28.12
Heräsin aamulla aikaisin. Miehet olivat valvoneet 2 asti joten he nukkuisivat  varmaan puoleen päivään asti. Niinpä minäkään en pitänyt kiirettä sen kummemmin.
Kello oli jo puolta päivää ennen kuin talossa alkoi näkymään liikettä. Kolmesta kaveruksista yksi tuli taloon ja toi leipää tullessaan. Pian tee sekä aamupala alkoi valmistumaan. En oikein tiennyt miten päin pitäisi olla mutta pian kaikki olivat hereillä ja Ayound tuli tulkiksi. Ollmme jo käyttäneet google translating ohjelmaa joten olin saanut selville että lähtisimme käymään vuorilla tä ään heti aamiaisen jälkeen.
Aamiainen sisälsi leipää, teetä sekä oliveja ja juusto.
Syömisen jälkeen lähdimme kävelemään kanjonia pitkin ylöspäin. Kuljimme kuivaa joenpohjaa pitkin nousen cälillä kävelemään pähkinäpuiden  joukkoon. Kiipesimme lähemmäksi lumirajaa kunnes qolo aika kääntyä takaisin päin. Istuskelimme jonkin aikaa rinteen kivillä ja katselimme alas laaksoon ihaillen näkymään. Vuoristokylä näkyi kaukana alhaalla pienen kuin se olisi jonkin leikkikylä.
Palasimme hissukseen takaisin päin mutta käytimme paluureitinä polkua joka kiemurteli rinteessä alaspäin kuin käärme.
Miehet olivat tällä välin ehtineet tehdä päivällisen melkein valmiiksi. Valmistimme teetä ja istuimme keittiönpöydän ääreen juomaan sitä. Tupakkrinki oli nopeasti kasassa. Imelä savu alkoi pian täyttämään keittiö joten siirryin vähäksi aikaa toiseen huoneeseen hengittämään raitista ilmaa.
Loppu päivä meni syömisen ja juttelun merkeissä. Kyläläiset olivat suunnitelleet majataloa  kylään sekä muuta turisti toimintaa. Talon omistaja kysyi minulta haluaisinko osallistua kyseiseen projektiin mukaan. Hän sanoi että saisin  maata ja kyläyhteisö auttaisi minua rakentamaan talon. Minun pitäisi hoitaa mainontaa sekä ottaa turisteja vastaan sekä muita tehtäviä. Tarjous on mielenkiintoinen mutta se vaatisi minulta paljon.
Iltapala sisälsi cuscusia ja leipää swjä vihanneksia. Join vielä teetä ennen kuin vetäydyin omaan huoneeseen  muut jäivät vielä polttamaan imelää tupakkaa.
Maroco

