19.6
Lahti 69 kilometrin tolppa vilahti silmieni ohi kun pysähdyin eilen erään risteyksen kohdalla. Olin muistavani että risteyksen lähellä olisi leiripaikka. 40 metrin päässä oli bussipysäki, sen takaa lähti metsätien alku. Ajoin katsomaan miltä siellä näytti. Sen alku oli lupaava mutta 10 metriä bussipysäkistä metsän suuntaan tie oli pusikoitunut umpeen.
Ajoin takaisin päätie varteen. Tien toisella puolella näkyi puhelinmasto. Olin kahden vaiheilla mitä teen. Lähdin aluksi ajamaan kohden Lahtea, mietin ainoastaan välimatkaa mikä minun olisi huomenna ajettava. Liikenne oli vastaan tulevalla kaistalla kova. Juhannusaaton aaton menoliikenne oli yhtenäinen. Pysäytin polkupyörän ja jäin odottamaan liikenteessä taukoa että pääsisin tien yli. Jouduin odottamaan 5 min ennen kuin pääsin tien yli. Puhelinmasto näkyi 250 metrin päässä, ajelin sinne menevän tienristeyksen kohdalle. Jälleen kerran jäin vähäksi aikaa katselemaan miltä tilanne näytti. 30 metrin päässä päätiestä, sivutien varressa oli tien alku joka näytti menevän metsän siimekseen, puhelintolpan suuntaan. Ajoin nopeasti katsomaan miltä paikka näytti. Paikka oli täydellinen, ison kopin vieressä oli tasainen paikka mihin voi laittaa teltan. Se riitti minulle. Laitoin pyörän seisomaan jalalle että pääsin tutkimaan ympäristöä tarkemmin. Kopin päädyn takana oli sopivasti tilaa jos tuli tarvetta käydä isommalla hädällä.
Aloin samoin tein puhdistamaan telttapaikkaa. Siihen ei mennyt kuin 10 min. En kuitenkaan halunnut heti laittaa teltta pystyyn koska oli vielä liian aikaista siihen. Sen sijaan aloin syömään, purin ensin kuorman polkupyörän päältä pois. Vasta sen jälkeen aloin syömään.
Sivutie minkä varrella olin , oli aika lähellä. Sen takia en voinut kävellä kovin vapaasti ympäri pihamaata. Syötyäni aloin laittamaan telttaa pystyyn. Kiroilin välillä sitä, että olin hävittänyt pitkälahkeiset tuulihousut. Hyttyset tykkäsivät jaloistani joten niitä riitti niin pitkään kunnes pääsin teltan sisälle suojaan.

Hyvin nukutun yön jälkeen heräsin vähän yli seitsämän aamulla. Sen enempää aikailematta aloin pakkaamaan tavaroita kasaan. Pian olin jo teltasta ulkona. Pakkasin laukut että pääsisin laittamaan teltan kasaan. Söin vasta sen jälkeen kun kaikki oli melkein valmista lähtö varten.
Tänään oli juhannusaatto, eilinen päivä oli, toivottavasti kaikkein vilkkain päivä liikenteessä. Aurinko paistoi melkein pilvettömältä taivaalta. Tuuli oli paikoin vastainen kun pääsin lähtemään. Matkaa Lahteen oli 69 km. Poljin tasaista vauhtia, jouduin välillä työntämään pyörää koska halusin kävellä välillä, takapuoli vaati lepäämistä. Heinolan jälkeen alkoi rankin osuus. Mäet olivat todella jyrkkiä. Työnsin suurimman osan niistä ylös. Erään nousun yläosassa seisoskeli kaksi naista, toisella naisella oli läskipyörän eturengas hajonnut kokonaan.
Saavuin heidän luokse hikisenä koska oli työntänyt polkupyörää pitkän mäen huipulle missä naiset olivat. Kysyin heiltä että tarvitsetteko apua. Totesin heti perään että eturengas taitaa olla hajonnut aika katastrofallisesti. Toinen nainen sanoi, että kyllä, sanoin vielä että teille on varmaan jo apu tulossa. Kyllä on, sanoi sama nainen. Toivoton hyviä juhannuksia heille ja jatkoin matkaa.
Loppumatka Lahteen ja sen rautatieasemalle sujui hyvin. Jouduin kysymään kerran neuvoa mutta muuten osasin mennä asemalle ilman apuja. Jätin polkupyörän aseman oven lähistölle seinän viereen. Oven vieressä seiso miehiä sekä yksi nainen tupakalla. Katselin aseman sisällä mistä löytäisin lipun myynnin, R kioski oli kiinni joten lippua ei saisi sieltäkään. Päätin lopulta kysyä kahviosta onko Lahden asemalla lipun myyntiä. Ei ole, ainakaan tänään. Lippu pitää ostaa automaatista. Niinpä kävelin automaatin luokse, pian minulla oli junalippu Z junaan joka lähti kello 14.00. Se olisi Haarajoella 14.35.
Juna tuli ajallaan. Sain polkupyörän siististi junan sisälle ilman kommelluksia. Mäntsälän kohdalla junaan nousi nainen lastenvaunujen kanssa. Mietin hetken miten pääsen raskaasti varustellun polkupyörän kanssa hänen ohitse. Päätin lopulta ehdottaa vaihtokauppaa. Hän siirtyisi minun paikalle eli polkupyörä syvennykseen ja minä tulisin käytävälle . Vaihto sujui näppärästi, kun Haarajoen asema tuli pääsin sutjakkaasti junasta ulos. Ajoin vielä viimeisen etapin kaverini luokse. Olin yrittänyt tavoittaa häntä puhelimella mutta turhaan.
Asia selvisi lopulta kun soitin hänen ovikelloa. Näihin sanoihin päätän tämänm osuuden tarinat. Jatkosta ei vielä ole varmuutta. Balttian maat houkuttelevat joten eiköhän sinne mennä muutaman viikon sisällä. Minun pitää korjata ensin lataus systeemi sekä hankittava uudet pitkälahkeiset ajohousut.