28.12

Asunto minkä vuokrasin yhdeksi päiväksi oli kylmä. Lämpöpumppu seinällä oli päällä koko yön mutta sen teho ei riittänyt lämmittämään asuntoa tarpeeksi. Lattia oli kivilaattaa joten se imi tehokkaasti lämmön.

Aamulla kun heräsin olin kahden vaiheilla mitä teen. Kun vilkaisin ikkunasta ulos ja huomasin että taivas on kirkas niin niin päätös oli selvä.

Söin ja pakkasin loput tavarat laukkuihin. Kannoin pyörän toisesta kerroksesta alas . Kun kaikki romut oli alhaalla, pakkasin pyörän. Avaimen annoin pihalla istuvalle miehelle.

Olin katsonut kartasta tämän päivän reittiä. Tiesin että se olisi raskas koska eilinen päivä painoi vielä jalkoja. Maitohapot purskahtivat herkästi jalkoihin ja lihakset jäykistyivä nopeasti.

Lähdin kuitenkin toivekkaana matkaan. Ylämäki toisensa jälkeen tuli vastaan. Työnsin suurimman osan niistä ylös. Pisin mäki oli 20 min . Jotkut olivat lyhyitä mutta jyrkkiä, niissä minun piti pysähtyä aina silloin tällöin vetämään henkeä ja huilaamaan pohkeita.

Väli Cumhuriyet- Camikebir on hiton voimia vievä. Tie on kiviasfalttia, samanlaista käytetään Norjan tiestössä. Se on raskas ajaa. Koska täällä ei ole talvea niin irtokivet mitkä lähtevät tiestä kasaantuvat tien reunaan. Ja koska täällä ei aurata teitä niin kivimäärä on paikoin valtava. Kaiken lisäksi tie syö rengasta kun hiiri leipää.

Selvisin päivästä pelkällä tahdon voimalla” voima olkoon kanssanne ” jos saa siteerata Tähtien Sotaa. Löysin jonkinlaisen majapaikan isosta kaupungista. Kävin syömässä ravintolassa ja kävelin jonkin aikaa rantatietä. Sen varrella on baareja ja ruokapaikkoja, myös se missä olin syömässä.

Matka 59km , aika 4:46h, Camikebir, Turkey.