27.12.
Olen vaihtanut asuinpaikkaani hotellista asuntoon. Asunto tulee halvemmaksi joten ratkaisu on pidemmän päälle paras vaihtoehto.  Muutin sinne iltapäivästä.  Aamulla en vielä oikein tiennyt mitä tekisin joten laitoin vain kamat kasaan ja lähdin. En ajatellut se enempää. Olimme jo puhuneet Ayoun kanssa muutamia päiviä aikaisemmin että katsoisimme jostakin asunnon minulle väliaikaisesti.
Olen saanut monia ystäviä täältä Marokosta joten sain asunnon eräältä betanki ystävältä.
Olimme myös aikaisemmin puhuneet eräästä matkasta joka piti tehdä vasta joulun jälkeen.  Marokossa joulu on 31.12 mutta lähdimme aikaisemmin reissuun.
Kävimme päivällä pelaamassa petankia kahviossa. Olin ajanut polkupyörän pestanki kahvioon mihin myös reissuun lähtijät kokonotuivat. Iltapäivästä kävimme viemässä tavarani asunnolle ja sen jälkeen lähdimme ostoksille.
Pääsimme matkaa vasta 17 jälkee. Silloin oli vielä valoisaa. Ilta pimeni Matka aikana joten matkasta tuli mieleen painuvat. Vuoristo tie oli todella vaativa ajaa pimeässä. Tie oli mutkainen ja se seikkaili laaksojen rinteitä pitkin. Pimeys lisäsi vaaraa pudota rotkoon vaikka tie oli välillä asfalttia. Joissakin kohdissa tien oli syönyt vesi niin että asfaltti oli lähti pois. Syöpyneet kohdat olivat kuitenkin korjattu hiekalla ja soralla.
Ajoimme monen vuoristokylän läpi, pysähdyimme yhden kerran koko matkan aikana pitämään taukoa.. Pimeä ehti saapua ennen kuin Olimme perillä. Pysähdyimme ensi väärään paikkaan ..Hassan joka oli kuskinamme soitti jonnekin , ajoimme vielä 100 metriä ja pysähdyimme sanan mukaisesti tienloppuun.
Minulla ei ollut mitään hajua mitä. Seuraavaksi tapahtuisi. Nousimme autosta ja Olimme takakontista nukkumatavaroita mukaan. Sitten lähdimme taskulampun valossa nousemaan kivien ja soran peittämää rinnettä ylös. Rinne olisi ollut päivän valossakin jo vaativa, mutta pimeässä se oli jo haastavaa.
Pysähdyimme savesta ja kivestä tehdyn talon luokse. Oviaukko oli pieni , siitä pääsi eteiseen . Lattia oli tehty luonnon kivilaatoista ja se oli kalteva oven suuntaan. Eteisestä pääsi vain yhteen huoneeseen joka oli pieni. Siellä ei ollut ikkunoita, lattialla oli muutama paksumatto minkä päälle istuttiin. Minulle tarjottiin paksu tyyny jonka päälle istuttiin.
Huoneessa oli kolme  muutakin miestä, kaksi oli nuorempaa ja yksi oli vanhempi. Ensin meille tarjottiin makea teetä . Sitten minulle annettiin sininen huivi mistä voi tehdä turbaanin päähän. Yksi nuorista miehistä tuli laittamaan sen päähäni mutta se epäonnistui minun mielestä jonkin verran 
Seuraavaksi syötiin tanjini ruokaa. Sii ä oli kanaa, perunoita ja vihanneksia..
Syönnin jälkeen otimme kantamukset mukaan eteisestä ja menimme samaa haastavaa reittä alas.
Ohitimme uudestaan auto ja menimme samaan paikkaan mihin Olimme pysähtyneet ensimmäisellä kerralla.
Ulkooven edessä, sisällä,  rappusten edessä oli kullanhuuhdonta laite. Nousimme reppuset ylös ja saavuimme isoon tilaan. Eteinen oli todella iso. Eteiseen olisi saanut tehtyä jo pienen yksiön suihkutiloineen. Asunnossa oli kolme makuuhuonetta sekä iso keittiö.  Katolle pääsi hyvin keittiön vieressä kulkevia rappusia pitkin.
Ilta venyi pitkäksi. Kaverit istuivat polttamassa tupakkaa yhdessä huoneessa. Paksu imelä savu levisi ympäri asunto. Onneksi olin saanut itselleni aivan oman huoneen missä pystyin nukkumaan hyvin.

