Olin eilen käynyt ostamassa lipun Trabzon kaupunkiin. Kaupunki sijaitsee toisella puolen Turkkia mustan meren rannalla. Kaikki ei kuitenkaan mennyt aivan niin kuin suunnittelin. 

Olin ollut paripäivää jo hotellissa järjestääkseni asioita. Olin ostanut repun että saan läppärini mukaan bussin sisälle.  Saisin myös ruuat sekä veden helpommin mukaan.

Nousin aikaisin ylös että saisin varusteet kasaan ja pääsisin syömään aamupalan. Aamupala tarjottiin hotellin yläkerrassa terassilla. Terassi oli katettu joten sade eikä tuuli pääsyt sisälle. Söin aamiaisen hyvällä ruokahalulla, juoden lopuksi muutaman mukin teetä . Ulkona satoi vettä joten en pitänyt kiirettä. Olin katsonut puhelimesta säätiedoituksen mutta tein itse virhearvion, olin katsovinani sadetutkasta että sade loppuisi 12 pintaan. Niin ei kuitenkaan käynyt.  Kello tuli kaksitoista , olin istuskellut alakerrassa odottamassa sateen loppumista juoden samalla teetä. Receptionin mies oli ystävällinen ja avulias kun hän toi minulle teetä.

Koska sade ei loppunut 12 minun piti lähteä eteen päin. Vesisade oli kohtalaista mutta tilanteelle ei voinut mitään. Lähdin ajamaan kohden 4 kilometrin päässä olevalla bussiterminaalia.  Poikkesin matkalla rengasvarikolla missä olin pysähtynyt teelle kun etsin viimeksi bussiterminaalia.

Työnsin polkupyörän suoraan bussiterminaalin sisälle kun pääsin lopultakin perille.  Tuttu lipun myyjät oli paikalla joten jätin polkupyörän lähelle lipunmyyjiä. Kiertelin ympäri bussiterminaalia katsellen myyntikojuja  katsellen  samalla mitä söisin. Ostin jonkinlaista pullan ja leivän sekoitusta matka evääksi. Kävin välillä kyselemässä lipunmyyltä mihin aikaan bussin pitäisi tulla laiturille.

Kello lähestyi 16.30 kun aloin olla levoton. Jokin ek oikein täsmännyt joten kävin jälleen kyselemässä lippuluukulla. Miehet olivat luvanneet että hoitaisivat minut bussille. No , tässä kävi sitten niin että bussi ek lähtenytkään tältä terminaalissa vaan aivan muualta. Yritimme saada minulle kyytiä huonolla onnella. Lopulta minut tungettiin pieneen bussiin laukkuineen ja pyörineen. Matkustin seisaalleen pitäen pyörää pystyssä, nojaten samalla penkkiin minkä päälle laukut olivat. En tiedä kuinka monta kilometriä me menimme mutta matka kesti 30 minuuttia. Kuski ajoi todella kovaa, muut matkustajat luovat aluksi vähän ihmeissään mutta vähän ajan päästä he eivät enää edes huomanneet minua.

Lopulta bussi karsia pienemmän terminaalin eteen . Purimme pyörän ja laukut pois kyydistä. Siirsin ne katoksen alle suojaan sateelta. Minulla ei ollut mitään hajua mihin aikaan bussi lähtisi. Oliko se myöhässä vai olinko itse jo myöhästynyt.  Niinpä kävin sisällä kyselemässä oliko Trabzonin bussi jo lähtenyt.

Bussi saapui lopulta laiturille 2. Saimme tavarat bussin sisälle. Otin polkupyörästä etupyörän pois että saimme sen paremmin mahtumaan kyytiin.

Bussimatka kesti 18 tuntia. Nukuin välillä, kun pysähdyimme kävin kävelyllä ja WC :ssä. Kello oli 12 päivällä kun olimme vihdoin Trabzon kaupungissa. Bussi ajo ohi keskusta ja pysähtyi lähelle suurta kampusta missä oli koulu ja asuntolat.

Kasasin nopeasti pyörän ja laitoin laukut pyörän päälle. Työnsin pyörän suoraan terminaalin sisälle missä laitoin sen rauhassa ajokuntoon. Uteliaisuuttani pyöri ympärillä mutta en välittänyt niistä vaan keskityin omaan hommaan . Jun pyörä oli pakattu oli aika lähteä eteen päin. Lähdin etsimään yöpaikkas eli hotellia tai asuntoa.

Seikkailin monessa paikassa. Kävin ensi etsimässä hostellia mutta se oli muuttanut pois uuteen osoitteeseen . Sain taksikuskin avulla selville uuden osoitteen jonne sitten suunnistin . Paikka oli todella hankala löytää. Kun lopulta löysin asunnon niin vuokran antaja taivas koko ajan montako päivää aion olla. Ukko haisi vielä viinalle joten en ottanut asuntoa.

Kävin myös hotellissa mistä olisin saanut 185trl huoneen. Kävin kuitenkin katselemassa vielä muita paikkoja. Lopulta valitsin asunnon . Sain tiputettua hintaa 180trl, kun mies pyysi 200. Otin sen 3 yöksi.