Päivät menevät todella nopeasti. Kun aamulla herää niin pian on jo ilta. Aika kuluu kuin siivillä. Suunnistaminen, leirien etsiminen, veden hankinta tai etsintä, kumpaa haluaa tehdä mutta sama asia. Hankinta menee ostamisen puolelle.Eilinen leiripaikka olikin lähempänä kuin arvelin. Ei ole ihmekään jos koira alkoi räksyttämään pelkän pierun voimalla. Hyvä kun uskalsi edes hengittää ettei se raivotautinen piski alkanut pitämään elämää. Ei siinä vielä kaikki, kun yksi alkoi haukkumaan, oli koko kylän rajut heti haukkumassa mukana. Ilmeisesti omistajat kyllästyivät sen haukkumiseen ja ottivat sen sisälle. Kun pimeä laskeutui, koko kylä hiljeni.Tänään oli erikoinen päivä. Suunnistin pikkaisen poskelleen, sään siitä hyvästä kiertää 50km lenkin, voi olla enemmänkin. Minun piti lähteä ajamaan kohden Lubycza Krolewska ( tie 17) kaupunki, lähdin kuiten Hrubleszowia ( tie 74) suuntaan. Molemmat ovat Ukrainan rajakaupunkeja. Olin ehtinyt ajaa 12 km Hrubleszowin suuntaan joten en viitsinyt enään kääntyä takaisin. Etsin pikkuteitä mitä pikin pääsin oikean kaupungin suuntaan.Toinen erikoinen tapahtuma oli myös kartan lukuvirhe. En eksynyt tai vastaavaa mutta minun piti oikaista tämän 12km virheeni takia erään metsän halki. No sehän meni heti alussa jo perseelleen. Tie oli kyllä asfalttia mutta kartta ei näyttänyt että se nousi mäkeä ylös. Alussa se oli harmitonta, mutta kun pääsin eteen päin sain jo työntää pyörää. Alkupätkällä oli paljon taloja, eräällä pihalla oli mies töissä. Hän hihkaisi jollakin kielellä, pysähdyin hetkeksi. Yritimme kommunikoida keskenämme mutta emme löytäneet yhteistä säveltä. Sen verran sain selvää että hän kysyi mihin olen menossa. Toinen asia liittyi juomiseen, en tiedä tarkoittiko hän maitoa vai vodkaa mutta sillä pääsee kuulema paremmin perille. Hän myös näytti kädellään että minun pitäisi mennä toista kautta eikä metsän halki. Siinä mies oli oikeassa.Päästyäni lopulta mäen ylös, johon kului 15 minuutti. Asfalttitie loppui mäenpäälle, sen jälkeen se muuttui peltotieksi. Huruuttelin mäkeä alas seisaalteen, pinta oli hienoa savihiekkaa joka oli pakkautunut kovaksi. Tienpinta vietti loivasti oikealle. Sain mennä kieli keskellä suuta väistellen veden tekemiä uria. Pelkäsin että savihiekka antaa periksi juuri pahimmissa kohdassa.Sitten se hauskuus vasta alkoi, metsässä savitie muuttui röykkyisäksi, eläinten kavioiden sekä myyrien tekeminen paakkujen sekamelskaksi. Olin kahden vaiheilla jäänkö metsänreunaan yöksi. Kiertelin reunaa sekä tukin olisiko jossakin tuulista sekä tasaista paikkaa teltalle. Maa oli minkälaista kauttaaltaan. Metsässä oli myös hyttysiä sekä hirvikärpäsiä. Lähdin jälleen työntämään mäkeä ylös. Mitä syvemmälle pääsi sitä huonommaksi metsätie meni. Hyttysiä ilmaantui koko ajan lisää hirvikärpästen kanssa. Lopulta metsätie muuttui epämääräiseksi poluksi, se jakaantui välillä eri suuntiin. Katsoessani GPS se näytti että olin poissa uralta.Jatkoin kuitenkin syvemmälle metsään. Metsä oli pieni, sen toisella puolen oli tie joten en voinut eksyä. Kuulin yhdessä välissä auton ääntä joten suuntasin siihen suuntaan. Lopulta minun oli pakko pysähtyä. Metsän reuna oli niin tiheän pensaikon peittämä, että en pääsisi siitä läpi. Jätin pyörän jalalle ja tunkeuduin pusikkoonSen keskellä näkyi kaksi traktorin pyörän uraa. Lähdin tunkeutumaan tiheän pusikon läpi puskin ja puskin eteen päin, lopulta minun oli annettava periksi, jos eksyisin pusikossa enkä löytäisi pyöräni, silloin olisinkin vasta kusessa. Pyörä onneksi löytyi. Tutkin metsän reunaa kumpaankin suuntaan. Lopulta näin välähdyksen tiestä kun auto ajoi sitä pitkin. Juoksin hakemaan pyöräni vähän matkan päästä mäen alapuolelta. Olin jo ehtinyt saada jalat moneen kertaa maitohapoille päivän mittaan. Rasitus tuntui kun työnsin pyörää pitkin metsänpohjaa, oksat rutisivat renkaiden alla. Nousua ei ollut kuin parisataa metriä, rasittavaksi sen teki metsänpohjan epätasaisuus.Pääsin lopulta tielle. Löysin lopulta sen kadonneen tien mikä hävisi metsässä. Metsätie oli kasvanut aivan umpeen, ainoastaan urat näkyivät. Työnsin pyörä edellä pusikkoon. Jouduin työntämään silmät kiinni 15 metriä ennen kuin pääsin aukealle. Pusikossa oli niin paljon ötököitä että oksat pois.Enempää ei tänään jaksa kirjoittaa. Huomenna jatketaan. En mene vielä huomenna Ukraina puolelle, mutta sitten kun menen, voi olla että tulle pieni katkos päivityksiin. Käyn kyllä hankkimassa sun kortin ensimmäisenä.Matka 97.52km, aika 6:25h..