24.10

Sain loppujen lopuksi nukuttua hyvin elisessä paikassa. Hirvi joka meinasi tulla kyläilemään jolkotteli metsän toiseen päähän. Vähän myöhemmin se tuli takaisin. Kuulin sen hengityksen aiheuttaman murinan kuulostavan äänen kauempaa. Se on niin matala ääni että vaikka Hirvi oli kaukana, mörinää kuului. Voihan se myös olla uroksen kutsu ääni naaraille. Onneksi se ei hyökännyt pyörän kimppuun. ) Ei olisi ollut enää kulkuvälinettä sen käsittelyn jälkeen.

Mutta, se aamu ei ollut kovin mukava. Koko yön oli satanut pieniä kuuroja. Ilma oli kylmän kosteaa. Ensimmäisen piti tietysti saada lämmitys toimimaan. Sen jälkeen oli makuupussin kuivaus.

Kun normaalit toimet oli tehty, olikin aika siirtyä ulos. Päälle piti tietysti laittaa melkein kaikki lämmin. Se mikä ei ollut laukussa. T- paita, huppari, kevyt toppatakki, sekä sadetakki. Sadetakki suojasi toppatakki, näin se ei kastuisi eikä likaantumiselta.

Olin jo illalla maalallut piruja seinille. Kun ajattelin ,minkälaisen sotkun musta multa aiheuttaisi teltan maavaatteelle. Ja aivan turhaan. Olihan se likainen mutta ei paha. Kädet olivat ruskeat mutta sain pestyä ne vedellä puhtaaksi.

Eilinen päivä päätyi hiekkatiehen, päivä alkoi myös samanlailla. Onneksi tälle päivälle ei tullut kuin 17 km rytyytystä. Kun asfaltti ilmaantui erään loivan nousun päätteeksi pompin riemusta. Riemu oli tietysti liian aikaista. Asfalttissa oli enemmän paikkoja kuin alkuperäistä asfalttia. Joten samanlaista rytyytystä eteenpäin meno kuitenkin oli.

Kun Bauskan kaupunki lopulta tuli näkyviin , oli helpottunut. Olin etuajassa suunnitelmastani joten hiljensi pikkaisen vauhtia. Näin muutamia tuttuja paikkoja menneiltä vuosilta. Olin yhdessä mäen rinteessä lökötellyt ja syönyt herkkuja. Silloin oli ollut lämmin päivä.

Bauskisya oli Liettuan rajalle tunnin ajomatka. N 20km. Pysähdyin busdiåysäkille 5 km ennen rajaa miettimään mitä sanon jos joudun tarkastukseen maahantulo ilmoituksen takia. Olin yrittänyt saada tehtyä sitä puhelimella mutta en onnistunut. Kokeilin kaikki mahdollisuuksia mutta ei.

Kun raja lähestyi niin en nähnyt mitään tarkistuksia. Ajoin kuin ennen vanhaa, näin yhden poliisi auton sekä fajan toisella puolen toisen. Poliisi katsella kiikarilla vastaantulevia autoja.

Loppu päivä oli helppo. Myötä sivuttainen antoi mukavan vauhdin. Vähän ennen Pasvalys kaupunkia näin nuoren kaverin kävele än minua vastaan. Hän alkoi puhumaan jo kauempana ennekuin tulin hänen kohdalle. Kysyin puhuuko hän englantia. Mies kysyi minulta, että onko minulla antaa hänelle vettä. Totta kai, otin juomapullo korkin kokonaan pois. Annoin aukaistun pullon hänelle. Miehen juodessa Kysyin minne hän oli matkalla. Rigaan, hän vastasi. Miten verkkarit olivat risaiset ja hänellä oli huppari sekä pipo päässä. Seuraavaksi hän kysyi tupakkaa mutta sitä minulla ei ollut. Näin jälkeen päin ajatellen minä olisin voinut antaa hänelle ruokaa mukaan. Ja heittää muutaman lantinkin.

Kävin Pasvalys kaupungissa kaupassa. Yksi mu.meli tuli juttelemaan venäjksi kun pakkasin vesiä pyörään. Ei siitä paljoa käteen jäänyt mutta hauskaa oli. Mummeli osasi sanoa että turist. Juu, minä sanoi. Cyclist turist.

Leiri hakeminen on välillä hankalaa. Niinpä katsoin kartasta sivutien mistä käännyin ja lähden etsimään metsää. Tie oli hiekkatietä ja se kulki ison maalaistalon kupeesta. Tien varressa oli traktori ja pellolla oli mies. Hän käveli hitaasti ja katseli maahan. Hän vilkaisin minun suuntaan kun ajoin ohi. 800 metrin päässä tie kääntyi 90bastetta vasemmalle, oikealle lähti kaksi peltotietä. Kummatkin veivät metsien suuntaan. Kokeilin ajaa ensin toista., maa oli märkää ja pellon multa oli liukasta. Ajoin 40 metriä kun lokasuojat alkoivat mennä tukkoon. Niinpä käännyin takaisin. Työnsin pyörän takaisin tukevalle hiekalla. Päätin katsoa ja kokeilla toista peltotietä ,joka lähti samaan suuntaa mutta ojan toiselta puolelta. Peltotiellä oli traktorin jättämät urat. Ei syvät. Ajoin ojan puoleista renkaan jälkeä koska se oli kova, toisella renkaa jäljellä oli paikoin vettä. Yhdessä välissä pyörä ohjautuu väärälle puolelle ja upposi vetiseen lätäkköön. Pyörä pysyi pystyssä ilman pitämistä. Nostin pyörän takaisin toiselle puolen ajouraa missä ei ollut lammikoita. Pääsin etenemään hyvin aivan reunassa koska siinä oli ruohoa.

Peltotie päättyi metsän luokse. Olin ajanut päätiestä monta kilometriä keskelle peltoa missä oli metsikköä. Pyörä oli kurassa mutta kengät ei. Se oli jo paljon se. Pystytin tammimetsikköön leirin. Illalla joku mies ajoi autolla metsätietä pitkin. Tie kyllä jatkuu mutta ruohikon keskellä. Mies näki otsalampun valon ja pysähtyi. kysyin häneltä puhuuko hän englantia. Juu, kuului vastaus. Kerroin että olen suomesta ja olen laittanut teltan metsään. Lähden huomenna pois. Mies ei sanonut mitää vaan kaasutti pois.

Kello on 21 eikä muita kulkijoita ole kuulunut. Joten jatketaa huomenna.

Matka 80.33km, aika 4:45h. Liettua.