18.6
Heräsin viiden aikaan aamulla ukkosen jylinään, kuristin teltan oviaukosta ulos. Taivaalla ajelehti tummia pilviä ja ne liikkuivat leirin suuntaan. Menin takaisin lepäämään joksikin aikaa, aloin kuitekin miettiä miten käy jos tulee kunnon sade. Siltä istumalta aloin pakkaamaan tavaroita kasaan. Yritin toimia mahdollisimman nopeasti että saisin tavarat teltan sisältä laukkuihin. Ukkonen jyrisi uhkaavasti jokusen kilometrin päässä. Sain teltan juuri kasaan kun ensimmäiset pisarat tippuivat maahan. Kaikki laukut sekä muut tavarat olivat samassa kasassa joten suojasin ne teltan pohjakankaalla. Itse vetäisin sadeviitta päällei. Sade alkoi hiljalleen, ukkonen hiipi pikku hiljaa leirin päälle. Sitten taivas aukeni, vesi sade iski kuin muurin murtaja. Minun oli mentävä pienen männyn alle suojaan, suurempaa puuta ei ollut vähän matkan päässä. Vesisade tihkui sadeviitan läpi koska sitä tuli niin paljon. Mänty pelasti minut aluksi, sitten tapahtui katastrofi , pyörä kaatui. Tankolaukun kansi aukesi iskun voimasta. Jouduin lähtemään suojastani pois. Tässä vaiheessa kastuivat kengät sekä ajohousut. Maahan oli kertynyt jo isoja vesilammikoita sinä 10 minuutin aikana mitä sade oli kestänyt. Nostin pyörän nopeasti pystyyn ja siirsin sen kovemmalle maalle. Soramontun maapohjaan oli kasvanut kauttaaltaan vaaleanruskeaa sammalta. Tämä sammalkerros oli veden peitossa, joten se oli pehmeää ja antoi helposti periksi.
Yritin kävellä ripeästi takaisin mänty alle etten kastuisi enempää. Vesisade ei näyttänyt rauhoittuvan sitten millään. Paikka mihin oli kasannut varusteet oli sammaleen peittämä pieni syvennys. En ollut huomannut sitä eilen, olin kait jonkin verran väsynyt. Katselin kauhuissani kun veden pinta nousi ja nousi. Tässä vaiheessa polkupyörä otti ja kaatui toisen kerran. Voi perkele. Tällä kertaa rojut pysyivät laukun sisällä. Siirsin pyörän aivan männyn lähelle koska siinä näkyi selvää soraa ilman sammalta. Ukkonen meni vauhdilla yli. Sade hiljeni sitä mukaa kun ukkosen ääni hiljeni. Yritin pysyä positiivisena vaikka tiesinkin mitä tulisin näkemään kun siirtäisin pohjakankaan laukkujen päältä pois.
Siinä kävi sitten niin että jouduin kuivattelemaan trapin koska se oli maannut keskellä lammikkoa. Aurinko pilkisti silloin tällöin pilven lomasta.

Kello oli 9.30 ennen kuin pääsin lähtemään liikenteeseen . Reittini kulki Leivonmäen kansallispuiston vierestä 6134 pitkin. Jatkoin sitä niin pitkälle kunnes 610 tuli vastaan. Risteyksessä oli kylttejä ”paippinen” sekä ”Joutsa”.
Joutsassa kävin hakemassa kaupasta pientä purtavaa sekä juotavaa. Yritin katsoa kaupan lähistöltä paikka missä olisin voinut syödä rauhassa. Koska sellaista ei löytynyt istuin kaupan lipan alla syöden sekä lukien uutisia puhelimesta.
Matkani jatkui seuraavaksi Hartolaan. Kävin sieltä hakemassa iltaruuat sekä vedet.

Päivä on ollut pitkä ja raskas. Jotta päivästä ei olisi tullut täydellinen, hävitin jossakin välissä tuulihousut. Ne olivat vielä märät koska pesin ne soramontulla. Olin laittanut ne kuivumaan pyörän takatarakalle. En edes huomannut koska ne ovat tippuneet.
Nyt on aika mennä nukkumaan.

Matka 72.07, aika 5: 17 h Onkiniemi