2.11

Yö olisivat varmaan lämpimiä tai ainakin jonkin verran, jos ilmapatjassa pysyisi se tärkein, ilma. Olen joskus hankkinut kalliin patjan joka on tarkoitettu kylmiin olosuhteisiin. Ilma laitetaan siihen erikseen pussilla. Ilman pitää siinä sisällä vihreä taipuisa läppä. Itse asiassa niitä pitäisi olla 7. En ala selittämään sen kummemmin sen toimintaa. Olen käyttänyt vain yhtä läppää patjassa koska siinä on ilmanjakaja muihin 6 reikään. En ollut vielä asentanut muita läppä koska yksiläppä hoiti asian.

Heräsin yöllä siihen että lonkkaa palelin. Ilmaa oli hävinnyt sen verran että takapuoli otti maahan. Joudun kuitenkin nousemaan pitsalle joten päätin kokeilla toista konstia. Kun pissa oli hoidettua alta pois , tyhjensin patjan ja laitoin sen kaksin kerroin ja tiiviin että pystyisin nukkumaan tämän yön loppuun.

Aamu oli kylmä, kun keitin lämmitti bungalowaani päätin että asennan illalla loput läpät paikoilleen. En halua kärsiä enään kylmästä maasta, enkä huonoista unista. Kaikki vaikuttaa mielialaan.

Olen jo monen aamun ja iltana toistanut mielessäni erästälausetta kun pakkaan tai purin tavaroitani. ” paskan määrä on vakio” . On aivan sama miten varovasti ja siististi yritän lautaa tavaroita laukkuihin tai telttaan koska kädet likaantuvat kuitenkin jossakin välissä. Jos olisin koko ajan puhdistamassa niitä, niin tarvitsisin toisen mokoman laukkuja pyörään millä kuskata kosteuspaperia käsien puhdistukseen. Eli siis, tavarat likaantuvat teit sitten kuinka tahansa. ” paskan määrä on vakio”

Päivä oli muuten tavallisen rankka. Kilpailin ajo oikeudesta rekkoja kanssa. Yleensä jään toiseksi, henkilöautoja ei tarvitse niin varoa, paitsi jos ne tulevat toiselta suunnalta ja vielä väärällä kaistalla.

Väli Bielsk Podlaskin-siemiatycze (tie n 19) on karmea ajaa. Tiessä ei ole reunuksia viivan jälkeen. Liikenne ei ole kuitenkaa niin paha kuin aikaisemmilla osuuksilla, mutta kyllä tuo Väli vastaa 100km lenkkiä. Kun pompit ojan ja tien väliä se alkaa käydä raskaaksi. Kun lopulta pääsin Siemiatycze kaupunkiin kesti vähän aikaa ennen kuin ajatukset alkoivat toimia. Koko matka oli kylmä Itätuuli puhaltanut takaa viistosti niskan seudulle. Vaikka minulla oli hupparibja sadetakki päällä tuntui siperian tuulessa olevan potkua.

Ajoin vielä sarnakkiin asti ennen kun menin kauppaan. Tällä kertaa en pitänyt kiirettä kaupassa. Pysähdyin kuuntelemaan hylkyjen väliin musiikkia joka tuli kwskusradiosta. Tuntui hyvältä olla välillä aivan normaali ihminen, vaikka se olikin vain hetkellistä.

Kauppareissu ei kuitenkaan kestänyt kuin tovin. Ilta alkoi käymään päälle. En lähtenyt ajamaan Lublinin tietä vaan sen rinnalla kiertää pienempi tien 811. Se menee Biala Podlaska kaupunkiin ja siitä eteen päin.

Ajoin vain muutaman km kun näin männikön johon pysähdyin.

Matka 57.14, aika 4.05h. Sarnaki, Puola.