27.11

Eilen päivä oli tuulinen. Kun illalla sain leirin pystyyn, tuuli vaimeni vähsen. Kun olin tehnyt iltahommat ja menin 10 pintaa yöpuulle, tuuli yltyi myrskyksi. Juuri kun sain unen päästä kiinni, polkupyörä kaatui teltan päälle. Olin laittanut sen pressun alle sadesuojaan. Se olisi pysynyt pystyssä mutta tarpin kaksi telttakiilaa lähtivät maasta irti ja tarppi kaatoi pyörän. Onneksi teltta säilyi ehjänä. Sain toisella kädellä nostettua ja pidettyä teltan seinän läpi polkupyörää sen verran että pääsin samalla ulos ottamaan toisella pyörästä kiinni. Sain näin nostettua sen pois teltan päältä. Siirsin polkupyörän pois tarpin alta puun alle ja kiinnitin suojan uudestaan maahan kiinni. Laitoin kulmiin tupla kiinnitykset että s pysyisi maassa kiinni. Myrskytuuli jatkui pitkälle aamuun, kunnes se tyyntyi auringon noustessa.

Päivä oli tänään raskas. Kun lähdin liikenteeseen sain ensimmäisen tunnin työntää pyörää ylämäkeen. Kun lopulta saavutin huipun, oli vuorossa hien kuivatus alamäki. Vaikka ensimmäinen ylämäki oli pitkä niin seuraava vei voiton siitä. Ylämäki oli spagetti nousua, se jatkui ja jatkui. Pysähtelin välillä lepäilemään ja hengittämään. Juuri kun luulin että pahin oli jo ohi, noin ei. Nousu sen kun jyrkkeni. Vastaan tuleva kaista erkani omastani. Se laskeutui jyrkästi kaksikaistaisen minun suuntaani kun katselin sitä. Omani hävisi jyrkkään mutkaan joka kaartui oikealle.

Kun pääsin mutkan kohdalla ja näin minne tie meni minulta pääsi muutama kirosana. Alussa oli pienen pätkän tasaista mutta sen jälkeen se kääntyi vasemmalle ja näytti kuin olisin katsonut seinää. Mietin , millä hiivatilla saan työnnettyä pyörän ylös, kun autoillakin oli vaikeaa. Sain pyörä kyllä ylös mutta 30 metrin välein piti lepuutella käsi ja jalkoja. Onneksi seinänousu ei ollut kovin pitkä vaan se kääntyi jyrkästi oikealle ja tasaantui melkein normaaliksi nousuksi.

Kun näistä oli selvitty, olin päässyt , pitkän alamäen jälkeen, laaksoon ja Hincestin kaupungin lähelle. Siitä eteen päin olikin tasaista tietä 30 km. Tie seurasi jokea ja kulki laaksoon pohjalla Cimislian kaupunkiin asti. Kävin siellä kaupassa koska ilta alkoi olemaan käsillä. Olin elätellyt jo toivoa että pahin oli jo ohi tältä päivältä. Kun pääsin laitakaupunkiin, tie kääntyi pois Jokilaaksosta. Ja vastassa oli jumalattoman pitkä mäki, ainakin se tuntui siltä. Pyörä oli painava, siinä oli vedet ja jogurtti lisäpainona. Ja kaiken lisäksi taistelin kelloa vastaan. Työnsi mäkeä ylös sen minkä jaloista sain irti. Vilkaisin välillä missä aurinko on ja laskin aikaa. Kun mäki lopulta loppui oli vastaavasti lasku. Ja se oli jyrkkä mutta lyhyt. Laakson pohja oli lyhyt, tie nousi vastakkaisella rinteellä melkein pystysuoraan ylös. Ainakin se näytti kun katsoin mäen päältä. Laskin laakson pohjalle ja huomasin vähän kauempana tiestä muutaman puun ja pusikon. Laakson pohja laski tiestä pois päin, sen keskellä kulki traktorin jäljet. Laakso oli kuin lännen elokuvista, traktorin jäljet näyttivät kauempana vankkurin jäljiltä. Ainoastaa karja puuttui, muuten näkymä menisi täydestä.

Kävin katsastamassa pusikoiden luona miltä siellä näytti. Löysin tasaisen paikan. Jouduin ottamaan muutamia puiden alkuja pois että sain teltan tasaiselle pystyyn.

Matka 63.42km, aikA 4.56h, keskinopeus. 12.85kmh. Cimislia, Moldova.