5.11

Saavuin jälleen yhteen monista pikku kylistä matkani aikana. Yksi kerroksiset talot olivat mikin missäkin kunnossa. Toiseen oli juuri tehty pintaremonttia, yhdessä oli jo katto mennyt sisään. Vanhimmat talot olivat varmaan viime vuosituhannen alkupuolelta. Yksi yhteinen piirre kaikilla kuitenkin oli. Niiden ympärille oli laitettu aitaus. Yleensä uusimmissa taloissa on verkko tai betoni/teräs aita. Vahoissa on lauta-aita.

Tämä katu olikin aika erikoinen. Heti kadun päästä lähtien alkoivat koirat yksi toisensa jälkeen haukkumaan kun ajoin talon ohi. Rotuja oli monia, puudeleista verikoiraan. Välillä näytti että jotkin koirat olisivat halunneet hypätä aidan yli ja päästä herkuttelemaan minun sääriluuta. Mutta kun saavuin kadun viimeisen talon kohdalle puoli kuurona koirien räksyttämisestä, niin aidan takaa kuului kvaak. Minun piti oikein heristää korvia ja hidastaa vauhtia. Kuuntelin ja mietin , olinko kuullut väärin. Ei, pian kuului sama uudestaan, kvaak. Minulta pääsi pieni hörähdys, koko katu on täynnä veren himoisia verikoiria mutta tällä kaverilla oli vahtikoiran Ankka. En viitsinyt mennä kurkistamaan kuinka hurja se Ankka on, mutta minuun se ainakin tehosi. En mennyt katsomaan , hehe.

Nousin normaaliin aikaan ylös, eli 5.25 paikallista aikaa. Aamu ei ollutkaan kylmä vaan harvinaisen lämmin. Laitoin kuitenkin keittimen taas päälle että sain kuivattua makuupussin jalkopään. Teltta oli hikoillut vähän sisäpuolelta ja kastellut pussia.

Aamutoimet kestivät taas tovin että pääsin liikenteeseen. Jouduin ajamaan metsän vieressä olevaa peltotietä jokusen sata metriä. Maalaistalo oli vajaan 100 metrin päässä, päätien varressa , peltotiestä. En nähnyt pihalla liikettä joten jatkoin tyytyväisenä matkaa tielle asti.

Wisznicen kaupunki oli tänään tavoitteena. Matka sinne oli leiripaikkasta 39km. Tuuli oli voimakas joten se haittasi etenemistä. Liikenne oli ajoittain vilkasta mutta mukaan mahtui mukavasti.

Päätin käydä ostoksilla kun saavuin kaupunkiin. Kaupunki on, tai voisin sanoa, on rakennettu muutaman kadun varteen. Pääkadun varressa on tärkeimmät liikkeet. Menin kuitenkin ensimmäiseen kauppaan minkä näin. Se oli pikkukauppa sivukadulla . En saanut ostettua sieltä kaikkea joten kysyin naiselta joka ei ymmärtänyt englantia supermarkettia. Sen sana hän tiesi, joten sain neuvon mennä pääkadulle.

Supermarketti löytyi helposti, no menin ensin rompekauppaan joka oli kaupan mainoksen vieressä. Nurkan takana oli pääovi. Löysin lopultakin myös sukkia mitä oli kaivannut. Tarttui minulle mukaan myös uusi pipo. Nyt saan heittää vanhan likaisen pipon pois.

Minun oli tarkoitus ajaa Wtodawan kautta mutta löysin kartasta oikotien. Näin säätyn 50 km ehkä enemmänkin, lenkiltä. Kuten arvata saattoi oikotie ei ole kovin hyvässä kunnossa. Onneksi satula on jousitettu ja pyörä on kestänyt niin pääsee eteen päin. Jän matkavarrelle yöksi metsään.

Matka 49.69km aika 3:28h. Puola.