Ajaessani eilen Jelgavan läpi se ei näyttänyt enää niin vieraalta kaupungilta kuin aiksempina vuosina. Pysähdyin erääseen puistoon tauolle, viereisellä penkillä oli nuori poika ja ilmeisesti mummo. Poika kurkki uteliaana välillä mummon takaa ja meni takaisin sitten piiloon.

Kävin ostamassa iltasapuskat Jelgavan jälkeen ennen Ozolnieki kaupungin osaa.

Leiripaikan haku sujui tällä kertaa mallikkaasti. Pysähdyin bussipysäkille katsomaan karttaa kun huomasin juuri valmistuneen metsätien. Tien alussa oli ajokielto merkki. Minähän hyökkäisin tottakait tutkimaan metsää ja löysin sopivan paikan läheltä metsätietä ja päätietä.

Aamu ei sitten alkanutkaan hyvin. Tuntui kuin kaikki meni päin mäntyä teki sitten mitä tahansa. Pääsin kuitenkin lähtemään ajoissa vaikka asiat jarruttavat koko ajan.

Olin suunnitellut että ajaisin tänään 130 km päässä olevalle entiselle leiripaikalle. Ensin minun täytyy selvitä Riikaan ja siitä läpi.

Liikenne oli heti aamusta lähtien vilkasta. Painoin rekkojen ja henkilö autojen kanssa kilpaa nopeudesta. En voittanut mutta matka taittui rivakammin kun ajoi kovempaa. Saavuin Riikaan kolmen tunnin ajon jälkeen. Tein uuden ennätyksen läpiajossa. Minulta meni tasan tunti kun saavuin kaupungin rajalle ja olin ajanut kaupungin läpi. Olin jo siinä vaiheessa Tallinan menevällä A1 tiellä.

Jos liikenne oli vilkasta Jelgava-Riika tiellä niin se oli viellä pientä kun pääsin A1:selle.

Tänään tuli aivan oikeasti pari vaarallista tilannetta. Yleensä ne tulevat silloin kun ajetaan leveällä tiellä missä on tilaa ajaa neljä autoa rinnakkain. Jos vastaan tuleva auto on ohittamassa rekkaa ja minun kaistalla on joku ohittamassa rekkaa niin eihän siihen Ojalan laskuopin mukaan mahdu enään pyöräilijää.

Päivä oli todella paska, ensinnäkin matkalla Riikasta eteen päin ei ole kuin alussa yksi kauppa. Sen jälkeen on muutama huoltamo sen jälkeen on muutama majapaikka. Sen jälkeen ei olekaan enään mitään. Olin muistavinani että minun olisi pitänyt ostaa ruuat 80 km aikaisemmin jos olisin halunnut mennä vanhalle leiripaikalle. Olisin tietysti voinut käydä huoltamolla mutta se oli jo siinä vaiheessa myöhäistä kun se viimeinen huoltamo ehti mennä. Sitä oli siinä uskossa että kun se seuraava sitten tulee käyn siellä. 30 km myöhemmin on turha enään kääntyä takaisin.

Jalat olivat vanhan leiripaikan kohdalla jo ihan makaronia. Kirosin kun turkkilainen hääyönä. Minulla oli tänään myös onnea jos sen voi kääntää niin. Ajoin noin8 kilometriä mereen päin kun käännyin vahingossa päätien vieressä kulkevalle pikkutielle. Salacgrivas pagastas kylässä on kauppa. Se näkyy myös päätieltä mutta huonosti. Olin niin puutunut ajamiseen että en osannut edes iloita löydöstä. Olen joskus aikaisemmin käynyt kaupassa, aivan samasta syystä. En ole ostanut evästä Riikasta, olen joutunut polkemaan saman matkan löytääkseni tämän pikkukaupan.

Muistin myös sen että olin leiriytynyt läheiseen metsään joten menin sinne päästyäni kaupasta.

Leiripaikan kanssa oli ongelmia. Ehdin teltan pystyyn ja kamat sisälle ennen kuin aloin katselemaan puita. Yksi vanha tammi oli kuollut pystyyn. Sen päärungosta kasvoi kaksi runkoa, päärunko oli haljennut keskeltä melkein maahan asti. Hakemasta pystyi jo näkemään läpi. Olin laittanut teltan juuri toisen rungon kaatumia suunnan alle. Niinpä jouduin siirtämään teltan turvallisemmalle alueelle kymmenen metrin päähän.

Matka. 138,59km , 7:17 h Latvia