Olimme eilen päättäneet mennä rannalle yöksi vaikka olisimme voineet jäädä myös satamaan. Kävimme katsomassa huvivene sataman ympäristöä mutta tulimme siihen tuloksee että katsotaan. Olimme tavanneet aikaisemmin sataman vartijan, hän oli kertonut paikasta ja kutsui minut ja saksalaisen teelle toimistoon. Saimme siellä vihiä että muutaman kilometrin päässä olisi ranta minne voi mennä yöksi. Siellä olisi myös puita mihin voi ripustaa riippumaton .

Kun lopulta pääsimme lähtemään toimistosta joka oli muuten aika mahtava. Siinä oli kaksi kerrosta. Alakerrasta lähti rautaiset kierre portaat yläkertaan. Yläkerrassa oli sitten keittiö sekä sohvat ja pöytä. Kaikkein parasta oli kokonaan aukeaa liukuovi joka oli lasia. Kun sen aukaisi niin seinä lähti puoliksi pois. Alakerran kahvion ja toimiston sisäänkäynnin katto näkyi kun liukuovi oli aukaistu. Yläkerrassa oli sen jälkeen aivan upea näköala.

Menimme suoraan rannalle pienen kiertotien kautta. Aloimme tutkimaan vesitilannetta ja tulimme siihen tulokseen että sitä pitää hankkia lisää. Niinpä Leonard lähti käymään km päässä ja minä aloin tekemään ruokaa.

Kun olimme saaneet riippumatot viritettyä ja aloimme valmistautua menemään niihin niin tuuli alkoi puhaltamaan kovaa. Välillä puuskat olivat niin kovia että puut taipuivat. Sitä jatkui pitkälle aamuun.

Herätys olikin sitten kylmä. Kun vaihdoin yövaatteet pois riippumaton vieressä niin tuuli oli kylmä. Se mikä ei tapa, se vahvistaa

Emme ajaneet tänään kuin 10 km. Kävimme katsomassa isoa tippu kivi luolaa. Se sijaitsee 5.7 km päässä Aydinick kaupungista. Sisään pääsy oli 12 trl. Luolasto on 450 m pitkä. Aivan sen pohjalla oli upea puhdasverinen järvi. Paikan nimi on Gilindire Mağrasi.

Emme ajaneet sen jälkeen paljon . Kun pääsimme takaisin päätielle jonne oli luolasta 3 km niin etsimme leiripaikan.

Löysimme eilen telttapaikaksi mäen huipun joka oli kaupungin laidalla. Moskeijan oli 15 metrin päässä joten rukouskutsut kuuluivat selvästi. Olimme eilen vielä samalla korkeudella missä .egafonit olivat .

Olin eilen mennyt aikaisin nukkumaan joten heräsin myös aikaisin. Rukous kutsu kajahti 7 pintaan mutta ulkona oli vielä pimeää niin en viitsinyt nousta ylös. Kun aurinko alkoi nousemaan 7, 40 niin laitoin tavarat kasaan ja menin ulos sytyttämään keittimen . Lernad nousi myös kun aurinko oli noussut taivaanrannan reunalle. Kokkailin aamupalan rauhassa ja söimme sitten sen katsellen samalla maisemia.

Päivä oli tänään nousujohteinen. Tie oli kapea ja siinä oli kova rekkaliikenne. Vuoristotietä ollaan tekemässä paremmaksi tunneleiden avulla. Työnsimme pyöriä moneen kertaan kun nousu kaltevuus alkoi olemaan paikoin 15% ja senkin yli. Tänään ei kuitenkaan ollut vaaratilanteita mutta ei se leikkimistäkään ollut kun yritti pysyä hengissä ylä sekä alamäissä. Tie on huonokuntoisia Bozyazi- Aydinick välillä. Varsinkin vuoristotiet.

Kun saavuimme Aydinick kaupunkiin pysähdyimme ostamaan kaupasta ruokaa. Olin aikaisemmin saanut viesti Turkcell puhelin yhtiöltä että puhelin pakettini menisi vanhaksi tänään. Niinpä Kysyin kaupassa eräältä mieheltä joka laittoi hyllyille tavaroita että missä on lähin Turkcell liike. Hän neuvoi meitä juuri siihen suuntaan sitä olimme tulleet . Kun ostokset oli maksettu niin lähdimme ajamaan tulosuuntaan. Turkcell liike löytyi joten menin sinne. Uusi paketti maksoi 100 trl , viimeksi se maksoi 90 trl .

