On se vaan kumma että ihminen ei opi koskaan elämään rauhassa. Aina joku höyrypää haluaa päteä ja aloittaa sodan. Ukrainan ihmiset jotka tekevät Ukrainasta maan ovat hienoja ihmisiä. Olen ollut siellä monta kertaa, Rakkauteni sen ihmisiin ja maahan on vilpitön. Sota ei ole koskaan oikea ratkaisu, se tuo tuskaa ja kuolemaa ja ajaa vain diktaatorin sairaita ajatuksia.

Mutta sitten tähän päivään ja menneeseen. Olemme leonardin kanssa olleet hostellissa Maanantaista lähtien ja hauskaa on ollut. Olemme kiertäneet ympäri kaupunkia ja käyneet syömässä monessa paikassa. Adanan lähellä on iso järvi. Kävimme siellä pyöräilemässä ja katsomassa Lunaparkkia. Adanassa on vanha kaupunki. Se on auki vielä silloinkin kun muu kaupunki jo nukkuu. Tapasimme vanhemman miehen joka esittelee meille vanhaa kaupunkia. Myös hotelliin saapui yksinäinen nuori mies reppu selässää. Hän oli myös pyöräilijä. Pyörän hän oli jättänyt Istanbuliin. Hän kertoi että oli liikenteessä 3 kaverin kanssa jotka olivat myös jättäneet pyöränsä samaan varastoon. Miehet olivat päättäneet seikkailla ympäri Turkkia, kuka mihin sitten menikään meininkillä. Kaikki olivat Ranskalaisia.

Hostellin itsessään ei ole kovin hyvässä kunnossa. Wc ; tä on kolme ja huoneita viisi joten niitä riittää asiakkaille.. Suihkuja on 2. Ahmed oli koko ajan töissä kun olimme ne 5 päivää hostellissa. Kaveri on kyllä aikamoinen kettu joka ymmärtää rahan päälle hyvin.

Lähdimme liikenteeseen 11 aikaan. Matkamme suuntautunut Osmaniye kaupunkiin. Sinne oli 100 km joten yövymme maastossa yhden yön. Kaupunki meni nopeasti ohi koska tie oli tasaisia. Teimme matkalla yhden pahan virheen . Lähdimme oikaisemaan oikopolkua joka meni pellon halki. Olimme nähneet kaukana tulevan yöpaikan. Se oli ison mäen juuressa missä kasvoi männikköä. Näimme että pellon poiki meni Tie . Olin jo väsynyt henkisesti joten en jaksanut miettiä tarpeeksi asiaa. Niinhän siinä kävi että puolessa välissä peltotietä pyörämme renkaat eivät enää pyörineet. Muta oli tutkinut minun lokasuojat kokonaan. Ja vaikka Lenardilla ei ollut edes lokasuojia niin senkin pyörän pyörät olivat jumissa. Jouduimme taistelemaan pitkän aikaa ennen kuin pääsimme puoleen väliin tietä. No, jotta kaikki ei sujuisi ihan nappiin niin tien katkaisi rautatie. Olimme jo tässä vaiheessa aikaa kypsiä miehiä. Muta oli sellaista purukumia että kun se tarttui de ei lähtenyt irti, muuten kuin kepillä.

Meidän ei auttanut muu kuin kahteen mieheen työntää ja kantaa minun pyöräni raiteitten yli. Saimme pyörän yli mutta eturattaat saivat kolauksen. Sen verran pahan että sen joutuu korjaamaan. Rautatien jälkeen oli vielä 300 metrin purukumi muta tietä. Kun pääsimme lopulta asfaltille niin pyörämme olivat todella likaiset, kuten olivat myös kenkämme. Saimme tosissaan tehdä töitä että pyörät alkoivat pyörimään edes vähän.

Kun lopulta pääsimme eteen päin niin mink pyöräni ei toiminut kunnolla. Renkaat ottivat edelleen kiinni mutaisiin renkaisiin. Kitkuttelimme eteen päin pienellä vaihteella kunnes lopulta saavuimme metsän luokse. Kävin nopeasti katsomassa paikan. Aivan täydellinen hamokkille. Tien ja metsän välissä oli kastelukanava . Pääsimme kulkemaan sen ali joten päätimme jäädä sinne yöksi.

Matka 60.13km, aika 3:39h. Turkey