Matka Batumiin on ollut sekava. Minulla on ystäviä ukrainassa ja olen ollut niin ajatuksissani ja huolissani heistä että en ole edes jaksanut kirjoittaa. Muistan vain pätkiä matkasta koska en ole ollut täällä vaan jossakin muualla.

Ennen kuin tulin georgiaan yövyn matkalla vuoren rinteellä Ilma oli kylmä mutta plussan puolella kuitenkin. Etsiessäni ( 6.3) leiripaikkaa se oli vaikeaa. 010-23 tien on monesta paikkaa aidattu kaiteella joten se yli on vaikea mennä.

Onneksi metsätie katkaisi kaiteen , pääsin siitä etsimään leiripaikka. Metsätie nousi jyrkästi ylös joten jätin pyörän alas. Kävelin 200 metriä tietä ylös etsiessäni paikkaa riippumatolle. Rinteen yläpäässä oli hyvä paikka mutta siellä oli vanha kuorma auto. Niinpä etsin vähän alempaa toisen paikan. Raivasin ensi puukolla polun metsikköön koska muuten sinne ei pääsisi pyörällä. Liaani kasvit joissa kasvaa piikkejä tarttuvat ja pistävät joka paikkaan. Ne myös pystyvät puhkomaan jopa swabelit vaikka niissä olisi pistosuojattu kumi. Nim: kokemusta on.

Juuri kun oli saanut raivattua polun ja työnnettyä pyörän metsään kuulin kuinka kuorma auto oli lähdössä. Olin jo ehtinyt purkaa takatarakalta osan tavaroista kun auto meni rinnettä alas. Päätin vielä vilkaista yöärinnettä miltä se näytti. Niinpä siinä kävi sitten sillee että kannoin irtotavaran rinnettä ylös, noin 30 metriä ja työnsin pyörän perässä samaan paikkaan mihin olin jättänyt irtotavarat.

Viritin riippumaton sekä tarpin ennen kuin valmistin ja söin iltapalan. Kun sammutin otsalampun ja melkein nukahdin niin sain seuraa. Kuulin kun pyörälaukkuja nuuhkittin , sain toisen käden pois makuupussien sisält. Sytytin otsalampun joka roikkui kannatin langassa ja suuntasin sen pyörääni kohden. Iso koira eläin jolla oli harmaaturkki seisoi metsätiellä. Se näytti aivan suden ja susikoira risteytykseltä, mutta kaksikertainen isommalta. Kohdisti valon sitä kohden ja huudahdin muutama kerran. Koirakas ei reakoinut mitenkää. Se seisoi keskellä tietä kunnes tuli vähän lähemmäksi. Tässä vaiheessa aloin tuntemaan itsensä vartaaksi joka riipoui kahden puun välissä. Tilanne jähmettyi hetkeksi kunnes koira tuli aivan lähelle ja laittoi maaten puolen metrin päähän riippumatosta. Se haukahti hiljaa ja laitto päänsä tassujen päälle. Vasta silloin tajusin kuorma auton ja koiran yhteyden. Se olikin lammaskoira. Jossakin on lampaita tai vastaavia eläimiä joita se vartio. Ilmeisesti se oli joko kuullut tai haistanut minut joten se vartioimaan minua. Paimen koirat huolehtivat laumasta. Nukahdin hyvällä mielellä koska minun ei tarvinnut enään olla huolissani turvallisuudesta.

Kun aamu tuli niin kuorma autokin tuli. Kello oli 6.22. Kuulin määkimistä joten olin illalla ollut oikeassa, se koira oli lammaskoira. En jaksanut nousta vaan torkuin kunnes kello oli 8.30.

Kun lopulta pääsin matkaan kohden Georgiaa niin aloin saamaan viestiä Ukrainasta. Osa oli hyviä toiset taas huonompia. Onneksi ketään ei ollut kuollut. Pysähdyin muutamaan kertaan bussiasemalle koska meinasin keskeyttää reissuni mutta sain järkeiltyäni asiat niin että jatkoin matkaani kohden Georgiaa.

Rajan ylitys sujui hyvin. Juuri kun olin päässyt viimeisestä passitarkastuksesta ja työnsi pyörääni pitkin käytävää niin rajavartija tuli viereeni ja puhui suomea. Kesti hetken aikaa kun tajusin että kaveri puhui suomea. Mies oli suomalainen rajavartija. Hän kertoi että olisi Georgiassa kuukauden. Hän kertoi myös että oli ollut myös Albaniassa ja Afganistanissa. Juttelimme varmaan 10 minuuttia ennen kuin lähdin jatkamaan matkaa.

Batumiin oli matkaa 14 km rajalta. Pysähdyin ottamaan valokuvia eräästä vesiputouksesta. Putouksen lähellä oli iso patsas , sen vieressä oli iso kivinen kyltti missä oli tekstiä.siinä luki että ”path through Georgia”

Päivä ei loppunut vielä siihen. Minun piti etsiä hostelli tai jokin yöpaikka mutta siitä lisää huomenna.

55km Batumi, Georgia