Olimme nähneet erään miehen tien varressa, joka tervehti meitä kun ajelimme hänen ohi. Mies oli tullut Turkcell puhelin liikkeen luokse ja jutteli lenardin kanssa. Mies pyörähti myös toimistossa missä olin. Hän tuli sen takia sinne että olisi toiminut tulkkina tarvittaessa.

No kun pääsin toimistosta pois selvisi että hän on sataman vartija luonnonsuojelun puolesta. Mies vahti sataman kalojen turvallisuudesta niin että siellä ei kalastella. Satamassa oli myös ankkoja joiden perään hän katsoi. Ankoilla oli myös pesät siellä joihin ne munivat. Mies keräsi munat pois et niitä ei kerättäisi ja syötäisi pois.

Hän sanoi että voisimme leiriytyä satamaan jos haluaisimme. Siellä oli kuulema ollut muitakin pyöräilijöitä yötä. Kävimme katsomassa satamaa. .its pyysi meitä toimistoon kahville tai teelle ku n Olimme ensi käyneet katsomassa löytyisikö satamasta leiripaikkaa.

Kävimme katsomassa sataman ja menimme sitten käymään miehen toimistossa joimme teetä ja juttelimme hänen työstään. Mies ei saanut siitä palkkaa mutta hän teki sitä kuitenkin. Mies neuvoi meitä myös toisesta paikasta mihin voi leiriytyä. Se oli hiekkaranta minkä rannoilla kasvoi puita. Niitä ei muuten kasvanut sillä tiellä mitä olimme tulleet. Metsätien olivat palaneet pois tulipalossa.

Leiriydyimme hiekkarannan metsikköön yöksi. Nyt kun kello on 22 ja olen riippumatossa yötä niin täällä on kova tuuli. Se riepottelee puita ja riippumatta jonkin verran.

Matka 42.15km ,aika, 3;10h.

Sain pitkästä aikaa nukuttua kunnolla. Edellisen yönä minua vaivasi kylmyys. Riippumaton selkä puolelta hohkasi kylmyys mutta sain korjattua sen kun otin toisen makuupussin  käyttöön.

Heräsin kuitenkin yöllä muutamaan kertaan.  Ei se loppujen lopuksi  huono asia ollut. Heti kun aukaisi silmät niin tähti taivas näkyi silmien edessä.

Kun aamu tuli niin lammaspaimenen ääni laaksossa herätti minut. Aurinko alkoi juuri vaalentamaan taivaan rantaa. Makailin riippumatossa vielä jonkin nauttien olosta. Lopulta kuitenkin piti nousta ylös. Vaihdoin ensin yövarusteet pyöräily vaatteisiin ja sitten olikin helpoin osa,  makuupussit pois . Tässä vaiheessa alkoi myös naapurin hamokista kuulumaan ääniä.

Kun helppo osuus oli tehty, olikin vaikeampi osuus. Laukut piti kantaa jyrkkää rinnettä ylös.  Kaverini oli jo tässä vaiheessa ehtinyt laittaa tavarat kasaan ja alkanut kantamaan niitä ylös.

Kun laukut olivat ylhäällä tasanteella oli vielä pyörien vuoro. Saimme ne ylös vaikka Rinne olikin kivinen ja petollinen. Teimme sen jälkeen aamiaista ja söimme hissukseen.  Aurinlopanelit latasivat sillä välin puhelimeen ja powerpankkiin virtaa.

Päivä oli tänään helppo. Emme pyöräilleet kovin kovaa. Eilinen pahaolo sekä kuumeen tunne olivat poissa. Keuhkot olivat kuitenkin tukossa mutta henki kulki.

Ajelimme tänään Anamurasta Boźyaziin astu ja siitä vähän ohi.

