1.11

Eilinen kellojen siirto sekoitti herätyksen. Eivsen puoleen, en elä Kellon mukaan vaan auringon nousun ja laskun mukaan. Pimeässä kun on vain kaikki hankalaa tehdä mitään, vaikka olisi otsalamppu käytössä.

Olin laittanut herätyksen tuntia liian aikaiseksi. Raskas päivä takana niin lanttu ei oikein tahtonut toimia. Löhöilin tunnin tunnin verran makuupussissa ennen kuin nousin ylös.

Minun pitäisi pikkuhiljaa päästä pesemään vaatteita . Joten kun olin noussut ja saanut makuupussin sekä ilmapatjan pois aloin katsomaan couchsurfingista paikkoja. No ensin siihen pitäipäästä blogautumaan sisälle. Olin jo unohtanut salasanan, sitten siinä oli jokin maksu joten jätin sen siihen.

Aamu oli kylmä, ei kuitenkaan pakkasella. Jouduin kuitenkin laittamaan kevyt untuvatakkin päälle. Sen päälle vielä sadetakin. Kokkailin kaikessa rauhassa, kuivatella välillä telttaa sisältä. Siksi sadetakki.

Matka Bielsk Podlaskin kaupunkiin oli helppo mutta vaarallinen. En mennyt päätietä kun vasta loppupuolella. Sivutie oli normaalin asfalttitie mutta valkoisen viivan toisella puolen oli hiekka ja syvä ura. Joten ajoin asfaltille vaikka se oli liikenteen takia vaarallista. Autot kyllä väistivät hyvin.

1.11 on jokin pyhäpäivä Puolassa. Kaikki on kiinni paitsi aivan pienet kaupat ja huoltamot. Ihmiset olivat keräntyneet kirkkoihin ja hautausmaille pitämään messua. Liikennettä oli mutta rekat puuttuivat kokonaan, ainakin siellä missä liikuin. Muutama maito kuorma auto meni ohitseni.

Kun saavuin lopulta Bielsk Podlaskin olin tyytyväinen. Jälleen yksi kurja tien pätkä takana. Pysähdyin pyörätielle saadakseni laitettua sadetakin pyörälaukun läpän alle . Huomasin erään miehen kävelevän rennon näköisesti tupakkaa poltellen lähemmäksi minua. Tervehdin miestä ja hän pysähtyi. Mies sanoi englanniksi hey. Kysyin puhuuko hän englantia. Yes hän sanoi.

Kun lähdin työntämään pyörää, mies käveli samaa matkaa eteenpäin. Yhtäkkiä hän kysyi haluaisinko kahvia. Mietin vähän aikaa koska kaveri näytti rantarosvolta. Kävelimme jonkin matkaa kun hän kysyi uudestaan, lähdenkö kahville, hän asuu 10nmetrim päässä toisella puolen katua. Miehen kielitaitoa olivsurkea. Jouduin arvaamaan puolet hänen sanoista. Okei, sanoin. Mies käveli suojatien yli toiselle puolen katua. Pian hän oli portin edessä.

Pihamaa oli siisti kuten oli myös talokin. Sen takana oli toinen talo mutta en nähnyt sitä tarkemmin. Laitoin pyörän nojaamaan seinää vasten ja seurasin miestä portaita pitkin talon sisälle. Pian mies oli hävinnyt talon sokkeloihin, ääni kuului kun hän puhui jollekin.

Talossa oli myös hänen vanhemmat. Äiti hyöri keittiössä, olin sanonut että juon teetä joten vedenkeitin oli pian porisemassa. Isä istui pienessä olohuoneessa katsellen tv:tä. Tervehdin häntä tullessani olohuoneeseen. Äiti alkoi kokkailemaan jotalin keittiössä. Kysyin mieheltä mitä hän tekee työkseen, kun en muuta keksinyt. Mies kertoi huonolla englannilla että hän on judo opettaja. Hänellä on oma dojo. Hän myös sanoi että oli ollut Austraaliassa olympialaisissa kilpailemassa. Hänellä oli olympialaisten renkaat tatuointi niskassa.

Miehen äiti oli tehnyt keittiössä minulle 3 munan munakkaan missä oli beconia mukana. Söin hyvällä ruokahalulla lautasen puhtaaksi. Hörpin samalla teetä ja yritimme katsoa paperikartasta missä asun.

Olin noin tunnin verran heidän vieraana. Sain mukaani vielä termospulloon teetä sekä 2 isoa kinkkusämpylää. Mies olisi antanut minulle mukaan villapaidan mutta jouduin kohteliaasti kieltäytymään koska se ei olisi mahtunut mukaan. Hän antoi minulle myös uudet pitkävartiset sukat jotka otin mukaani. Vanhat taitaa jo sen verran tuoksahtaa.

Kiitin heitä ennen lähtöäni. Seuraavaksi suuntasin kohden Lublinia. Kävin matkalla pikkukaupassa ostamassa vettä sekä jogurttia iltapalaksi, vaikka minulla oli ne sämpylät. En ajanut kuin 10 km ennen kuin aloin etsimään leiripaikkaa.

Matka 49.50km, aika 3:31h, Bielsk Podlask, Puola