Kun eilen saavuin Gorin kaupunkiin niin ensimmäisenä näin pyöreän rakennuksen jonka ulkoseinät olivat kuin siipirattaan siivekkeet Seuraavaksi näinkin jo linnoituksen. Hostelli löytyi kysymällä koska en ymmärrä Georgialaista kirjoitusta. Onneksi Hostellin kyltti oli eurooppalaista kirjoitusta joten sen ymmärsin.

Hostelli pitäjänä oli vanhempi nainen. Hän piti samassa talossa myös parturiliikettä. No naista ei näkynyt koko iltana , kuulin yöllä kun hän kävi näyttämässä huonetta pariskunnalle. Sen jälkeen talo hiljeni .

Kun aamulla lähdin ei talossa näkynyt eikä kuulunut liikettä. Se oli kuin aavetalo. Pakkasin pyörän kuntoon ja lähdin sen jälkeen ajamaan kaupungin läpi sen toiselle puolelle. Tiet mitä ajoin tänään olivat pikkuteitä sh29 kulkee Gorin rautatieaseman takaa. Sen nimi muuttuu mutta se kulkee Kaspin kautta. Sen jälkeen alkaa vuoristoinen nousu osuus . Laskut ovat sitäkin mahtavampia mutta niitä haittasi tietyömaat. Ajoin muutaman asfaltti kohdan mitkä oli jyrsitty pitkältä matkalta pois. Pöly oli tänäänkin se pahin riesa

Mtskhetan jälkeen olikin vuorossa moottoritien osuus. Puikkelehdin autojen joukossa väistellen vediviemärin kanssa mitkä olivat vaarallisia. Välillä ne on upotettu liian syvälle asfalttiin tai sitten ne ovat koholla tai kanne rautatieaseman ovat menosuuntaan mukaisesti. Toisinaan niissä on liian suuret raot. Ne aiheuttavat vahinko jos sellaisen väliin osuu rengas kovalla vauhdilla.

Olin katsonut jo valmiiksi paikan minne menen. Hostelli 17 on halpa paikka. Mies joka on töissä on mukava mutta siihen se sitten jääkin. Kun menin suihkuun heti ensimmäisenä suihkun kahva jäi käteen. Toinen suihku oli likainen, sen lattia oli täynnä hiuksia ja muut karvaa. Lämmin vesi tulee niin pienellä paineella että suihkussa käynnistä ei tahdo tulla mitään. Ainut hyvä puoli on vain hinta. Nukun kolmen muun ihmisen kanssa samassa huoneessa. He ovat samaa perhettä kaksi täysikäistä miehen aikaa sekä heidän äiti.

Matka 94km. Aika 6:02. Keskinopeus 15.5.