Illalla olin kohden vaiheilla laitanko trapin teltta suojaksi. Iso ukkosrintama oli tulossa leirin suuntaan. Ukkonen jyskytti kauempana kuin olisi ollut sota. Pimeys ehti laskeutua joten uskoin että selviäisin pienestä sateesta uudella teltalla. Kello lähenteli 23 kun sade alkoi, onneksi ukkosrintama ohitti paikkani. Ehdin nukahtaa ennen sateen loppumista.

Heräsin aamulla 6.45, löhöilin vähän aikaa miettien samalla miten saisin kuivattua teltan. Minulla ei ollut laukuissa mitään sellaista kangasta mitä voisi käyttää. No, hätä keinot keksii, niin myös tässäkin tapauksessa. Olin illalla laittanut puhtaat pikkuhousut jalkaani joten päätin uhrata kuivaamis työhön. Minulla oli onneksi varat housut mukana joten hätä ei ollut pahin.Kun se ongelma oli ratkaistu, laitoin tavarat kasaan teltassa. Seuraavaksi aloin kuivata teltan seiniä sisältä päin alkkareilla. Seinät olivat tulleet likaisiksi joten pyyhkiminen oli paikallaan.Päästyäni lopulta ulos ilman pahempia kastumisia, totesin että teltan kuivaaminen ei olisi kuitenkaan ylivoimainen tehtävä. Laitoin ensin ruuan valmistumaan, kun munakas kypsyi pikku hiljaa pannulla laitoin samaan aikaan telttaa pakkaamis kuntoon.

Päivä kului normaalisti ajellessa. Eilinen päivä alkoi tuntumaan 50 km jälkeen. Reiden lihakset tuntuivat olevan irti ja niitä poltti. Vaikka olin harjoitellut ahkerasti niin kuukausi liian pienellä harjoittelulla aiheutti nyt aluksi ongelmia.

Pidin pienen lepotauon Tarnogród kaupungissa. Kaupunki sijaitsee 835 tien varressa. Tie alkaa Sieniawan kaupungista ja se menee Lublinin kaupunkiin. Tie ei ole mikään pääväylä mutta se on raskaasti liikennöity. Poikkesin kaupassa ostamassa syötävää. 50 km matka oli syönyt sen verran energiaa että piti saada tankkausta. Veren sokerit alkoivat olemaan sen verran alhaiset. Löysin puistosta varjoisan sekä vapaan penkin mihin sitten majoituin vähäksi aikaa. Puistossa pyöri myös koira. Se haukkui kaikkea mikä liikkuu. Koira oli aika vanha, se makasi maassa ja kääntyi välillä toiseen suuntaa ja alkoi haukkumaan. Koira ei ollut vihainen vaikka se räksyttikin. Yhdessä välissä se tuli minun penkin taakse varjoon. Se vilkaisi minua ja lässähti maahan. Sen katse oli lempeä joten tiesin heti että siitä ei ole harmia.

Matka 90km, aika : 5:44h Puola

Pysähdyin napsimaan muutaman valokuvan matkan aikana.