Heräilin viiden aikaan aamulla kun aurinko alkoi lämmittämään telttaa. Yritin sinnitellä kellon soittoon asti mutta jouduin antamaan periksi. Pakkailin kamat ja olin 7 aikaan ulkona teltasta. Aamu aurinko paisto kuumasti vaikka se ei ollut edes korkealla.

Olin illalla hävittänyt puolentoista litran vesipullon. Se tippui jossakin välissä pullotelineestä. Kävin niityn läpi jälkiä pitkin, kävin myös tuulivoimalan liepeillä tutkimassa tienvarren. En pystynyt etsimään sitä illalla loputtomasti koska aurinko oli jo puidenlatvojen tasalla. Nyt aamulla sillä ei ollut edes väliä. Voisin napata tyhjän pullon tienvarresta koska tahansa. Niitä riittää täällä Puolassa.

Lähdin jatkamaan matkaa, tie n:66. En kuitenkaan sit aitoa oikeaa road 66. Tämä oli Puolalainen versio siitä.

Kieszczelen kylän kohdalla käännyin takaisin kohden päätietä. Tein pienen lenkin koska päätietä on vaikea ajaa sen kapeuden takia.

Tie oli mäkinen, vastainen tuuli ei helpottanut sitä sen enepää. Siemiatyzce kaupunkin oli päätien varressa oleva paikka missä pysähdyin viettämään ruokatauon. Olin jo syönyt Kieszczeln kylässa koska pysähdyin siellä käymään kaupassa. Istuin jonkin aikaa Kieszczei kaupan edessä olevan penkin luona syöden jogurttia.

Matkani jatku siitä päätietä kohden Sarnakia. Jäin sinne tunniksi kuluttamaan aika. Puistosta löyti sotamuistomerkki liittyen jotenkin V2 ohjukseen.Ajoin vielä tunnin verran Lubliniin vievää tietä ennen kuin etsin yöpaikan.

Katselin ensin paikkaa metsästä mutta tulin siihen tulokseen että liikaa hyttysiä. Iskin teltan metsätien varteen. Sen toisella puolella oli niitty/viljapellot, toisella puolen oli metsää.

Kello oli jo yli 20 kun metsätietä pitkin ajoi auto. Sisällä istui kaksi miestä sekä takapenkillä oli lapsi. Pelkääjän penkillä olevalla miehellä oli kivääri polvien välissä. He ajoivat ohi eikä heitä näkynyt eikä kuulunut sen jälkeen. Minne lie lensivätkin )

Matka 86.49, km, aika 5:30 Puola