28.10

Ei taida tuo forectan säätiedotus ukkeli osata lukea sääkarttoja. Aamulla piti paistaa aurinko mutta sää olikin päin vastainen. Taivaalta tihkui vettä ja ilma oli muutenkin sumuinen ja harmaa. Ei siinä auttanut mikään, jos eteen päin halusi mennä niin ajettava oli. Onneksi olin päivittänyt tarpin ja sillä oli kokoa 4×4 metriä.sen suojissa llibhybä lsittaa teltta kasaan ja kokkailla ruuat. Ainoastaan tarpin kasaaminen on vetistä hommaa, no sitä varten on nuo sadevaatteet.

Matka jatkui kohden Marijampolea. Vettä tihkutti koko matka kaupungin rajalle asti. Tiekään ei ollut kovin hyvä. Jos suomen teistä sanotaan että bne ovat uraisia, niin tällä pätkällä Kaunas – Marijampole ne vasta uraisia ovat. Pikku räksy( puudeli) hukkuisi uraan jos sataisi kunnolla

Marijampole läpi ajoi meni nopeasti. Ajoin tutun hotellin ohi, vähän kävi mielessä että mitä jos. En kuitenkaan mennyt, minun pitää ottaa sellainen asunto pariksi päiväksi missä voi pestä pyykkiä.

Marijampolen jälkeen alkaa maailman tylsin tien pätkä, jos ne eivät jo ehtineet olla. Tie alkaa laivalla ja pitkällä nousulla. 5km. Sen jälkeen ne lyhenevät mutta jyrkkenevät. Kaiken lisäksi tie on aivan suora. Juuri kun luulet ett nousu loppuu, mäen päällä näet jo seuraavan. 10 km kohdalla nousut senkun jyrkkenevät. Taas kun luulet että tuo on viimeinen, niin ei kun saakutti, vielä yksi. Mansikkana kakun päällä, kun jalat huutaa leipää, tulee lopulta se viimeinen nousu kun puskan takaa. Ja kaikkein jyrkin.

Lopultakin olin päässyt Kalvarijaan. Täällä on viimeinen kauppa ennen Sulawakia,Puolaa. Koska Liettuassa on tiukemmat säännöt coronan takia, sen huomaa joka asiassa. Kauppaan joutui jonottamaan koska sinne pääsi vain määrätty määrä asiakkaita. Niinpä itsekin jouduin jonoon. Onneksi en menettänyt kuin 10 min ajoajasta. Kävin nopeasti ostamassa jotakin purtavaa ja vettä. Koska en löytänyt kaupasta multivitamiini pillereitä niin kävin apteekista hakemassa ne. Kaupan sisällä oli apteekki. Jouduin taas jonottamaan jonkin aikaa ennen kuin oli vuoroni. Nätti apteekkari kävi hakemassa putkilon hyllystä. Sen jälkeen pyyhälsin pakkaamaan pyörän

Olin koko päivä miettinyt mistä löydän Yö sijan . Sulawakiin mentäessä niitä ei ole kovin monta. Nyt vielä vähemmän kun puissa ei ole niin paljoa lehtiä. Ajelin hissukseen katsellen kaikkea mahdollista. Yksi metsän läntäre heti kaupungin jälkeen alkoi kiinnostamaan minua. Toinen puoli metsästä näytti tyhjältä, eli ei ole asuttu. Ajoin hissukseen toiselle puolelle. Näin talon katon mutta pihaan menevä tie näytti ruohikkoiselta eikä kovin käytetyltä.päätin tarkistaa tilanteen. Ajoin pyörän talon tielle, 10 metriä. Huomasin että talon yläkerran ikkuna oli poissa.kävelin hissukseen lähemmäksi. Sama juttu kaiki talon ikkunat olivat poissa. Nyt menin jo nopeammin katsomaan taloa. Etuovi puuttui , hyvältä näytti. Menin varovasti sisälle ja huilin englanniksi onko täällä ketään. Nopea vilkaisu ja löysin telttapaikan.

Kävin hakemassa pyörän ensin tien varresta ettei se kiinnittäisi liikaa huomiota.sen jälkeen menin tutkimaan taloa tarkemmin. Toinen puoli taloa oli huonossa kunnossa. Osa kattoa oli romahtanut, toinen oli jonkinlaisessa kunnossa. Löysin myös patjan tyyppisen eräästä nurkasta . Limupullo oli jätetty puoliksi juomatta ikkunalaudalle. Katselin tarkemmin patjaa, sen päälle oli tippunut maalia seinästä joten patjalla ei oltu nukuttu vähään aikaan. Se oli myös märkä.

Tein talon toiselle puolelle telttapaikan. Jouduin puhdistamaan lattian tiilista sekä muuraulaastista. Käytin apuna pientä muovipurkkia millä otin laastia pois lattialta. Pidin koko ajan kasvomaskia pölyn takia. Vältin nopeita liikkeitä koska se olisi nostattanut turhaan pölyä ilmaan. Sain 2 tunnin uurastuksen jälkeen lattialle puhtaan ja tasaisen paikan. Kaikkea pölyä en pois saanut mutta suurimman osan.

Matka, 62,52km, aika 4:18h, Marijampole, kalvarija, Liettua.