Olimme eilen päättäneet mennä rannalle yöksi vaikka olisimme voineet jäädä myös satamaan. Kävimme katsomassa huvivene sataman ympäristöä mutta tulimme siihen tuloksee että katsotaan. Olimme tavanneet aikaisemmin sataman vartijan, hän oli kertonut paikasta ja kutsui minut ja saksalaisen teelle toimistoon. Saimme siellä vihiä että muutaman kilometrin päässä olisi ranta minne voi mennä yöksi. Siellä olisi myös puita mihin voi ripustaa riippumaton .

Kun lopulta pääsimme lähtemään toimistosta joka oli muuten aika mahtava. Siinä oli kaksi kerrosta. Alakerrasta lähti rautaiset kierre portaat yläkertaan. Yläkerrassa oli sitten keittiö sekä sohvat ja pöytä. Kaikkein parasta oli kokonaan aukeaa liukuovi joka oli lasia. Kun sen aukaisi niin seinä lähti puoliksi pois. Alakerran kahvion ja toimiston sisäänkäynnin katto näkyi kun liukuovi oli aukaistu. Yläkerrassa oli sen jälkeen aivan upea näköala.

Menimme suoraan rannalle pienen kiertotien kautta. Aloimme tutkimaan vesitilannetta ja tulimme siihen tulokseen että sitä pitää hankkia lisää. Niinpä Leonard lähti käymään km päässä ja minä aloin tekemään ruokaa.

Kun olimme saaneet riippumatot viritettyä ja aloimme valmistautua menemään niihin niin tuuli alkoi puhaltamaan kovaa. Välillä puuskat olivat niin kovia että puut taipuivat. Sitä jatkui pitkälle aamuun.

Herätys olikin sitten kylmä. Kun vaihdoin yövaatteet pois riippumaton vieressä niin tuuli oli kylmä. Se mikä ei tapa, se vahvistaa

Emme ajaneet tänään kuin 10 km. Kävimme katsomassa isoa tippu kivi luolaa. Se sijaitsee 5.7 km päässä Aydinick kaupungista. Sisään pääsy oli 12 trl. Luolasto on 450 m pitkä. Aivan sen pohjalla oli upea puhdasverinen järvi. Paikan nimi on Gilindire Mağrasi.

Emme ajaneet sen jälkeen paljon . Kun pääsimme takaisin päätielle jonne oli luolasta 3 km niin etsimme leiripaikan.