7.6

Joskus sitä ajattelee että voi kun voisi jäädä siihen aikaan missä sillä hetkellä on. Aika pysähtyisi.

Istuessani tuulipuiston yhden tuulivoimalan rappusilla, aurinko oli juuri painumassa vuoren toiselle puolelle puiden taakse. Ilta oli lämmin, pieni tuulen vire hiveli hiuksia. Ylhäältä kuului voimalan siipien aiheuttama ”fus” ääni kun ne liikkuivat tuulen voimasta yli pääni. Välillä kuului pientä kolinaa kun voimalan vaihtoi vaihdetta.

Niin, se aika ei pysähdy koskaan. Siksi ne pienet hetket elämästä pitää lokeroida jonnekin muistojen syövereihin mistä ne voi palauttaa mieleensä tarvittaessa.

Leirytessäni tänään muistot ovat aivan erilaisia.

Koko päivän on ollut pilvistä. Pohjanmaan lakeudet ovat siitä hyvin että voi nähdä jo kaukaa ukkospilvet .

Pysähdyin puoleksi tunniksi pellonlaitaan odottamaan erään saderintaman menoa. Pilvet liikkuivat hitaasti vetäen perässään utuista sadeverhoa. Katselin pellonlaidassa puolenkilometrin perunavakoja jotka näyttivät häviävän kaukaisuuteen. Pellolla oli kaksi latoa, toinen oli puolessa välissä, toinen näkyi pienenä laatikkona kaukaisuudessa.  Muutama pisara tippu kuivan mullan päälle tehden siihen pienen veitsen montun  Olin haistavinani nenässäni kostean mullan tuoksun. Ehkä vain kuvittelin, luoja tietää.

Kauhavan jälkeen on pitkä suora, yhdessä välissä se muuttuu normaalia leveämmäksi. Tietä voi käyttää pienlentokenttänä tai sitä voi käyttää myös sotilaalliseen tarkoitukseen. Kun tie muuttuu tavalliseksi , vähän matkan päässä oikealla  on asfaltoitu sivutien pätkä. Se päättyy kuitenkin 100 metrin päähän ja jatkuu metsätienä. Asfaltin loppupäässä on syvennys mihin mahtuu teltta.  

Sain leirin siihen pystyyn mutta helppoa se ei kuitenkaan ollut. Ympäristö on suopohjaista metsää joten ystäviä riittää. En halunnut laittaa pitkähihaista huppari enkä housuja likaiselle iholle. Niinpä etsin ensin ojan missä oli vettä vaatteiden pesuun. Seuraavaksi purin laukut pyörän päältä sekä laitoin keittimen toimimaan. Lämmitin pesuvedet ja peseydyin että sain laitettua suojavaatteet. Sen jälkeen oli vasta muut touhut.

Mikään ei ollut helppoa, hyttyset kyllä pitivät siitä huolen. Kaiken lisäksi kohdalle sattui ukkoskuuro. Kastuin aika paljon koska en laittanut sadeviittaa heti päälle. Onneksi muut tavarat säilyivät kuivana teltassa. Ehdin syödä ja aloittaa hammaspesun kun sade alkoi. Seisoskelin puunalla jonkin aikaa kunnes vesi alkoi tulemaan oksiston läpi. Kun sade oli ohi kesti hetken ennen kuin ajatus alkoi toimimaan.

Loppujen lopuksi pääsin teltan sisälle kylläisenä ja kuivana.

Matka 85.62km, aika 5;13h.