Päivä oli todella raskas. Heti aamusta kun lähdin liikenteeseen oli 200 metrin jälkeen jyrkkä nousu. Kaupunki missä olin oli rakennettu rinteeseen. Se valui isoa vuorta kummallekkin puolelle kuin, ”no jokainen saa keksiä tuohon oman sanansa.

Mihinkäs minä jäin, niin nousu ei ollut pieni. Sain veivata hiki otsalla 15 minuuttia ennen kuin olin sen nousun huipulla. Ajoa ei helpottanut tienkunto eikä vilkas liikenne. Niin se nousu oli kaupungin yksi pääteistä, tie kulki kaupungin vasemmalla puolella. No kun sen mäen hiki oli kuivunut alkoi toinen vähän pienempi heti perään. Katselin kun 50 luvun kuorma autot puuskuttivat mäkeä ylös. Kuskit heittivät pienenpää sisään, auton takapään lukkoperästä kuului kolahdus kun veto loppui vähäksi aikaa vaihdetta vaihtaessa. Sitten kuului toinen kolahdus kun moottori alkoi taas vetämään. Ihmeen hyvin nuo auto vanhukset vielä palvelevat kuskejaan.

Päästyäni kaupungista alkoi 10 km nousu. Sain kuulla vasta jälkeen päin nousun pituudesta.

Nousulla oli kolme vaihetta, ensimmäinen osuus oli sen verran pitkä että työnsin sen kokonaan ylös. Tie kaartui sen verran pahasti oikealle että siirryin kokonaan vastaan tulevien kaistalle. Näin vältyin auton alle jäämiseltä.

Olin aivan onnessani kun oli nousun huipulla. Pian sain kuitenkin todeta että olin iloinnut liian aikaisin. Seuraava pätkä alkoi pienen tasaisen jälkeen. Tällä kertaa pystyin olemaan omalla kaistallani mutta jouduin silti työntämään pyörää koko ajan.

Kolmannen alkaessa totesin että tien vieressä oli aivan turha yrittää ajaa. Rekkoja sekä henkilöautosta pakettiautoon kulki jatkuvasti mäkeä ylös. Ne vaikeuttivat polkemista sen verran että luovutin aika helposti ajamisesta.

Kuten alussa mainitsin päivä oli raskas. Vasta kun pääsin Suceavan kaupungin lähelle sain nautti pitkästä alamäestä. Muutama lyhykäinen oli myös ennen sitä.

Romanian rajmiehet sekä naiset olivat vähän ihmeissää kun katsoivat ensin passia sitten pyörää. Sain sellaisen käsityksen että taitaa olla suomalaiset harvinainen näky näillä syrjäseudun rajapaikoissa.

Rajan jälkeen on heti pieni kaupunki, Siret. Pysähdyin sinne vaihtamaan sim kortti kun nuori miehen alku tuli luokseni. Hän kysyi heti englanniksi tarvitsenko apua. Juttelin Vladin kanssa tunnin verran vaihtelevalla englannilla. Hän antoi yhteystiedot jos tarvitsen apua matkani aikana. Hän lupasi tulkata tarvittaessa puhelimen välityksellä. Mukava kaveri, hän oli kaiken lisäksi aivan vilpitön ja mukana täydestä sydämmestä.

Otin jälleen kerran hotelli huoneen. Halusin suihkuun sekä päästä aikaisin levolle. Hotellin henkilökunta ei puhunut enkkua. Heille ei kelvannut kortti joten jouduin hakemaan asemalta käteistä. Piipahdin rahahaku reissulla myös kaupassa. En löytänyt kunnon jogurttia enkä sulatejuustoa, maitoa sentään oli. Ostin myös makkaraa jotta saan vihannes kiintiön täyteen.

Polkupyörä on respan takana olevassa tilassa. Lukitsin pyörän kiinni patterin , toivottavasti se on vielä tallella aamulla.

Matka 93,18 km, aika 6.07 h

Romania, Suceava