Olin laittanut couchsurfing sivuille ilmoituksen että tarvitsen muutamaksi päiväksi sohvan nurkkaa lainaksi. Olin saanut yhdeltä henkilöltä siihen myöntävän vastauksen joten aloin suunnittelemaan sinne lähtöä.

Olin juuri saapunut odessaan bussilla. Kello ei ollut edes 7 aamulla. Lähdin työntämään pyöräni kohden pääkatu. Deprybasviska vulytsi oli 500 metriä pitkä, ehkä pidempikin, se oli suljettu tie joka oli muutettu kävelykaduksi. Yleensä siellä on kova vilske mutta näin aikaisin turistit olivat vielä jossakin muualla.

Istahdin puiston penkille ottamaan joitakin valokuvia tien toisella puolella olevasta rakennuksesta.

Lähetin viestiä sohvasurfaajalle että olen saapunut kaupunkiin. Olin saanut häneltä viestejä joten hän oli tietoinen tulostani.

Lyhyesti kerrottuna lähdin ajamaan hänen luokse mutta lopulta totesin että hänen asuinpaikka oli liian kaukana kaupungista. En halunnut lähteä 25 km päähän Odessasta , joten jouduin perumaan menon sinne. Harmittavan se mutta syitä oli monia miksi en mennyt lopulta hänen luokse.

Niinpä jouduin sellaiseen tilanteeseen että oli vielä illalla ilman yöpaikka. Onneksi kysyin eräältä nuorelta mieheltä apua. Olin juuri etsimässä yhtä bookingista varattua hotellia. En kuitenkaan löytänyt sitä koska bookingin kartta näytti 100 metriä pieleen.

Nuori kaveri puhui hyvää englanti, ja yllätys myös Ruotsia. Hän oli työskennellyt Ruotsissa ja opiskellut puhumaan sitä. Tää kaveri on ukrainalainen. Hän pelaa myös kilpaa tietokone joukkueessa toisia pelaajia vastaan. No, tämä kaveri auttoi minua paikan etsimisessä. Paikka löytyi lopulta mutta respan tyttö ei tainut tykätä polkupyöristä koska minun olisi pitänyt jättää pyörä ulos. Niinpä peruin varauksen samoin tein. Tässä hässäkässä olin eräässä vaiheessa antanut passin tiskin takana olevalle naiselle. No siinä kävi niin että se passi jäi sinne tiskin taakse. 48 tunnin uneton jakso teki tepposia. Etsimme seuraavan paikan missä huomasin passin jääneen toiseen paikkaan. Olin jo kantanut tavarat huoneeseen mutta pyörä oli vielä pihalla. Lähdimme juosten hakemaan passia muutaman kilometrin päästä. Kun lopulta saavuimme paikalle minua jännitti aivan pirusti. Jos se passi ei olisi täällä silloin olisin lirissä. En pääsisi maasta ulos. Passi kuitenkin löytyi joten iso kivi putosi sydämeltäni. Kiitin kaveria avusta, ilman häntä tuskin olisin päässyt tähänkään paikkaan koska niihin joutui soittamaan ennen kuin pääsi sisälle. Yöpaikka oli porttin takana sisäpihalla, omistaja ei puhunut muuta kuin Ukrainaa.