Olen ollut 5 päivää imintanoute kaupungissa ja tutustunut uusiin ihmisiin. Hotellin henkilökunta on tullut tutuksi sekä myös lähikaupat mistä voi ostaa perustarvikkeita. Vaikka olenkin tutustunut täällä ihmisiin  niin en aina tunne oloani turvalliseksi. Minua on varoitettu niin paljon siitä, että ihmiset huijaavat turisteja. Olen alkanut epäilemään aina kun ostan jotakin että taas on lisätty turistivero päälle. Myös määrätyn ikäiset nuoret miehet käyttäytyvät välillä , miten sen sanoisi, epäystävällisesti.
Viihdyn kuitenkin kaupungissa. En osaa oikein päättää mitä tekisin. Se ei haittaisi minua vaikka en menisikään pidemmälle tällä matkalla. En pysty tutustumaan marokkolaiseen kulttuuriin enkä ihmisiin jos olen koko ajan liikenteessä.
Niin, mikä on sitten tärkeää. Olen harrastanut pyöräilyä , siis matkapyöräilyä jo 21 vuotta. En  tietysti ole ollut koko aikaa reissussa, mutta yhteen laskettu aika on kuitenkin vuosissa mitä olen ollut tien päällä.
Imintanoute kaupunkiin on vuoristo kaupunki. Sen keskustassa on kaksi tai kolmekerroksisia taploja. Kaupunkia halkoo muutama pääkatu mutta sivukatuja risteilee joka suuntaan.  Hautausmaa on rakennettu rinteeseen koska tasainen maa käytetään taloja ja teitä varten.
Hotellin lähellä on kahvilla missä olen alkanut käymään. Kahvila on suosittu paikka. Aamupäivisin siellä tarjoillaan aamupala jos sitä haluaa. Voit tilata tuoreen vastapaistetun leivän joka on kuin lettu mutta se on paksumpi ja jauhoisempi. Siihen voi halutessaan pyytää myös kastiketta päälle. Oliiviöljyä tai rasvaa. Olen syönyt kumpaakin ja ne olivat yhtä hyviä.
Kahvilassa on eräs työntekijä joka auttaa minua. Olen miettinyt sellaista vaihtoehtoa, että jos olen täällä vielä pidempää niin vuokraan kuukaudeksi asunnon. Ayoun , hänen nimensä lupasi auttaa jos halun sellaisen.
Tässä on myös kahvila missä miehet käyvät pelaamassa pentague peliä. Olen itsekin alkanut käymään siellä. Ayoun käy siellä aina iltaisin pelaamassa peliä. Menemme sinne aina skootterilla.

Olemme myös ajelleet vuoristossa skootterilla. Kävimme eräässä suositussa syömäpaikassa missä ihmiset käyvät syömässä omia eväitään. He lähtevät sinne piknikille, nauttimaan luonnon rauhasta. Kiipeilimme rinteillä katsomassa muutamia kvartsijuonia mutta ne eivät sisältäneen kultaa joten jätimme ne rauhaan. Meillä ei ollut tarvittavia työkaluja edes mukana.

Imintanoute.  Marrakesh-safi.  Maroco.

Olin yötä meluisassaa paikassa missä kissat naukuivat, bussit tööttäilivät asiakkaille, ilmoittaen  että bussi on lähdössä.  Myös pakokaasu haittasi hengitystä, joten yö oli vaikea.

Saapuessani eilen huoltamolla ja pysähtyessäni sen kahvion eteen, eräs mies vinkkasi minua istumaan tuolille. Koska olin muutenkin etsimässä yöpaikka, en menettänyt siinä mitään. Pian minulla oli yöpaikka tiedossa, joten jäin istumaan miehen kanssa tuolille. Emme voineet oikeastaan keskustella muuten kuin kääntäjän välityksellä. Sen verran sain selville, että hän asui imintanoute kaupungissa ja että hänellä on loma-asunto Agadirissa.  Hän tarjosi sitä myös käyttööni jos menisin sinne. Asia jäi kuitenkin roikkumaan, joten en puhunut siitä enempää. Hän sanoi, että kun ajan Imintanoute kaupunkiin hän tarjoaa yöpaikka minulle. Ohjeet olivat epämääräiset enkä ymmärtänyt niitä kunnolla joten luulen että asia jää.puhumisen tasolle.

Sain tietää 19.30 pintaan minne voin pystyttää teltan.  Paikka oli likainen ja lattiassa oli öljyä. Kaksi miestä tuli jostakin nurkkaan takaa ja levittivät lattialle kaksi isoa lampaanvillasta tehtyä vilttiä . Sain laitettu niiden päälle teltan  ilman pelkoa, että rasva ja öljy tarttuvat teltan pohjaan.

