolta voisin kysäistä missä on ohitustie joka menee Mikkeliin.
Mäkeä ylös ajaessa huomasin tien toisella puolella kaksi kaupungin kesätyöntekijää istuskelemassa puiden siimeksessä. Pysähdyin ja käännyin ympäri ja ylitin tien suojatien kohdalta jonka toisella puolella metsänsiimeksessä naiset istuivat.
Sanoin hyviä päiviä ja kysyin ohitustietä. Toinen neuvoi palaamaan
takaisin päin ja käski kääntyä seuraavasta risteyksestä, joka näkyi mäen päältä, vasemmalle. Siitä sitten niin pitkälle kun tulee abc huoltamo ja siitä vasemmalle. Se tie on ohitustie eli vitostie.
Kiitin ja lähdin ajamaan neuvojen mukaan. Abc löytyi helposti ja päätin käydä siellä täydentämässä varastoja.
Ajoin pihaan ja laitoin pyörän nojaamaan ikkunaa vasten. Kävin ostamassa laatikkoa ja jätskiä ja karkkia. Ulos tultuani söin jäätelön ja pakkasin ruuat laukkuihin.
Ajelin Mikkeli varkaus tietä niin pitkälle kunnes tuli suonenjoen risteys. Käännyin sille ja jatkoin matkaani.
Yritin ladata puhelinta aurinko panelilla koska en saanut aamulla korjattua sähköpuolta. Harmittelin asiaa mielessäni. Katsoin karttaa ja päätin yrittää keritä suonenjoelle kauppojen aukiolo aikaan. Yrittäisin löytää sieltä liikkeen josta saisin tarvittavan osan,
Suonenjoelle päästyäni kello oli 16. Laskeuduin kiertävää risteystä alas suonenjoen kaupunkiin vievälle tielle. Huomasin kauempana ison kyltin joka näytti teollisuusalueen opastuskyltiltä. Ajoin sen luokse mutta en nähnyt kodinkone tai radio ja tv korjaajaan nimeä taulussa. Olin jo valmiiksi miettinyt mitä lähden hakemaan ja mistä. Koska suunnitelma ei toiminut olin varalle miettinyt että yritän saada radion tai jonkin laitteen käsiini jonka sisällä olisi kyseinen komponentin jota tarvitsen. Kyltissä luki että romun ostaja. Sieltä voisi ehkä löytyä. Katsoin paikan missä nyt olen taulusta ja minne pitäisi mennä. Lähdin eteen päin enkä kerinnyt kuin satametriä tuli eteeni liike jonka nimi viittasi sähköpuolen asioihin. Kysyvää ei tieltä ajeta joten ajoin autosähkö- korjaamon pihaan. Parkkeerasin kulkuneuvoni ja menin sisälle. Siellä oli asiakas joka nojaili tiskiin. Olin odottanut kymmenisen minuuttia ja mies asiakas pähkäili jostakin vaijerista. Lopultakin pääsin kysymään olisiko tai tietäisikö hän mistä saisin tarvittavan osan. Hänellä ei ollut sellaista osaa mutta neuvoi mistä itse käy hakemassa jos asiakkaan auto tarvitsee sähköosia. Sieltä pitäisi löytyä. Kysyin vielä kuinka pitkä matka sinne on. Puolitoista kilometriä.
Seurasin neuvoja mutta erään risteyksen kohdalla päätin kysyä vielä tarkistus opastuksen joltakin. Yleensä kun on kiire ja pitäisi saada joku kiinni se ei vaan tahdo onnistua. Kiertelin risteyksessä ja siinä lähellä olevan kaupan pihalla jos saisin jonkin pysähtymään siksi aikaa että voisi kysyä. Onnistuin lopultakin pysäyttämään erään vanhahko miehen ja hän neuvoi minua.
Löysin liikkeen ja menin sisälle kun olin ensin pysäköinyt pyöräni taas ikkunaa vasten. Kerroin huoleni liikkeen sisällä eräälle mohikaanitukkaiselle miehen alulle.
Aluksi sieltä ei meinannut löytyä tarvittavaa osaa mutta sitten kun tarkensin asiaa, löytyi. Kolvasin siihen muutaman johdon kun sain luvan käyttää liikkeen kolvia. Osa tuli maksamaan 3€.
Ulos päästyäni huomasin vastapäätä katua kaljakuppilan edessä neljän miehen ryhmän tupakalla ja olivat kiinnostuneita kolmannesta pyörästä joka toimitti kärryn asiaa.
Laitoin johdot kiinni sekä pistin puhelimen lataukseen jonkin matkan päässä liikkeestä ja kuppilasta. En viitsinyt jäädä pidemmäksi aikaa seisomaan liikkeen eteen. Ei siksi että olisin tuntenut itseni uhatuksi vaan en ollut puhe tuulella
Ajettuani jonkin matkaa katsoin puhelinta. Latausvalo vilkkui joten se toimi ainakin.
Päivä oli ollut pitkä ja raskas. Monet pysähdykset ja lähdöt olivat syöneet voimia joten aloin etsimään yö paikka. Sellainen löytyi läheltä nenonpeltoa. Hiekkatien joka nousi jyrkästi ylös mäkeen. Se oli kaiken lisäksi pehmeää kun työnsin, etupyörä luisti sivuttain. Matkaa kertyi ylös parisataa metriä kokonaisuudessa. Käännyin mäen päällä metsää josta löytyikin hyvä teltta paikka. Ensimmäinen teltta paikka jonka valitsin oli muuten hyvä mutta hirvi oli kerinnyt ensin. Kasa. Vähän matkan päästä löytyi yhtä hyvä. Sekin oli varjossa auringolta.
Tein iltapalaa hyttysten kanssa. Söin teltan sisällä koska siellä oli rauhallisempaa. Pesin astian ja petasin teltan sisällä pedin. Nukkumaan … ihanaa..
Matka 83,70. Aika 5.02. Paikkakoordinaatit. 62as27’44″N, 27as06’15″E
2.6.2010 Jalat kipeänä
Aamulla herätys oli kun ruumisarkusta olisi noussut erittäin hyvin hakattuna. Kuvaannollisesti.
Normaalit aamurutiinit. Unien varistua silmistä kömmin makuupussista ulos, ajoshortitsit päälle, makuupussi kasaan, ilma-alustasta ilmat pois ja rullalle. Sitten villapaita, housut ,tyyny ,pipo ja villasukat muovikassiin. Makuupussin suoja lakana viimeisenä omaan pussiin. Vaatetta niskaan eli shortsit ja ajo paita.
Sitten ulos teltasta ja silmäys ympäristöön onko mikään muuttunut yön aikana. Tavarat ulos teltasta ja omiin laukkuihinsa. Hyttyset ovat jo tässä vaiheessa huomanneet minut.
Aamupalaa jos on. Tällä kertaa oli. Lihapiirakkaa ja sen kanssa maitoa. Sitten keksejä.
Hyvän aamupalan jälkeen loput tavarat etulaukkuihin. Pidän ruoka ja muut kokkaus välineet etulaukuissa.
Kun laukut on sitten pyörän päällä taakse tulee pressut, merimies pussi ja teltta. Teltta on suojattu oman pussin lisäksi jätesäkillä. Aamutoimiin menee yleensä parituntia. Lopultakin pääsee sitten matkaan.
Työnnän pyörän ensin metsästä ulos. Metsä on kolme metristä harvaan kasvavaa seka puustoa. Paikka on avohakattu jokunen vuosi sitten.
Metsästä päästyäni tulen sora tielle joka on vähäliikenteinen sivu tie. Siinä kulkee enimmäkseen jäljistä päätelle traktorit ja joskus henkilö autot. Harvemmin autot.
Seuraavaksi pitää laskea mäki alas jonka työnsin viime iltana ylös kovalla työllä.
Sain laskettua mäen onnellisesti alas vaikka renkaat eivät tahtoneet kulkea suoraan johtuen pehmeästä hiekasta. Matkaa oli jokunen sata metriä asfaltti tielle mäen päältä.
Lähdin polkemaan hitaasti mutta jalat iskivät heti aivan hapoille. Kuumat virtaukset ja aivan kuin jotakin olisi valunut jalkojen sisällä kohden polvia.
En ollut muistanut hieroa enkä venytellä jalkojani. Siksi jalat eivät toimineet normaalisti. Olen harjoitellut koko talven kunto pyörällä ja hiihtänyt sekä käynyt lumikenkäilemässä. Nyt tuntuu siltä kun ei olisi harjoitellut ollenkaan.
Jatkoin matkaa sinnikkäästi vaikka jalkoihin kertynyt happo teki tenää koko ajan. Pysähtelin välillä tarkistamaan lataustilannetta joka omalta osaltaan ei helpottanut tilannetta
.
Saavuin lopultakin Pieksämäelle. Aurinko paistoi ja oli hieno ilma. Ajelin tien vieressä vaikka olisin voinut mennä pyörätielle. Olin koettanut ajaa sillä aikaisemmin mutta pyörätien kunto oli sen verran huono että siirryin tielle.
Keskustan tuntumassa oli risteys jossa jouduin pysähtymään ja katsomaan kartasta mihin suuntaan pitää kääntyä. Risteyksessä ei ollut tienviittaa minkä mukaan olisin tiennyt suunnan mihin lähteä.
Oikea suunta löytyi kartan avulla. Ruoka tavarat alkoivat olla vähissä. Olisi aika käydä tekemässä täydennyksiä. Kaupan tullessa näkyviin, kurvasin pihtaamaahan. Pihalla oli joitakin koululaisia jotka harjoittelivat polkupyörällä keulimista ja meno oli sen mukaista. Arvelutti jonkin verran jättää pyörä kaupan pihalle koska natiaiset voisivat tehdä kepposia. No, ei pidä murehtia liian aikaisin. Kävelin kaupan sisälle ja otin korin. Ostoskoriin kertyi maito, laatiko ja keksejä. Kaikki oli hyvin kun pääsin kaupasta pois. Pojatkin oli siirtymässä muualle kun pääsin pyörän luokse. Laittaessani tavaroita laukkuun katselin samalla Pieksämäen kaupungintalon tornia. Siinä oli vähän samaa näköä kuin Kemin kaupungintalossa. Tietysti sillä erotuksella että tämä oli pienempi.
Loppu päivä kului mäkiä ylös ja alas ajaessa. Kangasniemen jälkeen alkoivat mäet rasittamaan jalkoja toden teolla. Voimaa jaloissa oli mutta se ei tule ulos. Hapot olivat ja pysyivät reisissä.
Joutsaan oli vielä 20km kun aloin katselemaan yö paikkaa. Löysin vanhan kylätien, mistä tämä nykyinen tie oli ennen kulkenut. Se oli metsittynyt umpeen. Jätin pyörän tien alkupäähän koska tiellä oli puita. Tien yli oli kaatunut kuusia sekä mäntyjä. Osa oli lahonnut pystyyn ja osan oli myrsky kaatanut Keskellä tietä kasvoi pajua sekä muita aukean paikan valtaajia.. Ajattelin :”Samalta varmaan näyttäisi jos ihmiset katoaisivat maailmasta eivätkä olisi hoitamassa teitä”. Kävelin tietä eteen päin kunnes löysin reitin jota pitkin voin työntää pyörän pois päätien läheltä. Päästyäni paikkaan jossa arvelin pystyväni purkamaan tavarat ja laittamaan leirin pystyy huokaisin helpotuksesta. Päivä ei kuitenkaan vielä ole ohi. Olisi leirin pystytys.. ynm .
Saatuani lastin pois pyörän päältä menin paikkaille jonka olin valinnut jo etukäteen. Paikka oli keskellä tietä koska tien varret olivat täynnä pieniä kuusen ja männyn taimenia ja niiden joukossa kasvoi pajua ja pihlajan varsia.
Katsoin vielä kerran ennen teltan pystytystä ettei lähellä olisi isoja puita joista olisi vaaraa lahouden takia.. Potkin ensin kävyt ja risut pois maasta, mihin levittäisin pohjapressun. Saatuani pohjatyöt tehtyä purin teltan ja laitoin sen pystyyn. Naamioin teltan ettei se näkyisi tielle jos lähistölle ilmaantuisi liikkujia. Iltapalan aika alkoi olla käsillä. Makaronilaatikkoa ja leipää. Puolipurkkia jogurttia sekä tuplaa. Hammaspesulle ja kosteuspyyhkeillä iltapesu Sitten yöpuulle.
Matka 81,71. Aika 4.42. Paikkakoordinaatit 61as55’30″N . 26as29’21″E.
3.6 .2010 Heinola suuntana
Yö oli aika viileä. Kylmä oli päässyt makupussin sisälle joten se tuntui aamulla niskassa ja hartioissa. Ei auttanut jäädä paikoilleen. Venyttelin jalkoja ja yritin hieroa niitä että veri alkaisi kiertämään. Toivoin samalla saavani lihaksiin rentoutta. Polkeminen sujuisi helpommin eikä maitohapot ja tuskan tunne palautuisi nopeasti
.
Suoritin normaalit aamut toimet. Aamupalaksi jogurtin jämät purkinpohjalta sekä lihapiirakkaa ja keksejä. Hyvästit telttapaikalle ja pyörän päälle.
Olin illalla laittanut gps koordinaatit ylös joten voin käyttää seuraavan kerrankin samaa paikkaa.
Lähdin ajelemaan Joutsan suuntaan. Tie oli paikoin mäkistä. Tuulikaan ei ollut suotuisa, joten matkan teko oli takkuista.
Joutsasta lähdin ajamaan Perunmaan suuntaan. Ajettuani11km käännyin hiekkatielle. Tien pinta oli vanhan ajan savipohjainen soratie. Paikoin oli myös asfalttia.
Matka taittui katsellessa isoja kuusia, niitä harvoja jotka olivat vielä pystyssä suomessa. Onneksi niitä löytyy vielä muualtakin kuin luonnonsuojelu alueilla.
Väisteltyäni 22 km kuoppia ja monttuja pysähdyin ansaitulle tauolle. Tie oli ollut mäkistä koko matkan kuoppien lisäksi. Vastaan oli tullut tukkirekkoja, muutama henkilöauto mutta ei kävelijöitä..
Olin pysähtynyt kerran lyhyellä pika tauolle ennen tätä . Luonto oli kutsunut pienelle hädälle. Siinä paikassa taisi olla joku paikallinen keräys piste romulle ja raudalle
Laitoin polkupyöräni seisomaan kahdelle seisontajalalle. Laukkuja kaivaessa toinen jalka upposi tiehen ja pyörä kaatui. Asfaltti oli sen verran vanhaa ja lämmintä että se antoi periksi. Sain onneksi otettua rungosta kiinni mutta en pystynyt estämään kaatumista kokonaan.
Nostettuani ja siirrettyäni pyörää paremmalle alustalle, kaivoin etulaukusta keksejä, Syödessäni katselin kun paikallinen asukas tai lomailija lähestyi tietä pitkin kävellen. Vaatetuksesta päätellen kuntoilija. Saavuttuaan kohdalleni hän toivotteli hyviä päiviä ja kysyi että mistä tulossa ja minne menossa. Sanoin naiselle että olen lähtenyt liikenteeseen Oulusta ja menossa Järvenpäähän äidin luona käymään.
Juttelimme vielä säästä ja lopuksi nainen kertoi että on myös unelmoinut että voisi tehdä myös joskus tulevaisuudessa pitkän pyörä reissun. Vastasin hänelle että parasta on aloittaa lyhyistä matkoista ensin ja pidennettävä sitten niitä. Kerroin hänelle että olin aloittanut pitkänmatkapyöräilyn kokemusta omaavan mukana. Sieltä reissulta olin saanut pohjia näille matkoille.
Lopulta olin syönyt keksit ja aloin valmistautumaan lähtöön. Toivottelin kesän jatkoja, nousin pyörän selkään.
Vähän matkan päässä oli risteys. Risteyksessä oli baari-kauppa yhdistelmä. Jatkoin tien yli ja seuraava soratien osuuden pituus on 21km.
Mäet jatkuivat. Tuntui siltä että ne eivät loppuisi koskaan. Reidet olivat tulessa. En jaksanut enään ajaa kaikkia mäki ylös joten työnsin ne.
Olin huomannut taivaalla ukkospilviä ja sade satoi niistä vihreänharmaan viittana. Seurailin pilviä ja kun muutamia pisaroita osui käsivarsiin pysähdyin laittamaan sadetakin päälle. Kohta sen jälkeen alkoi satamaan vettä. Sade oli kuuro luontaista mutta kastelevaa. Tie kastui märäksi ja pinta muuttui kiiltäväksi. Pinnasta irtosi savea ja kuraa.
Soratie loppui ja niin myös sade. Oli ihana päästä ajamaan asfaltti tielle. Noin 42km soratietä riittää yhdelle päivälle kun siihen lisää mäet, vastatuulen sekä kuopat.
Heinolaan oli matkaa vielä 16km. Matka taittui vastatuulesta huolimatta joutuisasti. Ajelin tien laidassa vaikka pyörätietäkin pitkin olisin päässyt. Pyöräteiden kunto vaihtelee paikkakunnittain ja teiden alituspaikat ovat tehty matkapyöräilijöitä ajatellen liian syviksi. Nousu niistä on sen verran jyrkkä että se syö voimia. Siksi ajelen mieluimmin tienlaidassa. Pyöräteissä on myös se ongelma että ne risteilevät erisuuntiin. Ongelmaksi tullee yhtäkkinen suunnan muutos, jolloin joutuu pysähtymään ja kääntymään sekä kiihdyttämään uusivauhti, jos pyörätie menee väärään suuntaan.
Kyltti: Heinolan kk. Käännyin risteyksessä käydäkseni kaupassa ostamassa päivän ruoka annosta. Etulaukussa olevat ruokavarat alkoivat olla loppu.
Kurvasin pihaan ja laitoin pyöräni nojaamaan kaupan seinää vasten. Olen käynyt aikaisemmin tässä samassa kaupassa ostoksilla edellisenä kesänä. Olisin ostanut valmislaatikon joka on helppo lämmittää mutta hyllyt ammottivat niiden kohdalta tyhjyyttä. Oli muutama kermaperuna laatikko joka ei oikein maistu. Tyydyin ostamaa pari snikkersiä, omenia, aguapullon ja keksejä sekä pienen maidon. Etulaukussa oli vielä pientä joten hätää ei ollut ruuan puolesta . Maksoin kassalla tavarat pois. Ulos päästyäni laskin ostoskassin pyörän viereen ja korkkasin ensimmäisenä aguapullon. Join sen pika vauhtia koska jano oli aikamoinen. Ajaessa ei huomaa neste hukkaa.
Lähdin kohden leirintä aluetta. Sinne oli vielä kuusikilometriä. Olin tarkistanut asian kassalta.
Reitti leirintäalueelle on aika helppo. Suoraan ajoa. Seurataan opastusta. Loppu osuudella tulee vaikeuksia huomata seuranta opasteita koska ne muuttuvat pieniksi. Niissä on vain teltan kuva. Pitää olla tarkkana jos tulee pohjoisen suunnasta.
Opaskyltti näyttää kääntymistä oikealle ja edessä on parisataa metriä pelkkää laskua. Ei kovin jyrkkä. Risteykset ovat tasa-arvoisia alussa.
Lopulta saavuin reseptioni eteen. Ajoin pienen lenkin respan edessä että löytäisin sopivan paikan mihin parkkeeraan polkupyörän. Katselin ikkunoita ja ne olivat pimeät. Kävelin ovelle ja siinä oli lappu jossa luki : reseption on suljettu toistaiseksi. Sama oli englanniksi ja sitten oli puhelin numero sen perässä luki että tähän numeroon voi soittaa tarvittaessa.
Menin polkupyörän luokse hakemaan puhelintani. Naputtelin numero joka oli ovessa. Kun puhelin oli soinut jonkin aikaa laitoin sen kiinni. Samassa kun olin lopettanut soiton joku ilmestyi oven toiselle puolelle ja aukaisi oven.
Nainen joka aukaisi oli tuttu. Hän oli viimekesänäkin ollut töissä täällä. Olin silloinkin yöpynyt Heinolassa.
Ilmoittauduin sisälle ja maksoin telttapaikan pois. Samalla nainen kertoi että pitävät ovia kiinni koska on vähän asiakkaita tähän aikaan vuodesta ja ei ole järkeä seisoa tiskin takana tyhjän panttina. Kaikilla on jo nykyään puhelin taskussa ja ovessa on numero mihin voi soittaa joten hän on kuitenkin tavoitettavissa ympäri vuorokauden jos on tarvis.
Kyselin suihkusta ja keittiön käytöstä. Hän sanoi että ne on lukittu mutta antaa avaimet että pääsen suihkuun ja laittamaan ruokaa. Kiitin ja menin ulos.
Työnsin pyöräni huoltorakennuksen taakse koska siellä oli periaatteessa parhaat telttapaikat. Hetken pyörittyäni löytyi sopiva paikka.
Telttapaikan valitaan vaikutti kovatuuli joka oli vaivannut minua pitkin päivää. Se ei ollut tyyntynyt koko päivänä vaan päinvastoin. Heinolan leirintäalue on veden äärellä ja se on saari joten tuuli on siellä vielä kovempi kuin mantereella.
Valitsin telttapaikan ison kiven juurelta joka suojasi telttaa suoralta tuulelta.
Työnsin pyörän sopivaan paikkaan jossa se pysyi pystyssä. Otin mustekalat irti että pääsin ottamaan teltta ja pressut pois. Pressu pohjalle ja teltta sen päälle. Pressu estää teltan pohjaa likaantumasta ja samalla säästyy reiltä joita voi tulla jos maassa on teräviä esineitä.
