Leiriäni ympäröi pitkä heinä mistä en pitänyt ollenkaan. Olin tallonut sitä sekä repinyt osan pois että voin liikkua vähän vapaammin teltan ympärillä. Ne punkit kun vaanivat hyvin hapekasta verta, eli minun jalkojani.
Aamulla ei ollut niin kylmä kuin muutamina päivinä on ollut. Niin, totuus paljastui kun nenä työnsi teltasta ulos. Aurinko oli juuri nousemassa joten silloin oli viilein tuokio aamusta.
Aamun venyi tällä kertaa turhan pitkäksi. Teltta oki kostea sekä kaikki tekeminen tuntui tahmealta. Kun aamupala oli syöty niin olikin jo sen aamu helpotuksen  aika.  Siinähän se aika kului kun sai juostanetsää ympäri kuin aropupu. Etsivä löytää, joten sekin asia tuli hoidettua, ilman punkkeja.
Matka Linköpingiin oli hidasta.  Kova vastatuuli sekä loistavasti mutta pitkät nousut riivasivat minua tänään. 
Linköpingin läpi ajaminen sujui loppujen lopuksi hyvin. Hyvin huomasi että oli Sunnuntai . Ihmisiä ei liikkunut kuin muutamina, autoja sitä enemmän.
Kävin kaupassa vanhassa kaupungin osassa. Coop sekä huoltamo olivat vastakkain. Bensaa minun ei tänään tarvinnut hankki koska olin sitä jo eilen ostanut.
Lähtiessäni kaupungista ulos jouduin vähän eksyksiin. En varsinaisesti eksynyt vaan jäin jumiin erääseen kaupungin osaan. Lopulta kun en löytänyt haluamaani tietä,  otin riskin ja ajoin erittäin vilkasta tietä, missä ei olisi edes saanut ajaa polkupyörällä.  Ajoin tietä 10 km, kunnes pysähdyin tarkistamaan missä oikein menen. Eräs pariskunta tuli sanomaan että tiellä ei saa ajaa pyörällä. Minun olisi pitänyt äjaa pikkuteitä pitkin. Sain kuitenkin hyvän neuvon kun en suostunut lähtemään pikkuteille. 1 km päässä päätietä pitkin alkaa pyörätie joka jatkuu siihen suuntaan mihin olen menossa.
Kun saavuin risteykseen olin helpottunut. Tie oli kauhea mitä pitkin olin tullut. Sen keskellä kulki kaide ja siinä oli välillä ohituskaistoja.
Löysin myös telttapaikan risteyksen kohdalta. Pienen etsimisen jälkeen sain hyvän paikan kalliolta missä kasvaa sammalta.