30.10

Aamusumu oli sakeaa kun kömmin teltasta ulos. Olin eilen pessyt vaatteita ja menin vielä aamu hämärässä katsomaan tilannetta. Olin elänyt toivossa että ne kuivuisivat aamuksi edes vähän, turhaan. Otin narulta alkkarit ja pitkät kalsarit mukaani telttaan. Kuivattelin niitä sen aikaa keittimen lämmössäettä taivas vaaleni kunnolla. Koska en halunnut laittaa merinovillaisia pitkiä jalkaani vetäisin kosteat alkkarit ja fleece pitkät jalkaani. Niiden päälle sitten vielä sadehousut. Vaihdoin ne sitten verkkareihin kun lähdin liikenteeseen. Nekin olivat tosin kosteat mutta kuivuivat kyllä ajossa.

Laitoin ruokaa ihastellen auringon nousua metsikön takaa. Aamu kosteus näkyi selvästi kun se leijaili puiden lomassa. Muutama talitintti tuli pyörimään leirin ympärille. Ne pyrähtelivät pusikoita toiseen, suunnaten pian metsän laitaan ja sirkuttaen mennessään.

Tänään oli kaikkein haastavin osuus edessä. Augustow – Suchowola. Saapuessani Augustowiin joudun pysähtymään koska eturengas oli tyhjentynyt jonkin verran. Tarkistin venttiilin ja pumppasin siihen lisää ilmaa. Jos se nyt vajoaa muutaman päivän sisällä pitää vaihtaa siihen uusi. Ehkä tähän nykyiseen on tullut jokin reikä tai repeämä jossakin välissä.

Augustowin kaupunki ei ole yleiskuvalta siisti sen jakakäytävät ovat osittain rikkinäiset. Monissa paikoissa puunjuuret ovat nostaneet laattoja ylös. Tätä ei pidä yleistää koko kaupunkiin, vain sen mitä olen ajanut. En ole käynyt keskustassa joten kuvaus ei välttämättä pidä siellä paikkaansa. Näin muutamia komeita kirkkoja sekä veneitä matkan varrella.

Suchowola tien numero on 8. Se alkaa leveänä ja jatkuu sellaisena aina stabini asti. Tiellä on aivan käsittämätön rekka liikenne. Riippuu Kellon ajasta mutta ei ne rekat tee tiestä vaarallista vaan bemari kuskit sekä muut hurjastelijat. Näin yhdet jäljet missä henkilöauto oli mennyt ojaan. Omalla oli syvyyttä 4 metriä. Arvatkaa minkä merkkisen auton merkki oli tiellä jälkien lähellä. BmW.

Stabini jälkeen tiessä ei ole yhtään ylimääräistä reunusta. Paksu valkoinen viiva ja sen jälkeen joko nurmikkoa, asfaltin palasia, irtohiekkaa tai 20 cm syvä ura asfaltin ja hiekkapengereen välissä. Vesi on uurtanut reunukset uria sekä tehnyt siihen nimismiehen kiharaa. Aina kun rekkoja tuli edestä ja takaa, oli minun mentävä pois asfaltilta. Ylämäet olivat kaikkein pahimpia ja jos siinä oli vielä mutka. Jouduin monesti ajamaan pitkiä pätkiä pois asfaltille.

Selvisin jälkeen tuosta osuudesta hengissä. En edes muista kuinka monta kertaa olen ajanut tuon välin. Ja aina vannon mielessäni että tämä oli viimeinen kerta.

Kävin Suchowolassa kaupassa. Paikka on minulle jo tuttu. Leiripaikka löytyi 670 tien varresta. Hyvä kangasmaasto ladon takaa, peltojen kupeesta.

Matka 67,53km, aika 4:26h, Karpowicze, Puola.