29.10

Yö oli rauhallinen kummitustalossa. En kuullut askelia eikä ovet narisseet. No eihän siellä ollut edes ovia joten se ei olisi onnistunut edes kummituksista. Muutaman kerran alkoi mielikuvitus laukkaamaan, joten menin vaeltamaan otsalampun valossa pimeää taloa ympäri.

Oli minulla kuitenkin puukko mukana, koska talossa oli patja toisessa huoneessa.Sitä ei vaan oltu käytetty enää pitkään aikaan. Joku asunnoton kait, en löytänyt neuloja .

Aamu sujui hitaasti , koska yritin varoa pölyistä lattiaa. En halunnut että pöly tarttuisi joka paikkaan, se kulkeutuisi mukana seuraavan telttapaikkaan teltan mukana. Jos teltan seinät on pölyssä, no jokainen kyllä osaa päätellä mitä siitä seuraa.

Aamulla kyllä tapahtui outoja. Kun pakkasin pihalla tavaroita pyöräpäälle minulle tuli outo tunne. Vähän matkan päässä oli sisään käynti taloon. Siihen oli rakennettu ulkoporstua. Eli kylmä eteinen mistä pääsi sisälle. Olin näkevinäni mielessäni naisen ja kaksi 10 vuotiasta tyttölasta. Nainen viittoi minua katsomaan taakseni katonrajaan. Kun käännyin näin pyörän lukkoni nojamassa seinään. Olin unohtanut sen siihen, ja siihen se varmaan oli jäänyt. Juttelin ääneen naiselle, vaikka en nähnyt ketään. Kiitin naista turvatusta yöstä ja majapaikasta. Ajattelin vielä lähtiessäni että jos tuo oli totta mitä kuvittelin niin tahdoin jonkinlaisen todisteen että en ollut kuvitellut kaikkea.

No, jotta juttu ei lässähtäisi tähän. Kun pääsin pihapiiristä pois tielle ja nousin satulaan. Polkaisin poljinta, kuului metallin kilahdus ja kun katsoin ketjua, näin että ketju hyppäsi rattaalta pois ilman syytä. Ketju oli kuitenkin takarattalla joten siitä se ei johtunut. Oli miten oli, aika outoa.

Matka puolan rajalle oli yhtä helvettiä. Rekkaliikenne on aivan hirveä. Tie pölisi, oli paikoin kapea, siis tiennreuma. Onneksi penger oli leveä. Siinä oli hieno hiekka joka oli kovettunut hyvin. Tasainen se ei ollut, mutta eteen päin pääsi. Puolan raja-asemalle oli täysin sääli kiitos päällä, tietyömaa sekoitti liikennettä. Puolan puolelle tehdään kait uutta tietä joten sen tekeminen vaikutti kaikkeen. Pääsin kuitenkin ajamaan läpi. Jouduin välillä työntämään pyörää koska tie oli liian kapea . Kaiken lisäksi tietyömaa sijaitsi vielä rinteessä ja nousu oli pitkä.

Siitä eteen päin olikin helpompaa. Pääsin ajamaan Suwatkiin asti ilman kolareita. Kaupunki on jo minulle tuttu, olen lukemattomia kertoja ajanut pyörällä sen läpi. Kaupunki on siisti, se kadut ovat hyvät sekä siellä on kaunis ja iso puisto keskellä kaupunkia.

Kuten tähänkin asti pysähdyin puistoon lepäämään vartiksi. Katselin kahta naista jotka ottivat kuvia toisitaan. Viereiselle penkille istu harmaa partainen sekä tuskainen mies. Kuuntelin kun hän puhui sujuvaa englantia puhelimeen. Istuskelin ja nautin auringon paisteesta, ilman pipoa. Se on ollut päässä päivällä koko balttian läpiajon ajan. Kun olin lähdössä mies viereisellä penkiltä oli noussut seisomaan ja kysyi puhunko englantia. Vastasin että kyllä. Mies oli kotoisin Newyourkista, en kysynyt mitä hän Puolassa teki. Mies kertoi että hän oli ajanut nuorempana Austraaliassa reissun. Hän oli ajanut itärannikolla lenkin.

Päivä oli kokonaisuudessaan erikoinen. Kävin vielä kaupassa ja lähdin ajamaan Augustow kaupunkia kohden. Ajoin n 10 km kunnes leiriydyin metsään puhelin tolpan sekä hirviaidan lähistölle. Pesin nopeasti vähän vaateita mutta epäilen että ne ovat märkiä myös aamulla.

Matka 50.92km, aika 3:42h, Suwatki , Puola