Katselin eilen illemmalla, kun olin jo leirytynyt erästä hyljättyä valkoista naisten kesä kenkää joka oli maassa. Se oli jätetty vanhan, jo lahonneen ja sammalta kasvavan tukkipinon luokse. Sen vieressä kasvoi pieni männyn taimen. Kengän kärki oli jo puolillaan havun neulasia, muuten kenkä oli ehjä. Mietiskelin miten se oli eksynyt tänne tien varressa olevaan paikkaan. Viiden metrin päässä oli vanha kaasupatruuna keittimeen. Sen sininen väri oli vielä nähtävissä umpiruostuneen kyljen väriskaalasta. Mietin onko näillä kahdella esineellä jotakin yhteistä vai ovatko ne eksyneet voimalinjojen läheisyyteen eri tarinoina vai onko niillä yhteinen tekijä.

Ajelin tänään Inarin ja Ivalon kautta lähelle Saariselkää. Pysähdyin Inarissa käydäkseni kaupassa. Vein sinne myös matkalla keräämäni tölkit. Ostin sieltä kaakaojuomaa muutaman tölkin. Istuin kaupan edessä olevien multasäkkien päällä, nauttien auringon paisteesta. Eräs mies jutteli kanssani vähän aikaa. Hän kyseli olinko matkalla Nordkappiin. Sanoin että se paikka ei minua kiinnosta, eihän siellä ole mitään. Jos joskus käyn siellä, menen autolla. Mies ihmetteli myös mikä siinä paikassa kiinnostaa. Onhan se tottakait pohjoisin paikka mihin pääsee pyörällä.

Tie Ivaloon on myös raskas, nousuja riittää. Utsjoki Inari väli oli rauhallinen mutta Ivalon tie oli jo vilkasliikenteinen. Pysähdyin ivaloon ostamaan ruokaa koska seuraavan etapin kaupat ovat vähissä tai ne ovat auki miten sattuu. Juttelin paikallisen miehen kanssa kaupan kulmalla juuri tästä aiheesta. Hän sanoi että kannattaa ottaa selvää Luoston kaupan aukioloajoista.

Ajoin vielä 17 km ennen kuin aloin katselemaan leiriä.sellainen löytyi puhelin maston vierestä.

Matka 82km, aikaa en saanut kun mittari nollaantui kauppareissun aikana.