Yö oli yhtä painajaista,  monet ihmiset jättivät auton käymään pesulan eteen joten pakokaasu tuli myös sinne. Tilanne alkoi rauhoittumaan vasta aamuyöstä jolloin Sain nukuttua muutaman tunnin.

Aamulla 7 aikoihin minun piti alkaa valmistautua ylösnousuun. Pesuhalli, mikä ei ollut käytössä, toimi traktorin säilytyspaikkana  sen oli myös työläisten mopojen säilytyspaikkana kun he lähtivät töihin mandariini pelloille.
Sain juuri sopivasti tavarat kasaan kun sinne alkoi tulemaan työläisiä ja mopoja .
Pakkasin tavarat pyöränpäälle ja lähdin kahvioon  syömään omia eväitäni. Tilasin teen, koska en ehtinyt valmistamaan sitä itse. Laitoin myös powerpankin lataukseen.
Tee ei maksanut minulle mitää, koska kahvion omistaja tarjosi sen minulle
. 
Ajoin tänään imintanoute  kaupungille asti. Tapasin matkalla toisen matkapyöräilijän. Huomasin hänet kun hän ilmaantui peliini. Pysähdyin ja juttelimme hetken 
Päivän mittaan hänellä oli ongelmia eturenkaan kanssa. Se puhkesi kerran,  onneksi sopivasti juuri huoltamon lähellä. Olimme juuri muutenkin etsimässä paikkaa missä voisimme syödä joten menimme huoltamon luona olevan kahvilan luokse. Pyöräiljä oli Sveitsistä ja hänellä oli kuukausi aikaa matkustella pyörällä.
Tiemme erosivat kahvilan pihalla. Hänellä oli kiire ajaa vielä 60 km .
Tapasin hänet uudestaan muutaman tunnin päästä . Hänen piti pysähtyä ostamaan uusi sisuskumi pikkukaupungista, joten tavoitin hänet silloin.
Ajoimme yhdessä imintanoute kaupunkiin asti ja etsimme sieltä hotellin mihin majoittua.
Hotelli ei ole kovin hyvä.  Jouduimme ensimmäisenä kieliongelmiin koska kääntäjä ei ymmärtänyt reseptionin murretta.
Yritimme saada erillisiä huoneita mutta respa ei ymmärtänyt sitä. Sitten kaverilla ei ollut käteistä joten hän joutui menemään  kaupungille etsimään automaattia. Yksi oli lähellä mutta se ei toiminut joten hän joutui menemään kauemmaksi.
Saimme lopulta huoneet. Oma maksoi 15 e yöltä, kaverilla se maksoi 10 koska siinä ei ollut wc:tä ja se oli pienempi. Kannoin pyöräni toiseen kerrokseen koska hotellissa ei ollut säilytyspaikkaa.

Matka 83.90km, aika 5.33h

Imintanoute.  Maroco

En saanut nukuttua yöllä koirien haukunnan vuoksi. En tiedä mitä ne haukkuivat mutta ärsyttävää se oli. Sain nukuttua vasta aamuyöstä kun häiriköt lopulta rauhoittuivat.

Nousin ylös kun aurinko alkoi nousemaan. Aamu oli kylmä, autotallissa oli vähän lämpimämpää kuin ulkona. Ayoub , se oli kaverin nimi joka oli antanut minulle telttapaikan. Hän tuli kysymään minulta 9 aikaan aamulla haluanko teetä. Olin juuri itse keittämässä vettä teetä varten mutta päätin että käytän veden hiusten pesuun.

Ayoudlla on 6 siskoa. Yksi heistä oli eilen lakaissut autotallin lattian telttaani varten ja aamulla hän toi myös leipää,  ennen kuin lähdin ajamaan eteenpäin.
Sitä ennen kuitenkin join teetä ja söin leipää. Juttelimme osittain puhelimen välityksellä sekä englannin kielellä. Nuori kaveri osasi jonkin verran englantia.  Hän kertoi että suunnitteli ammattia web suunnittelusta . En tarkemmin saanut selville minkälaista suunnittelua.
Päivä oli yksitoikkoinen mutta mielenkiintoinen. Ajatukset liisivät laidasta laitaan.päivä kului kahden pysähdyksen taktiikalla. 12 aikaan pidin lyhyen tauon, 14 ja 15 välillä pidin pidemmän tauon. En aina pysty pitämään taukoa samaan aikaan koska aina ei löydä huoltamoa tai varjoisan paikka mihin pysähtyä.