Iltapäivästä kun laskimme nousun jälkeen alamäkeä niin sattui haaveri, banaaneille meinaa. Tulin Saksalaisen takan kun banaanittippuivat hänen laukun läpän alta. Vauhtia oli 30 km tunnissa. Banaanit pomppivat pussin sisällä kunnes solmu aukesi. Ehdin katsoa sitä sekunnin verran kun ajoin pussin päälle. Onneksi etu sekä takarengas menivät banaaneista ohi, noin sentin verran. Ehdin sen verran ohjata että en ajanutc banaani tertun päälle.  Kun lopulta sain pysäytettyä ja juostua I hakemaan banskuja  niin tuho ei ollutkaan täydellistä kuin aluksi näytti. No ei se kyllä kaunista katsottavaa kuitenkaan ollut. Kaksi banaani oli aivan muusina ja loput olivat sen näköisiä että olivat tippuneet kovassa vauhdissa. Aamen. Otimme sellaiset mitä vielä voi syödä.

Illalla 16 aikoihin aloimme katselemaan yö paikkaa kun olimme ohittaneet Bozyazin. Kaupunkin jatkui jatkumistaan koska kylät olivat kasvaneet yhteen. Lopulta kun muuta mahdollisuutta ei enään ollut näimme pelastuksen. Korkea mäki minkä päälle ei nähnyt taloista. Sen vieressä oli kasvihuoneita mutta niiden katon harjat jäivät kukkulan alapuolelle. Kukkulan tasanteella kasvoi kuivaa ruohoa mätiä sekä mäntyjä jotka olivat kitukasvuisia.

Laitoimme teltat tällä kertaa yöpaikaksi. Ps Kävimme myös muutamassa nähtävyys paikassa.

Matka 36.24km , aika 2.28h , Bozyazi, Turkey

Ensimmäinen yö riippumatossa oli outo. Selkääni alkoi kylmätä keskiyöllä joten kömmin makuupussista pois ja hain laukusta toisen makuupussin lisää. Pujottelin toisen makuupussin toisen sisälle ja käytyäni vielä pissalla kömmin takaisin rippumattoon. Seuraavat kymmenen minuuttia ähelsin makuupussien kanssa että sain ne oikeaan asentoon ja kiinni.

Heräsin aamulla vähän ennen 8:saa. Omasta mielestä I en nukkunut yhtään mutta jotenkin se aika hujahti yön yli . Ehdin laittamaan makuupussit pois ennen kuin naapuri riippumatossa kuului kahinaa ja ääniä.yhtälkiä pää pisti riippumatossa, sanoi hyvät huomenet saksalaiselle. Pian hänkin oli noussut ylös ja alkoi laittamaan varusteita kasaan. Kun tavarat olivat pusseissa niin olikin jo aika tehdä aamupalaa.

Kun pyörät oli saatu metsästä pois, tai oikeastaan vuoren huipulta alas niin edessä oli huikea alamäki sen jälkeen olikin jo ylämäki joka oli pitkä. Kiipesimme meren pinnasta katsottuna 400 metriin . Aloitimme nousun noin 200 metristä. Maisemat olivat todella hulppeat. Maan kaarevuuden huomasi Kun horisonttiin katsoi. Turkoosin sininen meri heijasti auringon valoa ja loi rannikosta upean näköisen.

Näimme matkalla myös maanjäristyksen aiheuttamia tuhoja tiessä. Asfaltti oli noussut puolisen metriä toiselta puolen ajokaistaa 30 metrin matkalta. Myös rinteessä oli iso halkeama .

Pysähtelimme aika usein koska minulta katosi voimat. Välillä jaksoin ajaa nousut ylös mutta yhtäkkiä jouduin työntämään pyörää koska en vaan jaksanut. Luulen että flunssa jonka sairasti muutama viikko sitten vaikutti asiaan. En saa kunnolla henkeä vaan joudun hengittämään normaalia enemmän kuin yleensä.

Ajoimme kolmen tunnelin läpi, viimeinen oli kilometrin mittainen. Päätimme lopettaa tänään aikaisemmin koska saavutimme Anamur kaupungin. Jäimme vuoren rinteeseen yöksi. Kaupungin valot näkyvät alhaalla. Lähellä on jokin kaatopaikka, sinne on viskottu romua mutta ei muuta jätettä. Ison kanjonin rinteet ovat romun peitossa.

