19.11

Kalinka majatalo oli rauhallinen. Sain nukkua sen mitä halusinkin. Nousin muutaman kerran ylös mutta painuin takaisin pehkuihin kun wc käynti oli suoritettu.

Maantie oli kostea kun lähdin ajamaan kohden Moldovaa. Matkaa sinne oli 40km. Tie kaupungista ulos on osittain huonokuntoista. Kun kaupungin raja on ylitetty niin tie muuttuu 4 kaistaiseksi. Matka moldovan rajalle on aika haastava. Muutama nousu on matkalla mutta suurin haaste on uusi tie mitä tehtiin kun ajoin siitä.kun rajalle on matkaa 20km niin tien kunto laskee kun lehmän häntä. Töyssyjä, uria, paikattua asfalttia, tiensivut ovat käytännössä pitkin peltoja. Menon on kuin ajaisi kivipyörillä jäätyneessä, kynnetyssä peunapellossa missä ne tien reunukset ovat.

Pysähdyin muutamassa kaupungissa matkan varrella. Ihmiset muuttuivat sitä ystävällisemmiksi mitä lähemmäksi Moldovan rajaa lähestyin. Eräs mies tulinheti juttelemaan kun olin pysähtynyt puistoon. Yhteidtänkieltä meillä ei ollut mutta juttelimmecmistä olin tullut, renkaiden ilmapaineesta sekä ylävartalon muskeleista. Miehen mielestä voima lähtee polkupyöräilyssä ylävartalosta eli pitää olla muskeleita. Puhuimme myös telttailusta, mies näytti puistoa ja osoitti että laita teltta siihen kukaan ei tule sanomaan siitä mitään. No, tuskin siinä olisi saanut olla kovin pitkään rauhassa kun olisi tullut juttukavereita ja rahan pummaajia.

Kävin aivan rajan tuntumassa kaupassa. Minulle oli jäänyt Ukrainan hyvrnejä taskuun joten päätin käyttää ne pois. Ostin jogurttia ja kanan munia. Ehdin käydä pyörän luona kun muistin että kananm olivat melkein loppu. Ei siinä auttanut muu kuin käydä taas kiusaamassa kaupan tätejä.

Kun saavuin rajalke , pysähdyin vähän ennen portteja. Vasemmalla puolen oli pieniä kioskeja, niiden edessä seisoi nainen ja kaksi miestä. Miehet katsoivat minua epäilevästi, nainen ei välittänyt vaan räpelsi välillä puhelinta. Kun en saanut oikein selvää mitä pitäisi tehdä kysyin asiaa kyseiseltä porukalta. Kysyin samalla myös rahanvaihdosta, ensimmäinen koppi oli kuulema pankki missä voi vaihtaa valuuttaa. Tai sitten ei, kuulema.

Rajamuodollisuudet eivät olleet kovin kummoiset. Portin luona sain lapun missä oli jokin kirjoitus. Ajoin ison rakennuksen ohi, sen takana oli kaksi koppia. Ukrainalainen rajamies tuki tuimana luokseni ja kysyi passia, seuraavaksi hän halusi tietää onko minulla rokotustodistus. Näytin sitä hänelle. Sitten kysyttiin matkasuunnitelmasta. Seuraavaksi mies meni juttelemaan toisen miehen kanssa. Pian mies tuli takaisin ja kysyi uudestaan matkasuunnitekmastani. Kerroin että Chisinaun kautta joko odessaan ja takaisin moldovan kautta galatiaan. Tai sitten suoraan Galatiaan Romanian puolelle. Nyt mies meni koppiin, ja jälleen hän kysyi matka suunnitelmiani. Kerroin sen uudestaan. Nyt mies alkoi katselemaan passia, hän laittoibsen koneeseen ja katseli ruutia. Pian hän otti passin pois ja laittoi sen uudestaan. Tässä välin hän nappasi leimasimen vyöllään kuin lännen mies revolverin konsanaan. Mies otti passinnkoneesta, selasi passin sivuja ja paukautti poistumisleiman. Paperi sain myös oman leiman. Sitten mentiin seuraavalle kokille missä nainen vilkaisi passia ja paperia. Sama ruljanssi toistui Moldovan puolella mutta he eivät kysyneet matkasuunnitelmaa vaan rokotustodistus oli tärkeämpi. Passi sai leiman, niin kuin paperikin. Jälleen piti käydä toisella puolen tietä olevalla kopilla. Sitten sain mennä. Minun piti vielä pysähtyä Portin luona missä portinvartija otti paperilapun pois. Sen jälkeen sain mennä. En mennyt kuin Portin toiselle puolen. Laitoin passin ja muut paperit talteen pyörälaukun taskuun. Kysyin vielä rajamieheltä rahan vaihdosta. Hän vinkkasi Ukrainan puolelle, tai 20 km päässä olevallaan kaupunkiin.

20km päässä on automaatti. Kävin sieltä nostamassa 500 md rahaa, eli 25 €. Olinn jo hakenut heti rajan jälkeen,2-5 km päässä olevasta huoltamolta puhelin kortin. Hintaa sillä ei ollutbkuin 2.5€.

Kun pääsin Lipcani kaupungiin kävin automaatilla. Seuraavaksi olikin jo hirveä ylämäki edessä. Työnsin sen kolmessa vaiheessa ylös. Jäin yhdessä välissä juttelemaan vanhan miehen kanssa kun hän nojaili rauta aitaansa.

Nousu jatkui todella pitkälle. Ennen huippua on omena viljelmä. Puita on silmän kantamattomiin, tie mikä vei pellolle, sen vasemmalle puolella on vanha renkaaton sekä lasiton iso pakettiauto. Jäin sen taakse yöksi.

Matka 77.30km, aika 4:42h, Lipcani, Moldova. Ps, 31 maa missä olen pyöräillyt. ))