Minulla olisi tänään ollut Marrakesh kaupungille läpiajo mutta en lähtenyt ajamaan Marrakesh läpi enkä mennyt edes esikaupunkiin asti vaan lähdin kiertämään sen. Ajoin pikkuteitä pitkin kuivuneen joen

Maisemat olivat upeat,  punaisenruskea hiekka pölysi ja välillä näin pölypyörteiden menevän aavikolla.
Löysin pikkukylässä vesipisteen joten otin siitä iltavedet. Minulla oli kassissani sen verran ruokaa että pärjäisin seuraavaan aamuun asti.
Seurailin joenvartta missä ei ollut vettä. Päätin että kun löydän sopivan näköisen kohdan  jäin sinne yöksi.

Kaatopaikkaa muistuttava kohdasta lähti tie joenuoman ja sen ylitse. Päätin katsoa sieltä paikan teltalle. Aurinko paistoi kuumasti joten aloin etsimään iltapäivästä suojaa. Kello oli sen verran vähän että en laittanut telttaani vielä hietikolle vaan jäin odottamaan.  Löysin sopivan paikan pyörälleni kahden hiekkakumpareen välistä missä se oli piilossa. Sain myös itselleni varjoisan paikan. Levitin ensin sadeviitan minkä päälle menin istumaan. Pian olin jo torkkumassa viitan päällä, odottamassa että aurinko laskeutuisi. Kun hämärä alkoi saapumaan minulle tuli ongelma, minne laitan lopulta telttani. Toinen paikka oli joenuomassa, toinen taas penkalla, pusikkojen takana. 

Arvoin paikkaa pitkän aikaa kunnes vain lopulta laitoin sen penkalle. Kuutamo oli todella kirkas yöllä, onneksi telttani sopeutui maisemaan hyvin. Isot pyöreät pusikot olivat juuri sen kokoisia kuin telttani joten se naamioitui sinne hyvin.

Matka 64.98km, aika 3.34h

Morocco

Huoltamolla riitti vilskettä pitkälle iltaa. Nukuin kuitenkin hyvin. Aamulla oli aika viileää joten laitoin kevytuntuvatakin päälleni. Leirin purku tuntui jotenkin surulliselta. Olin illalla jutellut kääntäjän kanssa pitkän aikas. Hänellä ei ollut google kääntäjää joten asensimme sen hänen puhelimeen , näin meillä kummallakin oli valmiina oikeat kielet eikä kieltä tarvinnut vaihtaa koko aikaa.
Ajoin suurimman osan päivää vastamäkeen. Tie nousi koko ajan , sen nousukulma oli yhdellä loiva. Sitä ei tahtonut erottaa edes silmällä mutta sen huomasi ajonopeudesta. Kun kaiken lisäksi oli vielä vastatuuli niin silloin homma menee vaikeaksi eli Vauhti hidastui mitä pidemmälle päivä meni.
Ostin matkalla muutaman jogurtin iltapäivä ruuaksi. Olen alkanut olemaan ylivarovainen, kun lähestyn kyliä. Minusta tuntui että osa lapsista on täysin koulutettuja turistin kiusaamista sekä rahastamista varten. Tämä on oma arvioni.
Pysähdyin syömään huoltamolla kaupunginEl kelaa Des stagha kaupungin jälkeen. Otin tuolilla pienet torkut ennen matkani jatkumista.
En saanut kuin tunnin verran ennen kuin pysähdyin kysymään lammaspaimenelta telttapaikkaa. Aluksi yritimme keskustella kääntäjällä mutta joko paimen ei osannut lukea tai sitten hän ei vaan nähnyt tekstiä puhelimesta. Hän soitti jonnekkin mutta ei saanut ketään kiinni, kohta hän huhuili kylän suuntaan. Pian paikalle ilmaantui 23 vuotias miehen alku , hän osasi pikkaisen englantia. Emme kuitenkaan pystyneet keskustelemaan kovin hyvin joten pian meillä oli kääntäjä käytössä.
Sain lopulta paikan kylän laidalta ,aidatun talon autotallista.
Miehellä on 6 sisarta ja hän oli lapsikatraan ainut miehen alku.  Sain heiltä illalla teetä, leipää ja kanamunia. Perheellä on kaksi kukkoa sekä monta kanaa. Kun kysyin kuinka monta munaa yksi kana tekee päivässä niin sain vastaukseksi 4 munaa. Koska heillä on 10 kanaa niin munia tulee rutkasti päivässä.
Autotallin lattian oli sen  verran sotkuinen että sitä piti siivota jonkin verran .
Poika haki saman näköisen luudan kuin vihta on, ilman lehtiä. Siivosin sillä varovasti lattiaa ettei pöly nousisi ylös.  pian yksi sisaruksista ilmaantui vesisangon kanssa ja otti  luudan kädestäni. Hän roiskutti vettä lattialle ja alkoi sen jälkeen siivomaan sitä, pian minulla oli telttapaikka lattialla.
Poika jäi juttelemaan minun kanssani pitkälle iltaan enne kuin hän lähti kotiin. He toivat minulle vähän myöhemmin teetä, leipää sekä hedelmiä.