Matka 40.72km ,aika 3:12h, max nopeus 64kmh.

Poliisit kävi isät eilen illalla häiritsemässä rauhaan. Onneksi minun ei tarvinnut purkaa leiriä vaan sain jäädä siihen yöksi.

Yöllä alkoi tuulemaan sen verran kovasti että minun piti käydä laittamassa teltan narut uudestaan hiekkaan kiinni . Olin kaivanut kepit hiekan alle, aivan samalla tavalla kuin lumen kanssa tehdään.

Nousin aikaisin aamulla laittamaan tavarat kasaan. Sain ne aika nopeasti pois koska olin jättänyt ilmapatjan kokonaan pois käytöstä. Heitin sen roskiin ja hankin tavallisen vaahtomuovi patjan mikä on tarkoitettu retkeilijöille. Pian olin jo aamupalan kimpussa , teltta oli jo puoliksi purettuna . Aurinko ei vielä ollut tullut vuorten takaa esille joten tuuli tuntui viileältä. Kun tee oli kupissa aurinkokin alkoi lämmittämään teen juomaa.

Gazapasiin ei ollut kuin muutama kilometri joten olin nopeasti keskustassa. Koska matkamittari oli rikki yritin etsiä elektroniikka korjaajaa. Kysyin muutamalta ihmiseltä ohjeita minne päin piti mennä. Korjaaja löytyi. Vanhempi mies korvasi piuhat kiinni. Kävin testaamassa sitä ja xse toimi. Pyysin miestä liimaamaan mittarin alusta johdot kunnolla kiinni. Mies teki työtä käskettyä.kun laitoin mittarin uudestaan kiinni ja lähdin ajamaan pois , se ei toiminutkaan enään. Ei siinä muu auttanut kuin etsiä pyöräliike ja ostaa uusi.

Mittarin kanssa meni aikaa koska se oli uudenlainen nopeusmittari. Kesti hetken opiskella miten siihen saa laitettua tiedot. Pyysin pyöräliikkeen kaverilta teetä kun homma ei meinannut alkaa sujumaan. Tarkoitan itseäni. Sain lopulta ratkaistua ongelman ja pääsin jatkamaan matkaa.

Tapasin tänne saksalaisen pyöräilijän. Olemme ajaneet koko päivän samaa matkaa. Olemme tehneet yhdessä ruokaa ja puskeneet mäki ylös ja alas. Kun oli aika leiriytyä niin päätimme etsiä leiripaikaksi metsän mihin saa ripustettua riippumatot. Vuoristo on sen verran hankala että täältä ei tahdo löytyä telttapaikkaa. Ilta menikin sitten opiskelussa ja miettiessä riippumaton salaisuuksia.

Zaytinada Gazapasa Turkey.

Kuukausi meni nopeasti Alanyassa. No en ole aivan varma päivistä mutta aika lähellä kuitenkin .kuukaudessa ehti tapahtua vaikka mitä. Olin kait jo toista viikkoa ollut Alanyassa kun hampaasta lähti paikka irti. Etsin illalla hammaslääkärin osoitteen ja menin sitten aamulla sinne. Otin kameran mukaan että voisin kuvata videota siellä. Ensimmäisenä minut laitettiin röntgen kuvaan että hammaslääkäri näkisi minkälainen ongelma minulla on hampaassa. Sitten olikin jo operaation vuoro. Kakki sujui hammaslääkärissä hyvin. Todella ammattitaitoista porukka. Kävin myös tatuointi liikkeessä mutta se on taas toinen juttu.

Tutustuin myös paikalliseen polkupyöräliikkeen omistajaan. Minun piti saada pyörään uudet päälkyskumit joten etsin fillari putiikin. Sellainen löytykin aivan asunnon nurkilta. Liikkeestä ei löytynyt aivan suoraan päällyskumeja joten jouduimme tilaamaan ne Istanbulista. Pyöräliikkeen omistaja lupasi että ne tulevat 2 päivässä. Ja ne tulivat muutamassa päivässä. Maratoon plussat parhaalla pistosuojalla maksoivat aika paljon mutta ei viitsi huonoakaan tilata. Uudet kumit olivat 2 päivän päästä alla. Otin matskua YouTube kanavalle.