Laukut pois pyörän päältä. Makuualusta, makuupussi, villavaatteet, avaruuspeite ja tyyny teltan ovia aukosta sisälle. Laukut laitoin teltan sivulle pressun päälle. Niiden päälle sitten teltan suojapeitteen joka suojelle taivaalta tulevalta tavaralta.
Sen jälkeen suihkuvälineet esiin ja suihkuun. Oli mukava päästä pesemään monen päivän liat pois.
Pesun jälkeen ruuan kimppuun. Ranskalaista sipulikeittoa ruisleipää, sulatejuustoa, valkosipulia, kahvia, snikkersiä, ja omena.
Ruuan laittamisessa on oma järjestyksensä mistä yritän pitää kiinni. Rutiinista on hyötyä pyöräreissulla . Ensiksi laitan kahvin. Kun porokahvi on kiehahtanut, laitan vasta sen jälkeen ruuan. Pidän pientä termospulloa mukana johon kaadan valmiin kahvin. Kun olen lämmittänyt pääruuan ja laittanut leivät valmiiksi voin syömisen jälkeen rauhassa laittaa paikat kuntoon. Kahvi on termospullossa joten se pysyy kuumana. .Noudatan tätä järjestystä aina leiriytyessä.
Seuraavaksi tavarat teltalle, hampaan pesulle. Hampaita pestessä pesuhuoneeseen tuli pari miestä jotka kehuivat leirintäaluetta. Samaan hengen vetoon sanoivat että silta mikä on lähellä tätä paikkaa aiheuttaa häiriötä jatkuvalla liikenteellä. Se on totta. Olin kiinnittänyt siihen myös huomiota jo telttaa pystyttäessä. Nyökkäsin miehille.
Hampaat puhtaana menin teltalle. Laitoin pesuvälineet laukkuun. Kirjoittelin matkapäiväkirjaa jonkin aikaa ja hieroin jalkoja teltassa ennen nukkumaan menoa.
Matka 106.11. Aika 6,13 Paikkakoordinaatit : Heinola Camping
4.6.2010 Järvenpää
Puhelin herätti aamulla. Hierominen oli auttanut mutta se ei poistanut sitä tuskaa joka aamun ensimmäisistä venytyksistä tuli. On kuin venyttelisi tulisia lankoja jaloissa vaikka ne ovat jalkalihasten säikeitä.
Pää ylös ja komenna itseäni. Aika päästä liikenteeseen. Makuupussi, lakana, alusta, villavaatteet ja kaikki ylimääräinen pois teltan sisältä. Osa laukkuihin ja osa vedenpitävään putkipussiin. Teltta kasaan ja laukut pyöränpäälle.
Tässä vaiheessa alkaa aamupala tulemaan mieleen. Pakattuani pyörän työnnän sen keittiön oven lähelle. Seuraavaksi käyn wc puolella, ennen kuin menen tekemään aamupalaa.
Tultuani wc:stä otin etulaukut telineestä ja kannoin ne ovelle. Joudun käyttämään toista laukkua maassa että saan oven auki.
Aamupalaksi on lämmintäkuppi, snikkersiä, leipää, metvurstia ja valkosipulia marinaadissa. Tietysti unohtamatta paria kuppia kahvia.
Kahvin jälkeen pesen astiat ja laitan ne laukkuihin. Sen jälkeen menen pesemään hampaat wc puolelle. Wc on toisessa paikassa kuin ruokala. Samassa rakennuksessa kuitenkin.
Hammaspesun jälkeen tullessani ulos näen respan naisen seisoskelevan pihalla. Menen hänen luokse toivottelen huomenia ja annan samalla eilen saamani avaimen takaisin
.
Olin tuonut laukut keittiöstä ja laittanut ne ulos tuolien päälle joten en tarvinnut avainta enään.
Saatuani loputkin tavarat omiin paikkoihinsa, respan nainen sanoi että hänen tilaamansa uusi pesukone oli tulossa.
Nyt kun ajattelen asiaa tarkemmin hän taisi puhuakin siitä eilen kun saavuin tänne. Olin vaan ollut sen verran väsynyt etten ollut kiinnittänyt siihen sen kummoisempaa huomiota.
Laittaessani etulaukkuja telineisiin kuorma-auton ääni alkoi kuulumaan nurkan takaa.
Auton etupää näkyi samassa ja hetken päästä se oli jo peruuttamassa kohden ruokalaa ja wc:tä, joiden välissä pesula oli.
Päätin siirtää pyörääni että saisin rauhassa pakata ja laittaa suojat laukkujen päälle. Lopulta sain kaikki valmiiksi. Katselin sivusta kun kuorma-auton kuljettaja laski lastaustelineen auton perästä alas ja haki pumppukärryillä ison paketin sisältä jossa oli uusi pesukone leirintäalueelle.
Hyppäsin pyörän selkään ja yritin katseella saada respan naista kiinni että olisin toivottanut hyviä kesiä. Hän oli liian työn touhussa että päätin lähteä.
Olin kerinnyt ajaa parikymmentä metriä kun muistin että minulla ei taida olla vettä riittävästi. Käännyin ympäri ja ajoin takaisin. Laitoin pyörän nojaamaan seinää vasten ja otin suojan pois kärrynlaukun päältä. Aukaisin laukun ja otin litran säiliön. Sen jälkeen otin myös juoma pullon ja kävelin naisen luokse. Näytin pulloja ja sanoin että taisin unohtaa jotain tärkeää.
Tällä välin kun olin käynyt pienen lenkin oli pesukone jo hävinnyt pesulan sisälle ja perälauta oli ylhäällä. Respan nainen kiitti kuskia ja aukaisi samalla minulle keittiön oven. Kävin hakemassa pullot täyteen vettä. Kiitin ja toivotin hyvää kesää. Hän toivotteli takaisin ja sanoi että toivottavasti nähdään taas ensi kesänä jos reittini kulkee jossakin täällä päin.
Lähdin ajamaan tuttua reittä vanhalle lahden tielle. 4:los tielle. Alkupätkä on asfalttia. Mennään pienvenesataman edestä ja seurataan pyörätietä joka muuttuu hiekkapoluksi. Se menee metsän läpi ja päättyy tielle. Siitä käännytään oikealle. Tie päättyy hotellin pihaan. Sitä ennen pitää kääntyä vasemmalle. Pyörätie on aidan takana, jos ajaa tietä pitkin.
Seuraavaksi mennään hienon puiston läpi jossa on harvakseen lehtipuita.
Pyörätien loputtua jatketaan tietä pitkin oikealle. Sillan ali. Noustaan loivaa mäkeä toiselle sillalle joka on tarkoitettu kävelijöille ja pyöräilijöille. Kun sillan yli on päästy seurataan opasteita.
Vierumäen opasteet neuvovat tielle jonka numero on nykyään 104. Eli vanha nelostie.
Ajelin alkumatkasta pyörätien kunnosta riippuen myös tienlaidassa. Se helpottaa matkan etenemistä.
Heinola -lahti väli on mäkinen osuus. Matkalla tuli pari pitkänmatkan pyöräilijää vastaan. Moikkasimme toisiemme mutta en pysähtynyt keskustelemaan.
Saavuttuani lahden esikaupunkialueelle lähdin kyltin osoittamaan suuntaan jossa pitäisi olla 4 tie. En ajatellut asiaa sen kummemmin vaan huomasin erehdyksen vasta myöhemmin. Ajettuani 4km viitta osoitti oikealle ja sen väri oli vihreä. Moottoritie. Ajettuani jonkin matkaa vastaan tuli kauppa ja tie jatkui toiseen kaupunginosaan. Pysähdyin ja suuntasin kaupan pihaan. Hetken p-ähkäiltyäni päätin kääntyä takaisin. Olin tullut moottoritien yli siltaa pitkin ja ennen sitä oli lähtenyt luiska jalaspäin josta olisi päässyt kaupungin keskustan suuntaan. Suuntasin sinne. Ajoin luiskaa alas ja suunnistin auringon mukaan että lähtisin oikeaan suuntaan.
Pääsin lopulta keskustaan mutta en pystynyt paikallistamaan olinpaikkaan kaupungissa.
Ajelin hetken sokkona kunnes näin Orimattilan kyltin. Katsoin kartasta että minun pitää lähteä vastakkaiseen suuntaan niin löytäisin vanhan lahdentie.
Ajettuani vielä hetken päätin kysyä tarkempaa ohjetta aikaa säästääkseni. Pysähdyin ja pysäytin nuoren naisen mutta hän ei edes ollut kuullut vanhasta 4:los tiestä. Jatkoin matkaa ja saavuin puisto alueelle. Arvelin että se on ehkä minulle tuttua seutua koska olin viimeksi mennyt sellaisen läpi. En löytänyt patsasta jonka näin edellisellä kerralla.
Puistossa istuskeli mies joten kurvasin sinne. Kysyin häneltä neuvoa. Mies mietiskeli. Taisi olla ottanut jotakin muutakin kuin vettä. Samassa vanhempi mies ilmestyi pyöräni luokse. Hän tuli kyselemään kolmannesta pyörästäni joka on kiinnitetty taka-akseliin. ” Onko siitä paljonkin apua kun tuota tavaraa on muutenkin pyörässä” ”onhan siitä ainakin veden kuljettamisessa” sanoin minä.
Kysyin samalla hengenvedolla että voiko hän neuvoa tien vanhalle lahden tielle. ”Juu” sanoi hän. ” Ajat tuosta mäkeä alas ja käännyt seuraavasta liikenne valoista oikealle . Asema näkyy liikenne valoista. Jatkat siitä niini pitkälle että saavut seuraavalle isolle risteykselle. Siitä sitten vasemmalle.
Penkillä istuva mies heräsi kuin unesta ja toisti samoin sanoin kyseisen reitin. Katselin vähän ihmeissäni mutta kiitin miehiä ja toivottelin hyvää kesää.
Ajoin puistoa halkovan tien luokse ja siinä olevan liikennevalojen luokse. Ylitin tien liikenne valojen kohdalta.. Laskettelin loivaa mäkeä alaa. Lahden keskustassa riittää laskuja ja nousuja.
Käännyin seuraavasta risteyksestä oikealle. Jouduin ylittämään tien koska olin väärällä puolella risteyksessä. Jatkoin kävelytietä pitkin ajamista. Kävely tie päättyi jonkin matkan päässä ja jouduin siirtymään toiselle puolelle. Olisin voinut jatkaa tiellä ajamista mutta se olisi ollut vaarallista.
Odottelin liikennevalojen vaihtumista. Katselin samalla tien toiselle puolelle. Näkymä ei ollut hääppöinen. Siellä näkyi rata piha tyhjineen vaunuineen ja säiliöineen. Kun valot näyttivät vihreää ajoin toiselle puolelle.
Käännyin oikealle ja polkaisin vauhtia. Vastaan tuli hetken päästä kolme armeijan kävijää. Kun tulin heidän kohdalle keskimmäinen heistä veti lippaan sanoen ” krh”. Nyökkäsin ajaessa heille. Keskitin katseeni risteykseen joka läheni ja yritin nähdä mitä kylteissä luki. Muutama puu varjosti kylttejä.
Ajoin lähemmäksi mutta en ollut varma oliko tie oikea koska en nähnyt kylttejä tarkasti. Näin ainoastaan tien numeron joka oli oikea.
Käännyin vasemmalle ja lähdin laskettelemaan mäkeä jonka päällä risteys oli ja tie alkoi.
Aivan mäen alla jouduin pysähtymään, koska olin väärällä puolella tietä. Odottelin taas liikenne valojen vaihtumista. Useimmissa valoissa joutui painamaan nappia että valot vaihtuivat. Niin myös näissä.
Lopultakin olin päässyt oikealle tielle, eikä tarvitse pysähdellä koko ajan. Matkaa olisi vielä ensimmäiseen etappiin 50-60km.
Ilma oli muuttunut tuuliseksi. Tuuli pyöri välillä vastaisena, välillä se puhalsi puuskittain sivulta. Vaikka pilviä oli taivaalla ei satanut. Pilvet näyttivät olevan jonossa ja niiden rivit näyttivät jatkuvan taivaan rannan taakse.
Matkani jatkui Mäntsälän suuntaan. Liikennettä ei ollut paljoa. Pysähdyin välillä bussipysäkeille juomaan vettä. Jotkut olivat jättäneet teiden varteen kaikenlaista rojua. Näytti siltä että tällä alueella on romujen keräys viikot. Olin vähän ihmeissäni kun pysähdyin ensimmäisen kerran pysäkille ja siinä oli kukkia jotka oli laitettu laukun sisälle. Nämä kukat olivat menossa siihen keräykseen laukun kera. Uskoisin.
Eräässä vaiheessa ennen Mäntsälää tuli vastaan pitkänmatkan pyöräilijä. Hänellä oli pitkävaalea tukka joka oli kihara sekä lippalakki. Pyöränpäällä hänellä ei ollut mitään, mutta perässä oli yksipyöräinen peräkärry jonka päällä oli aikamoinen tavaramäärä. Ensimmäisenä kun näin hänet tuli mieleen englantilainen johtuen varmaan pisamista, hiuksista, ja iloisesta tervehtimisestä sekä kasvonpiirteistä.
Ennen Mäntsälää on kaksi siltaa. Toisen ali menee juna ja toisen moottoritie. Pysähdyin syömään loput eväät mitä minulla oli laukussa. Muutama keksi ja leivänpaloja.
Nautittuani ruhtinaallisen välipalan jatkoin matkaani Mäntsälän keskustaan. Siirryin ajamaan tieltä jalkakäytävälle vasta aivan keskustan tuntumassa. Matka joutui paremmin kun ei tarvitse väistellä jalankulkijoita eikä koululaisia.
Ajoin Mäntsälän läpi. Kun vastaan tuli hirvihaaran risteys käännyin sinne . Ohkola tuli ja meni. Kellokoskella mieleeni tuli että yritän etsi oikotien äitini luokse jonka luokse olen menossa käymään. Yritin katsoa gps- laitteesta mutta kärsivällisyys ei riittänyt alkaa leikkimään sillä. Kello oli jo 19 pintaan. Ajoin siksi tuttua reittiä perille. Ensimmäisenä minua oli vastassa isäpuoli. Hän oli kameran kanssa ottamassa minua vastaan niin sanotun ”naistentalon pihalla”. Kun kaarsin mutkan jälkeen suoralle näkyi jo äitini kotipiha. Siellä minua oli vastassa avovaimo ja äitini.
Matka 119,32. Aika 7.05
15.6.2010 Etelä-Suomen suvea ja lepoa.
Saavuin perille suhtkoht hyvissä voimin. Leksa oli vastassa kameran kanssa naapurin pihalla tarkoituksena ottaa kuva kun saavun. Tulin aika vauhdilla naapurin pihatietä pitkin jonka varressa leksa oli odottamassa. Ehdin ajamaan ohi ennekuin huomasin hänet. Pysähdyin jonkin matkan päähän ja tervehdin häntä. Sanoin että en huomannut häntä. Olin omissa ajatuksissani.
Anne oli yrittänyt soittaa mutta en ollut kuullut puhelua joten en tiennyt tästä yllätyksestä. Harvoin isäpuoleni on ollut minua vastassa kameran kanssa. Harmittaa vieläkin kun en kuullut puhelinta jolloin olisin kerinnyt valmistautua yllätykseen.
Äitee ja anne oli vastassa pihalla. Oli todella lämmin vastaan otto. Kumpikin odotti tuloani kuten minäkin perille pääsyäni. Annella oli ollut iso ikävä joten halaus tuntui hyvältä ja pusut vielä paremmalta. Äiteä halasin myös.
Leksa tuli myöhemmin pyörällä perässä ja käteltiin oikein reilusti.
Olen nyt ollut pariviikkoa lepäämässä ja auttamassa talon hoidossa sekä askareissa. Leikkasin katon vesiurat leveämmäksi, koska rakennusvaiheessa ei niitä oltu leikattu tarpeeksi. Maalasin leikkauspinnat pohja kitillä ruostumisen estämiseksi. Samalla jota pannaan auton pohjaan. Ei ehkä aivan oikeaa tavaraa mutta ensihädäksi.
Sitten leikkasin nurmea ja yhdestä puusta oksia pois. Anne kitki sipulimaata. Nyt se on kipiä . Selkä ja jalat.
Ollaan saunottu ja vihdottu. Syöty hyvin äidin tekemää ruokaa. Kävelty metsässä katselemassa hakkuu alueita. Todella rumasti jätetty oksat ja puiden runkoja sikinsokin ympäri hakkuualuetta.
Ollaan krillattu makkaraa ulkona. Käytiin parina päivänä katsomassa isabellaa. 10kuukautis synttärit.
Rakennettiin leksan kanssa peräkärryä. Siihen piti hitsata pari pientä tukirautaa.
Ritva ja leksa voivat aika pirteästi jos katselee heidän ikäänsä. Äidin lonkka kipeä joka ärtyy jos joutuu tekemään raskaampaa työtä .
Lähtö aamuna mieli oli apea mutta täynnä matkan odotusta. Parin viikon lepo teki hyvää. Olin kerinnyt puhdistaman pyörän ja tarkistamaan sen kunnon. Edessä on parinviikon matka vaihtelevissa maisemissa.
Isoveli tuli perheineen tervehtimään minua ennen lähtöä. He toivat eväskorin mukanaan joka syötiin porukalla auringon paisteessa pihamaalla. Isabella poseerasi pyörän satulalla isän pidellessä siitä kiinni.
Seuraava etappi olisi Artjärvi. Olen leiriytynyt siellä ennenkin ja reitti on osittain tuttua.
Matka jatkuu. Suunta takaisin pohjoiseen.
17.6.2010 artjärvi
Istuskelen artjärven kentän lähellä olevassa huoltorakennuksen terassilla. Rakennus ei ole auki. Kentällä on lapsia harrastamassa yleisurheilua. Iältään aika nuoria. Odottelen että kello menisi eteenpäin ja ranta alkaisi hiljentyä vähitellen. Saisin teltan pystytettyä ja pääsisin lepäilemään…..mietiskelin aamupäivää samalla kun katselin kentälle päin..
Heräsin aamulla 8 aikaan. En jaksanut vielä nousta joten jäin vielä vähäksi aikaa löhöilemään. Saatuani unet silmistä pukeuduin shortseihin ja T-paitaan. Menin pikkumökistä ulos ja kävelin mäkeä ylös äitini ja leksan talolle syömään aamupalaa. Hetken päästä tuli myös avovaimokin sinne perässä.
Aamupäivä meni syödessä ja tavaroita pakatessa. Isoveli tuli ennen puolta päivää vaimonsa ja lapsen kanssa katsomaan minua ennen kuin lähden.
Pääsin matkaan puoliyhden pintaan. Ajoin laitakaupungin halki vanhalle lahdentielle josta jatkoin matkaa pornaisten suuntaan.
Pornaisten tie oli paikoitellen aika huono. Liikennettä siinä oli kohtalaisesti. Hiekka rekkoja meni muutama kappale. Väistivät hyvin. Kun saavuin Pornaisten risteykseen josta pääsee myös Mäntsälään, pysähdyin katsomaan karttaa. Joinkin ajan ihmeteltyäni kuulin kun moottoripyörä pysähtyi vierelleni. Satulassa istui keski ikäinen mies. Visiiri oli ylhäällä. Hän kysyi ”olenko eksyksissä”. Vastasin” en varsinaisesti mutta risteys on vähän epäselvä” . Sanoin että olen menossa artjärvelle. Hän ei tiennyt paikasta mitään. Sanoi olevansa menossa jonnekin mutta en kuullut tarkasti paikkaa. Taisi vielä mainita jossakin välissä että ei kai haittaa vaikka ajaisi kilometrin harhaan koska on hyvä ilma. Helppohan se on sanoa kun moottoripyörän päällä istuu mutta, mihinkäs minulla olisi kiire. Toivottelimme kesiä ja hän ”käänsi kahvaa” kuten sanoi.
Lähdin ajamaan Mäntsälän suuntaan mutta huomasin pian että suunta oli väärä. Minulla on sen verran huono kartta. Mittakaava oli liian iso. En huomannut risteystä josta minun pitäisi kääntyä. Ajoin kilometrin verran ennen kuin käännyin ympäri ja lähdin palaamaan takaisin. Ohitin pian risteyksen johon olin pysähtynyt. Pian tulikin risteys mistä minun pitää kääntyä. Monninkylä luki kyltissä ja sen jälkeen olisi Askola.
Matka taittui. Jalat toimivat hyvin. Monninkylä meni ja Askola lähestyi. Tie oli aika hyvä ajaa.
Saavuttuani Askolaan jouduin kaivamaan gps laitteen esiin koska en tiennyt mihin suuntaa eräässä risteyksessä pitäisi mennä. Kartassani ei ole kaikkia tien numeroita enkä pystynyt päättelemään mihin suuntaan piti lähteä.
Suunta löytyi. Lähdin risteyksestä oikeaan. Ajettuani vähän matkaa edessä oli isomäki. Vaihdoin vaihteita pienemmälle mutta pienimmät vaihteet alkoivat oikuttelemaan. Mäkeä ylös oli menossa myös mummeli joka työnsi pyörää.
Ajettuani hänet kiinni mummelikin nousi pyörän päälle ja alkoi polkemaan. Ohitin hänet tuota pikaa.
