24.9

Tämä päivä ei tuonut mitään uutta pyöräilyyn. Totta kait tuo, jokainen päivä on erilainen.

Tapasin matkalla erään vanhemman miehen kun ajoin väliä Toholampi-Kaustinen. Olin tavannut miehen aikaisemmin alku kesästä kun olin pyöräreissussa. Mies on todella kova pyöräilemään. Hän kertoi että oli vuoden aikana ajanut 16000km pyörällä. Hän oli aikaisemmin kova juoksemaan mutta jalat ei tahdo kestää sitä enää. Talvellakin Hän pyöräilee mutta – 15 on raja. Juoksemaan vielä pystyy -25.

Toholampi-Kaustisen välin on tien puolesta välillä aika kapea. Minun aikana siinä ei kulkenut kovin paljoa rekkoja. Henkilöautoja sitäkin enemmän.

Kävin Kaustisilla yäydentämässä ruoka varastoja. Koska Lauantain pitäisi olla osittain sateinen niin varustauduin viettämään aikaa teltassa. En kuitenkaan halua tuhlata koko päivää lepäilyyn , joten jos sade taukoaa niin lähden liikenteeseen.

Pakatessani ruokia laukkuun ,siihen pöllähti joukko nuoria poikia jäätelöt kädessä. He olivat uteliaita ja kysyivät olenko menossa retkelle. Kerroin heille että olen menossa ulkomaille. Vaihdoinnheidän kanssa vielä muutaman sana ennekuin he lähtivät omilleen teilleen. Pojat toivottivat lähtiessään vielä hyvää matkaa. Mukavia nuoria kavereita.

Kuten yhdessä välissä mainitsin niin illaksi oli luvassa vesisadetta. Siksi aloin ennen 5 etsimään leiripaikkaa. Kävin tutkimassa ensin puhelinntolpan mutta se ei vaikuttanut kovin hyvältä. Tie mikä tuli sinne oli aika kovassa käytössä. Sen ympäristöstä löytyi tupakan temppuja jotka eivät olleet kovin vanhoja. Maa oli epätasainen ja se oli tehty kivimurskasta. Kivet olivat aika ison kokoisia joten sen tasoittaminen olisi vienyt paljon aikaa.

Päivä oli muuten mukaca. Näin yhdessä välissä suurenmoisen auringon paisteen. Aurinko pilkisti pilvien lomasta kuin elokuvissa konsanaan.siihen on mukava lopettaa tältä päivältä.