Olin mahtavaa nukkua rankan eilisen jälkeen sängyssä. Eihän se telttayötä voita mutta huoneessa oli ainakin puhdasta.

Kuten rutiineihin kuuluu, ensin suihkuun, sitten vasta huvi, eli syöminen. Löysin laukun pohjalta mysliä sen verran että sain siitä oivan aamiaisen. Jälkkäriksi oli jogurttia, banaani sekä teetä.

Pakkasin rauhassa tavarat laukkuihin , vielä viimeinen vilkaisu huoneeseen että kaikki oli mukana. Kannoin sen jälkeen laukut alakertaan. Elinen nainen joka oli ottanut minut vastaan, oli vaihtunut illalla mieheksi . Alhaalla oli myös toinen mies. Hän oli tiskin takana tekemässä jotakin huoltotöitä tietokoneelle. Vastaava seisoi miehen vieressä, hän nosti päätään kun laskeuduin rappusia alas. Nyökkäsin ja näytin että menen sivuovesta pyöräni luokse. Mies nyökkäsi, vein ensin kaksi laukkua pyörän luokse, jouduin vielä hakemaan ohjaustanko sekä yhden sivulaukun huoneestani.

Eilen kun olin tullut motellin, oli respan nainen antanut minun viedä pyörän sivuovesta suureen ruokailusaliin. No, ehkä sitä voi kutsua myös juhlatilaksi. Olin laittanut pyörän lähelle ovea mistä pääsi suoraan resepan luokse.

Pakkasin pyörän viileässä salissa valmiiksi, kävin vielä katsomassa oliko vastaanotossa ketään paikalla.

Taivas oli ollut aamusta aurinkoinen mutta oli nopeasti mennyt pilviseksi. Matkaa ei ollut kuin 64 km joten lähďin luottavaisin mielin matkaan. Eilinen ei tuntunut kovin paljoa jaloissa joten pidin alkumatkasta hyvää vauhti. Ajoin kaupungin läpi väistellen monttuja, pysähdellen välillä katsellen taivasta sateen varalta. Kaupunki loppui ja mäet alkoivat. Tie muuttui mäkien kohdalla todella huonoksi. Yleensä kun mäki loppui, alkoi parempi asfaltti. Jouduin kuitenkin ajamaan tien vieressä suurimman osan matkasta Ivano-Frankvist asti. Tie oli paikoin kapea, tien reunus oli murtunut joten en aina voinut hyödyntää sitä.

Matka oli rasittava, työnsi suurimman osan mäistä ylös. Huokaisin helpotuksesta, kun kaupunki alkoi näkymään näköpiirissä. Olin korkealla joten näin kauas. Laskettelin pitkän aikaa vuorta alas kunnes olin jo melkein keskustassa.

Olin ottanut asunnon vähäksi aikaa että saisin pestyä varusteet kunnolla. Olin jo matkalla yrittänyt ottaa asunnon haltijaan yhteyttä mutta en ollut tavoittanut häntä.

Asunto sijaitsi kaupungin toisella laidalla tulosuuntaan nähden. Ihmiset katsoivat kun ajelin liikenteen joukossa, seikkailin välillä jalkakäytävillä liikennevalojen kohdilla. Tarkistin suunnan GPS kartasta että pysyin oikeassa suunnassa.

Saavuin lopulta ränsistyneen asuinalueen lähelle. Päätien varressa oli paljon myyntikojuja mistä ihmiset ostivat hedelmä sekä muuta tavaraa. Yrtin ottaa taas yhteyttä soittamalla numeroon mutta turhaan. Olin lähettänyt jo sähköpostia mutta en saanut vastausta. Lähdin kiertämään taloa etsien samalla jotakin liikettä mistä voisin kysyä apua. Näin naisten vaateliikkeen talon päädyssä. Menin rohkeasti ovelle ja kysyin englanniksi puhuisiko joku englantia. Ei puhunut, sen sijaan myyjä ymmärsi sanan help. Kun olin lähtenyt liikkeestä, nainen tuli perässäni ulos. Hän oli käsittänyt että tarvitsen apua joten hän tuli näyttämään missä suunnassa on apteekki. Kiitin häntä ja palasin takaisin rapun eteen missä asunto oli.

Taivaalla oli mustia pilvi, pian tuuli yltyi kovaksi. Olin katsonut ennakkoon säätiedoituksen ja se oli luvannut sadetta 14 pintaa. Pian alkoi ripottelemaan vettä. Onneksi rapun edessä oli syvennys. Syvennykseen oli tullut seisomaan myös mummeli. Hän näytti kädellä että tule suojaan. Niinpä siirsin rojuni sateen suojaan. Tarkistin mummelilta että olen varmasti oikeassa osoitteessa. Näytin hänelle puhelimesta osoitetta.

Mietin kuumeisesti miten saa asunnon vuokraajaan yhteyttä. Huomasin katsoessani puhelinta että olin saanut viestin viberiin. Lopultakin, ilmoitin että olen jo tullut ja odottelin oven luona.

Ei mennyt kuin 10min kun nuori nainen saapui kävellen luokseni, suojaten itseään sateenvarjolla. Hän ei oikeastaan puhunut Englantia kuin muutaman sanan.

Sain selville että asunto mikä minun piti saada oli varattu vielä muutaman päivän. Heillä oli vielä pari asuntoa kaupungissa joten lähdimme katsomaan seuraavaa. Nainen lähti kävellen mukaani. Kävelimme seuraavalle asunnolle. Asunto oli vähän lähempänä keskustaa, se oli 5 kerroksessa. Hirveä mörskä, sanoin että en hyväksy tätä. 3 asunto oli kaupungin toisella puolen. Nainen lähti bussilla sinne, minä ajoin pyörällä. Ehdin ennen häntä joten odottelin vähän aikaa.

Asunto oli pienempi mutta siistimpi. Keskustaan ei ollut kuin 15 min kävely matka. Päätin ottaa sen. Kello oli jo sen verran että en viitsinyt enää lähteä samaan ruliansiin uudestaan.

Asunto on vuokralla viikoksi. Matkani jatkuu jo mahdollisesti maanantaina. Palaan linjoille .

Matka 74.76, aika 5 h

Mittari. 2300 km