Sitten ehdin sairastamaan yhden flunssan ja kävin ennen matkalle lähtöä ottamassa 3 rokotteen. Se maksoi 450trl . Sain todistuksen rokotuksesta. Nyt voi taas huoletta jatkaa matkaa.

Tämä aamu oli jotenkin erilainen kuin yleensä kun lähtee pyöräreissuun. Ehkä siihen vaikuttaa se että on jo valmiiksi ulkomailla. Myös henkinen puoli on tärkeä. Matkalle lähtöön pitää valmistautua myös henkisesti. Minulla on ollut vaikeuksia latautua lähtöön. Matka Suomesta Turkkiin oli todella raskas. Olen voinut henkisesti pahoin matkan jälkeen. Näen hereillä painajaisia matkan eri vaiheista ja se ei ole kovin mukavaa.

Mutta nyt olen levännyt ja täynnä uutta energiaa. Aamulla pakkailin tavaroita kasseihin ja söin aamupalaksi jogurttia, mysliä, leipää, viinirypäleitä sekä join teetä. Kun aamupala oli syöty olikin jo aika lähteä. Ystäväni jäisi vielä asuntoon joten minun ei tarvinnut luovuttaa avaimia pois.

Kun pyörä oli pakattu niin kävin ensin moikkaamassa Alia Alikaupassa. Juttelimme vähän aikaa, mukana liittyi vähän ajan päästä vanhempi rouvas henkilö. Hän ihmetteli miten olen jaksanut ajaa polkupyörällä näin pitkän matkan Kun hän ei meinaa jaksaa edes käydä pyörällä kaupassa.

Kun lopulta pääsin jatkamaan matkaani niin suuntasin pyöräni sivukujia pitkin kohden kaupungin keskustaa kohden. Sieltä puikkelehdin rantatielle missä oli pyötie. Alanya rantatie ja sen vieressä kulkevaa pyörätie oli hyvä kuntoinen. Käveljöitä oli paljon liikenteessä mutta pyöräilijöitä vähemmän. Gazipasaan oli matkaa kaupungin toiselta laidalta 33 km. Sinne pääsee kahta eri reittiä. Itse lähdin ajamaan rantatietä joka oli hyvä reitti. Maisemat ovat aivan huikeat. Tie on raskasta asfalttia mutta sitä on kuitenkin hyvä ajaa. Joissakin paikoissa matkan varrella on huonompaa tietä. Tiellä on muutamassakohdassa sortumisvaara mutta ne on merkitty hyvin.

Olin käynyt Alanyassa jo kaupassa. Minulle alkoi tulemaan nälkä joten aloin katselemaan paikkaa mihin voisi pysähtyä syömään. Huomasin pienen marketin jonka pihalla oli tuoleja ja pöytä. Karsin kaupan pihalle ja laitoin pyörän seisomaan jalalle. Kun aloin kaivamaan ruokaa laukusta ja laitoin sadehousut etutarakan päälle niin siinä tohinassa rikoin matkamittarin. Johto joka menee mittariin irtosi mittarin kannattimesta. Voi perse että voi olla huono tuuri.

Leiriydyin illemmalla rannalle. Paikka on aika tuulinen. En aluksi uskaltanut laittaa rannalle leiriä mutta Kysyin eräältä mieheltä voiko rannalle laittaa leiriä. Hän sanoi että ei se ole kait kiellettyä joten päätin jäädä rannalle yöksi.

Löysin jonkinlaisen leiripaikan joten laitoin teltan pystyyn. Kokkailin ilta auringossa munakkaan ja söin muutaman leivän. Teen kanssa söin keksejä. Peseydyin ulkona pimeässä koska ilma oli sen verran lämmintä. Ilta menin loppujen lopuksi hyvin. Poliisit kävi moikkaamassa ja kyselemässä mitä touhuan täällä. Ranta on tai tulee olemaan suojelu aluetta , en saanut aivan tarkkaan selvää. Sain kuitenkin jäädä yöksi rannalle mutta aamulla pitää lähteä.

Koska mittari hajosi en saanut oikein mitään ylös. Matkaan meni Alanyasta Gazapasiin 4.30 ja matkaa kertyi noin 50km. Leiripaikasta on vielä muutama kilometri kaupunkiin. Huomenna pitää saada mittari korjattua tai uusi, jompikumpi.