Matka 49.78km, aika 3.17h

Oulad Trya. Maroco

Hotelli oli oikeastaan hyvä. No aluksi kaikki meni ihan pieleen. Kin saavuin hotellin respaan oli toinen matkapyöräilijä jo ehtinyt sinne. Hänellä oli varaus joten hänen asiat sujuivat hyvin. Minulla meni kaikki mahdollinen pieleen mutta pääsin kuitenkin sisään. Ensimmäisenä oli maksun kanssa sekaannusta , sitten huoneen ilmalämpöpumppu ei toiminut. Olin juuri käynyt suihkussa ja levittänyt tavarat kun kokeilin sitä. Moottori ei toiminut kunnolla, se löi sulakkeen pois päältä.  Vaihdoin huonetta missä kaikki toimi loistavasti.
Aamulla taas uusi reseptionin mies ihmetteli miksi sisääntulo paperissa luki käteinen kun taas minulla oli PayPal maksu. Asia kuitenkin selvisi joten pääsin lähtemään matkaan. Alkumatkan ajoin oliiviöljyalueen läpi. Ihmiset jotka liikkuivat siellä olivat joko sesonkityöläisiä tai sitten paikallisia.  He tuijottivat sekä katselivat kun painoin menemäänheidän ohi. 40km päästä olin lopultakin päässyt alueen läpi.
Yöpaikan löysin oikeastaan sattumalla. Pysähdyin huoltamon pihalle katsomaan karttaa. Katselin maisemaa ja mietin peltoja jotka olivat pelkkää hiekka kivi sekoitusta. Ehkä se punainen mikä oki perusväri oli sitä multaa.  Ei mennyt kuin 5 minuutti, sen mitä ehdin ihmetellä, niin huoltamon työtekijä huhuili takanani . Hän puhui ainoastaan Arabiaa ja näytti että tarvitsenko nukkumapaikkaa sekä teltan merkkiä pantomiinilla.  Vastasin että kyllä, olen etsimässä juuri telttapaikkaa .