Nyt alkoi sitten tämän etapin mäkisin osuus. Vaihteet alkoivat reistailemaan vaikka olin säätänyt ne vasta äitin luona. Pienet vaihteet eivät tahtoneet mennä päälle ilman rutinaa.
Matkan aikana oli näkynyt paljon moottoripyöriä Niitä meni pitkinä letkoina myrskylän suuntaan. Samaan suuntaan mihin olin minäkin menossa. Olikohan se moottoripyörämies jonka tapasin risteyksessä myös menossa johonkin tapahtumaan. Mahdollisesti.
Mäkiä riitti. Kun toisen pääsi ylös toinen alkoi. Matka taittui hitaasti mutta varmasti. Jalat alkoivat muistamaan olemassa olostaan. Maisemat ovat suurimmaksi osaa maanviljelys aluetta.
Myrskylän jälkeen huokaisin helpotuksesta .Matkaa ei olisi enää kuin viisitoista kilometriä. Pyörä kulki kuin siivillä jos saa sanoa näin frameesti.
Käännyin risteyksestä Artjärven kylään ja ajelin hiljakseen raittia. Etsin katseellani info taulua. Sellainen oli keskustan tuntumassa tien toisella puolella. Ylitin tien ja menin katsomaan löytyisinkö vielä vanhan telttapaikan. Olen ennenkin ollut täällä yötä joten tiesin että rannassa voi yöpyä. Löysin paikan ja lähdin ajamaan sinne. Jonkin matkaa ajettuani käännyin takaisin koska en löytänyt sitä rantaa. Olinko jo ajanut sen ohi vai olisiko sen vielä pidemmällä.?
Saavuin uudestaan infotaululle. Vähän aikaa katseltuani pudistin päätä. Tuntui että taulu oli sekava. Näin vähän matkan päässä kaupan pihalla kaksi rouvaa. Uskoisin että olivat. Ajoin heidän luokseen ja huikaisin heille. Saako häiritä. ”kyllä saa” vastasivat.” ”missähän päin se ranta sijaitsee jossa voi leiriytyä” kysyin lopulta kun olimme jutelleet hetken aikaa.
Naiset neuvoivat ja sitten kysyin heiltä huoltorakennuksen avaimesta. He eivät olleet varmoja mutta eräs heidän tuttu tuli juuri autosta ulos ja käveli kaupalle. Toinen naisilta kysyi että tietääkö hän niistä avaimista mitään. Nainen vastasi” ei tiedä ja ei ole menossa telttailemaan sille rannalle”. Asia selvä. Kiitin naisia ja toivotin hyvää kesää.
Lähdin ajamaan rantaan ohjeiden mukaan. Kun näkyy isopelto ja siinä punainen sauna rakennus. Pellolla on myös valotolppia ja mahdollisesti asuntovaunuja. Matkaa sinne pitäisi olla kilometri. Pikkaisen päälle.
Sauna näkyi ja olihan siellä yksi vaunukin. Käännyin hiekkatielle ja ajoin karavaanari alueen läpi. Yritin samalla katsoa vesi pistettä mutta en nähnyt sitä.
Ylitin pienen sillan ja olin telttailu alueella. Kenttä näkyi jossa oli lapsia harjoittelemassa ja kilpailemassa. Pysäköin kentän viereen ja menin jyrkkä hiekka polkua rantaan. Sieltä löytyi hyvä paikka teltalle.
Katselin jonkin aikaa aurinkoa joka heijasteli veden pinnasta. Sen jälkeen menin tutkimaan varmuuden vuoksi muitakin paikkoja kentän ympäriltä jos sieltä löytyisi uusi paikka.
Nälkä kurni mahassa joten päätin mennä keittokatokselle odottelemaan vähäksi aikaa ennen kuin alan touhuamaan.
Kello oli iltamyöhää ennen kuin menin rantaan laittamaan majan pystyyn. Vähän arvelutti uskallanko pistää teltan aivan tulipaikan viereen. Onhan nyt kesä ja makkaran paistajat eivät varmaan tykkäisi jos teltta on tulipaikan vieressä. Eiköhän se sopu sijaa anna
.
Saatuani teltan pystyyn alkoi nälkä kurnia mahassa. Aika syödä jotakin. Ensin laitoin kahvit tulemaan koska minulla oli valmiita leipiä mukana. Odottelessani kahvi veden valmistumista, rannalle ilmaantui ranskalainen pariskunta. Kuulin heidän puheensa vaimeasti mutta selvästi. Tunnistin ranskankielen He menivät laiturille istuskelemaan. Huomattuaan minut he katsoivat jonkin aikaa uteliaasti pyörääni ja telttaani. Sen jälkeen he keskittyivät juttelemaan keskenään. Juteltuaan tunnin verran he poistuivat kentän suuntaa.
Kahvin valmistuttua laitoin sen termospulloon. Kasasin kaasukeittimen laukkuun ja siivosin paikan. Sen jälkeen keskityin syömään leipiä hyvällä mielellä. Tiesin että pääsisin kohta puolin lepäämään Hammaspesun jälkeen kömmin teltan sisälle ansaitulle levolle. Kirjoittelin päiväkirjaa ja sitten nukkumaan
90.97 km Aika : 5.00
Artjärvi
18.6.2010 Suuntana Ristiina
Heräilin puoli kahdeksan aikaan. Yö oli ollut rauhallinen. Rannalla ei ollut liikkunut yöllä ketään.
Lepäilin vähän aikaa ja kuulostelin jalkojen vointia ennen kuin patistelin itseäni makuupussista ulos.
Ulkona ripotteli vettä. Pressun pintaan rapsahteli vesipisaroita puista joten tiesin ulos katsomattakin että taivaalta tihkui vettä. Toivoin että sade ei kiihtyisi. Kurkkasin ulos tarkistaakseni tilanteen. Pilvet olivat harsomaisia, ei ollut pelkoa sellaiseen. Sade loppui ennen kuin pääsin ulos.
Tein aamu toimet mahdollisimman nopeasti koska halusin saada teltan nopeasti kasaan. Mikään ei ole inhottavampaa kuin pakata märkä teltta pussiinsa
Saatuani makuupussin ja alustan pusseihinsa, laitoin avaruus folio kasaan. Sen jälkeen tavarat teltan oven eteen valmiiksi että ne on helppo siirtää ulos ja pakata laukkuihin.
Pakattuani laukut otin sadesuojan pois ja otin telttakepit pois. Rullatessani telttaa kasaan alkoi mäen päältä kuulua moottorisahan ääntä. Olin ollut kuulevinani herätessäni ääntä jostakin.
Teltta paikkani oli rannassa ja teltan takana on soramonttu pienoiskoossa. Siihen on tehty nuotiopaikka. En näe soramonttuharjan päälle mutta arvelin että siellä on ainakin kaksi miestä töissä. Jatkoin aamu touhujani.
Teltta oli pian kasassa ja suojapussissa. Laukut pyörän päälle ja teltta sekä merimies pussi mustekaloilla kiinni.
Moottorisahan ääni vaikeni ja pian kuului puhetta. Rinnettä alas tuli mies moottorisahan kanssa. Huomenta: minä hihkaisen. Mies toivottaa samaa. Hän sanoi että oli tullut tekemään lisää polttopuita ettei lopu. Miehen perässä oli tullut myös poika. Ilmeisesti kesä työntekijä.
Laitoin pyörän matka kuntoon ja samalla rupattelimme niitä näitä miehen kanssa. Hän kertoi että oli lähdössä pian lomalle kunhan tämä päivä on pulkassa. Kertoi että oli menossa Oulunjärvelle ja vaimo oli mennyt sinne jo kaksiviikkoa sitten. Oli kuulema pirun huonot ilmat olleet siellä ja kylmät kans.
Toivottelin kesän jatkoja ja lomia. Sen jälkeen suuntasin huoltorakennukselle tekemään aamupalaa.
Lämmitäkuppi ja leipää. Kahvia myös. Vesipiste oli lähellä joten ei tarvinnut pihdata veden kanssa. Veden kiehumista odotellessa katselin kentän suuntaan. Moottorisaha mies ja poika lähtivät autolla jonnekin. Heidän auto oli parkissa kentän reunalla joten huomasin sen siksi.
Söin leipiä ja palan painikkeeksi muutaman lämminkuppin. Kahvit ruuan päälle . Oli minulla tietysti keksejä joita mutustelin kahvin kanssa. Paketti meni yleensä kerralla.
Kävin vielä täyttämässä vesi pullot ennen kuin lähdin matkaan.
Oli alkanut ripottelemaan vettä sillä välin kun söin. Lähdin kuitenkin eteen päin koska en viitsinyt jäädä pitämään sadetta. Suuntana Kausala-Iitin tie..
Taivas oli harsomaisen pilven peitossa. Tuuli aika kovaa. Tie oli mäkistä ja mutkitteli paljon. Asfalttissa on aika paljon halkeamia. ”Koskahan tämäkin tie on korjattu” mietiskelin samalla kun väistelin pahimpia rakoja.
Matka taittui hissukseen. Saavuin lapinjärven risteykseen. Katsoin kartasta minne päin kannattaa mennä.
Kausala kylä tuli ja meni. Ainut mitä jäi mieleen oli työmaa tien vieressä. Mies seisoi junttakoneen vieressä ja katseli kun kone takoi paalua maahan.
Ylitin Kouvola-Lahti tien ja jatkoin matkaa Iitin kk. Ajettuani jonkin matkaa vastaan tuli golf kenttä. Tie kulki niin että kenttä on kummallakin puolella tietä. Kentällä käveli ihmisiä vetäen kärryjä. Mietiskelin ajaessani että golf on lajina leppoisa eikä käy sydämen päälle. Siinäkin saa liikuntaa ja ruskettuu mukavasti.
Loppupuolella kenttiä alkaa isomäki. Vaihdoin pienemmälle ja keskityin ajamiseen. Mäen alkupuolella tuli kaksi koiraihmistä minua vastaan. Hyppäsin pyöränselästä pois koska tiellä on aika vilkas liikenne. Emme mahdu ohittamaan toisiamme ja mäki alkoi kuitenkin voittamaan minut. Päätin säästää polvia ja taluttaa turvallisuuden takia pyörää ylöspäin.
Ohitimme toisemme. Tervehdin nuoria naisia nyökkäämällä.
Työnsin mäen ylös.
Loppu matka Iitistä Jaalaan ja Mäntyharjulle oli mäkeä mäen perään. Jalat huusivat leipää. Ajoin reilut 20km hiekkatietä, ehkä enenemänkin. Jos tiessä voisi olla enemmän mäki se olisi pystysuora seinä.
Mäntyharjulla pysähdyin käymään kaupassa. Eväät oli sen verran vähissä ja vesi täydennystäkin tarvitsin.
Huomasin ensimmäisenä siwan joten ajelin sen suuntaan. Pihalle mennessä oli info taulu. Pysähdyin siinä sen verran että katsoin olisiko campingaluetta lähellä. Eipä ollut. Info taulua katsellessani näin tien toisella puollella K: kaupan . Kaarsin matkani sinne.
Kaupan seinässä oli kaipaamani vesipiste. Sen ääressä oli mies täyttämässä kolmea muovitynnyriä vedellä. Katselin pyörälle paikkaa mihin voisin laittaa sen nojaamaan Vesipisteen vieressä oli pitkäseinä. Siinä ei ollut ikkunoita. Ainoastaan betoninen seinä. Sopi minulle. Vesipiste olisi vieressä. Kurvasin seinälle ja pyörää laittaessa tervehdin miestä. Sanoin samalla että ruoka kauppa ja vesi piste vierekkäin. Loistavaa. Ei tarvitse mennä kauemmaksi kun kaikki on lähekkäin. Asettelin pyörän niin ettei se kaadu ja sitten ostoksille.
Kaupassa oli ensimmäisenä vihannestiski. Ajatuksissa oli pyörinyt ostaa vihanneksia ja kehokin tarvitsi vitamiineja rääkin jälkeen. Ensimmäisenä käteen tarttui kirsikkatomaatti pakkaus.
Ostoskoriin kertyi perunasoselaatikko, nakkeja, sinappia, energiapatukkoja, myslileipää, lihapiirakkaa, valkosipuleita marinaadissa sekä kolme suklaa patukka.
Kaupasta päästyäni aukaisin kirsikkatomaatti paketin. Tomatiti olivat vähän kirpeitä mutta todella hyviä. Nojailin betoni seinään ja nautiskelin tomaateista sekä pienestä lepo hetkestä. Katselin parkkipaikalla kulkevia ihmisiä, heidän menemistään kauppaan ja sieltä pois. Ihmisillä oli paljon tavaraa tullessaan ulos.
Syötyäni tomaatit, otin paketin ja vein sen roskalaatikkoon. Keräsin myös pyörästä ylimääräiset roskat, joita siihen oli kertynyt matkalla. Tapanani ei ole viskoa roskia luontoon. Oven edessä oli roskis joten laitoin ne sinne.
Seuraavaksi hain peräkärrystä vesitönikät ja kävin täyttämässä ne seinässä olevasta vesipisteestä täyteen. Sitten taas pyörän selkään
Mäntyharjulta lähtiessä Ristiinan suuntaan tulee ensimmäisenä vastaan isovastamäki. Työnsin sen ylös. Minun edellä oli myös joku jolla oli samat ajatukset tästä mäestä. Hänellä oli ikää tosin enemmän kuin minulla.
Päivä oli ollut raskas. Laukussa oli ruokaa ja vettä. Aloin etsimään yöpaikkaa tien varrelta. Ohitin muutaman hyvän paikan mutta hylkäsin ne koska talot olivat liian lähellä. Katselin vakavissani erästä talo- lato yhdistelmää jotka olivat menettäneet kattonsa osittain ja olivat muutenkin ränsistyneitä. Niiden taakse olisi voinut laittaa yöpaikan. Olin jo lähtemässä ja tehnyt päätöksen, kun läheltä alkoi kuulumaan ruohonleikkurin ääntä. Enpä taida mennä sittenkään.
Löysin paikan joitakin kilometrejä eteen päin. Se oli mäkien välissä oleva metsä. Työnsin vanhaa metsäpolkua pitkin pyörän syvemmälle metsikköön. Paikka löytyi hakkuualueen reunalta. Teltta pystyyn ripeästi. Suojat päälle. Kamat sisälle. Sen jälkeen iltapalaa. Keitin kahvit mutta lämmin ruoka jäi tekemättä hyttysten ja mäkäräisten takia. Söin lihistä ja energiapatukoita. Valkosipulit olivat hyviä.
119.37km Aika : 7.32 Paikkakoordinaatti: 61as27’19”N, 26as58’17”E
19.6.2010 Mikkeli mielessä
Aamu oli aurinkoinen ja lämmin. Teltta kangasta vasten kuului hyttysten rapina niiden yrittäessä löytää ulospääsy tietä pressukankaan alta.
Tieltä oli alkanut kuulumaan traktoreitten ja autojen ääniä. Maatilan omistajat olivat menossa pelloilleen tai metsätöihin.
Kuulostelin kehoni tilaa makuupussin sisällä. Jalat tuntuivat olevan samalla planeetalla eli, kaikki oli hyvin.
Ei kun menoksi. Samat aamurutiinit sillä erotuksella että en syönyt aamupalaa metsässä, koska minusta olisi tullut aamupala lentäville metsän eläimille.
Pyörän pakattuani työnsin sen tielle. Monesti katson teltta paikan mahdollisimman läheltä tietä. Silloin kuin se ei ole mahdollista joudun etsimään paikkaa syvemältä metsästä.
Täyspakattu pyörä on vaikea työnnettävä metsäpolkua pitkin. Lisäpyörä ei helpota sitä sen enempää. Parhaiten pyörän saa helpointen pois metsästä samoja jälkiä. On turha etsiä toista reittiä vaikka näyttäisi että vieressä on helpompi reitti, sitä se ei yleensä sitä ole.
Tielle päästyäni katsastan pikaisesti pyörän. Onko kuorma pysynyt paikoillaan. Laitan vasta tässä vaiheessa suojat päälle. Kirkkaan keltaiset suojat näkyvät pitkälle vihreässä metsässä. Otan ne myös pois ennen kuin menen metsään. Saatuani työn tehtyä nousen satulaan.
Tie jatkuu mäkisenä kuten tähänkin asti on ollut. Saatuani karistettua hyttyset niskasta pysähdyn syömään energiapatukoita. Laitan samalla latauslaitteet valmiiksi. Johdot kiinni puhelimeen. Samalla huomasin että minulta on kadonnut toisen puhelimen plugi. Hetken mietittyäni tulin siihen tulokseen että se on tippunut jo Artjärvellä.
Syötyäni pikaisen aamupalan tienpäällä lähden ajamaan Ristiinan suuntaan. Matka menee joutuisasti kiivetessäni ylämäkiä ja lasketellessani kypärä kohisten alamäkiä. Erään mäen huipulla on roskakontin tien vieressä. Pysähdyn sen luokse laittaakseni roskapussi sinne. Hyvä ajatus jäi aikomukseksi koska kontti oli ongelma jätteille. Pitää yrittää uudestaan kun tulee sellainen paikka.
Ristiinaan risteys tuli ja käännyin sinne. Katselin risteyksen lähellä olevia liikkeitä. Mikään niistä ei vaikuttanut sellaiselta jossa myydään puhelintarvikkeita. Olin päättänyt etsiä ensimmäisenä liikkeen josta saisin uuden plug-in. Erään kaupan edessä oli mies, jälleen kerran, ottamassa vettä kanisteriin. Ajoin hänen luokse ja toivottelin päiviä. Kysyin tiesikö hän sellaista liikettä josta voisin ostaa puhelimeen osia.
Mies täytti kanisteria ja sanoi samalla että odotas vähän aikaa kun hän saa tämän täyteen.
Saatuaan kanisterin täyteen mies laittoi korkin kiinni. ”Aja vähän matkaa tuohon suuntaan” sanoi ja näytti kädellä tietä. ”Siellä tulee vähän matkan päästä R-kioski. Sen vieressä on jokin liike jossa on dna mainoksia ikkunassa ja puhelimia näytti myös olevan”. Kiitin miestä ja käänsin pyörän. Lähdin ajamaan miehen osoittamaan suuntaa. Kilometrin päästä kioski näkyi. Samassa rakennuksessa oli myös puhelin liike. Kurvasin ikkunan eteen koska siinä oli tarvittava tila. Kaivoin etulaukusta liivit jossa pidin korttia ja muita tarvittavia dokumentteja. Menin liikkeeseen. Tiskillä oli asiakas jo, joten katselin seinällä olevia johtoja jos sieltä löytyisi oikea plugi. Hetken etsittyäni huomasin sellaisen. Otin sen ja kävelin tiskille jonottamaan vuoroani. Kohta olikin vuoroni.
Edellinen asiakas oli ulkomaalainen. Miehen lähdettyä annoin tavaran miehelle joka hoiti kassaa. Mies naputteli summan. Samalla hän huomasi, kun odotteli kassakoneen tekemisiä, että edellinen asiakas oli unohtanut tiskille puhelimen kepin. Kosketusnäytössä tarvitaan sellaista.
Mies oti kepin ja sanoi minulle ovelle mennessään että jokohan se kerkesi mennä kauaskin. Ovelta katsoessaan hän huikaisi minulle että odotanko jonkin aikaa. Hän vie kepin asiakkaalle. Nyökkäsin ja sanoin että odottelen.
Sillä välin kun mies kävi viemässä edellisen asiakkaan unohtamaa tavaran, katselin aikani kuluksi hyllyllä olevien läppärien hintoja ja niiden ominaisuuksia.
Miehen palattua jatkoimme maksutoimenpidettä. Hän naputteli summan kassakoneeseen, minun laittaessani kortia laitteeseen. Samalla mies kysyi että olenko polkupyörällä liikenteessä. Johtuu varmaan siitä että pyöräni oli juuri liikkeen edessä.
”Kyllä olen”
”Miten sinä lataat puhelimen” hän kysyi. Kerroin hänelle etudynamosta ja silloista jota tarvitaan muuntamaan virta ac-dc:ksi.
Kävelin onnellisena plugi taskussa kaupasta ulos. Olin jättänyt paketin kauppaan ja ottanut vaan sisällön. Kauppiaskin oli heti tajunnut että parempi näin, koska oli tarpeetonta kanniskella pakettia mukanaan ja se olisi vaan roskaa loppujen lopuksi.
Laitoin liivin takaisin etulaukkuun. Sen jälkeen talutin pyöräni viereisen kioskin ikkunan eteen. En saanut sitä aivan seinän viereen turvaan. Ikkunan edessä oli mainoskyltti. Menin kioskin sisälle ja yritin löytää kylmäkaapista vichypulloa. Ei ollut sellaista . Katselin kassan suuntaan ja kysäisin olisiko vicyä. Ei ole muuta kuin mitä siellä näkyy vastasi kassa.. Kysyin ”löytyykö bonaguata muuna kuin vadelmana”.
”Ei ole muuta kuin mitä siellä näkyy” sain vastaukseksi.
Katseltuani vielä kerran kylmäkaappia käännyin ja kävelin kassalle. Sanoi että otan sitten kahvin kun en löytänyt tuolta mitään mieluisaa ja aamukahvikin on vielä juomatta. Kerroin että heräsin aamulla metsästä enkä kerinnyt keittämään kahvi koska oli liikaa syöjiä. Huomasin naisen ilmeestä pientä epäröintiä ehkä halveksuntaa, En välittänyt siitä vaan annoin kassalle kortin kahvin maksua varten. Nainen yritti höylätä sitä mutta ei tapahtunut mitään. Sitten hän mainitsi että heillä oli ollut vähän aikaa sitten sähkö katkos ja maanitteli sitä vähän aikaa.
