Matkapyöräilijän elämä on yhtä ylä ja alamäkeä. Aamut ovat yleensä pahimpia. Tarkoitan nyt hotelli aamuja, teltta aamut ovat yleensä mukavia jos ei ole hyttysiä.

Hotellissa sinun on noustava tarpeeksi aikaisin että pääset lähtemään liikenteeseen myös aikaisin. Laukut sekä muut tavarat on yleensä kannettava alas monta kerrosta alas. Se vie aikaa mutta siihenkin tulee oma tottumus.

Heräsin aikaisin myös tässä paikassa. Ensimmäisenä menin suihkuun, sen jälkeen söin toisen hampurilaisen.

Tänään olisi muutto lähemmäksi Arcadian rantaa. Paķkasin pyörän nopeasti ajokuntoon ja lähdin ajamaan 9 km päässä olevaa majapaikkaani kohden. Vaikka olen suurkaupungissa, kadut eivät ole täällä kovin hyvässä kunnossa. Monttuja, koloja, myös tien pinta on paikoin epätasainen, siinä on myös paikoin ura.

Liikenne on painajasmaista, autot tööttäilevät keskenään mutta väistivät aika hyvin raskaasti lastattu pyörääni. Ajoin välillä jalkakäytävällä kun siihen oli mahdollisuus. Välillä talutin koska ihmisiä oli liikaa, pysähdyin muutamaksi kerraksi istumaan puiston penkille tutkimaan karttaa sekä hengähtämään ja rauhoittumaan pois liikenteen seasta.

Matkaan meni toista tunti ennen kuin saavuin lopulta huoneiston sijaintipaikalle. 4 korkeaa 25 kerroksia kerrostalo nökötti ympyrän muotoisessa kaaressa. Sisäpiha oli varmaan aika tuulitunneli kun sattuu oikein tuulinen ilma.

Talot oli suojattu korkealla aidalla sekä tietysti portilla. Portin vieressä oli vartijalle tehty oma koppi. Kopin vasemmalta puolelta meni maan alle tunneli, siellä oli ilmeisesti autoja varten suojat. En ollut oikein varma miten saan avaimen asuntoon. Katselin pienestä portista kulkevia ihmisiä, lopulta pysäytin erään keski-ikäisen miehen ja kysyin häneltä miten pitää toimia. Onnekseni tämä kaveri ymmärsi englanti joten se oli taas pelastukseni. Mies kävi juttelemassa vartijan kanssa. Olin aikaisemmin antanut osoitteen joten hän kysyi mikä talo se on. Pian vartija laski minut portista sisälle. Mies ohjasi minut oikean talon luokse. Jätin pyöräni nojaamaan talon hienoja rappusia vasten. Menin sisälle ensimmäisenä tuli vastaan vartijan pöytä, siinä ei tosin istunut ketään. Odottelin vähän aikaa kunnes päätin soittaa asunnon omistajalle joka vuokraa kämppää. Puhelimeen vastasi mies joka ei osannut englantia. Onneksi vartija saapui juuri parahiksi. Hän ymmärsi nopeasti mistä oli kysymys joten annoin hänelle puhelimeni. Pian hän antoi sen takaisin, hän kertoi että minun pitäisi odottaa puolisen tuntia niin saisin avaimen asuntoon. Vartija viittasi minua menemään ulos odottamaan. Hän itsekkin tuli ulos, ei mennyt kuin hetki kun meillä alkoi juttu luistamaan. Hän kyseli mistä olin tullut ja mitä tein täällä Ukrainassa. Kerroin matkastani halki Europan sekä Romanian. Talon edustalla oli vilkas liikenne, osa pysähtyi katsomaan pyöräni. Vartija kertoi muutamalle uteliaalle tarinaani. Yksi mies lapsen kanssa halusi ottaa valokuvan kun seisoin pyörän vieressä.

Puolen tunnin jälkeen avaimen haltija saapui. En ollutkaan oikean talon edessä kuten olin aluksi luullut, lähdimme kävelemään toisen talon luokse. Jätin pyöräni vartijan luokse. Hän lupasi että pyörä sekä tavarat kyllä säilyvät.

Asunto oli yhden huoneen kämppä. Se oli mustavalkoisesti sisustettu, ikkunasta aukesi näköala rakennustyömaalle sekä merelle. Otin kämpän koska en jaksanut enää lähteä etsimään uutta.

Maksoin neljän päivän vuokran pois. Menimme vielä katsomaan talon sivulla olevan parvekkeen. Se oli tupakoitsijoita varten.

Olin aikaisemmin jutellut toisen talon vartijan kanssa kannattaako minun kysyä asunnon omistajalta saanko tuoda pyörän huoneeseen. En kysynyt. Työnsin pyörän oven lähelle liuskaa pitkin. Tämänkin talon oven sisäpuolella oli vartija. Hän katseli hitaasti kun kannoin laukkuja sisälle hissin luokse. Ei mennyt kuin hetki kun vartija näytti kädellä tavarahissin oven vierustaa. Siirsin kaksi laukkua pois tavallisen hissin luota. Kannoin loput tavarat samaan paikkaan. Siiten kun työnsin pyörän sisälle Vartia ei oikein tiennyt miten siihen pitäisi reagoida. Työnsi pyörän tyynenä hissi luokse. Vartija tuli perässä ja painoi hissin nappia.

Talossa oli juuri samaan aikaan joku tavaran kuljetus kesken joten. Hissi saapui kerrokseen, sen sisällä oli kaksi miestä ja hemmetin isolaatikko. Aloimme sovittelemaan pyörää hissiin. Tuottaisit juuri silloin muutkin hissit saapuivat alas ja niistä tuli ihmisiä ulos. Olin juuri kääntämässä pyöräni toisin päin joten oli tottakait tukkona. Vartija meinasi hermostua mutta en välittänyt koko ukosta. Saimme lopulta pyörän hissiin. Ukko ojenteli laukkuja kunnes vilkaisi vielä viimeisen laulu melkein syliini. En välittänyt koko miehestä, ajattelin vain että tännehän jäät kun minä lähden.

Kanmpon tavarat asuntoon sekä työnsi pyörän paraatipaikalle. Olin tullessani nähnyt kaupan joten lähdin käymään siellä. Kauppa oli kallis, hyvin huomasi että olen turistialueella..

Ilta menikin sitten ihmetellessä.

Ukraina, Arcadia.