Ensimmäinen yö riippumatossa oli outo. Selkääni alkoi kylmätä keskiyöllä joten kömmin makuupussista pois ja hain laukusta toisen makuupussin lisää. Pujottelin toisen makuupussin toisen sisälle ja käytyäni vielä pissalla kömmin takaisin rippumattoon. Seuraavat kymmenen minuuttia ähelsin makuupussien kanssa että sain ne oikeaan asentoon ja kiinni.

Heräsin aamulla vähän ennen 8:saa. Omasta mielestä I en nukkunut yhtään mutta jotenkin se aika hujahti yön yli . Ehdin laittamaan makuupussit pois ennen kuin naapuri riippumatossa kuului kahinaa ja ääniä.yhtälkiä pää pisti riippumatossa, sanoi hyvät huomenet saksalaiselle. Pian hänkin oli noussut ylös ja alkoi laittamaan varusteita kasaan. Kun tavarat olivat pusseissa niin olikin jo aika tehdä aamupalaa.

Kun pyörät oli saatu metsästä pois, tai oikeastaan vuoren huipulta alas niin edessä oli huikea alamäki sen jälkeen olikin jo ylämäki joka oli pitkä. Kiipesimme meren pinnasta katsottuna 400 metriin . Aloitimme nousun noin 200 metristä. Maisemat olivat todella hulppeat. Maan kaarevuuden huomasi Kun horisonttiin katsoi. Turkoosin sininen meri heijasti auringon valoa ja loi rannikosta upean näköisen.

Näimme matkalla myös maanjäristyksen aiheuttamia tuhoja tiessä. Asfaltti oli noussut puolisen metriä toiselta puolen ajokaistaa 30 metrin matkalta. Myös rinteessä oli iso halkeama .

Pysähtelimme aika usein koska minulta katosi voimat. Välillä jaksoin ajaa nousut ylös mutta yhtäkkiä jouduin työntämään pyörää koska en vaan jaksanut. Luulen että flunssa jonka sairasti muutama viikko sitten vaikutti asiaan. En saa kunnolla henkeä vaan joudun hengittämään normaalia enemmän kuin yleensä.

Ajoimme kolmen tunnelin läpi, viimeinen oli kilometrin mittainen. Päätimme lopettaa tänään aikaisemmin koska saavutimme Anamur kaupungin. Jäimme vuoren rinteeseen yöksi. Kaupungin valot näkyvät alhaalla. Lähellä on jokin kaatopaikka, sinne on viskottu romua mutta ei muuta jätettä. Ison kanjonin rinteet ovat romun peitossa.

Matka 40.72km ,aika 3:12h, max nopeus 64kmh.