Sanoin että käyn automaatilla nostamassa rahaa. Nainen nyökkäsi ja epäili että korttikone ei ehkä toimi koko päivänä.
Kävelin vähän matka päässä olevalle automaatille. Odotin jonkin aikaa että edellinen sai nostettua rahat automaatista. Sitten oli minun vuoro. Nostin kaksikymppiä minkä pitäisi riittää joksikin aikaa. Kävelin takaisin r:lle ja ostin kahvin.
Juotuani kahvin menin ulos. Pihalle oli tullut ruuhka.
Yksi autoilija yritti täyteen tulleelle parkkialueelle ja toinen yritti peruuttaa pois. Toiselta paloi hermot ja tämä alkoi tööttäilemään. Vastatullut peruutti melkein pyöräni päälle. Katselin rouvaa joka istui autossa ja koira oli etupenkillä. Jaa.. Siinä on taas noita kiireisiä lomalaisia….perhana..
Päätin vaihtaa paikkaa viereisen baarin terassin eteen koska siinä näytti olevan rauhallisempaa. Työnsin pyörän sen eteen ja aloin laittamaan pyörääni ajokuntoon. Yleiskatsaus johtoihin ja suojapussit laukkujen päälle.
Baari neiti oli pyörinyt ulkoterassin luona puhdistamassa pöytiä. Päätin käydä hakemassa vettä juoma pulloon kun kerran oli mahdollista. Menin sisälle ja kysyin voinko ottaa vettä jostakin. Hän sanoi että wc:tä tai sitten tästä baarin hanasta. Minä annoin pullon baari neidille ja hän täytti pullon. Kysäisin leikilläni että laitoitko kylmää vettä. En tarvitse kuumaa koska on muutenkin lämmin.
Kiitin ja menin ulos.
Ajoin takaisin kaupan luokse missä olin nähnyt miehen vesi astioineen. En halunnut mennä pää tielle joten lähdin ajamaan saman suuntaista tietä. En tiennyt minne se vie. Pian tuli kyltti jossa luki” yksityistie ajo omalla vastuulla” . Tie oli todella pohjanoteeraus kunnon puolesta. Käännyin ympäri. Yritin katsoa kartasta mutta siinä ei näkynyt tätä tietä. Päätin mennä kysymään tien toisella puolella näkyvästä lautaliikkeestä. Pihalla oli miehiä laittamassa kyllästettyä koolinkia peräkärryyn. Kysyin lähimmältä mieheltä tietääkö hän kyseistä tiestä minne se vie. Mies tokaisi että ei taida tietää. Hän on Vantaalta.
”Kysy toimistosta” mies sanoi ja osoitti vähän .matkan päässä olevaa toimistoa. Talutin pyörän toimiston suuntaan. Jouduin menemään kärryn ja lautakasan välistä josta he juuri laittoivat lankkuja kärryyn. Livahdin nopeasti välistä että miehet pääsisivät jatkamaan töitänsä. Menin konttorille joka oli katoksen alla. Työnsin pyöräni sinne ja virittelin sen pysymään seisonta jaloille.
Minulla on niitä kaksi kappaletta pyörässäni. Pysyy helpommin pehmeällä alustalla pystyssä. Samalla se antaa vakautta jos joutuu laittamaan tien viereen seisomaan. Kuorma autot kaatavat ilmanvirralla pyörän helposti nurin.
Asetellessani pyörää näin kartan seinällä. Siinä oli tarkemmat tiedot paikkakunna ja lähiympäristön teistä. Menin kuitenkin vilkaisemaan konttorin ovelle olisiko siellä ketään. Työntekijä ja asiakas juttelivat jostain.
Menin kartan luokse takaisin katsellakseni tarkemmin äskeistä tietä mistä olin yrittänyt.
Katseltuani karttaa tulivat miehet konttorista. Kävelin heidän luokse. Miehet juttelivat automaatista ja visasta sekä ruotsissa.
Kun miehet lopettivat keskustelun toinen lähti autonsa luokse. konttorin mies katsahti polkupyörääni ja tokais ”Meinasitko ottaa kyytiin pari lautaa”
”Ei taitaisi mahtua enempää tavaraa mukaan” vastasin .
Kysyin tiestä mieheltä. Menimme kartan ääreen. Siellä hän näytti minne se menee ja kertoi että siinä on pari isoa mäkeä.
Kiitin ja menin pyörän luokse. Talutin pyöräni ulos katoksesta ja lähdin ajamaan takaisin samaa tietä mistä olin kääntynyt ympäri.
Tie oli huonokuntoinen. Siinä oli pitkiä repeämiä ja monttuja.
Jonkin matkan päässä tuli risteys mistä käännyin vasemmalle. Tämä oli varsinainen tie joka olisi rauhallisempi kuin päätie.
Aurinko paistoi . Oli mukava ajella rauhallista tietä. Tie päätyi suurempaan risteykseen josta ajoin yli. Tämä tie päättyisi sitten päätielle.
Saavuin päätielle ilma kommeluksia. Yksi isompi nousu otti vähän jalkoihin.
Pysähdyin ennen päätietä. Söin pari suklaapatukkaa ja jatkoin sen jälkeen matkaa. Tarkistin samalla toimiiko lataus laite ja pitääkö puhelin vaihtaa..
Ajelin päätietä Mikkeliin. Matkalla ei tapahtunut mitään erikoista. Otin pari valokuvaa Mikkelissä kirkosta. Olen nähnyt monilla pyörämatkoillani kirkkoja ja tämä oli yksi niistä hienoimmista ulkoa päin mitä suomesta löytyy
Mikkelin keskusta on aika sokkeloinen. Kysyin kirkon edessä istuvilta miehiltä Juvan tietä. En vielä tiennyt tässä vaiheessa että Juvan tie oli Varkauden suuntaan menevän tien varressa. Karttani oli sen verran huono ja gps: näytti että tie veisi Juvan läpi. No, erehdyksiä sattuu. Asia selvisi minulle tuota pikaa kun lähdin eteen päin. Ajelin keskustan läpi. Päästyäni sen läpi pysähdyin katselemaan nakkikioskin eteen edessä olevaa tien kylttiä. Pieksämäki.
Oikea suunta. Lähdin seuraamaan tietä kyltin osoittamaan suuntaa. Ajettuani muutaman kilometrin siirryin pois tieltä, koska edessä päin oli paljon siltojen alituksia. Tien viereen oli tehty hyvät pyörätiet. Sekä oman että autoilijoiden turvallisuuden takia siirryin mieli hyvin ajamaan rauhallisemmalla pyörätielle. Samalla sai levät ainaisen tarkkavaisuuden aiheuttaman rasituksen takia.
Ajoin ensin harhaan risteyksessä. Olin kysynyt muutamalta henkilöltä Juvan risteyksestä. He sanoivat että risteys on neljänkilometrin päässä suunnille. Menin kuitenkin pikkaisen eri reittiä kuin heidän ohjeissa. Saavuin lopulta Pieksämäen tielle. Juvan tie kääntyy pois Pieksämäen tieltä. Olin ajanut sen ohi ja kyltit näkyivät kauempana. En kuitenkaan kyennyt lukemaan niitä koska ne olivat liian kaukana. Ajoin vähän matkaa Pieksämäen suuntaa ennen kun aloin epäilemään sitä mahdollisuutta että olisin mennyt ohi.
Kaivoin gps:n esiin. Se vahvisti epäilykseni. Jouduin kääntymään ympäri. Olin juuri laskenut isonmäen alas ja nyt joudun ajamaan sen ylös. Löysin tien ja jatkoin matkaani Varakauden suuntaan.
Mikkelin ja Varkauden välinen tie Juvaan asti on mäkinen. Loppu päivä meni taistellessa mäkien kanssa.. Illalla etsin yö paikan Juvan jälkeen varkauden suuntaan metsästä. Tien varresta löytyi vanha metsä tie joka oli kasvanut umpeen. Risukon keskellä oli sopiva aukea.
100.09 km , Aika : 6:23 Paikkakoordinaatti : 62as01’02”N , 27as48’01”E
20.6.2010 Varkaus-Viinijärvi
Matkan rasitus alkoi tekemään tepposia. Minulle tuli täydellinen muisti katkos tällä osuudella. Kirjoitan päivän tapahtumia sitä mukaa kun ne palautuvat mieleen
Herättyäni metsästä laitoin normaalisti tavarat kasaan. En ole varma söinkö metsässä aamupalaa. Jossakin välissä Joroisten suuntaan ajaessa alkoi satamaan.
Yhdessä välissä tuli vastaan kävely ja polkupyörällä ajo kielletty merkki. En voinut ajaa tietä pitkin koska se muuttui moottoritieksi. Joroisista Varkauteen oli rakennettu uusi tie joka ei näkynyt minun kartoissa.
Siinä lähellä oli alikulkusilta. Päätin ajaa sinne suojaan.
Koska vettä tuli aika paljon ja karttani ei näyttänyt kaikkea kaivoin sillan alla esiin gps laitteen. Siitä sain katsottua että Joroisten kautta pääsee Varkauteen. Ajoin ohitustietä ja menin käymään Joroisten kylässä kaupassa. Vähän ennen kylää on vanhavesimylly. Se on osittain yksityisellä maaomistajalla joten sain otettua siitä vain sillalta kuvia.
Kävin kylässä kaupoilla. Ostin jogurttia, omenoita, vichyä, lihapiirakkaa, snackseja, kismettiä ja taisin ostaa keksejäkin. Join vichyn heti ulkona ja söin sekä jogurtin että omenan vesisateessa ulkona.
Joroisten jälkeen eksyin vähän mutta pääsin takaisin oikealle tielle. Vastaan tuli liikenne ympyrä. Siinä oli kyltti missä luki varkaus. Pysähdyin ottamaan kuvaa kun paikalle ilmaantui varkauden suunnasta kaksi matkapyöräilijä. He pysähtyivät juttelemaan. Olivat lähteneet joensuusta ja reitti suunnitelma oli että he ajaisivat Mikkelin kautta Savonlinnaan ja sieltä ylös takaisin Joensuuhun. Heillä ei ollut telttaa mukana koska heidän tarkoituksena oli yöpyä hotelleissa ja leirintäalueilla. He myös neuvoivat että jos menen heinäveden kautta sieltä löytyisi edullinen leirintä alue. Suurimmaksi osaksi itsepalvelu periaatteella. Saunan saa lämmittää itse ja teltta paikka on edullinen. Ostettavaa paikassa ei ole. Eli omat eväät pitää olla.
Otin kameran esiin ja taltioin heidät sekä kyltin samaan kuvaan.
Palviaisen kylä meni ohi ja saavuin Varkauteen. Siellä napsin kuvia rautatieasemasta sekä ortodoksi kirkosta.
Sade loppui jossakin välissä. Löysin teltta paikan voimalinjojen läheltä. Tieltä vei pieni kyntöpolku linjojen ali metsään. Paikalliset pitivät metsää myös kaatopaikkana. Metsässä oli pakastimia ja pesukoneita mäntyjen joukossa. Tässä ovat tämän päivän mielikuvat. Rasitus teki täyden resetin aivoihin. Sain onneksi gps koordinaatit ylös.
105km , Aika 6:21, Paikkakoordinaatti : 28as51’53”E, 62as31’36”N
21.6.2010 Sadetta ja huonoa onnea
Aamulla satoi vettä kun heräsin. Sade oli tihkua. Kuuntelin puista tippuvan veden ääntä pressua vasten.
Kello oli kahdeksan pintaan. En jaksanut nousta heti ylös. Lepäilin yhdeksään asti ja nautin makuupussin lämmöstä. Sateen tauotessa päätin nousta ylös. Pakkasin tavarat ja työnnyin teltasta ulos. Ensimmäisen märkä suojapeite kasteli niskani. Metsä oli läpeensä kostea sateen jäljiltä. Olin löytänyt telttapaikan linjojen alta. Aivan metsän reunassa.
Kiroilin ja vedin sandaalit jalkaani. Ei mennyt kuin hetki kun ne olivat märät. Pakkasin tavarat teltan sisäpuolella kassin ettei ne kastuisi pahemmin. Sen jälkeen supervauhdilla kepit pois pressun alta. Pressun repäisy teltan päältä pois. Teltta kasaan ja pussiin. Vettä tiputteli koko ajan puista, joten piti pitää kiirettä. Pakkasin pyörän ja aloin etsimään satula pehmustetta kun muistin että olin unohtanut sen teltan sisälle. Ette arvaa ottiko pannuun. Kuorma piti purkaa siltä osin että sain teltan esiin. Pressu maahan ettei teltta kastu. Löytyihän se .
Pakattuani pyörän uudestaan työnsin sen tielle. Maasto oli pehmeää. Vettä oli alkanut tulemaan reippaammin. Olin kastunut jo ennen kuin sain sadeviitan päälle.
Sadeviitta päällä on hankalaa nousta pyörän selkään. Heitin jalkani rungon yli ja asetin takapuoleni satulaan. Sen jälkeen viitta pitää asetella niin ettei se hankaloita ohjaamista mutta suojaa kuitenkin jalkoja ja ylävartaloa. Saatuani itseni hyvin lähdin polkemaan kohden joensuuta.
Sateen vuoksi oli vaikea löytää sopivaa paikkaa mihin pysähtyä syömään. Nälkä alkoi kurnimaan joten hätä keinon keksii. Joensuuhun oli matkaa reilu 25km kun huomasin bussipysäkin johon oli rakennettu oikea katos ja siinä oli myös suojaavat seinät. Sopiva ruokailu paikka. Päivälliseksi oli pari lihapiirakka veden kera.
Olin ajanut koko matkan, Varkaudesta Joensuun risteykseen asti, kapeaa tietä jossa ei ole pyöräilyyn varattua tien pengertä. Oli ruhtinaallista ajaa risteyksestä eteen päin leveää pyörätietä ja kaiken lisäksi kun siinä ei ollut liikennettä vielä parempi.
Saavuttuani joensuuhun pysähdyin ottamaan muutamasta vastaan tulevasta kirkoista valokuvia. .
Saavuttuani keskustaan aloin katselemaan liikettä josta voisin hankkia puhelimeen uuden plugin. Olin aivan varma että siinä osassa jonka ostin olisi vika.
Ajelin ristiin rastiin keskustassa mutta en löytänyt liikettä. Pysähdyin erään naisen luokse ja kysäisin häneltä. Hän neuvoi menemään viereiseen isoon liikkeeseen. Sanoin hänelle että etsin mieluimmin pienempää liikettä koska jättipaikassa menisi turhan paljon aikaa monesta syystä. Hän neuvoi kysymään joltakin toiselta koska ei tiennyt ainakaan tällä hetkellä sellaista.
Ajeltuani vielä vähän aikaa näin erään liikkeen ikkunassa tutut punaiset värit. Löytyihän se lopultakin.
Katsoin pyörälle sopivan paikan liikkeen seinältä ja astuin sisälle. Myyjä oli esittelemässä asiakkaille puhelimia joten meni omatoimisesti seinustalle katsomaan löytäisinkö varaosan. Hetken etsittyäni löysinkin sellaisen. Hyllyjen vieressä oli oviaukko ja sieltä tuli samaan aikaan myyjä/huoltomies. Kerroin huoleni ja näytin plugipussia seinällä. Samalla annoin puhelimeni hänelle. Myyjä tutki puhelintani ja sanoi että siinä on jotakin moskaa sisällä. Hän koettaa puhaltaa sen pois ilmalla. Puhelin kädessä myyjä meni takahuoneeseen. Hetken touhuiltuaan siellä tuli takaisin. Käveli oven edessä olevalle pahvilaatikolle, ja alkoi kaivelemaan sitä . Hetken kaiveltuaan sitä otti jatkojohtopaketin ja palasi takaisin takahuoneeseen. Vähän ajan päästä sieltä alkoi kuulumaan kompressorin ääntä ja suhuääniä. Myyjä palasi puhelimen kanssa ja sanoi että sieltä oli tullut vettä ja likaa. No se vesi oli varmaan tullut sieltä kompurasta koska pidin puhelinta minirippi pussissa. Lika oli varmaan tullut puhelimesta. Toivottavasti vesi ei tuhonnut koko puhelinta.
Myyjä käveli kassalle ja kokeili siellä olevalla plugilla puhelinta. Hän sanoi että alkoi se lataamaan mutta ei pysy yhtään paremmin kiinni vaikka puhalsikin ilmaa latausreikään. Kysyin olisiko mitään hyvää neuvoa miten se saisi pysymään. ”Jeesus teipillä se ainakin pysyy” neuvoi myyjä.
En ollut saanut ladattua puhelinta ongelmien takia. Virta oli jo melkein loppu. Keksin lähtiessäni Joensuusta että jos plugin päätä litistäisi niin ehkä se pysyisi silloin paremmin puhelimessa. Käytin tuota ideaa vähän myöhemmin.
Kiitin myyjää ja meni ulos sateeseen. Mitähän ne ajatteli, kun märkämies tuli sisälle, tukka sekaisin, ajoshortsit jalassa, läpsykkäät jalassa jotka olivat aivan litimärät ja litisivät kun kävelin niillä.
Mietiskelin ulkona että kun yhdestä ongelmasta pääsee eroon toinen tulee kuin tilauksesta. Hymähdin..
Lähdin ajamaan ja yritin paikallistaa missä olin. Olin nähnyt aikaisemmin kyltin missä luki Lieksa. Tiesin suunnilleen missä päin tie olisi mutta en ollut aivan varma suunnasta.
Ajeltuani ristiin rastiin näin pankkiautomaatin. Siitä tuli mieleen nostaa käteistä pahan päivän varalle. Parkkeerasin pyöräni pankkiautomaatin eteen. Nostaessani rahaa taakseni tuli vanhempi mies läheisestä kaupasta tupakalle. Nyt olisi hyvä tilaisuus tiedustella tietä. Kysyin häneltä miten pääsen Nurmeksen tielle.
Neuvot saatuani kiitin ja lähdin matkaan. Otin pyöräni seinältä ja suuntasin liikenne valoihin. Siitä vasemmalle ja seuraavasta oikealle. Kun tie päättyy y-risteykseen käännyt vasemmalle. Se on Nurmeksen tie.
Päästyäni siinne asti tuli siltatyömaa vastaan. Ajoin silta työmaan ohi josta alkoi Nurmeksen tie. Pysähdyin käymään pienessä kaupassa ostamassa ruokaa. Lohisalaattia, karkkia, 2 omenaa, banaani, kahvijogurttia ja iskukuumettua maitoa .
Kaupasta ulos päästyäni söin banaanin, jogurtin, omput sekä suklaapatukan. Syödessäni vesisade rankkeni. Kun olin syönyt tarkistin oliko piuhat paikoillaan latauspuolella. En viitsinyt tehdä muutoksia.
Jatkoin matkaa vesisateessa. Ajatukset pyörivät ensimmäisessä pyöräreissussa. Olin silloin ajanut tätä samaa reittiä Pentti enon luokse minne olen myös nyt menossa. Taisi olla vuonna 2001. Silloin matka Järvenpäästä – Tyrjänsaareen polkupyörällä tuntui mahdottomalta.
Saavuin Enoon ja pysähdyin huoltamolla täydentämään vesivarastoja. En voi olla varma löytyykö seuraavasta yö paikasta vettä. Katselin vesipistettä mutta en huomannut sellaista. Huoltamon seinässä oli vesiletkupaikka mutta ei kahvaa mistä kääntää. Parkkeerasin pyörän vesipaikan eteen ja kävelin viitta ja kypärä päässä sisälle.
Seo-huoltamo oli sisältä aika pieni. Siinä oli kahvio josta sai jotain pientä purtavaa mukaan. Kävelin kassalle. Nuori nainen palveli juuri asiakasta.
Kun tuli minun vuoroni kysyin että olisiko vesipistettä mistä voisin ottaa vettä. Hän kysyi että paljonko minä tarvitsen. Sanoin että kolmisen litraa. Sen verran mahtuu mukaan.
Kassa sanoi että hän voi täyttää ne täällä. Kiitin ja lähdin hakemaan tönikät. Heitin ulkona sadeviitan ja kypärän pois ennen kuin aloin kaivamaan vesipönttöjä esiin.
Laukkusuoja oli päässyt likaantumaan vesisateesta johtuen. Eli se oli hoitanut tehtävänsä. Laukku oli puhdas ja sitä on mukavampi käsitellä.
Pöntöt kädessä kävelin kassalle. Annoin ne kassaneidille.
”Oletko sinä pyörällä liikenteessä” kysyi kassa neiti. Hän oli ilmeisesti päätellyt sen nähtyään minun tulevan sisälle sadeviitta ja kypärä päälläni.
”Olen” sanoin.
Täytettyään pöntöt hän kysyi olenko ollut pitkään matkalla ja mistä olen lähtenyt liikenteeseen.. Kertoessani hänelle tarinaani ilmaantui kassalle taakseni isomies jonka tukka oli leikattu mohikaanin mallisesti. Isomies jäi odottamaan vuoroaan ja samalla kait kuuli myös tarinaani. Kerrottuani tarinani isomies tokaisi takanani että tuo se on vasta egologista matkailua. Aika matkan olet pyöräillyt tähän asti.
Kiitin kumpaistakin ja lähdin ulos toivoteltuani hyvää kesän jatkoja. Ulkona laitoin vedet omaan laukkuunsa peräkärryssä. Saatuani sadeviitan kiinni takatarakalle lähdin jatkamaan matkaani.