14.1

Heräsin yöllä moneen kertaan viluun.  Peitto oli liian ohkainen enkä jaksanut kompiä peiton alta kaivamaan laukkuja.  Niinpä nukuin yön huonosti.

Olin illalla tehnyt ruokaa pikkuparvekkeella. Kokkailin munakkaan ja keittelin iltateen. Olin pakannut illalla keittimenlpois joten en viitsinyt enään kaivaa sitä uudestaan esille. Minulla oli kuitenkin ruoka yllinkyllin joten sain loistavan aamupalan ilman keitintäkin.

Laitoin huoneen kuntoon ja kannoin tavarat pikku hiljaa alas. Hain polkupyörän sivuhuoneesta mihin olin saanut työntää sen turvaan yöksi. Kun menin toivottamaan huomenia respan työntekijöille, nainen joka oli ottanut minut vastaan eilen, kysyi haluaisinko teetä. No, tottakai.  Pian olin teemuki kädessä, kävelin aulaan nurkassa olevalle sohvalle ja istahdin siihen. Katselin samalla aulassa olevia patsaita jotka esittivät naista jolla on monia käsivarsia. Hän pitää niitä ylhällä, istuen samalla ristiasennossa.

Kun tee oli juotu menin laittamaan pyörän valmiiksi. Kävin vielä pyörähtämässä huoneessani. Kun tulin alas ja menin pääovelle ja aukaisin tuli respan nainen aulaan ja kysyi maistuisiko minulla aamiainen. No, ainahan ruoka maistuu. Ateria oli normaalia hotelli aamiainen. Leipää, oliiveja, hilloa,juustoa ja teetä.

Matka jatkui sen jälkeen kun olin syönyt. Päivä oli parhaimpia ajopäivä pitkään aikaan Aurinko paistoi lämpimästi, tie oli tasaista ja voimakas myötä tuuli siivitti menoa mukavasti.

400-12 tie kulkee lähellä rannikkoa. Se ei ole parhaimmassa kunnossa mutta suomen teihin verrattuna, loistavassa kunnossa. Muutama nousu ennen Analya tulee mutta ne eivät ole pitkiä eikä edes jyrkkiä.

Analyan kaupunkiin tulee näkyviin erään nousun jälkeen. Tie kulkee kallioleikkauksen läpi ja se kaartuu vasemmalle. Kaupungin talot näkyvät 5 km päästä pienenä. Kun Alanya lähestyy, se häviää välillä näkyvistä mutta vain hetkeksi. Seuraavaksi tulee vapaa ajan satama näkyviin , purjeveneiden mastot ja aallonmurtaja. Ensin lasketaan pitkä alamäki joka kaartuu lopussa oikealle ja sen jälkeen ajetaan suoraan. Kaupungin isot kirjaimet Alanya tulee näkyviin oikealla. Pysähdyin ja työnsin pyöräni kirjainten luokse. Otin siinä kuvia ja mietin mitä tuli tehtyä.

Ette usko mitkä fiilikset minulla oli. 3 kuukautta ja kolme viikkoa olen tehnyt töitä että pääsin tänne. Mutta nyt se on tehty . Matkani jatkuu kunhan saan asiat kuntoon ja saan levättyä. Tämä oli vasta ensimmäinen etappi pitkällä matkallani ympäri maapallon.

65 km. Analya. Turkki

13.1

Olin ollut jo monta päivää jumissa Antalyassa huonon sään takia. Ystäväni lähtivät bussilla jo pois mutta itse jäin vielä hotelliin. Tänään on aurinkoinen sää joten päätin lähteä eteen päin. Pyrin ajamaan seuraavaan isoon kaupunkiin asti. Katson sitten mitä teen. Meneekö otelliin vai leirydynkö jonnekkin teltan kanssa.

Aamu lähti käyntiin aamupalalla. Söin leipää, sen päälle pähkinä levitettä , sipulia, tomaattia sekä juomaksi maitoa.

