8.1

Kello soi 6.45. Meidän piti nousta aikaisin koska bussi lähtisi kello 11. Olimme kaikki ylhäällä 7 aikaan. Söimme aamupalaksi vaaleata leipä, sipulia, tomaattia, suippopaprikaa ja sen kruunasi suklaalevitettä leivän päälle. Kait siinä oli vielä muutakin mutta hyvä ateria kuitenkin.

Olimme pakanneet suurimman osan tavaroista jo eilen joten aamulla ei tarvinnut tehdä muuta kuin hakea pyörät takapihalta ja pakata ne.

Matka bussiasemalle oli 2 km luokkaa. Kun saavuimme bussiasemalle jätimme pyörät bussikatoksien alle. Matkalla oli alkanut satamaan vettä. Hamid meni ensimmäisenä bussiasemalle olevien toimistojen luokse. Seurasin hänen perässä kun olin saanut pyörän parkkiin. Hamid ei osannut englantia, hän puhui ainoastaan persiaa.

Liput maksoivat 120trl, polkupyöristä he veloittivat 50 trl vaikka niistä ei kuulema mene maksu Turkissa. No, olisimme voineet mennä myös toisella bussiyhtiöllä mutta en jaksanut alkaa vääntämään kättä. No, kun sitten llkmme saaneet liput niin menin ensimmäisenä lataamaan pyörää bussiin. Vesisade ei helpottanut sitä ollenkaan. Bussin apukuski alkoi hermostumaan ja alkoi räksyttämään vieressä. En aluksi välittänyt siitä mutta päätin laitaa tavarat nopeasti bussiin että pääsisin sateen suojaan. Iran8ilaiset tulivat vähän myöhemmin lataamaan tavaroita bussiin. Menin auttamaan heitä koska sade oli kiihtynyt , näin pääsisimme nopeammin sateen suojaan. Apukuski räksytti vieressä koko ajan nostaen ääntään välillä.

Kun bussiin lähti lopulta eteen päin tämä samainen ukonkäppänä joutui tarjoilemaan meille kun oli välipalan aika. Bussissa tarjoiltiin teetä tai nescafeeta, niiden kanssa sai kakun palan. Miehe naama lli kuin se kuuluisa petolinnun p…. .

Matka Antalyaam bussilla on henkeä salpaava. En voi muuta kuin suositella sitä. Maisemat ovat upeat. Kävimme 1350 metrissä ylimmillään. Nousut ovat todella tappavia jos ne ajaa polkupyörällä. Matkalla näkee todellisia vuoristokyliä, pysähdyimme parikertaa 20 min tauolle. Kuski sekä miehistö käy kahvilla ja wc:ssä, kuten myös matkustajat jos on tarvetta.

Kun Antalyaan lopulta saavutaan on edessä pitkä alamäki 1300 metristä. Alamäki alkaa 30km ennen kaupunkia. Bussi saapui terminaalin luokse, toivoin loko ajN että se menisi katoksen alle. Niin ei kuitenkaan käynyt vaan se pysähtyi juuri sen eteen. Antalyassa satoi rankasti vettä, onneksemme katos duojasi vähän kun aloimme purkaa tavaroita pois bussin ruumasta. Apukuski oli ko siellä naama punaisena laukkujen kimpussa.

Menimme itse hakemaan tavaratilasta laukkuja ettei se pahvi olisi rikkonut pyöriämme. Huomasin kun ukkeli heitti pyörääni kerran sivummalle,ärjäisin ukolle että sen arvo on aika paljon jos kiinnostaa tietää. En tiedä ymmärsikö se puhetta mutta sain kuitenkin pyöräni pois autosta.

Pakkasimme pyörätä katoksen alla. Koska sade vai jatkui päätimme jäädä yöksi terminaaliin. Hamid löysi hyvä paikan terminaalin lipunmyynnin edestä. Siinä oli tuoleja joiden väliin saimme pyörät turvaan. Lähdimme hamindin kanssa etsimään kauppaa iltapalaa varten. Seikkailimme halki terminaalin ja bussien säilytysalueeiden läpi kunnes pääsimme lähemmäksi kauppoja. Hamid käyttä puhelimen karttasovellusta suunnistukseen. Kauppa löytyi ka saimme ruuat. Takaisin emme enään päässeet samaa reittiä koska olemme tulleet yhden Portin läpi missä oli vartija. Hän kyllä laski meidät ulos mitta ei enää takaisin. Jouduimme kiertämään koko terminaalin alueen että pääsimme takaisin lähtöpisteeseen.

Söimme hyvällä ruokahalulla iltapalan. Terminaalin ulkopuolella oli vedenotto piste minkä luona kävin pesemässä hampaat sekä kasvot. Kello oli vähän yli 23 kun aloin nukkumaan. Tuolit olivat kovia joten aamuyöstä kaivoin laukusta pehmustetta alleni. Laitoin myös kevyen untuvatakin lämmikeeksi päälle.