Yö oli jälkeen tuulinen. Pohjoistuuli puhaltaa aina viileästi ja sen huomaa. Riippumattoni oli laitettu väärin päin joten kylmä viima puhalsi suoraan kasvoihini reunan yli.

Olin illalla ottanut kunnon painimatsin makuupussieni kanssa . Minulla on kaksi makuupussia koko ajan mukanani joita myös käytän kun sää on kylmä. En saanut niitä mitenkää kunnolla asentoon ja päälleni joten jouduin vääntämään tosissani, mahalihakset krampissa ennen kuin pystyin lepäämään kunnolla.

Sain nukuttua kuitenkin jokusen tunnin. Tiesin se siitä että näin unia, muuten minulla menee välillä sekaisin unen ja valveilla olon raja. Jokainen tietää sen tunteen kun olo on aamulla sellainen että” tulikohan sitä oikeastaan nukuttua ollenkaan”.

Tuuli ei rauhoittunut oikeastaan yöllä ollenkaan. Aamulla en olisi halunnut nousta ollenkaan. Katselin makuupussista sisältä kun aurinko alkoi vaalentamaan taivaan rantaa. Näin kun auringon ensimmäiset säteet osuivat vuoren rinteeseen ja alkoi siitä pikkuhiljaa etenemään kohden vuoren juurta missä olimme. Kun aurinko lopulta pilkisti metsikön takaa niin nousin ylös. Ehdin laittamaan makuupussit pois ja melkein riippumatonkin ennen kuin toisesta riippumatossa kuului liikettä

Päivä oli jälleen rakas. Vaikka eilen emme ajaneet kuin 10km niin se tuntui kuitenkin jaloissa. Niistä 10 km työnsimme pyöriä 8km. Sama homma jatkui myös tänään. Ajoimme muutaman tunnelin läpi joiden yhteispituus oli 1360m. Eli 1km ha 360m päälle. Myös tuuli oli koko päivän kova. Puuskat riepottelivat pyörää kunnolla.

Luulisi että tunnelissa olisi helppo ajaa. No, Turkissa on onneksi tiet aina nelikaistaisia. Kaksi kumpaanlin suuntaa. Yleensä tunnelissa ovat tasaisia tai laskuvoittoisia, luulisin. Tänään ne olivat vasta mäkeä , olin jo muutenkin poikki joten viimeinen tunnelissa joka oli 1008 metriä pitkä, kävi voimille.

Iltapäivästä ohitimme Yeşilovacik kaupungin. Sen vierestä menee D400 tie jossa tehdään peruskorjausta. Toisen puolen kaksikaistaa on suljettu ja liikenne on ohjattu toiselle kaistalle. Ajoimme osan matkaa jo valmiiksi tehdyn asfaltin päällä joten meillä oli privaatti tie käytössä.

Ohitimme kaupungin ja pysähdyimme pikkukylässä, toivoen että löytäisimme sieltä kaupan. Näimme jo kaukaa moskeijan tornin. Päätimme suunnistaa sen suutaan, saisimme ainakin sieltä vettä. Käännyimme kylään vievälläe tielle. Päätin kysyä kaupasta erään korjaamon pihalla olevalta mieheltä. Ei mennyt kuin hetki kun meillä oli opas. Mies lähti pihasta mopolla näyttämään tietä. Kauppa sijaitsi 50 metrin päässä korjaamosta. Emme olisi varmaan huomanneet sitä ilman mopomiehen apua. Ostimme sieltä iltaruuat. Onneksi sieltä löytyi leimaa ja maitoa . Valikoima ei ollut kovin kummoinen mutts löysimme sieltä tarvittavat ruuat.

Ajoimme sen jälkeen noin 5 km kun näin metsikön minne pystyi menemään yöksi. Sinne pääseminen oli vaikeaa. Jouduimme laskeutumaan jyrkän rinteen alas mikä oli vielä kaiken lisäksi irto kiveä ja hiekkaa mikä lähti helposti irti. Sen jälkeen piti vielä työntää pyörää kivikkoisen pellon halki. Mutta se kannatti, löysimme leiripaikan mihin voi laittaa riippumatot roikkumaan.

Matka 43.56km , aika 3.36h, Andersson, Turkey