Oli hienoa päästä jälleen tien päälle. Olin jobeilen tuntenut sellaisia fiboja että on aika lähteä. Uudet seikkailut odottavat jo nurkan takana. Åalkailin tavarat kasaan ja kuljetin ne hissillä alakertaan . Laitoin pyörän lähtökuntoon ja menin sen jälkeen juomaan teetä keittiöön. Tässä hotellissa oli se hyvä puoli että teetä oli aina valmiina pannussa. Keittiöön tuli myös venäläinen nainen kahden lapsen kanssa. Toinen lapsista oli pieni, hän oli juuri oppinut kävelemään. Isompi, ehkä 10 vuotias oli innokas pelaamaan puhelimella peliä. Olin nähnyt heidät myös eilen kun kokkailin ruokaa. Olin nähnyt silloin kun poika pelasi peliä puhelimella.

Lähdin hyvillä mielellä polkemaan halki kaupungin. Käytin samaa reittiä mitä olimme ajaneet toissa päivänä kun olimme käyneet putouksella. Pysähdyn matkalla ottamaan muutamia kuvia nähtävyys paikoista. Suuripoetti oli yksi.

Kun pääsi putouksen ohi lähdin seuraamaan pieniä teitä jotka kulkivat lähellä rannikkoa. Niitä pitkin pääsee ajamaan aina Serikiin asti. Siitä eteenpäin joutuu ajamaan päätietä. Gundogdun kohdalta lähtee sitten tie kohden rannikkoa. Se menee lomakaupunkien läpi aina Manavgat kaupunkiin asti. Tie on aika tasaista sinne asti. Muutama loiva nousu on matkan aikana.

Jäin yöksi Manavgat kaupunkiin. Etsin aluksi Sidestä yöpaikkaa nutta ne olivat kalliita minusta. Juttelin erään Turkkilaisen kanssa , jolla yllättäen oli ollut Suomalainen vaimo että kannattaa hakea kaupungista yöpaikka. Siellä ne ovat edullisimpia. Hän myös neuvoi että lähell olisi myös camping paikka mihin voi laittaa teltan pystyyn. En kuitenkaan alkanut etsimään sitä vaan suuntasin suoraan kaupunkiin.

Katsoin here go karttaohjelmasta lähimmän otellin mihin suuntasin. Se oli onneksi lähellä päätietä joten pääsisin helposti jatkamaan matkaa aamulla.

Otelli ei kuitenkaan ollut otelli. Se sattui olemaan kylpylä otelli. Kun sen sisälle menin näkyi ensimmäisen buddhalaisia patsaita sekä suihkulähde keskellä aulaa. Paikka oli vanha , sen huomasi. Respassa oli nuori nainen töissä. Hänellä oli lempeät kasvot sekä lempeät silmät. Aluksi hän pyysi 20 € huoneesta. Sanoin että on vähän liian kallis, nainen soitti johtajalle ja kysyi sitte mitä olen valmis maksamaan. Samoin että 12€ . Se sopi joten löysin yöpaikan. Johtaja tili näyttämään minulle huoneen. Huone oli siisti mutta sen ilmalämpöpumppu oli rikki joten jouduin vaihtamaan viereisen huoneeseen. Huoneessa oli onneksi pieni parveke, pystyin tekemä ruokaa siellä keittimen kanssa. Kävin kuitenkin ensin kaupassa ja suihkussa. Vasta sitten oli ruuan aika.

12.1

Olin  eilen vaihtanut huonetta. 405 huone oli pienempi kuin 401 missä olin ollut Iranilaisten kanssa monta päivää. Myös äänet tulivat paremmin läpi huoneeseen seinien läpi.  Eilen olin joutunut kuuntelemaan  pariskunnan lempimisääniä seinän läpi.  Onneksi mies oli nopea joten rauha saapui päälle maan.

Päivä ohjelmaan kuulu kaupungilla käveleminen  , eli näyteikkuna ostokset. Lähdin puolenpäivän jälkeen kävelemään ja katselemaan åuhelinliikkeiden ikkunoita. Suuntasin reittini niin että pääsin lähemmäksi merta. Matkalla ohitin basaarin ja vaatekauppoja. Etsin samalla liikettä mistä saisin ostettua ladattavia paristoja. Vanha patteripaketti oli hajonnut joten en saisi ladattua puhelinta leiriytyessäni muuten kuin powerpankilla. Pidemmän päälle se on hankalaa kun nekin pitää ladata myös.