Enon jälkeen ajelin uimaharjuun. Saavuttuani sinne pysähdyin soittamaan ohjeita kotipuolesta. Tiesin reitin mutta siitä oli jo aikaa kun olin käynyt Pentti-enolla. Oli pääsyt unohtumaan osa reitistä.
Virtaa oli sen verran vähän puhelimessa että jouduin katkaisemaan puhelun kesken kaiken. Halusin jättää sitä jos tulee todella hätä
.
Sade oli lakannut sen jälkeen kun olin lähtenyt huoltamolta. Koska virta oli melkein loppu puhelimesta päätin kokeilla keksimääni ideaa tosi käytännössä. Puraisin pari kertaa plugia ja virittelin puhelimen kiinni latauslaitteeseen.
Kaivaessani etulaukku olin joutunut purkamaan kassia ja unohdin toisen puhelimen kassien päälle. Ennen liikkeelle lähtöäni en muistanut laittaa puhelinta pois. Väsymys ja koko päivän jatkunut sade oli saanut minut hajamieliseksi.
Lähdin jatkamaan matkaani ja ylittäessäni siltaa puhelin tippui kassin päältä ja kopsahti tielle. Pysähdyin keskelle siltaa ja kiroilin ääneen. Ilta oli sen verran pitkällä eikä näillä syrjäkylillä ole tähän aikaan liikennettä. Se oli puhelimen pelastus. Puhelin oli keskellä ajotietä. Pidin puhelinta kangas pussissa joka suojasi sitä myös tällaisissa tapauksissa kolhuilta ja esti naarmuuntumiselta.
Hain puhelimen ja jatkoin matkaa. Ilta oli jo pitkällä. Viimeksi kun olin katsonut kelloa se oli 21 pintaan. Siitä oli jo aikaa. Aloin etsimään yö paikkaa. Kävin katsomassa useita metsäteitä läpi mutta en löytänyt mieluisaa.
Kiroilin mielessä metsän omistajia kun hakkaavat hyvät metsät pois. Sitten kyntävät ne peruna pelloiksi. Eivät ajattele meitä matkailijoita.
Aikani etsittyäni löysin sellaisen. Maa oli kuhmurainen, kostea, vesikoitunut, erittäin epämiellyttävä paikka. En vaan jaksanut enää etsiä parempaa. Kaikki paikat olivat olleet samaa tasoa.
Päivä oli ollut kurja. Koko päivän satoi vettä, olin rämpinyt metsissä etsimässä teltta paikkaa Tästä olisi puuttunut enää rengasrikko.
Teltta pystyyn. Kiroilin koko ajan. Se oli ainut tapa purkaa mieltänsä. Kirosin koko paikkakunnan, metsän, karjalan.
Saatuani teltan pystyyn kasasin ruoka-kassin ja laitoin kaikki valmiiksi ettei minun tarvitse enää tulla teltasta ulos muuten kuin pesemään hampaat.
Teltan sisälle kömmittyäni kirosin lisää. Aivan keskellä telttaa oli vuori. Teltta kangas oli koholla kuin siihen olisi kasvanut kuhmu. Kirosin lisää. Tässä taisi mennä jo jumalatkin ja isämaan puolustajat. Olisivat vaan antaneet tämäkin osan karjalaa niille p… Ryssille. Olisivat sitten saaneet antaa tämäkin p,,, kasan stalinille. Vi,, kuhmu. No, hetken katseltuani ja pyörittyäni löysin kuitenkin teltan takaosasta tasaisen kohdan johon saa juuri makuualustan ja makuupussin .
Hotasin ilta palan ja syöksyin ulos. Pesin hampaat välillä haukkuen jumalat plus ne muut tästä onnesta. Tähän joukkoon ei enää kuuluneet isänmaan puolustajat.
Päivä oli ollut täydellinen. Takakumi puhkesi keskellä metsää….vesisateessa.
116.41 km, Aika : 7.16 ; Paikakordinaatti : 62as56’23”N, 30as19’08”E
22.6.2010 Enolla
Aamu ei voisi olla kurjempi. Yö oli kylmä. Sain nukuttua kohtalaisesti MountEvertistä huolimatta. Sen päällä oli illalla kiva istua. Tuoli omasta takaa.
Herätyskello herätti 7.30. Ilmassa oli kosteutta. Telttan suoja oli sisäpuolelta kostea. Ulkona ei sentään satanut. Mietin vakavissani että jään siihen makaamaan ja katselen teltan kattoa koko päivän.
Tiesin etukäteen sen että ulkona odotti märät ja vetiset läpsykkäät. Hyttysten armeija oli valmiudessa kuppaamaan masentuneen vereni. Toivottavasti masennus siirtyy niihin ja seuraavasta sukupolvesta tulee masentunut sukupolvi.
Silmät auki ja eteen päin. Makuupussi kasaan ja pussiin. Siitä se alkaa. Kun tavarat olivat kasassa seuraava askel on mennä teltasta ulos.
Aukaisin vetoketjut ja työnnyin kosteaan aamuilmaan. Puut olivat vetisiä aamukosteudesta. Ympäristö oli todella masentavaa. Roskia oli ympäriinsä. Maa oli kuhmurainen ja peitossa märästä sammaleesta. Siellä sun täällä oli puoliksi kuolleita pajuja jotka roikkuivat kaarella. Pari pihlajaa oli kuollut pystyyn mutta joitakin oli hengissä.
Onneksi aurinko paisto. Se piristi mieltä. Hyttysiäkään ei inissyt kuin muutamia. Siirsin märkää pressua sivuun että sain teltan sivulta otettua pyörälaukun. Laitoin laukkuun villavaatteet ja tyyny. Pistin siihen myös makuualustan.
Pakkasin loput tavarat omiin laukkuihinsa josta löytäisin ne tarvittaessa nopeasti. Kuulostaa helpolta mutta yleensä se ei toimi niin.
Kun leiri on purettu tein poikkeavan päätöksen kantaa laukut tien varteen. Yleensä pakkaan ne suoraan metsässä pyöränpäälle.
Kannettuani laukut ja pressut työnsin pyörän tielle. Huokaisin helpotuksesta kun pääsin siitä paikasta pois. Kirosin vielä paikan vaikka en ollutkaan enään siellä.
Vasta laukkua nostaessani huomasin että takarengas oli tyhjä. Voi p.. Että vielä tämäkin. Katsoin uudestaan. Rengas oli tyhjä ja pysyi tyhjänä.
Pyörä oli todella likainen eilisen sateen jälijiltä. Olin myös pyörinyt sen kanssa pitkin metsä polkuja. Ajattelin jo kauhulla miten likainen toimenpide renkaan korjaamisesta tulee.
Ensin pitää ottaa irti peräkärry. Putsasin sitä ensin pyyhkeellä joka on monitoimirätti. Tulihan siihen alku vaiheessa pyyhittyä kasvotkin. Ei varmaan tämän jälkeen ennen pesua
Sitten pitää löysätä mutteri auki jossa kärryn joustava kiinnitys on, ennen kuin sen saa irti. Samanlainen mutteri on toisella puolella mutta siihen ei tarvitse koskea ollenkaan.
Seuraavaksi takarenkaan kimppuun. Sitäkin pitää puhdistaa jos haluaa pysyä ihmisen näköisen kun alkaa vaihtamaan kumia. Lopulta olin siinä vaiheessa että voi heittää pyörän ympäri ja käydä takarenkaan kiinnityksen kimppuun.
Aukaisin renkaan mutterit. Nämä mutterit ovat eri kuin ne jotka toimivat kärryn tappeina.
Äitini oli lähettänyt illalla viestin että Pentti-eno on kotona iltapäivällä. Käy aamupäivästä kaupoilla joten minulla oli aavistus että saatan törmätä häneen matkalla. Niinhän siinä kävikin. Juuri kun otin rengasta pois näin auton tulevan uimaharjun suunnasta. Hetken päästä se oli jo melkein kohdallani ja jarrutti. Sisällä oleva mies henkilö heilutti kättään. Enohan se oli.
Tervehdimme toisiamme ja kerroin tarinaani, miksi olen siinä pyörä toisinpäin. Samalla selvisi sen kirotun paikan tarinakin kun eno kertoi. Se oli ollut kaatopaikka parikymmentä vuotta sitten.
Jututtelimme vähän aikaa kuulumisia ja samalla vaihdoin uuden sisuskumin. Heitin pyörän toisin päin saatuani renkaan kiinni. Laitoin peräkärryn myös omalle paikalleen.
Eno ehdotti että laittaisin laukut auton takakonttiin, silloin olisi helpompi polkea hänen luokseen Tyrjänsaareen. Laitoin kaikki muut tavarat, paitsi yhden etulaukun ja kärrylaukun.
Hän lähti ajelemaan kotia päin ja minä polkemaan perään. Ajoin jonkin matkaa asfaltti tietä ennen kuin käännyin Kivilahdelle vievälle tielle. Tie oli vanhanajan savi tietä johon oli sade jättänyt jälkensä. Nimismiehen kiharaa oli aika paljon. Onneksi pyörä oli kevyt, joten meno oli kohtalaista nimismiehenkiharoista huolimatta.
Eräässä vaiheessa olin ajaa käärmeen päälle. Olin keskittynyt ajamaan nousua kun huomasin käärmeen tienlaidassa pää kohollaan. Se kääntyi kuitenkin takaisin ojan suuntaan lähestyessäni sitä.
Tie jatkui mäkisenä ja kuoppaisen Tyrjänsaareen asti. Saavuttuani enolle aloitin pyöränhuollon ja varuste huollon. Purin laukut ja levitin varusteet pihamaalle. Kuivasin ensin teltta suojan minkä päälle sain levitettyä varusteet. Sain ne tuulettumaan ja jos niihin oli imeytynyt kosteutta, aurinko kuivasi ne nopeasti. Saatuani varusteet levitettyä kävin pyörän kimppuuni. Otin takapyörän irti ja putsasin laakerit. Jouduin irrottamaan rataspakan että pääsisin sen alla oleviin laakereihin. Putsasin ketjut ja pesin pyörän hiekasta ja kaikesta muusta, mitä matkan aikana oli kertynyt runkoon. Lopuksi säädin vaihteet paikoilleen. En lähtenyt koelenkille vaan luotin oman käden jälkeeni.
Sillä välin kun ahkeroin pihalla eno lämmitteli saunaa. Söimme ja joimme kahvia aina välillä. Saatuani huollon tehtyä oli saunan vuoro. Eno oli jo käynyt sillä välin saunassa. Oli mukavaa päästä pesemään monen päivän liat pois. Saunoin hartaasti ja kävin välillä jäähdyttelemässä. Hieroin kipeitä jalkoja saunan lauteilla jos se auttaisi seuraavaa etappia ajatellen. Saunan jälkeen syötiin perunoita ja karjalan paistia. Pöydässä oli myös karjalan piirakoita.
Syötämme joimme kahvit. Katselimme telkkarista uutiset ja sitten oli jo aika siirtyä yö puulle. Eno meni aikaisemmin nukkumaan. Minä kirjoittelin tätä matkapäiväkirjaa kunnes olin saanut edellisen päivän tapahtumat ylös. Sitten unten maille.
22.21 km ; Aika1,22
23.6.2010 Lieksa.
Yö oli mennyt sikeästi nukkuessa. Väsymys oli ollut totaalinen. Heräsin kun eno tuli laittamaan kahvia. Illalla hän oli ehdottanut että olisin mennyt vintille nukkumaan niin olisin saanut levätä pidempään. Taisin sanoa että pitää kuitenkin nousta aikaisin tien päälle. Lieksaan on jonkin verran matkaa.
Enon touhutessa aamupalaa pöytään, laitoin makuupussin kasaan ja odottelin sen jälkeen kahvin valmistumista. Juodessamme kahvi ,söin samalla muutaman leipä palasen koska edessä on pitkä ajomatka
Syötyäni menin ulos katsomaan onko pyörä pihalla, ei sitä tiedä vaikka karhu olisi ihastunut ja vienyt sen.
Olin eilen säätänyt vaihteet mutta en ollut kokeillut niitä ovatko ne kohdallaan. En eilen jaksanut testata niitä. Lähdin polkemaan pihalta pois. Heitin pienen lenkin ja takaisin tullessani huomasin että takarengas oli tyhjä. Ajossa sitä ei huomannut En voinut uskoa silmiäni. Vastahan olin sen vaihtanut eilen ehjään. Menin sisälle ja kerroin enolle kumista. Eno ihmetteli samaa että hänkin oli ollut eilen Uimaharjussa paikalla kun olin vaihtanut kumin. Olin vielä ajanut sen tänne. Yli 20km.
Ei siinä auttanut muu kuin mennä uudestaan vaihtamaan kumi. Olin eilen paikannut rikki menneen sisukumin joten pystyn vaihtamaan sen tilalle.
Renkaan irrottamiseen, kumin vaihtamiseen, ja takaisin laittamiseen meni oma aikansa. Syy renkaan puhkeamiseen selvisi kun tutkin päällyskumia. Sisäpuolelta löytyi sinkkipiikki. Ilmeisesti vanhasta vaijerista kaatopaikalta.
Kun työ oli tehty ja vaihteet taas kerran säädetty ajoin koe ajon.
Seuraavaksi pitäisi laittaa kärry kiinni. Tarttuessani kärryyn kiinni, hämmästykseni oli suuri. Tästäkin renkaasta oli ilmat pois. Kirosin kun turkinpippuri. Aamupäivä näytti menevän renkaitten korjaamiseen.
Kärryn kumin vaihtaminen on vielä monimutkaisempi projekti koska lokasuojat ovat kiinni takapyörän akselissa. Lisäksi siinä on erillinen lukitus takarenkaaseen.
Ei siinä auttanut ihmettely, aloin irrottelemaan kärryn rengasta. Eno katseli vierestä kun kiroilin ja irrottelin kiinnityksiä. Loppujen lopuksi työ kävi nopeammin kuin uskoinkaan. Puolessa tunnissa sain työn tehtyä. Kiinnitin kärryn polkupyörän taka-akselin kiinnitys nuppeihin.
Kävin sisällä. Eno ilmoitti että pääsin syömään. Kymmenen minuuttia. Sanoin että käyn pakkaamassa laukkuja pyöränpäälle ja tulen kohta.
Syötyäni menin laittamaan lopu tavarat paikoilleen. Oli aika jatkaa matkaa Lieksan suuntaa. Kättelimme ja kesätoivotuksien jälkeen lähdin ajamaan ensin Kivilahdelle. Tie oli savisoratie. Mäkiä oli kohtalaisesti. Kivilahdelle saavuttuani tie muuttui asfaltiksi. Lähdin polkemaan Uimaharjulle päin. Matka sujui joutuisasti koska tie vietti Uimaharjun suuntaan alaspäin.
Pysähdyin Uimaharjussa siwassa ostamassa lihapiirakkaa matka evääksi jos nälkä iskee kesken matkan. Pysähtelin muutaman kerran lepuuttelemaan jalkoja ja juomaan vettä.
Lähellä Lieksaa pysähdyin syömään lihapiirakan. Taival oli sujunut nopeasti. Maisemat olivat upeita. Liikennettä oli ollut vähän, joten olin voinut myös katsella muuallekin kuin peiliin
Ajaessani Lieksan keskustassa näin sirkus Finlandian lähellä vesitornia. Mieleen tuli heti tapaus kun ajoin Järvenpään suuntaan. Tien vieressä oli sirkuksen auto ja rengas oli irti. Mies istu puupölkyn päällä ja katsoi jarrurumpua.
Pysähdyin vesitornin juurella ja soitin Saaralle ja Maurille. He ovat sukulaisia.
Saara vastasi puhelimeen. Ilmoitin hänelle että olen Lieksassa ja vesitornini luona. Sovimme että hän lähtee vastaan polkupyörällä. Tapaamme sitten jossakin välissä matkalla. Kun näimme toisemme kättelimme ja poljimme peräkanaa heidän asunnolleen.
Söin ja join kahvia. Juttelimme samalla pyöräilystä sekä maurin harrastuksesta. Hän kuvaa peto eläimiä haaskalla. Kävin suihkussa ja sen jälkeen katselin vähän aikaa televisiota. Saara meni aikaisemmin levolle kuin minä. Nukkuma paikkani oli keittiön puolella. Tein ilta rutiinia eli kirjoittelin ja sen jälkeen menin nukkumaan.
80,94 km, Aika 4,43
24.6.2010 Nurmes ja camping-alue.
Aamulla Saara nousi aikaisin käyttämään koiraa ulkona. Kuulin joitakin ääniä mutta en välittänyt nousta vielä ylös. Kello oli puoli kahdeksan kun nousin ylös.
Maurin pitäisi tulla aamusta paikalle. Hän on ollut koko yön mökillä haaskan kuvauksessa.
Saara keitti aamukahvit ja laittoi leivät pöydälle. Olin juuri syömässä kun Mauri tuli. Tervehdimme toisiamme. Jatkoin aamukahvin juontia ja leivän syöntiä. Juttelimme samalla mistäs muusta kuin pyöräilystä sekä hänen harrastuksestaan. Karhuja ei ollut näkynyt mutta korppeja, kettuja ja ahma oli käynyt haaskalla.
Pian kahvin jälkeen sanoin Saaralle että menen pakkailemaan pyörääni. Saara kävi aukaisemassa varaston oven että pääsen hakemaan tavaroita.
Tavaroitten laittaminen pyöränpäälle alkoi olla jos sen verran rutiinia että siinä ei mennyt kovin pitkään. Menin sisälle ja sillä välin oli hän jo tehnyt lihasopan kiehumaan. Sen valmistuttua söimme ja alkoi olla jäähyväisten aika. Ennen kuin lähdin aloin ottamaan selvää mistä saan ostettua patterin kameraan. Saara alkoi neuvomaan mutta samalla tulimme siihen tulokseen jospa Mauri lähtee käyttämään minua siellä liikkeessä.
Hyppäsimme autoon ja ajoimme keskustaan. Liike mistä meidän piti ostaa patteri oli muuttanut toiseen paikkaan. Teimme uuden kierroksen keskustassa ja pysähdyimme sonera- kamera liikkeen eteen.
Nousin autosta ja menin kauppaan. Näytin patteria minua palvelemaan tulleelle nuorelle miehen alulle. Hän kysyi mihin tämä tulee. Sanoin että sony kameraan. Se on vuodelta kivikausi. Vähän aikaa katseltuaan hyllyjä hän meni vanhemman mies henkilön luokse. Hän katsoi patteria ja sanoi että heillä ei ole hyllyssä tällaista patteria mutta saisi huomiseksi. Kerroin että en ole huomenna täällä. Myyjä neuvoi minua harkitsemaan uuden kameran hankkimista. Kamerani on vanha ja varaosat alkavat maksamaan maltaita. Jos se ei ole perheen jäsen kannattaa harkita. Hän kuitenkin neuvoi minua kysymään jos expertillä olisi näitä paristoja.
Menin ulos ja hyppäsin takaisin Maurin autoon. Ajoimme uudestaan kunnia lenkin keskustassa ja parkkeerasimme kyseisen liikkeen eteen. Nousin autosta ja astuin liikkeeseen. Nuori henkilö ja vähän vanhempi olivat tiskillä. Minua alkoi palvelemaan ensin vanhempi henkilö. Näytin paristoa ja mies katsoi sitä vähän aikaa. Mistä kamerasta tämä on . Kerroin hänelle. Hän otti jonkinlaisen tilauskuvaston käteen. Ennen kuin mies kerkesi alkaa edes kunnolla selaamaan sitä sanoin että olen lähdössä tänään pois täältä joten minulla ei ole aikaa jäädä odottelemaan paristoa. Sanoin että voisin katsella vaikka uutta kameraa että ei tarvitse enää etsiä tähän näitä paristoja.
Nuorempi mies astui palvelemaan minua. Menimme hyllyn luokse katsomaan kameroita.
Ostin lopulta uuden kameran ja siihen 2gb kortin. Hintaa tuli 128€. Olin uuden kameran onnellinen omistaja mutta minulle tuli huono mieli kun joutui tuhlaamaan budjettia. Yritin olla ajattelematta asiaa.
Menin Maurin luokse ja nousin autoon. Ajoimme takaisin heidän kotiin. Menimme sisälle. Kysyin jos voi jättää vanhan kameran heille ja voisivatko he hoitaa sen kierrätykseen. Ok . Se sopi heille.
Pakkasin kameran vanhaan kamera laukkuun .
Otin ohjekirjan ja romput mukaani pahvi pakkauksesta laitoin ne etulaukkuun. Pistä ne sitten paremmin kun pääsen nurmekseen.
Normaalit jäähyväiset ja tien päälle. Matkalla Nurmeksen tielle pysähdyin ostamaan välipalaa ettei nälkä pääse yllättämään matkalla. Lihis kelpaa aivan hyvin.
Lieksa- Nurmes tie oli paikoin hiljainen. Oli mukava ajella välillä hiljaista tietä. Vaarat reunustivat välillä tietä. Sääli että niiden rinteet olivat paikoitellen paljaaksi hakattuja. Aurinko paistoi täydeltä terältä.
Saavuin Nurmekseen ilma haavereita. Pysähtelin välillä ja kokeilin uutta kameraa. Suunnittelin samalla kun ajelin pattereitten lataus systeemiä. Minulla on mukanani perävalot pyörään johon olen tehnyt uudestaan ladattavien paristojen avulla ja rc- pistokkeen avulla lataus systeemin. Voin käyttää näitä paristoja sekä latauslaitetta hyväkseni tulevaisuudessa. Siinä on kaksi laitetta samassa.