Kaksi päivää hotellissa oli ihan ok. En olisi varmaan jaksanut olla pidempää samassa paikassa enempää. Olkn  jo ensimmäisenä päivänä kun lähdin ostoksille törmätä vaikeuksiin nuorison kanssa. Lähdin kiertämään ja etsimään kauppaa ajovaatteet päällä, enkä myöskään käyttänyt huppua joten tukkani näkyi selvästi.  Koska se on vaalea ja pitkä ja kaiken lisäksi ponnarilla.  Erotuin porukasta kuin rusina pullasta. Ihmiset seurasivat minua kuin olisin joku kuuluisuus.
Aamulla nousin 6.30 mutta , kuten ennenkin,  jäin pötköttelemään sänkyyn vähäksi aikaa.  Söin ensin aamiaista ja sen jälkeen pakkasin tavarat kasaan.  
Aamulla oli oikeastaan kylmä. Lämmintä oli 6 astetta mutta ennen auringon nousua se olk lähellä 0. Liikenne oli yänä aamuna hiljaista joten pääsin aika nopeasti kaupungin toiselle puolen.
Alkumatkasta noin 30km oli pelkkää kaivosympäristöä. Maasta kaivettiin fosfaatin.  Isot hiekkavuoret näkyivät jo kaukaa  kun olin saapunut paripäivää sitten khouribga kaupunkiin.
Olin kartasta katsonut valmiiksi hotellin minne ehkä menisin. Ensin minun piti ajaa Fquih ben Sālahin läpi. Kaupungista näki hetibettä se oli ranskalaisten ha italialaisten rakentama. Talo olivat kaksi tai kolmikerroksisia, maalattu punaisella ja sinisellä erivärisiksi. Ihmiset eubät tervehtineet mutta sain monen naamalle hämmästyksen ja ison hymyn kun katseet kohtasivat.
Pysähdyin ostamaan leipää kun olin jo melkein kaupungin ohi
Myyjä ei puhunut muuta kuin Ranskaa ja arabiaa . Onneksi paikalle sattui eräs.mies joka puhui bähän englanti. Hän tulkkasi ne muutamat sanat mitä nyyjä sanoi. Mies neuvoi myös erään nähtävyyt paikan joka olisi vuoristossa. Sinne lliso ollut 85km joten jätin sen nyt väliin. Ehkä teen toisen reissun Marokoon lähivuosina ja voisin silloin käydä katsomassa suuret putoukset vuoristossa.
Ajoin vielä 10 km kaupungin ohi ennen kuin hotellin kyltti tuli vastaan. Sattumalta eräs toinenkin pyöräilijä tuli samaan hotelliin. Hän oli lentänyt Marrakech kaupunkiin Espanijasta ja ajoi pohjoiseen.
Juttelimme pyöräilystä ja kävimme yhdessä syömässä pidät lähiravintolassa joka oli bensa aseman yhteydessä.
Hän oli tehnyt myös monia matkoja Euroopassa.
Matka 51.54km, aika 3,16h. Hotelli. Maroco

