9.11

Jokus suunnitelmai ovat hyviä, joskus ei. En tällä kertaa oikein osannut odottaa mitään kun aamulla heräsin. Olo oli tyhjä, kuuntelin 4 aikaan aamusta kun tarppin pintaan ropisi sadepisaroita sekä puista että taivaalta. Sade oli kuitenkin lyhty aikainen. Koska minulla oli vielä ylösnousuun aikaa en viitsinyt nousta

Teltta oli hikoiluttaa yöllä joten jouduin kuivaamaan makuupussin jalkopään että sain sen kuivana pussiin. Sade kuuro olivat lakanneet kun kömmin teltasta pihalle. Laitoin ensimmäisenä tee veden kiehumaan. Kun vesi kuumeni olin jo pakannut tavarat, kuivannut sen ja pakannut sen pussiin.

Mäntymetsä oli tiheä mihin olin laittanut eilen leirin. Onneksi olin jo eilen vähän raivannut polkua telttapaikkaan joten pääsin hyvin myös sieltä pois. Suuri nelijalkainen voimajohtojen kannatin tolppa oli minua vastassa kun tulin metsästä ulos. Pitkä ruohikko oli mennyt jo lakoon koska kesä oli ohi. Ruohikko kiilsi vielä aamuisen sateen jäljiltä. Maa oli epätasainen ja se vietti jonkin verran ylös päin. Työnsin raskasta pyörää hissukseen tolpan jalkojen välistä peltotielle. Tie vei suoraan 20 metrin päässä olevalle joutomaa parkkipaikalle. Parkkipaikka ei ollut iso, sen reunalle oli kipattu iso multakasa minkä joukossa oli betoni murskaa sekä lohkareita.

Ajomatka Ukrainan rajalle oli 19 km. Tie oli tasaista, alaspäin viettävää ensimmäiset 10km. Tuuli auttoi mukavasti matkan teossa.

Kun raja lopulta lähestyi, rekkojen jono tuli vastaan. Kun ajoin rajakoppien lähelle sieltä tuli rajamies luokseni. Hän kysyi millä asialla liikun siellä. Kun kerroin että olisin menossa Ukrainaan niin hän sanoi että täältä pääse vain autolla. No, minä kysyin että kuinka kaukana seuraava paikka on. Rajamies vastasi ” 40km,”

Seuraavaksi hän kysyi passia. Siitä alkoivat sitten asiat rullaamaan. Hän meni koppiin ja soitti jonnekkin. Sitten tarkistettiin rokotustodistus, vakuutus. Ja, pian olinkin seuraavan tarkistuspisteen luona. Rajanainen katsoi passin ja meni koppiin. Pianbhän tarkisti muut asiakirjat. Sitten minun piti odottaa 5 minuuttia. Paikalle tuli mies joka oli menossa pakettiautolla Ukrainan puolelle. Mies otti minut kyytiin , pyörä nostettiin pikkubussin taakse. Mies ei ollut kovin tyytyväinen mutta suostui kuitenkin ottamaan. Sitten menimme vielä yhden rajapisteen läpi. Huumekoira kävi auton takana nuuskimassa laukkuja, kävin välillä näyttämässä naamaani kopin luona. Lopou ajan Istuin autossa, pian kuski tuli passien kanssa autoon ja lähdimme eteen päin. Kysyin kuskilta onko hän menossa Rava-ruskaan.

Pääsin miehen kyydissä Rava ruskaan asti. Annoin hänelle auttamisesta vähän puolan rahaa. Koska tarvitsin simkorttia , Kysyin heti lähelläni olevalta mieheltä joka sattui seisomaan kaupan rappusilla puhelin liikettä. Luonnollisesti hän ei ymmärtänyt englantia mutta kun internet ja sincard hän tiesi. Mies sanoi että 2 min niin hän tulee näyttämään. Mies kävi kaupassa ja tuli ulos naisen kanssa. Mies ja nainen opasti minut liikkeen eteen.

Sain simkortin sekä internet yhteyden liikkeestä. Liikkeessä palveli 2 naista. Koska käteisvarat meni sinne niin etsin automaatin. Se ei kuitenkaan toiminut Koska rahat oli loppu. Niinpä lähdin ajamaan kaupungista pois kohden Lviviä.

Tie kulkee rautatien vieressä, se on aluksi leveää mutta kapenee 15km päästä. Senkin jälkeen se on ajettava. 20 cm jäi vielä valkoisen viivan toiselle puolelle.

Päivä oli loppujen lopuksi mukava. Rajan ylitys sekä maan vaihtuminen piristi mieltä. Lviviin on huomenna matkaa 45km.

Matka 43.64km, aika 2:35h, Zhovkivskyi raion, Ukraina.