Illallisia vieraita ei kuulunut enään sen jälkeen kun he ajoivat ohi. Sen sijaan koira kävi nuuskimassa telttaani, pian olin kuulevinani pyöräilijän menevän koiran perässä samaan suuntaan kuin auto.

Aamu alkoi minun kohdallani 7:ään aikaan. En syönyt edes aamupalaa koska olin edellisenä päìvän syönyt koko ajan. No ainakin minusta tuntui siltä. Seuraavaan pikku kaupunkiin oli matkaa kuusi kilometriä joten aattelin syödä siellä.

Losicen kaupunki oli rakennettu keskustorin ympärille. Tori oli kokonaan päällystetty isoilla betonilaatoilla. Sen toisessa päässä oli leikkikenttä lapsille. Aivan toisella puolen toria oli muinaishistoriallinen kaivaus. Sen eteen oli tehty iso betointasanne, sen edessä oli monttu jonka ympärille oli valettu betoniset seinä. Ilmeisesti tämän montun päälle on tarkoitus tehdä lasinen katto. Monttuun voi sitten katsella tasanteella.

Jatkoin eteen päin päätöstä pitkin. Seuraavaan paikkaan oli 20 km. Liikenne oli tällä välillä aika rauhallista. Jouduin kuitenkin väistämään aina rekan tullessa tien penkereelle.

Miedzyrzec Podlaskin kaupunki oli vilkas. Ihmiset viihtyivät lämpimän ilman takia ulkona. Osa istui puistossa syöden jäätelöä, osa vain istui ja seurasi mitä muut tekevät.

Kävin ostamassa pikkukaupasta pizzan palasen, jogurttia sekä viinirypäleitä ja mehua. Menin Keskustorille syömään koska siellä liikkui ihmisiä. Minusta on hauska seurata syödessäni muita. Tällä kertaa kouriin itse seurattavaksi. Kaksi miestä istui 10 metrin päässä vastakkaisellä puolella toisessa tuolissa. Koko ajan kun söin toinen heistä tuijotti mitä tein. Syödessäni viinirypäleitä mies toljotti silmiään räpäyttämättä. Lopulta sain syötyä puolet pitsasta, viinirypäleistä. Jogurtti jäi kokonaan syömättä. Päätin jatkaa matkaa ennen kuin sen miehen silmämunst kuivuvat kokoon tai sitten ne olisi pullahtanut ulos .

Ajoin seuraavaan kaupunkiin osan matkasta pikkuteitä. Tulin Turowin kohdalta takaisin päätielle. Siitä tulikin oikein kauhujen matka. Rekkoja tuli solkenaan, onneksi jonojen välillä oli taukoja joten pääsin huokaisemaan helpotuksesta. Henkilö autojen kanssa pärjäsi kapeallakin tiellä.

Helpotus oli suuri kun kaupunkiin menevä sivuliittymä tuli. Rekat eivät saaneet ajaa sillä tiellä. Radzyrin Podlaski on historiallinen kaupunki. Keskustassa on isoja rakennuksia joissa on satoja huoneita sekä isot julkisivut. Talojen luona on myös iso puisto joka kuuluu näihin nähtävyyksiin . Ajaessani ohi niitä kunnostettiin juuri.

Itse menin kaupan kautta pikkupuistoon syömään loput herkut mitä edellisestä kaupungista jäi. Kassiin jäi vielä paljon syötävää niidenkin jälkeen. Juttelin muutaman sanan muutaman pyöräilijän kanssa. Vaikeahan se oli koska yhteistä kieltä ei ollut. Yksi heistä osasi jonkin verran englanti, hän kertoi että oli pyöräillyt pohjoismaat ympäri sekä käynnyt myös Italiassa. Suomessa hän ei päässyt käymään. Tämä kaveri lähti omille teilleen kun söin mutta törmäsi häneen uudestaa kun lähdin jatkamaan matkaa

Hän halusi näyttää.minulle turvallisen reitin ulos kaupungista. Kun katselimme GPS karttaa hän neuvoi minulle pikkuteitä reitin Lubliniin.

Olen leiriytynyt pellonlaitaan missä tuulee mukavasti. Kokeilin myös riippumatto, se on nopea laittaa valmiiksi joten se käy myös tuolina.

Matka 79, aika 5:18