9.12
Päivät menevät nopeasti. En ehdi kirjoittamaan koska aika menee selviytymiseen. Yöpaikkan etsiminen on välillä työlästä. On puhuttava ihmisille että löydän turvallisen telttapaikan. Joskus pääsen sisätiloihin yöksi. Olen sen jälkeen kun lähdin Rabatista nukkunut yhden yön  asunnossa sekä teltassa.
Asunnon löysin poliisien kautta Tii mellel kaupungista. Pysähdyin tarkituspisteen luona kysymässä turvallista yöpaikkaa. Paikalla oli myös joitakin siviilipukuisia jotka tarkistivat passini.
Pienen kopin ympärillä oli vilskettä, myös autoilijoita joiden tietoja tarkistettiin. Kun minun paperini olivat kunnossa niin poliisit alkoivat miettimään minne minut pitäisi laittaa. Lopulta lähdin seuraamaan erästä miestä. Hän oli liikenteessä autohinurilla jonka kyytiin lastattiin ensin skootteri.  Mies ajoi 400 metriä eteenpäin missä pysähdyttiin. Olimme pysähtyneet ison rakennuksen eteen päätien varrella. Rakennus oli matala ja siinä oli pieniä liikkeitä. Kahvilaa sekä lihanmyymälä. Lihat olivat avotiskin ulkopuolella riippumassa ,saaden näin mukavan pölykuoren päälleen autoliikenteestä.
Jouduin odottelemaan jonkin aikaa ennen kuin yöpaikkani selvisi. Minulle osoitettiin monta erilaista nukkuma paikka ennen kuin eräs mies tuli autolla rakennuksen eteen ja sanoi että hänellä on asunto rakennuksessa mihin voisin mennä yöksi.
Asunto oli iso, siinä oli uima-altaita jotka olivat nähneet parhaat päivät aikoja sitten. Laatat oli osittain irti sekä terassin halki kulki railo mistä laatat olivat irti.
Asunto oli iso, sen kunto oli parempi . Siellä oli jopa 2 levyinen hella millä sain kuumennettu tee sekä pesuvedet.
Laitoin petini pitkälle olohuoneen sohvalle vaikka olisi voinut laittaa sen makkaran isolle sängylle.
Telttapaikan etsiminen kulki sattumien kautta.  Oli juuri ajamassa pikkukylä ohi kun näin kaksi miestä teurastamassa jänistä. Toinen miehistä tervehti joten kaarsin katsomaan heidän touhuja.
Kun miehet saivat jäniksen teurastettua niin kysyin mieheltä kääntäjän avulla telttapaikkaa sekä muita vastaavia yöpaikka mahdollisuuksia.  Lopulta kun mies oli soittanut muutaman puhelun ja paljastui että hän oli juuri eläkkeelle päässyt armeijan päälikkö niin yöpaikka alkoi järjestymään. Sain telttapaikan erään rakennuksen takaa ja sen lisäksi sotilas tai joku ammattisotilas  kävi tarkistamassa välillä että kaikki on hyvin.
Tutustuin sotilaaseen illan mittaan ja aamulla hän oli tehnyt myös aamiaisen meille molemmille. Söimme sen telttani vieressä  , minä istuin retkituolissa ja sotilas katukiven reunalla. 
Matka jatkui siitä eteenpäin kohden seuraavaa kaupunkia missä otin hotellin muutamaksi päiväksi.
Tässä oli lyhyt selostus näistä päivistä.

Olen  yrittänyt hakea motivaatiota aivosumun takia. Jostakin syystä epäröin mennä syvemmälle Africa n mannerta. Tiedän että mitä pidemmälle menen sitä hankalampaa sieltä on tulla pois. Okei, moni varmaan ajattelee, miksi toi hölmö ei sitten lennä takaisin. Ehkä joudunkin lentämään osan matkaa takaisin päin. Polkupyörä on vain se suurin kynnyskysymys minulle. Tiedän suunnilleen mitä pitää tehdä mutta jotenkin asia vain tökkii vastaan. Oikea matkapyöräilijä ei lennä vaan se ajaa matkat. Myönnän että käytän laivoja sekä busseja että junia aina silloin tällöin mutta vain pakon edessä.
Aamulla en taaskaan oikein ollut  kunnossa. Olin kuitenkin paremmassa mielentilassa ja aloin suunnittelemaan lähtö hostellissa. Katselin karttaa ja mietin facebook vastauksia mitä olin saanut. Laitoin ilmoituksen sinne ja kysyin olisiko täälläpäin maailmaa ketään reissaajaa liikenteessä. Sain muutaman vastauksen joista yksi vaikutti lupaavalta.  Kaksi miestä oli matkalla marokossa , heillä oli sama suunta mutta eri reittiä. Heidän reitti kulkisi bèni mellalin kautta. Se sijaitsee Atlasvuoriston länsipuolella . Heidän tarkoitus olisi mennä siitä yli ja ajaa aavikolla jonkin aikaa.
Olon lähettänyt heille viestiä ja he toivottivat minut joukkoon mukaan. Olen vielä kahden vaiheilla mutta luulen että lähden Heidän mukaan reissuun halki Atlasvuoristob sekä aaviko, mitä sitten riittääkin jokunen tuhat kilometriä aina Dakariin asti.
Illalla pakkasin tavarat valmiiksi jos aamulla päätän lähteä liikenteeseen