Kävin kuvaamassa muutamia nähtävyys paikkoja ennen kuin palasin hotellille päin. Löysin lopulta liikkeen mistä sain ostettua patterit. Ostin sieltä myös johtoa sekä sähköteippiä.

Kun pääsin hotellille alon rakentamaan uutta patteripakettia. Sain pähkäillä jonkin aikaa sitä miten rakennan sen niin että se toimii. Minulla ei ollut kolvia käytössä joten johdot piti teipata patteriin kiinni. Onneksi olin rakennellut samanlaisia virityksiä ennenkin joten homma sujui tunnissa, kahden eri version kokeilulla. Toinen kerta toden sanoo, eli toinen viritys toimi.

Söin välillä ja pötköttelin hetken ennen kuin päätin käydä pyöräliikkeessä ostamassa uudet ketjut. Vaihdoin ne hotellin ala aulassa ja kävin kokeilemassa ketjuja etteivät ne lyö rattaiden yli.

Illalla kävin vielä moikkaamassa strippiklubin vahtimestaria. Kävin myös samalla kaupassa ostamassa iltapalaa. Ostin myös pähkinöitä huomista varten. Tarkoitukseni on jatkaa matkaa eteen päin.

Kun pääsin takaisin hotellille, kävin pyörähtämässä yläkerrassa ennen kuin menin alakerran keittiöön tekemään ruokaa.

Eli matka jatkuu 13.1. Suuntana Alanya.

11.1

Tänään oli se päivä kun tiemme eroaisivat. Ystäväni lähtevät bussilla eteen päin kohden Irania. Söimme aamulla yhdessä viimeisen aterian hyvällä tuulella. Kuvasimme videon ruoka hetkestä ja pakkasimme sitten kamamme. Vaihdoin huonetta vähän pienempään joten minun piti myös laittaa kamari kasaan.

Menimme 4 kerroksesta alakertaan porukalla. Jätin laukut yläkertaan koska palaisin sinne hetken päästä uuden avaimen kanssa.

Seurasin sivusta kun hamidi ja muji laittoivat pyörät ajokuntoon, kuvasin filmiä samalla. Kun kaikki oli valmista jaoin vielä materiaalin heidän kanssa mitä oli ottanut ala-aulassa. Jäähyväiset olivat lyhyet. Sovimme että tulen käymään Iranissa tämän vuoden puolella, kunhan olen ensi ollut jonkin aikaa Analyassa.

Kun ystäväni lähtivät kävin hakemassa uuden avaimen. Maksoin samalla huoneen. Olisin kuitenkin paripäivää vielä Antalyassa koska sää olisi todella huono.

Kävin iltapäivästä kävelemässä kaupungilla. Minusta on mukava katsella kulta sekä puhelin liikkeiden näyteikkunoita aikani kuluksi. Puhelin liikkeiden valikoima on yleensä sama, pieniä vivahteita kyllä on.

Pitkän kävely lenkin jälkeen olin menossa hotellille kun päätin vielä käydä vilkaisemassa yhtä katua koska se näytti mielenkiintoiselta. Kävin samalla kaupassa kun huomasin sellaisen . Löysin myös strippiklubin mutta se ei ole pääpointti vaan sisään heittäjä. Jäin juttelemaan hänen kanssa kun ei ollut muutakaan tekemistä. Mies kertoi että hän oli ollut matkailualalla aikaisemmin töissä. Hän hallitsi aika monta kieltä joten töitä oli riittäny. Myös portsarin hommat olivat hänelle tuttua. Kun ikää oli tullu hän oli kyllästynyt työhönsä joten oli lopettanut hommat. Mies oli tullut takaisin Turkkiin ja ajautunut strippari klubin sisääheittäjäksi/portsariksi. Kun Mies lähti yhtäkkä hakemaan teetä kadun toiselta puolelta, juteltuaan ennen sitä yhden miehen kanssa, lähdin minäkin jatkamaan matkaa. Kävin vielä ostamassa pähkinöitä yhdestä pikkuliikkeestä ennekuin meni takaisin hotelliin.