Kolme viikkoa meni nopeasti  Batumissa. Tein kirjaa melkein koko ajan ja nyt se on melkein valmis lähetettäväksi tarkistukseen. Minulla on ystävän kautta mahdollisuus tarkistuttaa kirjoitusvirheet joten teksti on sitten siltä osin kunnossa..kävelin myös batumissa todella paljon.  En tarvitse enään karttaa kun liikuin siellä. Vanhakaupunki ja uudempi on minulle nyt tuttuja paikkoja. Kun seuraavan kerran menen sinne niin se on kuin toinen koti. Ystäviä en saanut valitettavasti hankittua vaikka yritin mutta kirja on tärkeämpi tällä hetkellä.

Minun piti lähteä jo 28.3 mutta koko päivän satoi joten en halunnut lähteä kastumaan kylmään sateeseen. Niinpä sitten lähdin käymään kahviossa syömässä kakkua ja hörppimässä teetä. Kirjoittelin samalla kirjaa. Poikkesin myös vanhassa ruokapaikassa missä olen käynyt syömässä jo viikon ajan. Henkilökunta alkoi olemaan jo tuttu minulle.

Laitoin kellon soimaan 7.30 että ehtisin käydä suihkussa. En kuitenkaan jaksanut nousta ylös joten löhöilin 8 asti. Menin ekana käymään suihkussa ja sen jälkeen pakkailin tavarat kasaan. Vein ensin polkupyörän alas koska se oli kaikkein vaikein vietävä. Kun tavarat oli alhaalla niin lämmitin baarissa olevalla vedenkeittimellä tee vedet valmiiksi. Söin ja pakkasin polkupyörän valmiiksi. Kävin vielä istunnolla ja sen jälkeen olikin jo aika lähteä eteen päin.

Päivä oli aika erikoinen.  Heti aamusta lähdin ajamaan väärää tietä vaikka katsoin kartasta suunnan.  En ole liikkunut tällä puolen kaupunkia kovin usein. En jaksanut lähteä ajamaan takaisin päin koska pääsin kiertämään myös sitä kautta päätielle. Niinpä ajoin Gogolis kucha pitkin kunnes se tekee 90 asteen mutkan ja muuttuu Noneshivilis kuchaksi. Tie menee rautatien yli ja liittyy sitten päätiehen.

Päätiellä on aivan hirveä liikenne. Rekkoja meni solkenaan pitkissä letkuissa. Niiden välissä oli henkilöautoja joten vilskettä riitti. Tänään sattui myös paha onnettomuus. Kaksi koiraa lähti tien toiselta puolen juoksemaan perääni . Huomasin kun harmaa Mersu tuli vastaatulevalla kaistalla kovaa vauhtia ja sitten kuului rysäys. Toinen koira jäi auton alle. Mersu meni vielä 10 metriä ennen kuin se alkoi jarruttamaan. En jäänyt katsomaan miten siinä loppujen lopuksi kävi. Tunsin vähän syyllysyyttä koiran kuolemasta mutta ei se minun vika ole jos ovat noin tyhmiä koiria.

Minun piti tänään mennä Poti nimiseen kaupunkiin rannikolla mutta toisin kävi. Pysähdyin noin 20 km ennen ostamaan ruokaa koska suunnittelin myös teltta yötä. Ostin kanamunia ja leipää yhdestä pikkukaupasta. Seuraavasta kaupasta oli 20 metrin päässä mistä kävin ostamassa vettä. No, jatkoin matkaa kunnes saavuin risteykseen mistä lähti tie Tbilisi kaupunkiin (E692)Risteyksen kohdalla on kauppa mistä kävin ostamassa keksejä illaksi. Kaupan eteen oli pysähtynyt poliisi auto. Pakkailin keksit rauhassa laukkuun ja katselin sen jälkeen karttaa ja Tbilisikseen menevää tietä. Päätin kysyä poliisilta minkälainen tie se olisi. Toinen poliiseista sanoi että tie on tasainen, mitä se ei ole mutta nousut eivät ole isoja. Tbilikseen pääsee myös Potin kautta. Sieltä menee myös yksi tie mutta poliisi näytti että ei kannata mennä sitä kautta. Joten siinä kävi sitten niin että lähdin ajamaan E692 .

Leiripaikka oli tänään tiukassa. Kylät on rakennettu yhteen ja kun toisella puolen on rata niin en meinannut löytää leiripaikkaa sitten millään. Kävin jopa kysymässä kirkosta saanko laittaa teltan kirkon viereen. Ei käynyt,. Näin muuten todella kauniin nunnan keneltä Kysyin telttapaikkaa. Ajoin kirkosta ehkä 200 metriä kun näin joutomaata radan toisella puolella. Samassa kohtaa oli myös ylikulku radasta joten pääsin tutkimaan sitä. Löysin lopulta paikan ison kuusen alta. Jouduin katkomaan piikkiköynnöskasveja pois että ne eivät tekisi reikiä telttaan.

Matka 73.32km ,aika 4.49h, keskinopeus 15.1kmh Jurukveti, E692, Georgia