Ajoin Nurmeksen keskustaan ja kävin kaupassa ostamassa maksalaatikkoa, koska ajattelin syödä kunnolla. Siihen sienisalaatti, keksiä, pari jogurttia ja maitoa.
Sitten nokka kohden camppingia. Olin kuullut etukäteen että tällä alueella olisi joku amerikan caar näyttely. Toivoin ettei se ei olisi ihan samassa paikassa johon olin menossa. Toiveeni ei toteutunut. Respassa sanoivat että sen lisäksi täällä soittaisi pari bändiä yö myöhään. Tietysti koska juhannus oli tulossa. Paikka täynnä kännillisiä höyrypäitä jotka jumaloivat autoja..haa. Elämä on yhtä juhlaa..
Maksoin kuitenkin respaan kolme teltta yötä. Etsin pitkän aikaa teltta paikkaa kunnes omasta mielestä löysin sopivan paikan. Laitoin teltan mökkien läheisyyteen koska tässä paikassa on huoltorakennukset sopivasti esteen musiikkilavaan nähden.
Kävin syömässä huoltorakennuksessa ja sen jälkeen olikin suihkussa käynti. Ilta meni kuunnellessa mökkiläisiä jotka olivat auto jotakin. Paikka hiljeni ainakin toistaiseksi puoli kaksitoista. Odottelen tulevatko vielä takaisin möykkäämään tuohon. 00:25 hyvää yötä.
62,77 km , Aika 3,38
25.6.2010 Juhannusaatto
Kerkesin nukahtaa vähäksi aikaa kun örvelöt tulivat takaisin. Kello oli puoliviisi ennen kuin pääsin nukkumaan uudestaan. Heräsin 8,30. Nousin ylös koska olisi paljon asioita joita pitää tehdä ennen kuin avovaimo tulee Oulusta.
Kaupassa pitää käydä ja sen jälkeen tultava takaisin campingalueelle. Sitten pitää ajaa takaisin Nurmeksen bussiasemalle joka ei varsinaisesti ole bussia asema vaan matkahuolto.
Lähdin kauppaan kunhan ensin olin tyhjentänyt yhden isoista laukuista. Tyhjentäisin sen sitten kun tulisin takaisin. Tarkoitukseni on käyttää sitä sen jälkeen tavaroiden kuljettamiseen bussiasemalta tänne kunhan Anne tulee Oulusta.
Ajoin ensin siwalle joista ostin lihapulla purkin, mummomuusia, kurkkua, leipää joka oli alennuksessa, metvurstia, juustoa viipaleina, jogurttia, kismettiä 4kpl ja isopulllon kivenäisvettä.
Kaupasta päästyäni päätin kurvailla jonkin aikaa tutkiakseni keskustaa tarkemmin. Ajoin ensimmäisenä matkahuollon pihaan katsomaan aikataulua että bussi tulee tähän paikkaa varmasti. Olisi noloa odotella väärässä paikassa bussin tuloa ja toinen odottelee toisessa paikassa.
Oikeassa paikassa olin, tänne bussi tulee. Katselin ympärilleni ja lähellä näytti olevan rautatie asema. Eipä muuta kun kerran on aikaa, niin sinne. Kun pääsin lähemmäksi kaivoin kameran esiin ja napsin kuvia. Saatuani mieleisiä kuvia ajelin takaisin bussiasemalle.
Sillä välin kun olin ollut rautatieasemalla, oli bussiaseman tuolille tullut mies polkupyörällä. Laitoin pyörän parkkiin ja menin vielä huvikseni katselemaan aikataulua. Mies istui aikataulun vieressä. Aloimme juttelemaan ilmasta. Hän kertoi myös sen verran omasta elämästään että oli myös harrastanut pyöräilyä nuorempana. Selän hajoamisen myötä oli jäänyt eläkkeelle. Oli suunnitellut mielessään monta vuotta polkupyöräreissua mutta ei ollut saanut itsestään irti että olisi lähtenyt. Hänellä oli hyvä pyörä, aika uusikin. Katsoin pyörää vähän tarkemmin ja sanoin että siihen on helppo laittaa eteen tarakka laukkuja varten.
Hetken vielä juttelimme säästä sanoin meneväni kuvaamaan kirkkoa. Eilen en ollut kerinnyt enkä olisi jaksanut.
Kirkon torni näkyy bussiasemalle. Ajelin kirkon pihalle ja parkkeerasin pyöräni kirkon aitaa vasten .Otin kameran laukusta.
Kiertelin kirkkoa ja ihailin sen vanhoja tiiliseiniä. Seinissä oli vanhoja ikkunoita joihin oli muurattu aikojen kulussa tiiliä ikkunan peitoksi. Kirkontorni oli korkea ja sen pääoven yläpuolella on isoristi. Kirkko itsessään oli mäenpäällä ja kirkontorni näkyy kauas maalle.
Kuvattuani kirkon ympäriinsä lähdin ajelemaan camping alueelle. Sinne päästyäni tyhjensin laukun. Laukkuja tyhjentäessä totesin mielessäni, että taitaa teltan edusta olla sen verran kansoitettu mäkäräisistä ja hyttysistä joten taidan lähteä ajelemaan takaisin keskustaan. Olisi turhaa jäädä tähän syötäväksi. Olisihan toki voinut mennä huoltorakennukseen keittämään kahvit koska aikaa olisi ollut. En kuitenkaan jaksanut kaivaa välineitä laukusta.
Kello tuli puoli kaksi ja Annen bussi saapui Oulusta. Olin ottanut kameran valmiiksi kuvia varten Annen tullessa bussista ulos. Nappasin muutaman kuvan kun hän oli ottamassa tavaroitaan vastaan kuskilta joka ojensi niitä hänelle.
Jälleen näkemisen riemu oli sydäntälämmittävää. Halien ja pusujen jälkeen aloimme laittamaan hänen tavaroita polkupyöräni päälle. Jouduin purkamaan rinkasta tavaroita koska siinä roikkui makuupussi ja muuta pientä, joista olisi ollut haittaa pyöränpäälle laittamisessa. Sidoin lopulta rinkan etutankoon kiinni kantohihnoista. Näin sitä on helpompi kuljettaa.
Kävelimme pikku hiljaa ja yritin yllyttää annea nousemaan tarakalle jonka olin jättänyt tarkoituksella tyhjäksi. Laukku joka minulla oli mukana, roikkui kiinni etutelineessä.
Muutaman kilomerin käveltyämme anne nousi tarakalle ja laskettelimme lievää alamäkeä campingalueen risteykseen mistä mennään sinne.
Oikaisimme minigolf alueen halki kulkevan tien läpi. Saavuimme teltan läheisyyteen kun tuli puhetta eilisestä illasta ja mökkiläisten mölinästä. Aloimme katselemaan uutta paikkaa teltalle. Löysimme sellaisen 50 metrin päästä. Siinä oli ollut eilen toinen teltta joten en ollut voinut laitta omaani siihen.
Jätin pyöräni uudenteltta paikan läheisyyteen ja aloin siirtämään tavaroita pikkuhiljaa uuteen paikkaan. Kun olin saanut irtotavarat Annen avustuksella uuteen paikkaan, siirsin teltan kokonaisena 50 m päähän.
Laitoimme makuupussit ja muut nukkuma tavarat teltan sisälle ja lähdimme tekemään ruokaa.
Huoltorakennus sijaitsi vajaan sadanmetrin päässä. Laitoin laukkuihin ruokatavarat mitä tarvitsemme ja otin trangian paketin mukaani jossa oli tarvittavat astiat ruuan valistamiseen.
Syötyämme ja juotuamme kahvit veimme tavarat takaisin ja päätätimme lähteä kävelemään ympäri campingiä. Bändi oli jo tässä vaiheessa alkanut virittelemään kitaroitaan ja rumpujaan.
Vaeltelimme alueella ja löysimme nuotiopaikan jossa oli myös ulkotakka jos sitä voi niin nimittää. Siellä oli jo ihmisiä istumassa iltaa ja makkarat kärysivät nuotiolla.
Menimme istumaan vähäksi aikaa takan lähellä olevalle puureunukselle. Siitä jatkoimme matkaa rannan suuntaa jossa näytti olevan lentopalloverkkoja ranta harrastuksia varten. Niiden takana oli puinen silta. Sillan ali pääsee veneellä. Ei kuitenkaan kovin isolla. Se oli puolikaareva ja sitä reunusti hehkulampputolpat. Ne olivat suoraan kuin englantilaisesta elokuvasta joissa näkee vanhoja katu kaasulampputolppia.
Kävelimme sillan suuntaa. Otin sillasta valokuvia. Myös Annesta oli mukava ottaa kuvia kun hän oli sillalla.
Sillalta jatkui polkuna joten lähdimme kävelemään sitä . Vähän matkan päässä oli toinen silta. Se oli kuin peili kuva edellisestä.
Sillan vasemmalla puolella oli kanva . Sen toisella puolella näkyi hyppyrimäki.
Polku jatkui kanavan ympäri. Kanava oli suljettu kummastakin päästä ja sinne pääsi vain sillan ali. Kiersimme kanavan hyppyrin luokse. Hyppyrimäki oli vesihyppyrimäki josta loikattiin isoon lampeen. Extreemia.
Aivan sen vieressä oli myös laavu. Kävin katsomassa olisiko puuvarastossa puita. Aika vähän. Oveen oli laitettu lappu jossa luki ”oven avaimen saisi respasta”. Ei taida tarvita hakea koska ovi oli revitty saranoilta.
Kävelimme siitä eteen päin ja saavuimme takasin lenttiskentälle. Mukava pieni lenkki.
Ilta alkoi tulle pikku hiljaa ja bändi alkoi soittamaan. Me mentiin tekemään ilta palaa. Sen jälkeen istuimme jonkin aikaa vielä krillillä. Niin pitkään kun bändi soitti. Puoli yksi menimme teltalle. Sama toistui kuin viime yönä. Pääsimme nukkumaan vasta puolikuusi. Yö oli yhtä möykkää. Anne pahalla tuulella ja minä myös. Soitimme vartijalle ja hän sai jonkinmoisen kurin aamuyöstä campigalueelle.
26.6.2010 Juhannuspäivä
Heräsimme puoli yksi. Päivä oli jo melkein mennyt. Pomppasimme ylös ja menimme keittämään aamukahvit. Söimme vähän jotakin. Keitin parit kahvit ja huomasin samalla että kahvi varannot alkavat olla aika loppui. En ollut ostanut kaupasta kahvia joten tyhmyydestä kärsii.
Veimme tavarat teltalle ja lähdimme käymään respassa jos siellä olisi myytävänä kahvia. Respassa oli ravintolan puolen työtekijä tuomassa rahaa kun menimme sinne. Kysyimme kahvia. Meidät ohjattiin ravintolatyötekijän mukaan. Sieltä saimme kahvi pussin. Hinta oli tietysti aivan omaa luokkaansa mutta hätä ei lue lakia.
Onnellisena mutta köyhempänä kävelimme kädekkäin teltalle ja otin kassin mukaan. Lähdimme keittelemään uudet kahvit. Samalla söisimme päivällistä.
Ruuaksi oli lihapullia, muusia, kurkkua, leipää, valkosipulia marinoituna. Valmistin aterian ja söimme hyvällä ruokahalulla. Muusi epäonnistui pikkaisen koska mitta oli unohtunut teltalle enkä jaksanut lähteä hakemaan.
Päivää meni nopeasti. Bändi alkoi soittamaan jo kuuden aikaa. Se oli lämmittely bändi. Soittolistalla oli scorpioonia ja muita hevibiisejä. Coverbändi.
Istuskelimme jonkin aikaa takkatulipaikassa mutta musiikki ei kuulostanut yhtä hyvältä kuin huoltorakennuksen luona. Syynä oli bändin liian kovalla oleva musiikki. Se tuli hyökkäävän töksähtelevänä ulos kaiuttimista.
Siirryimme takaisin istuskelemaan loppuillaksi huoltorakennuksen lähelle. Toinen bändi aloitti yhdeksän aikaan. Se lopetteli puolenyön aikaan. Yritimme taas aloittaa nukkumisen. Hiljaisuus alkoi kahdenaikaan. Se toimi jenkkiautoporukalla tällä kertaa hyvin mutta muu porukka möykkäsi tällä kertaa. Rantapojat oli kännissä. Heitä oli neljä kappaletta. Nämä olivat pyörineet rannalla koko ajan kun me oltiin oltu campingalueella. Yöllä tämä porukka oli rikkonut paikkoja ja möykkäsivät aamun asti ennen kuin heidät ilmeisesti ajettiin pois koko alueelta. Saimme nukuttua parisen tuntia tänä yönä. Tarkalleen neljä.
27.6.2010 Anne Ouluun. Kuhmo suuntana.
Heräsimme aamulla puoli yhdentoista aikaan. Nousin ylös keittämään aamukahvia. Keräsin tarvittavat ruoka sekä kahvi välineet laukkuun ja kävelin huoltorakennukselle. Saatuani kahvivedet kiehumaan saapui annekin huoltorakennukselle.
Jouduin keittämään kaksi pannullista kahvia koska retkipannu on aika pieni. Anne kävi sillä välin tarkistamassa leirintäalueen reseptionissa linja-auton aikataulun. Olimme keskustelleet hänen takaisin paluusta bussiasemalle taksilla eikä meillä ollut sen numeroa. Hänen pitäisi kysyä samalla myös taksin numero kun käy neuvonnassa.
Sain katettua pöydän ja laitettua kahvit termospulloon kun Anne tuli takaisin. Ennen syömistä hän soitti taksiasemalle ja pyysi taksia tulemaan puoli kahdeksi leirintäalueen reseptionin luokse.
Söimme leipää ja keksejä sekä hörpimme lämmikuppia leivän kanssa. Syötyämme lähdimme pakkaamaan tavaroita. Ensin teltta tyhjäksi. Koska siellä oli kahden ihmisen tavarat kesti hetken saada tavarat pois. Anne lähti pesutupaan, kun oli saanut omat tavarat kasaan, meikkaamaan ja siistiytymään. Minä laitoin muut tavarat lähtö valmiiksi. Pyörän pakkaaminen kävi rutiinilla. Kun Anne tuli siistiytymästä lähdimme respan suuntaan. Pysähdyimme välillä ottamaan vettä kärryn kannuihin. Sen jälkeen menimme pääaulan luokse jonka luokse oli tilattu taksi puoli kahdeksi.
Lähdin ajelemaan aikaisemmin bussi-asemalle että olisin siellä, ennen kuin taksi tulisi matkahuoltoon. Ajellessani taksi tuli vastaan jonka kyydissä Anne lähtisi bussiasemalle. Taksi oli musta farmarivolvo.
Matkalla mietiskelin päiviä joita olimme viettäneet Nurmeksessa. Tuntui hyvältä kun olin voinut viettää Juhannuksen avovaimon kanssa. Pyörämatkailu on yksinäistä puuhaa. Olen viettänyt monet Juhannukset yksin metsässä vesistön lähellä. Ei sen puoleen on sekin ihan mukavaa.
Saavuin bussi asemalle juuri parahiksi ennen taksin tuloa. Tai oikeastaan matkahuolto rakennukselle.
Istuimme matkahuollon edessä olevilla penkeillä ja välillä seisoskelimme odotellessamme bussin saapumista. Katselimme ihmisiä heidän saapuessaan asemalle odottamaan tulevaa linja-autoa.
Kun aika koitti kannoin rinkan bussin tavara säiliön luokse koska se oli aika painava. Anne on pieni kokoinen nainen mutta kuitenkin voimakas. Olisi hän jaksanut kantaa sen jos olisin antanut. Herras mies auttaa.. 80)
Halasimme ja pussasimme. Minä kävelin sen jälkeen pyörälle. Otin kameran, käännyin ja otin pari kuvaa. Laitoin kameran takaisin omaan paikkaansa, otin pyörän ja lähdin siwan suuntaan joka oli tien toisella puolelle. Vilkuttelin lähtiessä taakse päin. Ostin kaupasta lihapiirakkaa ja energia keksejä sekä laatikko.
Suuntana oli seuraavaksi Kuhmo. Sinne olisi matkaa melkein 90km . Kello oli jo vähän yli kaksi enkä kerkeäisi tänään kovin pitkälle. Tuuli oli vastainen kun pääsin Kuhmon tielle. Olin joutunut palaamaan campingin risteykseen. Siinä oli liikenne ympyrä josta käännytään myös Kuhmoon.
Ajoin 60 km jonka jälkeen aloin etsimään leiripaikkaa. Löysin sellaisen kuivalta kankaalta. Leiripaikan vierestä kulki vaelluspolku. Olin nähnyt kyltin tien vieressä ja olin lähtenyt uteliaisuuttani katsomaan mitä löytyisi. Erittäin hyvän paikan löysinkin. Maasto oli hiekka kangas. Siinä kasvoi mänty ja maassa kasvoi sammalta. Paikka oli mäen päällä ja tuulinen. Se piti jonkin verran mäkäräisiä loitolla.
Tein ruuaksi laatikon ja leipiä. Kahvikin maistui hyvältä vaikka vesi oli haettu suolammesta. Yö oli kylmä. Tuuli pääsi puhaltamaan pressun alta telttaan. En ollut ajatellut loppuun kaikkea teltan pystytyksessä..
60 km , Aika 3:32 , Paikkakordinaatiti : 63as56’23”N, 29as35’20”E
28.6.2010 Kuhmo ja Härmänkylän laavu
Heräsin viileään oloon. Ulkona tuuli aika reippaasti. En viitsinyt jäädä pitkäksi aikaa lepäilemään. Laitoin varusteet kasaan ja pyörän päälle. Aamu pala pitää syödä sitten kun kerkeää.
Työnsin pyöräni rinteen vierelle ja työnsin sen alas jarruttelemalla käsi jarruilla.. Teltta paikkani oli pienen mäen päällä. Olin joutunut työntämään pengertä sen ylös ja se oli aika jyrkkä vaikka tosin lyhyt.
Laitoin pyörän parkkiin vähän matkan päähän ja kipaisin katsomaan vielä oliko jäänyt jotakin.
Lähdin polkemaan kohden Kuhmoa. Tie oli aika mäkinen. Tuuli vastaisesti joten sekin vaikeutti menemistä. Tuskailin mäkiä, koska en saanut pidettyä keskinopeuttani tarpeeksi ylhäällä niissä saadakseni tarvittavan virtamäärän akkujärjestelmään . Pääsin lopulta Kuhmoon. Vaikka matkaa ei ollut kuin 50km se tuntui loputtomalta.
Tien oikealla puolella näkyi vähän matkan päässä huoltamo joten kurvasin sen pihaan. Menin sisälle ja mietin samalla ostaisiko kahvia. Olin omasta mielestäni ansainnut kahvit ja pullat. Ne eivät kuitenkaan vielä menisi pubjettini yli. Kahvi ja pulla oli kimppa tarjouksessa. 2,80. Se sopi hyvin minulle. Kysyin samalla olisiko heillä myytävänä irtopaikkoja renkaan korjaamista varten. Joka paikasta kun ei tahdon löytyä kyseistä tavaraa vaan ainoastaan koko paketti. Myyjä vei minut viereiselle osastolle jossa oli varaosamyynti. Siellä oli irtopaikkoja myytävänä. Ostin niitä neljä kappaletta. Myyjä kysyi myös tarvitsenko liima. Sanoin että minulla on.
Menimme kassalle takaisin ja maksoin ostokset, sen jälkeen ulos juomaan kahvit ja syömään suklaa pullan hyvällä mielellä.
Samalla puolella tietä oli myös kauppa. Se vaan oli toisella puolella parkkipaikkaa . Otin pyörän parkista ja työnsin sen s-marketin seinänä viereen. Menin kauppaan ja tein perusostokset. Tällä kertaa ostin myös suurta herkkua mätitahnatuubin, sen kanssa karjalanpiirakoita. Lihapiirakat ovat vakio ruokaa ja laatikko myös. Se on helppo lämmittää kaasulla, kunhan sen laittaa paistinpannulle. Otin myös muutaman kismetin hätäruuaksi.
Menin kassalle ja maksoin ostokset. Ulos päästyäni hämmästyin kun pyöräni oli kaatunut. Samalla oli mennyt peili kokonaan rikki. Olin surullinen koska peili oli palvellut minua monella reisulla. Nostin pyörän ylös ja keräsin palaset pois parkkipaikalta. Vein ne läheiseen roskikseen. Hetken mietittyäni sain ”ahaa” elämyksen. Ei kun takaisin kauppaa. Menin naisten meikkipuolelle ja otin sieltä suunnilleen samaa kokoa olevan peilin. Sitten liima osastolle eli koululaisten osastolle. Vertailin jonkin aikaa hintoja koska liimat ovat aika kalliita. En ottanut halvinta vaan siltä keskiväliltä olevan merkki liiman. Maksoin kassalla ja menin ulos.
En alkanut korjaamaan sitä tässä parkkipaikalla. Kunhan löydän leiripaikan laitan sen vasta siellä kiinni.
Olin jo huoltamolle ajaessa nähnyt kyltin jossa luki Hyrynsalmi. Seuraava etappini olisi se. Menin risteyksen yli ja lähdin ajamaan tietä eteen päin. Jonkin matkan päässä oli kirkko. Suuntasin sen kautta ja napsin parikuvaa.
Tie Hyrynsalmen suuntaa on yhdessä välissä aika mäkinen. Tuuli vastaisesti. Matkalla ei tapahtunut kummasempaa.
