28.9

”Mikähän hulluus saa ihmisen pyöräilemään satoja, tuhansia kilometrejä ympäri maailmaa”

Aamu oli normaalin kylmä ja kostea. Vaikka olen tehnyt vasta viikon matkaa , se tuntuu ikuisuudelta. Muistan yhden reissun minkä aloitin aikaisin keväällä, kun lumet olivat vielä maassa.  Palelin 10 yötä teltassa vaikka minulla oli hyvät varusteet. Kylmä hohki maasta selkään niin että munuaiset olivat aamulla jäässä. Se matka tuntui ikuisuudelta.  Minulla kesti 2 viikkoa että munuaiset suli, kuukausi meni että luut alkoivat tuntua normaalilta.

Kuten muinakin aamuina keitin ei toiminut heti ensimmäisellä kerralla. Toisella se onnistui. Sain teltan nopeasti lämpimäksi joten aloin kuivattelemaan makuupussia sekä sukat ja kengät.

Kello oli 11 kun pääsi lähtemään tienpäälle. Ennen lähtö vilkaisin vielä leiripaikkaa olinko unohtanut jotakin jälkeen.  Pidin metsätien leiripaikasta.  Hyvä, voin käyttää sitä joskus toistekin, jos tulee tarvetta.

Tämän päivän ensimmäinen etappi oli Ruovesi. Matka alkoi kankeasti, jalat eivät oikein toimineet kunnolla . Ilma oli hyvä, aurinko paistoi mukavasti  mutta tuuli oli viileä. Selkä puoli oli kostea hiestä kun etupuoli palelin. Meno oli mukavan rapsakkaa vaikka ei ollutkaan pakkasta. 

Tien reunukset olivat kapeat , osassa matkaa oli tien reunus myös murentunut kun sen päältä oli ajettu raskailla ajoneuvoilla. Haaveilin jo matkalla että pääsisin Ruovedellä käymään kaupassa.  Mutta toisin kävi, minin olisi pitänyt ajaa päätietä muutama kilometri sivuun. Aikani ei olisi siihen riittänyt. Niinpä päätin jatkaa matkaa orivedelle. Sinne oli matkaa 42 km.

Jos Ensimmäinen etappi oli raskas niin seuraavat 42 km oli tuplasti raskaampi. Yli puolet matkasta tuntui olevan nousua. Tie kiipesi kumpuilevaa maastoa ylöspäin, välillä tultiin pieni pätkä alas ja taas ylös.

Jalat alkoivat olemaan poikki kun lopulta saavuin Orivedelle. Osti kuiva asemalta bensaa . Keskustassa olevalt bSokokselta kävin häkemassa ruokaa. Veden hakureissu jäi hautuumaa keikaksi.

Minulle meinasi tulla hätä kun hautuumaa vesipisteen vesi oli ruskeaa. Huomasin yhden naisen työntävän polkupyörää hautarivien välissä. Kysyin häneltä veden laadusta. Nainen sanoi että vesi oli välillä poikki koska oli ollut pakkasöitä. Ilmeisesti se oli kytketty uudestaan koska vesipisteeseen tuli vesi. Vedestä hän sanoi että se tuskin on juotavaa

Ei auttanut, lähdin ajamaan takaisin keskustaan. Huomasin kukkA/hautaustoimiston. Ei muuta kun sinne. Juuri kun pysäköin pyörän yksi mummeli meni ennen minua liikkeeseen. Jouduin odottelemaan jonkun minuutin että tuli vuoroni. Kerroin huoleni miehelle, mies sanoi että hän voi antaa jonkin verran vettä mukaani. Ihmettelin hänen vastausta, sanoi hänelle että minulla ei ole mukanani tankkiautoa.

Kun vedet oli saatu alkoi vimmattu polkeminen pois kaupungista. Seurasin pyörätietä , mitä harvoin teen. Ja, kuknkas ollakaan se päättyi juuri kun olin kiivennyt erittäin jyrkän mäen ylös. Pyörätie oli erkaantunut päätiestä. Se kulki asuinalueen läpi missä tehtiin kadun uudistusta sekä vedettiin kaapeleita. Siksi koko katu oli poikki.

Palasin takaisin päätielle. Jouduin uudestaan nousemaan samab mäen ylös mutta erikohdasta. Jalat olivat aivan hyytelöä. Päästyäni edes vähän matkaapois kaupungista katsoin metsän minkä lähellä ei ollut taloa. Kävin äkki vilkaisemassa saisiko sinne leiriä. Kun telttapaikka löytyy työnsin pyörän metsään. Huomasin vasta myöhemmin että 15 metrin päässä kulki polku.

Loppujen ilta oli rauhallinen. Polulla ei näkynyt ristin sielua.