Day 37.
Saksassa on vaikea löytää leiripaikkaa.  Talot on rakennettu tiheään, myös maaseudulla. Aina kun luulee löytäneensä metsikön missä ei ole taloa, niin erehtyy.
Eilen oli onnekas koska mäntymetsää on aika harvassa, kuten myös kuusimetsä. Täällä olevat lajit ovat jo lehtikuusi. Havunneulaset ovat pitkiä ja vähän leveämmät kuin Suomen lajikkeet.
Löysin leiripaikan isosta mäntymetsästä missä oli oikein paksu neulasmatto. Teltan laittamisen kanssa oli pieniä ongelmia koska päivä Matka painoi ajatuksia.
En meinannut aluksi laittaa tarppia mutta viritin sen kuitenkin.  Onneksi laitoin, illemmalla alkoi satamaan.
Aamulla tarppi oli kuiva koska tuuli oli puhaltanut koko yön.
Päivä oli hieno, aurinko paistoi ja tuulikin oli osan aikaa myötäinen. Bravenhaven kaupungin läpi ajo oli mukava kokemus, pyörätiet taas eivät . Ihmisiä ei kuitenkaan ollut liikenteessä kovin paljoa.
Minun piti ylittää wessel joki mutta se jäi yrityksesi. Paikka mistä minun oli tarkoitus mennä yli, olikin tunneli. Sieltä pääsi vain autot. Niinpä jouduin muuttamaan suunnitélmaa. Lautalle oli matkaa jonkin verran ja jouduin ajamaan pikkuteitä pitkin. Kosk minulla ei ollut vettä leiriytymistä varten minun piti etsiä pikkukylä mistä sitä saisin. Kysyin eräältä mieheltä, kun saavuin kylään  että onko täällä kauppaa. SSellainenoli mutta se oli kiinni, kun kerroin että tarvitsen vettä niin hän sanoi että 500 metrin päässä oli huoltamo.
Kävin huoltamolla jä sain vettä . Istuin siellä jonkin aikaa juoden kaakaota sekä söin yhden suklaa korvapuustin.
Ajoin aika kovaa vauhtia koska illan pimenemiseen oli enää 3 tuntia. Kiersin monessa paikassa ,ajellen peltoteitä ja kierrellen metsiköitä etsien. Lopulta kiersin erään lenkin jonka varrella oli istutuskala altaita. Niissä sai kalastaa mutta siitä joutui maksamaan. Löysin erään paikan sellaisen altaan  pysäköinti paikan pikkumetsästä. Raivasin siihen valmiin telttapaikan jos palaisin sinne myöhemmin. Pidin paikan varalle jos en löytäisi muualta parempaa. Ajoin lenkin loppuun ja lähestyin jo lautta paikkaa.
Nurmikon läpi meni renkaat jäljet ja ne päättyivät kalaaltaan pusikoihin. Päätin mennä katsomaan mitä erikoista sieltä löytyisi. Löysin kolme hyvää telttapaikka joihin voisi pystyttää teltan. Kun asia oli selvä päätin lähteä katsomaan lautan paikkaa. Katselin myös lautan lähellä olevaa leirintäaluetta mutta se oli suljettu. Kysyin muutamilta kävelijöille leirintäalueelta mahdollisuudesta suljetulla alueella mutta yleinen mielipide oli sitä vastaan, paitsi yksi pariskunta.  Heidän mielestä sinne voisi leiriytyä. Tuskin siihen kukaan sanoi mitään koska olin pyöräilijä. Juttelin heidän kanssa tovin. He olivat Bremen kaupungista . Kerroin heille että olin löytänyt tuosta kalalammen läheltä rannasta suojaisen paikan minne menen yöksi.
Kun sitten olin illalla juuri ennen pimeän tuloa saanut leirin pystyyn ja aloin juuri purkamassa laukkua missä oli keitin niin näin kun jokin hahmo käveli kohden rantaa. Hän olo pysäköinyt tuon lähelle joen suojavallia olevalle pyörätielle.  Pian selvisi että kyseessä olo sama mies kenen kanssa olin jutellut aikaisemmin. Hän oli tullut moikkaamaan minua ja toi samalla myös vähän syötävää. Katkarapuja. Olin tottakai yllättynyt ystävällisyydestä. Samalla hän antoi paperilapun missä oli heidän puhelin numero sekä nimi. Mies sanoi että jos ajelen Bremenin suunnassa niin soita ja voisin olla heidän luonaan muutaman yön jos itse haluan.Nyt olin jo todella yllättynyt ystävällisyydestä. Kiitin miestä ja sanoin että kun olen tulossa Afrikasta takaisin päin niin katsotaan mitä reittiä käytän.
Kun mies lähti kuumensin katkaravut paistinpannulla ja söin ne hyvällä mielin.
Huomenna on sitten wesselin ylitys sekä suuntana Oldenburk
Matka 87.97km, aika 6.09h. Rechtenfleth. Germany.