Pysähdyin aivan varta vasten kun näin kaukana pitkänmatkan pyöräilijän. Ajattelin että tämä kurvaisi juttusille. Kun hän alkoi lähestymään ajoi hän toiselle kaistalle ja suuntasi minua kohden.
Nuorimies oli Hyvinkäältä ja hän oli käynyt Sodankylässä festareilla. Nyt hän oli matkalla Joensuuhun tapaamaan setäänsä.
Hänellä oli myös suunnitteilla lähteä ensitalvena jos työnantaja antaa pariviikkoa lomaa, ajamaan uuteen Seelantiin kahdeksi viikoksi. Syyksi ilmoitti että talvet ovat suomessa liian pitkiä. Hän ihmetteli kärryäni ja napsi yhden kuvan siitä Kättelimme erotessa ja jatkoin matkaani.
Kun kello alkoi olla sen verran. että leiripaikan etsiminen oli käsillä. Luin yhdestä kyltistä että siellä olisi toimintakeskus. No, käydäänpä katsomassa.
Ajoin tielle mutta minusta se meni talon pihaan. Käännyin ja jatkoin eteen päin. Kilometri tai kaksi sen jälkeen näkyi P-paikka. Kurvasin sille. Katselin näkyisikö jotakin mielen kiintoista, koska tien ali meni siinä kohtaa joen tapainen. Parimetriä leveä.
Kauempana näkyi jonkinlainen katos joten päätin mennä katsomaan mikä se oli. Laavu. Olin riemuissani. Siinä oli kyltti että tervetuloa vieraat, kunhan siivoatte jälkenne. Hain pyöräni ja katselin paikkoja. Siellä oli vanha kullanhuuhdonta paikka. Tämä oli ollut joskus vilkas paikka mutta jäänyt pikku hiljaa unholaan.
Täällä oli myös tehty koeporauksia. Kultaa oli löytynyt mutta niin pieniä määri että kaivostoimintaa ei oltu alettu.
Menin takaisin tulevaan leiriin ja laitoin tulet että se häätää itikoita pois. Laavun sisällä oli pöytä ja tuoli. Tuli paikan ympärillä oli jo valmiin neljä tuolia. Ne oli tehty ison puun puolikkaista.
Siirsin pöydän pois laavun sisältä. Samoin tein tuolille. Harjasin sen puhtaaksi laavun seinällä nojaavalla harjalla.
Odottelin sen jälkeen jonkin aikaa jos tulee muitakin kävijöitä ennen kuin laitan leirin kokonaan pystyyn.
Levitin pressun pohjaksi. Se säästää teltan omaa pohjaa reikiytymiseltä. Teltta pystyyn. Tein muutaman tikun koivusta jotka löin lankkujen väliin. Käytin niitä narujen kiristämiseen. Makuupussi ja muut nukkuma välineet sisälle.
Kohensin tulta välillä ettei se pääse sammumaan. Laavu sivulla oli pino koivu halkoja jotka pitää pienentää että ne palavat kunnolla. Pilkoin ison kasan halkoja valmiiksi. Halusin näin kiittää yöpaikasta, vaikka tuskin sitä kukaan koskaan edes huomaa tai ajattelee nän. Tein sen koska tunsin niin.
Ten ilta kahvit ja söin hyvällä ruoka halulla karjalanpiirakoita. Sen päälle mätitahnaa. Sitten ilta pesulle puroon. Kastelin pyyhkeen kylmään veteen ja pyyhin itseni sillä. Olin aivan alasti puron varressa. Tieltä näki siihen jollakin tavalla. Ajattelin että jos siihen P-paikkaan pysähtyisi nyt joku niin silloin viuhahdus olisi totta.
Maha pullollaan ja peseytyneenä sitten telttaan nukkumaan. Pistin ensin ison roihun palamaan tulipaikkaan ja katselin sitä, ennen kuin nukahdin.
79,19 km, Aika 5:00, Paikkakoordinaatti : 64as26’00”N, 29as03’20”E
29.6.2010 Hyrynsalmi, Suomussalmi
Pitkästä aikaa oli mukava herätä sellaisesta paikasta jossa kaikki oli aivan vieressä. Vesi oli lorissut koko yön purossa joka oli aivan laavun vieressä. Se oli rauhoittava elementti. Vessakin on jonkun kymmenen metrin päässä. Tuli paikka aivan vieressä. Paremmin ei voisi olla. Kun on vielä kultaa alla niin …vot.
Nousin verkkaisesti ylös. Laitoin tulet ensimmäisenä tulipaikkaan. Se pitää hyttysiä loitolla. Kävin vettä pikkujoesta kahvipannuun ja laitoin sen kaasulle lämpiämään.
Jostakin oli alkanut kuulumaan metsäkoneen ääntä. Olin nähnyt tänne päin ajaessa linjojen alla.
Keitin ensimmäisenä kahvit ja vasta sen jälkeen laitoin lihakaalilaatikko kuumenemaan paistinpannulle. Paistin pannu oli kokoa ”retki”. Eli aika pieni mutta siihen mahtui mukavasti laatikko.
Kun laatikko lämpeni kaasulla, laitoin teltan sisältä tavaroita kasaan.
Laatikon lämmettyä pistin vielä viimeiset kahvipurut kiehumaan. Joutuisin ostamaan paketin purukahvia. Samalla pitää myös täydentää varastoja.
Syötyäni laatikon ja juotuani litran kahvia kävin pesemässä purossa pannut ja kupit sekä työvälineet.
Oli aika laittaa loput tavarat kasaan ja pyöränpäälle, että pääsee matkaan. Sen jälkeen oli aika tutustua paikalliseen laavu vessaan. Ihan hyvin tehty ja viihtyisä. Oveenkin oli tehty pitkät ikkunat. Oli sahattu aivan keskelle pitkät viillot ja laitettu plasteksilasit. Aikas makee..heh..heh. Ilmastointikin pelasi.
Sitten matkaan. Tie oli aika helppo. Ei ollut vastamäkiä. Tuulikin oli helpottanut joten polkeminen maistui eikä se ollut yhtä painajamaista kuin eilen.
Hyrynsalmelle saavuttuani otin kirkosta muutaman kuvan . En pysähtynyt siellä kummemmin. Jatkoin suomus-salmea kohden.
Tuuli alkoi puhaltaa vastaisesti. Se oli kääntynyt ennen kuin pääsin Hyrynsalmelle.
Toivoin että tuuli olisi pysynyt takaisena. Se pyöri välillä joka suuntaan.
Matka Suomussalmelle ei taida tulla helppo. Mäet tuntuivat kasvavan silmissä. Kun siihen lisätään pyörivä tuuli olivat nousut vaikeita. Jos samalla tuli auto takaa niin se vaikeutui vielä entisestään.
Yksi tärkeitä asioita matka ajossa on kääntää ajatukset pois. Kuitenkaan unohtamatta liikennettä. Itse keskityn polkemistekniikkaan. Silloin unohtuu se itse paha. Mäen koolla ei ole väliä.
Aikanaan Suomussalmi tuli näkyviin. Otin muutaman kuvan heti kun kaupunki näkyi. Kirkkontorni näkyi hyvin joten se toi ulottuvuutta kuvaan.
Oikealla puolella kulkusuuntaani oli S-marketti. Menin sinne alikulkutunnelin kautta. Pyörä parkkiin ja sisälle. Minulla oli edellisestä käynnistä kaupassa huonoja muistoja. Pyörä oli kaatunut nurin joten tarkistin sen muutamaan kertaan että ei tapahdu samaa haaveria.
Kahvi oli ensimmäisenä listalla. Loput sitten harkinnan mukaista.
Laatikkoa, minitomaatteja, vichy, koska janotti, parikeksipakettia ja jotakin muuta.
Yksi tapaus jäi kaupasta mieleen. Olin menossa hakemaan laatikkoa kahden kylmä laitteen välistä kun joku paikallinen juoppo tuli norkoilemaan ja otti ilmeisesti makkara paketin toiselta puolelta. Sen jälkeen törmäsin tähän samaan heppuun kun etsin kahviosastoa. Siellä se söi sitä makkara pakettia hirveällä kiireellä ja käveli eteen päin. Sen enempää en tiedä mitä hänelle tapahtui.
Ulos tultuani söin ensimmäisenä minitomaatit. Paketti ei pysynyt kiinni joten ne olisivat levinneet ympäri kassia. Pakkasin loput etulaukkuihin.
Lähdin ajamaan kohden Kuusamoa. Sinne oli vielä matkaa. Kirkko tuli vastaan. Olin ottanut kuvan siitä kun olin saanut kylän näkyviin kauempana
Yritin ensi ottaa kuvia tieltä mutta eräs auto oli pihalla aidan vieressä ja se pilasi hyvän näkymän. Ajoin parkkipaikalle jolla auto oli. Siitä löytyi muutama hyvä kulma mistä sai mukavan kuvan. En kerjennyt olla pitkään parkkipaikalla kun paikallinen asukas kaarsi autollaan siihen viereen. Hän kertoi että takanani tien toisella puolella on sotamuisto merkki. Se on pystytetty haavoittuneita hoitaneille ja ruumiiden pesijöille. Voi olla että muistan vaarin.
Tämä mies kertoi myös että hän liikkuu rullaattorilla koska toinen jalka on halvaantunut.
Hän kertoi joistakin sukulaistytöistä jotka olivat päätättäneet polkea Hyvinkäältä Nordgappiin. Heidän iät olivat 13 ja 16. Olivat päässeet Kolariin kun toinen oli sairastui kuumeeseen. Olivat tulleet junalla takaisin. Jälkeen päin kun heiltä on kysytty mikä kesä on ollut paras. Tytöt olivat vastanneet, että se kesä kun fillaroitiin suomea halki. Hyvä tytöt..
Lähdin sen jälkeen eteen päin kun olin kiittänyt juttu tuokiosta. Kello oli taas mennyt eteen päin sitä vauhtia että yöpaikan haku alkoi kohta puolin käsillä.
Pysähtelin aina kun näytti että tuolla olisi hyvä paikka. Yleensä se oli vesi perä. Jos vettä oli näkyvissä oli ne yleensä sellaista suota ja ryteikkö tai sitten ne oli rakennettu täyteen taloja.
Yhdelle tielle kääntyessäni se loppui muistomerkin luokse. Siinä oli kaksi tolppaa ja laatta niiden keskellä jossa luki. Työttömien leipäjono. Se oli tehty kultaisin kirjaimin. Paikka olisi kelvannut mutta teltalle sopivaa alustaa ei tahtonut löytyä.
Seuraava paikka olisi ollut soramonttu. Sitä ympäröi suo ja hete. Hyttysiä oli aivan perkeleesti. Sieltä olisi löytynyt teltta paikkoja mutta en kelpuuttanut sitä. Joku oli jättänyt kesäläpyt keskelle kenturaa. Katsoin pyörässä olevaa kelloa ja päätin että seuraavat puolituntia olisivat määrä aika. Sen aikana pitää löytää paikka. Se löytyikin erään metsä tien varrelta. Pystytin teltan metsätien varteen. Laitoin pienet tulet trangian kanne päälle jos se karkottaisi edes vähän hyttysiä ja mäkäräisiä. Keitin kahvia ja söin pari repusta löytynyttä lihapiirakka. Kahvit join teltassa ja söin samalla keksejä . Ennen nukkumaan meno kävin pitämässä meteliä ulkona jos siellä olisi vaikka mesikämmeniä.
116,56 km, Aika : 7:00, Paikkakoordinaatti : 65as04’50”N, 28as53’54”E
30.6.2010 Kuusamo.
Tie Kuusamoon on erittäin mäkinen. Tiesin sen jo herätessäni koska se oli jo tähänkin asti ollut erittäin mäkinen.
Aamutoimissa ei ollut mitään erikoista. Hyttysiä ja mäkäräisiä oli paljon. Aamulla oli tullut vähän vettä joten pressu oli kostea. Yritin ravistaa sitä kuivaksi mutta en saanut kaikki vesiä pois.
Lähdin mahdollisimman nopeasti tielle. Ei huvittanut kupata itseään sen enempään kuin oli pakko.
Vaikka aamulla olikin satanut pieni kuuro, taivas oli aika selkeä. Ensimmäisenä tuli pitkä lasku. Se tuntui näin aamulla mukavalta. Viiletin 30 km eteenpäin. Tuuli tuntui mukavan lämpimältä.
Pitkästä aikaa matkan teko sujui vaivattomasti. Oli takatuuli ja alamäki. Polkijan unelma. Elin pienessä toivossa jospa ne mäet olisivat loppuneet. Hah..
Katselen ajellessa myös peilin lisäksi ympäristö. Suomi on periaatteesta päästä päähän suota ja korpea. Ainakin tieltä katsottuna. Tien vierusta ovat aika siistejä. Tölkkejä on mutta ei niin paljoa että viitsis pysähtyä ja alkaa keräämään niitä. Pölykapseleita löytyy, niitä muovisia. Kummalisin löytö minkä olen nähnyt eräällä matkallani oli polkugeneraattori P- paikalla. Siinä vieressä oli myös akku. Akku oli kiinnitetty valotolppaan johdoilla. Jonkun taideteos mahdollisesti..
Pitkä alamäki loppu. Sen jälkeen alkoi tasaiset pitkät nousut jotka jatkuivat kilometri toisensa jälkeen. Vaihdoin pienemmälle sitä mukaa kun nousu jyrkkeni ja jalat puutuivat. Lopulta loppuvat vaihteet. Siinä vaiheessa pitää keskittymisen että polkutekniikan pysyä hyvänä. Pitkissä ylämäissä on vaarana keskittymisen herpaantuminen jolloin voi sattua vahinkoja.
Sen mikä ylämäki ottaa, sen alamäki maksaa. Aina tulee mäen huippukin lopulta vastaan. Joskus se palkitsee pitkällä alamäki laskulla mutta pahimmassa tapauksessa mäki jatkuu pienen laskun jälkeen. Jos vauhti hiljenee liikaa polkiessa mäkeä ylös, tulevat paarmat kiusaksi. Siinä kun yrittää keskittyä polkemiseen, seurata peilistä liikennettä, kuulostella samalla tuleeko auto ja katsoa ettei joku pahvi ala ohittelemaan vastaan tulevalta kaistalta ja kaiken lisäksi huidot vielä jotakin perhana paarmaa lippalakilla ettei se syö jalkaa niin alkaa siinä olla jo ohjelmaa kenelle tahansa. Mutta ei valiteta koska se kuuluu tämän harrastuksen ihanuuteen.
Kuusamo alkoi lähestymään. Ilma oli muuttunut parikymmentä kilometriä ennen kaupungin rajaa. Oli alkanut tuulemaan vastaisesti ja se oli paljon kylmempää kuin aikaisemmin. Tuulessa tuntui sateelle. Etäämpänä näkyi tummia pilviä joissa roikkui harmaa utu.
Liikenne oli ollut rauhallista mutta tie Venäjän suunnalta oli vilkastuttanut sitä.
Ajellessa oli muutama ihminen nostanut kättään ajaessaan ohi. Varsinkin venäjän rekkareissa olevat autot. Myös kilpapyöräilijät ovat hengessä mukana, koska harrastavat samaa lajia ammatikseen.
Olin monesti päättänyt että en lähde seikkailemaan pyörätielle koska ne ovat hankalia ajaa. Jälleen kerran sain todeta sen synkästi. Kuusamon lähestyessä menin ajamaan sellaiselle. Se lähti ihan muualle kuin piti. Seurasin sitä ja kuulostelin samalla missä päätie menee. Ajettuani sitä parisen kilometriä löysin itseni koulun pihalta. Se oli Kuusamon yläasteen piha. Katselin ja kiroilin. Kaukana pihan toisella puolella näkyi valotoppa joten päättelin että siellä kulkee ainakin tie. Niin siellä olikin. Loppujen lopuksi päädyin teollisuusalueelle.
Olin aikaisemmin pysähtynyt infotaulun luokse ennen kaupunkia. Leirintäalueet olisivat minusta vasemmalle mutta oikealla olisivat kaupat. Ainakin osa niistä.
Päätin lähteä käymään kaupassa koska en tiennyt olisiko leirintäalueen lähellä kauppoja.
Lähdin ajamaan kappoja kohden. Suuri K-kaupan torni näkyi kauas. Jonkin matkan päässä näkyi liikenne ympyrä. Siirryin vastaan tulevalle kaistalle koska en halunnut alkaa ajamaan koko ympyrää ympäri. Lähestyessäni ympyrää ajoin mahdollisimman reunassa. Jouduin ajamaan nurmikolla pienen pätkän koska en voinut mennä vastaantulevan liikenteen sekaan. Pääsin hyvin ympyrästä ja takaisin asfaltti tielle. Tein toisella puolella 100 metrinpäässä näkyi jo jättikokoinen K- market. En olisi halunnut mennä sinne koska sieltä joutuisi etsimään tavaroita ja aikaa menisi turhaan kävelyyn. Eri kuitenkaan auttanut. Tien toisella puolella olisi ollut prisma ja koko luokka jättimäinen.
Kävin ostoksilla. Siinä kaupassa myytiin kaikkea mahdollista. Olen ollut monessa kauppakeskuksessa mutta tämä oli kyllä omaa luokkaansa.
Ensimmäisenä kun pääsin pyörän luokse korkkasin kivennäisvesi pullon. Matka tänne oli ollut hikinen ja minulta oli loppunut vesi. Olin käynyt hakemassa eräästä joesta vettä juomapullooni. Se maistui janoon hyvälle. Ehkä pienen pieni sammaleen maku mutta kokonaisuudessa hyvää. Olin juonut sitä viimeiset neljäkymmentä kilometriä. Neste hukka taisi olla aika valtava.
Laitoin tavarat osittain myös peräkärryyn koska etupää oli alkanut pitämään kitinää. Ei kuitenkaan huolestuttavaa. Halusin myös vähentää akseliin kohdistuvaa rasitusta.
Seuraava etappi olisi leirintäalue. Edellisestä suihkusta olikin jo aikaa. Minulle oli kerrottu että tropiikki voisi olla rauhaton paikka joten en menisi siihen. Olin katsonuit K- kaupan pihassa olevasta infotaulusta että siitä eteen päin olisi kaksi leirintä aluetta joista valita.
Ajoin ensimmäisen ohi koska se ei vakuuttanut esinäkemältä.
Menin tropiikin takana olevaan. Pitää käydä joku toinen reissu katsomassa se leirintäalue minkä jätin nyt väliin.
Kyltti osoitti hiekkatielle. Aja 600 metriä. Ajelin hissukseen koska tie oli monttuinen enkä halunnut rikkoa pyörääni. Iso kyltti ja puinen kioski osittivat että olen saapunut perille. Aikaisemmin oli ollut joku lomamökki kyltti mutta siinä ei ollut teltan kuvaketta.
Laitoin pyörän seisomaan jaloille. Kioskin ikkunassa oli lappu että soita tähän numeroon. Katsoin ikkunasta sisälle ja siellä oli mies joka istui sohvatuolilla ja nukkui. Koputin ikkunaan. Mies heräsi, nousi ylös ja käveli luukulle. Hän kiskaisi luukun auki ja katsoi minua. Kysyin että teiltä kait saa niitä teltta paikkoja. Juu sanoi mies. Kysyin hintaa..
Kaksikymppiä: mies sanoi.
No.. Johan on teillä hinnat: vastasin
Miten niin: mies sanoi.
Yhdeltä ihmiseltä noin paljon. Mies katsoi hämmästyneenä. Hän vaikutti uniselta. ”Yhdeltä kympin ja kahdelta kaksikymppiä” mies sanoi .
Astuin vähän sivummalle ja sanoin ettei meitä ole kuin minä ja pyörä. Mies katsoi taas hämmästyneenä. Hän katsoi pyörääni uudestaan ja sanoi että oli luullut sitä tandemiksi. ”Ei” sanoi, ”se on peräkärry”
Hän toisti että oli luullut minun tulleen tandemilla, että meitä olisi ollut kaksi. Seuraavaksi hän alkoi ottamaan maksua. Kysyin ”kelpaako kortti”.
”Eikö ole käteistä” hän kysyi. ”Ei” vastasin.
Maksoin kortilla. Ensimmäinen kerta ei tahtonut onnistua kun mies painoi väärää nappulaa. Toisella onnistui. Summa oli oikea joten naputtelin pinin. Sitten hän käänsi vieraskirja ja sanoi että pistä nimi ja kaupunki mistä tulet. Olin sen verran väsynyt polkemisesta että pistin suomi kaupungin kohdalle. No..onko sillä väliä. Suomessa se kaupunki kuitenkin olisi.
Hetken juteltuamme sanoin että nyt lähden laittamaan leirin pystyyn koska olen väsynyt.
Leirintäalue oli kaksi osanen. Siinä oli uusi puoli ja vanha puoli. Uudelle puolelle oli rakennettu hulppeita lomataloja ja teltta porukalle uudet ruokailutila sekä wc ja suihku. En kyllä kehu näitä tiloja. Jos arvosanan antaisin koulu numeroissa 7.
Kävin ensin katsomassa teltta paikkaa kävellen. Seuraavaksi jo hyppäsin pyörän päälle koska alue oli sen verran iso että siihen olisi mennyt koko ilta jos haluaa nähdä paikat. Ajelin uteliaisuuttani katsomaan vanhaa puolta josko siellä olisi joku hyvä paikka. Katseltuani huolto rakennusta ja wc tiloja ulkoa päin tulin siihen tulokseen että vaikka löytäisinkin hyvän T-paikan joutuisin ajamaan toistasataa metriä pyörällä päästäkseni uusiin rakennuksiin joten päätin palata takaisin.
