Ilta oli todella lämmin, hiki valui jo pelkästä ajattelusta. Olin leirytynyt eilen Sulawakin lähellä olevaan mänty metsään. Metsä oli oma saareke tien vieressä. Sen molemmilla puolilla oli peltoa, toisessa kasvoi maissia. Muista pelloista en tiedä mitä niissä kasvoi.

Laittaessani leiriä pystyyn jouduin valitsemaan tarkasti paikan mihin laitoin teltan. Muurahaiset olivat vallanneet koko metsän. Katsoin sellaisen paikan missä ei ollut murkkujen valtatietä. Totta kait niitä vipeltäjiä oli joka paikassa, aina oli joku puremassa nilkkaa tai varvasta. Kumma juttu, mutta teltan kimpussa ne eivät ähränneet. Muutaman näin, enemmän niitä kiinnosti minun likaiset jalat.

Aamu tuli aikanaan. Nukuin todella huonosti, ” tyynyni” ei ollut mukava. Teen joka ilta tyynyn ilmapatjan suojapussista. Tungen siihen vaatteita kunnes se on täynnä. Liikenteen melu oli tällä kertaa häiritsevää. Raskaat rekat pitivät meteliä kun ne nousivat mäkeä ylöspäin. Taisin torkahtaa jossakin välissä mutta heräsin aina kun piti kääntää kylkeä.

Ajoin koko päivän päätietä pitkin. Liikenne oli kova koska tie menee Augustovin kautta Sulawakin ja se on pää tie kuorma-autoille. Pysähdyin muutaman kerran syömään ja nauttimaan jouten olosta. Ohitettuani Sulawakin ilma alkoi olemaan hiostava. Olin katsonut puhelimen säätiedoituksesta että ukkoskuurot olivat suurella toden näköisyydellä mahdollisia juuri kello 19 jälkeen.

Aloin heti etsimään leiripaikkaa kun olin käynyt kaupassa. Pysähtelin ja kiersin muutamia metsäteitä. Monet paikat olivat ryteiköitä joihin en enää mene. Ne on vihon viimeisiä hyttys sekä kaiken maailman purijoiden tyyssija.

Lopulta minua tärppäsi. En aikaisemmin ollut käynyt tutkimassa tätä metsää missä nyt olen.Olin seurannut isoa ukkosrintamaa edessäni sekä takanani. Muutama pisara oli tippunut jo nenälle nenälle. Laitoin ensimmäisenä tarpin suojaksi, vasta sen jälkeen aloin laittamaan teltan pystyyn. Telttapaikka ei ollut oikein tasainen joten sekään ei tullut ensiyrittämällä oikein.

Matka 87.39 km, aika 5:21