25.10

Täytyy sanoa että en ole koskaan kokenut niin nopeaa sään muutosta kuin tänä aamuna.

Nousin normaalisti ylös 6 .30. Kurkistin pimeän aikaan ulos, taivas oli kirkas eikä tuullut. Kylmä kyllä oli mutta luulisin että 1 tai 2 astetta lämmintä. Sytytin keittimen että sain kuivattua makuupussin jalka sekä pääpuolen kosteuden pois. Aloin kuuntelemaan kun tarppi heilahti silloin tällöin kun tuulen puuska otti siihen. Aamu aurinko alkoi punertamaan taivaanrantaa joten aloin siirtymään pikkuhiljaa teltasta ulos.

Päästyäni pihalle harmaa sumu sekä todella kylmä tuuli alkoi puhaltamaan suoraan isoilta pelloilta. Aurinkoa ei enään näkynyt, tunnelma oli aavemainen, katsoi kun sumu tai usva meni aaltomaisesti peltoa pitkin. Kaivoin nopeasti kevyt untuvatakkin esiin sekä vedin sadetakin sen päälle, kun päässä oli pipo sekä kolme huppua niin tarkeni kummasti. Kun ruoka valmistui laitoin sillä välin teltan pois. Heti kun olin saanut sen pois, alkoi tuuli puhaltamaan suoraan leiriin. Sormet alkoivat olla jo jäässä , lämmittelin niitä välillä keittimen kyljessä. Kaivoin laukusta vanhat nahkasormikkaat lämmittämään käsiä.

En ollut yhtään sekuntia pidempää leirissä kun oli pakko. No, olin eilen tullut peltotietä enkä halunnut enää mennä sitä kautta. Pääsisin toistakin reittiä pois. Lähdin aluksi ajamaan traktorin jälkiä pitkin. Alusta oli täynnä pitkää heinää joka oli laonnut jälkien kohdilta. Jouduin kiertämään metsän missä olin yötä. Pääsin hyvin melkein kaksi mutkaa kun peltotie muuttui vetiseksi. En enää tässä vaiheessa alkanut kääntymään takaisin. Aloin työntämään pyörää väistellen mutaisia lammikoita. Multa sekä kura tarttui joka paikkaan.

Lopultakin pääsin loppusuoralle. Se ei ollut kovin mukavaa nähtävää. Kurainen peltotie joka meni keskeltä peltoa, päättyen 400 metrin päässä asfalttitiehen. Onneksi pelto oli puitu joten se oli sängyllä. Muutkin olivat ajaneet mutaisen peltotien vierestä, joten ei kun perässä. Työnsi pyörän pellon halki, raahasin samalla kenkiä sängessä että sain puhdistettua niitä. Kun lopulta pääsin pois siitä helvetistä nikn huokaisin helpotuksesta. Ilma oli edelleen kylmä, taivas oli teräksen harmaa ja tuuli kovaa. Metsä oli suojannut minua kun kömmin peltotiellä sen kylmyydeltä mutta ei enään.

En oikein osaa sanoin kuvailla sitä tunnelmaa kun katselin sitä maisemaa. Kun pääsin asfalttitielle oli 50 metrinbussipysäkin päässä bussipysäkki. Pysähdyin siihen. Bussipysäkin tolpan vieressä oli betoninen nelikulmainen roskis. Ruohikko reunusti bussipysäkin asfaltin ja ojan väliä. Ruohikkoon olin kertynyt tammen sekä vaahteran lehtiä kasottain. Otin niitä kourallisen ja putsasin niillä kenkiä. Vilkuilin välillä kahta taloa jotka olivat tien toisella puolen. Talon ja tien välissä oli kuusiaidat. Pihat olivat hiljaisia eikä tielläkään ollut liikennettä. Ainut ääni mikä kuului oli tuulen vinkuminen sadetakin hupussa.

Loppu päivä ei ollut sen helpompaa. Ajoin 11km hiljaista maantietä harmaassa säässä. Puskin tuulta vasten kiroillen mielessäni koko paikkaa. 3111 tie päättyi lopulta pumpenai kylään. Pääsin siitä päätielle A10.

Panevezys kaupunki tuli lopulta vastaan kovan urakan jälkeen. En saanut hetkeäkään helpotusta tuulesta. Ainut hyvä puoli oli se että sumu ja harmaa taivas muuttuivat auringon paisteeksi. Ehdin ahaa 10 km päätietä kun pilviverhon reuna tuli.

Ajoin keskustan läpi vauhdilla. Muutama tietyömaa hidasti vauhtia. Pyöräteitä remontoitiin, eli kivimiehet laittoivat uusia kiviä pyörätielle.

En ajanut kaupungin jälkeen enää kuin seuraavaan kylään. Upyte, kävin siellä pikkukaupassa ja jatkoin matkaa. Viimeiset km olivat tuskaa, työnsin välillä pyörää koska tuuli oli sen verran kova. Pitkät peltoaukeat sekä suuret pellot olivat hitaita ajaa. Metsiä ei ole joten ei ole suojaakaan.l

Kun lopulta näin metsää ja siinä oli tie niin käännyin sinne. Tien alkuun oli laitettu pyöräiljän merkki. Tie meni jonnekkin nähtävyys paikkaan, tai ulkoilualueelle.

Matka 62.83km, aika 4:45h. Tien n 195. Naujamiestis, Liettua.