Kun löysin mieluisan paikan valmistelin ensin leiripaikan. Ensin pitää potkia kävyt ja risut alta pois että voin laittaa teltan pystyyn. Kun olin saanut kaikki mieleni mukaan on suihkun vuoro Oli mukava ottaa kuuma suihku koska viime kerrasta oli jo aikaa.
Seuraavaksi syömään. Valkosipulisalaattia, lihakaalilaatikkoa, keksejä, litra porokahvi, leipää, mätitahnaa, juustoa ja maitoa.
Keittiö oli avokeittiö kaasuhellan takia. Jos kaasu alkaa vuotamaan niin se pääsee haihtumaan oven kautta. Mennessäni sisälle siellä oli linnunpoikanen. Se räpiköi ikkunaa vasten. Aina kun lähestyin sitä se alkoi panikoida. Sain sen lopulta pois kun kävin hakemassa ruoka tarvikkeita ja se oli laskeutunut lattialle. Kävelin varovasti sen lähelle ja sanoi hus..hus.. Ja näytin ovelle päin. Ei se sitä ymmärtänyt muitta lensi kuitenkin ovesta ulos. Hyvä tipu.
Kaivoin ruuat laukusta ja aloin tutkimaan kaasuhella. Kesti jonkin aikaa ennen kun sain sen toimimaan. Piti vaan ensi kääntää nipstaaki toiseen suuntaa kaasupullossa. Silloin kuului suhahdus kun kaasu virtasi hellalle. Sitten vaan kääntää kahvasta. Pitää kuitenkin laittaa palava tikku tai sytkäri kaasulevyn kohdalle että tuli syttyy.
Söin ruuat ja menin sen jälkeen tiskaamaan. Päivä alkoi olla pulkassa. Kirjoittelin matkapäiväkirjaa ja join kahvia. Viimeistä kuppia juodessa kuppi kaatui teltan sisällä. Avaruusfolio ja teltan pohja kastuivat kahvista sekä jonkin verran makuualusta. Sain siivottua sotkun monen ärräpään säestämänä sellaiseen kuntoon että pääsin nukkumaan.
121,42 km, Aika 6:42, Leirintäalue Kuusamo
1,7,2010 Kotia kohden.
Herääminen leirintäalueella on kuin kotona olisi. Pääsee laittamaan aamupalaa hellan ääressä. Tässä tapauksessa kaasulla toimivan.
Aamulla tuntuu välillä siltä että ei oikein tiedä mistä aloittaisi. Yöllä oli tullut pieni sade kuuro mutta se oli mennyt nopeasti ohi. Ensimmäinen toimen pide tässä tapauksessa on tarkistaa miltä taivas näyttää. Jos taivalla ei ole kuin kumpupilviä voi rauhassa laittaa leirin kasaan.
Jos näyttää siltä että alkaa satamaan tai sataa, voi teltassa pakata tavaroita ja suunnitella päivän ohjelmaa. Kun sade taukoaa purkaa leirin.
Leirintä alueella ollessa voi hyödyntää huoltorakennusta jos on sade keli. Laittaa teltan sisällä kaikki valmiiksi ja pakkaa sen minkä voi laukkuihin valmiiksi. Kun teltan luona on tehnyt sen minkä voi ja jos sataa vielä voi mennä tekemään ruokaa huoltorakennukselle. Siellä voi sitten odotella rauhassa sateen loppumista tai ainakin taukoamista.
Laitoin osan tavaroista kasaan ja menin sen jälkeen tekemään aamupalaa. Olin ottanut yhteen pyörälaukkuun mukaan kantohihnan joten se oli kätevä tällaisissa tapauksissa.
Laitoin aamupalaksi pinaatti keittoa, leipää, sen päälle mätitahnaa ja lopuksi kahvia sekä keksejä.
Syödessäni tarkkailin taivasta jos alkaa ilmetä merkkejä sateesta tai tumma pilvi alkaa lähestymään, joudun pistämään leirin nopeasti kasaan.
Pressu oli kuivunut öisen sade kuuron jälkeen enkä halua että se kastuisi uudestaan. Se oli sen verran vanha ja kauhtunut että kosteus imeytyy siihen. Ei se myöskään täysin veden pitävä ole.
Syönnin jälkeen menin laittamaan leirin kasaan. Olin siirtänyt ruokatavarat pois laukusta jolla olin tuonut ne huoltorakennukseen. Näin ollen pysytyin laittamaan kaikki normaalisti.
Pakkaisin tavarat pyörään ja työnsin sen huoltorakennuksen nurkalle. Otin etulaukusta kahvinkeitto tavarat ja menin huoltorakennukseen keittämään kahvia. Söin kahvin kanssa keksejä sekä yhden suklaa patukan. Kahvia juodessani ilmaantui campingalueen hoitaja tai omistaja vaihtamaan keinuun köysiä. Ilmeisesti keinun köydet olivat kuluneet. Seurailin hänen touhuamista samalla kun hörpin kahvia ja söin keksejä
Juotuani lähdin pesemään astiat viereiseen huoneeseen. Pesualtaat oli laitettu huoltorakennuksen ulkopuolelle. Uskon että kaasulla oli tekemistä asian kanssa.
Mennessäni takaisin huoltorakennukseen pysähdyin ja vaihdoin muutaman sanan miehen kanssa joka korjasi keinuja. Hän ihmetteli työnsä laatua. Oli laittanut toiseen päähän liian pienet solmut. Sanoin että asiakkaan turvallisuus on ensisijaista. Mies vahvisti mielipiteeni ja jatkoi työtään.
Olin saanut laitettua kolmeen laukun päälle suojat kun neljättä laittaessani kuminauha oli luistanut solmukohdasta auki ja lähti pois nauhakuilusta. Katselin saisinko sen laitettua takaisin ilman hakaneulaa. Kun se ei onnistunut kaivoin laukusta hätäpurkin. Siellä piti olla hakaneula. Muistin vasta purkin esille kaivettuani että oli antanut sen pois. Katsoin varmuuden vuoksi purkista.
Kävelin miehen luokse joka oli saanut laitettua toisen keinun kuntoon mutta vielä toinen oli vielä laittamatta. Kerroin hänelle ongelmani. Hänelläkään ei ollut tähän hätään hakaneulaa. Hän ehdotti jospa sen kumilangan saisi rautalangalla vedettyä takaisin. Kävelimme huoltorakennuksen toiselle puolelle jossa oli varasto.
Sain laitettu rautalangalla kumilangan takaisin. Laitoin suojan päälle. Mies katseli sivusta ja katseli kolmatta pyörääni joka toimi peräkärrynä. Kerroin tarinan peräkärryn vaiheista ja sen valmistuksesta. Hetken ihmeteltyään hän totesi lopuksi että kun on välineet, sekä paikka missä voi tehdä kaikenlaista saa tehtyä sitä mitä haluaa. Hän sanoi että joskus nuorempana hän teki puusta kaikenlaista mutta nykyään ei ole välineitä millä tehdä ja ei ole aikaakaan.
Oli aika jatkaa matkaa. Suuntana oli Oulu. Matkaa sinne on yli 200 kilometriä. Toiveena olisi että pääsisi puoleen väliin. Kello oli jo 12. Tehokasta ajo aikaa olisi kuudesta seitsemään tuntiin.
Lähdin ajamaan samaa reittiä takasin päin mistä olin tullutkin. Hiekka tietä kolmisensataa metriä eteen päin joka päättyy asfaltti tielle. Risteyksestä käännytään vasemmalle. Huomasin pyörätietä muistuttavan pienemmän tien kulkevan samaan suunta johon olin menossa. Lähdin ajamaan sitä pitkin.
Katsoessani taaksepäin peilistä näin sen heiluvan uhkaavasti. Harmitti kun joutui pysähtymään kun ei edes päässyt kunnolla liikkeelle. Hetken tutkittuani totesin että liimaus oli alkanut pettämään. Laitoin pyörän seisomaan jalalla ja otin työkalupussista pikaliima purkin, saman liiman jolla olin laittanut peilin kiinni. Laitoin pari tippaa pikaliimaa ja painoin peiliä tiukasti kiinni. Minuutin kuluttua liiman pitäisi olla kuivunut. Varmistin peilin vielä sähköteipillä.
Niin sanottu pyörätie päättyi sadanmetrin päässä ojaan. Se ei kuitenkaan ollut syvä. Siitä olivat muutkin ajaneet yli koska jäljet kulkivat tielle.
Liikenne ympyrälle oli matkaa parisen kilometriä josta käännytään Ouluun menevälle tielle. Ohitin teollisuusalueen. Olin ajanut sen läpi tullessani tänne päin. Olin eksynyt koska en tullut tietä pitkin vaan olin lähtenyt seuramaan pyörätietä. En lähtenyt enää seikkailemaan pyöräteille vaan ajoin tietä pitkin.
Pysähdyin liikenneympyrän lähelle ottamaan muutaman valokuvan. Yhden otin liikenneympyrän keskellä olevasta taideteoksesta.
Tie oli alkumatkasta mäkinen. Sää oli tuulinen ja vastainen. Ei kuitenkaan häiritsevästi. Aurinko paistoi. Pysähtelin muutaman kerran ottamaan valokuvia ja syömään eräällä P-paikkalla.
Telttapaikan löytäminen tuotti vähän vaikeuksia. Sellainen löytyi vanhasta tien pätkästä. Ennen tie oli kulkenut siitä, mutta uusitie oli oikaistu vähän kauempana olevan vaaran päältä. Entinen tie kulki vaaran pohjalta.
Tie oli jäänyt luonnon armoille. Siihen oli kasvanut puita, sammalta ja aivan montun pohjalla jonne tie oli joskus mennyt oli alkanut tulemaan suon poikanen.
Kesti hetken ennen kuin löysin pyörälle ja teltalle sopivan paikan. Ilta aurinko ei paistanut enää vaaran pohjalle. Hyttysiä ja varsinkin mäkäräisiä oli paljon. Ne olivat todella äkäisiä siihen asti kun aurinko paistoi puiden yläpuolella. Minulla ei ollut mäkäräisiä vastaan myrkkyä. Tuntui kuin tuhat neulaa olisi pistänyt samaan aikaan kasvoihin kun ne tekivät minulle uutta ihonpoistoa puremalla palasia poskista ja otsasta.
Tein ilta ruuan ja kahvin mahdollisimman nopeasti. Tällaisissa tilanteissa, luonnon armoilla, varsinkin mäkäräisten, laitan ruuan teltan sisälle kun se on valmis. Saman teen myös leiville . Leivät laitan yleensä jonkinlaisen alustan päälle. En halua sotkea teltan pohjaa. Kahvit laitan termospulloon valmiiksi
. Kun kaikki on valmista saan syödä rauhassa teltan sisällä. Syötyäni suunnittelen mitä teen ennen kuin menen ulos. En viitsi käydä montaa kertaa ulkona teltasta. Säästynyt turhilta puremilta sekä oven aukomiselta
Laitettuani kaasukeittimen, pestyäni lautasen ja laitettuani tavarat järjestykseen, pesen hampaat ja syöksyn takaisin telttaan. Loppu ilta menee pesun merkeissä sekä päiväkirjan kirjoittamisessa. Tietysti tässä vaiheessa matkaa alkaa jo koti häämöttämään mielessä. Avovaimo sekä arki asiat.
95.21 km , Aika :5:52 , Kordinaatti : 65as28’33”N, 27as47’01”E
2,7,2010 Viimeinen etappi
Ensimmäinen ajatus herätessä,” ei tuonne ulos halua mennä siellä on todella paljon mäkäräisiä”
Illalla sapuskaa tehdessäni olin saanut huolellisen kasvohoidon mäkäräisiltä. Olin myös kuullut ukkosen jylinää. Ehkä sekin oli syynä miksi ne olivat äkäisiä. Heräsin aamuyöstä sateen ropinaan. Aamusta olisi tulossa märkä ja kostea. Näin mielessäni metsän tippuvan vettä ja pressun kosteana teltan päällä. Yritin vielä saada unen päästä koska en halunnut nousta vielä ylös. Toivottavasti se ei ollut kuin hetkellinen kuuro..
Olin pakannut heti herättyäni teltan sisältä tavarat siihen pisteeseen että minun ei tarvitse muuta kuin pistää ne laukkuihin.
Rohkaisin mieleni ja kömmin ulos. Ilma oli viileämpi kuin teltan sisällä. Aurinko paisto Metsä varjosti teltan ympäristö sen verran että oli viileämpää kuin auringossa. Mäkäräiset eivät tulleet härppimään kasvoja. Hyttyset sen sijaan tulivat piiloistaan. Ne olivat kuin ystäviä verrattuna lentäviin pikku paholaisiin.
Kaivoin laukut teltan pressun suojista ja laitoin ne sivummalle että pääsen ottamaan ensin teltta suojan pois. Kaivoin roskapussista paperinpalasen .Pyyhin alumiiniset puikot puhtaaksi paperilla koska vedettäessä maasta puikkoon tarttuu multaa ja se sotkee puikkopussin. Seuraavalla kerralla ottaessa puikkoja kädet eivät sotkeudu multaan eikä se leviä muihin varusteisiin laitetaan
Otin puikot pois pressu pingottavista mustekaloista . Teltta on itsessään kantava joten siihen ei tarvitse käyttää puikkoja kuin todella tuulisella paikalla.. Sen jälkeen pinkkasin sen. Tavarat laukkuun ja teltta kasaan.
Saadakseni pyörän pakattua etsin sopivaa paikka hetken verran. Yöllinen sade oli pehmentänyt maata sen verran että pyöränjalka uppoaa maahan painon lisääntyessä Jouduin asettelemaan pyörän jalalle Otin myös haarakepin avuksi minkä varaan laitoin pyöräni nojaamaan.
Kun kaikki oli laitettu valmiiksi tienpäälle lähtö varten, viimeinen katsaus vielä ympäristöön onko jotakin unohtunut maahan, roskat mukaan lukien. Olin jo hävittänyt ajohanskat. Seuraavalla kerralla voi jäädä jotakin vielä tärkeämpää.
Ajatukset kääntyivät ajomatkaan. Lähdin ajamaan teltta paikastani johtavaa vanhaa tietä ylös. Se oli havun neulasten peittämä johon vesi oli tehnyt aaltomaisia laineita. Neulasten alla oli ilmeisesti vanhaa asfalttia, mutta sitä ei näkynyt kunnolla niiden takia.
Matkaa oli jäljellä liki toistasataa kilometriä. Olin tarkistanut ruoka varaston. Aamulla olin nopeasti syönyt muutaman keksin. Joutuisin käymään Pudasjärvellä kaupassa koska varastot eivät riittäisi jos jään vielä yöksi matkan varrella.
Tie oli tasaista ja mäet tuntuivat hävinneen jonnekin. Olin polkenut enemmän mäki ylös kuin tasaista maata suoralla. Pudasjärven kylään saapuessa katselin kauppaa. K-kaupan kyltti näkyi ensimmäisenä, eli suunta sinne. En päässyt aivan suoraan kaupan pihalle vaan minun piti ajaa kävely/polkupyörä luiskaa alas ja sillan ali toiselle puolelle tietä. Olisin voinut kääntyä takaisin päin ja mennä liikenne valoista tien yli. Pääsin kuitenkin helpommin kauppaan tätä kautta kuin kääntyä takaisin.
Kaupan pihassa oli ambulanssi. Mitään sen kummempaa ei näkynyt joten päättelin että kuski oli käymässä kaupassa. Laitoin pyörän nojaamaan ikkunaa vasten. Pyörä ei paina niin paljoa että se olisi rikkonut lasia. Menin sisälle. Siellä se kuski näytti seisovan sairaanhoitajan kanssa pullopalautus jonossa kädet täynnä kasseja.
Nappasin korin käteeni kun astuin portista sisälle ostin laatikkoa, valkosipulisalaattia, muutaman omenan sekä neljä tuplaa. Olivat 2€ neljä kappaletta. Uskoin että niillä pärjää jonkin aikaa. Maksoin ostokset pois.
Laittaessani ostokset kasseihin mietin vesi tilannettani. Minulla oli puolitoistalitraa vettä jos lasketaan juomapullo mukaan. Sillä ei pärjää metsässä jos haluaa keittää kahvit. Siksi pitäisi löytää vesi paikka mihin laittaa leirin.
Hettakylä luki kyltissä mistä minun pitää kääntyä Ylikiimngin tielle. Olin pidemmän aikaa ihmetellyt missä risteys viipyy. Karttani oli todella huono ja siitä ei pystynyt katsomaan tarvittavia tietoja paikan määrittämiseksi eikä siitä voinut arvioida matkan kulkua kuten paremmista kartoista.
Tien varressa oli juustokahvila josta käänytyi risteys. Olin katsonut kartasta että sen ”pitäsi olla tässä”. Olin odottanut että viitassa lukisi Ylikiimiki. Pysähdyin bussipysäkille ja kaivoin kartan. Silloin huomasin että olisin ajanut harhaan jos en olisi tarkistanut mitä siinä pitää lukea. Hettakylä… Sinne minun pitää mennä.
Katselin kahvilaa vesi kielellä . En kuitenkaan mennyt sinne jos haluaisin ajaa tänään kotiin asti. Olin puoliksi päättänyt että ajan tänään pitkän etapin. Matkaa olisi vielä jäljellä satakunta kilometriä. Olin jo tullut yli kuusikymmentä kilometriä.
Kiihdytin vauhtiani. Pyrin pitämään se jatkuvasti yli 20km tunnissa. Käyttelin vaihteita mahdollisimman paljon että vauhti pysyisi korkeana.
Pysähdyin aina välillä katsomaan löytyisikö sopivaa teltta paikka. Yksi oli lupaava paikka. Se oli joen varressa. Sieltä ei kuitenkaan löytynyt tarpeeksi tasaista paikkaa teltalle. Hyttysiä oli paljon. Kuten veden ääressä yleensä on
Olin tavannut eräällä etapilla Hyvinkääläisen matkapyöräilijän ja hän nukkuu eräänlaisessa riippumatossa. Siinä on ympärillä verkko joka suojaa purevilta ystäviltä. Sen saa nukkumakuntoon parissa minuutissa ja jos on leiri pystyssä kaikki saa kasaan kahdessakymmenessä minuutissa. Riippumatossa ei ole riippuvainen alustasta mutta siitä puuttuu teltan tuoma oma puolentoistoneliön tuoma rauha.
Saavuin lopulta Ylikiiminkiin. Saavuin risteys alueelle josta voi lähteä väärälle tielle. Katsoin kartasta mutta jälleen kerran voin vain todeta että olen ottanut vääränlaisen kartan mukaani. En viitsinyt ostaa enää uutta. Käännyin kylälle vievälle tielle. Ajaessani kylän läpi tien molemmin puolin oli kauniita vanhoja riihiä. Saavuin kaupan ja postin kohdalle. Ajoin niistä vähän ohi ja pysähdyin jalkakäytävälle. Kaivoin laukusta puhelimen jossa on myös gps. Laitoin sen päälle.
Kun olin saanut selville mihin suuntaan minun pitää mennä, sammutin sen.
Laskettelin pienen mäen alas. Ylikiiminki on mäen päälle rakennettu kylä.
Ajettuani kilometrin verran saavuin Muhoksen risteykseen. Nyt en enää jäisi yöksi matkalle vaan ajaisin kotiin asti. Pidin tasaista 20-25 km vauhtia päällä. Jalat tuntuivat toimivan ensimmäistä kertaa koko matkalla hyvin. Tie oli jatkuvasti allasviettävää koko matkan Muhokselle. Pysähtelin syömään ja venyttelemään jalkoja pari kertaa.
Ennen Muhoksen risteystä tulee toinen risteys. Kumpikin vie Ouluun. Ainoastaan jälkimmäinen kulkee maikkulan kautta. Ensimmäinen menee joen toista puolta. Sieltäkin oli päässyt mutta en tiennyt sitä vielä tässä vaiheessa. Kartta oli huono.
Muhoksen risteyksestä on matkaa kotiin 20km. Olin ajanut aika reipasta vauhti monta tuntia ja se alkoi tehdä tehtävänsä. Tuuli oli kääntynyt vastaiseksi joten se hidasti myös matkaani lievän vastamäen lisäksi.
Tutut seudut alkoivat vilahdella ohi. Madekosken jälkeen alkoi pyörälenkkini. Olin ajanut sitä moneen kertaan. Tuntui lopultakin että pitkä matkani alkoi olla ohi. Olin ollut yhtä mittaisessa reissussa jo päälle kuukauden. Olin tavannut erilaisia ihmisiä erilaisissa olosuhteissa.
Saavuin pihaan sen kummempia vastaanotto komiteoita. Soitin avovaimolle että hän tulisi auttamaan tavaroitten kantamisessa yläkertaan. Halasimme ja pussasimme.
Raahasimme laukut ja muut irtoavarat asuntoon ja vein pyörän varastoon. Irrotin lisäpyörän pyörävaraston edessä ja vein sen varastorakennuksen toisessa päässä olevaan kanahäkkiin tulevia matkoja odottelemaan.
Seuraavaksi siintää sauna ja ruoka sekä lepo silmissä. Viimeinen etappi oli ollut rankka joten toipuminen vie oman aikansa. Ensi vuotta odotellessa…
168km, Aika 9:03:51, Paikkakoordinaatti : Oulu
Kulkijan matkassa maailmalla.. 