Sain pitkästä aikaa nukuttua kunnolla. Edellisen yönä minua vaivasi kylmyys. Riippumaton selkä puolelta hohkasi kylmyys mutta sain korjattua sen kun otin toisen makuupussin  käyttöön.

Heräsin kuitenkin yöllä muutamaan kertaan.  Ei se loppujen lopuksi  huono asia ollut. Heti kun aukaisi silmät niin tähti taivas näkyi silmien edessä.

Kun aamu tuli niin lammaspaimenen ääni laaksossa herätti minut. Aurinko alkoi juuri vaalentamaan taivaan rantaa. Makailin riippumatossa vielä jonkin nauttien olosta. Lopulta kuitenkin piti nousta ylös. Vaihdoin ensin yövarusteet pyöräily vaatteisiin ja sitten olikin helpoin osa,  makuupussit pois . Tässä vaiheessa alkoi myös naapurin hamokista kuulumaan ääniä.

Kun helppo osuus oli tehty, olikin vaikeampi osuus. Laukut piti kantaa jyrkkää rinnettä ylös.  Kaverini oli jo tässä vaiheessa ehtinyt laittaa tavarat kasaan ja alkanut kantamaan niitä ylös.

Kun laukut olivat ylhäällä tasanteella oli vielä pyörien vuoro. Saimme ne ylös vaikka Rinne olikin kivinen ja petollinen. Teimme sen jälkeen aamiaista ja söimme hissukseen.  Aurinlopanelit latasivat sillä välin puhelimeen ja powerpankkiin virtaa.

Päivä oli tänään helppo. Emme pyöräilleet kovin kovaa. Eilinen pahaolo sekä kuumeen tunne olivat poissa. Keuhkot olivat kuitenkin tukossa mutta henki kulki.

Ajelimme tänään Anamurasta Boźyaziin astu ja siitä vähän ohi.

Iltapäivästä kun laskimme nousun jälkeen alamäkeä niin sattui haaveri, banaaneille meinaa. Tulin Saksalaisen takan kun banaanittippuivat hänen laukun läpän alta. Vauhtia oli 30 km tunnissa. Banaanit pomppivat pussin sisällä kunnes solmu aukesi. Ehdin katsoa sitä sekunnin verran kun ajoin pussin päälle. Onneksi etu sekä takarengas menivät banaaneista ohi, noin sentin verran. Ehdin sen verran ohjata että en ajanutc banaani tertun päälle.  Kun lopulta sain pysäytettyä ja juostua I hakemaan banskuja  niin tuho ei ollutkaan täydellistä kuin aluksi näytti. No ei se kyllä kaunista katsottavaa kuitenkaan ollut. Kaksi banaani oli aivan muusina ja loput olivat sen näköisiä että olivat tippuneet kovassa vauhdissa. Aamen. Otimme sellaiset mitä vielä voi syödä.

Illalla 16 aikoihin aloimme katselemaan yö paikkaa kun olimme ohittaneet Bozyazin. Kaupunkin jatkui jatkumistaan koska kylät olivat kasvaneet yhteen. Lopulta kun muuta mahdollisuutta ei enään ollut näimme pelastuksen. Korkea mäki minkä päälle ei nähnyt taloista. Sen vieressä oli kasvihuoneita mutta niiden katon harjat jäivät kukkulan alapuolelle. Kukkulan tasanteella kasvoi kuivaa ruohoa mätiä sekä mäntyjä jotka olivat kitukasvuisia.

Laitoimme teltat tällä kertaa yöpaikaksi. Ps Kävimme myös muutamassa nähtävyys paikassa.

Matka 36.24km , aika 2.28h , Bozyazi, Turkey