Luulin aluksi, hotelin nähtyäni, että tuolla tuskin saa sekuntiakaan unta. Hotellin ympärillä oli kymmeniä busseja. Talo seisoi keskellä asfaltoitua pihaa. Kiersin talon muutamaan kertaan ympäri. Talo oli aika iso joten sen joka sivulla oli joitakin yrityksiä. Yksi oli kuljetusliike, se hoito henkilökuljetukset lentokentälle. Yhdessä myytiin bussilippuja paikallisliikenteelle sekä kaukoliikenteelle.

Huone minkä oli eilen ottanut oli 20 neliön koppi. Sen keskellä oli hervottoman kokonen parisänky. Siinä olisi voinut vaikka virtahevot viettää lemmenyön. Olin yllättynyt kuinka hiljainen huone oli, bussien eikä asiakkaiden äänet kuuluneet ollenkaan huoneeseen.

Nousin taas aikaisin ylös. Heräsin ennen kellon soittoa koska joku lähti hotellista aikaisin liikenteeseen.

Olin illalla saanut tuoda pyöräni baarin nurkkaan. Siellä se oli vielä aamullakin. Huoneessa oli 6 pöytää selä muutama tuoli pyörän ympärillä. Huoneen takaseinä sekä osa sen sivuseinistä oli yhtenäisen penkin reunustama.

Kannoin laukut hissukseen alas yläkerrasta. Alhaalla ei ollut ketään joten jätin avaimen tiskille. Jouduin käymään yläkerrassa muutaman kerran että sain tuotua kaikki tavarat alas. Valmistelun pyörän baarissa käyttökuntoon, aivan loppuvaiheissa tuntematon nainen saapui respan luokse pyörimään. Hän sanoi jotakin mutta en kuullut aivan tarkkaan mitä. Vastasin kuitenkin ”good morning ”

Tie mitä lähdin ajamaan kohden Galatia oli kapea. 10 centin tienreunus ei jättänyt paljoa pelivaraa rekkojen suhteen. Taitelin välillä hiekkareunuksen ja sillankaiteen välissä. Aina kun oli mahdollista, menin ajamaan ojan toisella puolella olevaa kävelyreittiä pitkin. Kävelytie oli yleensä vain kylien kohdalla. Sitä ei oltu päällystetty asfaltilla vaan betonilaatoilla missä oli sauma 1,5 metrin välein. Kaiken lisäksi jokainen laatta oli yleensä erikorkeudella kuin sen molemmilla puolilla olevat joten meno oli myös sen mukaista.

Tecucista lähtiessä kylät ovat kasvaneet kiinni toisiinsa. Ihmisiä oli paljon liikenteessä kävellen sekä pyörällä. Taisin minä nähdä koko matkan aikana 4 mopomiestäkin. Se on jo paljon kun en ole nähnyt moottoripyöriäkään kuin alle 10 koko Romania halkiajon aikana. Nekin olivat matkalaisia.

Tie oli paikoin hyväkuntoinen, matkalla oli myös maalausporukka joka vahvisti suojatien merkkejä. Miehet maalasivat vain toisen puolen ajokaistan viivat ja laittoivat sitten sen ympärille muoviset tötsät. Maalattuja suojatien paikkoja oli matkan aikana muutamia. Autoilijat joutuivat kiertämään suojatien kohdalta toiselle kaistal. Tämä taas aiheutti pientä sumaa jommalle kummalle puolelle kaistaa .

Pysähdyin yhdessä välissä autiolle huoltoasemalle pitämään taukoa. Kävelin autiota pihamaat, katsellen samalla ikkunoista sisälle. Meni aivan huoltamon luokse koska muuten en nähnyt lasien läpi. Huoltamon sisäpuolella seinässä luki ” minimarket” . Marketti oli aivan tyhjä, sen seinät ammottavat tyhjyyttä. Edes hyllyjä eikä muutakaan kauppaan viittaavaa näkynyt huoneessa. Viereisessä huoneessa oli vanha kylmäkaappi. Sitä oli ilmeisesti käytetty joskus juomien pitämiseen kylmänä. Nyt kaappi oli tyhjä, sen oven lasi oli rikottu kuten myös osa huoltamon ikkunoista. Rakennuksen toisessa päässä, ulkopuolella oli 1.4 x1.4xx1.4 teräsverkko laatikko. Se oli puolillaan tyhjiä muovisia juomapulloja sekä pahviroskaa. Kävellessäni sen ohi aloin kuulemaan naukumista, kaksi pientä kissanpoikaa nousi laatikon uumenista ylös. Ne hyppäsivät teräsreunojen päälle kävelemään. Toinen alkoi makailemaan, toinen katsoi minua ja maukui.

