Olen viettänyt Imperium hotellissa melkein kaksi viikkoa. On muuten mahtava nimi mutta paikka ei ole nimen veroinen. En voinut enään viettää aikaa Sambir kaupungissa koska minun on palattava pikku hiljaa Suomeen.

Kello oli normaalisti soimassa 6.45 kuten se on soinut koko kesän. Kävin ensimmäisenä suihkussa että heräsin kunnolla. Söin mitä kaapista löyty ja pakkasin tavarat laukkuihin. Katsoin pikaisesti huoneet läpi ennen kuin suljin oven. Jätin laukut 4 kerrokseen hissin luokse ja menin toiseen kerrokseen missä respa oli. Ilmoitin että olen lähdössä, pyöräni oli lukitun oven takana joten respa nainen tuli samalla avaamaan sen. Jätin pyörän hissin lähelle ja menin hakemaan laukut yläkerrasta.Olin jättänyt telta sekä muut telttailuun liittyvät tavarat alas tullessani. Nyt ne olivat aivan pölyssä, yritin pyyhkiä niitä parhaani mukaan. Sain tavarat aika puhtaaksi joten olin tyytyväinen. Pakkasin pyörän hissukseen valmiiksi, kävin sen jälkeen aukaisemassa muutaman oven valmiiksi että mahduin ovesta kuorman kanssa ulos..

Reitti oli tuttu. Ensimmäistä kertaa Ukrainan aikana mitä olen käynyt siellä satuin ajamaan samaan suuntaan toisen matkapyöräilijä kanssa. Ehdimme ajaa 10 km samaa reittiä kun tiemme erosivat. Sen verran ehdimme jutella että hän kertoi tehneensä 14 pyörämatkaa. Mies asui Saksassa ja hänen yksi pyöräily kaverinsa on veljen poika . He käyvät monesti pyöräilemässä vuoristossa.

Matka Mostyska kaupunkiin joka on ensimmäinen iso kaupunki ennen raja asemaa. Kaupungista oli vielä 14 km matkaa rajalle.Raja-asemalla oli onneksi jo tuttu, ensimmäisenä oli Ukrainan puolen passin tarkastus ja leimaus. Työnsin pyörän ovesta sisälle. Joskus oven vieressä on toinen ovi joka on isompi, se on tarkoitettu juuri pyöräilijöille tai jos on isompia tavaroita.

Pääsin aika nopeasti läpi. Puolan puolella oli hervoton jono. Menon jonon ohi toiselle ovelle mikä oli tarkoitettu pyöräilijöille. Sen oven edessä ei ollut jonoa. Sisällä oli muutama ihminen passin tarkastuksessa. Koputtelin oveen muutaman kerran, jouduin odottelemaan jonkin aikaa ennen kuin vartija tuli luokseni. Hän katsoi ensin passini ja koputtui sen jälkeen oveen. Mies aukaisi oven ja sanoi että täällä on suomalainen pyöräilijä. Kyllä se vain on niin että saa olla iloinen siitä että on syntynyt Suomessa. Pääsin suoraan sisälle, nainen vilkaisi laukkujani. Jouduin aukaisemaan kaikki laukut, onneksi niitä ei tarvinnut otta pois tarakoilta.

Loppupäivä sujui sitten hitaasti ajellen.Pysähdyin erään jalkapallokentän huoltokopille huilimaan sekä syömään. Kopin lipan alla oli sopivasti kaksi puiston penkkiä, itse tehdyt. Laitoin ne vierekkäin ja heittäydyn selälleni vähäksi aikaa. ÄTälle päivälle ei tullut kovin tarkkoja kilometrejä koska kalibroin mittaria matkan aikana. Käytin puhelimen GPS hyväkseni. Asensin puhelimeen matka sekä nopeusmittarin. Jouduin välillä nollaamaan mittarin että sain tarkan luvun ylös.

Matka noin 94 km, aika 7 h. Puola