Nukuin loppujen lopuksi hyvin vaikka huoneessa oli kuuma. En viitsinyt pitää ikkunaa auki koska hyttyset tykkäsivät tulla siitä huoneeseen. Aloitin aamun suihkulla, sen jälkeen söin pienen aamupalan. Huoneen hintaan kuului myös aamupala. Pakkasin tavarat ja kannoin laukut alakertaan. Henkilökunta oli saanut juuri laitettua ruuat esille joten jätin laukut oven suuhun ja menin syömään aamupalaa. Pieniin kulhoihin oli laitettu sieniä, oliiveja, leikattua suolakurkku sekä pieniä luumutomaatteja. Taisi siinä olla vielä muutakin. Lautasilla oli lihatuotteita sekä juustoja. Sämpylöitäkin oli, muroja kahdenlaisia, hilloa sekä jogurttia.

Otin muutaman sämpylän, juustoa, leikkeleitä, muroja, jogurttia eli kaikkea mitä pöydästä löytyi. Söin hissukseen, huoneessa syöty alkupala oli tuhdimpi kuin aluksi kuvittelin.

Paikan omistaja lähti kanssani aukaisemaan ovia, pyöräni oli vanhassa ladossa joka haisi, navetalle. Pakkasin pyörän jutellen samalla Bozenan kanssa. Nainen kertoi että oli vain viikonloppuisin majatalossa, muut hoitivat sitä arkisin. Hänellä on päivätyö muualla arkisin.

Matka alku ei sujunut aivan kuten kirjoissa kirjoitetaan. Lähdettyäni majatalosta seikkailin pikkuteitä pitkin päätien suuntaan. Löysin itseni lopulta ratapihalta missä oli isoja nostureita. Onneksi tie kiersi alueen, pääsin loppujen lopuksi päätielle.

No, ajatuksissani lähdin totta kai ajamaan väärään suuntaan. Huomasin vasta 6 km jälkeen että akoin väärään suuntaan. Kyltti ”Premyzli” 6 km pysäytti minut. Olinkin vähän miettinyt ajaessani että tuulen suunta sekä aurinko eivät olleet oikein.

No, ei siinä auttanut harmitella. Käännyin ja lähdin ajamaan takaisin kohden Medykaa.

25 minuutin päästä olin jo raja-aseman lähellä. Näin tutun rakennuksen minkä vierestä alkaa ķulku kohden passin tarkastusta. Verkkoaidoilla suljettu kulkuväylä on joitakin satoja metriä pitkä.

Kävelijöille on oma ovensa, pyörällä pääsee sen oikealta puolelta. Seinässä on valokatkaiisijaa muistuttava katkaisin mitä piti painaa. Ensimmäine yritys ei onnistunut, vasta toisella painamisella ehdin tarttua kahvaan ja pääsin änkeämään oviaukosta sisään.

Minua ennen oli yksi asiakas. Kopissa istui nuori mies joka otti passini. Hän työnsi sen sähköiseen lukijaan, tässä vaiheessa aina mietti mitenköhän käy. Mies ojensi passin takaisin ja minä pääsin jatkamaan matkaani eteen päin.

Seuraavaksi on jälleen verkkoaidattua aluetta kunnes tulee seuraava passin tarkastus. Tämä on Ukraina rajatarkastus. Nyt ei tarvinnut enään mennä eri ovesta vaan pyörä mahtui suoraan ovesta sisään. Odottelin että edellä mennyt nainen pääsi läpi.

Ojensin passini tiukan näköiselle naiselle. Taisin vähän virnistää kun hän vilkaisi näytänkö samalta kuin kuvassa. Onneks ei käännyttänyt takaisin. Sain leiman passiini ja jatkoin eteen päin.

Vähän matkan päässä oli läpivalaisualue matkatavaroille. Kaksi miestä istui penkillä vastakkain. Kävelin heidän välistä ja pysähdyin. Katselin toista ja näytin meneekö ulos vai puranko laukut. Mies vilkaisi laiskasti ja sanoi sport man. Minä vastasin englanniksi että juu. Suomesta asti tullut ja menossa Sambir kaupunkiin. Mies sanoi ok ja heilautti kättään että menehän siitä häiritsemästä meitä.

Matka Sambir kaupunkiin oli 60 km. Tie on alkumatkasta aina Mostyskan kylään asti suhtkoht hyvää. Kylän kohdalta käännytään sitten sivutielle joka menee Sambir kaupunkiin. Tie on mäkistä. Mukaan mahtuu muutama iso nousu mutta muuten mäet pystyy ajamaan ylös.

Tuntui mukavalta saapua Sambir kaupunkiin. Siitä oli jo monta vuotta kun viimeksi kävin täällä. Kaupunki oli muuttunut paljon. Uusia taloja rakennetaan lisää, myös silloin kun lähdin viimeksi ovat valmistuneet. Kaupungin sydän, Torikahvila oli hävinnyt jonnekkin. Minulle oli kertynyt paljon muistoja sen ympärille. Minulle tuli omalla tavallaan ikävä sitä kahvilaa.

Istuin vähäksi aikaa torin laidalle miettimään mitä teen. Ensinnä minun piti saada nettiyhteys. Menin tuttuun puhelinkauppaan missä oli onneksi vielä yksi tuttu töissä. Hän ymmärsi englantia, mutta ei puhunut, joten kerroin huoleni hänelle. Minulla oli vielä viimevuotinen sim-kortti tallella joten kokeilimme sitä. Se alkoi toimimaan kun siihen ladattiin kuukauden raha.

Seuraavaksi menin pikkuhotelliin, se on noin 10 min kävelymatkan päässä keskustasta. Sain sieltä ison huoneen koska muut olivat varattuja . Huone maksoi 350 hyrn. 12.20€

Sovin että vaihdamme huomenna pienempään. Sain työntää pyörän huoneeseen koska se oli sen verran iso. Parempi se oli kaikkien kannalta koska se olisi tukkinut muuten varsinaisen hotellin käytävän.

Illemmalla kävin kävelemässä keskustassa, soitin myös Andreylle joka on hyvä tuttu täältä. Saimme sovittua että hän katselee minulle väliaikaista asunto että minun ei tarvitse asua hotellissa. Voi olla että sitä ei tarvita jos päätän jatkaa matkaa lähi päivinä. Se selviää aikanaan.

Matka 69.35 km, aika 4:29h Sambir, Ukraina.

Kuva Borek majatalosta.