Lähdin nopeasti niistä kauemmaksi koska en halunnut niitä pyörimään jalkoihini. Kävelin pyörän lähistöllä hörppien välillä vettä sekä luovutin myös sitä pois puskanjuuressa. Pensas aidan vieressä oli iso betoninen alusta. Siinä oli ilmeisesti ollut kiinni huoltamon tolppa sekä valokyltti. Kävellessäni sen luona nenääni tuoksahti mädäntyneen lihan haju. Päätin tällä kertaa jättää tutkimisen siihen, palasin pyörän luokse vielä vähäksi aikaa. Näkyminen oli jatkunut yhtäsoittoa, huomasin että poikaset olivat lähteneet kävelemään pyörään kohden maata pitkin. Tässä vaiheessa katsoin parhaaksi lähteä eteen päin.

(E85 sekä E854) liittyivät toisiinsa 10 km ennen Galatia. Pysähdyin risteyksen kohdalla tarkkailemaan tilannetta. Liikenne ei ollutkaan niin paha kuin aluksi pelkäsin. Vedin muutaman kerran syvään henkeä ennen kuin uskalsin lähteä matkaan. Heti ensimmäisenä oli sillan ylitys, tie kapeni sillalla vieläkin kapeammaksi. Sitä kavensi sen huono kunto. Raskaat rekat olivat tehneet tehtävänsä, sillan molemmilla kaistoill oli urat. Uran reunukset olivat kohonneet ja rikkoutuneet. Kaiken lisäksi reunat olivat ajoittain hiekan peittämät.

Jouduin muutaman kerran 10 km matkalla työntämään pyörää. Muutama nousu oli jyrkkien mutkien takia vaarallisia, en olisi jaksanut kuitenkaan veivata niitä

Olin varannut jo etukäteen yöpaikan eräästä kotimajoituksesta. Ennen sinne menoa minun piti käydä automaatilla nostamassa rahaa. Kun sellainen löytyi ja rahat oli kukkarossa , halusin lähteä kiertämään kaupunkia.

Olin jo matkalla huomannut isot ukkospilvet jotka lähestyivät kaupunkia uhkaavasti. Galatia pääkatu oli revitty auki pitkältä matkalta, iso tuulen puuska nostatti pölyä kadulta sokaisten kävelijät. Jouduin pysähtymään koska en nähnyt eteen päin. Pian tuulenpuuskan jälkeen tulivat ensimmäiset vesipisarat. Ajoin vielä jonkin aikaa katsellen kaupunkia. Pian minunkin oli etsittävä suojaa sateen yltyessä. Menin puun alle odottelemaan sateen tarjoamista. Saman puun alle tuli myös nuori nainen. Sade jatkui puolitoista tuntia. Vedin sadetakin päälle ja vaihdoin paikka mihin ei satanut. Vähän ajan päästä nainen käveli ohitseni välittämättä enää sateesta.

Odottelin että sade hiljeni sen verran että pääsisin ajamaan yöpaikka kohden. Yön reunat olivat sadeveden täyttämät, vesi roiskui kun autot ajoivat niiden päältä. Olin satavarma että kaatuisin kun rekka pyyhältäisi ohitse. Sain kuitenkin ajaa ilman suihkua kotimajoituksen eteen. Paikka oli sellaisessa kohdassa kaupunkia että lähistöllä ei ollut kauppoja. Niinpä peruin varauksen. Ajoin ensin keskustan suuntaan ennen kuin aloin metsästämään uutta paikka puhelimella. 500 metrin päässä oli huoneisto hotelli, nappasin sieltä huoneen ja lähdin ajamaan sinne.

Paikan päälle Päästyäni olin vähän ihmeissäni, en nähnyt kylttejä enkä muutakaan mistä olisin voinut päätellä missä toimisto on. Kiersin korttelin ympäri ja yritin tähyillä jotakin tekstiä mikä olisi vihjaissut paikan olemassa oloa. Juuri kun olin luopumassa näin tien yli tulevan naisen. Pysäytin hänet ja kysyin olisiko hänellä tietoa kyseisestä paikasta. Nainen sanoi huonolla englannilla että hän on töissä juuri tuossa paikassa. En voinut uskoa todeksi että minulla voi olla näin hyvä tuuri. Lähdin naisen perään työntäen pyörää vierelläni. Kerrostalon pihamaalla oli Audia, Bmwtä sekä muita kalliita autoja. Olin aikaisemmin työntänyt pyörän talon editse mutta en ollut huomannut pientä tekstiä ulko-oven lasissa.

Sain huoneen 3 kerroksesta. Kuinkas ollakaan, talon hissi ei toiminut. Onneksi nainen auttoi minua laukkujen kantamisessa ylös. Pyörän sain omistajan autotalliin turvaan.

Huomenna on bussimatka Galatia-odessa tiedossa. Bussi lähtee 24.7 klo 20.30 joten sitä odotellessa voi lukea vaikka vanhoja tekstejä tai vaikka tilata ihan kirjankin. ))

Matka 83.71km, aika 4:50 h