Olin viime kesänä käynyt tässä samassa majoituspaikassa kääntymässä, sanan mukaisesti. Se on kuitenkin eri tarina joten pysytään tässä kesässä.

Olin illalla yrittänyt löytää markettia mutta huonolla tuloksella. Lähtiessäni hotellista en ottanut mukaani puhelinta, iltakin oli jo alkanut hämärtämään joten en uskaltanut lähteä kovin pitkälle, eksymisen uhkan takia. Kiertelisämauateitalin kortteli kerrallaan palaten aina tuttuun paikkaan. Löysin etsiessäni vaikka mitä liikkeitä mutta en ruoka kauppa.

Hakiessani passia toisesta majoituspaikasta olin nähnyt hampurilaisen kuvan lähellä olevassa kioskissa. Suuntasin sinne lopulta koska alkoi tulemaan pimeää. Pimeässä kaupunki muuttu erilliseksi, varjot sekä katulamppujen valo muuttavat ympäristön tuntemattomaksi .

Kuulin musiikin jo kaukaa kun lähestyin hampurilais kioskia. Turkkilainen haukotteli ja oli kyykyllään säätämässä radiota tiskin alta. Katselin nopeasti hintoja, päätin ottaa kaksi isoa hampurilaista. Mies oli noussut tässä välissä noussut ylös tiskin takaa. Hän tansahteli muutaman askeleen ja katsoi sitten suuntaani. En tiedä ymmärsikö hän englantia mutta huusin hänelle musiikin yli että haluaisin kaksi hampurilaista. Mies kumartui laittamaan musiikkia hiljemmalle, sitten hän kääntyi selkä minuun päin, kaivoi kaksi valtavan kokoista sämpylää pussista ja leikkasi ne melkein halki.

Katselin kun mies pyyhkäisi tiskin alta kaivamallaan rätillä tiskiä, laittoi sämpylät siihen.

Hän laittoi kertakäyttö hanskan käteen, kouraisi valmiiksi leikattua kebab lihaa selkänsä takaa ja laittoi ensimmäisen kuorman leikatun sämpylän päälle. Painettuan lihan tiukasti sämpylän alimman siivun päällä hän kouraisi toisen annoksen lihaa ja survoi sen tiukasti sämpylän kiinni. Mies toisti työvaiheet samanlailla myös toisen sämpylän kohdalla. Pöydällä oli myös kurkkua, sipulia sekä muita mausteita pienissä kulhoissa. Mies laittoon kustakin kulhosta lihakasan päälle lisämausteita. Sen jälkeen hän kävi käsiksi muovipullo riviin. Niissä oli ilmeisesti majoneesi sekä muita mausteita nestemäisessä muodossa. Mies ruiskutteli pulloista kummankin lihasämpylän päälle reilusti mausteita. Sen jälkeen hän laittoi sämpylän kiinni, painoi sitä voimakkaasti kasaan. Ei mennyt kuin hetki kun sämpylät oli kääritty alumiinin ja laitettu kuumenemaan vohvelin raudan näköiseen krilliin. Myös toinen asiakas oli saapunut tällä välin tilaamaan ruokaa. Mies oli paikallisia, hänellä oli aika tumma iho, mustat hiukset. Mies tilasi kebab kääryleen. Katselin aikani kuluksi ympäristö katulamppujen sekä näyteikkunoiden valossa. Autoja meni tiheään tahtiin kadulla, ihmiset kantoivat erillaisia tavaroita käsissään. Lähellä oleva tori oli juuri menossa kiinni joten myyjät veivät tavaroitaan autoihinsa.

Sain lopulta hampurilaiseni. Suunnistin katuvalojen valossa takaisin hotellille. Omasta mielestäni olin saapunut oikeaan paikkaan joten yritin etsiä peltiovesta avaimenperän lukijaa. Avaimen perässä oli siru joka aukaistaisi oven. En kuitenkaan löytänyt sellaista koko peltiseinästä. Yritin muutaman kerran nykäistä ovea mutta turhaan. Kuulin oven toiselta puolelta kolinaa, pian ovi aukesi. Mies koiran kanssa tuli ovesta ulos. Ennen kuin ehdin laitaa jalkani oven väliin ovi oli paukahtanut jo kiinni. Yritin vielä löytää avaimenperä lukijaa uudestaan mutta en löytänyt. Niinpä aloin miettimään tarkemmin mistä päin olin tullut. Huomasin että olin väärässä kohtaa karua. Kiersin korttelin, löysin melkein samanlaisen peltiseinän jossa oli samanlainen ovi. Lukon korkeudella seinässä oli pieni kohouma missä paloi himmeästi punainen valo. Jee.. oli löytänyt oikean portin. Huokaisin helpotuksesta, olin joskus ollut aivan samanlaisessa tilanteessa joten ehkäpä siitä kokemuksesta oli jotakin apu. Ei pidä hätääntyä vaikka olisi vieraassa maassa missä et ymmäŕä kieltä eikä kukaan, ainakaan kaikki ymmärrä sinua. Järki käteen, muutama kerta syvään henkeä ja ei ku menoksi.

Söin hyvällä ruokahalulla yhden hampurilaisen, päätin jättää toisen aamuksi.